ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Heei,tänään siellä psykiatrilla käyty ja tosiaan määräsi vuodeksi nyt ne ssri lääkkeet käyttöön escitalopram 5mg..Vähän jännittää alottaa lääkkeen syönti kun ei ennen oo vastaavia tarttenu popsia ja että miten se alkaa vaikuttaan,oon aina niin varauksella kaikkia lääkkeitä kohtaan muuteski. Mutta toivotaan parasta !

 

Hei vaan kaikki!

Kiitos vastauksistanne liittyen siihen, miten saatte mieltänne rauhoteltua, että oireet eivät ole "muuta" kuin oman ahdistuneisuuden tuotetta. Minäkin tuossa välillä onnistun, mutta sitten taas en. Joku kirjoitti siitä, että lääkärit olivat sanoneet, että jos olisivat vakavampia tai hermostollisia, niin oireet eivät jättäisi rauhaan. Ja ajattelin heti, että eiväthän nämä minun oireeno jätä minua rauhaan!!! Oikeastaan ikinä. Tai saattaa jokin oire hieman helpottaa välillä, mutta sen tilalle tulee heti jokin toinen.

Minulla on koko ajan palan tunne kurkulla. Ja sitten pitää rykiä vähän väliä ja tuntuu, että ei saa henkeä ja välillä ihan kuin puhekin olisi vaikeaa. Siitähän sitten kunnon ahdistus saadaan päälle ja taas eräs kauhea tauti tulee mieleeni.

Onko teillä muilla raskaat ja rasittuneen tuntuiset jalat vaivanneet? Muistelen kirjoituksistanne, että taitaa olla, mutta kysyn nyt kuitenkin.

Minusta välillä tuntuu, että joku päivä on paljon nykäyksiä ja sitten toisena päivänä jalat ovat hyvin kipeät, rasittuneet ja raskaan oloiset. Tuntuu, että etenkin pakarasta nilkkaan asti kaikki lihakset kireänä eivätkä rentoudu ollenkaan. Sitten kun se taas helpottaa niin alkaa nykäykset...ihan itkettää, kun ei ikinä normaali olo!!!!

Jalat eivät kuitenkaan ole sillä tavalla rasittuneet ettenkö voisi jumpata, juosta tai pyöräillä, mutta muuten oudon oloiset. Välillä sama tunne käsissä, mutta ei ehkä niin pitkiä aikoja kuin jaloissa...

Ja mielelläni myös minä kuuleen lääkkeiden käytön avusta ja vaikutuksista, sillä kohta minäkin niihin haluan turvautua, sillä tämä olo on muuten niin ikävä....älytöntä käyttää kaikki aika ja energia tähän pelkäämiseen, ahdistumiseen ja tauteihin.

Aurinkoista viikonloppua kuitenkin kaikille!!

 

Moikka,täällä kanssa oon ihan hulluuden partaalla näistä peloista.. Mulla kanssa jalat on ihan ihmeellisen oloiset,varsinkin sääret ja nilkat tuntuu että niissä ei olisi tuntoa vaikka kuitenkin on ja heti tuli mieleen se ms tai jos onkin joku hermostollinen sairaus tms.. :s ja pistelyä aina välillä siellä sun täällä,pelottaa ihan todenteolla ja sitten kaiken kukkuraksi sorruin taas googlettamaan pöljänä kaikkea oiretta ja sieltä sain taas enempi pelkoja päälleni vaikka oon niin koittanut pitää itteni poissa sieltä googlesta.. Ja se on muutes ihan ihmeellisistä että aina nää oireet hyökkää pahimpina päälle just viikonloppuisin,aika ani harvoin viikolla on näin pahoina. Nyt yritän jättää jalkojen hiplailun tältä päivältä ja keskittyä johonkin muuhun..


Sitten myös on taas noita mustelmia jalkoihin ilmaantunu yön aikana muutamia ja nekin tahtoo mietityttää.. Ahistaa niin mielettömästi ja kun tarpeeksi stressaa niin oireet varmasti pahenee ja väsymys edes auttaa asiaa..

