ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Moikka moi ja hyvää juhannusta kaikille!
Mulla ei ainakaan mitään varsinaisia pää oireiluja ole ollut paitsi nuo silmät välillä oikkuilee vähän vaikka miten kun ahdistus on pahimmillaan.. Mulla taas tekee nämä pyhäpäivät todella levottomaksi ja ahdistuneeksi olon, en ymmärrä että mikä siinä on.. Tänään jalat tuntunu raskailta ja käsissä tunne että kulkis joku sähkö virta sisällä koko aika ja väsyttää.. Liekkö vaikuttaa kuukautisten lähestyminen asiaan mutta todella tympeä olo ollut koko päivän.. En tykkää :( miten muilla menee?
 
Entäs onko kokemuksia, unesta tai sen laadusta. Itellä tuntuu kun päälaella kihelmöi, silmissä vilajaa kaikenlaista , esineitä, naamoja , jopa nimiäkin ja ajatukset hyppii koko ajan paikasta toiseen kun yrittää nukkua , kuuluuko nämä vaikean ahdistuneisuus häiriön ja masennuksen piiriin ? Ja mielessä vain että minulla on jokin vakava sairaus
 
Onko kenelläkään ahdistuneisuus tehnyt jatkuvaa jalan puutumista? Minulla on jalka ollut kohta kuukauden puutunut polvesta alas päin.
Mulla on eräänlaista "kihelmöintiä", niinku vasen jalka olisi liian sähköinen (nilkan seutu ja jalkaterä) ja elohiiret nykivät myös siellä hyvin usein, joskus harvoin myös hiukan oikeassa jalkaterässä. Tavallaan se on puutuneisuuden tunne, ollut jo kolme vuotta.
Usein huomaan liikuttelevani jalkaterää jotta en huomaisi tuntemuksia.
Näyttäisi oireet liittyvän sympaattisen hermoston ylikierroksiin kun jos esim käyn juoksulenkillä niin illalla sähköttää kroppaa, mutta paljon pitää vielä rankoa että alkaisin lääkkeisiin!
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on oireet palanneet, lihasnykäykset ja krampit sekä huonovointisuus ja voimattomuus, kaikki ne mitä tuolla aiemmin olen kertonut. Harmittaa :(. Tänään on onneksi viimeinen työpäivä ennen lomaa. Sitten palaan töihin neljän viikon jälkeen puoleksitoistakuukaudeksi ja senä jälkeen jään vuodeksi opintovapaalle. Se auttaa jaksamaan, kun on tiedossa jotain uutta ja erilaista ja pääsen hiukan hengähtämään.
Erona aikaisempaan oloon on se että nyt en pelkää (vielä ainkaan).
Mukavaa loppukesää kaikille!
 
Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Minä palailen pikkuhiljaa lomalta arkeen. Muutoksia ei oloissa ole, eli edelleenkin nykii ja elohiiret ovat entisellään.

Sellainen "pikku"muutos on tapahtunut, että olen raskaana. Tulokasta ei olla ns. yritetty, mutta mahdollisuus raskaudesta on ollut tiedossa. Pessimisti kun olen niin olen jo valmistunut keskenmenoon. Arveluttaakin, että eihän kehossani voi mikään kasvaa ja kehittyä, kun siinä on jokin vialla, sillä eihän tällainen 2 vuotta kestänyt nykiminen nyt normaalia ole.

Lopetin mielialalääkkeet kuin seinään, kun tein raskkaustestin. Ensimmäisen viikon oli huimausta ja sätkyjä, mutta ne ovat vähentyneet.

Toivoisinkin, että alkaisi olemaan muitakin raskausoireita, kuin rintojen kipu, muut oireet saattaisivat saada minut "unohtamaan" nykimiset. Se on kyllä kumma, että lomalla nykimiset vähentyivät n. 70%.

