Ajatuksissa5

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vilkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä taisinkin saada ketjuun vähän vipinää =).

En oo vielä tehnyt uutta testiä, oon vaan jotenkin "hukassa", enkä tajua et tää oikeesti on totta. Mut menkkoja ei vaan kuulu =). Eilen autoillessa olin niin ajatuksissani, että ensin täräytin vanteet (miehen hienot alumiinivanteet...) katukivetykseen ja siitä toivuttuani sitten peruutin traileria päin. Onni onnettomuudessa oli, että vanteet säilyi naarmutta ja trailerissa vastaan otti kumipyörät. Mut tällaisen uutisen jälkeen saa varmaan kaiken anteeksi eikö?

Eilen kahvitellessa ystävän kanssa (testin siis jo tehneenä) tuli hänen osaltaan puheeksi lasten hankinta, kun äitinsä jollain tasolla painostaa tai ainakin kovasti utelee ajankohtaa ja kehottaa saamaan lapsia pian, jos aikoo saada. Ystäväni (25 vuotta) totesi, että hänellä on vielä ainakin 10 vuotta aikaa jahkailla. Silloin melkein purskahdin itkuun ja kerroin, millainen sairaus endometrioosi on ja, että asia ei todellakaan kaikkien kohdalla ole niin, että on aikaa loputtomiin. Kerroin myös, että leikkauksen jälkeen mun on aloitettava yritys, jos aion lapsia saada. En tietenkään voinut enkä halunnut kertoa tehneeni aamulla positiivisen testin.

Tästä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen. Olen nimittäin töissä kertonut työkavereille ja äitille, että olen menossa kahden viikon päästä leikkaukseen ja sitä seuraa sairausloma. Mitäs nyt sitten, kun en menekään? Oletan siis ettei laparoskopiaa tehdä nyt, niin mitä ihmettä voin sanoa töissä? Kaikki odottavat mun menevän leikkaukseen ja olevan poissa töistä jonkun aikaa. Enää en voi sanoa, että leikkaus siirtyi sairaalantoimesta. Auttakaa! En todellakaan halua paljastaa todellista syytä vielä, kun keskenmenon riskikin
tässä alussa on niin suuri.

Mies suhtautuu koko hommaan vähän skeptisesti. Pessimisti kun luonteeltaan on, niin hän toitottaa, että kesken se menee ja kuukautiset alkaa ihan kohta. Siis millään pahalla hän ei tätä tee, mutta hänen ajatusmaailman mukaan pitää ajatella negatiivisesti, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. Mä taas haluaisin jutella aiheesta kovastikin nyt, mutta ehkä on parempi antaa hänen totuttautua hiljalleen ajatukseen, että mä olen (ainakin toistaiseksi, toivottavasti loppuun asti) raskaana.

Eilen käytiin ulkona syömässä tex mex -safkaa ja kun itse tykkään tulisesta, niin otin sitten sellaista ja ne jälkioireet oli jotain ihan ennenkokematonta. Opin kertaheitolla, mitä tarkoittaa närästys (mua ei ole KOSKAAN ennen närästänyt). Hyi. Luulen, että voimakkaat mausteet saa nyt jäädä. Pikkasen oli kavereiden puolelta ihmettelyä ilmassa, että miten synttärisankari on autolla, mutta kuittasin ne kaikki vaan sillä, että oon kuumessa (mikä sekin pitää paikkansa, lämmöt on yli 37 koko ajan).

Jaa, pitää alkaa vissiin kattaa kahvipöytää. Tulevat mummo ja pappa on tulossa kylään =). Täytekakkua tehdessä mua alkoi inhottavasti etoa, ei taida kakun syömisestä tulla tänään mitään.

Ai niin Vanillalta ja Pinjalta piti kysyä. Kun mulla tuli eilen välittömästi testin tekmisen jälkeen vahva tunne lapsen sukupuolesta. Mä vaan yhtäkkiä olin ihan varma siitä. Mut en halua vielä paljastaa, tai siis tosiaan haluan pitää salaisuutena loppuun asti, myös itseltäni. Niin että onko teillä ollut tällaisia tuntemuksia? Kun vaan sanotaan, että kyllä äiti tietää...

Mut joo, tulipas taas tekstiä. Ymmärtänette. Huomenna taidan testata uudelleen. Kuulemiin.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 -> + 19.8. (kp 35/32)
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> + LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
 
Hups, onpas tästä ketjusta hedelmällinen tullut =) Mielettömästi onnea Katriinalle!!! Varmasti paras synttärilahja mitä vaan saada voi!

Heh, hauska tuo Vilkun laittama hormonihirviöjuttu, osui ja upposi! Täällä menkat alkaa olla lopuillaan ja mieskin voi jo huokaista pikku hiljaa helpotuksesta.

Mäkin olen miettinyt noita työkuvioita Annan ja Erican tavoin, jos nyt sattuisi niin onnellisesti, että äippäloma-asioista tulisi ajankohtaisia. Meillä onneksi suhtaudutaan aika suopeasti näihin juttuihin johtuen varmaan osaksi siitä, että meillä lähes koko henkilökunta on synnytysiässä. Luulenpa kyllä, että teidänkin työnantajat ovat olleet tietoisia "riskeistä" ja siitä huolimatta päättäneet palkata teidät! Oletteko muuten isossa vai pienessä työpaikassa? Itse olen keskisuuressa eli äippälomani tuskin aiheuttaisi kovin suuria ongelmia, vaikka itse kuvittelenkin olevani lähes korvaamaton ;) Tiedän monen havittelevan paikkaani, joten vähän pelottaa sekin, että jos sijainen hoitaakin hommat paremmin... lain mukaan onneksi minut kai pitää ottaa samaan tehtävään takaisin. Noh, näitä lienee vielä aikaista pohtia ja asioilla tosiaan on tapana järjestyä! Eräs ystäväni sanoo, että jos liikaa pohtii sopivaa hetkeä lapsille, niin sellaista ei tule koskaan! Pitkä toimitusaika taas sen vuoksi, että ehtii sopeutumaan ja laittamaan asiat mallilleen!


Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> + LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
 
"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,
paljon onnea Katriina, paljon onnea vaan!"
=) Ja halaus. Kahvin juon tänään synttärisi kunniaksi!

Mä en vieläkään tajuu et sekä Pinja ja Katriina on plussanneet!!!
Koht mä jännäilen yksikseni....=(
No ei...kyl tää tästä. Oltiin eilen miehen kaa "treffeillä" - laittauduttiin vähän, mentiin terassille nautiskelee huurteisista (vaik mä sanoin parantavani tapani...noh, ei oteta sitä nyt niiin vakavasti) ja mentiin leffaan. Katottiin "United 93" joka kerto siis syyskuun 11. päivästä kaapattujen koneiden kantilta. Ihan ookoo ja jännä. Miehelle tuli varmaan taas muutama mustelma reiteen kun jännitykseltäni puristelin... No, kiva ilta jokatapauksessa ja vauvoista ja niiden nimistä taas juteltiin kotimatkalla. Myös seurustelun alkuaikoja muisteltiin ja todettiin yhteen ääneen miten onnellisia ollaan et toisemme olemme löytäneet.. Ah. Kun vaan osais arvostaa paremmin niitä asioita mitä jo on. Mut mäkin kinun aina lisää ja lisää....

Huomenna alkaa sit terveellisempi elämä! Nyt kun kunto jo vähän parantunut töihin pyöräilystä ja pilatestakin on jo kokeiltu ajattelin kans alkaa lenkkipolkuja kuluttaa pikkuhiljaa. Ja ruokapuoleen lisää vihreetä ja vähemmän sokeria... Ovistikkuja tilailen taas ens viikoks ja torstaina mul sit onkin se gynellä käynti. Miehelle olen jo pelkojani selitellyt mut hän taas suhtautuu kaikkeen minua paljon positiivisemmin ja rohkaisee et kaikki on hyvin. Raskautumisestakin hän koko ajan hokee et kyl me vielä onnistutaan. Se onkin kyl mulle tosi tärkeä tuki koska jos mieheni olis yhtä pessimistinen kuin mä niin varmaan jo oltais luovutettu. Toisaalta voihan se olla et parisuhteessa roolit meneekin niin et toinen on aina positiivisempi kuin toinen.. No, yritän nyt pysyä rauhallisena sinne torstaihin ja saanpahan varmaan jotakin selville. Täs olenkin miettinyt mitä toivon kuulevani. Endometrioosiahan ei välttämättä näe ilman noita Katriinan mainitsemia laparoskopioita tai -tomioita joten oisko parempi et gyne jtk "tuntis" tai näkis ultrassa jotta saisin varmuuden asiasta vai ettei siel näy mitään ja joudun odottamaan laparoskopiaa tai -tomiaa... Sit haluun et mun kilpirauhanen testataan koska sen vajaa- ja/tai liikatoiminta voi vaikeuttaa raskautumista ja suvussamme on kilpirauhassairauksia. Ja sit haluun et se lekuri kattoo ultralla mun rinnat koska pari vuotta sitten löysin kyhmyn oikeassa rinnassani joka ultrattiin ja katottiin mammografialla koska lääkärikin sen huomasi. Mitään ei kuitenkaan ollut vaan rintakudos vaan tiheämpää siinä kohdassa. Mut koska en siis itse voi tietää onko kudos entisellään vai onko sinne muodostunut jotakin niin se pitää ultrata. Ja sit on vielä tuo verenpaine joka joskus nousee... Varsinkin lääkärillä(lääkärikammo). Sen takia olenkin mittaillut sitä kotona jolloin se on pysynyt suht hyvänä. Pari vuotta sitten gyne sanoi et jos silloin olisin ollut raskaana niin hän olisi määrännyt mulle verenpainelääkettä... Raskautmiseen tuolla verenpaineella tuskin on vaikutusta mutta raskauduttuahan sitä pitää seurata. JOTEN kyl näit ongelmia löytyy.... Ja nyt kun vuodatin kaikki pelkoni tänne niin aattelin et jospa sit torstai-iltana voitas yhessä nauraa mun luulosairauksille.... Joten torstaina tarvin peukutuksianne mukaani, taas.... (piruja seinille maalaillessani)

Mut nyt, sunnuntaipäivän jatkoa...
Vilkku
 
Ai niin, omaa napaa kun taas vaan kattelee niin unohtaa kommentoida muiden juttuja... Soriiii...

Siis tuohon työjuttuun vielä. Samoilla linjoilla Daisyn kanssa.. Ja voihan sitä aina sanoo ettei ollut suunniteltua tai ettei vielä tiennyt raskaudesta siinä vaiheessa. Sit jos/KUN itse jään äitiyslomalle tiedän tuottavani suuren ongelman työpaikalleni ja asiakkaillemme. Näin ollut aikaisemminkin kun sieltä lähteneet edelliset johtajat ja niin olen itse johtajan paikan saanutkin kuitenkin vähän pakosta. Halukkaita sille pallille ei helposti löydy ja uusia pitääkin kouluttaa koko ajan muuttuviin juttuihin. Oma johtajani tietää kuitenkin et lähivuosina mäkin perheenlisäystä yritän ja todennut vaan et niinhän se elämä menee. Joten tässä asiassa saa kyllä mielestäni olla itsekäs!!! Mut jokainen tavallaan.
Vilkku
 
Hei! :)

Tässä on nyt sitten vierähtänyt jo reilusti toista kuukautta kun olen viimeksi kirjoitellut. Ja paljon on tapahtunut! :) Huh, en millään pysty nyt paljoa muuta kommentoimaan kuin hurjasti onnea raskautuneille!!:) On ollut todella mukava lueskella kaikkien kuulumisia, ihan muutaman kerran olen täällä käynyt, mutta en ole viitsinyt kirjoittaa etten sitten taas jää koukkuun, toivottavasti ymmärrätte.

