Moikka kaikille!
Kävin lääkärissä perjantaina. Lääkäri kuunteli ja ymmärsi pelkoni, teki neurologisen testin aika laajan ja kaikki oli täysin normaalia. Kertoi, että nokkosihottuma on vaaraton ja yleinen vaiva, johon voi syödä antihistamiineja huoletta. Laittoi lähetteen verikokeisiin esim. kilpparit, pieniverenkuva, munuaiset yms. sekä sydänfilmi. Lääkäri kertoi, että mikäli olisi jotain neurologista niin oireideni perusteella pitäisi näkyä testissä ja lisäksi olisi muitakin oireita mm. reflekseissä. Yhteisymmärryksessä mietittiin mielialakääkettä ja päädyttiin, että katsotaan kokeiden tulokset ja aloitetaan vasta sitten lääkitys jos niistä ei mitään löydy. Viikonpäästä on soittoaika.
Nyt olo on jotenkin sellainen, että toisaalta toivoisi, että verikokeissa paljastuisi jotakin esim. kilpirauhasen vajaatoiminta niin löytyisipä selitys, mutta toisaalta toivon olevani "terve" ja saavani apua mielialalääkkeistä. Ehkä jopa innostuin ajatuksesta, että oireeni tai ainakin jatkuva murehtiminen helpottuisi lääkkeiden ansiosta. Jossain alitajunnassa kolkuttelee kuitenkin pessimistinen minä "eivät ne kuitenkaan auta"
Luulen, että meitä kaikkia oireineemme yhdistää se, että odotamme niiden loppuvan ja kun eivät lopu niin järki meinaa lähteä. Tähän toivonkin helpotusta lääkkeistä, että jos oireet kerta ovat niin antaisi niiden olla eikä murehtisi.
Aika tuntuu oireiden kanssa menevän todella hitaasti ja aina miettii esim., että olenkohan kesällä hengissä. Huolimuori: Luulen, että liittyy lääkkeisiin tuo oireesi. Saisitkohan nyt jotain muuta mietittävää tms. siksi aikaa kun lääkeannos on "tapissaan", että et kiinnittäisi huomiota sivuvaikutuksiin yms. oireisiin. Itseäni pelottaa lääkkeiden alotuksessa juurikin tuo, että kyttään itseni neuroottisesti, että mikä oire on lääkkeestä ja mikä muusta ja näinollen parantuminen vaikeutuu.
Oletteko muuten kyselleen noilta "nettilääkäreiltä" kysy lääkäriltä palstoilta näistä oireista?