ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Voi kiitos taas Jampu lohduttavasta viestistä. varasin juuri aikaa sydänkeskukseen, että tutkivat nyt sydämen kunnolla. Tosin olen väsyksiin asti kuullut lääkäreiltä, että ne on niitä vaarattomia lisälyöntejä. sain kuitenkin lähetteen tutkimukseen. antaa kuulema minulle varmuuden, että sydän on kunnossa ja reagoi hermostumiseen ja voimakkaisiin tunteisiin. Niin minä uskonkin, aina silloin kun rytmärit on sellasta tavallista settiä, mutta kun tulee sellainen kunnon jympyttelykohtaus, huononvoinnin, huimaksen ja heikotuksen kera, ei enää järki riitä ja paniikki ruokkii kohtauksen kohtaa tulee lähtö tunnelmiksi. On jotenkin ärsyttävää toisaalta lohduttavaakin kuulla lääkäriltä, että olen todella hyvä kuntoinen. Kestävyysurheilu- ura takana, lihakset helposti kuntoutettavissa jne. mutta kun tuntuu, että olen heikko, sairas ja ihan varmasti sydän loppuu.... ja se ihana kommentti päivystyksessä, että sinun paikkasi on kunnon työelämässä, siitä se sinun sydän temppuilee, kun sinulla on liikaa aikaa olla oman pääsi kanssa. Totta kai. Kyllä minä sen tiedä. Ihminen kun turhautuu, kun koko ajan pyörittelee näitä kehon oireita. Pitäs saada kunnollista ja mielekästä duunia tai koulutusta. Pääsis pois tästä paskasta.
 
  • Tykkää
Reactions: JAMPU
Moi vaan taas kaikille!
Tässä on itellä tällainen jännä juttu käynnissä näiden lääkkeiden suhteen koska nyt on nimittäin n ollut muutamia päiviä tässä välissä että on jäänyt lääke ottamatta ihan tietoisesti ja kylläkin välillä tiedostamatta. Mutta olen huomannut sellaisen jutun että näinä päivinä kun en ole lääkettä ottanut niin ne pitkään jatkuneet silmä ongelmat ovat hävinneet kokonaan tai vähentyneet huomattavasti. Varsinkin ne valopilkut ja kuviot näkökentässä, niitä tulee enää todella harvoin jos koskaan.

Kysynkin että voisko olla tuosta mielialalääkkeestä johtuvaa ne näköhäiriöt?

Ja olo ei ole muuttunut milläänkään muotoa näinä lääkkeettöminä päivinä, oikeastaan normi olo mitä ennenkin.. Mikä aikalailla yllätti! Mutta aijon kyllä siitä huolimattakin nyt jatkaa lääkitystä ettei tule hirveää romahdusta huonompaan suuntaan mielialassa, koska sitä en todellakaan halua!
 
Viimeksi muokattu:
Hei!

Tällä palstalla on ollut hiljaista...tulin kertomaan omia kuulumisiani. Eilen oli tosi hyvä päivä, olo tuntui 99% normaalilta, eli ihon pistelytuntemuksia tai muutakaan ei ollut juuri yhtään. Tänään sitten vastaavasti on ollut huonompi päivä, kuten monesti juuri tämä torstai on. Töissä ihoa pisteli ja nipisteli tosi paljon ja ihonvärikin oli ihan punertavapilkullinen käsivarsissa, kotiin tultua olo helpotti aika paljon. Onko muilla ollut tuota, että iho muuttuu laikukkaaksi ja pistelee, johtuuko se jännittämisestä tai väärästä hengittämisestä?

Kaikesta huolimatta hyvää vappua kaikille!
 
Moikka kaikille!

Pidin tuossa vähän lomaa ja nykimiset vähintäänkin puolittuivat loman aikana, se on jännä kun niitä ei edes niin paljoa huomio kun on vapaalla. Tänään taas tulin töihin ja odottelen tässä nykimisien alkamista. Helpottavaa on kuitenkin, kun olen alkanut huomaamaan, että tietyissä tilanteissa oireet vähän helpottavat. Mieli on aika vakaa ei turhia ahdistuksia tai pelkokohtauksia tule enää lääkkeen aloituksen jälkeen. Nyt mietinkin, että kokeilisinko isommalla annostukselle vai en, mitä mieltä olette kannattaako annostusta nostaa 10mg->15mg, jos nykyinen annostus on auttanut hieman, mutta ei mielestäni tarpeeksi?

