Kurja sukujuhannus

[Björn]

[QUOTE="vieras";28646222]Huomaa, ettei suurin osa vastanneista ole joutunut tekemisiin ap:n anopin kaltaisen ihmisen kanssa...[/QUOTE]

Eiköhän jokainen ole hulluihin törmännyt, mutta se on sitä henkistä kasvua, ettei provosoidu ihan jokaisesta makkaratikusta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Lis";28646210]Peesi. Luulen etta ap. on hyvin nuori tai hyvin herkkanahkainen. Anopit tykkaa neuvoa, omanikin, kuuntelen hymyillen ja teen sitten aivan omalla tavallani .[/QUOTE]

Kuulostaa kyllä vähän hassulta tuo makkarajuttu, että siitä piti noin tuohtua kun tullaan neuvomaan, mutta toisaalta ymmärrän, jos ap:n anoppi on sitä sorttia että kertakaikkiaan joka asiaan tullaan puuttumaan ja neuvomaan. Kyseessä ei silloin yleensä ole vilpitön halu auttaa, vaan halu osoittaa että itse on parempi ja miniä ei osaa mitään, ja halu määräillä muut tekemään asiat hänen tavallaan. Silloin menee helposti hermot jo tuollaisesta pikkujutusta, ja voi olla hyvä sanoa vastaan heti eikä vasta sitten kun on koko päivän kuunnellut huomauttelua siitä minkä merkkistä mehua on tuonut, millaisella lusikalla syöttää lasta, minkälaiseen paperiin pyyhkii takamuksensa ja aivastaakin vääränlaisella äänellä...

 

["mama"]

Eiköhän jokainen ole hulluihin törmännyt, mutta se on sitä henkistä kasvua, ettei provosoidu ihan jokaisesta makkaratikusta.

No se on vähän eri asia törmätä johonkin hulluun, kuin että jos sellainen mellastaa omassa perhepiirissä ja sen kans pitäisi olla väleissä ja tekemisissä useinkin, kuten nyt isovanhempien kans ollaan.

 

[Björn]

[QUOTE="mama";28646257]No se on vähän eri asia törmätä johonkin hulluun, kuin että jos sellainen mellastaa omassa perhepiirissä ja sen kans pitäisi olla väleissä ja tekemisissä useinkin, kuten nyt isovanhempien kans ollaan.[/QUOTE]

Ei sukulaisistaan tai varsinkaan miehen sukulaisista tarvitse pitää, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata sietää ja tulla toimeen.

 

["vieras"]

Ei sukulaisistaan tai varsinkaan miehen sukulaisista tarvitse pitää, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata sietää ja tulla toimeen.

Mitä tahansa ei tarvitse sietää, enkä tarkoita nyt makkaranpaistamista.

 

["vieras"]

No, uskon että monella muullakin menisi hermot jos monta päivää pitäisi miehen perheen kanssa olla. Ehkä ensi vuonna lyhyempi vierailu teille?

Äläkä nyt makkaranpaiston takia katkaise välejä anoppiin. Pyysihän se anteeksikin.

 

["sasa"]

Eiköhän jokainen ole hulluihin törmännyt, mutta se on sitä henkistä kasvua, ettei provosoidu ihan jokaisesta makkaratikusta.

Näin juuri. Miniä taitaa olla aikamoinen nättinokka, joka vetää herneen nekkuun tavallista syvemmälle.

Jos kaikesta provosoituu ap:n tyylillä, niin kyllä maailmassa on vaikeaa. Kaksi draamakuningatarta vastassa, niin lopputulos on tällainen.

 

["vieras"]

Aika herkkähipiäinen mimosankukkanen olet... Etkös osaa yhtään vaikka vaihtaa puheenaihetta diplomaattisesti jos et halua kuunnella neuvoja enempää. Voi kai sitä vaan sanoa jotain että "No nyt tää taitaa olla ihan okei mun makuun" kun olet valmis. Antaa toisen läpättää jos siltä tuntuu, vahingoittaako se oikeasti sua jollain tapaa?

 

["mämämä"]

[QUOTE="vieras";28646222]Huomaa, ettei suurin osa vastanneista ole joutunut tekemisiin ap:n anopin kaltaisen ihmisen kanssa...[/QUOTE]
Mä ainakin olen joutunut tekemisiin erittäin hankalien anoppien ja muidenkin kanssa, ja todellakin kokemus on opettanut hymyilemään vain niille neuvoille ja paljon muullekin rähinälle.
Joku tuollainen nenäkäs "saisinko paistaa makkarani rauhassa" on asiaton älähdys, eikä tuollaisesta seuraa koskaan kuin riitaa.
Ehkäpä aloittajan käytös on aina samanlaista, ei ole ihmekään jos sitä riitaa tulee.

 

["vieras"]

[QUOTE="Siis";28645942]Oisko se oikeesti ollu niin vaikeeta paistaa sitä makkaraa sun tavalla samalla kun anoppi horisee jotain makkaranpaistosta?

Onhan toi nyt aika tylyä sanoa ettet saa paistaa "rauhassa", jos nyt joku vanhempi ihminen samalla höpisee jotain siitä pitääkö kääntää vai ei. Hymyilet vaan ja jatkat miten haluat, etkä alota jotain kolmatta maailmansotaa siitä kenellä on oikeus puhua sun tunteista ja kenellä ei.[/QUOTE]

Kannattaa tosiaan vastailla, että joo, joo ja muuta yhtä myönteistä, samalla kun tekee asiat kuitenkin omalla tavallaan. Tulee aivan mieleen, kuinka anoppipuoli neuvoi makkaranpaistonuotion tekoa grilliin. Annoin hänen tehdä ihan rauhassa niinkuin parhaaksi näki, en edes urputtanut siitä, että laittoi räiskyviä havupuita palamaan. Eikä lapset saaneet edes tikun nokassa paistella makkaroitaa, piti vaan ritilälle laittaa paistumaan. Kuvittelee, etten minä jo keski-ikäinen osaa moista tehdä, kun meillä ei ole omaa omistusmökkiä, eikä vanhemmillanikaan ole. Lapsuudessa olen kuitenkin joka kesä viettänyt monta viikkoa mökillä (vanhemman työpaikan kautta oli halpa mökki aina käytössä firman virkistyskylässä) ja alle 10 vuotiaana olin jo mestari tekemään makkaranpaistotulia Lapsille on aina kohokohta, että saavat paistaa itse sitä makkaraa, ei tarvitse ihmetellä, etteivät halua erityisemmin mennä heidän mökilleen, kun kaikki pienimmätkin ilot viedään.

 

["vieras"]

AP kuulostaa niin lapselliselta ja pumpulissa kasvaneelta, että ei ole tainnut elämä paljoa koetella jos tuo oli tilanne, josta ei selviydytty.

 

["vieras"]

[QUOTE="mämämä";28646276]Mä ainakin olen joutunut tekemisiin erittäin hankalien anoppien ja muidenkin kanssa, ja todellakin kokemus on opettanut hymyilemään vain niille neuvoille ja paljon muullekin rähinälle.
Joku tuollainen nenäkäs "saisinko paistaa makkarani rauhassa" on asiaton älähdys, eikä tuollaisesta seuraa koskaan kuin riitaa.
Ehkäpä aloittajan käytös on aina samanlaista, ei ole ihmekään jos sitä riitaa tulee.[/QUOTE]

Eikö neuvominen sitten ole nenäkästä? Miksi ap:n olisi pitänyt vain hymistellä ja antaa olla, olisihan anoppi voinut tehdä niin tylyn vastauksen saatuaan, eikä aloittaa tai jatkaa riitaa? Miksi ain ajatellaan, että anoppi saa sanoa ja tehdä mitä haluaa, ja miniän pitää hymysuin kuunnella ja antaa olla? Ja sitten vielä miniälle valitetaan, jos ei halua olla kovin usein tekemisissä anopin kanssa, vaikka miniälle se tekemisissä oleminen tarkoittaisi tauotonta vittuilun ja komentelemisen kuuntelua

Ja siis JOS kyse oli vain ja ainostaan siitä että sattui neuvomaan makkaranpaistossa, niin ap: reagointi kyllä meni vähän yli, mutta anopin meni vielä pahemmin yli...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28646301]Eikö neuvominen sitten ole nenäkästä? Miksi ap:n olisi pitänyt vain hymistellä ja antaa olla, olisihan anoppi voinut tehdä niin tylyn vastauksen saatuaan, eikä aloittaa tai jatkaa riitaa? Miksi ain ajatellaan, että anoppi saa sanoa ja tehdä mitä haluaa, ja miniän pitää hymysuin kuunnella ja antaa olla? Ja sitten vielä miniälle valitetaan, jos ei halua olla kovin usein tekemisissä anopin kanssa, vaikka miniälle se tekemisissä oleminen tarkoittaisi tauotonta vittuilun ja komentelemisen kuuntelua

Ja siis JOS kyse oli vain ja ainostaan siitä että sattui neuvomaan makkaranpaistossa, niin ap: reagointi kyllä meni vähän yli, mutta anopin meni vielä pahemmin yli... [/QUOTE]

Koska viisaampi osaa lopettaa riidan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28646279]Lapsille on aina kohokohta, että saavat paistaa itse sitä makkaraa, ei tarvitse ihmetellä, etteivät halua erityisemmin mennä heidän mökilleen, kun kaikki pienimmätkin ilot viedään.[/QUOTE]

Jos uskaltaisi sanoa nätisti vastaan ja tehdä tavallaan, lapset saisivat ilonsa ja anoppikin saisi seuraa useammin, kun lapset viihtyisivät, ja varmaan kaikki olisivat tyytyväisiä. Paitsi jos anoppi ei kestä sitä, että asioita tehdään muuten kuin hänen tavallaan.

Jos tapaamisia on harvoin, niin toki silloin jaksaa ja voi hymistellä ja taipua aina toisen tahtoon, mutta mitäs sitten jos anoppi haluaakin viettää useammin yhteistä aikaa?

 

[sama vieras]

[QUOTE="vieras";28646308]Koska viisaampi osaa lopettaa riidan.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, että viisaampi lopettaa riidan, mutta usein myös nähdään ongelmana se, että nainen ei haluaisi viettää kovin paljon vapaa-aikaa ja lomia miehen vanhempien kanssa, yleensä juuri siksi ettei jaksa saamaansa kohtelua, muttei halua riidelläkään. Ja silloinkin miniää syytetään siitä, että tapaamiset on harvassa... Jos muutaman kerran sanoisi vastaan ja puhuisi selväksi jotkut yhteiset pelisäännöt, niin ehkä jatkossa kaikki vaoisivat käyttäytyä niin, että yhdessä vietetty aika ei ole kenellekään vastenmieleistä, ja niitä mökki-iltoja ja muta ajanviettoa voisi harrastaa yhdessä useamminkin

 

["mämämä"]

[QUOTE="vieras";28646301]Eikö neuvominen sitten ole nenäkästä? Miksi ap:n olisi pitänyt vain hymistellä ja antaa olla, olisihan anoppi voinut tehdä niin tylyn vastauksen saatuaan, eikä aloittaa tai jatkaa riitaa? Miksi ain ajatellaan, että anoppi saa sanoa ja tehdä mitä haluaa, ja miniän pitää hymysuin kuunnella ja antaa olla? Ja sitten vielä miniälle valitetaan, jos ei halua olla kovin usein tekemisissä anopin kanssa, vaikka miniälle se tekemisissä oleminen tarkoittaisi tauotonta vittuilun ja komentelemisen kuuntelua

Ja siis JOS kyse oli vain ja ainostaan siitä että sattui neuvomaan makkaranpaistossa, niin ap: reagointi kyllä meni vähän yli, mutta anopin meni vielä pahemmin yli... [/QUOTE]
Ei se neuvominen ole välttämättä kuin jutustelua, ja ehkä tosiaan halua jakaa makkaranpaistokokemustaan.
On siinä pieni ero sanooko vaikka "kiitos mutta mä tykkään paistaa makkarani just näin" tms. kuin että älähtää heti "saanko minä paistaa oman makkarani rauhassa!"

Kyllä mullakin varmasti tulee aina jotain hölötettyä ja neuvottua ihan perhepiirissäkin, ja mullakin on muuten miesystävä jolle aina kun sanoo jotain mistä se on eri mieltä, se huutaa että "omassa mökissäni minä teen mitä haluan".
Ja siitä minä taas raivostun, mutta mielestäni se onkin niin törkeästi sanottu ettei mitään rajaa.

 

[Xeron]

Voi ziisus sentään!! Missä tynnyrissä teidät on kasvatettu? Vanhemmat ihmiset nyt vain usein neuvovat, ohjaavat ja kertovat juttuja elämänsä varrelta. Se vaan kuulkaas kuuluu käytöstapoihin nyökytellä kohteliaasti ja ainakin esittää kiinnostunutta. Mummot ja vaarit saattavat vielä usein kertoa saman elämänohjeen tai ruoanlaittovinkin moneen kertaan. Eivät edes itse ehkä muista siitä kertoneensa. Silti se pitää nuoremman olla kohtelias.

Vanhemmalle ihmiselle ei kuulu sanoa mitään että "kyllä minä osaan, ei tarvitse neuvoa". Okei, kyllähän se joskus puuduttaa esittää kiinnostunutta, mutta se vaan kuuluu asiaan. Vaikka se olisi sadasviideskymmenes kerta kun anoppi opettaa makkaranpaistoa, niin sinun kuuluu hymyillä ja nyökytellä. Vanhemmille ei kuulu sanoa vastaan. Piste!

Ja jos anoppi on ihmetellyt loukkaantumistasi, niin siihenkään ei mennä inttämään vastaan: "älä sä puhu mun tunteista". Äärimmäisen epäkohteliasta käyttäytymistä vanhempaa kohtaan.

Kirjoituksestasi tulee mieleen teini-ikäisen aikuistumiskapina. Ihan kuin sinä haluat niin kovasti olla iso ja aikuinen, että pitää vanhemmille änkyröidä. Te ette nyt vain ole vanhempien kanssa "tasavertaisia" siinä mitä toinen voi kertoa ja opastaa. Se käyttäytymismalli pitäisi oppia jo lapsena, mutta ilmeisesti siellä tynnyrissä jossa sinua pidettiin ei tätä oppinut.

Sitten mummolasta lähdettyänne voitte miehenne kanssa kahdestaan naureskella mummin satakertaa kerrotuille elämänohjeille. Mutta hänelle itselleen sitä ei sanota!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28646319]Jos uskaltaisi sanoa nätisti vastaan ja tehdä tavallaan, lapset saisivat ilonsa ja anoppikin saisi seuraa useammin, kun lapset viihtyisivät, ja varmaan kaikki olisivat tyytyväisiä. Paitsi jos anoppi ei kestä sitä, että asioita tehdään muuten kuin hänen tavallaan.

Jos tapaamisia on harvoin, niin toki silloin jaksaa ja voi hymistellä ja taipua aina toisen tahtoon, mutta mitäs sitten jos anoppi haluaakin viettää useammin yhteistä aikaa?[/QUOTE]

Arvaa vaan kuinka monesti ollaan sanottu, että lapset haluavat paistaa tikussa avotulella. Varmaan kerran ovat saaneet niin tehdä :headwall: Se on jo suuri myönnytys, että saa makkarat ritilälle avotuleen, yleensä ne laitetaan joko kaasugrilliin tai mikroon :x Eipä tuolla mökillä käydä kuin kerran vuoteen ja mitä isommaksi lapset on kasvaneet, on sitä suuremmaksi on muuttunut natina, että onko meidän pakko mennä sinne tänä vuonna.

Asiat tehdään siellä joko anoppipuolen tapaan tai ei tehdä lainkaan.

 

["mama"]

Ei sukulaisistaan tai varsinkaan miehen sukulaisista tarvitse pitää, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata sietää ja tulla toimeen.

Ai? Asiatonta käytöstä, seläntakana paskanpuhumista, jatkuvaa riidan haastamista ja järkyttäviä itkupotkuraivareita, jos asiat ei mee niin kuin anoppi haluaa. Just. Tosi hienoo, et oot saavuttanut sellaisen henkisen kasvun tason, että voit sietää tällaista käytöstä vuodesta toiseen silmääkään räpäyttämättä.
Mun entinen anoppi oli tällanen ja tää palstatila ei riittäis jos alkaisin tänne kuvaileen sen kaikki temput.
Mun nykyinen anoppi on sellainen, joka myös neuvoo ja hänen neuvonsa otan hymyssä suin vastaan ja joskus jopa toteutan
Näissä kahdessa anoppityypissä on vissi ero, toinen on pahansuopa piru ja toinen hyväntahtoinen ihminen, joka tarkoittaa neuvoillaan hyvää.
Pitää olla melko cuupo, jos ei tätä ymmärrä ja yrittää pusertaa näitä kahta erilaista neuvoja-tyyppiä samaan muottiin

 

["vieras"]

Tuli mieleen että anoppi sai makkarasta vain tekosyyn alkaa purkaa omaa pahaa oloaan ap:lle joka sitten ei tarttunutkaan syöttiin ihan anopin toivomalla tavalla.

 

["vieras"]

Olisit sanonut, että "juu minäkin paistoin ennen makkarat noin, mutta sittemmin olen huomannut että tämä tapa on parempi, kokeileppas säkin anoppi tätä tapaa".

 

["Papparainen"]

Aloittaja on tyypillinen nykykasvatuksen "kaupunkilaisfriidu". Valitettava kasvatusilmiö sinänsä...

Kaupukilaisfriidu on hyvin itsetietoinen. Tullessaan sukumökille hän on ottanut omat ruoat mukaan, kysymättä etukäteen muilta haluaisivatko nämä ehkä syödä yhdessä. Muiden ruokaillessa samaa ruokaa, kokkaa kaupunkilaisfriidu itse perheelleen eri ruokaa. Ohjeiden ja neuvojen antaminen suututtaa kaupunkilaisfriidun, sillä kyllähän hän nyt itse tietää esim. mistä kuivat polttopuut löytyvät.

Vanhempien ihmisten elämänturinoita kaupunkilaisfriidu ei jaksa kuunnella. Hän osoittaa sen poissaolevalla katseellaan ja eleettömyydellään. Useimmiten kaupunkilaisfriidu poistuu tilanteesta äkkiä jollain tekosyyllä lapsiin liittyen: "Missäs Aleksi on? Käynpäs äkkiä katsomassa mihin hän meni".

Isovanhempien keksiessä jotain aktiviteettia, esim. soutelua tai tikanheittoa, keksii kaupunkilaisfriidu aina jotain parempaa. Hänen keksimänsä puuha tapahtuu aina "omalla perheellä", esim. metsäkävely ja sinne livahdetaan niin ettei kukaan muu ehdi mukaan. Kaupunkilaisfriidua muutenkin ärsyttää, jos isovanhemmat haluavat touhuta paljon lasten kanssa. Jos isovanhempi vielä huomaamattomuuttaan komentaa kaupunkilaisfriidun lasta, on seurauksena ydinsota tai täyhdellinen mökötys.

