Ajatuksissa 6

[Vanilla]

Vielä oli nopeasti tultava täälläkii piipahtamaan, vaikka piti vain tulla sulkemaan kone =)

Pinja.. mua on myös janottanut huomattavasti enemmän nyt raskaana ollessani kuin normaalisti. Ja neuvolassa mainitsivatkii, että nyt pitää sitten muistaa juoda riittävästi. Mutta kysyppä asiasta vielä omalla käynnilläsi, niin ei jää vaivaamaan. Luulisin sen olevan aivan normaalia.

Anttuli.. mulle eräs sairaanhoitaja-ystäväni sanoi, että "kyllähän sä noita pillereitä voit syödä jos jonkinlaisia" ja lisäsi että "kyllä se vauva susta kaiken tarvitsemansa imee, syöt vitamiineja tai et". Kun muistaa vain syödä monipuolisesti.

Mä itse aloin tässä kuussa popsimaan Multitabs Special 2+ (erityisesti raskaana oleville, raskautta suunnitteleville ja imettäville naisille. Monivitamiini-, hivenaine- ja kalsiumvalmiste.). Syystä että, mä en juo maitoa koska en pidä siittä (olen kyllä yrittänyt, muttei mene alas) enkä saa syötyä pureskeltavia kalsiumtablettejakaan (ovat aina inhottaneet mua.. siinä koostumuksessa ja maussa on jotain.. yök !) enkä saa oikein juotua kalsium-poretabujakaan, nekii jotenkii maistuu kamalalle. Joten siittä syystä olen alkanut popsimaan näitä Multitabseja. Olen vaikea tapaus - myönnetään =)

Ja asiasta viidenteen.. Niin koskas teillä naiset olikaan ne ekat neuvolat ? Näin tarkkaavainen olen taas ollut tekstejänne lukiessa. Anteeksi. Jos jollakii on piakkoin, niin hauskaa neuvolakäyntiä =)

Ja nyt nukkumaan.

-Vanilla-


Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06¨- +19.8 kp 35/32
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

 

[Katriina]

Hei taas tytöt.

Töissä, mutkun verkko-ohjelmat kaatui, niin kerkiää kirjotella, kun netti jostain kumman syystä pelaa (?).

Pinja: Mä juon myös ihan älyttömästi. Täytyy tunnustaa, etten oikeesti ole koskaan pitänyt huolta että saan tarpeeksi nesteitä (2 l / päivä) mutta nyt se hoituu luonnostaan, kun vähän koko ajan on jano. Vesi on alkanut tökkiä, joten oon alkanut juomaan jonkun verran myös mehua, joihin en normaalisti koske. Ja pissahätä luonnollisesti on myös koko ajan, viime yönä kävin kolme kertaa =). Jostain syystä etenkin illalla janottaa, johtuiskohan tuo siitä, että illalla on enemmän paha olo ja illalla siis tulee syötyä suolaista? Eilen mätin ison kasan sipsejä, ja nyt koskee sitten mahaa sen seurauksena. Ei enää koskaan sipsejä!

Yleensä mä kärvistelen töissä ruoatta (huom, ilman aamupalaa) kahteentoista, jolloin meen lounaalle, mutta tänään otin voileipiä mukaan, kun on ollut ennen lounasta jatkuva nälkä jo parina päivänä. Nyt tosin koskee mahaa niin paljon, ettei sitä nälkää oikein tunne ja tämä taas sipseistä johtuen. Mä en ymmärrä miksi mä edes söin niitä, kun tiedän, et seuraavana päivänä tilanne on sitten tämä. Mä syön kyllä melko lailla monipuolisesti, maitotuotteet mullakin on jääneet aika vähälle, mutta nyt oon yrittänyt juoda edes yhden lasin maitoa päivässä. Ja juustoa ja jugurttia. Ja sitten mulla on ne vitamiinit, mutta ei niissä tainnut kalsiumia olla?

Mä vuodan edelleen. Onneksi se ultra on huomenna. Tänäänkin tuli ihan verta, mutta sitä onneksi tulee tosi vähän ja sekoittuneena johonkin limaan.. et ei ihan kirkasta verta ja useimmiten kyllä ruskeena kuin punaisena. Ja aina vaan kakkoshädän yhteydessä, ei muulloin. Voi kun osaisin sen sille tohtorillekin oikein selittää huomenna sitten. Se verimäärä pöntössä vaan näyttää kovin paljon suuremmalta kuin todellisuudessa on ja aina sitä vaan säikähtää.

Vanilla: Mulla nää vatsan nipistelyt ja viiltelyt painottuu kyllä enimmäkseen vasemmalle puolelle, veikkaan, että tää kanssa liittyy jotenkin suolistoon, koska suolisto-ongelmat tuntuu samassa kohtaa. Siis voisko kohtu kasvaessaan painaa suolta jotenkin? Etenkin, kun siellä on varmaan sitä endoa, mikä varmaan taas aiheuttaa nää mun vuodot? On siis pientä nipistelyä oikealla puolellakin, mutta se on ihan minimaalista. Ja oikeesti, nää ei ole edes mitään kipuja verrattuna mun menkkakipuihin. Ei näitä melkein edes huomaa niihin verrattuna.

Niin se neuvola. Mulla se tosiaan on vasta 25.9. elikkäs silloin mennään jo viikolla 10 tai 11, riippuu laskutavasta. Kerron sitten huomenna "virallisesti" lasketun ajan, mut laskisin, että kierron pituuden mukaan laskettuna nyt ois sitten 7+0, voikohan tää olla oikein? Menkoista laskettuna siis 7+4 ja mullahan on 32 päivän kierto. Eli jos mennään menkkojen mukaan mun neuvola on kun on 11+2 ja sitten kierron mukaan 10+5? Niin kait se menee.. joka tapauksessa minusta tosi myöhään.

Jaahas, ohjelmat pelittää jälleen. Pitää sit ryhtyä töihin. Toivottavasti tää mahakipu poistuu kohta.

 

[Anttuli]

Joo, kyllä tuota vettä tulee litkittyä aivan järjetön määrä. Tuntuu, että koko ajan saa olla lasi kourassa. Onneksi mulla on tuollanen puolen litran kolpakko aina tuossa käen ulottuvilla.

