ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Heips!
Kevät tekee tuloaan, ja kyllä tuolla valolla on ihmeellinen vaikutus ihmiseen, selvästi huomaan eron siihen kun on ollut paljon aurinkoisia päiviä ja linnut ovat alkaneet pitää konserttejaan, töyhtöhyyppäkin on pellollamme jo liidellyt. On tullut vähän energisempi olo.
Oireita on edelleen, nykimistä on aina joskus, mutta usein asentoa vaihtamalla se loppuu tai ainakin huomattavasti vähenee. Kyllä se tieto että kyse ei ole mistään vakavasta (vaikkakin olin sitä mieltä aluksi että en halua tutkituttaa itseäni koska en kestä tuomiota) helpotti todella paljon. Olen aika pitkälle itsekkin nyt sitämieltä mitä jotkut viisaat sanovat että kyllä se epätietoisuus on kauheinta, no helppo nyt olla sitä mieltä.... joskus sitten taas olen ihan erimieltä....
Nenänvarsi on minulla semmoinen joka nykii eniten nykyisin ja tuo käsien voimattomuuden tunne on aika ikävä. Päivittäin siivoan hevosten karsinoita niin oikea käsi tuntuu siltä että ei se paskatalikko sillä nouse, nousee kuitenkin mutta on voimattoman oloinen ja niinkuin hapoilla. No oikea puoli on ollut pahiten jumissakin, ehkä se johtuu siitä?! Olen käynyt koko talven fysikaalisessa ja ehkä se vähän on helpottanut, mutta edelleen oikea lavanseutu on niinkuin puutunut, pistelee ja kihelmöi ja on kireä ja tiukka, niinkuin koko yläselkäkin.
Yksi asia mistä olen huomannut että olisi apua ollut mieleeni, niin on D-vitamiini, olen nyt säännöllisesti syönyt 50 mikrog/pvä ja se tuntuisi auttavan. Eilen tulikin sitten aiheesta Tohtori Tolosen uutiskirje jossa asiasta oli hyvä kirjoitus, laitan linkin siihen.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille, joko olette löytäneet leskenlehden?

D-vitamiini ja nuorten naisten masennus - Terveysuutiset - Tohtori Tolonen

 

Moikka kaikille!

Lääkkeellä menty nytten kolme viikkoa, vajaa kaksi viikkoa "täydellä"annostuksella. Ei vieläkään mitään huomattavaa vaikutusta, ei hyvää ei pahaa. Ajattelin syödä tätä 10mg niin, että 4 viikkoa tulee täyteen ja sitten soittaa lääkärille. Viimeiset viikot tuntuu, että nykimiset ovat lisääntyneet ja muutenkin levoton olo..liekkö sitten tuon lääkkeen vaikutusta. Masentaa jos eivät autakkaan.

Mites Huolimuorilla lääke on tepsinyt vieläkö on ylä- ja alamäkiä?

Olen lueskellut netistä nyt tätä yleistä ahdistuneisuutta ja siihen liittyviä fyysisiä oireita englanninkielisiltä palstoilta. Sieltä löytyy todella paljon tekstejä esim. nykimisestä. Siihen ei ole sielläkään löydetty lääkettä, mutta siellä kerrotaan sen menevän ohi kun lakkaa ajattelemasta ja ahdistus laantuu sekä että se ei ole millään lailla vaarallista. Jos joku haluaa googletella niin anxiety symptoms, mucle twitching, noilla löytyy paljon juttuja.

Hyvää viikonlopun alkua ja pääsiäisen odotusta kaikille!

 

Moikka moi!
Mulla nyt 5 viikko lähössä käyntiin 10mg kanssa ja aika samanlaista ollut koko ajan eli en oo huomannu että ois mitenkään olo huonontunu eikä myöskään selvästi enemmän parantunutkaan eli aika tasasta.. Välillä mieli temppuilee enemmän ja rassaa ja huolettaa joka asia ja välillä tuntuu että kaikki on paremmin kuin hyvin riippuu niin päivästä ja väsymyksen tilasta. Mutta kaippa tää on tämmöstä vaihtelevaa normaalistikkin.. Mutta kyllä on nyt entistä enemmän ollut taas sitä epätodellista oloa.. En tiiä mistä johtunee mutta se on niin karmivaa kerta kaikkiaan :s mutta muuten kyllä tällä hetkellä olo on suht hyvä. Mitäs muille kuuluu?