Meillä tilanne on nyt sitten semmoinen, että tuntuu että mies alkaa pikkuhiljaa totutella ajatukseen, mutta en aio millään tavalla kysellä enää ajankohdasta ennen vuoden vaihdetta ainakaan. jos ei sitä ennen ole mitään siihen liittyvää niin sitten ehkä voisin hiukan kysellä että mitäs mielessä pyörii. Kummipoika oli tuossa kylässä ja katseli häntä kyllä ihan eri silmällä. kyllähän mä välillä puhun silleen että oishan se kivaa olla ikuisesti nuori jne, mutta pikkuhiljaa voisi ruveta "aikuistumaan" (eli ruveta suunnittelemaan sitä perheenlisäystä, koska sitähän me kumpikin haluamme, siitä ei ole epäilystä). Nojaa, tämmöstä. Kiva, että olette vielä pitäneet meidät "hiljaisemmat" ketjussa mukana :) sillä kyllähän nämä vauva asiat ovat mielessä siinä missä ennenkin, mutta ei vaan pysty niin usein käymään täällä, ettei vaan rupeaisi liikaa miettimään kaikkea ja mies kokisi että häntä painostettaisiin.

Onnea Pinjalle ja avokille! Minuakin rupesi tuo Pinjan miehen reaktio hiukan hymyilyttämään :) Ei malttaisi oottaa miten tuo oma mies asiaan sitten suhtautuu, heh, varmaan vähän samaan tyyliin :) Katriinalle myös paljon onnea ja tarrasukkia mukaan ( lukenut tuon täältä jostain, ihan kiva sanonta :)

Ja kaikille joilla yritys päällä nii paljon plussatuulia, joillain se vie pitempään kuin toisilla mutta aina on toivoa! Mukavaa loppukesän jatkoja kaikille, tulen taas joskus piipahtamaan :)
 
Onnea Katriina! Niin ja hyvää syntymäpäivää :)

Olipas mahtava kuulla että olet raskaana kaikista ongelmista huolimatta. Eiköhän se raskaus nyt paranna sitä endotilannetta. Näin olen ymmärtänyt.

Kiitos Vilkku halista, tuntui hyvältä. Ja kyllä sulla on täällä jännäilijöitä seurana. Vaikka ite en nyt niin kovasti jännäilekään, niin muiden jännilyjä on kiva jännäillä. Ja onhan täällä yrittäjiäkin vielä. Mutta kiva että on näin positiivinen ketju. Sanan jokaisessa merkityksessä. Mäkin voisin liittyä ihan vahingossa plussanneiden joukkoon!

Ja tsemppiä nyt jo Vilkku sinne lääkäriin. Toivottavasti saat terveen paperit. Ei niitä sairauksia ja vikoja kannata huolia. Ite oon kyllä ihan samanlainen. Oon epäilly itelläni kilpparin vajaatoimintaa ku kärsin ummetuksesta ja väsymyksestä. Koe otettiin viime marraskuussa, mut vajaus oli niin pieni ettei lääkäri sen perusteella voinu diagnosoida. Mun piti mennä muutaman kuukauden päästä uudelleen, mut en saanu mentyä. Nyt mulla on sitten muuten vaan suolisto-ongelmia. Ne mua pelottaa, et jos näin nuorena on jo pahoja vikoja, niin mitenkäs sitten kun oikeasti vanhenee ja muutenkin aineenvaihdunta hidastuu. Varmaan altistaa syövällekin, kun on paikkoja rikki. En tiedä, enkä jaksa miettiä. Pitäis vaan syödä ihan sika terveellisesti ja liikkua. Helpommin sanottu ku tehty.

Nyt kun ajattelen, ni onhan se niin, että jos ehkäisyä ei käytetä (kun keskeytetty yhdyntähän EI OLE ehkäisyä, opettivat koulussa) niin koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Ennen aina ajatteli että jos unohtaa yhden pillerin tai koskettaa toista alasti ilman kondomia, niin on heti raskaana. Nykyään kaikki nuo luulot on taakse jäänyttä elämää ja varmat päivät on hieno ehkäisykeino, mutta joku päivä sekin voi pettää. Toivottavasti.

Ja kyllä tuo työn ja lastenhankinnan yhteensovittminen on niin mahdotonta, että parempi jättää sovittamatta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Lastenhankinta on kuitenkin niin luonnollista, etä luulisi kaikkien ymmärtävän jos synnytysikäinen nainen tulee raskaaksi, on töissä mikä tilanne tahansa.

Mut mä olen kyllä visusti päättänyt pyngertää lapsia jo opiskeluaikana ainakin sen yhden. Oon ajatellut että paras aika olisi, kun oon saanut kandin paperit ulos. Sit vois aloitella maisterinopintoja masu pystyssä ja tehdä gradua rauhassa kun vauveli on syntynyt. Jeps. Kuulostaa tosi realistiselta. Kyllähän tossa ny vaipat vaihtaa ja imettää samalla ku näpyttelee gradua..

Argh. Minä en mieti. Tulee sitten kun tulee.

Tulipa pitkä ja asiasta toiseen pomppiva polotus. Ja mä kun jäin ketjusta poiskin jo.. Hyvää ensi viikkoa kaikille. Oon hengessä mukana.
 