Noh näillä mennään nyt eteenpäin. Mites teillä muilla sujuu? Oletko Jampu yhdistänyt oireidesi palaamisen johonkin tiettyyn asiaan ja olivatko oireesi kokonaan poissa? Minulla kun nämä nykimiset eivät ole loppuneet päiväksikään kokonaan :(
 
Nyt sydämestäni toivon sinulle Effroi hyvää mieltä. Kyllä tämä elämä vaan jatkaa kulkuaan eikä me mihinkään kuolla vaikka nyt aina välillä niin pelätäänkin. Miksi pelätään pahinta on joku tekijä jossain mikä sen tekee?? Ehkä se kokemuksen kautta opitaan uskomaan.

Minulla on ollut pidemmän aikaa yöyskää ja nyt lomalla se puhkesi ihan kamalaksi kokopäivän yskäksi. Kävin lääkärissä ja sain astmalääkkeet, jos ei niillä helpotu niin sitten jatkotutkimuksiin. Liekö tässä syy tähän jatkuvaan väsymykseen??? ja näihin nykinöihin?? jääpi sekin nähtäväksi, olen altistunut kosteushomeille jossain vaiheessa, se on jo aikaisemmin tutkittu, hengitysoireita on ollut aiemminkin. Jostain palstalta luinkin että home saattaa aiheuttaa myös kaikenmoista, no tämmöisenä kesänä homeita on varmasti jo pelkästään luonnossakin, kun aina on niin sateista ja kosteaa tämä suomen suvi.
Seuraan tarkasti taas tätä tilaani, mutte edelleenkään ei ole pelko mukana. Kävin muuten myös muutaman kerran mtt:ssä ne olivat hyviä käyntejä, menen taas loman jälkeen uudelleen.
Jaksamista kaikille:)
 
Hei!

Kiitos Jampu viestistäsi. Minun pelkoni kävi kuitenkin toteen ja keskenmeno alkoi lauantaina (kehitys loppunut jo viikko sitten).

Tunteet ovat tällähetkellä lähinnä sellaiset, että "minähän tiesin" jotenkin oli vain sellainen olo. :( Pelko omasta fyysesestä sairaudesta, joka johti keskenmenoon nostaa päätänsä. Yritän vakuutella itseäni keskenmenojen yleisyydellä. Aiotaan kylläkin jatkaa ilman ehkäisyä ja toivoa on. Elämässä pitää mennä eteenpäin ja jos jokin fyysinen sairaus estää raskauden etenemisen niin nythän se sitten lähiakoina todetaan jos keskeytyksiä tuleee useampi.

Minäkin olen altistunut homeelle ja altistun tälläkin hetkellä. Toivotaan, että astmalääkkeet auttavat sinua :).
 
Heippa!
Ihan uutena täällä, lueskelin tätä ketjua jo pidempään..
Yksi ahdistunut täällä moii!
Mulla aina ollut tapana tarkkailla itseäni, millon mikäkin vaiva ja tietenkin on oman pään sisällä sitten se kaikista pahin mahdollinen sairaus yms.. Nyt ollut pidempään kieli puutunut tai ei siis tunnoton vaan puutuneen tuntuinen.. :/ Tai saattaa olla osan päivää ihan ok ja osan päivää puutuneen oloinen.. Viime viikolla ja tällä viikolla käynyt lääkärissä kun ahdistaa että mikä vaivaa. Eilen täytin jonkun lapun missä piti ahdistuneisuus oireita määritellä ja melkein kaikki löyty. Sain myös lähetteen neurologille. Toi kielen puutuminen on kaikista pahinta mitä on, mutta muutkin paikat puutuilee, kädet, poski, huuli.. Tosin olen joskus käynyt kielen puutumisesta ja kihelmöinnistä noin kolme vuotta sitten myös lääkärissä, mutta en muista miltä silloin tuntu ja tällä välillä myös ollut kieli tuntemuksia joskus enemmän ja joskus vähemmän.. Niskat on aina olleet todella jumissa ja lääkärit aina sanoo että kaikki niistä johtuu. :/ itse olen siis tietenkin googlannut kaikki pahimmat sairaudet ja Als.sia pelkään jostain syystä kamalasti.. Järjellä ajateltuna ei vaan voisi olla sitä. Haen siis kohtalotovereita jos jollain olisi myös tätä kielen puutumista jos vaikka itseä rauhoittelisi sillä että on muitakin.. Pelkään että tulen hulluksi näiden oireiden kanssa, yöllä monesti hereillä kun pelottaa mikä vaivaa, kurkussa tuntuu välillä myös puutuneelta/palan tunnetta.. Ja olen siis 25-vuotias äiti ihminen.. Ahdistaa... Lääkäri myös kysyi haluanko paniikkihäiriö lääkettä, mutta tulimme siihen tulokseen että odottelen ensin sen neurologin ajan.. Mitä tälle voi tehdä? Että saisi rauhan omaan mieleen.. (Anteeksi todella sekava kirjoitus)
 
