Ahdistaa jo nyt huominen työpäivä!

[ahdistunut]

Muita samassa tilanteessa olevia?

Kai pitäs vaihtaa alaa, mutta en oikein tiedä, että mitä oikeesti haluisin tehdä... mut oikeen mahan pohjassa nytkin tuntuu kun ajattelenkin, että huomenna pitäs mennä taas töihin.

 

[hulttion vaimo]

Voimia sulle, ja tosiaan kannattaa varmaan miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa jos töihin meno noin paljon ahdistaa..
Mulla takana kolme viikkoa lomaa ja huomenna aamulla klo 7 ihan iloisin mielin olen töihin menossa!

 

[vieras]

Muita samassa tilanteessa olevia?

Kai pitäs vaihtaa alaa, mutta en oikein tiedä, että mitä oikeesti haluisin tehdä... mut oikeen mahan pohjassa nytkin tuntuu kun ajattelenkin, että huomenna pitäs mennä taas töihin.

No älä mene sinne töihin.

 

[vieras]

Voimia sulle, ja tosiaan kannattaa varmaan miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa jos töihin meno noin paljon ahdistaa..
Mulla takana kolme viikkoa lomaa ja huomenna aamulla klo 7 ihan iloisin mielin olen töihin menossa!

Tämä lohduttikin aapeetä.

 

[minkki]

Mua ahdistaa jäädä lasten kans kotiin, kun mies taas menee huomenna töihin. Tää on liian samanlaista arkee.. Voimia sulle ja koita vaihtaa työpaikkaa, jos on mahiksia..

 

[Non compos mentis]

Mulle riitti työpaikan vaihtaminen, että ahdistus katos.

 

[Alashandra]

Muita samassa tilanteessa olevia?

Kai pitäs vaihtaa alaa, mutta en oikein tiedä, että mitä oikeesti haluisin tehdä... mut oikeen mahan pohjassa nytkin tuntuu kun ajattelenkin, että huomenna pitäs mennä taas töihin.

Hei! Täällä toinen. Alanvaihto on vakavassa harkinnassa ja olen jo vaivihkaa vähän kysellyt uutta työtä. Tietää jo valmiiksi, että aamulla oksettaa ja vatta on nurin koko päivän. Ko vain sais yön nukuttua.

Voimia meille tehdä muutos parempaan

 

[lomailija]

Mulle riitti työpaikan vaihtaminen, että ahdistus katos.

Peesi!
Jos noin kovasti vituttaa lähteä töihin, on kyllä työpaikan vaihdos paikallaan.
Itse olen vielä ensi viikon kesälomalla, mutta mieli on jo töissä. Odotan jo töihin pääsyä, vaikka lomallakin on kliffaa.

 

[vieras]

Olettepa surkeita tapauksia. Andistaako teitä tilipäivänäkin?

 

[hulttion vaimo]

Voimia sulle, ja tosiaan kannattaa varmaan miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa jos töihin meno noin paljon ahdistaa..
Mulla takana kolme viikkoa lomaa ja huomenna aamulla klo 7 ihan iloisin mielin olen töihin menossa!

Tämä lohduttikin aapeetä.

Halusin vaan kertoa että jos on työ mistä tykkää, ei töihin meno silloin ahdista. Ja sen vuoksi kehotin miettiä tulevaisuuttaan tarkemmin. Ihan hyvää tarkoitin kuitenkin vaikka kerroinkin että itsestäni on kiva mennä töihin!

 

[juupajuu]

Kuule ilmoita esimiehelle ettet tule töihin hae saikkua ja rupea etsimään toista työpaikkaa.

 

[Voimia ap:lle]

Mulla on ihana työ ja tykkään siitä niin paljon kuin vain voi. Mutta se ei estä sellaista ahdistuksen tunnetta tulemasta joskus sunnutaipäivisin, ei onneksi kuin hyvin harvoin sentään. Se on jäytävä tunne ja sille ei voi mitään. Mutta kun maanantai koittaa ja työt alkaa on taas kaikki ok ja voi vain ihmetellä sitä edellisen päivän ahdistusta.

 

[en siis ole ainoa...]

En näköjään ole ainut joka voi jo nyt pahoin kun ajattelee huomista työpäivää. Pitäis vaihtaa työpaikkaa/alaa. Olen joskus aamulla oksentanut työpaikan vessassa kun pelottaa/ahdistaa niin kovasti. Huomasin jo eilen että pinna alkoi kiristää kun tiesin että maanantaina töihin... Meillähän ei edes kesälomia saa pitää niin että olis 4 viikkoa putkeen, mutta toisaalta eihän sekään mitään auttas.