 

Noh huomenna päätin että alotan nuo ssri lääkkeet että saiskohan niistä helpotusta tähän ahdistukseen ja muuhun paniikkiin.. Tässä suree jo nuita lapsosiakin että miksi niitä piti tehdä kun kuitenkin äiti saa jonkun vakavan sairauden ja ei pysty sitten niiden kanssa leikkimään eikä mitään.. Ihan kamalaa ;(

 

Hyvää sunnuntaita!
Tänään ensimmäinen pilleri napattu aamulla suuhun eli alottelen sillä 5mg nyt ekat 2viikkoa ja katsotaan miten lääke alkaa puremaan ja nostetaan sitten 10mg.. Ainakin tähän asti olo ihan ok, vähän ehkä huonoa oloa ja semmone sekava olo päässä mutta muuten vielä ihan siedettävää. Psykiatri mainitsikin että alkuun voi oireet pahentua mutta sitten muutaman viikon päästä pitäs alkaa lääkkeen teho näkyä ja olo parantua.
Ainakin mitä nuita mielipiteitä ja kokemuksia olen foorumeilta lääkkeestä lukenut niin kyllä monellekkin loppu peleissä on ollut lääkkeestä iso hyöty kunhan alku oireet vaan sinnikkäästi kestää!

 

Toivotaan, että lääkkeet alkavat auttaa ja ei tule pahoja sivuvaikutuksia. Uskon kyllä, että lääkkeistä on paljonkin apua silloin kun ahdistus ja pelot ovat vallanneet mielen...minä luulen, että täälläkin on pian tarvetta saada jokin lääkitys, jotta saisi katkaistua tämän kierteen. Sitten näkisi myös mitkä oireet ovat silti päällä vaikka mieli rauhoittuisi ja niitä sitten voisi (jos enää jaksaa/viitsii) käydä "näyttämässä" lääkärille.

Minulla on tänään suht ok päivä. Mutta sellaista polttelua ja kylmäämistä tai pistelyä siellä täällä..sitä tunnetta on vähän vaikea kuvailla. Sitten myös levossa (joskus muulloikin) tulee sellaisia nykäyksiä, joissa esim käsi tai jalka saattaa vähän liikahtaa tai hypähtää. Ja tämä mietityttää taas paljon??!! Että nyt ne elohiiret tai nykäykset alkavat oikein näkyäkin, joten varmasti jotain kauheeta..

onko teillä muilla ollut tätä, että jokin kehonosa itsestään niinkuin hypähtää tai säpsähtää..

 

Minulla on jalat raskaat ja voimattoman oloiset, vähän niinkuin veltot ja samaa vaivaa on myös käsissä. Mutta pystyn kuitenkin liikkumaan lähes normaalisti ja tekemään töitä normaalisti, olen käynyt hiihtämässäkin ja kyllä voimaa on mutta on vaan semmoinen raskas olo. Elohiiriä ja nykäyksiä on jatkuvasti, joskus minullakin pompahtaa käsi tai jalka, niinkuin saisi pienen sähköiskun. Mitä enemmän on näitä nykäyksiä ja elohiiriä sen voimattomamman tuntuiset on raajat. Vihlovaa kipua tuikkii lähinnä just jalkoihin. Tuota kurkun köhimistä oli myös ja semmoinen palan tunne kurkussa, se on lääkityksen myötä helpottanut, kun oikein ahisti niin tuntui ettei henki kulje ja hengittäminen yleensäkin oli raskasta ja siihen sitten sydämen muljahtelut päälle, jotka myös on hävinneet lääkitysken myötä. Jäljelle on jäänyt kivut ja elohiiret ja nykäykset. Mieli on pysynyt aika vakaana, ei mitään kauheaa paniikkia ole ollut lääkityksen aloittamisen jälkeen, masennus kuitenkin vaivaa ja ahistaakin, mutta ei niin paljon kuin aiemmin. Tärinätkin on vähentyneet.