Mites muilla on kevät alkanut ja onko lääkkeitä käyttävillä positiivisia vaikutuksia alkanut näkymään?
 
Hei!

Effroille sanoisin, että itse nostin silloin annoksen 10 -> 15 juuri siksi että lääke vaikuttaisi nopeammin/paremmin, mutta jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä ei olisi kannattanut nostaa. Vointi meni alussa huonompaan suuntaan ja sitten kuitenkaan en huomannut merkittävää paranemisvaikutusta. Tai no, en tiedä kun aloin sitten laskemaan annosta noin kuukauden 15 mg jälkeen. :) Nyt aion pysytellä 5 mg annoksessa siihen asti, että olen lähes täysin oireeton pidemmän aikaa (jos se on mahdollista, nykyinen "enkka" 3 vrk).

Mulla oireet helpottavat aina kotona, eli olen selkeästi allerginen työnteolle! :)
 
Minä alan olemaan niin "allerginen" tälle työlle, että pelkään palavani loppuun, olen nykyisin ihan zombi. En muista mitään, olen tosi huolimaton, teen virheitä, unohdan lähes kaikki mitä olen tehnyt, esim. kun joku kysyy jostain asiasta, niin olen sitä mieltä etten ole koskaan kuulutkaan ja sitten kun katson koneelta niin minähän olen sen itse tehnyt.... vähän nolottaa. Olen niskoistani niin jumissa että pää ei käänny oikealle laisinkaan pitää kääntyä alaselästä asti että pystyn katsomaan oikealle. Olen tosi uupunut. Sairasloma ei ole ehkä kaukana, mutta pelkään sitäkin että sitten uuvahdan lopullisesti tai en jaksa enään nousta. Tai sitten kun jään ajatuksieni kanssa kotiin pitkiksi päiviksi niin ei ole hyvä sekään. Kun keksisin että mitä alan opiskeleen niin aloittaisin jotain, opintovapaa olisi ehkä järkevä ratkaisu. Fyysisesti voimat on vähissä, toinen käsi edelleen voimaton. On päiviä että en jaksa edes pientä lenkkiä kävellä, sydän hakkaa hurjasti ja olo on voimaton. Paniikki ei kuitenkaan ole palannut ja se on varmaankin lääkityksen ansiota. Jotain piristystä pitäisi keksiä.
 
Minä alan olemaan niin "allerginen" tälle työlle, että pelkään palavani loppuun, olen nykyisin ihan zombi. En muista mitään, olen tosi huolimaton, teen virheitä, unohdan lähes kaikki mitä olen tehnyt, esim. kun joku kysyy jostain asiasta, niin olen sitä mieltä etten ole koskaan kuulutkaan ja sitten kun katson koneelta niin minähän olen sen itse tehnyt.... vähän nolottaa.
Mulla 100% samaa ja olenkin alkanut varomaan etten vaan ala väittämään jostakin (varmuuden vuoksi) koska asiasta on saatettukin jo puhua... ->SUPERNOLOA!

Sitten on vielä:
-Esim auton ratissa olen (ollut..) ylivertainen mutta viimeaikoina on alkanut käymään selittämättömiä virheitä...?
-Outoja kirjoitusvirheitä (esim puuttuu kirjain?)
-Työpaikalla kummallisia ajatuskatkoja ja unohduksia
-Sumuisuus ja varsinkin hajamielisyyttä.
-Ehkä vähän kömpelyyttä
-Jos en ole nähnyt vähään aikaan jotain tuttua, en esim tajua (tunne..) että hän on samassa kaupassa.
-Kun katson tv:tä (tallennusta) niin vähän väliä joudun kelaamaan takaisin kun en ole yhtään tietoinen viimeisestä minuutista.

Fyysiset vaivat on luku erikseen.



