Alistuvat vaimot

[karismaako.]

Kylmää vaan voisin istua iltaa irstaan lepson kanssa.
Akka, on muuten äkänny mieheyden ytimen.

 

[tasavarvi]

Oletko koskaan kuullut yksilöeroista? Se että lähdetään vetämään mikä kuuluu miehen ja mikä naisen ominaisuuksiin asettaa tarpeettomia odotuksia ja rajoituksia yksilöille joiden ominaisuudet eivät sovi sukupuolesta riippuen joko miehen tai naisen muottiin.

Minäkin koin että elämä tasapainottui kun tajusin, että ei yksinäisen naisn kannata lyöttäytyä seurueisiin, ja "bailata" ja viritellä keskusteluja irstaiden ukkojen kanssa.
Naisen mieli on viaton joskus, sitä luulee pärjäävänsä mutta kun toiset vain haluavat pillua, niin ei se ole normaalia keskustelua eikä hauskanpitoa.
Nykyään ryypiskelen naisporukalla, jolloin on oikeasti hauskaa, pysyn erossa "miesten jutuista" kun ne menevät liian pitkälle, ja en todellakaan enää harrasta mitään irtosuhteita.

Ensinnäkin lainatun tekstin kirjoittajalta tuntuu unohtuneen se seikka, että on olemassa muitankin kuin heteroseksuaaleja. Toisaalta lainattu pätkä antaa hiukkasen naiivin ja itsekeskeisen kuvan kirjoittajan ajattelutavasta, että miestä aina kiinnostaisi naispuolisen keskustelukumppaninsa pipari. Ensinnäkin aina voi sanoa "ei" jos ei halua ns irstaiden ukkojen kanssa muutakuin keskustella ja seuransa voi myös valita. Joten muistuttaisin että kun seuraavan kerran kirjoittaja lähtee tyttöporukalla bailaamaan niin kannattaa olla varma, että matkassa ei ole irstaita lepsoja jotka kuitenkin vain pyrkii rouvan hameen alle ;-)

No hohhoijakkaa. Oletko ihan vastakin kuoriutunut pesästäsi ja keksinyt nuo homoseksuaalit?

Kuule ei jokaista vähemmistöä aleta ihan jokaiseen keskusteluun vetämään. Mielestäni on todella lapsellista tuollainen ajattelu, että naisten ja miesten eroja ei tunnusteta kun "yksilöllisyys" menee. Onhan ne aivojen kemialliset, sekä koko kropan hormonaaliset erot ihan tutkittu juttu. Sekä mieshomoilla että naishomoilla, eri "rotuisilla" ja vaikka millä. Jopa koirissa on eroja sen mukaan onko narttu vai uros.
Tällä ei ole nyt mitään tekemistä yksilöllisyyden tai älykkyyden kanssa.

Mielestäni osoittaa suurempaa epävarmuutta olla tunnustamatta tiettyjä luonnon lakeja, kuin se että oppii mieluummin ottamaan ne huomioon. Ei se sitä meinaa, että istutaan eri puolilla ravintolassa tai että molemmille on omat jalkakäytävät kadulla. Eikä se niiden huomioon ottaminen myöskään sitä tarkoita, että lakattaisiin huomaamasta yksilöllisyys, tai elettäisiin vain sen kautta mitä sukupuolta ollaan.

Mitä tulee irstaiden ukkojen kanssa keskusteluun, tai vaikka irstaiden lespojen jos niikseen tulee, niin en koe mitenkään "vapauttavana" sitä että SAAN tehdä niin, vain koska minun ei ole PAKKO antaa piparia.

En näe mieltä sellaisissa suhteissa tai keskusteluissa, joissa toinen tai kumpikaan osapuoli ei saa siitä mitään irti johtuen niin erilaisista intresseistä.

Olen kyllä seurannut, monet naiset julistavat tasa-arvoaan keikkuen baarissa vähäpukeisina ja hajuvetisinä, enemmän tai vähemmän kännissä, ja virittelevät huomiota itseensä käkättämällä ja puuttumalla miesten keskusteluihin. En näe siinä mitään järkeä, koska minusta sellaiset yleiskäkättäjät jotka menevät paareihin vain osoittamaan kaikille himokkaille miehille kuinka he EIVÄT saa pillua, ovat paljon enemmän naiseutensa vankeja kuin ne, jotka nauttivat vaikkapa toisten naisten seurasta päiväsaikaan, tai vaikka perkele pitsinnypläämisestä tai kodin sisustuksesta, mistä tahansa. Vaikka moottoripyöräilystä tms, jo nyt on pakko mainita joku mitä naisetkinpystyvättekemäänmuttaeivätuseintee.

 

[epäonnistunut...ehkä...]

...omassa suhteessani juuri siinä että halusin liikaa olla tasa arvoinen.Olen opiskellut fiksu ja filmaattinen kahden lapsen äiti ja totesin että kotona oleminen on sen verran târkeetä että hyväksyn sen.Sitten alkoi karvastamaan ajatus että jäin alakynteen miehen suhteen, että olen tyhmempi ja saamattomampi kuin hän,joka ajoi siihen itsensä aliarvioimiseen ja siitä edelleen muihin suhdeongelmiin. mutta itse olen tullut siihen tulokseen että lapseni tarvitsivat ja tarvitsevat minua ja uskallan sanoa kovaan ääneen että minulle sopii tällainen elämä ja toivoisin ettei ulkopuoliset tuleenälvimään siitä että ei tuokaa sitten edennyt työurassaan sen pidemmälle.¨Tärkeää on suhteessa molempien hyväksyminen tilanteeseen, ja miehen arvostus naista kohtaa kun tämä jaksaa ja osaa hoitaa kotitalouden.MiTä tulevaisuus tuo eteeni en vielä tiedä muuta mietin että Loppujenlopuksi olisi kai pitänyt syntyä vuosisadan alussa että saisi hyväksyntää.Vai?

 

[Beatriz]

Ja karvainen vuorenpeikko on hieman toisenlainen ilmaus trolleista. Jos et tiedä mitä trolli tarkoittaa, niin saat kyllä ihan itse ottaa siitä selvää.

No ei tuo sun vuodatuksesi niin korkealentoista ollut, etten ymmärtäisi mitä tarkoitat, vaikka älyllisesti taantunut olenkin.

Asenteelliset lasit taitavat olla jonkun muun kuin mun silmillä. Edes sen vertaa niitä ei riisuta, että annettaisiin toisellekin oikeus olla olemassa.

On kyllä aika huvittavaa kuulla olevansa trolli. Ehkä on sitten helpompi uskoa, ettei meitä ole olemassa, koska eihän kukaan voi haluta mitään muuta kuin sinä, eihän?

Varmaan tässä taas mielestäsi "missasin jutun ytimen". Se toki voi johtua älyn taantumisesta, mutta en todellakaan ole löytänyt jutuistasi mitään muuta ydintä kuin nimittelynhalun ja kettuilun.

 

[;-))))]

Irstaat lesbot... NAM !!!

 

[sukuluu]

Jos onnelliseksi joku tuollaisessa suhteessa tulee ja on lisäksi löytänyt sopivan vastakappaleen, niin onneksi olkoon. Toivottavasti Luoja kuitenkin suo, etten itse vastaavaan idiotismiin parisuhteessani koskaan törmää.

 

[VAHVAN miehen vaimo]

Käytännössä tämä tarkoittaa, että mies päättää minä tottelen. Ihan jokapäiväisissä käytännön asioissa kuin suuremmissakin jutuissa. Toki keskustelemme ja joskus hän tekee asioita siksi, että pyydän mutta lopullinen päätös on aina hänen. Se saattaa liittyä pukeutumiseeni tai ihan vain kotiaskareisiin ja rahan käyttöön. Jollain tavalla olen ikäänkuin lapsen asemassa, mutten ihan kuitenkaan. Oloni on naisellinen ja turvallinen. Olen ollut toisenlaisissakin suhteissa mutta tämä on minulle ehdottomasti se oikea.

Mies on HEIKKO, jos se ottaa hänen luonnolleen, että nainen päättää itse pukeutumisestaan, kotiaskareista tai mistä vain. Vahvuutta miehessä on se, että hän on jämäkkä, mutta ei mikään tyranni. Mies on vahva kun hän osaa keskustella ja perustella mielipiteitään. Välillä asiat tehdään kuten toinen haluaa ja välillä kuten toinen, ei siinä ole mitään sen kummempaa. Vahva mies ei lannistu siitä, että on joskus väärässäkin. Jokainen ihminen on joskus! Vahva mies on inhimillinen tässäkin. Mies on vahva kun hän ymmärtää, että kompromissien tekeminen kuuluu terveeseen parisuhteeseen. Puolin ja toisin.

Mies on vahva kun parisuhteesta ei tehdä valtataistelua tai ei määrätä, kumpi on "vallassa" ja kumpi alistettu. Kumpaakaan ei tarvitse alistaa. Kunnioitus on molemminpuolista. Tässä voittaa sekä mies että nainen. Ei se, että nainen on omanarvonsa tunteva (ei mikään avuton pikku "lapsi") tarkoita sitä, että hänkään alistaa miestä tai käyttäytyy epäkunnioittavasti häntä kohtaan. Nämä asiat toimivat kaikki kahteen suuntaan.

Näistä asioista minulle naisena tulee myös turvallisuuden tunne. Ei tarvitse pelätä tyrannimaista ja epätervettä alistamista, vaan olemme molemmat täysinä persoonina ja ihmisinä suhteessa. Alistamiseen liittyy aina omien tunteiden, halujen ja mielipiteiden tukahduttamista. Se ei tee hyvää pidemmän päälle. Minun mieheni on onneksi niin vahva, ettei minun tunteideni, mielipiteideni ym huomioiminen ole häneltä pois, päinvastoin.

Perversionsa kullakin, en voi muuta sanoa.

PS. En ymmärrä aloittajan kertomusta irtosuhteista ym., miten se liittyy aiheeseen? Jos olet tuntenut silloin olosi turvattomaksi ym., ei mikään ihme. Vaihtoehto kun on ajautua turvattomista ja henkisesti raastavista irtosuhteista terveeseen parisuhteeseen eikä alistettuun asemaan parisuhteessa. Vaikuttaa, että tuollaisessa tilanteessa "tyytyy" vain johonkin joka vie "turvaan" irtosuhdehelvetistä.

 

[Kiltti tyttö minäkin]

Käytännössä tämä tarkoittaa, että mies päättää minä tottelen. Ihan jokapäiväisissä käytännön asioissa kuin suuremmissakin jutuissa. Toki keskustelemme ja joskus hän tekee asioita siksi, että pyydän mutta lopullinen päätös on aina hänen. Se saattaa liittyä pukeutumiseeni tai ihan vain kotiaskareisiin ja rahan käyttöön. Jollain tavalla olen ikäänkuin lapsen asemassa, mutten ihan kuitenkaan. Oloni on naisellinen ja turvallinen. Olen ollut toisenlaisissakin suhteissa mutta tämä on minulle ehdottomasti se oikea.

Kertoisitko vielä tarkemmin, että mitä tuo miehen päättäminen esimerkiksi pukeutumiseen, kotiaskareisiin ja rahan käyttöön tarkoittaa? Tarkoittaa esimerkiksi pukeutuminen sitä, että hän kieltää sinua esimerkiksi pitämästä minihametta tai vastavuoroisesti pakottaa sinua pitämään minihametta - tai sitä, että hän kehottaa sinua panemaan tänään villahousut jalkaa, kun ulkona on paukkuva pakkanen eikä hän halua sinun vilustuvan?

Entä kotiaskareiden tekeminen? Tarkoittaako se sitä, että hän kertoo miten ja missä järjestyksessä sinun on huoneet imuroitava vai tarkoittaako se sitä, että hän sanoo, että imuroi sinä tänään, niin minä imuroin sitten ensi viikolla?

Entäpä rahan käyttö? Tarkoittaako se sitä, että jos ajattelit ostaa 2 euroa maksavan makkarapaketin, mies käskee sinun säästämään ja ostamaan vain euron makkarapaketin ja ostaa itse samalla reissulla 1 000 euron laajakulmatelkkarin, vai tarkoittaako se sitä, että ajattelit ostaa 2 euroa maksavan makkarapaketin, mutta mies kehottaa sinua ostamaan kaupan omaa brändiä olevan 1 euron paketin, kun se on yhtä hyvää, mutta kilohinnaltaan edullisempaa ja kun rahaa muutenkin on niukalti käytössä juuri nyt?

Eli kumpia asioita alistumisellasi ja miehen päätöksillä tarkoitat?

Minun on edelleen vaikea käsittää, että miksi ja millä tavoin nykyaikainen nainen haluaa luovuttaa kaiken vallan miehelle. Vaikka itsekin haluan olla nainen - ja olenkin sitä - suhteessamme, haluamme kyllä molemmat, sekä mieheni että minä, että päätämme yhdessä keskustellen meihin molempiin liittyvistä asioista ja omaan itseeni (esimerkiksi pukeutumiseen) ihan itse, toki mieheltä joskus neuvoa kysyen (tyyliin panenko tämän punaisen vai vihreän hameen, kumpi on sinusta kauniimpi).

En edelleenkään käsitä sitäkään, että miten aloittaja perustelet tuon "ennen harrastin onnettomasti irtosuhteita, nykyään olen uskollinen alistuva"? Eikö asia pikemminkin ole niin, että irtosuhteisiin vasten tahtoaan suostuva nimen omaan alistuu ja haluaa miellyttää vain miestä?!

 

[Uhka ilmassa?]

Kysytkö ikinä itseltäsi, MITÄ JOS en tottelekaan ja laita punaista paitaa päälle kun tekisi mieli laittaa sininen? Onko siis ilmassa aina henkisen tai fyysisen väkivallan uhka? Ja se on mielestäsi avain onnelliseen parisuhteeseen. Hyvää päivää.

 

[Aloittajalle kysymys minultakin]

Tuo kiinnostaisi minuakin, eli jos miehesi käskee sinun panna punaisen paidan päällesi, etkä panekaan, niin mitä tapahtuu? Huutaako miehesi sinulle, vaihtaako sinulle itse päälle sen vaatteen, jonka hän halusi sinun yllesi pukevan (mahdollisista rimpuiluistasi huolimatta), vai ryhtyykö peräti väkivaltaiseksi? Vai tuleeko heti av(i)oero?

 

[tämä on käsky!]

Ei se aapee enää vastaa, kun halusi vain itselle sopivia peesauksia.

Toisaalta jos ap kerran olet alistuja, niin minä määrään nyt, että vastaat heti paikalla esitettyihin kysymyksiin!

 

[Tasa-arvo vähentää eroja.]

Ruotsissa tehty tutkimus osoitti, että miehen osallistuminen kototöihin vähentaa selvästi avioeron todennäköisyyttä. Sinun mielestäsi ratkaisu on alistuminen miehelle. Mites olisi toisinpäin, että mies muuttuisi siihen suuntaan kuin mitä nyky-yhteiskunta on - joka on jotain muuta kuin 50-luvun yhteiskunta - eikä niin, että nainen alistuu.

Mies voi ihan miehekkäästi ottaa paikkansa kotona ja lasten kanssa siinä kun nainenkin osallistuu työelämään jopa miesvaltaisilla aloilla. Miehen pitää vain olla riittävän vahva ja omata hyvän itsetunnon, jotta saa olla esim. lapsilleen sellainen isä kuin haluaa. Ei miehen tarvitse muuttua naiseksi/ äidiksi ja tehdä kaikkea kuten nainen sanoo, vaan _ottaa oma paikkansa_ kodin hommissa ja lasten elämässä. Mutta se vaatiikin vahvuutta se, jos on tottunut pienestä asti, että elää hotellissa jossa on täyshoito.

Monen eron taustalla on se, että nainen pyörittää koko arkea täysin yksin (kaupassakäynnit, lasten hoitoon roudaamiset, lasten kanssa kotona oleminen, ruuanlaitto, siivoukset jne.) eikä miehellä välttämättä ole edes käsitystä, miten paljon energiaa se vie työssäkäynnin päälle. Sitten surkutellaan kulmakuppilassa kun menettää lapsensa, kauniin kotinsa ja perhe-elämänsä, vaikkei ole juuri mitään tehnyt sen eteen aiemminkaan. Valitettavasti elämä on näin raakaa, että vapaamatkustajia harvoin hyväksytään.

Mun käsitys on se, että onnellisimmissa parisuhteissa elävät ovat nimenomaan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa kumpaakaan ei alisteta eikä kumpikaan elä toisen siivellä taäyshoitohotellissa. "Koti ja perhe"-niminen yritys on yhteinen juttu ja sitä pyöritetään yhdessä. Silloin sitä aikaa jää nauttia yhdessäkin ja olla yhdessä onnellisia kun toisen ei tarvitse olla ilmainen kotiorja.

 

[Tasa-arvo vähentää eroja.]

Ei se aapee enää vastaa, kun halusi vain itselle sopivia peesauksia.

Toisaalta jos ap kerran olet alistuja, niin minä määrään nyt, että vastaat heti paikalla esitettyihin kysymyksiin!

Ja lisää vielä, että olet MIES niin alistuu ja tottelee varmasti, vuh vuh

 

[Niin...]

Monen eron taustalla on se, että nainen pyörittää koko arkea täysin yksin (kaupassakäynnit, lasten hoitoon roudaamiset, lasten kanssa kotona oleminen, ruuanlaitto, siivoukset jne.) eikä miehellä välttämättä ole edes käsitystä, miten paljon energiaa se vie työssäkäynnin päälle.

...ja jos tähän vielä päälle lisättäisiin se, että mies käskisi naista pyörittämään sitä arkea hänen mielensä mukaan, kertoisi koska käydään kaupassa, mitä sieltä ostetaan, millä tavalla kauppaan mennessä pukeudutaan, millä tavoin ja milloin lapset roudataan hoitoon ja sieltä pois, miten lasten kanssa ollaan koktona, miten laitetaan ruokaa ja miten siivotaan, niin kyllä luulisi monen parisuhteen kärsivän - ja jopa kaatuvan - tällaisesta hyvin nopeasti.

 

[Tasa-arvo vähentää eroja.]

Monen eron taustalla on se, että nainen pyörittää koko arkea täysin yksin (kaupassakäynnit, lasten hoitoon roudaamiset, lasten kanssa kotona oleminen, ruuanlaitto, siivoukset jne.) eikä miehellä välttämättä ole edes käsitystä, miten paljon energiaa se vie työssäkäynnin päälle.

...ja jos tähän vielä päälle lisättäisiin se, että mies käskisi naista pyörittämään sitä arkea hänen mielensä mukaan, kertoisi koska käydään kaupassa, mitä sieltä ostetaan, millä tavalla kauppaan mennessä pukeudutaan, millä tavoin ja milloin lapset roudataan hoitoon ja sieltä pois, miten lasten kanssa ollaan koktona, miten laitetaan ruokaa ja miten siivotaan, niin kyllä luulisi monen parisuhteen kärsivän - ja jopa kaatuvan - tällaisesta hyvin nopeasti.

Niinpä, tekisi suurimman osan hommista eikä saisi edes päättää MITEN ne tekee

 

[karismaako.]

Niin, niin.. mies kantaa kaiken vastuun ja sunnittelee hommat hyvin, vaatetuksesta lähtien,( elis on jo puoliks tehty) niin ette kai odota, että vielä tekiskin.

 

[Tasa-arvo vähentää eroja.]

Niin, niin.. mies kantaa kaiken vastuun ja sunnittelee hommat hyvin, vaatetuksesta lähtien,( elis on jo puoliks tehty) niin ette kai odota, että vielä tekiskin.

Aa, ainiin

 

[Tehdä...]

Niin, niin.. mies kantaa kaiken vastuun ja sunnittelee hommat hyvin, vaatetuksesta lähtien,( elis on jo puoliks tehty) niin ette kai odota, että vielä tekiskin.

...ei tarvitse, mutta eipä sitten tarvitse määrätkään sitä, että miten minä lattiamme luuttuan ja minkälaista kolttua pidän ylläni siinä luututessa.

 

[karismaako.]

Eipä tietenkään, eipä tietenkään...mutta ainahan sitä voi ehdottaa lyhyttä ja avonaista kolttua... Saa ikävänkin homman näyttämään paljon mukavammalta.

 

[diidaaduu]

Mielestäni on todella lapsellista tuollainen ajattelu, että naisten ja miesten eroja ei tunnusteta kun "yksilöllisyys" menee.

Olenko väittänyt että sukupuolen mukaan ei määräytyisi tiettyjä ominaisuuksia? Yksilöeroja kuitenkin aina löytyy ja hajonta eroissa on todella suurta, joten on täyttä hulluutta mennä väittämään "kaikki naiset sitä" tai "kaikki miehet tuota". Vielä suurempaa hulluutta on mennä silmät tuikkien selittämään että kaikki naiset jotka eivät alistu miehelle olisivat epäonnellisia.

Minun kohdalta tämä vääntö riittää. Täältä lahjoitetut pirunsarvet otsassani kohta puskevat katosta läpi ;-)

 

[Beatriz]

Mielestäni on todella lapsellista tuollainen ajattelu, että naisten ja miesten eroja ei tunnusteta kun "yksilöllisyys" menee.

Musta taas on lapsellista tehdä yleistyksiä siitä, mitä naiset tai miehet haluavat tai mitä naisten tai miesten pitäisi haluta. Yksilölliset erot ovat tärkeämpiä kuin sukupuolten väliset.

 

[Sivupersoona.]

Ompa tämä vaikeeta antaa miehelle perheenpään rooli.
Entä jos mies onkin puolisoaan rakastava? Silloin hän ei missään tapauksessa käske ja komentele. Hän ottaa toisten mielipiteen huomioon ja toimii puolisoaan kunnioittaen.
Vastuun kantajana kun mies vain haluaa olla.
Minusta on myös sama asia ölla perheenpää kun vahva mies. Mutta jos on helpompaa hyväksyä vahva mies, niin käy se hyvin minulle.
Muuten olenko komennellut kirjoituksillani?

 

[ajattelun "ongelma"]

Se, miksi palkokasvi on mennyt monen nenään tuosta alistamiselämäntavasta, on yleistäminen. Jos kirjoittaa nettiin että kaikkien naisten tulisi ymmärtää olevansa vailla pomoa, ei pidä ihmetellä jos palaute on tulikivenkatkuista.

Jokainen, joka on lukenut vaikka vain lukiotasoista psykologiaa, tietää että yksilöissä on eroja. Saman sukupuolen edustajissa on nähtävissä tietyssä määrin samankaltaisuutta, toisaalta taas yksilö saattaa poiketa oman sukupuolensa stereotypioista huomattavastikin. Jos nainen olisi luonnostaan alistuva, mitään suffragettejä ja naisasianaisia ei olisi koskaan ollut - hehän olivat tilanteessa jossa heillä ei ollut oikeuksia. Niinpä he vaativat niitä, koska HALUSIVAT oikeuksia. Olisi mielenkiintoista kuulla miten naisen "lapsena" näkevät selittävät sen että naiset ovat ajaneet itsemääräämisoikeuttaan ylipäänsä jos heille on niin kovin luontaista olla määrättävinä? Samaten olisi mukava kuulla mistä johtuu se, että naiset täyttävät yliopistot siellä missä heillä on siihen mahdollisuus - miksi naiset havittelisivat tiedollista asiantuntijuutta jos olisi biologisesti tjsp määrättyä että he eivät kykene tai halua itse ajatella?

Kerronpa esimerkin naisen ”luontaisesta” alistuvuudesta. Olen vanhoillislestadiolaisen perheen kasvatti. Olosuhteet ”oikean naiseuden” toteuttamiseen olivat mitä parhaimmat. Yhteisö määrää yksilöä ja mies naista, naisen paikka on olla kotona. Yksinkertaistaen siis näin.

Kumma (!) kyllä, ahdistuin jo ala-asteiässä siitä etten olisi itse saanut ajatella tai päättää asioista. En voinut sietää sitä että joku muu muka tiesi mitä elämälläni haluan tehdä, miten minun pitää pukeutua ja miten elää parisuhteessa. Varhaisessa murrosiässä lähdin yhteisöstä ja aloin elää ihan omilla ehdoillani. Mitä tapahtui? Vastoin näiden tasapäistäjien fantasioita, olen nyt erittäin onnellinen nelikymppinen tasa-arvoisessa avioliitossa.

Minulle on aivan se ja sama jos joku haluaa kulkea kotona kumipallo suussa ja dildo perseessä tai totella miestään/vaimoaan (en siis vertaa ko. asioita toisiinsa, ne ovat vain esimerkkejä siitä mitä minä en tekisi mutta mitä joku muu HALUAA tehdä). Jos mikä-ikinä tekee siis jonkun ihmisen onnelliseksi, ei asiassa ole mitään pahaa minun mielestäni (olettaen aina että ulkopuolisia tai heikompia ei vahingoiteta toiminnalla).

Erityisesti haluaisin kysyä sinulta, naiset tasapäisenä massana näkevä mies, miten selität tämän ilmiön? Alisteiseen asemaan syntynyt nainen onkin onneton alisteisuudesta ja hyvin onnellinen itsemääräämisoikeudesta? Ja kun kaltaisiani naisia on enemmistö tässäkin keskustelussa, mistä se kertoo? Siitäkö että sinä tiedät vastoin meidän kokemustamme että olemme muka onnettomia?

Vaiko kukaties siitä että jotkut yksilöt ovat hyvin dominoivia ja toiset alistuvia, ja he haluavat nähdä tämän sukupuoleen kirjoitettuna sen sijaan että puhuttaisiin yksilöiden eroista?

Enpä tiedä miksi vaivaudun kirjoittamaan, fundamentalistin kanssa keskustelu on turhaa. Olenhan tiettyjen sukulaisen mielestä onneton syntinen joka elää surkeaa elämää, ihan sama mitä heille kerron onnestani. Noin niin kuin esimerkiksi.

Viitetiedoksi, olen nelikymppinen nainen, 20v naimisissa saman upean miehen kanssa.

 

[rauhaa]

Ei minun mielestäni ainakaan tämä alla oleva teksti kovin pahalta kuulosta. Jossain määrin tämä on hyvää ohjeistusta minkä tahansa läheisen ihmissuhteen rakentamiseksi ja vahvistamiseksi, puolin ja toisin..älä ylikontrolloi toisen elämää, kunnioita toisen valintoja oman elämänsä suhteen, huolehdi omasta hyvinvoinnistasi aktiivisesti, opi ottamaan vastaan hyvää, älä pelkää osoittaa haavoittuvuuttasi.

Se on sitten toinen asia, miten kukin tämän omalla kohdallaan haluaa tulkita. Edellä olevan tekstin minä tulkitsin kyllä aivan toisin kuin esimerkiksi aloittaja.
---------
wikistä:

The author of the core book of this movement maintains that she does not advocate submissiveness or the surrendering of one's self; she proposes the surrendering of control over others.

The "Surrendered Wives" movement is centered around six basic principles:

1. a wife relinquishes control of her husband's life
2. she respects his decisions for his life
3. she practices good self-care (she does at least three things a day for her own enjoyment)
4. she also practices receiving compliments and gifts graciously
5. she practices expressing gratitude (thanking her husband for the things he does)
6. a surrendered wife is not afraid to show her vulnerability and take the feminine approach

Continuing in an abusive, alcoholic, or adulterous relationship is not promoted or condoned.

 

[Beatriz]

Olen täsmälleen samaa mieltä "ajattelun ongelman" kanssa. Itse kuitenkin olen alistuva nainen.

Voin myös olla feministi ja naisasianainen, vaikka omassa suhteessani haluan alistua. En vaadi samaa kaikille, mutta minut se tekee onnelliseksi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä omat ratkaisunsa. Miehen pitää myös olla luotettava, rakastava ja sellainen ihminen, jolle haluan alistua, kunnioitukseni arvoinen.