 

Moikka!

Minulle kuuluu tällä hetkellä sellaista, että voinnissa on menty kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Viime viikko oli kokonaisuudessaan melko hyvä ja taisipa olla kolmisen päivää, jolloin huomasin kaikkien oireideni kadonneen lähes kokonaan! Nyt viikonloppuna on tullut hieman takapakkia, ehkä sen takia että olen nukkunut vähän huonosti ja miettinyt tätä olotilaani taas liikaa? Koetan kuitenkin tsempata itseäni (ja teitä muita) sillä, että vointi paranee vähitellen ja välillä voi tulla takapakkiakin, mutta se kuuluu asiaan.

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!

 

Terve!

Tänään tulee tasan 4 vko tuota lääkettä (2 vko 10mg). Perjantaista asti on ollut melko hyvä olo, villiintyneet nykimiset ovat rauhoittuneet, vieläkin nykii mutta ei niin rajusti. Toivoa on, että josko lääke kuitenkin auttaisi.

Olisi mahtavaa, jos kesällä pystyisi ottamaan aurinkoa ilman turhia murheita ja täysin rentoutuneena.

Pääsiäisestä kun selvitään niin käyn antamassa kilpirauhasnäytteet ja kyselen josko nostettaisiin annostusta jos selvää muutosta ei käy.

 

Ohjelma hengittämisestä
https://www.youtube.com/watch?v=b9w5cI_bddY

 

Hei moi!
Pääsiäinen alkaa oleen jo tässä pikku hiljaa ohi ja arki alkaa taas rullaamaan.. Nää pitkät pyhät on kaikista pahimpia ainaki meikäläiselle koska sillon pahimmat pelot sieppaa mukaansa ja sillä tiellä sitten ollaan ja ahdistavat ajatukset valtaa välillä mielen kun ei oo mitään muuta tekemistä.. Jäi tossa viikonlopun aikaan muutamana päivänä lääkkeet ottamatta sairastelun takia ja huomasipa olotilassa mutoksen, heti kamalia pakko ajatuksia ja pelkoja ja alavireisyyttä.. Nytpä taas helpottaa kun pillerit otettu ajallaan! Mitään oireitapa en oo huomannut paitsi muutos hyvään etten enää ole nähnyt silmissä vilisevän minkään muotoisia tai kokoisia kuvioita, ainakaan häiritsevästi. Mitenkäs muilla on pääsiäinen sujunut?

 

Heip!

Täällä pääsiäinen sujui loisatavasti, ensimmäinen pitkä pyhä, jolloin ei oireet pahentuneet. Olen huomannut nyt, että olo on jotenkin levollisempi. Ei hermostuta enää niin paljoa. Onko muilla lääke aiheuttanut hikoilua? Minulla pukkaa flunssa päälle ja eilisen ja tämän päivä on ollut kuuma kokoajan, mietinkin, että onko flunssaa vai lääkkeestä, mutta onko sillä edes merkitystä

Minäkin unohdin yhden lääkkeen pääisiäisenä, otan lääkkeen aina illalla ja sänkyyn mennessä muistin unohtaneeni lääkkeen (ne olivat toisessa paikassa josta en niitä voinut hakea) pelkäsin, että tulee jotain oireita, mutta ei tullut mitään kun seuraavana päivänä otin pillerin normaalisti.

Mites muilla sujuu, onko olo menossa parempaan päin kun aurinkokin tuolta alkaa näyttäytyä?

 

Hei
Onpa tässä kevään kuluessa ollut jopa muutama hyvänolon fiilis "Yes, kesä on tulossa"-tyyliin. Olo on aika normaali, nykinöitä on yksittäisiä siellä täällä, mutta enpä juuri niihin kiinni jää, totean ehkä että nykii, ja annan asian olla. Uni on aika usein levotonta ja kevyttä, joten sen piikkiin menee myös edelleen monta asiaa.
Tärkeintä kuitenkin on että paniikkia eikä pelkoa ole, pystyn pitämään ne nykyisin kurissa. Työmäärä on uuvuttava ja siitä tuleva stressi sitten on luku sinänsä.
Kesää odotan ja lomaa!