Mökillä tehtäviin hyötyaktiviteetteihin kaupunkilaisfriidu ei osallistu. Siinä vaiheessa kun muut alkavat tehdä polttopuita, hakee kaupunkilaisfriidu jälkikasvunsa ja lähtee karkuun, esim. lammelle soutelemaan. Mikäli polttopuiden teon yhteydessä joku uskaltaa ottaa kylmän oluen, antaa kaupunkilaisfriidu olemuksellaan ymmärtää: "hiton juoppo".

Mökeillä usein tapahtuva miesten ja naisten omat saunavuorot eivät kaupunkilaisfriidulle sovi. Omaa miestä ei uskalla päästää äijäporukalla saunomaan, "kun ne kuitenkin juo siellä kaljaa". Ainoastaan omalla perheellä saunotaan ja syyksi voi aina ilmoittaa että lapset haluavat saunoa näin.

Lähtiessään mökiltä kaupunkilaisfriidu ei koskaan kiitä appivanhempia. Mistä sitä nyt pitäisi kiittää, kun omia ruokia on syöty. Kaupunkilaisfriidulle itse mökki, tontti, veneen bensa ja vaikka ne polttopuut ovat itsestäänselvyyksiä, joista ei kiitosta kuulu lausua.

 

[näinkin]

En voi väittä tietäväni mitä a.p:n tilanteessa olisin tehnyt kun en paikalla ollut, mutta jotenkin tuli niin mieleen oman perheeni tilanne. Meillä neuvova osapuoli on oma äitini.

Tilanne eroaa kuitenkin niin, että minua ei ärsytä. Välillä tosin naurattaa ja huumorilla höystettynä asetankin rajoja tuolle neuvomiselle. Samaten otan usein neuvoja vastaan, mutta äitinikin on jo tottunut, että loppujen lopuksi teen kuitenkin niin kuin itse parhaaksi näen. Tiedän, että äitini nauttii kun saa olla hyödyksi neuvomalla kun ei enää juuri muuten voi (tosin on tehnyt sitä aina) ja siksikin annan neuvoa vaan vaikken neuvoja kaipaisikaan. Tyyli on välillä aika komentavakin, mutta se ei tilannetta muuta, tunnen hänet ja tiedän ettei sillä pahaa tarkoita.

No, mutta siskoni sitten taas..hän ei voi sietää neuvomista. Äidin kanssa hän on ollut usein pitkäänkin riidoissa, kun sisko sanoo takaisin turhan pontevasti. Heissä kahdessa on kai liikaa jotain samaa ja väkisin syntyy kolareita. Äitimme yrittää tarjota apua, tulisi laittamaan pihaa avuksi (suunnittelemaan) tai tarjoutuu lyhentämään liian pitkän hameen. Äiti sanoo ettei ne kukat menesty siinä kohden pihaa ja tuo kukka on parempi tai hame pitää sovittaa kengät jalassa jne. Parit ohjeet sisko kuuntelee mutisten ja sitten töksäyttää jotain lyhyttä ja tympeää. Äiti loukkaantuu ja aloittaa mykkäkoulun joka taas ärsyttää siskoa. Sisko kovaan ääneen yrittää selittää ettei jaksa nyt tällasta, mutta äänen sävy on todella vihainen. Äiti julistaa ettei koskaan enää yritä auttaa jne.. Puuh!

Enkä ihan oikeasti tajua mikä siinä hommassa on niin vaikeaa. Kumpikin ovat niin mukavia erikseen, mutta yhdessä ei aina oikein toimi. Ja siskoni voisi kuvailla äitiämme juuri a.p:n tavoin ja minä sekä monta muuta sukulaista taas ollaan ihan eri linjoilla. Että näinkin..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28646288]AP kuulostaa niin lapselliselta ja pumpulissa kasvaneelta, että ei ole tainnut elämä paljoa koetella jos tuo oli tilanne, josta ei selviydytty.[/QUOTE]

Itse asiassa mun isällä on paranoidinen skitsofrenia ja äitini on kuollut. On elämä koetellut ja juuri isäni mielenterveysongelmien vuoksi tunnistan terveen ja epäterveen käytöksen.

Vielä kerran sanon: MULLE ONGELMA EI OLE ANOPIN NEUVOMINEN TAI MAKKARANPAISTO. Anoppini neuvoo joka asiassa ja teen joko niin kuin hän haluaa tai tarvittaessa kuuntelen ja teen niin kuin haluan. Tällä kertaa aivan ystävällisesti pyysin, että saisin paistaa rauhassa. En ollut loukkaantunut neuvomisesta.

Ongelmana on anoppini paha olo, jota hän purki minuun. Hänellä on pahoja ongelmia, joita hän purkaa läheisiinsä. En jaksa eikä minun pidäkään jaksaa narsistisen ihmisen hyökkäyksiä. Tällä en tarkoita neuvomista.

Te, jotka haluatte vetää tästä jonkin neuvomis ja herkkähipiäisminiäongelman, niin saatte ihan rauhassa jatkaa omaa keskusteluanne, jossa kuvittelette tietävänne mitä oikeasti tapahtui. Mä lopetan. Toivottavasti te ette joudu kohtaamaan tosielämässä mielenterveysongelmaisten läheisiä, kun olette noin ilkeitä ja empatiakyvyttömiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="apua";28645869]Ensimmäinen päivä meni hyvin. [/QUOTE]
Jee!
[QUOTE="apua";28645869]Kysyin saisinko paistaa rauhassa makkarani. Ei vastannut minulle mitään, mutta jätti rauhaan. [/QUOTE]
Yllättyi tiuskimisestasi, mutta ymmärsi jättää hetkeksi rauhaan.

[QUOTE="apua";28645869]Väitti että olin loukkaantunut ja tuohtunut ym. Siitä sanoin etten ollut ja sanoin myös, ettei hänellä ole oikeutta puhua minun tunteistani, koska hän ei voi tietää miltä musta tuntuu. Sanoin myös, että makkaranpaistotilanteessa mulla ei ollut mitään "ongelmaa", halusin vain paistaa makkarani itse omalla tavalla. [/QUOTE]
Sä olit ainakin ärsyyntynyt, olisit voinut sen myöntää. Miksei anopilla ole oikeutta puhua tunteistasi? Mitä väärää?

[QUOTE="apua";28645869] Anoppi ei kuunnellut, edelleen vihaisena puhui mun tunteista ja syytti. Puhui kuin hän olisi uhri, kun hän ei nyt uskalla mua enää IKINÄ neuvoa. Siihen sanoin, että se on sun asia, että ehkä kannattaakin miettiä sitä omaa neuvomista.[/QUOTE]
Vaikka oikeasti SÄ olit uhri, ja anoppi täysi hirviö?

[QUOTE="apua";28645869]
No, poistuin lopulta, kun anoppi vain jankkasi samaa ja ei uskonut minua, tai lopettanut minun syyttämistä olemattomista asioista. [/QUOTE]
Marssit loukkaantuneena menemään, kun et voinut myöntää hermostuneesi ja tiuskaisseesi tökerösti.

[QUOTE="apua";28645869]
Myöhemmin tuntien päästä mieheni alkoi selvittämään asiaa ja sanoi äidilleen, ettei hänellä ole oikeutta puhua noin minulle. [/QUOTE]
Lapatossu miehesi puun ja kuoren välissä vastentahtoisesti osallistui riitaan toistelemalla sinun järjettömiä argumenttejasi, jotka anoppia ärsyttävät.

[QUOTE="apua";28645869]
Nyt ahdistaa tosi paljon. En haluaisi oikeasti enää koskaan nähdä anoppia. Hän on aiemminkin saanut tällaisia ihan sekokohtauksia. [/QUOTE]
Pöh. Ens kerralla sanot että "sori siitä viimekertaisesta!", anoppi kun jo puolestaan pyysi anteeksi. Sitten jatkatte normaalisti.