 

Morjens, nyt on nämä oireet kyllä ihan kamalia ja villiintyneet täysin vissiinkin sen lääkkeen ansiosta vaikka oma pää tahtoisi laittaa nämä taas vakavan sairauden piikkiin vähintäänkin.. On huimausta,ihmeellisiä puutumisia,tärinää, hikoilua,jännittämistä,huonoa oloa,kylmiä väreitä ja etenkin pelkoja ! Huh, ja näitä pitäisi vielä 2 viikkoa joten kuten kestää ja pitää pää nuppi kasassa..pakko kai se on kärvistellä siinä toivossa että tästä lääkkeestä on oikeasti loppujen lopuksi iso hyöty ja tämä ahdistus loppuu..

 

Hei taas!

Mulla oireilu vähän helpottanut, kun ollut paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa. Lihasnykäisytkin vähentyneet varmaan 80% siitä mitä olivat joku 3 viikkoa sitten. En tiedä johtuuko magnesiumin syönnistä vai siitä, että mieli ollut parempi. Samoin muutkin oireet olleet taka-alalla. Niskat on taas jumissa ja tekee oireita. Tänään ollu taas ihmeellistä oloa kasvoissa. Toinen puoli kasvoista, silmän alta ja nenän vierestä tuntuu puutuneelta ja "oudolta". Aiemminkin ollut samaa ja yhdistin niskoihin. Onko muilla ollut kasvo-oireita??

 

Mulla taas vaihteeksi kunnon ahdistusta. Kuukausia menikin paremmin.
Ihmeellisiä pistelyitä ja turvotuksen tunnetta nenän varressa ja poskella. Amorion kuuri on poskiontelontulehdukseen. Eipä ole auttanut. Oireita ollut jo ehkä kolme viikkoa... Ei mulla koskaan mitään tällaisia vaivoja ole. Tiedän taas että on jotain vakavampaa!! (

 

Onpa helpotus, ettei ole ainoa tämmöisen ahdistusoireilun kanssa!

Minulla kaikki alkoi yläasteella masennuksella. Siitä kun pääsin eroon niin pukkasi jo paniikkihäiriötä. Ja se kun rauhottui niin tuli anoreksia ja masennus.. Ja taas paniikkihäiriö.. Samaa rataa menty pidemmän aikaa, kuitenkaan syytä näille löytämättä.

Raskauden aikana kaikki kuitenkin katosi ja olin mitä parhaimmassa kunnossa! Kuitenkin stressi loppuraskaudessa lsynnytyksestä ja sen jälkeiset tapahtuman saivat homman lähtemään ihan uusiin ulottuvuuksiin.. Minulta kun löytyy sairaalakammo ja jouduin siellä olemaan vauvan kanssa mukavat 5pv. Kotiutumisen jälkeen kaksi päivää ja epparihaava repesi valtimon kohdalta, minkä seuraukseni vuodin lähes litran verta ja pelkäsin, että kuolen, koska ensin syytä vuodolle ei löytynyt. Ja se kun tajusin, että jaahas, takaisin sairaalaan niin voi morjens! Muilla kokemusta tämmöisestä? Seuraavat kaksi viikkoa olin kokoajan kireä kuin korkkiruuvi, koska pelkäsin haavan repeytyvän uudelleen. :-(

Verenvuoto laukaisi kuolemanpelon ja aloin pelkäämään aivokasvainta (kiitos 3viikkoa kestäneen jännityspäänsäryn). Sain pahoja paniikkikohtauksia, enkä uskaltanut olla yksin kotona lainkaan. Aina tuli uusia oireita jostakin vakavemmasta ja paniikkikierre oli valmis! Minulla kuitenkin helpotti hieronnat ja keskustelu sairaanhoitajan kanssa.

Noh, hommahan lähti uudestaan taas käyntiin kun lääkärikäynnillä minulla alettiin epäillä vakavempaa psyykkistä sairautta kun otetaan huomioon sairaushistoriani. Otin esille lapsuusaikaisen perheväkivallan ja tadaa! Syy kaikelle löytyi ja ei muuta kuin traumaterapian jonotuslistalle. KUITENKIN lääkärin mennessä möläyttämään tämä ''skitsofrenia/kaksisuuntainen mielialahäiriö ehkän'' niin johan alkoi tämän naisen päässä taas myllertää ja uskot hulluksi tulemisesta.