 

olen enimmäkseen kesäihminen mutta eka paniikkikohtaus rintakipuineen iski juuri kesällä helteessä, rasituksessa. Siitä sitä on jatkunut enimmäkseen ollut nykyään ahdistuneisuutta. Exä aiheutti pahimmat paniikkituntemukset ja ahdistuneisuudet sadismillaan ja tunteettomuudellaan. Nyt kun erosin ja asun yksin, menee varsin hyvin.

 

Moikka taas!

Nyt loppuviikko ei ole sittenkään mennyt niin hyvin. Nykimisiä on ollut yhtä paljon kuin viikko sitten. Mieli ei ole stressaantunut eikä kovinkaan levoton..ahdistaa vain kun luulin, että lääkkeet olisivat helpottaneet.

Minulla ehkä suurin ongelma on siinä, että odotan että nykimiseni loppuvat..vaikka sehän menee niin, että ensin mielen pitäisi rauhoittua yms. ja sen jälkeen fyysiset oireet.

Kävin tänään antamassa kilpirauhasnäytteen ja soittoaika meni kahden viikon päähän kun lääkäri on lomalla. Toisaalta ei haittaa olen varma, että kilpparista ei löydy vikaa, joten on ehkä ihan hyvä syödä vielä kaksi viikkoa tällä annostuksella lääkettä ja sitten katsastaa oloa uudelleen.

Masentaa jos lääke ei tehoa ja alkaa taas mielessä pyöriä ajatukset siitä, että kyseessä on jotain muuta kuin ahdistusta

 

Moikka taas!

Kirjoitanpa taas kuulumisia. Tilanne on vähän samanlainen kun viimeksi kirjoittaessa, kaksi askalta eteenpäin ja yksi taakse. Pääsiäinen meni kokonaisuudessaan mukavasti ja luulin taas kerran, että nyt kaikki oireet olisivat takana päin. Tiistaina alkoi taas kummalliset polttelut, pistelyt ja muut tuntemukset, joita jatkui tähän iltapäivään asti, kunnes nyt juuri tällä hetkellä on melko hyvä olo.

Vajaa pari viikkoa sitten rekisteröidyin sellaiselle sivulle kuin anxietycentre.com ja olen siitä lähtien lukenut sieltä ohjeita melkein joka päivä. Tosi hyvä sivusto, maksaa toki hieman mutta ei hyötyynsä nähden kuitenkaan ole kallis. Jos olisin tiennyt joulu-tammikuussa nämä asiat jotka nyt tiedän, olisin varmasti jo päässyt täysin kuntoon.

Effroille sanoisin, että olen oppinut tuolta sivustolta mm. sen, että vaikka tuntuu että mieli tai keho ei ole stressaantunut tai levoton, autonominen hermosto voi silti olla ylikierroksilla, sitä ei vain huomaa, kun on tavallaan tottunut siihen normaalia korkeampaan stressitasoon. Jos sinulla ei ole muita oireita kuin nykiminen niin voit takuulla olla aivan rauhassa ja luottaa siihen, että oireesi ei ole vaarallisia. Minusta tuntuu että ottaisin mieluummin nykinät (joita minulla toki myös on hieman) kuin tämän polttelun/pistelyn...

Minä olen vähentänyt lääkitystä 15 -> 12,5 -> 10 ja huomenna aion laskea 7,5, sillä uskon muiden konstien auttavan minua lääkettä paremmin. En tiedä onko tämä järkevää, mutta oireet siis eivät ole pahentuneet vaan pikemminkin hieman parantuneet. Lääkkeestä oli kuitenkin se hyöty, että "sain järkeni takaisin", siis että pystyin ajattelemaan muutakin kuin sairauksia ja sain otteen muista paranemiskonsteista. Haluan eroon lääkkeestä koska sen syöminen oli alunperinkin vihoviimeinen, epätoivoinen ratkaisu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Hei!