Yöllä heräsin hirveään vattakipuun, mutta onneksi se meni ohi viiessä minuutissa ko sai juotua lasin mehua. Päättelin, että kai sitä oli sen verran nälkä, että alko tekemään pahhaa.

Minun neuvola on tuolloin 3.10, jolloin on menossa rv 9+4.

Illalla alkais tuo Rooma. Häätyy ainaki eka jakso kattoa ko tykkään sen verran tuosta historiasta. Idea tuntuu kyllä olevan hyvä, toivottavasti toteutuskin on. Onnistuin eilen välttämään tuon big brotherin.

Hirveästi onnea Katriinan huomiseen ultraan! Oi kun pääsis itekin.

 

[Erica:)]

Heippa kaikille!

Onpas täällä tapahtunut taas!!! Anttulille jätti onnittelut plussauksesta!! Ihanaa!! Taitaa tää ketju olla aika hedelmällinen... ja hyvä niin!!

Mulla on taas aikaa kirjoitella kun olen jälleen kerran saikulla, eilen todettiin keuhkoputkentulehdus, eli ei sit ollu pöpö kokonaan vielä poistunutkaan elimistöstä...höh. Noh, nyt on kuuri päällä ja pitäis mennä ohi parissa päivässä, toivottavasti!!

Tulin kertomaan hieman että missä meillä mennään.
Viime viikko oli aivan kamala. Mä olin ihan puulla päähän lyöty ja vaivuin jonnekin masennuksen ja tajunnan rajamaille.
Avokki halusi jutella sitten seuraavana päivänä asiasta. Ja molemmat oltiin jo rauhoituttu sen verran, että pystyttiin puhumaan asiasta huutamatta. Mulla tosin itku oli kurkussa koko ajan ja taisi siinä loppujen lopuksi kyyneleet kuitenkin virrata melko lailla.
Avokille tuli paha olo kun näki miten raskaasti otin tämän asian ja yritti siinä sitten selventää mitä hän tarkoitti. Noh, mä tulkitsin sen niin, että hän vähän katui sanojaan ja veti puheitaan nyt takaisin. Hän painotti, että todellakin HALUAA saada lapsia kanssani. Ja että rakastaa mua ylikaiken ja että olen hänen maailmansa. Tämä tietty lämmitti kovasti mieltä!!

Puhuttiin naimisiin menosta ja juuri siitä, että hän haluaa mennä kanssani naimisiin ja että sitten vasta haluaa aloittaa sen vauvan yrittämisen.

Avokki oli kovin pahoillaan jostain asiasta, että olisi halunnut yllättää mut, mutta että nyt se ei enää olisikaan yllätys????!! Mä olin ihan että, täh. Mikä yllätys, mikä juttu?
Järkeilin asian niin että, hän on ajatellu sitä kosintaa nyt syksylle ja paljasti vahingossa aikeensa sanomalla noin. Hän on nimittäin varannut meille viikonloppumatkan lokakun ekalle viikonlopulle jonnekin, ja ei suostu sanomaan minne (on yllätys). Musta tuntuu, että siellä tapahtuu jotain...

Puhuttiin sit enemmän noista häistä ja hän kyseli että minkälaiset ja milloin haluaisin mennä naimisiin. Ja että minkälaisen ajan haluan varata häiden järkkäämiselle.
Puhuttiin myös lapsi asiasta. Ja selvää on, että 01/07 ei ala yritys. Mulla jotenkin ahdistus kasvoi kun ajattelin, että pitää odottaa tyyliin ensi syksyyn ennenkuin mitään aloitetaan.
Kesähäitä me ei haluta, mä en halua ja ei avokkikaan. Avokin harrastuksen puolesta se ei edes olisi mahdollista, mikäli hän haluaa kaverinsa häihin (he harrastavat samaa kesälajia ja viikonloput ovat kisoissa). Joten vaihtoehdot ovat ensi talvi, joka kieltämättä tulee nopeasti ja sitten kevät sekä tietty ensi syksy/talvi. Mä kallistuisin tuohon kevät-talveen 07, eli maaliskuun loppu tai huhtikuu. Ja ymmärsin, että avokille se olisi myös ok. Mutta kun näistä ei voi jutella ja sopia silleen kunnolla kun toinen ei vielä ole virallisesti kosinut ja se keskustelu on jotenkin semmosta "et sitten kun..."-tasolla ja hieman vaivaantunutta. Eli pitää nyt vain odotella sitä kosintaa ja katsoa sitten asiaa eteenpäin.

Se avokin heitto, että vuoden-kahden päästä vasta aloitettaisiin yritys oli kai joku juttu joka ei nyt sit kuitenkaan pidä paikkaansa. Koska kun sanoin avokille että voin hyvin joustaa sen muutaman kuukauden jopa puoli vuotta mutta vuosi tuntuu pahalta, saati kaksi, oli avokki sitä mieltä että hänelle se kevät voisi onnistua mikäli ollaan sit tietty naimisissa. Mä en ymmärrä, nyt siis ollaan lähes samassa suunitelmassa kuin aijemmin???!!! Kai se sitten oli joku paniikki reaktio ja mega huono päivä tai jotain mutta nyt on toinen ääni kellossa...
Mene ja tiedä, en oikein tiedä miten suhtautua tähän kaikkeen. En oikein osaa luottaa asiaan ja uskon sen vasta kun asiat lähtee konkreettisesti pyörimään eteenpäin. Sen verran kovaa ja korkeelta putosin viime viikolla.

Mutta kaiken kaikkiaan siis erinomaisia kuulumisia kuuluu. Pääasia on, että minä rakastan häntä sydämeni pohjasta ja hän minua! Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu. Ja jos pitää hieman venyttää aikataulua, niin sitten se on niin. Kevät sopii mulle oiken hyvin, koska loppujen lopuksi tärkeetä on se, että haluan sen lapsen just tämän miehen kanssa, en kenenkään muun. Ja haluan että molemmat ollaan asiasta yhtä lapsellisen innoissaan sit kun tosi hommat käynnistyy !