Nyt sitten pelätään, että päässä napsahtaa ja oireina jatkuva ahdistus, ''epätodellinen/kuplassa olo'', paikkojen puutumiset, niskat jäykkänä, katse sumenee, ei voi keskittyä jne... Olen miettinyt voiko tämä olla vielä ihan synnytyksen jälkeistä masennustakin kun synnytyksestä ei ole kuin kohta 4kk?

Kertokaa kiltit, etten ole ainoa tämän epätodellisen olon kanssa ja mikä pentele tähän voisi auttaa?!

 

"Kiva" Jampu kuulla, että samanlaisia oireita löytyy sinultakin. Vaikka eihän tämä toki kivaa ole, mutta vähän helpottaa sitä ahdistusta siitä, että tämä olisi vakavampaa. Alkuviikko on sujunut mulla vähän paremmin, mutta nyt taas nykii ja ihme pistoksia ja pistelyä siellä täällä, etenkin käsissä ja jaloissa ja ahdistus alkaa kasvaa. Miksei nämä ikinä lopu nämä oireet!!!??? Ei tiedä enää mille lääkärille menisi ja mitä näistä "oireista" alkaisi selvittää..

Nyt musta tuntuu, että mun jalkapohjat on jotenkin kipeet ja helposti alkaa vetää suonta, jos varpaita kipristelee tai liikuttaa...

Akkeli, mulla kans ollut noita kasvo-oireita. Etenkin oikealla puolella juuri nenän vieressä ja poskessa outoa tuntoa, pitää usein kädellä huiskaista siitä jotain "roskaa" pois, mitä siinä ei ole. Myös semmoista painon tunnnetta ja kipuakin joskus. Olen ajatellut, että liittyisi niskaan tai siihen että puren hampaita yöllä tai muuten jännitän, mutta en sitten tiedä...

Välillä mietin, että eihän näin paljon erilaisia oireita voi kenelläkään terveellä olla ja sitten taas toisaalta, että näin moninaiset ja oudotkin oireet ei kyllä varmaankaan sovi mihinkään sairauteen. Muuta kuin tietenkin johonkin ihan kauheaan, mikä vainoaa ja vaanii mua jossain nurkan takana...

Mulla ei oo Uppu tuollaista sairaalakammoa, mutta ensimmäisen synnytyksen jälkeen minäkin jouduin kauhean olon jälkeen sairaalaan 4 päiväksi, oli kohtutulehdus. Sen jälkeen olin varmaan monta kuukautta aina lämpimästi pukeutunut, ihme viritykset etten saisi rintatulehdusta (sekin oli siinä samalla) ja suihkusta tulin ulos vasta kun olin pukenut kaikki vaatteet villasukkia myöten jalkaan. Meni jo ihan "hulluksi" tuo kaiken varominen ja pelkääminen... joten ymmärrän siinä mielessä olosi.
Antoivatko lääkärit sinulle jo jotain lääkitystä tilanteen rauhoittamiseksi, jos jo tuollaisia diagnooseja viitsivät ehdotella.

Tsemppiä taas kaikille!!!

 

Moikka kaikki, täällä mennään nyt 5 päivää masislääkkeen kanssa ja ainakin voi tässä vaiheessa sanoa että asioiden turha vatvominen ja murehtiminen on jäänyt jo vähemmälle eikä enää pelkojakaan mahottomasti ole paitsi joskus mutta kyllä lääke on alkanu silti hyvin puremaan! Vielä nämä tympeät sivuoireet kun saa siivutettua niin ois hyvä.. Edelleenkin pöhnänen ja sekava olo ja mahassa myllää lääkkeen oton jälkeen myöskin tosi huonoksi puoleksi oon huomannut tän turvotuksen mutta pää asia kuitenkin se että olo on virkistyny siitä mitä se oli muutama viikko sitten.
Käyttääkö kukaan muu näitä ssri lääkkeitä ahdistukseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen ?