Essiina: Minäkin olen tutustunut tuohon sivustoon ja mieltä helpottaakin juurikin tuo, että oireet eivät hei häviä vaikka mieli paranee. Oletko saanut apua kyseiseltä sivulta, paljonko liittyminen maksoi?

Tottakai kaikilla se "omaoire" tuntuu aina pahimmalta, on se sitten mikä tahansa. En minäkään näitä vaihtaisi mihinkään, ei se paha ole se oire vaan se pelko. Toki kaikista ahdistusjaksoista tämä nykyinen oireineen on ollut pisin ja hankalin. Nykimiset oireena ovat niin inhottavia, ei pysty rentoutumaan, ne näkyvät päällepäin ja ovat kokoajan läsnä.

Onneksi olen huomannut mielialassani kuitenkin muutosta parempaan "uusia oireita" ei ole lääkityksen aikana ilmestynyt ollenkaan ja vaikka mietin tauteja niin en mene paniikkiin. Toivotaan että suunta on vain ylöspäin!

 

Hei,

Liittyminen maksoi muistaakseni vajaa 9 dollaria (kuukauden jakso). Olen lukenut lähes koko sivuston läpi ja tosiaan tuntuu että on auttanut. Ensinnäkin oireiden taustat on siellä kerrottu tarkasti ja toipumiskonsteja esitellään runsaasti. Lisäksi lähes joka osiossa vakuutetaan, että kaikki oireet lähtevät ajan myötä pois kunhan elimistö rauhoittuu.

Pelko pois, ajatukset tulevaisuuteen ja suupielet yläspäin vaikka väkisin, suunta on vain parempaan päin (hitaasti mutta varmasti)!

 

Kiitos Essiina kannustuksesta

En taida vielä itse liittyä sivustolle (menisi yöt ja päivät lukiessa) yritän itse toistaiseksi jaksaa oireideni kanssa. Tänään on ollut suhtkoht hyvä päivä. Muutenkin olo on edelleen tasapainoisempi.

Kuvitelkaa, että miten paljon me kaikki olemme tehneet töitä "parantuaksemme" kaivellaan tietoa ympäri maailmaa rahoittaaksemme oloamme. Olen hieman pettynyt lääkäreihin, jotka eivät ole saanneet meitä vakuutetuksi ja siihen miten vähän on saannut "tukea". Miten voikaan olla, että tuollainen englannin kielinen sivusto rauhottaa enemmän kuin ammattilaisen luona käyminen. Mielestäni lääkäreidenkin olisi syytä paneutua asiaan enemmän niin potilaidenkin auttaminen voisi olla helpompaa. Ohjaisivat vaikka käymään noilla sivuilla. Itse kun luin esim. tätä palstaa ensimmäistä kertaa ja huomasin jonkun muunkin kärsivät nykimisistä niin hartioiltani tippui iso taakka. Noh toivotaan että työmme palkitaan ja näemme vielä monta "tervettä" päivää.

 

Moikka! Olen samaa mieltä, että on kyllä kumma kun lääkärit eivät osaa kunnolla selittää oireiden taustoja ja tukea ja auttaa potilasta. Ainoa hyvä lääkäri tähän mennessä on ollut se neurologi jolla kävin.

Mulla meni monta päivää hyvin mutta tänään sitten iski sellainen tunnin heikompi hetki, jolloin tuntui ihan samalta kuin joskus tammi-helmikuussa oireiden ollessa pahimmillaan, pisteli ja tikusteli siis ihan joka paikkaan. Onneksi ei kestänyt tuon pitempään, mutta itku silti pääsi kun alkoi taas niin surettamaan tämä oma tilanne . Mietin että olisiko huono nukkuminen, lääkkeen vähentäminen ja muutama kuppi kahvia saanut tuon aikaan? Joku taisi aiemmin mainitakin että kahvi mahdollisesti pahentaa oireita?

Ihan kiinnostaisi tietää, onko joku ihan oikeasti päässyt kokonaan eroon näistä ahdistuneisuusoireista kun aiempia nimimerkkejä ei täällä palstalla enää näy, siis sellaisia jotka ovat kirjoitelleet esim. puoli vuotta sitten? Tietäisi sitten että toivoa paranemisesta on olemassa ja saisi vähän osviittaa siitä kauanko tämä vielä kestää...