Katriinalle mielettömän HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ *onnitelurutistus*!! :)

Anna, olen siis vasta aloittanut tässä uudessa työssä, pari viikkoa olen ehtinyt olemaan. Ilmapiiri on tosi mukava ja rento. Meillä on pieni työyhteisö ja pari tyttöä toimistolla on ns. synnytysiässä. He tosin ovat sinkkuja, joten eivät kai raskautune ihan lähiaikoina... Meillä on kans sama juttu, meinaa se, että menee noin vuosi kun kaiken oppii silleen kunnolla. Ja jos nyt hypoteettisesti ajatellaan että raskautuisin talvella, tyyliin helmi-maalsikuussa, niin kerkeisin olemaan työpaikassa juuri tuon vuoden verran ja sit jäisin mammikselle... En usko että tilalleni otettaisiin ketään, sillä tehtävään perehdyttäminen vie pitkän ajan ellei tule vastaavanlaisista tehtävistä. Joten työtakka kolleegoilleni (kahdelle) lisääntyisi...

Ahdistavaa ajatella koko hommaa jotenkin ja pelkään että ilmapiiri töissä sitten kärsisi tästä. Ja että työnteosta tulisi tuskaa. Mutta toisaalta, he ovat minut palkaneet tietäen ikäni ja sen että olen vakituisessa parisuhteessa. Eivät he kai oikeesti oleta että niitä lapsia alkaisin sitten tekemään vasta lähempänä neljääkymmentä??! Ehkä tää on vain turhaa vauhkoilua ja pitäisi antaa asioiden mennä omalla painollaan. Jos sitten käy niin, että ilmapiiri muuttuu kaamekasi ja ahdistavaksi, niin pitää sitten miettiä niitä ratkaisuja uudestaan.
Nyt elämässäni on tärkeintä perustaa perhe, sehän loppujen lopuksi on se elämän tarkoitus!!

Daisy, tuo on ihan totta, ei elämää voi liikaa suunnitella! Ja ainahan on mukamas jotain proggista menossa jonka verukkeella lykkää sitä perheenlisäystä. Monelle onkin käynyt niin, että on lykätty ikuisuus ja hups yhtäkkiä sitä ollaankin 40 v ja sitten onkin ongelmia raskautumsien kanssa. Plus että nelikymppisenä on jo aika lailla haastavampaa ja väsyttävämpää jaksaa peuhata pienen lapsen kanssa... Työpaikkoja tulee ja menee mutta lapsentekoikä menee autamattomasti ohi jos aina on "huono" hetki...

Kiva kuulla sinusta joanna79! Hiljaa hyvä tulee ja kohta huomaatkin jo, että miehesi on yhtä innoissaan kuin sinäkin asiasta!! Ihanaa syksyä sinulle ja tulehan taas kertomaan kuulumisia, täällä me ollaan :)


Vilkku, kyllä se kaksi viivaa sinullekin ilmestyy sinne tikkuun, usko pois!! Positiivisin mielin eikun uutta yritystä kehiin :) !!! Ja tsemiä hurjasti sinne gynelle, kaikki on varmasti ihan hyvin!!

Nyt jatkan kaamean krapulani seurassa...hoh, pitää minunkin parantaa tapani!!!

Sunnuntain jatkoja arvon leidit!!
 
Iso hali Katriinalle. En viitti enemmälti kirjoittaa, mutta plussaa näytti 14.8, ja olen tässä hiljaa ollut ja miettinyt asioita. Jätän nyt kirjottamiset vähemmälle, kun en ole kertonut aivan totuutta asiasta. Olen saanut keskenmenon jo 3 kertaa peräkkäin, mutta nyt alkaa tuntua, että mikään ei onnistu, niinpä turha vaieta asiasta. Kuitenkin menee kesken taas. Anteeksi tämä valitus, isot halit kaikille!!!!
 
Mukavaa Joanna79 kun piipahdit =) Oli tosiaan mukavaa kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa. Nuo miehet yleensä (kuten liian monesti huomattu on) ovat niin hitaasti syttyviä "näissä jutuissa".. Kärsivällisyyttä vain matkaan, kyllä se siittä. Pikkuhiljaa. Helpommin kylläkin sanottu kuin tehty.. tiedän.

Ja Minna78.. sinulle kovasti lähettelen niitä tarrasukkia matkaanne.. Keskenmenot ovat ikäviä asioita, enkä voi todellakaan tietää kuinka pahalta tuo kaikki tuntuu, mutta jospa nyt se aurinko paistaisi sinne risukasaankin. Toivotaan, että raskautesi etenee loppuun saakka onnellisesti =)

Ja Katriinalle.. multa on moni muukin kysynyt, että onko mulla minkäänlaisia fiiliksiä kumpi masussa mahtaisi asustaa, tyttö vaiko poika.. ja mun kyllä täytyy rehellisesti sanoa, ettei mulla ole missään vaiheessa ollut pienintäkään hajua.. Mä en siis taida kuulua tähän "kyllä äiti tietää"-jengiin. Jospa ne mun vaistot kehittyvät sitten vasta myöhäisemmässä vaiheessa..

Ja jos en ole aiemmin teille maininnut, niin me emme tahdo tietää vauvan sukupuolta etukäteen. Kyllä jännitys pitää säilyä loppuun saakka.. Mites te Pinja ja Katriina, aiotteko selvittää sukupuolen ? Entäs muut ?

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)

Kauniita unia !!

-Vanilla-
 
Huomenta... aamuvuoro, yök. Ja hengitysilma ulkona ihan täynnä savua! Taitaa olla tuulet taas kääntyneet tänne meille päin. Ja venäläiset oli sitä mieltä että suomalaiset on itse sytyttäneet ne metsäpalot sinne. Juu.

Mulla tuli tänä aamuna vähän, siis tosi vähän, sellaista verensekaista limaista vuotoa. Mä pelkään, että tää ilo oli tosi lyhytaikainen. Ja kun realisti oon, niin onhan se aika todennäköistä, olikos se niin, että kolmannes alkaneista raskauksista menee kesken, suurin osa ennen 8:tta viikkoa. Mut jos tää nyt tähän loppuu, niin ainakin mä oon saanut itselleni todisteet, että mun kroppa jollain tasolla ees pystyy hedelmöittymään. Mut tietty toivon, et homma jatkuu, vuotoahan voi raskauden alussa tulla muutenkin. Enkä tiiä miten oikeesti suhtaudun siihen, jos tää tosiaan menee kesken, vaikka nyt kuulostaisin kuinka urhealta tahansa.

Vanilla: Mä en myöskään haluaisi tietää tulevan lapsen sukupuolta ennen kuin vasta syntymässä, mutta me ollaan miehen kanssa tässä eri linjoilla. Vähän vaikea se ois toteuttaa niin, että mies tietäisi, mutta mä en. Onkos kellään ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi?

Mukava kuulla Joannastakin välillä. Niin ja Annasta. Ja kiitos kovasti onnitteluista. Kyllä se aika teilläkin koittaa ja täällä sitä mieltä voi purkaa, jos ei oo oikein ketään kelle tuntemuksiaan kertoilla. Mulle ainakin tää paikka on jotenkin tuonut helpotusta mun tilanteeseen. Vaikkei kukaan teistä edes lukis mun kirjotuksia, niin jotenkin vaan helpottaa kun itse saa ne sanoiksi puettua.

Minnalle onnittelut ja toivon tosiaan, että tällä kertaa kaikki sujuu sinun kohdalla hyvin loppuun saakka.

Töistä.. Mä en oo oikeestaan koskaan miettinyt työnantajan kannalta näitä vauvansaantijuttuja. Mua ei oikeesti kiinnosta. Meillä on sellainen 10 hengen poppoo naisia ja ikähaarukka on 24 - 32, joten kaikki me ollaan lapsenhankintaiässä eikä kenelläkään vielä ole lapsia.. Mä oon iältäni keskikastia, mutta aika monet meillä on sinkkuja, joten senkin puolesta raskautumisuutisia ei ole ehkä aihetta kaikilta odottaa. Mun pomo joskus eräässä illanvietossa otti asian puheeksi, mutta leikillään kyllä. En mä korvaamaton ole, eihän kukaan ole, mutta oman duunini ammattilainen.

Meillä on kuitenkin se hyvä puoli, että jokainen tekee samaa duunia samalla tasolla, joten ongelmia tuuraamisen suhteen ei siten tulisi. Mut totta on, et nykymaailman ongelma on se, että synnytysikäiset naiset ei vakiduunia niin helposti saa. Mulla on tässä nyt 3,5 vuotta takana samassa työssä opintojen jälkeen ja kyllä tähän jotain vaihtelua kaipaisi, mutta menettelee vielä. Eikä nyt ole syytä alkaa etsiä uusia duuneja, kun on tää vauvaprojekti alkanut.

Mä muuten aloitin kertaheitolla terveet elämäntavat. Mä oon vähentänyt kahvinjuonnin kahteen kuppiin (sitä menee mulla normaalisti jopa viisi) päivässä. Sitten mä söin aamulla. Mä en oo muutamaan vuoteen enää syönyt aamuisin, kun se ei mulle sovi, mutta tänään oli jotenkin etova olo, oisko tää nyt ollut sitten sitä aamupahoinvointia?

Oikeestaan mun elämäntavoissa ei muuta moitteen sanaa olekaan, syön suhteellisen terveellisesti ja liikun paljon. Ai niin ostin mä vitamiinitabletteja ja tänään pitää käydä hakemassa apteekista Panadolia, kun ibuprofeiinia ei sais kai raskaana oikein käyttää ja jos päätä särkee, niin jollain siitä on eroon päästävä. Mun oli tarkoitus testata aamulla vielä, mut pissasin ajatuksissani muistamatta koko asiaa, joten testaan sitten iltapäivällä, kun pääsen kotiin.

Joo, mä taidankin tästä alkaa tehdä sitten aamun ekoja hommia. Kuulemiin taas. Mä peukutan nyt itselleni, et typpi pysyy messissä.
 
Tää unohtui... laitoin jo kerran, mut sitten joku kopioi vanhan kumminkin =)

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 - > + 18.8. Kp 35/32
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
 
Äh, sinnehän tuli ihan väärä päiväys... otetaas taas uusiksi.

Tää unohtui... laitoin jo kerran, mut sitten joku kopioi vanhan kumminkin =)

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 - > + 19.8. Kp 35/32
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
 
Sorry, mä taisin kopsata vanhan taulukon, kun oltiin Katriinan kanssa yhtä aikaa linjoilla.

Onnea Minnalle ja kiva kuulla myös Joannasta, muistaakseni sinä olet tämän ketjun aloittanutkin, vai kuinka?

Vilkun "treffit" miehen kanssa kuulosti kivoilta. Taidanpa lainata ideaa... Tilasin myöskin ajan gynelle ensi viikoksi ja vieläpä näihin juttuihin erikoistuneelle. Mä en olen tiennyt, että kilpparin vajaatoiminta aiheuttaa lapsettomuutta. Kääks, mun äidillä on se, tosin en tiedä onko se periytyvää edes. Multa on se joskus aikoja sitten otettu ja oli normaali, mutta ylärajoilla kuitenkin. No ensi viikon jälkeen on paljon viisaampi! Todennäköisesti stressaan turhaan, eikä tässä nyt kauaa ole yritystäkään vielä takana. Mutta minkäs teet, kun nämä asiat vaan pyörii mielessä, vaikka kuinka koittaisi siirtää taka-alalle!
 
Täältäkin onnittelut myös Minnalle! Toivottavasti tällä kertaa pikkuinen pysyy mukana loppuun asti.

Jostain oon lukenu, että tuollanen pikkuinen tiputtelu kuten Katriinalla, on täysin normaalia alussa. Toivottavasti se sitten on ihan normaalia. Varmasti on. :)

Tottahan se on, ettei pitäis kovin suunnitella tulevaa kun eihän sitä voi suunnitella oikeasti. Mulla vaan on ollu aina sellanen tapa, että ite suunnittelen kaikki (kun kerran olen aina saanut kaikki periksi, perhanan lellitty penikka) ja sitten kun suunnitelmat ei mene niin ko oon aatellu niin sitte iskee paniikki. Mutta nyt oon päättäny, etten tee yhtään mitään yhtään minkään eteen. Jos tuo miekkonen ottaa häät ens kesäksi vielä puheeksi niin katotaan sitte. Mie kuitenki oon sen verran nuori, että voin hyvillä mielin siirtää tätä yrittämistä vielä vuella. Noh, vielä se nyt kuitenki on päällä..

Käytiin tuossa lauantaina häitten jälkijuhlilla ja kaikkien yllätykseksi sinne tuli myös toinen vastavihitty pari. Heän häistä ei tienny ees parin omat vanhemmat. :) Hauskinta asiassa oli se, että kummanki parin morsiamet olivat (ja ovat yhtä) raskaana.. Toiselle tulossa kaksoset. :) Vaan saatiimpa meki osamme siitä "millos ne teän häät on?" uteluista(suosituin kysymys, mikä meiltä kysyttiin..).

No joo. Häätyy alkaa siivoamaan.
 
Moi taas.
Minun piti Minnaa rohkaista tilastotiedoilla, että kolmen keskenmenon jälkeen seuraava raskaus menee loppuun jopa 80 % todennäköisyydellä.

Sen sijaan tän omani jatkumisesta oon niin kovin peloissani enkä varmasti osaa edes kuvitella, miltä tuntuu, jos kolme on mennyt kesken. Mä koko aika vessakäynnillä pelkään, että verta on alkanut tulla, mutta toistaiseksi ei. Se aamuinen pieni limainen verivuoto, mutta ei muuta. Milloinkohan mun pitäs nyt sitten varata aikaa johonkin (minne mun pitää edes varata aika... lääkärille, neuvolaan, minne ihmeeseen, auttakaa!!!!???)? Vanilla auta...

Ja mun tosiaan pitää varmaankin soitella myös sinne naistentautienpolille, että mitäs tän mun laparoskopian kanssa nyt sitten. Tai siis eihän sitä tehdä, mutta entäs jos saankin sitten keskenmenon. Ei, en saa saada.

Mua oksettaa. Ei silleen okseta, että oksentaisin, mutta koko ajan on jotenkin sellainen etova olo. Syömisellä se helpottaa, mutta tulee sitten hetken päästä takaisin kuitenkin. Mut mä nautin tästä tilasta. Pakkohan tästä on nauttia, kun on tietää, mistä on kyse =).

Hitsi kun kukaan mun tuttu ei mee naimisiin. Mä haluisin kanssa häihin. Talvella oltiin yksissä häissä, mut seuraavia saa oottaa varmaan ikuisuuden. Miehen kavereista yks on kihlautunut lähiaikoina ja häitä suunnittelevat kahden vuoden päähän...

Jaaha, eipä mulla nyt sen kummempaa asiaa oikeasti ollut, mutta kun töissä on vaihteeksi vähän tylsää, niin jotain ajanvietettä on pitänyt kehittää. Oon lukenut kaikkia mahdollisia raskaussivustoja ja kauhistellut mun kahvinjuontia. Jotenkin ei onneksi kahvi edes maistu. Mut kuulemiin - kohta pääseekin jo kotiin syömään kakkua...
 
Kiitos kaikille rohkaisevista ajatuksista. yritän olla ajattelematta negatiivisesti, mutta vaikeaa se on. Ilmoittelen sitten tännekkin, kun jotakin tapahtuu, ja toivon todella, että tapahtuu jotakin positiivista. nyt tuntuu, ettei uskalla kuin hengittää, mutta ajatukset laukkaavat kiitorataa. Ajattelin näin piristykseksi kysyä, että kun menette naimisiin niin onko ehdoton ajatus että otatte miehen sukunimen? Asiasta on saatettu puhua aiemmin, mutta kysyn kuitenkin. Isot HALIT kaikille ja mukavaa viikon alkua!!
 
Lyhyesti... uus testi olikin sitten ihan selkeä plussa. Hain Apteekin oman testin, kun Mammaksin testissä pissaa piti "jäähdytellä" enkä ois malttanut oottaa. Mieskin joutui toteamaan, että haamusta tuli selkeä punainen viiva. Koitti se vitsailla, että "kaks viivaahaan tarkoittaa, että negatiivinen". Taitaa sitäkin jännittää ja toisaalta pelkää mun puolesta, kun on näitä endo-ongelmia.

Minnalle vastauksena, että mä haluan miehen sukunimen sitten jos/kun mennään naimisiin. Mä haluaisin, että koko perheellä on sama sukunimi ja kun mun oma nimi ei oo kovin harvinainen ja miehen taas on, niin se on sitten se. Ja muutenkin jotenkin vierastan ajatusta siitä, että mies ottaisi naisen sukunimen. Niin kun vierastan sitäkin, että lapset ensin ja sitten naimisiin, mutta aina ei käy elämässä niin kun on nuorena suunnitellut.

Mut siinä taas päivitystä, pahoittelen, että oon nyt jostain kumman syystä vähän yliaktiivinen täällä palstoilla. Huomiseen! Ja PLUSSIA.
 
Katriina : Mä soitin ja varasin ajan neuvolaan. Eka neuvola oli, kun olin viikoilla 7+4, ensimmäiseen käyntiin kannattaa varata n. 1-1 1/2 h aikaa. Sen verran mulla ainakii meni ja mies oli myös mukana. Sit siinä samaisella ekalla käynnillä neuvolantäti varasi mulle jo seuraavalle viikolle lääkärikäynnin. Lääkäri otti vastaan samoissa neuvolantiloissa ja teki sisätutkimuksen (tarkisti onko kaikki ok ja vastasiko kohdun koko viikkoja). Samalla kerralla otettiin myös virtsa- sekä verinäyte. Ja lääkäri kirjoitti myös ultralähetteen vapaaehtoiseen alkuraskauden ultraan, joka sitten lähti äitiyspolille (tai siis sen olisi pitänyt lähteä, mun tapauksessahan se ei sit ihan näin mennytkään.. mut vähän niin kuin unohdettiin. Mut ultra on nyt joka tapauksessa tehty ja kaikki oli siis ok). Näin siis meillä täällä on asiat hoituneet. Ja mä olin myös aivan samalla tavalla hyvin epätietoinen, että milloin on oikea aika ja mihin mun pitäisi ekaa aikaa varailla. Mutta kyllä ne asiat selviää, neuvolassa kyllä neuvotaan kädestä pitäen. Eikös oo ihanaa ja jännittävää aikaa ?! Ja eiköhän kaikki mene sunkii kohdalla ihan hyvin, loppuun saakka =)

Daisylle stressitöntä gyneajan oottelua.. ja plussia myöskii sinne suunnalle !!!

-Vanilla-
 
Tosiaan, unohdin ihan tuon Minnan kyssärin. Niin tohkeissani olen tuosta Katriinan raskautumisesta - ja omastani toki myös =)

Mä tahdon myöskii miehen sukunimen sitten kun mennään naimisiin. Vakavasti ollaan viime aikoina tuosta naimisiin menosta puhuttu, mutta tarkkaa aikaa ei vielä ole sovittuna.. Mutta sen verran mä tiedän, etten tahdo olla avioituessani raskaana. Joten kyllä ne häät runsaan vuoden päähän meneepi..

-Vanilla-
 
On tuo kyllä niin ihanaa tuo teän plussaukset ja vaavin oottamiset. Voi kun sitä tärppäis itelläkin (ja vasta vähän aikaa sitten tuntu siltä, ettei sen nyt ole mikään hoppu sen tärppäyksen kanssa.. Hieman ailahtelevaa.. :P).

Minustakin koko perheellä pitäis olla sama sukunimi kun se muuten tuntuu niin hassulta. Olen yrittänyt puolivakavasti ehdottaa, että jos mies ottais minun sukunimeni kun siitä niin paljon enemmän tykkään, mutta ei kuulemma. Joten minä sitten otan miehen nimen joko yksinään tai sitten yhdistettynä omaani.

On se kyllä kumma ko viime kierrossa sitä löysi kyllä ihan kaikki oireet ja nyt niitä ei tosiaankaan juuri ole. Rintoja hieman aristaa ja mahaa turvottaa, mutta se on tasan tarkkaan seurausta tuosta kosteasta ja ruokarikkaasta viikonlopusta. :)
 
Heissulivei,
Minnalle onnittelut ja tarrasukkia matkaan! En voi minäkään edes kuvitella miltä keskenmeno varsinkaan kolmannen kerran jälkeen tuntuu!!! Kuulostaa kyllä jo todella lannistavalta. Mutta luotetaan Katriinan kaivamiin tilastotietoihin! Ja pitelen kyl tääl sormia ja varpaita ristissä et teijän kaikkien masuasukit pysyy matkassa!

Nimen valinnasta; minäkin aijon ottaa miehen nimen naimisiin mentäessä. Niin vanhan aikainen kyllä olen ja oma nimeni joudun aina oikaisemaan kaikille kun taas miehen nimi on paljon helpompi joskin tavallisempi. Pitänee lapsille sitten valita etunimiksi edes hiukan poikkeavammat ettei niin montaa samannimistä olisi.

Missäs Anttuli meet kp:ssä? Koskas jännäillään?

Katriina, enpäs ookaan lukenut noin tarkkaan noita mammaksin raskaustestien ohjeita.. Mä oon kyl upottanut liuskan heti purkkiin enkä odottanut sen jäähtymistä... Mites lämmintä se sit voi olla heti "toimituksen" jälkeen? Ei kai se kuitenkaan tulokseen voi vaikuttaa?....

Juu, tuo savu ollut tänään ihan kauhee! Pyöräillessä alko kyl silmät kirvelee ja valuu! Ja sit iltapäiväl meil oli täälläpäin viel lisäks pieni maastopalo joten pillien ulvontaa on savun seassa kuunneltu..

Eilen sanoin miehelle et jos kattelisin vähä koirailmotusten perään niin et JOS sit torstainen gyne-käynti tuo huonoja uutisia niin sit olis joku kiva juttu mitä alkaa tavoittelemaan... Mies antoi luvan tän karvaturri-babyn etsimiselle vaik taas uskotteli et kaikki on hyvin... Ehkä tuo pessimistisyys kuuluu mun näihin itseni puolustusmekanismeihin... Mut siis, mistäs lähen etsimään noit hauva-vauveleita (netistä? muualta?). Haaveena joku kultainen noutaja / hovavart-tyyppinen....

Later...
Vilkku kp.11/29-34
 
Hohhoi. Tässä mietin, että nyt alkaa se terveellisempi elämä ko tuntuu vieläkin olevan olo kuin pallo. Toisaalta kun ne pari kaveria tulee käymään, nii häätyy siirtää tuota remonttia.. höhöm.. Tekosyitä..

Ihanaa, että Vilkku saa edes karvapallovauvan. :) Mie olen aina halunnu sellasen shelttiksen, mutta se taitaa olla elinikäinen haave kun tuo toinen on allergikko. Eikös Suomen kennelliiton sivuilla ole kasvattajien tietoja?

Täällä on kp 25/28, joten lauantaiksi ootellaan menkkoja. Onneksi nuo kaverit tulevat perjantaina, ettei tarvis lauantaina sitte paniikissa ihmetellä JOS niitä menkkja ei tuliskaan. En tosin jaksa uskoa, ettei ne tulis.

Kohtahan se on katjun vaihto. Tämä oli kyllä hyvä pätkä. :)
 
Anttuli: Seuraavastakin ketjusta tulee aivan mahtava. Mulla on sellaiset fiilikset.

Mä oon taas haahuillut netissä koko aamupäivän. Lukenut faktaa yhdestä sun toisesta asiasta. Joo, tieto lisää tuskaa, mutta kyllä se helpottaakin. Löysin Tekay:n sivulta tilaston, jonka mukaan tässä vaiheessa olevista raskauksista 80 % menee onnellisesti loppuun asti. Eli siis kun hedelmöitymisestä on kulunut 3 - 5 vk (oletan, että raskauduin n. 3 viikkoa sitten, ehkä ihan vähän vaille). Jos mennään vielä 14 - 20 päivässä hedelmöitymisestä niin silloinkin todennäköisyys selvitä on 73 %. Nää mua ainakin rauhottaa, jotakin nää tilastot voi toki myös kauhistuttaa.

Soitin tänään aamulla sitten meidän terveydenhuollon päivystysnumeroon, kun en oikein tiennyt miten mun tilanteessa pitää edetä, kun on se leikkauskin sovittuna jo. Siellä oli erittäin ystävällinen hoitaja langan toisessa päässä, joka rauhoitteli, että tällainen vähäinen vuotelu, joka ei ole kunnon verta eikä runsasta, on aivan normaalia alkuraskaudessa.

Huh. Teki hyvältä kuulla jonkun sanovan se, vaikka olen sen jo lukenut kymmeniin kertoihin. Sitten kyselin tästä mun endojutusta ja se sitten kyseli, et onko kuitenkin raskaus suunniteltu, niin siihen mä vaan että joo tottakai. Se täti kehoitti sitten ottamaan yhteyttä sairaalaan, jossa mun tilanne on tiedossa samoin kun neuvolaan, jota kautta tämä homma sitten lähtee siltäkin osalta eteenpäin. Ja toivotti mulle onnellista odotusta =). Kuulosti tosi ihanalta.

Sairaalaan soittelen sitten tänään, kun pääsen töistä, en viitsi töistä soittaa, kun ei täällä oikein voi rauhassa puhua. Huomenna sitten on tarkoitus soitella sinne neuvolaan, kun sinne on päivittäin tunnin puheluaika. Sen puhelun joudun soittamaan töistä.

Vanilla ja Pinja: Tiedättekö te jotain tästä alkuraskauden (vapaaehtoisesta?) ultrasta? Miten sinne pääsee ja milloin ja missä se tehdään? Netti on täynnä tietoa, mutta jotain uupuu aina. Ja kiitokset Vanillalle, kun autoit mut alkuun näissä käytännön jutuissa.

Mies on vähän pihalla. Mua kovasti itkettää, kun se ei osaa suhtautua tähän niinkun mä. Mikä on varmaan sekin ihan normaalia. Mä yritän koko ajan kertoa kaikkea mun tuntemuksia ja pelkoja ja keskustella ihan käytännönjutuista, mutta se ei oikein osaa sanoa mitään. Miten mä saan sen mukaan, vai tapahtuuko se itsestään jossain vaiheessa?

Niin mä aiemmin kyselin jo ehdotuksia, mitä sanon töissä, kun leikkausta ei nyt tulekaan? En ole keksinyt ainuttakaan selitystä. Mietin jo vaihtoehtoa ottaa sairauslomaa suunnitelluksi leikkauspäiväksi ja sanon, että olin kipeenä, joten leikkausta ei voitu tehdä... En oikeesti tiiä. Alkavat epäillä jotain kuitenkin, jos en mitään syytä kerro.

Vilkulle kovasti onnea gynekäynnille. Mä uskon, että kaikki on hyvin sulla. Tässä ketjussa ois muuten tilastojen mukaan ihan liikaa endolaisia. Koirajuttuihin en osaa ottaa kantaa, kun itse oon paha allergikko enkä oikeestaan lemmikeistä muutenkaan piittaa.

No niin, taas etsimään lisää faktoja ja tilastoja...
 
Moi kaikki.

Oli varmasti Katriina kiva kuulla joltain asiantuntijalta faktoja sun olon helpottamseksi. Toivotaan nyt että kaikki menee oikein hyvin.

Siitä sun miehen haluttomuudesta jutella ja olla mukana, niin se on varmasti ihan normaalia. Voiko olla että se jotenkin oli keskittynyt noihin endo-juttuihin eikä osannut kuvitella että voit raskautua just ennen leikkausta? Miten paljon varottelit sitä lapsettomuudesta ton endon takia? Mä luulen muutenkin että miesten on tosi vaikea tajuta alkuraskauden aikana, että mitä oikein tapahtuu, kun niillä ei sillälailla ole mitään konkreettista. Uskon että jos annat miehen vähän totutella ajatukseen liikoja ahdistumatta ja ahdistelematta, niin kyllä se pikkuhiljaa tajuaa, mitä on tulossa. Niille putkiavoille täytyy vaan antaa vähän aikaa. Mut siis mun mielestä ei kannata kauheasti loukkaantua. Se ei varmastikaan tarkoita mitään pahaa. Se on vaan mies.

Tietääkö ne sun töissä, että se liittyy endoon se leikkaus? Sanoit vissiin aiemmin ettet voi sanoa, että lääkäri perui. Miksi et? Kauan sun piti olla saikulla leikkauksen jälkeen? Kyllä me sulle joku valkoinen pieni valhe keksitään.

Mut nyt mä menen repimään mun miestä ylös sängystä.

Moro
 

Similar threads

V
Viestiä
100
Luettu
2K
D
A
Viestiä
100
Luettu
2K
M
A
Viestiä
100
Luettu
3K
K
S
Viestiä
100
Luettu
3K
S
A
Viestiä
100
Luettu
3K
N

Yhteistyössä