 

Uppu,mulla kanssa epätodellista oloa melkein päivittäin ja oon yhistäny sen näihin niskoihin koska ne on jatkuvasti jäykät ja kireällä tosin voi liittyä masennukseenkin osaltaan, ite vaan yritän ajatella että se on ohi menevää vaikka tympeeltä se tuntuu ja sitten koitan jumpata niskoja et alkaisi veri kiertää päässä.. Ne ainakin helpottaneet oloa itellä vähäsen ainakin !

 

Huolimuori, minäkin tiedostan kokoajan niskojen jäykkyyden, hyvin inhottavaa! Viimeksi kun ahdistusolo/sairausfobia nosti päätään niin kävin 3x niskahieronnassa, helpotti kummasti!

Pääsin keskustelemaan lääkärin kanssa tilastani ja olipa helpottavaa kuulla, että tämä epätodellinen olo kuuluu ahdistukseen, kyseessä ei siis ole mikään vakavampi tila. Aistit ovat kokoajan herkimmillään mikä tekee sen, että valot tai äänet saattavat tuntua tavallista herkemmin yms. Myös tasapainoaisti ei ole tällä hetkellä normaalissa tilassa, joten siitä johtuvat siis ''pyörrytysolotkin''. Määräsivät lääkkeeksi Ketipinor 50mg, toivotaan, että toimisi minun kohdallani!

Kovasti tsemppiä teille muillekin!

 

Mulla myös vaivaa tuo pyörrytys olotila ja tasapaino väliin hukassa, sekös iskee taas kaikki kauhu skenaariot päälle ja sairauspelot kasvaa entisestään mutta kyllä sitä on vaan niin yksinkertaisen jumissa koko ajan ettei ihmekkää jos oireilee siellä sun täällä..

 

Hienoa kuulla huolimuori että lääkkeet alkavat helpottaa oloasi, vajaa viikko meni minullakkin kun pahin alkoi helpottaa. Pari viikkoa menee kun teho alkaa olemaan täysimmillään ja sen myötä pitäisi sivuvaikutustenkin sitten helpottaa.

Huimausta lie eniten aiheuttaa jännitysniska, kireät selän lihakset, eikä sovi unohtaa rintalihaksia, jotka kireyttää lisää niska-hartia seutua, hampaiden yhteen painaminen, narskuttelu kipeyttää ensin leuan, jännittää kaulan lihakset ja saa aikaan laajalle menevät tuntemukset. Niska-kaulan kautta menevät kaikki "kaapelit" muuhunkin elimistöön. Stressi, hermostuminen, huono uni, korostunut itsetarkkailu pitävät yllä jännitystilaa joka taas johtaa eteenpäin oireiden kirjossa. Tämä oikeasti pitää yllä mitä kummallisempia oireita ja joka haittaa normaalia elämää huomattavasti.

Yksi positiivinen huomio on meidän kaikkien kirjoituksissa se että tilanne vaihtelee, tämäkin on vastaan sitä että kyseessä olisi mitään vakavaa. Oireet voivat jatkua pitkään ja ne vaihtavat välillä olomuotoa, se että ovat jatkuneet pitkään ja jalka vieläkin nousee ja pääsee liikkeelle normaalisti on myös vastaan sitä että kyseessä olisi jotain vakavaa. Kukaan meistä ei ole rullatuolissa, eikä menettänyt puhekykyä. Tosin kun jännitys on päällä ei ääni kulje, on möhkäle kurkussa, henki ei kulje ja siitä sitten menee oireyhtymä raajoihin.... :O
Oma lukunsa on sitten ruokavalio ja aineenvaihdunta.... ja se onkin niin pitkä tarina että ei edes kannata aloittaa, mutta miettikää onko vitamiini-hivenaine pitoisuudet ruuassa suurinpiirtein tasapainossa ja ravinto on monipuolista, eikä liikaa sokereita??? myös kofeiini saattaa aiheuttaa joillekkin vaikkaminkälaisiaoireita...

