Vuoden jonotus on todella pitkä! Mua jännittää eniten neuvonnassa, että mitä lapsilta kysytään??? Kuinka tarkasti heitä haastatellaan???? Tuosta armeija hommasta, sitä kysyttiin jo perhelomakkeessa mikä piti täyttää. Tosin en usko sillä olevan merkitystä tähän prosessiin onko käynyt vai ei!!
Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.
- Viestiketjun aloittaja Johanna72
- Ensimmäinen viesti
Minkä ikäisiä olette inkkarityttö? Jonot ovat kyllä todella pitkät. Ja sitten se odotus toden teolla vasta alkaa kun on paperit kohdemaassa, toivottavasti ollaan siinä vaiheessa joskus. Ja kun ei tule mitään väliaikatietoja niin varmasti todella turhauttavaa. Mutta pidetää palstaa hengissä, onhan se sitten hienoa jos asiat etenevät niin saada tietää kaikkien kuulumisia matkan varrella!
:wave: Me ollaan miehen kanssa 30- ja 33-vuotiaita ja meillä on ennestään kaksi perinteisellä tyylillä hankittua lasta. Yksi neuvontakerta on takana ja nyt ollaan kesä odotettu seuraavaa. Meidän adoptio-odotus on sujunut tähän asti nopeammin kuin ajateltiinkaan, sillä myös meidän kotikunnassa jonot pelkkään neuvontaan on vuoden luokkaa, mutta nyt purkivat vissiin jonoja oikein urakalla, ja mekin päästiin puolen vuoden odotuksen jälkeen aloittamaan prosessi kunnolla.
Me oltiin jo jotenkin asennoiduttu odotukseen ylipessimistisesti, joten ekan neuvontakerran jälkeen mulle iski äkillinen paniikkireaktio: kääk, jotain tapahtuu!!!
Kesä on kulunut mukavasti adoptiokirjallisuutta lukiessa ja tulevaisuutta suunnitellessa. Toisaalta olen käynyt läpi kunnon henkisen myllytyksen alkaen näistä "riistänkö lapsen kulttuuristaan" -tyyppisistä pohdinnoista päätyen siihen, että olenko mä kunnollinen äiti ollenkaan! Varmaan oli ihan hyvä asia, että ekan ja toisen neuvontakerran välillä oli pari kuukautta, että ehdin käydä yksityiset epäilyni läpi päässäni. Voin jopa antaa itselleni äitinä hyväksyttävän arvosanan. Ehkä kasin. =)
Me ei olla vielä valittu kohdemaata saati palveluntarjoajaa. Aluksi ajateltiin miehen kanssa automaattisesti Aasian maita, mutta ikävä kyllä me ei taideta olla Aasiassa mitenkään suosikkivaihtoehtoja biologisten lastemme vuoksi. Afrikan maat lienevät tässä asiassa suvaitsevaisempia. Myös se, ettemme kuulu kirkkoon, voipi vähentää vaihtoehtoja. Tosin neuvojamme sanoivat, että se ei ole useinkaan "niin tarkkaa", mutta täytyy kysyä vielä palveluntarjoajilta. Hyvä juttu, jos saadaan tänne keskustelua aikaiseksi!
Me oltiin jo jotenkin asennoiduttu odotukseen ylipessimistisesti, joten ekan neuvontakerran jälkeen mulle iski äkillinen paniikkireaktio: kääk, jotain tapahtuu!!!
Kesä on kulunut mukavasti adoptiokirjallisuutta lukiessa ja tulevaisuutta suunnitellessa. Toisaalta olen käynyt läpi kunnon henkisen myllytyksen alkaen näistä "riistänkö lapsen kulttuuristaan" -tyyppisistä pohdinnoista päätyen siihen, että olenko mä kunnollinen äiti ollenkaan! Varmaan oli ihan hyvä asia, että ekan ja toisen neuvontakerran välillä oli pari kuukautta, että ehdin käydä yksityiset epäilyni läpi päässäni. Voin jopa antaa itselleni äitinä hyväksyttävän arvosanan. Ehkä kasin. =) Me ei olla vielä valittu kohdemaata saati palveluntarjoajaa. Aluksi ajateltiin miehen kanssa automaattisesti Aasian maita, mutta ikävä kyllä me ei taideta olla Aasiassa mitenkään suosikkivaihtoehtoja biologisten lastemme vuoksi. Afrikan maat lienevät tässä asiassa suvaitsevaisempia. Myös se, ettemme kuulu kirkkoon, voipi vähentää vaihtoehtoja. Tosin neuvojamme sanoivat, että se ei ole useinkaan "niin tarkkaa", mutta täytyy kysyä vielä palveluntarjoajilta. Hyvä juttu, jos saadaan tänne keskustelua aikaiseksi!