Kiitos vertaistuesta ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

Moikka moi!

Kahvi vaikuttaa ja yöunet, mutta olen huomannut, että ei kannata miettiä liikaa, että mikä aiheuttaa mitäkin, tämä on juurikin se kierre, että oire tulee ja jäät vatvomaan mikä se aiheuttaa ja yrität etsiä jonkun syyn. Tilannehan on nimenomaan se että se syy on ahdistus ja oireet voivat tulla vaikka mitään ns. ärsykettä ei olisikaan.

Lääke on auttanut minua tässä asiassa, että en vatvo asioita (oireita) niin paljoa. Aion jatkaa lääkkeen syöntiä vaikka siitä ei ole ollut apua fyysisiin oireiseen ainakaan vielä. Uskon, että jos olen miettimättä ja "ahdistumatta" oireista niin kyllä ne joskus lakkaavat.

En myöskään usko, että minun kohdalla tapahtuu ns. ihmeparantumista, niinkuin jotkut kuvailevat, että yhtenä päivänä huomaavat olevansa kunnossa. Tämä pätee ehkä masentuneisiin tai ahdistuneisiin joilla ei ole fyysisiä oireita.

Minuakin kiinnostaisi kuulla kokemuksia vaikka tämän ketjun aloittaneilta kuinka heillä sujuu. Jos ikinä "parannun" niin tulen kyllä kertomaan kokemuksistani ja antamaan vertaistukea, koska sitä on niin vähän saatavilla.

 

Moikkamoi kaikille!
Täällä taas mennään niinku vuoristorataa olotilan suhteen ja oireita ollut taas jonkin verran tai ainakin siinä määrin että samat vanhat pelot vakavien sairauksien suhteen nostavat taas päätään tuntuu ettei niistä pääse koskaan eroon.. Lääkettä menee edelleen 10mg päivässä nyt jo 2kk ajan ja toisinaan olo ihan hyvä.. Nyt vaan taas joku kausi menossa että joka asia vaan entistä herkemmin huolettaa ja jää vatvomaan pelkojansa ja oireet pahentaa tilannetta.. Mutta jospa tää taas tästä, tämä kevät saa aikaan tunne puolella vissiin kaikenlaista.

 

Hei jälleen!
Minulla kanssa on ollut taas huonopi vaihe menossa. Kädet ovat niin väsyneet ettei lyhyiden hiusten föönaus onnistu kun kolmen kerran huilitaktiikalla. Kädet hapottaa ja on voimattomat. Jalat on heikot, vapisevat, vatsa on huonossa kunnossa. Elohiiriä ja nykäyksiä ei ole siinä määrin kun on ollut aiemmin, mutta on niitäkin jonkunverran. Väsyttää ja laimistaa. Joskus on semmoinen tunne että haluaisi vaipua vähäksi aikaa johonkin horrokseen. Tämä voimattomuus on kurjan tuntuista. Säryt ovat voimistuneet jonnekkin vitosen luokkaan, kun ovat olleet kakkosta välillä. En tiedä mitä tää on ja loppuuko koskaan, en oikein jaksa edes ajatella. Kuljen vähän kuin unessa.
Näin mennään nyt taas.:ashamed:

 

Moi taas! Vähensin lauantaina lääkettä ja annos on nyt 5 mg. Muutamana aamuna on ollut melkoista ahdistusta ja sydän pompottaa, tänään tuntui jopa rytmihäiriöitä joita minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Onkohan nämä vierotusoireita ja mitenkähän kauan mahtavat kestää?

Pelottaa edelleen hieman, että tuntemusten taustalla olisi joku fyysinen vika, mutta toisaalta järki koettaa sanoa, että stressistä ja ahdistuksesta nämä kaikki johtuvat. Lisäksi olen nukkunut melko huonosti viime aikoina. Oireet eivät ole toki olleet viime aikoina pahoja, lukuunottamatta viime torstaita. Viime viikko meni kokonaisuudessaan melkein "normaalisti".

Kysyisin vielä kaikilta ketkä seuraavat tätä palstaa, että kuinka monella on ollut tällaisia epämääräisiä pistely/kihelmöinti/nipistelyoireita ympäri kehoa? Tai että tuntuu ihan kuin iho olisi märkä, mutta se ei oikeasti ole? Onko teille joku sanonut varmaksi, että ne johtuvat ahdistuneisuudesta/stressistä? Joskus minusta tuntuu, että olen varmasti ainoa tällainen maailmassa ja sekös surettaa... Vaikka neurologi kertoi minulle tuntemusten taustan, tuntuu silti vaikealta uskoa ja sisäistää sitä.

Minulla ei ole juuri ketään jolle puhua näistä tuntemuksista, koska mies alkaa kyllästyä ja lapsetkin jo kohta oireilevat omalla tavallaan. Koetan ajatella positiivisesti mutta välillä meinaa usko loppua. Auttakaa minua!

 

Heips
Essiiina miksi olet alkanut vähentämään ja mitä lääkettä

Itse kanssa citalopramia vähentäny astettain 30mg ja nyt 10mg kuukauden ajan. Jostain syystä nyt on olot alkanu olee taas huonompia vaikka pitkään oli hyvä olla enempi on omituista jännittämistä vaikka ei ole syytä.. jollain samanlaista? Vuoden jo kärsinyt ahdistuksesta ja välillä toivo alkaa hiipumaan...

 

Heipä hei,

Lueskelin taas sivua ja huomasin, että täällähän on muillakin tuota heikompaa jaksoa menossa. Sama täällä. Mulla on toi sydän vain se isoin ahdistukseen reagoiva ja olen ollut välillä tosi maassa, kun rytmärit vaivaa lähes koko päivän puuskittain, yöt saan onneksi nukkua ilman kurkku mulauksia. Hitto puolitoista vuotta tätä rytmäriä ja elämän tilanne jatkuu hymp.. todella haasteellisena ja se kyllä tuntuu kehossakin. Sydän rauhoittuu aina kun teen tai katselen jotain mielekästä ja tuntuu hyvältä, niin eipä ole rytmäreitä, mutta auta armias kun iskee se huoli, paine ja ahdistus, luulen kuolevani siihen paikkaan. Kun alan hengitellä ja kuulostelen miltä tuntuu, sydän rauhoittuu melko pian, mutta tämä vaatii vähän niin kuin aikaa ja nöyryyttä istuskella paikalle ja kuulostella omia tunteita ja yrittää vielä hyväksyä ne. no sehän johtaa itkuun mulla. Mullakin on olleet kädet todella laiskan raskaat, joten tuttua toi Jampun hiusten laitto monessa erässä .

No itse olen töistä pois lähtenyt ja nyt stressataan "vähä" toimeentuloa ja tulevaisuutta ja se todellakin tuntuu kehossa. Osaan näistä värinöistä ja tärinöistä on niin turtunut, että ne havannoi, että noita nyt ja ne menee ohi. Ihoa nipistelee, kurkkua kuristaa, hutera olo ja sydän hakaa miten sattuu. ja sitten tekee pahhaaaa. Eli vaikeampaa on, vaikka olikin tässä hyvä jakso. No nyt opettelen kuuntelemaan itseäni ja kehoani, välillä raivona kun tää menee näin ja välillä ok fiiliksin, että siitähän tää kaikki on kiinni, kun aina aikaisemmin olen muiden pillin mukaan hyppinyt tekemällä aina vastoin omaa tahtoa ja tuntemuksia ja siitä tässä ylitilassa käyvä kroppa nyt ottaa takas. Ala elää ittes näköstä elämää. Näin yritän itelleni tän nykyisin selittää. Ongelmia kun ei ole silloin kun teen mikä oikeasti tuntuu hyvälle, vaan heti kun yritän tehdä vastoin itseä, olen helevetin huonossa jamassa. Joku sanos, että laiska akka siitä on tullut. Voihan elämän kevät tätä. Yritä sitten taas nauttia keväästä, auringosta ja linnun laulusta kun mieli on musta. Turha sitä on itelle valehella mittään.

 

Onpa täällä tosiaan kaikilla näköjään huono vaihe meneillään! Minulla kaikista vaikeinta on töissä; kun tulen kotiin niin olo helpottuu selkeästi. Ehkä se johtuu siitä, että töissä koko tämä homma alkoi ja työ on sellaista, että adrenaliini virtaa jonkin verran joka päivä pakostakin.

Minulla lääke on Cipralex ja aloin vähentämään siksi kun en haluaisi syödä lääkkeitä ja minut vähän "pakotettiin" siihen. Mitään masennusta tai muuta minulla ei ollut, ainostaan näitä fyysisiä oireita ja niihin liittyviä pelkoja. Oireita ehti olla vain vajaan kuukauden ennen lääkitystä, nyt on siis mennyt kokonaisuudessaan vähän yli 4 kk. Itse asiassa vointi ehti jo parantua jonkin verran itsestäänkin ennen lääkkeen aloitusta, mutta sitten tuli heikko hetki ja marssin lääkäriin, joka työnsi reseptin kouraan. Koetan nyt syödä tätä 5 mg niin kauan että nään tasaantuuko vointi ja poistuuko oireet muita menetelmiä käyttäen. Tiedän toki että lääkkeitä suositellaan syötäväksi pidempään, mutta olen vähän tällainen skeptikko.

Jaksamista kaikille!

PS. Edelleen tiedustelen pistelyistä tai märän tunteesta, onko muilla sellaisia?

 

No jopas nyt on osunut usealle meistä huonompi jakso.
Tuli mieleen Hematiitin kirjoituksesta oma kokemus ennen avioeroa sydämen kanssa, meninhän minäkin silloin öisin jopa päivystykseen kun olin varma että se sydän muljahtaa kurkusta läpi niin kummasti se muljusi ja hakkasi mitä ihmeellisempiä lyöntisarjoja, kyllä se oli varmaan parinvuoden rupeama. Nyt niin kovia sydänoireita ei ole ollut, vaikka se välilä vähän muljuaakin.
Pistelyä ja puutumista minulla on välillä raajoissa, märän tunnetta ei ole ollut, mutta senkin eestä menee kylmiä väreitä eniten jaloissa joskus koko kropassa, ne ovat ihan samanlaisia kuin kuumeessa, eniten ne tuntuvat silloin kun lähden liikkeelle.
Stressi on näistä töistä sen verran että en pysty/en kerkiä työpäivän aikan tekemään kaikkea mitä pitäisi, ja viimeisten yt:n jälkeen on taas pukannut lisää töitä....
Selkeästi olen taas väsyneempi, mieli on matalalla, jos menisin lääkäriin niin tiedän että no nostetaanpa lääkkeen annostusta....
Olen miettinyt syitä ja selityksiä että mikä johtuisi mistäkin ja mikä aiheuttaa mitäkin ja pyöritellyt päässäni eri vaihtoehtoja ja koottuja selityksiä, ja siitähän seuraa se että pää on ihan pyörällä :headwall:
En tiedä että mitä pitäisi tehdä tai mitä pitäisi jättää tekemättä.
Hyvää on kuitenkin se että semmoiseen epätoivoon missä olen rypenyt esim. viimevuoden puolella en ole vaipunut, siihen ehkä auttaa lääke.

 

Hei!

Minulle kuuluu sitä samaa vanhaa, eli nykii, mutta mieli on parempi. Sain tänään kilpparitulokset ja nekin olivat ok. Juteltiin lääkärin kanssa, en enää jaksanut valittaa nykimisistä kun eivät ne ota kantaa kuitenkaan. Sovittiin, että kokeilen nostaa annostuksen 15mg, koska en ole huomannut hyvää enkä huonoa muutosta. Ajattelin kuitenkin nostaa annostusta vasta reilun viikon kuluttua, koska vapuksi on tiedossa ohjelmaa ja en halua miettiä sivuvaikutuksia.

Tällä hetkellä fiilikset ovat sellaiset, että tulipahan työnnettyä tuonne yksityiselle lääkärille n. 300e ja käteen jäi vain ahdistuslääkkeet, jotka eivät näytä auttavan ahdistuksen aiheuttajaan eli nykimisiin. Mutta ettei menisi ihan synkistelyksi niin kerrottakoon, että positiivista on se, että lääkityksen myötä (n1,5kk) ei ole ilmaantunut yhtään "uutta oiretta" ei edes ohi menevää.