Olen näitä em. asioita lukenut lääkäreiden vastauksista kun ihmiset pelkäävät pahinta. Näillä olen itse auttanut itseäni pelon kanssa. Kun oli mennyt kuukausia ja oireet tuntuivat vain pahenevan ja aina tuli jotain uutta lisää, niin tuijotin niitä mitä oli tullut lisää enkä huomannut niitä mitkä olivatkin hukkuneet.... ja olin myös ihan varma että en näistä selviä hengissä. En unohda sitä hikoilun ja palelun määrää kun menin esim. sinne ENMG:hen. Minulla on ollut lähes kaikki nämä oireet mitkä teilläkin, ja minua on nyt tutkittu niin paljon eikä mitään ole löytynyt muuta kuin se että olen UUPUNUT, VÄSYNYT, KIIREINEN, HUONOSSA KUNNOSSA, JÄNNITTYNYT, MASENTUNUT, KAIKEN KURJAN SISÄLLÄ PITÄVÄ, LIHASKIREYKSIEN VANKI, BURN-OUT! ja yksinäinen vaikka ihmisiä on ympärillä :ashamed:

Toivon meille kaikille että nämä pelot, huolet, ahdistuneisuudet ja kaikki kurjat tuntemukset kääntyvät meille mielen voitoksi, vahvuudeksi tulevaan, ymmärrykseksi elämään.

Voimahalit teille kaikille, ette ole yksin. :hug:

 

Lisäys vielä tuohon huimaukseen, minulla oli hyvälaatuinen asentohuimaus, siihen löytyy jostain netistä ohjekkin, mutta sen voi itse testata niin että kummarrut eteen alas ja laitat silmät kiinni, ole alhaalla vähän aikaa nouse nopeasti ylös ja pidä silmät kiinni ylösnoustessa, horjutko jommalle kummalle puolelle? jos on lievä huimaus niin laita jalat yhteen kumarru eteen ja nouse nopeasti ylös silmät kiinni. Aina ei horju niin paljoa että tarvitsee asentoa korjata vaan pelkästään paino siirtyy ja kallistuu toiseen suuntaan. Tämä asentohuimaus aiheuttaa muutakin kuin huimausta.
Pojallani on ollut vaikea lukihäiriö, hän kertasi tokaluokan sen vuoksi ja nyt hänellä onkin todettu molemman puoleinen asentohuimaus ja lukihäiriö on poistunut hoitojen myötä. asentohoito lukih

Hyvänlaatuinen asentohuimaus | Terve.fi

 

Onko kenelläkään pelkoja hulluksi tulemisesta tai psykoosiin joutumisesta? Itselläni tämä nyt kiusana ;-( kokoajan tarkkailen itseäni ja jos hetkeksikään en ajattelemalla ajattele, että olen nyt tässä ja katson telkkaria ymym. vaan teen kaiken ajattelematta eli NORMAALISTI niin alan miettimään, että olenko sekaisin nyt... Voi hyvä elämä kuinka väsyttävää!

Miten päästä eroon tämmöisestä? Alkaa olemaan erittäin uuvuttavaa tarkkailla kokoajan mieltänsä ja tekemisiään..

 

Mua kans joskus häirittee samallaiset ajatukset uppu, se on tosi ahistavaa kun luulee että tulee hulluksi mutta onneksi ohi menevää kuitenkin loppu peleissä ja ne on vaan ajatuksia. Varsinkin jos oon kotona yksin lasten kanssa niin alkaa kaiken maailman pelot ja ajatukset päässä surisemaan,joskus on parempia ja joskus huonompia päiviä jolloin miettii enemmän tai sitten ei mieti ollenkaan sekin aina vaihtelee. Tänään on taas huonompi päivä,aamusta asti jotenkin semmoinen huolestunut olo ihan ilman syytä kylläkin ja kummallinen olo muutenkin,tässä oottelen että tuo aamuinen lääke alkaa vaikuttaan päivää myöten kun taas meinaa sivu oiretta pukata ja päässä heittää.. Ärsyttävää

 

Heippa,

mulla on ollut kans tota hulluksi tulemisen pelkoa. Usein silloin, kun on tuntunut että mitään fyysistä oiretta ei ole ollut tai muuta pelättävää, mutta ahdistaa. Niin silloin on tullu sellainen kauhu, että kohta sekoo.. Huh.