Kun kirjoitan vaikka foorumeille, luen tekstin vähintään viisi kertaa läpi ettei vaan ole virheitä (liittyy osaksi myös perfektionismiin). En voi millään käsittää että jotkuu jättää tekstiin kirjoitusvirheitä vaikka useimmiten sitä pääsee jälkikäteen kuitenkin muokkaamaan (tätäkin kirjoitusta editoinut jo 10-20 krt).

-Yli 20v stressaavaa työtä, osa yöllä-
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Hematiitti ja JAMPU
Hei taas! Tuli taas epäuskoisuus siitä, että ovatko nämä pistelyt/tikustelut tosiaan ahdistuksesta/stressistä johtuvia oireita. Kävin siis vielä kerran yksityislääkärillä kysymässä mielipidettä ja sain lähetteen moniin kokeisiin, sillä tämä lääkäri arveli kilpirauhasen liittyvän jotenkin näihin tuntemuksiini. Hän kysyi heti ensimmäisenä, onko työpaikalla hometta (on ollut, nyt rempattu) ja sanoi home voi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan. Jos näistä tutkimuksista ei löydy mitään niin sitten kai minun on uskottava, että päässä on se vika.

Miten muilla, onko oireet vähentyneet tai hävinneet?
 
Hei!

Essiina, kyselit joku aika sitten vanhojen kutjulaisten perään. Tässä yksi ilmoittautuu. Olen viime aikoina tyytynyt vain lukemaan teidän muiden tekstejä - jo pelkästään siitäkin syystä, että mobiililaitteilla kirjoittaminen on niin työlästä. Sain itse ensimmäisen kerran psykosomaattisia oireita aika tarkalleen neljä vuotta sitten. Kevät on mulle aina pahinta aikaa oireiden suhteen. Oireita on siis edelleen, mutta olen jokseenkin oppinut elämään niiden kanssa. Tarkoitan sitä, että tunnistan jo nopeasti milloin elimistöni alkaa käydä ylikierroksilla, joten en enää saa järkyttävää paniikkia oireista. Tyypillisimpiä ahdistusoireitani nykyään on ihon kihelmöinti ja kutina sekä kuumottava tunne ja kohina päässä. Nämä oireet alkavat jopa minuuttien sisällä ahdistavaan tilanteeseen jouduttuani. Jos ahdistus jatkuu pidempään, alkaa sisäinen lihastärinä, puutumiset, nykimiset ja elohiiret.

Essiina, kysyit myös sitä, onko kenellekään sanottu suoraan, että nämä kihelmöinti- ja puutumisoireet liittyvät ahdistukseen. Mulle on! Niiden virallinen diagnostinen nimi on PARESTESIA. Silloin neljä vuotta sitten kun ensimmäisen kerran sairastuin, jouduin viikoksi yliopistolliseen keskussairaalaan tutkittavaksi. Minulle tehtiin kaikki maailman kokeet lihasrappeumatesteistä magneettikuvaan. Mitään ei löytynyt. Minua tutki iso joukko neurologeja ja he olivat ihan ymmällään mikä minua vaivaa. Sairaalaan mennesssäni olin niin ylikierroksilla, että en tunnistanut ahdistusoireitani, mutta viikon sairaalassa maattuani, huomasin että olen ollut jo pidempään aika ahdistunut ja kun sen sanoin neurologeille ääneen, minut siirrettiin salamannopeasti psykiatriseksi potilaaksi. Lääkkeeksi sain Cipralexin ja olokin alkoi nopeasti kohentua, kun iso määrä sairauksia oli poissuljettu. Se mistä en kuitenkään millään pääse eroon on pelko! Ja se on karanut täysin käsistä lapseni synnyttyä runsas vuosi sitten. Viime päivät olen tutkinut kissani mahaa ja olen varma että siellä on kasvain! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Joku kyseli iho-oireista. Mulla meni pari vuotta sitten jalanpohjat ja kämmenet niin pahaan kuntoon, että niihin tuli rakkuloita. Diagnoosi: krooninen ihottuma. Sinänsä hassua, koska mulla ei ole koskaan ennemmin eikä sen jälkeen ollut iho-oireita. Uskon senkin johtuneen stressistä. Myös silmäongelmia on ollut. Joku kirjoitti siitä silmien sumeudesta vaikka näkö on hyvä. Mä kävin jopa optikolla ja valittelin näköongelmia ja lopputulos oli että mulla todettiin olevan poikkeuksellisen hyvä nollanäkö. Kaikkea se ahdistus ja stressi saa aikaan.