Sorri, nyt tuli tuutin täydeltä omaa napaa...

Nyt on pakko mennä nukkumaan päikkäreitä että saan pahan pois keuhkoista! Palaillaan!

E

 

[Daisy]

Heipparallaa,

Kiva kuulla Ericasta ja että kaikki on taas hyvin avokin kanssa! Suutuspäissään tulee välillä sanottua kaikkea, mitä ei sitten tarkoita kuitenkaan. Hmmm, mitäköhän lokakuun ekalla tapahtuu... toivottavasti kyse oli tosiaan siitä, että miestäsi harmitti piloille mennyt yllätys!

Meillä ei ole pahemmin vauvoista puhuttu viime aikoina ja muakin vähän vaivaa, että mitä tuo toinen osapuoli miettii. Ei me kyllä mitään ehkäisyäkään käytetä, mutta kuitenkin! Kun en mäkään haluaisi, että tämä yksin minun projektini olisi. Toisaalta ehkei miehille sitten vaan ole niin luontaista puhua tällaisista asioista koko ajan.

Tikuteltua tuli taas eilenkin, muttei sitä toista viivaa edelleenkään

Muista Katriina heti tulla kertomaan, miten ultrassa meni!

-Daisy kp 15/27-29

 

[Vilkku]

Heip..
Meijän vanhempien koira 12v. on tänään nukutettu..nyyh..=(
Sehän oli jo pitkään kipee lonkistaan mut kesälläkin vielä niin iloinen. Nyt se oli sit ollu viikon syömättä ja lääkäri totes ettei maksa enää toimi ja odotetusti lääkäri antoi sille piikin.. Vaik tietää et näin sen piti mennä ja et sen on nyt hyvä olla niin kuitenkin...19 vuotiaasta asti kun se on ollut läsnä niin kyllä itkettää.

Kiva et Ericalla taas asiat paremmin. Malta nyt odottaa sinne lokakuulle(peukutuksia) ennekuin tarvii päätään vaivata tulevilla asioilla.

Katriinalle hurjasti onnea huomiselle lääkärikäynnille! Kaikki on varmaan ihan hyvin!!!

Daisy, munkin ovis-haamu on hävinnyt kokonaan joten saas nähä onko eka kuukausi kun en ovuloi (vai voiko haamuja sit tullakaan?) vai yllättäks se taas yks kaks kulman takaa myöhässä... Mul on iskenyt flunssa ja kadun kovasti et pyörällä siitä huolimatta lähin aamulla liikenteeseen. Pupuilutkin eilen oli mun puolelta aika "tunteettomat" kun ei oikein mitään jaksanu. Onneks toi mies "hoiti hommat" mukisematta! =/

Nyt lepäämään, Vilkku

 

[Vanilla]

Katriinalle onnea huomiseen ultraan. Kaikki on varmasti hyvin. Tule heti kun ehdit kertomaan kuinka meni !!

Ihanaa Erica, kun ootte saaneet juteltua asiat selväksi. Tärkeintähän on, että suhteessa on rakkautta ja sitähän teillä on =) Siittä on hyvä jatkaa.. ja miehesi kuitenkii on jo avioliitosta sekä lapsista maininnut (ja tahtoo näitä asioita juuri sinun kanssasi eikä kenenkään muun !!), joten tuskin sun enää kovinkaan kauaa tarvinnee oottaa. Lokakuun viikonloppumatkaa siis ootellessa.. ja kaikkea muutakin mukavaa tietysti =)

Daisy.. meillä ei mies jutellut vauvoista oikeastaan halaistua sanaa ennen kuin tulin raskaaksi. Ja sen jälkeen hän ei oikein enää muusta puhunutkaan kuin meidän vauvasta ja vauvoista yleensä. Mitenkähän nuo miesten aivot on oikein rakennettu ?! Ja naisia mukamas väitetään hankalasti ymmärrettäviksi..

Vilkulle pikaista paranemista flunssasta !! Ja suuria tunnelatauksia pupuiluhetkiin.. sekä stressitöntä jännäilyä tähän kiertoon =)


-Vanilla-

 

[Pinja]

Tervehdys!

Sä sait mut kyyneliin Vilkku. Koiran menettäminen on jotain niin kamalaa että sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Mulla kun tuo kaikki on vielä edessä. Ja tää mun olotilakin on nyt niin herkkä, että tunnun vollottavan pienemmistäkin asioista. Mutta nyt sillä on hyvä olla, jos se nyt lohduttaa.

Ihanaa kuulla, että Erica on saanut asiat seviksi ja olet taas onnellinen.

Katriina, tuut sitten heti kertomaan miten lääkärillä meni.

YÖK! söin juuri 300g suolapähkinöitä ja nyt on niiiiin paha olo. Oma vika, mutta kun teki niin kauhiasti mieli. Yök.

Mun eka neuvola on muutaman viikon päästä eli 12.9
Odottavan aika on pitkä. Vai miten sitä sanotaan. Jostain muistaakseni luin, että sen takia terveyden hoitajat antavat niin myöhään ajan, etteivät he joudu tekemään turhaa työtä. Tarkotti sillä, että kun ilmeisesti keskenmenoja tapahtuu raskauden alussa kuitenkin aika paljon, niin kannattaa ottaa odottava äiti vähän myöhemmin neuvolaan. Riski saada keskenmeno on pienempi.
Ja musta tää perustelu oli kyllä niin syvältä. Juuri senkin takia pitäisi ensikertalaiset ottaa vastaan jo heti alussa, että tuleva äiti tietää kuinka itse voi vaikuttaa asioihin ja esim. kuinka toimia jos keskenmeno tulee.
Aivan sama jos hammaslääkärissä olisi sama asenne. Ei kannata ottaa asiakkaita enen kuin niillä on jo reikiä. Muuten tulee tehtyä turhaa työtä. Joopa joo. Onnistuin taas kiihdyttämään itseni nollasta sataan...

Kuulemisiin.