Mulla on nyt sellainen että koko kropassa tuntuu vähän väliä jotenkin oudolta. Joko puuduttaa tai sattuu...tai sitten pistelee ihan kauheesti tai jotain muuta, joka saa ajatukseni pysymään taas vain ja ainostaan sairauksissa. Tää on kyllä niiiiin kauheeta. Eilen ja nyt tuntuu, että jalassa yksi varvas on jotenkin puutunut ja oudon tuntuinen. Myös vasen käsi jotenkin raskas... Sitten välillä tuntuu, kuin jossain ois vettä esim. vaatteella eli kylmää jotenkin ihosta, mutta kun katsoo, niin siinä ei ole mitään.

Pää taas menee ylikierroksilla. Sitten myös nykii näkyvästi sieltä täältä. Taas en voi millään uskoa, että tämä ois vaan ahdistusta ja kauhea paniikkinen ahdistus vaanii mua...

Onko samanlaista muilla vai onko tää jo ihan hullua..

 

Mulla kanssa iho tuntuu aika ajoin oudolta,sellaisia pistelyitä ja puutumisia raajoissa varsinkin ja ne pelottaa.. :s Tänään kasvoissa ollut sellasta kihelmöintiä ja kuumotusta etenkin poskissa on tiettyjä kohtia missä ne on tuntunu mutta sitte ne häviää aika äkkiä.. Ihan niin outoa ! Johtuskohan noi yli kireistä niskoista ? Ja taas muutes huomaa että menkat alkamassa kun koko päivän ollu jos minkämoista oiretta ja epätodellinen sumea olo tuntuu että näkökin jotenki sumeampi kun yleensä..

 

Heipä hei, Joku tuolla kysyi, että onko ollut pelkoa hulluksi tulemisesta. On minulla. mulle on useampi mielenterveyshoitaja, psykiatri sanonut, että kun ymmärtää pelätä hulluksi tulemista, ei silloin todellakaan olen vaaraa tulla hulluksi. Sitä ei kuulema itse tiedosta, eikä pelkää. haluan uskoa niin sitten, että se on vain tunne.

Itse kärsin niistä rytmäreistä ja kun lähdin tuulettamaan päätäni kotoa ja heitin hevon hittoon hetkeksi ympärikiertävät ajatukset, (tosin keho- oireet olivat aluksi pelkojen vuoksi karmeat, mutta ajattelin, että nämä ovat vain tunteista johtuvia), menivät sitten hetkeksi ohitse ja sydän on pitkästä aikaa ollut melko normaali rytminen. Luojan kiitos. Niin kiitollinen. Mulla vaivaa tosi pitkään aina se mikä päälle jää. Voimaton vasen jalka vajaa vuoden oli, sitten oli toinen käsi aivan ihmeellinen liki vuoden ja sydän, en nyt muista. Kai se on kummitellut vuoden, pikku pätkiä ollut vain pois.

on helpottavaa tämä vertaistuki. Kiitos kirjoituksitanne taas.

 

Hei taas kaikille!

Olimme viimeviikon siellä lomalla ja loma meni kaikinpuolin hyvin. Olen kamppailut nyt tämän nokkosihottuman kanssa viimeaikoina ja kolme viikkoa sitten aloitin syömään allergialääkettä säännöllisesti ja ihottumaa ei ilmennyt. Se on jännä, vaikka tiedän että ihottuma ei ole oire mistään vakavasta niin se saa minut paniikkiin. Eilen kuitenkin päätin lopettaa lääkkeet ja katsoa ilmestyykö ihottumaa..nyt olen kokoajan varautunut ja varma, että johonkin se kohta ilmestyy

Aiemminhan mietin, että kun palaamme lomalta niin varaan lääkäriajan..nyt ajatus ei tunnukaan yhtään hyvältä. Pelottaa ihan kamalasti, vaikkakin oireita ei ole tällähetkellä kuin nämä nykäykset, joitain pieniä näköhäiriötä on voinut olla mutta ei mitään mullistavaa.