VINKKI: opetelkaa tunnistamaan omat ahdistuksen/stressin aiheuttamat ensioireet ja yrittäkää purkaa tilanne nopeasti, jotta oireet ei pääse pahenemaan.
 
  • Tykkää
Reactions: JAMPU
Terve (olisinkin)!

Täällä on menty kokonaiset 5 päivää vähäisillä nykimisillä. Tunne on tuttu jo viikonlopuilta, jolloin oireet yleensä lievittyvät, mutta yllätyksenä tuli, että maanantain koittaessa ei ainakaan vielä ole ruennut joka paikka sytkyämään tauotta.

Aloin viime viikolla taas ottamaan magnesiumia ja b vitamiinia. Olen aiemminkin näitä kokeillut tuloksitta. Nyt en jaksa stressata sitä mikä tämän "hyvä"olon minulle aiheuttaa vaan yritän olla analysoimatta tilannetta liikaa. Lauantaista asti olen hokenut itselleni ajatuksissani, että nykimiset ovat loppu, jee (nykii edelleen mutta paljon lievemmin ja harvemmin, kuitenkin muutamia kertoja tunnissa). Pessimisti kun olen niin odotan niiden taas yltyvän parin päivän sisään .

Lääkettä olen syönyt entisellä annostuksella...jotenkin ei lämmitä ajatus siitä levottomuudesta joka noston myötä tulee, ja lohduttavaa on kuitenkin tietää, että voi nostaa lääkitystä jos siltä tuntuu.

Mukavaa kun Leyana kirjoitit. Kirjoituksestasi päättelin, että olet tullut ehkä asian kanssa jokseenkin sujuiksi, vai? Totta on niinkuin sanoit, pahinta on pelko. Ja vielä se, että pelottaa, että alkaa pelkäämään.

Minunkin työpaikassa ja entisessä asunnossa on hometta, mutta olen kylläkin asunut ja työskennellyt välillä myös homeettomissa paikoissa eivätkä oireet tällöin hälventyneet.

Kerron vielä, että minulla noita ihooireita on myös monenlaisia. Muistan 8 vuotta sitten, kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen pelätessäni HIViä, minulla meni koko rintakehä punaiseksi ja laikukkaaksi.. :eek:
 
Viimeksi muokattu:
Heips!

Ajattelin kirjoittaa sen verran, että minulla on vointi parantunut mukavasti ja aion lopettaa ainakin muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi tämän palstan seuraamisen, jotta saisin ajatukset lopullisesti muualle kuin ahditukseen. En tiedä mikä on aiheuttanut tämän positiivisen käänteen, mutta tässä joitain muutoksia joita olen tehnyt elämääni:

-kahvinjuonnin lopettaminen (vain ehkä kupillinen viikossa)
-ei googlediagnooseja enää tai väärillä (=sairaus)sivuilla surffailua
-E-EPA -kapseleiden syöminen (1-2 päivässä)
-päivittäinen kävelylenkki tai kaksi
-lääkityksen vähentäminen
-itsehoitokirjallisuuden lukeminen
-englanninkielisten ahdistuneisuussivujen lukeminen (selitetty oireet ja miten monet kärsivät niistä)

Toki vielä kilpirauhasen tutkimukset ovat kesken, mutta luulen ja toivon, että mitään ei löytyisi.

Tästä palstasta oli minulle suunnaton apu vaikeimpina aikoina, mutta toivon silti, että ei tarvisi enää palata palstan vakituiseksi lukijaksi/kommentoijaksi. :)

Hyvää jatkoa kaikille ja voimia sekä uskoa paranemiseen!
 
Koetteko te muut että nenän kautta hengittäminen olisi hankalaa?
Pidän usein ja nukkuessa suuta auki.
Helposti tulee sellainen olo etten saa suun kautta tarpeeksi ilmaa.
Jos pidän suuta kiinni, alkaa haukotuttaa tai on muuten pakko haukkoa henkeä.
 
Mooi, miten jampulla ja hematiitilla menee ja muillakin? Onko ilmennyt oireita?
Minulla taas ollut erittäin huono kausi tässä vaihteeksi, välillä tuntuu että sekoan näiden oireiden kanssa. Ollut tosi hektistä ja kiireistä tämä arki viimeset viikot ja taitaa olla lukossa jo senki takia koko akka. Niska hartia seutu aivan jäätävän jumissa ja kipeä ja väsyneisyys painaa päälle kun tehtiin tossa pieni muotoinen muutto rulianssi josta selviydyttiin yhdessä päivässä.. Jos jonkinmoista oiretta siis pukkii päälle, puutuneisuutta, pistelyjä, silmä oireiluja, tavarat ei taho pysyä käsissä ja unohtelen asioita, eikä oikein jaksa keskittyä mihinkään, nykinöitä, nenän varsi pistelee ja lista on loputon.. Todella taas pistää pelkäämään että mitä kamalaa sairautta tässä nyt sairastetaan vaikka olen henkisesti ja fyysisesti kovilla. Kyllä se ms tauti käy päivittäin mielessä, vaikka pystyn jo nuiden lääkkeiden ansiosta jo hallitsemaan sitä pelkoa melko hyvin mutta jotenkin kuitenkin se jossain alitajunnassa se kummittelee.. :/ kyllä se järki kuitenkin edelleen mulle sanoo että kroppa oireilee kun olen väsynyt ja loppu.
 
  • Tykkää
Reactions: JAMPU
Moikka moi!

Minulla on mennyt melko hyvin tässä viimeiset viikot. Kotona on ollut muuta puuhaa ja ajatuksille ei ole jäänyt liikaa aikaa. Edessä siintävä lomakin on piristänyt mieltä.

Nyt kuitenkin minulle on tullut parin viikona ajan sellaista kuivaa yskää ja kurkun kuivumista. Suu ei ole kuiva vaan kurkku. Yöllä pitää herätä muutamia kertoja juomaan ja nieleskelemään kun tuntuu että kurkku on kuin sahara. Mietinkin, että voiko tämä kurkun kuivuminen johtua lääkkeistä, mutta miksi se tulisi vasta nyt? Tiedän kyllä monia kellä on tätä samaa onglemaa ja se on heille arkipäivää, mutta minä tietysti alan panikoida, että onko tämä nyt sitten se ratkaiseva oire minun kammottavaan diagnoosiin. :(

Nykimistä on ollut nyt huomattavasti vähemmän parin viikon ajan. Haluaisin nauttia siitä, mutta kun pitää tätä kurkkua kytätä niin eiköhän nykimisetkin palaa.

Mites muilla, onko olo helpottanut tai kentien lääkkeet?

Minä en muuten sitten nostanutkaan sitä lääkeannosta ainakaan vielä.
 
Heippa kaikille!

Löysin tämän ketjun ja ajattelin, että huh, ehkä täältä löytyisi vertaistukea!? Uusi näissä hommissa, joten jospa kerron hieman tilanteestani.

Äitinä eloa takana pian 8kk ja ollut kyllä yhtä ylä- ja alamäkiä koko matka... Olen sairastanut ennen raskautta paniikkihäiriön, anoreksian ja jonkin asteista masennusta, mutta ne hävisivät raskauden aikana. Kuitenkin synnytyksen jälkeen tuli komplikaatio ja siitä minulle aiheutui traumat, joita käyn tällä hetkellä läpi traumaterapiassa. Alkoi myös esiintyä pelkotiloja, yhtäkkisiä paniikkikohtauksia ja olin vähän väliä 100% varma, että minulla on vähintäänkin jokin syöpä. Tässä onkin tullut koettua niin kilpirauhasen liikatoiminta, kummalliset kaulakivut, alavatsakivut johtuen kierukasta, jännityspäänsärky, kummalliset raajojen puutumiset, painonlaskut ja niiin edelleen... Ja jokaisen kohdalla olen ollut varma, että nyt se kuolema korjaa. Kroppa on siis ollut kokoajan enemmän ja vähemmän stressin ja ahdistuksen alaisena. Pahin aika oli talvella, olo oli epätodellinen ja todella ahdistava.

Nykytilanteeni on, että kun pääsin eroon viimeisimmästä syöpäpelosta ja aloitin minipillerit niin seuraavaksi tulikin pakkoajatuksia, hyih! Tällä hetkellä olen kovin ahdistunut ja toisinaan myös masentunut, tuntuu, etten ikinä pääse vaivoistani eroon... Kaiken tämän takana ilmeisesti piilevät traumat lapsuudesta, joten tieni paranemiseen tulee olemaan pitkä ja vaikea, joten vertaistuki teiltä muilta äideiltä olisi todella tarpeen! On todella väsyttävää jatkuvasti miettiä oloaan ja pelkoja, läheisetkin alkaneet vattuuntumaan jatkuviin ahdistushöpinöihini. Lääkityksenä Escitalopram 20mg ja Ketipinor 50mg + Propral 40mg toisinaan.

Kertokaa kiltit, etten ole ainoa ongelmieni kanssa! ;-( Haluaisin niin pystyä nauttimaan tästä ihanasta vauva-ajasta ilman turhia huolia! En kiireissäni kerennyt lukemaan paljoa ketjusta vielä.
 
Hei pitkästä aikaa!
Olo on ollut melko hyvä, ainoita oireita ehkä on ollut tuo nenän pistely tai nykiminen ja satunnaiset elohiiret jossainpäin kroppaa.
Väsymys ja haluttomuus pitää pintansa edelleen.
Nyt on taas aihetta pelkoon, lapsellani todettiin silmässä jotain epämääräistä ehkä luomi??? siitä kun ei voida ottaa koepalaa, niin nyt sitten odotellaan pääsyä TAYS:iin lisätutkimuksiin. Silmää tullaan kuvaamaan ainakin alkuvaiheessa usein. Näkö on alle vuodessa huonontunut -1.5:stä -4.25:een. Kun lääkäri tämän sanoi niin minä pyörryin ja en meinannut tulla millään tajuihin. Sitten kun tajunta palasi niin hikoilin niin rajusti etten ole ikinä aiemmin hikoillut, piti lattiakin kuivata päänkohdalta, se kastui hiestä.
Tämän jälkeen myös elohiiret palasivat samoin voimattomuus, mutta ne on nyt kuitenkin hukkuneet jonnekin taka-alalle.
Mutta näin voimakkaasti voi elimistö reagoida hetkessä, eli miten se reagoi pitkäaikaiseen jännittyneisyyteen tai sterssiin....

Kirjoittelen joskus lisää kun on enempi aikaa.

Jaksuja kaikille!
 
Mooi, mulla ollut nyt jostakin syystä lääkkeet muutaman päivän unohduksissa tauolla ja nyt muistinkin tänään ne taas ottaa, hyi minä.. Enkä huomannut olotilassa mitään muutosta mutta tänään iski älytsin karmea olo lääkkeiden oton jälkeen.. Kun olis kauhia jysäri päällänsä ja silmissä vilisee ties minkälaisia kuviota, ihan hirviätä :s mutta nyt taas siltä osin olo ok! Öisin oon alkanu heräämään siihen kun jompi kumpi käsi on turrana ja sitä alkaa pistellä, en tiiä nukunko oikeasti niin pahasti sen päällä vai mikähän sen tekee..? Torstaina psykologille aika, jatkaa siitä mihin jäätiin.
 
Moikka vielä kerran!

Ajattelin kirjoitella tänne sellaisen viestin, jonka olisin itse halunnut lukea silloin kuin oireet olivat pahimmillaan ja epätoivo iski päälle. Tällä hetkellä olen melkein ”toipunut” tai ainakin oireet ovat lähes kokonaan kadonneet. Joskus vielä tulee tuntemuksia, mutta ne eivät enää pelota eivätkä kestä kauaa. Ja siitä kilpirauhasesta ei tosiaan löytynyt mitään, vaikka sitä mukamas tutkittiin oireiden syynä.