-Pinja-

 

[Meea]

Heips,

taas pitkästä aikaa.. En ihan kaikkia teidän kirjotuksia jaksanu lukea, ku niitä on niiiiiin paljon! Sen verran kuitenkin hokasin, että Anttulikin alkaa kasvattamaan tota mahanseutua! Ihanaa, isot onnittelut Mä tunnen jo olevani ihan väärässä ketjussa, ku täällä pian kaikki jo odottaa.. Missä ne haaveilijat on?

Täällä päin on taas kaamee vauvakuume päällänsä. Kolmen päivän sisään meidän lähipiiriin on syntynyt kolme vauvaa!! nyt vaan odottelen et ne pääsee kotiin sieltä niin saa alotella kierrosta Kauheen hitaasti menee aika, vielä ku oon minäkin sairaslomalla käteni kans. Nyt ollaan sit miehen kans taas pohdittu päät tyhjiksi oman vauvelin ajankohdasta. Se kun haluaisi sen nyt heti

kirjottelen taas myöhemmin lisää, ku sisko ja isä tulee käymään, enkä halua et ne saa tietää et kirjottelen tänne. Ku haluan kuitenkin että se meidän tuleva vaavi olis ylläri, vaikka ei se ketään enää yllätä ku täällä molempien suku vaan odottaa et koska me ilmotetaan sen tulosta..

Mutta siis, tulen taas..

 

[Meea]

no niin,

kerkesin ennen muita Eli siis nyt ollaan sit pohdittu "vauvan tilalle" (typerästi sanottu, mutta tarkottaa siis vaan että viedään elämään eteenpäin edes jotenki) kihlajaisia tämän reilun viiden vuoden seurustelun jälkeen. Ja kävipä tossa häätkin jo huulilla.. eli jotain elämää täälläkin.

mutta taas meen.. heippa (kiireinen tapaus olen)

 

[Vimpula]

Hei. Päätin mieki kirjotella, löysin tämän paikan vasta pari päivää sitte.. Oon todellaki yllättyny että niin monella muullakin on samat vaavihaaveet, kuin meilläkin.. Tosi mukava lueskella teidän juttujanne.

Eilen tuossa tikuttelin ja sattumalta sattuki juuri oikea päivä! (No osasinhan sitä aavistellakki, ko vatsaa nipisteli siihen malliin..
Nyt sitä sitte ootellaan ja pidetään sormia ristissä

No hei sitte :

 

[Katriina]

Huomenta,

Tässä ennen polille lähtöä vähän kirjottelen, kun jännittää niin pirusti.

Vimpulalle kovasti tervetuloa tänne joukkoon haaveilemaan ja jännäilemään! Mikäs teillä on niin kun tilanne näissä haaveiluissa, ilmeisesti yritys on jo alkanut? Saanko udella teidän ikiä (onko toi oikea taivutusmuoto..)? Lisäähän itses listalle.

Mukava kuulla Meeastakin pitkästä aikaa ja mukava tietty muistakin ois kuulla ketkä vähän enemmän taustoilla viihtyy. Onhan tuo totta, että tässä ketjussa näkyy nyt enemmän kirjottelevan jo raskautuneet tai aktiivisesti sitä yrittävät.

Pinja, samoilla linjoilla. Musta toi neuvolatoiminnan asenne on siinä mielessä tökerö, että vaikka keskenmenot alkuraskaudessa on tosi yleisiä, niin silti ainakin ekaa odottavilla on niin suuret huolet tässä kaikesta alussa, että vois oikeesti jostain saada neuvoa, että mitä tehdä jne. En minä ainakaan rehellisesti sanottuna tiedä minne mun pitää nyt sitten ottaa yhteyttä ensin, jos epäilen vaikka keskenmenoa. Onneksi ei ole tarvinnut epäillä ja vuotelukin on nyt muuttunut parina päivänä tosi minimaaliseksi.

Meillä kyllä hammaslääkärissä on täällä päin vähän sama linja... jos ei koske kovasti, niin aikaa joutuu odottamaan kuukausitolkulla. Mistä tulikin mieleeni, että pitäs varmaan kalusto mennä tarkistuttamaan. Jostain luin, että kunnat tarjoavat "jonon ohitusta" raskaana oleville. Tarjoaakohan meidän kunta? No sen saa sitten tietää sitten neuvolassa ikuisuuden päästä.

Vilkulle pahoittelut koiran puolesta. Mä en oikein osaa näihin suhtautua, kun en eläinihmisiä ole, mutta syvät pahoittelut kuitenkin.

Ja sitten mun olotilaan. Kohta lähden sinne polille siis ja tuskin palaan töihin enää tänään. Kollegat on siis siinä uskossa, että mut leikataan todennäköisesti huomenna. Ilmoitan sitten heille tänään, että normaalisti tuun töihin huomenna (siis jos pikkuisella kaikki hyvin jne.)

Vähän on sellainen etova olo koko ajan, muttei mahdoton. Syöminen auttaa, mutta kun ei viitsisi koko ajan jotain mättää, ettei pääse lihomaan. Ei sillä, että ylikiloja ois jotenkin (painoindeksi taitaa olla siinä 19 paikkeilla), mutta kun pienikin painonnousu ahdistaa ja tekee tukalan olon. Mut mä yritän asennoitua siihen, että raskaana ollessa maha väkisinkin kasvaa niin rasvan kuin aidon raskaudenkin puolesta.

Joo, jospa tekis vielä jotain hommia ja sitten lähtis ajelemaan sinne sairaalaan. Palaan iltapäivästä.

 

[Anttuli]

Tevetuloa vaan Vimpula. Toivottavasti viihdyt.

Huojentavaa kuulla, että Erica on saanut asiat selvitetyksi ja elämä näyttää taas valoisammalta. ei ole koskaan kivaa riidellä rakkaansa kanssa.

Kiva kuulla Meeastakin. Vai että kihlat teillä on mielessä. Siitä ei sitten ole tosiaan pitkä matka naimisiin. Tai no riippuu tietenkin kuin pitkäksi kihlausaika venyy.

