Ajatuksissa 7

[Daisy]

Huomenta!

Pinjalle ensin pahoittelut hauvasta, mutta kuten itsekin kirjoitit; se sai elää hyvän ja pitkän elämän. Eikös teillä ollut kaksi koiraa, miten se nuorempi yksinäisyyteensä on reagoinut?

Sarille tervetulotoivotukset! Mukaan mahtuu (vinks vinks muutkin taustailijat )

Katriina kyseli lomista. Meillä ainakin menee niin, että kaikki kertyneet lomat (kesä ja talvi) pidetään äippäloman päätteeksi tai saa ne säästöönkin laittaa, jos haluaa. Sulla siis olisi keväällä 2008 kesän 2007 kesäloma ja talviloma ja koska äippälomallakin kertyy lomat normaalisti niin vielä normaali kesäloma kesällä 2008.

Täällä kp 30/27-29 eikä kuukkareista tietoakaan. Pitää tänään mennä apteekkiin muutenkin eli jollei ole siihen mennessä alkanut, niin pitää lisätä ostoslistalle raskaustesti! Mulla on huomenna lomapäivä ja oma kone edelleen epäkunnossa, mutta enköhän mä jossain välissä pääse jostain kertomaan tuloksesta (toivottavasti positiivisesta!!!!). Vähän epäilyttää, että raskaana olisin, kun ei sitä ovulaatiotakaan testin mukaan tapahtunut ja lääkärinkin mukaan se munarakkula oli liian pieni. Alavatsassa on ollut ihmeellistä juilintaa ja paineen tunnetta, mutta voi olla mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta... tai sitten siitä, että jumpassa tehtiin aika erikoisia alavatsaliikkeitä. Vaikka nyt olen asennoitunut niin, ettei tästä plussaa tule, niin salaa sitä itseltään vaan kuitenkin silti toivoo...

Vilkkuuuuuu, mites siellä? Oliko meillä muita jännääjiä vielä?

-Daisy

 

[Anttuli]

Hienoa saaha seuraa tänne.. öhöm.. pohjoiseen..

Daisylle kyllä valtavasti peukkuja!!

Kauhulla oottelen kun viikonlopuksi pitäis lähteä taas tuonne sukulaisiin ja tämä olo ei oikeasti ole mikään kovin loistava. Mitähän ihmettä sitä oikein keksii.. Noh, flunssa päällä jos ei muuta. toivottavasti eivät sitte ala syöttään mitään flunssalääkkeitä ym..

Palaan takaisin sohvalle.

 

[Katriina]

Heipä hei,

Kylläpä nyt jännittää Daisyn puolesta! Mikäs tilanne. Onkos sulla koskaan mitään heittoja kierrossa? Senkin puolesta luulis, että ovuloit, kun kierto kumminkin on säännöllinen.

Mulla on nyt ollut sellaisia tilanteita töissä ja muualla, että oon pelännyt "paljastuvani". Mm. kahvin juomatta jättäminen on herättänyt ihmetystä. Samoin se, että en voinut ottaa yks päivä Ibusalia, kun päätä koski. En vaan sanonut, että en voi ottaa, vaan sanoin, etten halua ottaa. Panadol muuten ei edes mulla auta, jos päätä koskee, onneksi ei kauheen usein koske. Ja sitten tänään kollega ihmetteli mun annoskokoa ruokalassa, mutta kun mulla oli niin kauhee nälkä. Ja taas on nälkä...

Niin noita lomia kyselin, kun arvelen, etten jäis hoitovapaalle ollenkaan, kun sillon on kukkaron nyörit tosi tiukalla. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihan terveitä ja normaaleita lapsista tulee, kun ne laittaa hoitoon jo vuoden ikäisenä =).

Sit kun Vanilla joskus palailet linjoille, niin kerrohan paheniko sun astma jossain vaiheessa entisestään, nyt ois menossa kai 8+3 ja tuntuu, että joudun vetään piippua harva se tunti ja mulle määrätty hoitava lääke ei oikein ota auttaakseen.

Jaa, pitänee sitten syventyä näihin tosi mielenkiintoisiin töihin. Plaah. Tahtois mieluummin käpertyä miehen kainaloon peiton alle. Oksettaa ja palelee.

 

[Vilkku]

Hey,
kaamea päivä takana! Työkaverit ovat näköjään jo unohtaneet miten kipee viel äsken olin kun huono fyysinen kuntonihan ei näy ulospäin. Pientä jeesaamisen elettä edes oisin kaivannut etten uudelleen sairastuisi. Tänään ekana töihin ja tukka putkella ilman taukoja kestittäen vieraita kun talomme täytti tasavuosia. Ja sit ku jo jalat alkaa antaa periks niin paljon myöhempään tullu työkaveri kysyy jos jo vois lähtee ku ois joku juttu!!! ARGHHHH! Mä oon taas yskiny niin paljon koko iltapäivän et sitähän melkee toivoo et tulis viel hetkeks kipeeks et noi tajuis!!! Ja et sais hengähtää. Taitaa tuo täti punainen kolkutella ovelle kun oon niin ärsyyntyny.. Kp.35/29-34. Viikonlopuksi odottelen menkkojen alkavan.

Daisylle paljon plussa tuulia! Ois se aika hurjaa!!! =) Ja sun on ihan pakko tulla kertoo meille keinolla millä hyvänsä!

Katriina, kuulostaa kyllä kun sun työkaverit tosiaankin alkavat olla jyvällä! Aika paljon kyselyitä! No, saatpahan sit voida pahoin ihan avoimesti sympatian kera! =)

Ja Pinja, voi että=( Taas ne kyyneleet tulivat. TIEDÄN miltä susta tuntuu. Kun meijän vanha koira lopetettiin, niin se nuorempi joka on koko elämänsä ollut sen vanhemman seurassa oli ihan sekasin viikon. Kesti kyl pari päivää enneku se tajus ettei kaikki oo normaalisti ja sit alko se ettiminen. Eikä se halunnu jäädä yksin hetkekskää. Mut nyt alkaa taas normalisoitumaan. Voimia sulle! Vaik mäkin yritin ajatella et niin oli paras niin oli se rankkaa. Oli kuitenkin ollu läsnä koko aikuisen elämäni ajan. Mut nyt jo helpottaa ja voi kattoo valokuvii. Meijän koira tuhkattiin juuri ja iskä aikoo nyt sit levittää tuhkat ympäri pihaa (metsän siimeksessä).