Hellurei kaikille täältäkin!
Ompas taas pitkän aikaa mennyt kun tänne kirjoitellut kuulumisia, tässä välissä on ollut hyviä jaksoja ja nyt vähän mennään olotilassa takapakkia muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.. Olen siis jäänyt nyt lähiaikoina yh-mammaksi nuiden kahden pienen kanssa ja ollut vaikka minkänäköstä häslinkiä ja tunteiden vuoristorataa. Vaikka toisaalta on älyttömän helpottunut olo mutta samalla jostain se ahdistus ja lisääntyneet pelot nostaa päätään salakavalasti :/ On vaikka minkälaista oiretta, pistelyitä kasvoissa, varsinki poskissa ja nenän varressa ja uutena myöskin sormissa, korvat soi ja suhisee joskus voimattomuutta jaloissa ( saattaa kyllä johtua treenistä), rytmihäiriöitä, ihan niinku sähkövirta kulkis läpi kehoa, kihelmöintiä, niska lihakset jumissa, yms.. Ihan taas kamalaa tämä.. :( tuntuu välillä että ihan panikoituu mutta yrittää silti jotenki pitää ittensä kasassa et jaksaa. Jospa tämä tästä! Tsemppiä jokaiselle :)
 
Jaksuja sinne, toivottavasti helpottaa pian! Mulla myös ollut tommosta tunnetta poskessa ja nenässä. Tai en osaa selittää tunnetta. Kieli mulla kamala edelleenkin. Ja mielestäni myös silmässä jotain tuntemuksia.. :// ja nää siis yleensä vain oikealla puolella.. mutta kädet kun puutuilee nii on molemmat tai vaihtelevasti. Myös lihasnytkähdyksiä tulee ympäri kroppaa aina sillon tällön, millon jalkaan, selkään, käteen tai naamaan. Onko muilla? Niskat ihan juntturassa. ja kamala henkinen pahaolo iskee aina jossain kohti päivää kun kuvittelee kaikkea mitä sairastaakaan. ehkä tää tästä..
 
Arki on alkanut ja yskä senkuin jatkuu, nyt jo viidettä viikkoa. Elohiiret melskaavat edelleen, eilen illalla niitä katselin aikani kuluksi ja totesin että siinähän nyitte.
Home on alkanut pelottaa, entä jos meillä onkin jossain kotona hometta että ollaan sairastumassa?? Home aiheuttaa kaikenmoista, no minä pöllyytän heiniäkin lähes jokapäivä, paitsi nyt olen ollut tallihommista koko yskän ajan pois.

Effroi, olen niiin pahoillani keskenmenosta. Itse aikoinaan kun koin saman kahdesti, lääkäri sanoi minulle että tämä on luonnon oma tapa hoitaa pois tulokas joka ei olisi muutoinkaan jaksanut elää.
Se lohdutti. Ja tulin melko helposti raskaaksi keskenmenojen jälkeen ja sainkin sitten kaksi ihanaa lasta. Toivon jaksamista ja voimaa tulevaan, halit!