Minulla oli tuo sekoamisen pelko kaksi vuotta sitten "jaksoni" alettua, itkin suihkussa ja olin varma, että olen kohta jossain psykoosissa, se oli ikävää, mutta meni ohi. Tuntemuksia iholla on myöskin ollut..joskus polttaa ja joskus tuntuu jääkylmältä.

Viimeiset kaksi vuotta on ollut kokoajan semmoinen levoton olo, ei ole ollut hetkeä, että olisin ollut rento tai pystynyt vilpittömästi jostain nauttimaan. Mukavaa jos teillä lääkkeet auttaa, on kai niitä minunki jossain vaiheessa kokeiltava, jos vain saisi nämä nykäykset pois niin pystyisi alkaa rentoutumaan ja näin paranemaan

 

Kävin eilen fysikaalisessa eri hoitajalla kuin aiemmin, hän käsitteli erittäin huolellisesti selkäni nikamat ja faskiat, olin tosi jumissa. Käsittely tuntui hyvälle. Teki myös ihotestin kevyesti vähän kuin nipistelemällä ihan pinnasta ja sanoi sormin tuntevansa iholta missä jumittaa, kyllä tunsin minäkin... ja kylmät väreet menivät pitkin kroppaa.
Eli joku jumi aiheuttaa myös tämmöisiä pinnallisia tunteita.

MUTTA

Sitten illan aikana alkoivat rajut lihasnykäykset ympäri kroppaa, yöllä heräsin siihen nyintään ja elohiirten melskeeseen :|
Tämä lihasnykinä on ollut lähes kokonaan pois. Keväällä oli sama tilanne kun nikamia käsiteltiin alkoi lihasnykäykset, silloin ajattelin että ei voi johtua siitä että niskaa käsitellään.... mutta nyt sitten sama toistui????
En ole tästä yhtään huolissani, vaan päinvastoin minua helpottaa tämä kokemus, koska se vahvistaa sitä yhden neurologin kertomaa että kaikki piuhat muualle kroppaan kulkee niskan kautta, ja jos on jumia tai niitä jotenkin "ärsytetään" niin koko kroppa reagoi. Joten kaikki vaikuttaa kaikkeen.... Nytkin nykii jaloissa niin että ei mitään rajaa.

Minulla on ollut usein semmoista epätodellisen oloista tunnetta, että ihan kuin olisin irronnut itsestäni, vähän sekava ja semmoinen ulkopuolinen olo, mutta se ei ole ollut pelottava.
Viime syksynä ajattelin että varmaan sekoan jos tämä olo jatkuu tämmöisenä, mutta se ehkä kuitenkin oli realistinen ajatus, ja onneksi aloitin lääkityksen, se on helpottanut ahdistusta ja paniikkia. Minun on vain myönnettävä se tosiasia itselleni että minun serotiinipumppu ei toimi niinkuin pitäisi ja sen serotiinin tarvitsen purkista. En enään koskaan halua vaipua takaisin siihen epätoivoon ja pelkoahdistukseen jonka nyt olen läpikäynyt. Jos lääke siihen auttaa niin elän vaikka loppuelämäni tämän lääkkeen kanssa, hurjempiakin lääkkeitä ihmiset joutuvat syömään kuin sitä mitä on ihmisessä luonnostaankin. Toki mielummin jos valita voisin niin eläisin ilman lääkitystä, mutta sitä vaihtoehtoa ei ainakaan nyt ole minun elämässäni.
Elämä on alkanut helpottaan ja jaksan paremmin. Ensiviikolla lähdetään Leville lasten kanssa ja sitä odotan. Jos tämä matka olisi ollut esim. syksyllä niin hyvä jos olisin jaksanut edes ajatella lähtöä. No romahdus voi tulla milloin vaan, mutta se tulee mikä on tullakseen ja suren sitä vasta sitten.

Toivon teille kaikille helpotusta! Minua on tämä palsta auttanut tosi paljon, kiitos kaikille avustanne ja ymmärryksestänne ja matka jatkuu täällä teidän kanssanne edelleenkin. :flower: