Ahdistus on epämääräinen tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin ja se peittää alleen paljon oikeita tunteita. Ahdiostus on paremminkin seurausta käsittelemättömistä tunteista kuin tunne.
Siksi kannattaa ensin miettiä tarkasti, liittyykö ne ahdistusta aiheuttavat asiat oikeasti parisuhteeseen tai työtilanteeseen, joita on aina helppo syyttää, kuhn on paha olla.
On paljon ihmisiä, jotka vaihtavat puolisoa, mutta ei parisuhdetta. Toisinsanoen mikään ei muutu, sama ahdistus seuraa suhteesta toiseen, vaikka kuinka yrittää vaihtaa. Oikea syy ahdistukseen onkin usein jossain ihan muualla kun ympäristössä. Se on useimmiten omissa käsittelemättömissä tunteissa ja kysvyttömyydessä olla läsnä ja kohdata edes itseään, saati muita ihmisiä.
Ahdistus on useinkatkeruuden sekaisnen jumi; olen ansassa elämässäni, enkä voi mitään millekkään. Juutun siis ahdistukseen, enkä edes yritä muuttaa mitään oikeasti, juoksen vain ahdiostusta pakoon vaikka parisuhteesta toiseen, harrastuksiin, työhön opiskeluun...mihin vain, mikä estä minua kohtaamasta omaa haavoittuvaisuuttani.
Ahdistus on luonnollinen reaktio kun elämä tuntuu valuvan ukkaan ja olevan hallitsematonta ja eipä siihen juuri muu auta, kun rohkeus muuttaa asiat, jotka oikeasti on epätyydyttviä ja kyky erottaa asiat, jotka kannattaa muuttaa asioista, joille ei voi mitään tai jotka eivät ole oikeasti merkityksellisiä oman hyvinvoinnin kannalta.
Jos opinnot eivät ole paljoa kesken, niin kannattaa varmasti miettiä puhtaasti järjellä; opiskellakko nyt loppuun se, mitä on aloittanut ja sitten mieleiselle alalle joku lyhyt tutkinto, jotta pääsee mieleisiin töihin. Jos tähän astiset opinnot valuu tyystin hukkaan jos alaa vaihtaa nyt, ei varmasti sitä kannata tehdä. jos taas tähän astisia opintoja voi hyödyntää, niin miksi ei?
Ihmisellä on käsittämätön luontainen muutosvastarinta, muutos parempaankin pelottaa. Nykyhetken on pelotettava enemmän kun muutos, jotta muutoksen aloittaa.