Vilkulle pahoittelut täältäkin koiran menetyksestä. Se on aina surullista menettää perheenjäsen, vaikka karvainen onkin.

tuossa mietin, että oonko ollenkaan edes raskaana. Olo on oikeastaan aivan mainio tuota väsymystä lukuunottamatta. Toisaalta kun mua väsyttää aina ko joutuu istumaan neljän seinän sisällä. Tekis niin mieli tehä toinen testi aivan vaan varmuuen vuoksi. Kun minähän en usko selvää viivaa enkä myöhästyneitä menkkoja.

Tuli tuosta Katriinan painonnousun pelosta mieleen eräs, joka on raskaana. Hällä kun on aivan järjetön lihomisen pelko. Taitaa olla menossa rv 27-29 ja meinasi, että alko hillittömästi itkemään kun on tuona raskausaikana paino noussut 3kg. Harkitti jo erittäin vakavasti dieetille alkamista. Ei se tervettä tuokaan. Ittelläni tuota painoa on kyllä aivan liikaa, että toivon mukaan ei kovin valtavasti tule lissää.

Vaan jospa sitä vaikka kävelylle.

 

[Katriina]

He kaikille taas,

Ultra on ohi. Pienen pieni ihmisen alku siellä köllötteli ihan oikeassa paikassa ja sydänkin (kuulemma) sykki jo! Viikkoja on siis jotain 6+, ei alettu sitä vielä arpomaan. Olipas huojentava uutinen ja mä siis näin sen! Kuvaa en valitettavasti saanut mukaani =(.

Mut oikein onnellista odotusta lääkäri mulle toivotteli, mutta halusi vielä varata mulle ajan kolmen viikon päähän niiden endometrioomien takia. Kun nyt ne eivät olleet kasvaneet, eikä niille raskauden aikana oikein mitään voi tehdäkään, mutta toki jos kasvavat, niin puhkeamisvaara suurenee etenkin kohdun kasvaessa. Aika varattiin siis kolmen viikon päähän vaikka kuulemma äitipolin ultra on viikolla 11. Ihmettelen vaan, että miten minä silloin voin sellaiseen ultraan päästä, kun kerran eka neuvolakin on vasta viikolla 11 ja sitä kauttahan siis homma etenee... No, taas kerran vähän noottia tälle meidän terveydenhuollolle.

Miehellekin jo soittelin, kun on ollut vähän skeptinen sen suhteen, että onko siellä elämää. Hurjasti se kaikkea kyseli ja oli selkeesti nyt muodostanut mielipiteen siitä, että kumpi sieltä tulee. Mies haluaisi tietää etukäteen, mutta minä en - mitenkäs tää asia ratkaistaan..?

Päätin, etten enää mee töihin tänään, kun ois ollut vaan vajaa kaks tuntia työaikaa jäljellä. Inhottavaa valehdella että nää kuuluu siihen leikkaushommaan, mutta kun tosiaan en vielä tahdo paljastaa asian todellista laitaa. Selviää niille kyllä ajan kanssa.

Kyllä siä Anttuli varmaankin oot raskaana =). Ootko muuten tehnyt testejä enempää kuin yhden? Mä tein kaiken kaikkiaan kolme ja nyt mulla jo on punaisten viivojen päälle konkreettinenkin todiste uudesta elämästä=). Mulla kanssa oireet häviää ja aina sitä pelkää, että nyt ei oo enää mitään tehtävissä. Mistä tuli mieleen, että lääkäri ei osannut sanoa tohon mun vuoteluun mitään järkevää syytä edelleenkään, mutta ensimmäistä kertaa se tajusi, että homma liittyy jotenkin ulostamiseen. Ja sitten se koitti jollain välineillä katsella, että mistä se voi vuotaa, kohdusta se ei tule, kuten itse arvelin myös.

Jaa, ehkä mä lähden sitten päikkäreille. Nukuttaa vietävästi 11 tunnin yöunien jälkeen =). Kun kahviakaan ei maistu kun se eka aamun kupillinen ja loput jää tosiaan juomatta. Ja ihan hurja nälkä taas vaikka just söin.

Ai niin Pinja & Anttuli: onks teillä mitään vahvoja fiiliksiä asukkaan sukupuolesta? Kun mulle ihan samalla testin tarkistamisen hetkellä tuli sellainen tosi tosi vahva tunne. En tiiä miksi. Äidin vaisto?

Mut palaillaan...

 

[Vilkku]

Heip..
nuhanenä täällä kirjoittelee... Aamulla olin niin kauan töissä että sain sijaisen iltapäiväksi ja huomiseksi. Sit tulinkin kotiin ja täällä olikin kiva yllätys kun iskä oli tekemässä taas vähän terassihommia meille ja sillä oli niitten jäljelle jäänyt koira mukana. Iskä ei halunnut jättää sitä yksin kotiin ekaks päiväks sen toisen koiran kuoleman jälkeen. Tää nuorempi on nimittäin ollut koko elämänsä aikana sen toisen seurana joten kyl sil nyt muuttuu elämä kun ei oo kaveria koko aikaa seurana=(
Itkettyä tuli kyl eilen oikein kunnolla ja yäkin meni huonosti nukkuen mieli maassa ja kauhee flunssa seurana. Onneks oli tuo mies vieressä kenen olkapäätä vasten itkeä!

Ovis-viivaa ei o näkynyt vaik vähä nipistelee tuol oikealla puolella alamasussa. Pitänee tikuttaa illal ja kattoo josko pupuilut ois tarpeen - vaikkei oikeesti yhtään kyl kiinnostais tän lenssun kaa. Mut eiköhän mies hoida taas hommia jos niikseen menee.

Nyt lepäämään!'

Ai niin, IHANA kuulla et Katriinalla kaikki hyvin ja et sait nähä vaavelin!=) Voi että, voin vaan kuvitella miten helpottavalta susta tuntui!

Tervetuloa Vimpula mukaan!
Ja kiva kun Meeakin kävi ilmoittautumassa!

Vilkku

 

[V]

Olipas taas tullut tekstiä.. en jaksanut lukea oikeastaan mitään muuta kuin sen, että Katriinalla oli kaikki ok. Hieno juttu.

Tänää todella huono päivä.. töissä aivan koko viikon ollut älytön kiire (ja varsinkin tänään, hlökuntapulan vuoksi) ja firma hirvittävän suurien muutosten edessä ja kaikki systeemit muuttuu (ja kaikki tämä juuri silloin kun olen lomalla - tietysti). Hirveä stressi ja ahdistus tästä syystä.. en osaa selittää. Rinnassa on vaan niin painava olo ettei jaksaisi..

Ja koko viikon, joka ilta, olen myös toiminut mieheni "sihteerikkönä", meillä kun ei ole kannettavaa tietokonetta jonka hän olisi voinut ottaa työpaikkakunnallensa mukaan. Joten mä olen hänen puolestaan lähetellyt työpaikkoihin hakemuksia sekä cv:tä ja päivittänyt niitä sitä mukaa. Sekä vastannut hänen puolestaan kaikkiin mahdollisiin sähköposteihin joita firmat ovat hänelle lähettäneet. Mä en vaan jaksa. Nyt on sekä hermot menneet että voimat.

Itkettää vaan kun on niin väsynyt. Kunpa saisi vain olla. Ja kunpa joku (mieheni lisäksi) joskus auttaisi myös mua joskus kun tarvitsen apua.. kaikki turvautuu kyllä muhun kaikessa, mutta kukaan ei koskaan ajattele että mäkin ehkä joskus kaipaisin apua ja olkapäätä. Nyt ei jaksaisi kunpa saisi vain nukkua..

-V-

 

[Vanilla]

Edellinen teksti siis minun. Ei oikein ajatus juokse ja sen kyllä huomaa - nimimerkkikii mitä sattuu.. menen nukkumaan. Joskos huomenna parempi päivä.

-Vanilla-

 

[Meea]

Hei taas,

maltan vaan kävästä, vaikka Big Brother tulee just

Niin munkin puolesta tervetuloa Vimpula! Tämä onkin sitten sellanen ketju, että heti tärppää ku tuut tänne juttelee.. Täs on jotain taikaa..

Katriina, ihanaa et näit vauvelin ja kaikki on ok Mä meen huomenna kattoon pientä prinsessaa, joka on sit kahden päivän ikäinen. Odotan innolla, et pääsen sinne vauvojentuoksuiselle osastolle. Ja se vauvan itku, voi että se on ihanan kuuloista

Vilkku, otan osaa sen koiran vuoksi.. surullista. Kyllä se lemmikinkin poismeno vaan ottaa kipeetä, vaikka joku voiski sanoo että eläinhän se vaan on. Koirat on vielä niin viisaitakin.

Vanilla, koitahan jaksella. tiedän tuon sun tunteen, ku tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Meillä on täällä kestäny mun vanhempien avioero huoltajuuskiistoineen nyt jo 1,5 vuotta ja se on ollut ja on edelleen todella sotkuinen ja riitainen. Ja tottakai esikoisena olen valtavan huolissani nuoremmista sisaruksistani. Kamalan stressaavaa on ollut!!

Anteeksi, nyt en muille ehdi kommentoida kun tuo BB tuolla jo huikkii mua tv:n ääreen..

Hyvää yötä kaikille ja nähkää vauvoista unia

 

[Daisy]

Iltaa tytskyt

Kiva kuulla, että Katriinan masussa kaikki hyvin. Toivottavasti pitävät jatkossakin susta hyvää huolta ja että se verenvuotokin selviäisi (ja loppuisi) Olen kuullut, että kun on peräpukamia, niin vuotaa isommalla hädällä, niitä voi tulla kaiketi loppuraskaudesta, mutta sullahan on noita muita ongelmia ja raskauskin alussa vasta.

Vilkulle pahoittelut hauvasta! Se on uskomatonta, kuinka läheiseksi eläimet voi tulla, kun ne tossa rinnalla monta vuotta kulkee.

Vanillalle myöskin jaksamista ja eilistä parempaa huomenta.

Täällä sekä hyviä että huonoja uutisia. Mulla oli nimittäin tänään se gyne. Oli tosi mukavan ja pätevän oloinen nuorehko naislääkäri eli hänelle menen kyllä jatkossakin. Teki sisätutkimuksen ja ultrasi kohdun ja munasarjat, jotka olivat ihan kunnossa, mutta epäili mulla jonkinlaista ovulaatiohäiriöitä eli jatkotutkimuksiin, jos ja kun menkat tästä alkaa. Positiivista kuitenkin, että tämän kaltaiset ongelmat ovat hänen mukaansa helppo korjata.

Nyt pitää painua pehkuihin, huomenna lisää!

-Daisy kp 16/27-29 (eikä oviksesta tietoakaan ? )

 

[Katriina]

Huomenta,

Vanilla, toivottavasti tänään on jo vähän parempi päivä. Kaikilla on tuollaisia, kaikki asiat masentaa ja mitään ei jaksaisi tehdä ja mikään ei oikeastaan tunnu hyvältä. Ja sitten varmaan raskauskin teettää kaikenlaista, kauhulla ootan itse, mitä kaikkea on luvassa.

Ainakin itkukohtauksia. Mua hävetti aivan suunnattomasti tällä viikolla yks päivä, kun kävin töideni puolesta eräässä virastossa ja ne leidit siellä tiskillä keskustelu keskenään, että saavat toisen puolen tiskin tyypit ottaa jonosta seuraavaksi. Siis kun heillä oli siinä joku projekti kesken. Mua alkoi itkettää hirveesti, vaikka sama tilanne on ollut lukuisat kerrat ennenkin. Että siis mä oikein jouduin jonottamaan ja vaihtamaan jonotuspaikkaa. Ihan kauheeta =).

Vilkku, mullakin pientä flunssanpoikasta, sopivasti just viikonlopuksi tietenkin... Mies on reissussa viikonloppuna, toisaalta kiva, mut kumminkin kaipaisin sitä mun viereen nyt tässä tilassa koko aika enemmän. Mut saan ainakin levätä ja nukkua rauhassa, luultavasti voisin nukkua vuorokauden ympäri, jos ei olis näitä velvoitteita.

Meea, kovasti tsemppiä sulle noihin avioerotaisteluihin, vaikka sivusta seuraatkin. Ei oo varmastikaan helppo paikka. En osaa kuvitella. Mulla ja miehellä vanhemmat on naimisissa edelleen. Meidän molempien vanhemmista tulee muuten isovanhemmat sitten ihan ekaa kertaa. Jänskää.

Miehen veli ja hänen tyttöystävänsä tietty ois yks potentiaalinen lapsenlapsensaajaehdokas, mutta mä en ainakaan lähde koskaan keneltäkään aiheesta kyselemään, omat kokemukset ja pelot lapsettomuudesta on niin kovin rankkoja. Ja se kun ei päälle päin näy, että jos oikeesti on lapsettomuusongelmia. Mua ei vois enää paljon enempää ärsyttää ihmiset, jotka kuvittelee että lapsia vaan tehdään ja että sitä voi ihan rauhassa udella kaikilta puolitutuiltakin toisen pahastumatta ja yhtään mahdollisesti satuttamatta.

Daisy, Mä en tiiä oonko jotenkin huonosti selittänyt, mutta siis: se vuoto, joka tulee kakkakäynnillä ponnistaessa tulee kylläkin emättimestä eikä sieltä mistä kakka. Siis siksihän tämä niin outoa onkin. Peräpukamat kaiketi aiheuttavat vuodon pyllystä, mutta sieltä mulla ei toistaiseksi mitään ole onneksi tullut.

Siis. Tää nälkä ja jano on ihan uskomattomia. Mun on syötävä jotain suunnilleen puolen tunnin välein. Ja koko ajan on jano, minkä seurauksena kävin taas viime yönä kolme kertaa vessassa. Mut on pakko juoda, vaikka kaikkialla sanotaan, ettei iltaisin mut jos en juo, on koko ajan sellainen krapulainen olo. Ja syödä on pakko, kun vatsa kurnii, mutta mitään makeeta ei voi syödä tai tulee paha olo. Suolaista ja hapanta (kuten maustamatonta viiliä). Pitäsköhän ostaa piimää, se vois sopia tähän mun tilanteeseen ja saisi kalsiumiakin.

Mutta - porukka alkaa valua töihin, joten rupean minäkin esittämään tekeväni jotain.

 

[Anttuli]

Toivottavasti tosiaan Vanillalla on tänään parempi päivä. Tuli kyllä niin hyvin mieleen oma epätoivo tuossa pari vuotta sitten. Mullekin kun on kuulemma helppo puhua ja kaikki on koko mun pienen elämäni ajan purkanu muhun sen huonon ja pahan olon (niin ystävät kuin sukulaiset). Ja kun itse oon luonteeltani sellainen, etten oikein pysty/osaa puhua kellekään niin.. Tuossa parisen vuotta sitten oli pakko sanoa kaikille, että en jaksa. En yksinkertaisesti jaksa enempää. Se sitten tehosi aika hyvin. Tosin itselle tuli aivan karmean huono olo kun olin kieltäny muilta hyvän kuuntelijan ja monesti jälkeen päin vielä okein kyselin ja tiukkasin, että onhan nyt oikeasti kaikki ok, että kyllä mulle voi kertoa, jos jokin on vinossa. Mutta loppujen lopuksi en kadu tuota, etteä sanoin, etten jaksa.

Söpöä, että Katriina näki sen pienen ihmisenalun. Voi kun sen näkis itekkin.

Toivottavasti tuo Daisyn ovisongelma tosiaan on helposti hoidettavissa. Mie varmasti saisin hermoromahuksen, jos joku sanois mulle, että on ongelma. Toivotaan parasta ja luotetaan lääkäriin.

Avioerot ei kieltämättä ole mitään ihanaa touhua. Varsinkin jos niistä tulee riitaisa. Itse sen koin tuossa jotain 10 -vuotiaana (ja yllätys yllätys pääsin siihen välikappaleeksi..). Nykyään vanhemmillani on ihan hyvät välit, käyvät toistensa luona kahvilla ym eikä kummallakaan ole varsinaiseti uutta kumppania.

Tuosta sukupuolen aavistelusta. Mulla ei oo harmainta aavistusta kumpi sieltä ois tulossa. Yritän miettiä, että jos tyttö, niin ei herää minkäänlaisia tunnettä. Ja sama poikaa ajatellessa. Kun näin sillon heinäkuussa unta toukokuussa syntyvästä pojasta, mutten usko pätkääkään poikaan. Vaan kai siellä jompikumpi on, ainaki siihen malliin myllersi mahassa eilen heti sen jälkene ko pääsin epäilemästä, että onko siellä ees ketään.
Ja noista testeistä sen verran, että yhen ainoan testin tein sillon ko menkkojen piti alkaa. Haluttais kyllä tehä toinen, mutta ko ne on niin kalliita..

Vaan taijampa tästä lähteä kyläileen.

Kohtahan vaihtuu uus ketju. Kylläpä me ollaan aktiivisia.

 

[Vilkku]

Heipsansaa..
lenssua podetaan edelleen. Nuha jo vähenemässä mutta sen onkin osaltaan jo korvannut kauhea yskä joka sattuu rintaan asti. Ja ääni lähtee just ja just. Ja oikea korva lukossa - nice! Miehelläkin nyt sit kurkku kipeä eli saas nähä saanko sairasvuoteelle seuraa.. Alamasus on nippaillu kyl nyt siihen malliin et aavistelen et illal voi ovistikussa jo jotain näkyäkin... MUTTA miten ihmeessä sitä jaksais tehä jtk asian eteen?!!! Kun jo puhuessakin hengittäminen on niin raskasta... Saas nähä. Ja miten mul alkaa nyt sit siinä tapauksessa nää ovikset tulee näin myöhään, tänää kp21 vai 22. Jos ei sit tää lenssu oo siirtäny.
Mut Daisy, mäkin oon sitä mieltä lääkäris kanssa et pienet ovulaatiohäiriöt vaikuttaa helpoilta korjata, ainakin mitä nyt oon noita keskusteluja lukenut. Eli jos on näin sun kohdalla niin eiku oikea lääkitys ja padang - oot raskaana! Toivotaan. Mulla taas ovulaatio näkynyt jo kolmen-neljän??? kierron aikana ja pupuiltukin on tuolloin muttei oo natsannu eli pistää kyl miettimään et oisko jossain kuitenkin vikaa... Mut toisaalta yritän nyt luottaa siihen vielä et raskaaksi tulemisella vaaditaan et kaikki pienet asiat natsaa.. Eli eihän sitä tiedä et vaik oliski alku menny oppikirjojen mukaan mut sit on joku pieni asia pieleen..

kääk tätä olotilaa, hiki-kylmä-hiki-kylmä henkeen ottaa ja pää soi..