On tämä elämä kummallista, kun kaikki pitäisi olla hyvin niin sitten kuitenkaa ei tunnu siltä tai ei uskalla elää sen mukaan että kaikki on hyvin, pitää vaan aina pelätä jotain?? Minä jatkan mtt:ssä tämän asian puintia (n).

Jaksamista!
 
Moi kaikki! Mulla on kanssa menee kylmiäväreitä varsinki nykysin jaloissa ja kyllä koko kropassaki väliin.. Nyt ollu taas todella paljon oireilua, voimattomuutta ja toinen jalka ihmeen tuntuinen ollut nyt aamusta asti, alkaa taas ahistaa ja mietityttää nämä jatkuvat vaivat ja mulla todella herkästi myös kihelmöi ja pistelee jalkoja ja käsiä jos on vaik jalat ristissä tai jos kättä vähänkää painaa.. Pelko taas lisääntyy kun oireet palaavat, niin mieliala alhaalla että :( myös huimannu ihan omituisesti varmaanki noiden niskojen takia.. Ihan sumee ja hutera olo päässä, en ymmärrä mistä tää taas johtuu, menkoista..? :( mieliala lääkettä menee edelleen sama annostus mutta nyt on ollut välillä muutamia päiviä taukoa, voiskohan johtuu siitäkin.. Who knows.. Että tympii kun pitää taas tarkkailla itteesä jatkuvasti, koettelee voimia :/
 
Heippa kaikille!

Oli jotenkin tosi helpottavaa löytää tämä ketju. Tämä sai itseni ehkä edes hitusen uskomaan, että en ehkä kuolekaan parin vuoden sisään tuskallista kuolemaa, niinkuin tässä olen nyt ehtinyt maalailla itselleni.

Oon kai aina ollu vähän "luulosairas" ja herkkä tekemään itelleni diagnooseja. Pelkään myös sukuhistoriastani johtuen tosi paljon eri sairauksia ja kuolemaa. Masennusta ja ahdistuneisuuttakin on aina ollut kausittain, teininä sairastin syömishäiriön.

Nyt oon usemman viikon ollu jotenki tosi hermostunu ja stressaantunu, tavallaan ilman syytä. Tai ehkä jotain syytäki on välillä ollu, mutta oireet ei oo hävinneet stressitekijän poistuttua.

Kaikenlaista fyysistäkin oiretta on: Todella kipeä ja jännittynyt niska ja selkä, ihottumaa jaloissa ja uutuutena myös kasvoissa, sydämentykytyksiä, lihasten nykimistä, hikoilua, unettomuutta, suun kuivumista, maha sekaisin ja kipeä. Aiemmin oon epäillyt itselläni mm. reumasairautta, sydänsairautta, raskautta, Sjögrenin syndroomaa, psoriasista, ALS:ia, jne. jne.

Fiksuna ihmisenä menin sitten googlettamaan näitä oireita ja mitäpä tuloksena löytyykään: HIV. Kaikki oireet täsmäävät. Tähän vielä lisänä kuusi vuotta sitten (kovan stressin takia) sairastettu vyöruusu ja melko usein toistuvat hiivatulehdukset ja olen ihan varma että olen kuoleman oma ja HIV:n loppuvaiheessa. Sillä ei järjelleni ole mitään väliä, että nämä kaikki oireet ovat selitettävissä myös muilla todeksi todistettavilla asioilla: stressillä, endometrioosilla, e-pillereiden käytöllä. Hiivatulehduksia minulla on ollut kirjaimellisesti aina, samoin kuin atooppista ihottumaa ilmestyy aina välillä. Eikä stressi ja ahdistus yhdistettynä koneella istumiseen varmasti auta lihasjumeihin.

Kaikesta huolimatta oon nyt todella peloissani, suorastaan kauhuissani ja paniikissa, että mulla on HIV (tai vähintäänkin joku muu tappava sairaus), enkä pääse ajatuksesta eroon. Itken vaan kokoajan kun ajattelen asiaa, en pysty juuri tekemään muuta.
 