 

[vieras]

Oon ollut, enää onneksi en ole. Tietty viikonloppua olisin voinut viettää pitempäänkin, mutta ihan kiva huomenna on mennä töihinkin, kunhan aamulla taas arkirytmiin käyntiin pääsee.

On ollut semmoinenkin työpaikka, että monena aamuna oksensin kun ahdisti niin mennä töihin. Sieltä otinkin sitten parin kuukauden jälkeen loparit, vaikka se tarkoitti taloudellisesti aivan tyhjän päälle jäämistä (en siis saanut edes toimeentulotukea tms.).

Tällä hetkellä mulle merkitsee eniten se, että työpaikalla on hyvä henki ja töissä enimmäkseen mukavaa. Se, vastaako työ täysin koulutustani tai saanko hyvää palkkaa (nykyisessä työssä palkka todella paska, tilipäivänä ei siis naurata vaikka muuten viihdynkin) ei ole loppujen lopuksi niin tärkeää. Erilaisten koettelemusten jälkeen olen pistänyt ykkössijalle elämässäni henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden ylläpitämisen. Töissä tai välittömästi työhön liittyvissä puuhissa kuten työmatkoissa kuitenkin menee suurin osa valveillaoloajasta...

 

[Criminal Mind]

Täällä kans yks työpaikka pahoinvoiva

 

[vieras]

Mulla on ihana työ ja tykkään siitä niin paljon kuin vain voi. Mutta se ei estä sellaista ahdistuksen tunnetta tulemasta joskus sunnutaipäivisin, ei onneksi kuin hyvin harvoin sentään. Se on jäytävä tunne ja sille ei voi mitään. Mutta kun maanantai koittaa ja työt alkaa on taas kaikki ok ja voi vain ihmetellä sitä edellisen päivän ahdistusta.

Näinhän se on välillä. Mut jos mua ahdistaisi viikon alettuakin ja joka ilta vaan ahdistaisi että huomenna pitää mennä töihin, niin sit ehkä alkaisin miettiä tarkemmin, mitä tehdä.

Mitä jos ap kävisit juttelemassa vaikka työvoimatoimiston ammatinvalinnan ohjaajalla? Se on ainakin ilmainen palvelu.

 

[Voimia ap:lle]

Jatkan vielä kertomalla että tämä samainen tunne tuntui mulla jo ala-asteikäisenä. Sunnuntai kun alkoi kääntymään iltaa kohti alkoi ahdistus jolle annoin nimen 'sunnuntaiolo.' Silloin se sunnuntaiolo iski usein ja tavallaan pilasi ne päivät. Olen näistä jutellut muutaman ihmisen kanssa ja en suinkaan ole poikkeustapaus, on meitä muitakin.

 

[vieras]

Jatkan vielä kertomalla että tämä samainen tunne tuntui mulla jo ala-asteikäisenä. Sunnuntai kun alkoi kääntymään iltaa kohti alkoi ahdistus jolle annoin nimen 'sunnuntaiolo.' Silloin se sunnuntaiolo iski usein ja tavallaan pilasi ne päivät. Olen näistä jutellut muutaman ihmisen kanssa ja en suinkaan ole poikkeustapaus, on meitä muitakin.

Mulla on samanlaista. Jotenkin tuollaiset siirtymät ovat mulle vaikeita, vaikka olisi siis kyse ihan mukavastakin jutusta. Esim. ennen matkoille lähtöäkin mulla on aina ihan kamala olo, vaikka matka olisi kiva ja odotettu. Mut ahdistava olo on myös kotiin palatessa. Sit kun siirtymä on ohi, on taas elo ihan onnellista.

 

[Alashandra]

En näköjään ole ainut joka voi jo nyt pahoin kun ajattelee huomista työpäivää. Pitäis vaihtaa työpaikkaa/alaa. Olen joskus aamulla oksentanut työpaikan vessassa kun pelottaa/ahdistaa niin kovasti. Huomasin jo eilen että pinna alkoi kiristää kun tiesin että maanantaina töihin... Meillähän ei edes kesälomia saa pitää niin että olis 4 viikkoa putkeen, mutta toisaalta eihän sekään mitään auttas.

Mulla on vielä ensi viikko työtä ennen 3 viikon kesälomaa. Yritän tsempata, yritä sinäkin. Olen nyt ollut viikon töissä 3 viikon sairasloman jälkeen ja samassa pisteessä aletaan taas olla kuin ennen sl:lle jääntiä. Sl:n syynä unettomuus, ahdistus ja masennus.