Vanilla, mullakin oli toi tilanne nuorempana - kunnes opin sanomaan "EI" ihmisille. Vieläkin löytyy välillä tuota "kiltteys-syndroomaa" muttei enää siinä määrin kuin aijemmin. Koita jaksaa ja muista et raskaana mieliala tosiaan vaihtelee. Ja opi sanomaan ei=) Haleja!

Kauppaan pitäis raahautua...apuva.
Vilkku

 

[Meea]

Hellurei,

Nyt on nähty vauvoja! kokonaista neljä kappaletta oikein kunnolla ja muita sit ohimennen.. on ne niin ihania.. Mutta nyt siirty kyllä mun haaveilu vähän (ehkä päivän ) eteenpäin, kun kuunteli niitä synnytyskertomuksia ja kaikkea sitä mitä joutuu kärsiä vielä synnytyksen jälkeenkin.. hyi hitto! Mut kai ne kaikki sit unohtaa, kun se vauvakuume kerran iskee yleensä vielä uudestaan.

Sori taas en ehdi kommentoida kenenkään juttuja, kun pitää mennä laittamaan juhlavaatteet valmiiksi huomisiin häihin.. (pitkän matkan päähän ) ja muutenki kaunistautumaan..

 

[Vilkku]

Huomenta,
lenssu sen kun jatkuu, kääk! Yskiny oon niin paljon taas viime yönä et rintaan sattuu! Ja mies tulee perässä - kaikki mitä mul ollut mut vuorokauden jälkijunassa. Raukka. Ja ovilimoja alkaa olee, tod.myöhäs mut kuitenki. Eilen haamuviiva jo vähän vahvempi. Nyt enää yksi testi jäljel ja aattelin säästää sen iltaan. Miehelle sanoin et sen ei muuta tarvi tänään tehä kuin "hoitaa hommat ilman sen kummempaa romatiikkaa" - tähän siis on menty: kunhan hommat hoituu. Mies vaan hymyili ja sano et ookoo.Voi ihanaa et se jaksaa mua! =)

Seuratkaapas kun 100 taas lähestytään et pistätte 7:nnen ketjun pystyyn! Tytöt, 10 ketjun lopussa skoolataan eikö?!

Vilkku

 

[Sella]

Hejsan ja hyvää lauantaita tytsyt.

Ihan aluksi Meealle voimia vanhempien eron jaksamiseen. Mä en voi ymmärtää miten joistain täysijärkisistä aikuisista tulee keskenkasvuisia kakaroita, kun erotaan. Riidellään ihan typeristä asioista, sanotaan ajattelemattomia loukkauksia ja lapset saa toimia pelinappuloina. Itse olen vakaasti päättänyt, että kaikkeni teen avioliittoni eteen kun sellaiseen ryhdyn. Ja jos sitten jostain ylitsepääsemättömästä syystä erotaan, niin lapset ei siitä saa ylimääräistä kärsiä. Tarpeeksi niille jo muutenkin. Pääsis nyt vaan ensin naimisiin ja saisi vielä niitä lapsiakin..

Mua on oikeasti aika kovastikin ahdistanut mun alavatsakivut nyt jo parin viikon ajan. Töissä kun jouduin nostelemaan painavia laatikoita, niin välillä kirpaisi oikein kovaa. Mietin vaan, että mitä jos sitä olisikin raskautunut ja aiheuttaisi itelleen varhaisen keskenmenon pumppaamalla niitä laatikoita, kun ei osaa varoa. Ne kivut on tuntunut selvästi aina oikealla tai vasemmalla. Ennen ei o sellasia ollut ja mietinkin josko tässä olisi nyt jotain outoa.. ehkä tämä keju on tehnyt hyvää mullekin?! No tämän kierron seksimäärällä se olis kyllä jo ihme

No, tänään on kp 27/26 joten menkat pyyhältää paikalle tänään tai huomenna ja voi lopettaa tän pohtimisen. Jos nää kivut jatkuu ensi kierrossa niin tekis mieli mennä lääkäriin. Ne vaan niin helposti sanoo että se on ihan normaalia, että kohdussa tuntuu kipuja kierron eri aikoina. Sitä se on kun ei ole resursseja tutkia. Minäkin kun käyn YTHSllä, niin ei niitä varmaan kovasti kiinnosta.

Vilkulle vielä pahoittelut perheenjäsenen menettämisestä ja paljon plussia Kaikkiin Tikkuihin!

Katriina, eikös endometrioomat kuitenkin voi levitä jopa peräsuoleen asti? Jostain muistaisin niin lukeneeni. Ja toki se ponnistaminen vaikuttaa siinä seinän takanakin.. Mutta toivotaan nyt että kaikki menee oikein mukavasti.

Onko teillä mistään syystä mitään toiveita kumman haluaisitte ensimmäisenä, tytön vai pojan? Miksi? Ja kuinka monta lasta te haluaisitte?

Ite oon aina ajatellu, että haluaisin ekan olevan poika. Jotenkin tuntuu että poikaa on helpompi kasvattaa. Mutta toisaalta tyttökin olis aivan mahtava.. paitsi jos siitä tulis samanlainen ku minä pienenä. Luonnetta oli. Mun miespuolisko taitaa toivoa ekaksi lapseksi prinsessaa.

Määrällisesti mä haluaisin lapsia niin paljon, kun vaan pystyn mukavasti asuttamaan. Eli jos joskus olis mahdollisuus isoon taloon, niin lapsia sais olla vaik viisi tai jopa seitsemän. Ehkä viisi olis sellanen mukava määrä. Olis siinä kaitsemista. No, voihan olla että minäkn synnytän sen 1,8 lasta enkä poikkea liikaa keskiarvoista

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!