Ainiin ja vielä lisänä edellä olevaan litaniaan on kurkun ärsytysyskää ja välillä hengitys vinkuu rasituksessa/sen jälkeen. Nämäkin HIV:n oireita, tulehduttaahan se keuhkot.. Sillä ei ole väliä että olen allergikko ja allergialääkkeet auttavat myös tähän yskään samoin kuin muihin allergiaoireisiin. :(
 
JOS haluat oikeasti vaivoista eroon niin kokeilisin jättää hiilarit mahdollisimman vähiin.. Liiallinen "sokeri" aiheuttaa just nuo oireet! Tietenkin stressaaminen 24/7 tekee lihasjännitystä jne.

Jos vaan jaksaisit kokeilla :)
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos sympaattinen! Oon kyllä melkoinen sokerihiiri, että tuossa voi hyvinkin olla perää. Oon nyt onneksi saanu itteni vähän rauhottumaan kun googlailin vastapainoksi myös vaihtoehtoisia diagnooseja, kuten jännitysniskaa ja refluksitautia. Täytyy yrittää vähentää hiilareita, helppoa se ei ole kun harrastaa juoksua ja on tottunut suuriin hiilarimääriin. Tosin ajattelin että tuo juoksu saa nyt vähäksi aikaa jäädä, ainakin niin kauan kun saan tän niskajumin lieventymään ja kropan muutenkin vähän rauhoittumaan. Onko kellään vinkkiä mikä muu liikunta kävisi niskajumiselle kuin kävely? Ei jaksaisi joka päivä vaan kävellä ja kävellä..
 
Ite oon huomannu et jos käyn hölkkälenkillä niin se vasta kiihdyttääkin sympaattisen hermoston kierroksia joten jo sen takia en juoksentele (sekä siksi et mun kroppaa ei ole rakennettu juoksemiseen).
Kyllähän se kuntoilu salilla asettaisi lihakset pään alla balanssiin ja laittaisi niihin eloa ja veren kiertämään! Tai hommaat kahvakuulan ja käsipainot kotiin (pystypunnerruksia, olan kohautuksia), etunojapunnerruksia, ojentajapunnerruksia esim sohvan reunalla, leuanvetoa (avustettuna..), sauvakävelyä jne. Venyttelyjä niska- ja kaulalihaksille.

http://kaksplus.fi/threads/vaehaehiilarisen-ruokavalion-ansiosta-psoriasis-katosi.1951105/
 
Viimeksi muokattu:
Liittyykö ylänielun ahtaus ahdistuneisuus häiriöön/masennukseen? Sairastuin kesällä ahdistukseen/ keskivaikeaan masennukseen ja ylänielu muuttui ahtaaksi neurologin katsoessa sitä ja lisäksi tuli muitakin oireita ympäri kehoa. Ylänielu on vieläkin ahdas ja se mietityttää kovasti :(

Kävin erikois kurkkulääkärillä joka katsoi nieluun peilillä, ei kasvaimia jne.. Totesi että suuni limakalvot ovat kovin kuivat, johtuen SSri- lääkityksestä. Syödä pystyn ja niellä ihan ok, kurkkukipuja ei ole. Palautuukohan nielu ikään normaaliksi mitä se oli :( Ahdistusta ja masennusta ehkä on vieläkin vähäsen. Kellään kokemuksia kurkun / nielun yhteydestä ahdistuneisuus häiriöön ja masennukseen? Kiitos.
 
Hei jope,

Kyllä se varmaan kuuluu osalle ihmisistä noi nieluvaivat. Mulla on ollut kanssa samanlaisia ongelmia yleensä neilun kanssa kun on ahdistanut. Laihdun näinä aikoina kovasti, sillä nielu on turvonneen oloinen ja jotenkin kankea ja tottelematon nielaistessa. Vedän ruokaa henkeen helpommin jne. Oma äitinikin reagoi ahdistaviin aikoihin nileuongelmilla, joita lääkärit sitten tutkivat löytämättä yhtään mitään todellista fyysistä vikaa sieltä.