Nyt kun kaikki kääntyi elämässä ylösalaisin ja pystyi myöntämään ettei enää pakolla jaksa, on joutunut miettimään elämää ja sitä mitä haluaa todella tehdä. En todellakaan halua koko loppuelämää käydä työssä jota inhoan ja josta en yhtään pidä. Asiakkaista osa on sellasia kuspäitä ettei tosikaan, pelkään päivät että ne ilmestyy siihen pöyän päähän kuijottaan. Se enimmäkseen ahdistaa.

Mutta se muutos pitää lähteä itsestä. Sitä ei kukaan muu voi tehdä, siksi olen alkanut jo tehdä siirtoja alan vaihtoon. Vaikkakin tässä vaihdossa työajat ja palkka muuttuvat huonompaan suuntaan, mutta haluan nauttia työstäni ja sitä ei raha korvaa.

Tehdään töitä onnellisemman elämän eteen <3

 

[Voimia ap:lle]

Jatkan vielä kertomalla että tämä samainen tunne tuntui mulla jo ala-asteikäisenä. Sunnuntai kun alkoi kääntymään iltaa kohti alkoi ahdistus jolle annoin nimen 'sunnuntaiolo.' Silloin se sunnuntaiolo iski usein ja tavallaan pilasi ne päivät. Olen näistä jutellut muutaman ihmisen kanssa ja en suinkaan ole poikkeustapaus, on meitä muitakin.

Mulla on samanlaista. Jotenkin tuollaiset siirtymät ovat mulle vaikeita, vaikka olisi siis kyse ihan mukavastakin jutusta. Esim. ennen matkoille lähtöäkin mulla on aina ihan kamala olo, vaikka matka olisi kiva ja odotettu. Mut ahdistava olo on myös kotiin palatessa. Sit kun siirtymä on ohi, on taas elo ihan onnellista.

En tiedä liittyykö tämä enää varsinaiseen aiheeseen mutta nyt muistin yhden asian. Myös silloin tulee se samainen tunne jos olen sopinut että joku tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan kylään. Iloisella mielellä ja sitä tosiaan tarkoittaen olen kutsun esittänyt mutta sinäpäivänä alkaa tuntua siltä etten haluiskaan tähän ketään. Nyt alkaa jo itseänikin naurattamaan!

 

[miu]

Oh, you hate your job? You should have told that earlier, because there's a support group for that,
It's called EVERYBODY!

 

[vieras]

Jatkan vielä kertomalla että tämä samainen tunne tuntui mulla jo ala-asteikäisenä. Sunnuntai kun alkoi kääntymään iltaa kohti alkoi ahdistus jolle annoin nimen 'sunnuntaiolo.' Silloin se sunnuntaiolo iski usein ja tavallaan pilasi ne päivät. Olen näistä jutellut muutaman ihmisen kanssa ja en suinkaan ole poikkeustapaus, on meitä muitakin.

Mulla on samanlaista. Jotenkin tuollaiset siirtymät ovat mulle vaikeita, vaikka olisi siis kyse ihan mukavastakin jutusta. Esim. ennen matkoille lähtöäkin mulla on aina ihan kamala olo, vaikka matka olisi kiva ja odotettu. Mut ahdistava olo on myös kotiin palatessa. Sit kun siirtymä on ohi, on taas elo ihan onnellista.

En tiedä liittyykö tämä enää varsinaiseen aiheeseen mutta nyt muistin yhden asian. Myös silloin tulee se samainen tunne jos olen sopinut että joku tulee tiettynä päivänä tiettyyn aikaan kylään. Iloisella mielellä ja sitä tosiaan tarkoittaen olen kutsun esittänyt mutta sinäpäivänä alkaa tuntua siltä etten haluiskaan tähän ketään. Nyt alkaa jo itseänikin naurattamaan!

Joo mulla on ihan sama, ja sama jos olis sopinut menevänsä itse jonnekin kylään! Mut muistan, että lapsenakin menin mieluisiinkin harrastuksiin, joissa tosissaan sitten paikanpäällä viihdyin, aina tosi vastentahtoisesti. Aina olis tehnyt mieli vaan jäädä kotiin.

Ja sit vaikka olis ollut tosi hauska ilta, niin silti vieraiden lähdettyä tai itse kotiin mentyä on semmoinen ahdistunut ja levoton olo. Joka onneksi menee ohi kuitenkin. Ihan kuin junalla kestäis vähän aikaa päästä takaisin raiteelleen siltä poikettua.

 

[pilviini harmaana]

Olisit valinnut opettajan ammatin, niin ei tarvis huomenna mennä töihin

 

["SAMATÄÄLLÄ"]

Anna kun arvaan,olet päiväkodissa?