Niin, Sarille munkin puolesta tervetuloa mukaan! Ja kaikille muille taustailijoille! Rohkeasti vaan ajatuksia ja mielipiteitä kehiin. Meijän ketju on jo niin sekarotunen että ei taida enää olla väliä missä tilanteessa kirjoittaa! =)

Nyt pakko mennä tyhjentää päätä hetkeks ulos.
Vilkku

 

[Erica:)]

Hellou leidit!

Hengissä ollaan
Olen taustaillut enemmän ja vähemmän. Jotenkin tuntuu vaikealta kirjoittaa kun täällä kaikki jo joko ovat raskautuneet tai sitten yritys jo kovasti käynnissä. Taidan olla ainoa joka vasta haaveilee yrityksen aloituksesta? Mutta mutta täällä ollaan ja en ole poiskaan lähdössä. pitänyt vain pientä taukoa.

Meillä asiat oikein hyvin. Vanhassa/uudessa suunitelmassa edetään ja ukkokin on alkanut puhumaan näistä vauva jutuista ihan uuteen sävyyn. Näin tässä muutama päivä sitten NIIN todentuntuisen unen että! Huh, aamulla olin ihan hoo-moilasena unesta. Saatiin siinä avokin kanssa poika ja siinä se tuhnutti sylissä...voih! Kerroin unesta avokille ja se hymyili unelle ja totesi, että mä kyllä oon aina jotenkin luullut että me saadaan tyttö esikoiseksi.

Muuten ei mitään uutta kuulu, töissä painetaan ja kivaa on ollut. Viihdyn ihan älyttömän hyvin.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä meidän matkaa joka on vasta ensi kuun ekana viikonloppuna. Ihanaa päästä kullan kanssa pienelle minilomalle. Ja tietysti odotukset ovat suuret.. Saas nähdä miten käy.

Pinjalle jätti osaanotot rakkaan vanhuksen poismenon johdosta. *lähettää virtuaalihaleja* Se on rankkaa... I know!

Sarille minunkin puolesta tervetuloa!!

Ihanaa kun kaikki mahti sarjat on taas alkanut, sitä on taas ihan telkun orja.. (onko se sit hyvä juttu..?!) Mä seuraan Lostia, aliasta, käkistä, aavekuiskaajaa ja pakoa. Taisi vielä joku unohtua...heh.

Nyt on pakko käydä koirien kanssa pikkupisu lenkillä ennen Lostia. Kirjoittelen lisää viikonloppuna.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!!

E

 

[Pinja]

Pakko nostaa meitä pikkusen ylös päin.
Vapaa päivä ja uuvuttaa niin kamalasti. Pitäis kyllä ruveta tekemään jotain muuten me hukutaan koiran karvoihin ja muuhun roskaan ja likaan.

Kiitos osan otoista. Vähän rupeaa jo helpottamaan. Ikävä on kyllä kova.
Nuorempi (melkein 12v.) on mielestäni suhtautunut yllättävän hyvin. Parina päivänä teki tarpeita sisälle siinä oikeastaan kaikki. Koirat on onneksi aika sopeutuvaisia.

Sarin toivotan tervetulleeksi sekalaiseen joukkoomme. Ja siinä verikokeessa katsotaan veren kuva, veri ryhmä, HIV, kuppa ja mahdollinen piilevä virtsatie tulehdus. En muista oliko vielä jotain muuta.

Me ollaan jo kerrottu mun raskaudesta lähestulkoon kaikille. Mun työn antaja taitaa olla ainut joka ei vielä tiedä ja ajattelin, että maanantaina korjaan senkin asian.Ja mies on ilmeisesti jo niin sopeutunut tilanteeseen, että suorastaan hehkuu. On niin kamalan huolehtivainen nykyään. Välillä jopa rasittavuuteen asti.

Daisylle ja vilkulle paaaaaljon+++++++++++++++

 

[Vilkku]

Helou,
masentaa.. kp.37/29-34 ja testasin negan. Ovishan tuli myöhään mut kaiken järjen mukaan plussan ois kyl pitäny kai jo näkyä jos on näkyäkseen. =( Ei kyl ollu minkäänlaisia menkkaoireita vaan kerrassaan loistava olo. Vaik sitä niin itselleen yrittää vakuuttaa et kyl ne menkat sielt tulee niin sit kun ne tulee, tai testaa negan, niin kylläpä lannistaa. No, ehkä nyt kun tänne kirjotin niin pääsee menkatkin alkamaan. Ja sit lähteekin jo 5. yrityskierto käyntiin.

Mites Daisy?

Vilkku

 

[Anttuli]

Se on taas vierailuviikonloppu takana ja loistavasti onneksi selvittiin. Ei kerrottu yhtään kellekään. Alko vaan huvittaan ko olo oli ihan siedettävä koko viikonlopun, mutta kun kotiovesta astui sisään niin ällötys alkoi saman tien..

Vielä on toivoa niin kauan ennen kuin menkat alkaa, joten yhä peukkuja Vilkulle ja Daisylle!

 

[Daisy]

Maanantaihuomenta!

Niin se hana vaan aukesi torstaina ennen kuin ehdin edes testiä tekemään! Kyllä otti kupoliin!!! Olen tässä viime päivät vuotanut kuin seula ja kärsinyt järkyttävistä menkkakivuista yhdistettynä ripuliin! Miten mukavaa... No nyt oon jo vähän toipunut (henkisesti ja fyysisesti), eli ei auta kun häntä pystyy ja kohti uusia kujeita! Alankin tästä heti tilaamaan aikaa lääkärille, palaillaaan!

Daisy kp 5/27-30

 

[Katriina]

Huomenta,

Mun ällötys ja kuvotus on nyt ihan ympärivuorokautista. Perjantaina töistä tullessa mies oli väsännyt itselleen jotain kanaa ja riisiä ja se riisin haju oli niin voimakas, että kämppä haisi sille ja multa lensi sitten oksennus heti. Mä oon aina pitänyt sen riisin (en muista mitä riisiä se on nimeltään) tosi voimakkaana. Yleensäkin mulla käy henkeen tosi pahasti, jos menee ohi jostain kiinalaisesta ravintolasta. Joku siinä hajussa vaan on sellaista eikä tää astma varmaan oo ollenkaan syyllinen...

