Kiitos Joymuffin ihanasta keikkaraportista! Vaikuttaa ikimuistoiselta!
Aivan ihanaa että Käärijä näytti Jereä keikalla, Jere on jotain ylimaallisen ihanaa, semmoista valoa tosiaan harvoin näkee ihmisessä
Jere oman tulkintani mukaan ei peittele tai peittelee hyvin vähän, ja se onkin tämä kiinnostavin juttu tässä miehessä. Bojanin sielu tulee mielestäni esille hienoimmillaan laulessaan, mutta välillä aistin jonkinlaista suojakuorta muuten päällä, ei mitään roolia kuitenkaan.
J:n surullisuudesta.. olihan jo siinä Bojanpullokuvassa jotenkin tosi syvissä vesissä oleva tunnelma, täytyy vielä katsoa keikkaklippejä en ole vielä kerennyt.
Itse olen jotenkin aina ollut tosi herkkä aistimaan ihmisten aitoutta ja feikkaamista. Kaikki näytellyt roolit tuntuu tosi raskailta itselle esittää, silloin kun joskus joutuu (esim. työminä joskus) tekis mieli vaan repiä sukkahousut rikki ja juosta alasti metsään, sukeltaa suolampeen sinne ihan pohjamutaan asti ja muuttua osaksi mutaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Toki osaan näytellyt roolini vetää ihan kiitettävästi, siinäkin mielikuvitus on monesti apuna. Jaahas, tänään vedänkin niin kun Sanna Marin. Mites se Sanna taas vetikään? Leilaa kannattaa piilottaa mahdollisimman paljon, koska se on arvaamaton tyyppi joka päästää suustaan täysin ajattelemattomia sammakoita ja saattaa kiivetä puuhun vielä kypsässä iässä, poimia työmatkalla kymmeniä kastematoja ja kuskata niitä turvaan asfaltilta ruohikkoon. Leila toimii epäkypsästi, haastaa ja hyökkääkin jos näkee että jossain toimitaan epäreilusti tai jotain sorretaan. Ja joo, tunnistan myös sen Jeren mainitseman liekkiminäpuolen itsessäni, että jos liikaa tukahduttaa itseään niin rinnassa palaa ja on vaikea pitää aitoa tosiminää piilossa. Minä, minä, minä. Me, myself and I. Tosi itsekeskeistä paskaa taas jauhaa omaelämänkertaa, mutta tässä mun shipissä oli isossa roolissa itsensä uudelleen löytäminen 20 vuoden kanasuikaleidenkäristyskammion jälkeen.
En ole ikinä ollut Käärijän keikalla, ajatus oli etten koskaan menekään. Se ei tavallaan kuulu mulle tosielämässä, pitäisin tämän vaan pääni sisällä koko shipin. Olen tässä kaikessa tavallaan vain täysin ulkopuolinen pieni hiukkanen, joka virtaa tuulen mukana Jeren ja Bojanin läpi ja haltioituu noista kahdesta ihan täysin. En ikinä kommentoisi,seuraisi tai ottaisi yhteyttä, tärkeintä on että ne ON OLEMASSA. Ja juuri se on niin supertärkeää, että tässä paskassa maailmassa on jotain noin uskomattoman kaunista. Sielujen välinen yhteys.
Mutta joo, olen menossa katsomaan Kaija Koota stadikalle, kuulin että sinne on tulossa joku lämppäri? Lupaan pitää silmät kiinni takarivissä, stadikalla tuulee aina ja voi mennä roska pahasti silmään jo paljon ennen kuin Kaija aloittaa. Ruusun laitan hiuksiini jos ruusuni vielä kukkii pihassa laiminlyödyn hoitamisen jälkeen. Tietysti.
Leila