Minun tilanteessa koko terveysahdistusepisodiin meni noin puoli vuotta, joista ensimmäiset noin kaksi viikkoa jatkuvia pisteleviä ja muita pelottavia tuntemuksia ympäri kehoa, sitten kuukausi kuukaudelta vähemmän. Nyt jälkikäteen arvelen, että kaikki johtui tasan tarkkaan valtavasta työstressistä ja elämäntilanteen aiheuttamasta unenpuutteesta, joka vaivasi syksyllä. Nyt kun olen ottanut rennommin, stressi on vähentynyt ja vointi parantunut. Minulla kehon piti rauhoittua ensin, sitten vasta mieli alkoi rauhoittua, kun tajusin, että kaikki oireet katoavat jos keho on rento (tämän voi testata esim. rentoutusharjoituksilla, pienellä määrällä alkoholia tai pienellä määrällä rauhottavaa lääkettä. Jos oireet katoavat niin ei ole vakavammasta taudista kyse kuin elimistön ylikierroksilla olemisesta!)

Tuossa jo aiemmin kirjoittelinkin mitä muutoksia olen tehnyt elämääni, tässä vielä muutamia juttuja lisää:

- monivitamiinia, karnosiinia, magnesiumia ja rutkasti D-vitamiinia jo edellä mainitun E-EPAn lisäksi.

- joka päivä 20-30 minuuttia rentoustusharjoituksen- / mindfulnessharjoituksen kuuntelua makuullaan

- mahdollisimman pitkät yöunet

- mikäli mahdollista, lomamatka jonnekin (itse olen nyt toista viikkoa lomalla ja esim. leposyke on laskenut monta lyöntiä -> elimistö rauhoittunut)

- hieronta vähintään kerran kuukaudessa

- kirja nimeltään Hope and help for your nerves, tosi rauhoittavaa luettavaa (näitä vastaavia kirjoja on Amazon Kindle-versiona saatavana vaikka minkälaisia)

- huolipäiväkirjan kirjoittaminen

- positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen

- ääneenhoetut vahvistuslauseet (esim. lenkillä voi hokea olen terve, olen terve, olen terve tai olen rauhallinen, olen rauhallinen jne)

- (ainakin aluksi) rauhallinen liikunta, liian rankka pistää elimistöön lisää kierroksia

- opiskelu eri tauteihin liittyen, esim. YouTubessa on hyviä luentoja. MS-taudista, jota itse pelkäsin, löytyy rutkasti materiaalia. Olen oppinut mm. sen, että siinä oireet eivät vaella ympäri kehoa, vaan niiden täytyy olla yhdessä kohdassa ainakin 24 tuntia. Olisinpa tiennyt tämän jo joulukuussa!!! Yleensä tieto lisää tuskaa, mutta minun kohdalla on toisinpäin! :)

Kaikenlaista olen siis kokeillut ja en osaa sanoa mikä näistä auttaa parhaiten, mutta näitä voi ainakin kokeilla. Olen itse päässyt kohta lääkkestäkin eroon (tarkoituksena ottaa juhannuksena viimeinen tabletinpuolikas) ja toivon että ei tarvitse koskaan enää koskea vastaavin tabuihin.

Toivottavasti nämä vinkit auttavat. Ja toivottavasti me kaikki jotka olemme tälle palstalle kirjoitelleet tai lukeneet näitä viestejä saamme jatkaa elämäämme positiivisemmissa merkeissä! :)
 
  • Tykkää
Reactions: huolimuori ja JAMPU
Minulla todettiin vaikea ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus. Ihon kutina ja pistely on loppunut , mutta tuo pää oireilu vaan jatkuu, ja se todella peljättää. Minkälaisia pääoireita teillä on? Itellä nytkin tätä kirjottaessa inhottavaa kihelmöintiä ja kiristystä päälaella ja ehkä vähän otsalla. Painon tunnetta päässä, vaikea kuvailla. Tunne päässä voi tulla yhtäkkiä vaikka kaupan jonossa,ja siitä hermostuu,tulee levottomaksi jne kun se häiritsee. Miksei nämä oireet vaan häviä? Tässä oirelistaani: naaman kiristely/kuumotus, kyynärpäitten kuumotus,liiallinen röyhtäily vaikkei söisikään ,verenpaineen nousu iltaisin joka vähäsen rauhottunut. Ja tuo helekutin pää!!! Onko tuttua?