No se kohtaus meni sillä ohi, mutta tuntuu, että tää pahoinvointi pahenee. Karjalanpiirakoita en enää voi syödä, vaikka vielä äsken ne oli ihan hitti. Nyt pitää syödä kuitupitoista leipää, joka ei ole pehmeää vaan sellaista, että siinä on sopivasti pureskeltavaa. Niin ja sen päälle on saatava juustoa ja tomaattia. Ja ällötys siis tosiaan alkaa heti aamusta ja loppuu siihen kun nukahdan. Äskenkin istuin tovin työpaikan vessassa ja mietin, että miten oksennan niin ettei muut kuule. Haluaisin huutaa koko maailmalle, että oon raskaana. Että saisin ololleni vähän sympatioita. Mut en halua sitä oikeesti vielä julkistaa. Voin vaan toivoa, että tää oikeesti kohta helpottaa, kohtahan lähtee jo viikko kymmenen käyntiin.

Vähäistä vuotoa on taas tullut viikon tauon jälkeen. Mut nyt mulla ois menkka-aika, jos leikittäis, etten ois raskaana. Ja silloinhan ekoina kuukausina voi vuotoja tullakin. Ja nyt tää on oikeesti tosi vähäistä ja ruskehtavaa. Ja ultrahan mulla ois taas perjantaina, olo on ainakin sellainen, että raskaana ollaan edelleen ja voimakkaasti.

Kirjoitin muistaakseni joskus, että väsymys on väistynyt. No, se ilo oli ennenaikaista. Edelleen nukun öisin sen 10 tuntia ja lisäksi 2 - 3 tunnin päikkärit. Ja silti väsyttää. Eilen sentään sain raahauduttua lenkille. Mut se tuli onneksi tehtyä aamupäivästä, iltapäivällä ei ois pystynytkään, koska oksetusolo on silloin pahimmillaan.

Olispa jo kuukauden pitemmällä tää odotus, niin tietäs, että loppuuko tää pahoinvointi siihen, mihin yleensä. Vatsaakin turvottaa ja tekis mieli pukeutua löysästi, mutta ei mulla edes ole mitään sellaisia vaatteita. Verkkareissa en ihan viitsi töihin lähteä.

Mut se minusta ja mun pahasta olosta. Miten Daisyn kävi? Edelleen toivottelen plussia niin Daisylle ja Vilkullekin, kun en tiedä miten tosiaan kävi. Niin ja Vilkku, mähän siis testasin tosi tosi tosi haalean plussan, kun menkat oli kolme päivää myöhässä, eli kun ovulaatiosta oli mennyt ainakin 17 päivää. En usko, et ois ollut plussa päivääkään aikasemmin, vaikka menkat olikin myöhässä. Toivotaan, et niin ois sullakin.

Mut mä palailen töiden ääreen (ku jaksais...)

 

[Vilkku]

Helou,
harmituksen harmitus Daisy! Kuulostipa kuitenkin niin lupaavalta!!!
Täällä kai kp2 tai 39/29-34 miten sen nyt tällä kertaa lasken. Eilen ja tänään vähän tuhrua mut kyllä tosi menkkamainen olo. Eiks sitä oikeesti pitäs laskea et kuukautiset alkaa silloin kun oikea vuoto alkaa vai ootteko te muut "tuhruttelijat" (hyi mikä sana=/) laskenu niiden alkaneen ekasta tuhrupäivästä? Toisaalta mul on kyl tosi ällö olo ja suuta kuivaa. Joten pienen pientä toivonkipinää pidän yllä mutten haaskaa testejä vaan odottelen josko ne oikeat kuukkarit alkais. Hormonit jyllää ainaki ihan niinku menkoissa - eilen sain järkyttävän raivarin miehelle ihan pikkujutusta (asiat ei menny niinkun MÄ halusin) ja siivosin ihan hulluna koko varaston ja autokatoksen rakennustyömaajätteistä niin et auto mahtu katoksen alle ekaa kertaa!!!! Vitsi ku olin ylpee ittestäni. HOHHOH!

Voi Katriina! Kylläpä sua koetellaan! Mutta kyllä itsekin olen ajatellut et kärsin mielelläni vaikka koko raskausajan pahoinvoinnista tms. KUNHAN VAAN EDES RASKAUTUISI! No katotaan miten suu pannaan sit kun/jos niin käy.. Mites sun työkaverit - joko on alkanut tulee kyselyitä? Ja Menikös se sun valkoinen valhe sit noin helposti läpi kaikille siitä leikkauksen ja sairasloman peruuntumisesta? Koskas ajattelit kertoa?

Erica, mäkin odotan teijän reissua täällä jännittyneenä! Toivotaan et miehes on ottanut itteään niskasta kiinni eikä arkaile sitten=)

Palataan astiaan!
Vilkku

 

[Vanilla]

Heips.. ja terveiset Kyprokselta. Lämmintä oli, todellakin. Päivälämpötila parhaimmillaa varjossa + 35 C. Aurinkoa otin maltilla, mutta kyllä tuo ihonväri jonkin verran muuttui. Ihan kivaa oli. Mut kiva oli tulla kotiinkii.

Tänää oli neuvola, kaikki hyvin. Paino ei paljoakaa ol noussu ja täti kyselikii, että olenko kova urheilemaan kun olen pysynyt niin hoikkana (ottaen siis huomioon, että puolessa välissä raskautta mennään). Siis minä ??? ..kova urheilemaan ??? No rehellisesti vastasin, että aikas tavalla karsastan tuota liikkumista.. mä kun en oikein saa siittä mitään irti. Täti kuitenkii painotti liikkumisen tärkeyttä loppuraskautta sekä synnytystä ajatellen. Ja kyllähän mäkin sen tiiän.

En tiiä mikä mua vaivaa. Mulla on koko ajan hirvittävän paha olla, siis henkisesti. Olen aivan rikki ja raivoan miehelle harva se päivä. Ja aivan turhista asioista. Tunnen, etten saa riittävästi läheisyyttä ja että mä en merkitse kenellekkään yhtään mitään. Aivan kuin en olisi olemassa. Vaikka tiedän ettei se ole totta, niin en kuitenkaan saa rauhaa.. Tällä hetkellä ahdistaa suuresti olla minä. On kuulemma normaalia raskausaikana nämä mielialanvaihtelut ja kovin yksilöllistä, mutta en tiiä.. Kovasti kuitenkii odotan tätä uutta tulokasta, mutta tämä ajanjakso saisi jo loppua. Tahdon olla normaali iloinen itseni.

Ai nii, massuasukki liikkuu jo kovasti !! Ja myös mieheni on tuntenut liikkeet ja on haltioissaan.

Anteeksi tämä omanapaisuuteni.. en oikein jaksa keskittyä. Koitetaan toisena päivänä paremmalla onnella.. paremmalla mielellä..

Viikon päästä rakenneultra. Jos viimeistään yrittäisin silloin skarpata.

-Vanilla-

 

[Ready]

Heips kaikki pitkästä aikaa! En tiedä muistattekokaan enää, olin ketjussa mukana alkukesään asti mutta sitten tiputtauduin pois tilanteen muututtua... Vauvahaaveet jäi vähäksi aikaa taka-alalle kun jouduin alkaa syömään masennuslääkkeitä.

Onnea kaikille iloisia uutisia saaneille! Yllättävän moni teistä onkin plussannut tässä poisollessani. Olen ihan kade! Mulla nimittäin on ihan hillitön vauvakuume. Lääkäri sanoi ettei raskaus olis hyvä tässä masennuslääkkeitä syödessä ja tiiänhän mä että mun pitäis saada itseni kuntoon ennen kuin jaksan vauvalle omistaa kaiken energiani. Silti vaan tekee niin kamalasti mieli heittää pillerit roskikseen ja alkaa jännäämään tärppääkö. En tiedä onko tämä tilanne juuri laukaissut sen, että kun ei voi yritää vauvaa niin tekee mieli ihan kamalasti kuitenkin. Miehellä on sama fiilis, hänkin tuijottelee pikkulapsia, ollaan nimiä pyöritelty mielessä vauvalle jne. Kaikkein hankalinta on kun en tiiä kuinka kauan joudun lääkkeitä syömään ja kuinka kauas tulevaisuuteen haaveet siirtyy. Tosiasia on kuiteskin että en vielä voi hyvin, olen jossain määrin masentunut ja lääkkeet ei ole vielä 3 kk jälkeen auttaneet riittävästi.

Vanilla; katoin telkkarista joku aika sitten uutisen jossa puhuttiin raskausaikaisen masennuksen olevan jopa yleisempää kuin synnytyksenjälkeisen masennuksen. Ja joissakin kunnissa on alettu seuloakin tuota raskaana olevilta... Noi oireet, paha ahdistunut olo, ärtyisyys, itseluottamuksen / itsensä arvostamisen puute on ainakin ittelle ihan tuttuja tuon oman masennusdiagnoosin myötä. (ei välttämättä tarvitse olla alakuloinen ollakseen oikeasti masentunut, voi olla vaan ärtyisyyttä, saamattomuutta, ahdistusta) Toisaalta kyllähän raskausaikana hormoonitasapaino muuttuu ja voi vaikuttaa myös tuohon aivojen serotoniinitasapainoon, siis siihen "onnellisuushormoonin" eritykseen. Eihän se masennusta välttämättä tarvitse olla... Liikunnan pitäis auttaa hormonien parempaan tasapainottamiseen ja mahdollisesti parantaa olotilaa. Näin itsellekin on neuvottu, mutta vähän saamaton olen kuitenkin.

Kun tuosta toivotusta lapsiluvusta olette puhuneet, itse olen aina ajatellut että yksi riittää. Lähinnä sen takia kun mulla on tuo kipukynnys aika matala ja hieman synnytyskivut arveluttaa. Nyt monella ystävällä on jo kolmaskin kierros menossa lapsissa joten itsekin on alkanut miettiä josko sittenkin useampia...Tytöstä olen vähän enemmän haaveillut mutta kun nyt edes yhden vauvan saisi, sukupuolesta viis!!!

Noista lomista kun joku teistä kyseli (Katriina?), miten kannattaa pitää, ennen vai jälkeen äitiysloman. Sen verran sivusta työpaikalla seuranneena kommentoisin, että ei kannata ottaa lomia juuri ennen äitiyslomalle jäämistä sillä melkein kaikki tuntuu jäävän sairaslomalle jo ennen varsinaista äitiyslomaa, toiset jopa jo kuukautta ennenkin ennenaikaisten supistelujen tai verenpaineen nousun takia. Jos aikoo lomaa pitää ennen varsinaista äitiyslomaa niin sitten yli kk. aikaisemmin. Silloinhan moni alkaa kuitenkin väsyä enemmän töissä joten monelle tuntuu pieni hengähdystauko olevan hyväksi odotusaikana. Yleensä monet kyllä jättää suurimman osan lomistaan äitiysloman jälkeen.

Mutta tämä tältä erää. Kiva on seurata miten teillä kaikilla menee. Tämä ketju on jotenkin niin kotoisa, vaikka moni onkin eri tilanteissa tämän vauva-asian suhteen... See you!

 

[Vilkku]

Helou...
oltiinpas me taas tiputtu alas.
Kiva että kävit Ready kertomassa kuulumisiasi! Ei olla unohdettu sinua!
Hyvä että saat nyt hoitoa tuohon olotilaasi. Ja varmaan lääkärisi on ihan oikeassa että ensin pitää jaksaa itsensä kanssa ennekuin jaksaa vauvaa! Luin tuossa äskettäin Susanna Sievisen haastattelun Me naiset-lehdessä missä hän kertoi masennuksestaan ja miten hän jo pienen ajan kuluttua mietti jos voisi vähentää masennus-lääkitystään. Joku kommentoikin asiaa ettei masennuksesta parane niin äkkiä, että sitä lääkitystä kannattaa kyllä kiltisti syödä tarpeeksi kauan. Tsemppiä sulle!

Täällä ne menkat sit alko kunnolla. Pari päivää oli taas vaan tiputteluu ja kun oli niin paha olo ja suu ihan sairaan kuiva niin aattelin et ehkä sittenkin... MUTTAmutta...säryt is back ja vuoto taas kunnollista. Et se siitä! V...tutus oli kyl aikamoista vaik toisaalta ajattelinkin et varmaan myöhästyttiin vähän kylvennöissä. Eli taas uutta pesään. Ja taas alkaa ajatukset menee koiranpentuihin ja häiden järjestämiseen. Saas nähä! Hulluks täs koht tulee. Mies kyl sano eilen et nyt täs kierros me tehään se sit kunnolla! =) Mä nauroin et jaa mites me sit olla tähän mennes tehty?! No joo, jaksamista kaikille. Nyt päikkäreille kun aamuvuoro vei voimat.
Vilkku

 

[Anttuli]

Älytön v*tutus Vilkun ja Daisyn puolesta. Sais se teilläki jo onnistaa, varsinki ko joillain se näyttää onnistuvan pelkästä ajatuksesta tuo raskautuminen..

Kiva kuulla Readystaki pitkästä aikaa. toivotaaan, että saat hoijettua ittesi kunnolla kuntoon ja sen jälkeen vauvaonnea. Masennus ei ole kyllä mikään leikin asia.

Mietin tuossa joku aika sitten, että minusta tuntuu, että mielialojen vaihtelu on tasoittunu nyt ootusaikana. Kun ennen oottamista mieli kyllä vaihtui koko ajan. Tosin näyttää olevan väärä havainto. Välillä tekis mieli hakata päätä seinään. Tai, no.. Koko ajan.. Tuossa eilen tulevalle isukillekin totesin, että tätä menoa meille tulee vaan yksi lapsi.. Mulla on oikeasti lähteny jo järki vaikka vasta kaheksas viikko menossa..

Vanillalle tervetulotoivotukset takaisin tänne viilenevään Suomeen. Ja pikaista piristymistä. Tai jotain.

 

[Sari-77]

Moi! Onpas täällä ollut hiljasta, olen käynyt lukemassa, mutta en ole viittinyt kirjoittaa, kun ei ole oikein mitä kirjottas. Kysympä seku teiltä,että kannattaako ottaa mies mukaan eka neuvolakäynnille?Kovastihan tuo olis mukaan tulossa, mutta en ole oikein kommentoinut asiaa hänelle. Toisaalta olis mukavaa mutta toisaalta...Katoitteko eilen pakoa? on muuten tosi hyvä sarja, tulee mieleen kylmä rinki joka sekin alkoi nyt pyörimään uudestaan. Hauskaa keskiviikko illan jatkoa. Mieli teksi muuten ottaa yksi siideri, mitä olette siitä tytöt mieltä? onko siitä vaara vauvalle, tuntuu nyt että saunan jälkeen kyllä maistuis. en ole sen jälkeen maistanutkaan kun sain tietää raskaudesta, ja kun en vielä tiennyt, niin tuli otettua ja vauva oli jo masussa, onkohan tapahtunut jotakin? Jopa oli taas tyhjänpäivästä asiaa meikäläiseltä.

 

[Anttuli]

Mulla ainaki tulee mies mukaan ekaan neuvolaan. Kysyin neuvolatädiltä ko soitin sinne niin meinas, että tottakai, jos mies vaan suostuu lähtemään.

Ei kai siitä siideripullosta silloin tällöin ole kuulemma haittaa. Ite kuitenki yritän välttää kaikkea alkoholia jos vain on mahdollista. Tosin toissaviikonloppuna tuli otettua vajaa lasilllinen punkkua ko oltiin kyläilemässä. Eivät nimittäin uskoneet, etten haluaisi ruuan kanssa lasillista ellen-sitte-ole-raskaana????!!!, joten kiltisti lipittelin lasin, jonka aina tilaisuuden tullen törkkäsin miehen nenän alle..

Mua tuo Pako ei oo oikein vakuuttanu. Sivusilmällä oon sitä nyt nuo pari jaksoa kattonu. Vähän sama asia tuon Rooman kans. Kun tuosta historiasta tykkään aikalailla niin ajattelin, että tuon on pakko olla hyvä. Noh, kai sitä kattoo, mutta ei tule huono omatunto jos jää jakso tai kolme välistä.

Lähempä vaihteeksi ettimään jotain suuhunpantavaa. Kun en oikeasti tee nykyään muuta kuin syön ja nukun.

 

[Daisy]

Kiva että Anttuli noin myötäelää tätä meidän tunnetilaa! Ihan samaa mieltä, että saisi jo meilläkin onnistaa! Onneksi O lähestyy pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jo siirtyneet tulevaan. Mies olisi ollut reissussa tärppiaikaan, mutta pakotin sen järjestelemään työnsä uudelleen. Ei vaan, kyllä se on ihan kympillä mukana tässä ja oma-aloitteisesti muutti aikataulunsa, kunhan vain ensin hokasi, mistä oli kysymys. Mä nimittäin olin töissä, kun tätä keskustelua käytiin, enkä oikein voinut sanoa suoraan. Työkaverit pitävät mua varmaan ihan pirttihirmuna, kun mä sanelin, milloin ON OLTAVA kotona.

Mukavaa Ready kun poikkesit moikkaamassa! Jokainen voi kirjoitella juuri niin usein tai harvoin kun haluaa, sen takia ei olla listaltakaan lähdetty ketään poistelemaan.

Hauska tuo Anttulin yritys kieltäytyä viinistä. Mä olen niin huono valehtelemaan, että olisin varmaan paljastunut pelkästä ilmeestä. Mun äitikin on alkanut kyselemään joka kerta kun soittaa, että olenko raskaana. Ärsyttävää! Viimeksi loppui akku juuri sopivasti tuohon kohtaan ja äippä luuli, että otin ja suutuin. No toivottavasti tajusi, ettei tuollaista nyt ole sopivaa suoraan kysellä.

Olin muuten kylässä tossa kaverilla, jolla on 2 -vuotias tyttö ja se ei tehnyt lainkaan hyvää mun vauvakuumeelleni. Kauhea tänttäränttä ja vilkas kun elohopea, mutta silti niiiiiiiiin ihana. Tahtoo kanssa, vaikka ymmärrän taas hiukan paremmin kuinka raskas todella lapsiperheen arki on.

Vanillalle jaksamista! Kuulostaa tosiaan siltä, että hormonit heittelee. Juttele vaikka neuvolassa sun tuntemuksistasi ja miehelle kanssa, niin senkin on helpompi ymmärtää sitten sinua.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Daisy

 

[Pinja]

Iltaa kaikille!

Hieman elettiin kauhun hetkiä tiistaina kun aamusta heti alkoi uskomaton kipu ala vatsassa. Töistä taksilla kotiin ja kärvistelin siellä puol päivää. Panadolia kerkesin viisi ottamaan kuuden tunnin sisällä. Pahin vaihtoehto kävi jo mielessä. Pääsin 15.20 terveyskeskuksen lääkärille. Tuskaset yli seittämän tuntia jouduin odottamaan, että saisin jotain apua. Kättäri ei suostunut ottamaan mua sisään koska en kuitenkaan vuotanut.
Lääkäri sitten tutki ja laittoi lähetteen naisten klinikan päivystykseen. Missä otettiin kaikki mahdolliset testit. Ja tarkastettiin vauvan vointi. Iso itkuhan siinä tuli kun näin pienen ihmisen heiluttelevan käsiään vimmatusti. Oli kyllä sanoin kuvaamattoman helpottunut olo kun huomasi, että lapsi on hengissä ja mitään vaaraa kesken menoon ei enään ole.
No, mitään syytä kipuihin ei osattu sanoa. Kehottivat vain tulemaan takaisin jos kivut jatkuu. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Mä olen kanssa lukenut noista raskausajan masennuksista ja ymmärtänyt sen olevan kovin yleistä. Mutta raskausaikana mielialat heittelee jo muutenkin niin paljon, ettei heti kannata dianosoida masennukseksi.
Tuossa kun mun koira kuoli, niin serkkuni ihmetteli vaisua minääni ja heti kättelyssä tuomitsi minut masentuneeksi kun surin rakkaan ystävän pois menoa. Se pisti kyllä aika vihaksi. Tuntui siltä, etä jos olet raskaana niin jos olet vähänkin alakuloinen olet automaattisesti masentunut. Ei se kyllä mun mielestä ihan niin mene. Mutta Vanilla, itse varmasti tiedät parhaiten jos olo jatkuu kauan kurjana, että missä vaiheessa on hyvä puhua asiasta neuvolassa. Toivotan sulle jaksamista ja häntä pystyyn.

Voihan..voihan...nenä. Harmittaa ihan hirveästi teidän, Vilkun ja Daisyn puolesta. Mutta, uusi kierto uudet kujeet.

Tänään tuli soitto eläinlääkäristä, eet koiran uurna on tullut ja voi tulla hakemaan. Just ku mun olo rupes hieman helpottamaan. Jätin sen pokkana hakematta. Tai siis siirsin sen hieman tuonnemmaksi. Tuntuu siltä, että kaikki se tuska tulee takasin ja on jotenkin vaikeaa astua jalallaan siihen paikkaan. Toisaalta taas ajatus siitä, että pessi on taas kotona on jotenkin lohduttava, mutta sen surun uudelleen käsittely tuntuu nyt ylivoimaselta.
Niin tai näin onhan se haettava. Vollotetaan sitten bussissa muiden matkustajien iloksi.

Nyt taas syömään.

 

[Katriina]

Heipä hei pitkästä aikaa,

On ollut vähän ongelmia näiden sivujen käytössä mitä ilmeisemmin. Paljon onkin minun elämässä tapahtunut tänä aikana. Ultrassa kävin perjantaina, kerron siitä ensin.

Ensinnäkin lääkäri oli eri kuin edellisillä kerroilla. Nyt oli sellainen tosi mukava vanhahko mies, joka käyttäytyi tosi asiallisesti ja kertoi hurjasti kaikkea mun tilanteesta ja tutkimuksesta jne. Koskaan aiemmin lääkäri ei ole vaivautunut. Selvisi siinä sekin, että on jätetty mulle kertomatta mun mielestä olennaisia asioita, kuten se, että heillä on koko ajan ollut epäily mistä mun vuoto tulee! Epäilevät siis, että vuodan endon takia vatsaontelon läpi emättimen kautta ulos! Ois ton tietty voinut mullekin kertoa... jopa hieman aiemmin.

Viikkoja oli ultran mukaan 9+0 eli nyt siis 9+4. Ultrattiin sekä sisältä että päältä. Endometrioomia ei oikein enää saatu näkymään, tai olivat vaihtaneet paikkaa, kun kohtu on kasvanut ja munasarjat olivat sen takana niin kuin piilossa. Endometrioomat saatiin kuitenkin sen verran näkyviin, että niiden todettiin siellä olevan edelleen. Papereihin merkattiin, että kookas endometriooma, vaikka edellinen gyne vähätteli kokoa. Tämä gyne myös sanoi, että seurantaa ei enää tarvita vasta kun viikolla 19, jolloin on rakenneultra, niin mun pitäis sitten samalla pyytää lääkäri paikalle tän endon takia. Gyne tutki myös peräsuolen kautta ja totesi, että sieltä tuntuu jotain, mikä varmaankin on se endometriooma. Edellinen gyne ei ole koskaan vaivautunut tutkimaan, vaikka tämä uusi perusteli asian niin, että sitä kautta pääsee pidemmälle ja taaemmas.

Kaikin puolin jäi hyvä maku edellisiin käynteihin verrattuna, kiitokset siitä tälle asiansaosaavalle ja potilasta kunnioittavalle lääkärille. Vähän jännitti, kun tilannetta oli seuraamassa opiskelija, joka myös teki sisätutkimuksen ja paineli vatsaa. Sain tältä käyntikerralta myös neuvolakortin, johon merkittiin ultran tulokset sekä maininta endometrioomasta. Gyne sanoi vielä, että jos ei kerran ole ollut pahempaa pahoinvointia, niin ei varmastikaan enää tulekaan. Oksensin samana iltana ekaa kertaa kunnolla =)

Sitten eilen oli eka neuvola. Mies oli siellä mukana. Neuvolan täti tunnisti minut lapsuudesta ja muisti mun mummonkin, kun samalla seudulla asuttiin =). Hirveesti uutta tietoa mulle ei siitä käynnistä tullut, kauheesti kaikkia esitteitä saatiin mukaan. Meidän kunta alkaa lokakuun alusta tarjota np-ultraa ja raskaus on siinä vaiheessa, että pääsen siihen. Menen kyllä, mutta jos pitäis maksaa niin luultavasti jättäisin väliin. Sitten meidän kunta tarjotaa vielä rakenneultran, se siis viikolla 19. Neuvolan täti oli hyvillään siitä, että olen päässyt jo lääkärille sairaalassa, mun ei tarvi kuluttaa neuvolan resursseja nyt ainakaan ekan neuvolalääkärin kanssa. Lisäksi hän sanoi, että neuvolalääkäri on ihan perus terveyskeskuslääkäri, eikä erikoistunut gynekologiaan.

Neuvolakorttiin täti merkkasi viikot 9+6, vaikka sanoin käyneeni ultrassa ja näytin sen täytetyn neuvolakortinkin. Se oli vanhaa mallia se sairaalasta saatu kortti, joten eilen täytettiin uusi. Hemoglobiini oli 149! En siis ainakaan ihan vielä tarvitse rautaa.. virtsanäytteen ja verikokeen tulokset saan sitten seuraavalla kerralla, joka on vasta viikolla 14. Kuulemma ovat joutuneet neuvolakäyntejä vähentämään resurssipulan takia. Harmi sinänsä.

Varmaan ois vielä paljon enemmänkin kerrottavaa noista käynneistä, mutta enpä nyt juuri muista muuta. Olo on edelleen väsynyt, pissalla käyn monta kertaa yössä, suoli ei pelaa ja pahoinvointi vaivaa iltaisin niin, että liikuntaa ei voi harrastaa, sitä siis normaalisti teen iltaisin. Gyne antoi mulle suolen toimintaa helpottavan lääkkeen nimen ja sitä oon nyt pari annosta ottanut, en osaa vielä sanoa mitään helpottaako vaiko eikö.

Mutta se minusta, palailkaas muutkin tänne palstalle, nyt kun kerran toimii. Mitäs Anttuli, koskas sulla olikaan se eka neuvola? Niin ja Vanilla, miten sinun raskaus etenee?

 

[Anttuli]

Tosi kiva kuulla, että Katriinalla on menny hyvin. Toivottavasti itellekin sattuu kiva lääkäri/neuvolantäti/mikälie on tulossa vastaan.

Mulla on eka neuvola maanantaina. Ootan kyllä innolla, vaikka tuskin siellä mitään kovin uutta oppii. Eniten kuitenki ootan sitä, millon saan tietää, että tuolla massussa oikeasti kasvaa joku. En tosin jaksa uskoa, että miksei kasvais, mutta ainahan se on keskenmenon ja tuulimunan mahdollisuus..

Ihanaa ko syksy on viimein tulossa. Oonki kerenny kaivata kunnon sateita kun tuota aurinkoa kyllä riitti ihan kiitettävästi koko kesän ajan.

Anttuli & sintti 8+3

 

[Katriina]

Jaa niin, piti laittaa toi LA noihin listoihin, vaikka uskon,että toi virallinen muuttuu sit neuvolaseurantaan kuuluvien ultrien jälkeen. Itse olin laskenut 26.4. mut laitetaan nyt se mitä neuvolassa sanottiin...

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

 

[Pinja]

Jaahas,jaahas. Täällä on toivottavasti laitettu sivuja uuteen uskoon tai ainakin korjailtu niitä paremmin toimiviksi.

Mun elämään ei nyt ole kuulunut onneksi mitään dramaattista. Kaikki menee omalla painollaan.Vähän meinaa ahdistaa tää pimeys taas.

Käytiin sunnuntaina kummityttöni ristiäisissä ja ihmeekseni huomasin että se pieni nyytti ei herättänyt mussa mitään ihmeellisiä äidin vaistoja tai mitään muutakaan tunteita. Kaikki oli koko ajan työntämässä sitä mun syliin, että saan muka harjoitella. Tosin kyllähän sitä mietti, että tämmönen käärö mullakin kohta on ja se hieman tuntui jossain.
Kaikki oli NIIN vaalean punaista, että öklötti. Lapsen äiti esitteli tyytyväisenä ostamaansa vaaleanpunaista talvihaalaria kun äitiys pakkauksen haalari olikin vaalean sininen eikä sitä nyt voi tytölle laittaa. Mietin itsekseni, että mitä väliä. Miks ei lasta voi pukea "poikien väreihin. Vauva ei todellakaan vielä itse tiedä onko sillä sinistä vai punasta päällä. Ja kauheaa vaatteiden tuhlausta tommonen. No, jokainen taaplaa tyylillään. Meillä ei vaan yksinkertasesti ole varaa nirsoilla tolleen. Kaikki vaatteet mitä saadaan otetaan kiitollisena vastaan ja käytetään.

Hei, mitä muille kuuluu? Toivottavasti Vanillan fiilikset on jo paremmat.

Katriina, Eikö ookkin mukavaa kun kohdalle osuu osaava lääkäri. Ilmeisesti toi vuoto ei ole vaarallista. Mitäs tuumasi sun ukko tosta neuvolasta.

Mä rupean siirtymään teeveen ääreen.
Mukavaa illan jatkoa kaikille!

 

[Vanilla]

Heipä hei naiset !!

Täällä taas ja huomattavasti paremmalla mielellä =) Iso halaus kaikille sympatioistanne !! Mä melkein pistäisin tuon alakuloisuuteni hormoonien piikkiin ennemmin kuin masentuneisuuden. Olen aina ollut kovin tunteikas ja "normaalissa tilassakin" kovin laidasta laitaan tyyppi. Ja tällä hetkellä siis liiankin räjähdysherkkää tavaraa.. Miehen kanssa olemme asiasta keskustelleet ja olen pyytänyt inhottavaa käyttäytymistäni anteeksi. Osaan olla todella ilkeä, kun sille päälle satun. Voin vain olla onnellinen, kun olen löytänyt hänet rinnalleni. Hän on kärsivällinen ja huolehtiva ja pahantuulisuuteni puuskassa hän ymmärtää olla kuin ei olisikaan. Sillä tavalla rauhoitun huomattavasti nopeammin =) Hän meistä aina ollut se rauhoittavan tasapainottava puolisko.

Eli lyhyesti, tällä hetkellä meillä meneepi hurjan hyvin. Meillä on yhdessä todella hauskaa ja halipulan iskiessä pääsee aina kainaloon.. ja pääseehän sinne kainaloon ihan miehenkii aloitteesta. Ja koko ajan pyöristyvä masuni saa hurjasti huomiota, niin mieheltäni kuin parhaimmilta ystäviltänikii. On tämä ihanaa !!

Tänään tasan 20 raskausviikkoa täynnä !! Kävimme aamulla rakenneultrassa ja kaikki oli hienosti. Selkäranka näkyi todella selvästi ja kaikki jäsenet näytti olevan oikeilla paikoillaan ja sydän löi villisti =) Vauva oli juuri sen kokoinen kuin viikkojen mukaan pitääkin olla. Huulet olivat mutrulla ja silmät kiinni.Sukupuoltaan hän olisi esitellyt hyvinkii estottomasti, mutta emme tahtoneet ottaa selvää, joten kuvakulmaa vaihdettiin. Hän esitteli myös oppimiaan taitoja ja otti sormilla varpaistaan kiinni - oli hauskan näköistä urheilua =) Pituutta vauvalla on tällä hetkellä n. 25 cm ja painoa n. 300-400 g. Kätilö oli sama kuin viimeksikin ja todella ihana (reilu 30 vuotias nainen). Hänellä itsellään on jo lapsia ja hän kertoi omia kokemuksiaan ultrista sekä synnärikokemuksiaan. Kunpa saisin juuri hänet kätilöksi synnytykseeni..?!

Itselläni paino ei ole paljoakaan noussut, mutta nyt vauvamasu näkyy jo todella selvästi. Enää kukaan ei luule mun pelkästään vain lihonneen syöpöttelystä.. Ostin tänään muuten ensimmäiset mammafarkut, kun omat vaatteeni alkavat käymään ahtaaksi. Oli aikas suloiset paksuine resoreineen =)

Nyt täytyy lopetella, eräs ystäväni on tulossa näillä minuuteilla käymään.

Hyvää odotusta odottajille ! Plussatuulia jännääjille ja kärsivällisyyttä haaveiljoille !!

-Vanilla-

 

[Katriina]

Huomenet,

Eilen oli illalla kova oksetusolo päällä ja se tuntuu jatkuvan nyt aamulla. Mikään ei oikein tunnu auttavan. Eilinen väsymyskin jatkuu, kun keskellä yötä heräsin pissakäyntien lisäksi puhelinsoittoon, väärä numero kaiken lisäksi! Hitto että raivostutti.

Onkos muiden odottajien unet muuttuneet oudoiksi? Mä olen nähnyt pari kertaa unta, että oon ollut baarissa suoraan sanoen kännäämässä ja sitten vasta tajunnut, et enhän mä voi niin tehdä. Ja tosiaan, otan normaalisti alkoholia aikasta harvoin ja melko vähäisissä määrin... Nyt viime yönä sitten näin unta, että eräs meidän asiakas oli alkanut salakuljettaa hashista ja muuta vähän tuhdimpaa kamaa ja mä sitten liityin ostajien joukkoon. Eläissäni en todellisuudessa ole tupakkaa kummempaa edes kokeillut. Mistähän ihmeestä tällaiset unet tulee?

Edellisessä kirjoituksessani en oikein omilta jutuiltani ehtinyt paneutua muitten kuulumisiin, mut Pinjan kokemat kuulostaa kyllä tosi pelottavilta. Onneksi kaikki oli hyvin. Mulla ei oo ollut pitkiin aikoihin just mitään kipuja, mutta jos jotain pientäkin on, niin sekin säikyttää. Oisin varmaan ollut ihan tiedoton, et mitä pitäs tehdä, jos kivut ois tota luokkaa kun sulla. Mut eiks ollutkin upee tunne nähdä, että siellä on elämää? Meidänkin pikkusella oli oikein jalat ja kädetkin ja se sydän! Se sykki niin nopeesti. Lääkäri opetti sille opiskelijalle siinä samalla, että miten katsotaan, että onko enemmän sikiöitä kuin yksi, mutta eipä ollut =). Helpotus sinänsä, vaikka oishan kaksosetkin toki tervetulleet.

On se hyvä että meillä on Vanilla =). Joku käy vähän edellä ja kertoo mitä tuleman pitää. Jaksamisia sinulle, varmaankin toi ahdistus on ohimenevää. Pelkään saman iskevän mulle, välillä nytkin tulee sellaisia kohtauksia, et voikun vois peruuttaa koko homman, et en mä sittenkään ole vielä valmis tähän. Mut onkohan sitä oikeesti koskaan?

Niin, miehen reaktioista neuvolasta. No, kyllähän se sinne lähti, mutta oli vähän sitä mieltä et eihän nyt ekalla kerralla miestä tarvi olla mukana. Ja jälkeenkinpäin sanoi, että eihän siellä oikein miestä ois tarvinnut. Ei tainnut ymmärtää, että enemmänkin se oli mulle sellainen henkinen juttu kuin se, että häntä siellä virallisesti mihinkään fyysisiin tutkimuksiin ois tarvittu. Ne miehet! Mut kyllä hän sitten jälkeenpäin on niihin neuvolan matskuihin tutustunut, edes vähän.

Niin siitä vuodosta, jos se mun menkkoja edeltävä vuoto tulee sieltä vatsaontelon läpi, niin eihän se asiaan kuulu. Nyt ei vuotoja ole ollut, paitsi aina välillä vessassa käydessä ihan vähän pyyhkiessä jää ruskehtavaa paperiin. Mut se vuoto tulee kohdusta ja lääkäri sanoi, että on täysin normaalia, ja joskus aamulla voi tulla paljonkin eikä sitä pidä säikähtää. Aamullahan ne mun parin viikon takaiset vuodot tosiaan tuli, mutta ne runsaat on nyt loppuneet.

Neuvolan vaaka näytti 1,2 kiloa enemmän vaatteet päällä, kuin vaaka kotona ilman vaatteita. Mitähän mä nyt sitten oikeesti painan... paljonkohan on farkkujen ja puseron paino =)? Vaikka mitäpä tuolla on väliä, nolottaa vaan, kun neuvolakorttiin laitettiin kaksi kiloa pienempi paino lähtöpainoksi, kuin mitä sitten paino nyt on neuvolan vaa'an mukaan. Ei mun paino kahta kiloa raskauden aikana ole noussut, varmaan jotain kilon, mutta ero selittyy vaatteilla ja vaakojen eroilla. Vatsa kyllä turvottaa jo nyt niin kovasti, että löysempiä housuja on ollut pakko alkaa käytellä. Mulla toi turvotus kun on ollut ongelmana muutenkin saati sitten nyt. Ja se ilman määrä mitä sitten lähtee, kun on lähteäkseen...

Millonhan mulle tulee se aika sitten siihen np-ultraan. Sehän kai pitäs tehdä ennen kun 13. viikko alkaa ja neuvolan mukaanhan se alkaa jo ihan kohta. Ens viikolla viimeistään ois päästävä. Mulle tulee siihen sitten kätilön lisäksi lääkäri. Sillon viimeksi gyne sanoi, että pitää sitten miettiä, että onko noista endometrioomista haittaa normaalille synnytykselle, mutta epäili, etteivät ne sitä estä. Itse synnyttäisin mieluummin "alakautta", kun kipukynnyskin mulla on kaikkien kokemusten jälkeen niin korkea, etten osaa edes synnytyskipuja pahasti pelätä. En usko, että mun menkkakivut voi olla kivuttomampia kuin synnytykseen liittyvät supistukset. Synnytyskivustahan sanotaan, että se unohtuu, mutta noita kohdun kouristuksia menkkojen aikana en unohda koskaan.

Mutta joo, pitää taas ruveta töihin (mitähän sitä tänään tekis...). Palailkaas nyt muutkin jo kirjottelemaan. Vilkku, Daisy, missä mennään?