Kesälomalla ollaan. Ihanaa... Mökkeilyä vesisateessa, mutta pienet sateet ei nyt mieltä lannista. Nyt on hyvä sää lueskella kaikki ne talvella lukematta jääneet kirjat. Niin ja mikä parasta neuvontamme on edistynyt ja on nyt kotiselvityksen kirjoitusvaiheessa! Hehkeää heinäkuuta kaikille!
onkohan tää ihan poissuljettu vaihtoehto..
Mies töissä toisella paikkakunnalla eikä asuta virallisesti yhdessä, eikä siis naimisissakaan. Olisin virallisesti kai yksinäinen hakija? Toisella oltava säännölliset tulot (=työ?) ja mä olen työtön. Varallisuutta kuitenkin sen verran että oon saanu hankittua omistusasunnon. Voisin säästää rahaa kuluihin ja eikö siihen saa kelastakin jotain tukee? Mulla myös ennestään 1 biolapsi, miehellä ei yhtään.
Maavaihtoehdoista lähinnä Intia, siellä yksinäisetkin tasavertasessa asemassa hakijoissa. Olen eronnut, mutta ex-mieheni oli kotoisin tuolta seudulta joten kulttuurista sen verran kokemusta. Erityislapsesta kun ois kyse, niin homma etenis kai myös nopeemmin, kuinka nopeesti? Biolapsellani oli 2-vuotiaaks pahat ruoka-allergiat ja säännölliset seurannat poleilla ja kallis erikoismaito oli ostettava apteekista,.. jos se esim. suulakihalkioisen tai kampurajalkaisen lapsen kanssa ois yhtään samanlaista?
No, tää nyt on vasta kaukanen ajatus, hoitoihin ollaan vasta menossa, mutta kuitenkin, mietin että onko tähän sitten mitään mahdollisuuttakaan...
Mies töissä toisella paikkakunnalla eikä asuta virallisesti yhdessä, eikä siis naimisissakaan. Olisin virallisesti kai yksinäinen hakija? Toisella oltava säännölliset tulot (=työ?) ja mä olen työtön. Varallisuutta kuitenkin sen verran että oon saanu hankittua omistusasunnon. Voisin säästää rahaa kuluihin ja eikö siihen saa kelastakin jotain tukee? Mulla myös ennestään 1 biolapsi, miehellä ei yhtään.
Maavaihtoehdoista lähinnä Intia, siellä yksinäisetkin tasavertasessa asemassa hakijoissa. Olen eronnut, mutta ex-mieheni oli kotoisin tuolta seudulta joten kulttuurista sen verran kokemusta. Erityislapsesta kun ois kyse, niin homma etenis kai myös nopeemmin, kuinka nopeesti? Biolapsellani oli 2-vuotiaaks pahat ruoka-allergiat ja säännölliset seurannat poleilla ja kallis erikoismaito oli ostettava apteekista,.. jos se esim. suulakihalkioisen tai kampurajalkaisen lapsen kanssa ois yhtään samanlaista?
No, tää nyt on vasta kaukanen ajatus, hoitoihin ollaan vasta menossa, mutta kuitenkin, mietin että onko tähän sitten mitään mahdollisuuttakaan...
Risukasaa: Kovasti onnea teille hoitoihin ja kuka ties myöhemmin vaika adoptioon...
Kansku. On hieno tunne ja jotenkin uskomaton! Lähes 2 vuotta on kulunut siitäkuin laitoimme hakemukset neuvontaan. Kivalta tosiaan tuntuu nyt. Mieleen kyllä välillä pulpahtaa kaikenlaiset vastuksetkin ja "kauhukuvat", mitä tässä nyt voi vastaan tulla. Eli jos se lautakunta ei jostain syystä meille lupaa myönnäkkään tai meistä tulee liian vanhoja (ikärajoite meille tulee jokatapauksessa). Meilläkään ei ole lapsettomuustaustaa, joten sekin rajoittaa maavalintoja. Meillä ei ole siis biolapsiakaan vaan tämä on se meidän perheenperustamismahdollisuus tai -tapa.Täytynee vaan asennoitua niin, että mikään tapa ei ole 100% varmaa. Jännittää silti vaikka miten asennoituisi.
Oletteko muten lukeneet Marinne Peltomaan adoptioaiheisia kirjoja. Luin kaksi ekaa ja nyt luen Ihon Alla. Kertoo yksin adoptoineesta Annasta, jolla on kaksi adoptiolasta Kolombiasta. Kirjat ovat jatkoa toisilleen eli kannattaa aloittaa ekasta. Olen tykännyt todella paljon. Hirmu rehellisen oloisia. Sopii luettavaksi varmasti ylipäänsä lapsiperheille. Marianne Peltomaahan on itsekin adoptoinut yksin kaksi lasta, mutta kirjat eivät ole omaelämänkerrallisia. Nyt jatkan lukemista. Hyviä ja antoisia neuvontakäyntejä ja - keskusteluja.
Kansku. On hieno tunne ja jotenkin uskomaton! Lähes 2 vuotta on kulunut siitäkuin laitoimme hakemukset neuvontaan. Kivalta tosiaan tuntuu nyt. Mieleen kyllä välillä pulpahtaa kaikenlaiset vastuksetkin ja "kauhukuvat", mitä tässä nyt voi vastaan tulla. Eli jos se lautakunta ei jostain syystä meille lupaa myönnäkkään tai meistä tulee liian vanhoja (ikärajoite meille tulee jokatapauksessa). Meilläkään ei ole lapsettomuustaustaa, joten sekin rajoittaa maavalintoja. Meillä ei ole siis biolapsiakaan vaan tämä on se meidän perheenperustamismahdollisuus tai -tapa.Täytynee vaan asennoitua niin, että mikään tapa ei ole 100% varmaa. Jännittää silti vaikka miten asennoituisi.
Oletteko muten lukeneet Marinne Peltomaan adoptioaiheisia kirjoja. Luin kaksi ekaa ja nyt luen Ihon Alla. Kertoo yksin adoptoineesta Annasta, jolla on kaksi adoptiolasta Kolombiasta. Kirjat ovat jatkoa toisilleen eli kannattaa aloittaa ekasta. Olen tykännyt todella paljon. Hirmu rehellisen oloisia. Sopii luettavaksi varmasti ylipäänsä lapsiperheille. Marianne Peltomaahan on itsekin adoptoinut yksin kaksi lasta, mutta kirjat eivät ole omaelämänkerrallisia. Nyt jatkan lukemista. Hyviä ja antoisia neuvontakäyntejä ja - keskusteluja.
nooh, ensin aateltiin hyödyntää julkinen puoli (3 iui + 3 ivf), ei niin kallista, mutta sitten alkaa meneen jos jatkaa yksityisellä.. saa niistä ekoista jonkin verran kelakorvausta. 200-1000e + lääkkeet jotka esim. mun tapauksessa n.100e/kk. Siis tottakai toivotaan että jo se eka kerta julkisella riittäs.. =) mutta jotenki vaan ei jaksa enää parin vuoden jatkuvan pettymisen jälkeen uskoo mihinkään :ashamed:
Kansku: Meillä on kaksi poikaa, vanhempi on neljä ja nuorempi vähän päälle yksivee. Aika pieniä siis ovat, mutta me halutaan lapset suht tiuhaan tahtiin. Mutta kun tämä prosessi on mitä on, niin ehtiihän meidän kuopuskin vähintään kolmevuotiaaksi ennen pikkusisaruksen tuloa.
En mä tiedä, onko mulla vaan herkät tuntosarvet oman tyylisiin a-hakijoihin ja perheisiin nähden, mutta jotenkin tuntuu, että meidän tyyppisten (siis biolapsisten) hakijoiden määrä on nousussa? Tänäänkin näin kadulla yhden perheen, jossa oli aasialainen vanhin tyttö, keskimmäinen selvä elovenatyttö ja nuorin, taapero, taas tummempi iholtaan (näin vain takaa). Tuli oikein lämmin tunne sydämeen. :heart:
Mutta kun tämä prosessi on mitä on, niin ehtiihän meidän kuopuskin vähintään kolmevuotiaaksi ennen pikkusisaruksen tuloa. En mä tiedä, onko mulla vaan herkät tuntosarvet oman tyylisiin a-hakijoihin ja perheisiin nähden, mutta jotenkin tuntuu, että meidän tyyppisten (siis biolapsisten) hakijoiden määrä on nousussa? Tänäänkin näin kadulla yhden perheen, jossa oli aasialainen vanhin tyttö, keskimmäinen selvä elovenatyttö ja nuorin, taapero, taas tummempi iholtaan (näin vain takaa). Tuli oikein lämmin tunne sydämeen. :heart:
Kimppa
:wave: Mäkin ilmoittaudun tänne mukaan! Me ollaan vielä harkitsemassa a-prosessiin lähtöä. Melkein vuosi ollaan mietitty asiaa ja katsotaan, josko syksyllä laittaisi asian vireille ihan oikeasti. Meillä suurin kysymys on se, haluammeko vielä kolmannen lapsen. Se, että se haluttaisiin adoption kautta on sitten aika selvä, jos vielä lapsen haluamme.
Meilläkin on siis kaksi biologista lasta entuudestaan (1 ja 3v). Styrangin tavoin mäkin oon viime aikoina bongannut "joka puolella" erityisesti Kiinasta adoptoituja lapsia Viimeksi Sinkkuelämää-leffassa Mutta ihan oikeastikin..
Alustavasti ollaan ajateltu Kiinaa ja ainakin nykyisillä kriteereillä meidät hakijoiksi hyväksyttäisiin. Nuo jonot ovat kyllä nyt aika huimat ja muitakin maita mietitään.
Miten pitkään prosessiin olette henkisesti varautuneet? Mä oon mielessäni varautunut hyvin pessimisesti jopa 4-5 vuoden prosessiin kaiken kaikkiaan ensimmäisestä yhteydenotosta palveluntarjoajaan, etenkin jos Kiina olisi valintamme. Toisaalta se sopisi meille, koska haluamme selvästi ikäeroa kuopuksen ja seuraavan tulokkaan välille.
Nojoo, mutta tämmöisiä mietteitä. Hyvin alustavia vielä.. Pidetään palsta hengissä!
PS. kanskun kanssa ollaankin viestitelty aiemmin, kiva kuulla sustakin kuulumisia!
Meilläkin on siis kaksi biologista lasta entuudestaan (1 ja 3v). Styrangin tavoin mäkin oon viime aikoina bongannut "joka puolella" erityisesti Kiinasta adoptoituja lapsia
Viimeksi Sinkkuelämää-leffassa Mutta ihan oikeastikin.. Alustavasti ollaan ajateltu Kiinaa ja ainakin nykyisillä kriteereillä meidät hakijoiksi hyväksyttäisiin. Nuo jonot ovat kyllä nyt aika huimat ja muitakin maita mietitään.
Miten pitkään prosessiin olette henkisesti varautuneet? Mä oon mielessäni varautunut hyvin pessimisesti jopa 4-5 vuoden prosessiin kaiken kaikkiaan ensimmäisestä yhteydenotosta palveluntarjoajaan, etenkin jos Kiina olisi valintamme. Toisaalta se sopisi meille, koska haluamme selvästi ikäeroa kuopuksen ja seuraavan tulokkaan välille.
Nojoo, mutta tämmöisiä mietteitä. Hyvin alustavia vielä.. Pidetään palsta hengissä!
PS. kanskun kanssa ollaankin viestitelty aiemmin, kiva kuulla sustakin kuulumisia!
Moi Kimppa! Kiva kuulla teistäkin välillä ja teillä vielä adoptio asiat pyörivät mielessä, kuulostaa niin tutulta. Mekin pyöritimme asiaa mielessä vuoden verran ennen ekaa yhteyden ottoa suunnilleen. Että rohkeasti vaan asioissa eteenpäin jos siltä tuntuu! Minä olen ihan varautunut 5 vuoden projektiin ekasta yhteydenotosta.....mutta pitää yrittää pitää itsensä ihan maanpinnalla asiassa jos asiat eivät menekkään niin kuin toivoo. Kassotaan kuinka meidän ekat neuvonta kerrat lähtee sujumaan. Saadaan varata eka aika elokuun puolessavälissä.
xx-xy, joko teillä on ollut kotikäynti? Jännityksellä odottelen kuulumisiasi.
Täällä juhlitaan loman alkamista. Vihdoinkin. Viime viikot ovat olleet kauheata hulinaa, enkä ole ehtinyt kirjoitella tännekään. Kiitos kaikille, jotka ovat vastailleet kysymyksiini. Tosi kiva kuulla pidemmällä olevien kertomuksia. Mukavaa myös, että tänne on löytänyt uusiakin kirjoittelijoita. Mahtavaa, että ollaan saatu keskustelua aikaiseksi. Pidetäänhän sitä jatkossakin yllä? Itse ainakin tulen varmasti tämän piinaavan prosessin aikana tarvitsemaan lukuisia kertoja vertaistukea. Tästä tulikin mieleeni, että oletteko olleet missään adoptioaiheisissa tapaamisissa? Ajattelin vaan, että jos muutamat uskotut ystäväni saavat tarpeekseen tästä aiheesta, niin löytyisikö jostain juttuseuraa samassa tilanteessa olevista
Hyvää viikonlopun jatkoa Kaikille :wave:
Täällä juhlitaan loman alkamista. Vihdoinkin. Viime viikot ovat olleet kauheata hulinaa, enkä ole ehtinyt kirjoitella tännekään. Kiitos kaikille, jotka ovat vastailleet kysymyksiini. Tosi kiva kuulla pidemmällä olevien kertomuksia. Mukavaa myös, että tänne on löytänyt uusiakin kirjoittelijoita. Mahtavaa, että ollaan saatu keskustelua aikaiseksi. Pidetäänhän sitä jatkossakin yllä? Itse ainakin tulen varmasti tämän piinaavan prosessin aikana tarvitsemaan lukuisia kertoja vertaistukea. Tästä tulikin mieleeni, että oletteko olleet missään adoptioaiheisissa tapaamisissa? Ajattelin vaan, että jos muutamat uskotut ystäväni saavat tarpeekseen tästä aiheesta, niin löytyisikö jostain juttuseuraa samassa tilanteessa olevista
Hyvää viikonlopun jatkoa Kaikille :wave:
Johanna kyselit adoptioaiheisista tapahtumista. Meille sosiaalivirkilija suositteli maatapaamisia. Niitä järjestetään nyt kesällä ja niihin voi kuulema osallistua vaikka maata ei olisi vielä valinnutkaan. Me emme ole noihin harmi kyllä ennättäneet, mutta kiinnostaisi kovasti. Noissa varmasti tutustuu perheisiin. Lisäksi adoptiovalmennuskurssia voin suositella. Siellä tapaa muitakin adoptiota suunnittelevia.
Sunnuntaipäivän jatkoa kaikille.
Sunnuntaipäivän jatkoa kaikille.
Joskus muistelisin lukeneeni ihan interpedian ja/tai pelan sivuilta maatapaamisista ja a-valmennuskursseista. Muistaakseni oli viikonloppuisin nuo kurssti siten , että 2 viikonloppua menee ja maksavat muutaman kympin /henkilö. Jotkut maat pitää plussana kurssin käynyttä hakijaa, mutta en tiedä mitkä maat...varmaan osaavat kertoa neuvonnassa tarkemmin.
Moi kaikille!
Kyllä meidän kotikäynti on takanapäin ja fiilikset ovat ihan mukavat. Kiersimme talon läpi ja kahvittelun lomassa kävimme läpi edellistä tehtävää. Sos.työntekijä kyseli meiltä lisää kysymyksiä ja yritimme vastata parhaan kykymme mukaan. Uuden ajan sovimme marraskuulle, joten odotukset ovat jo kovasti siellä. Uusi tehtävä on kasvatus ja vanhemmuus-tehtävä. Tuleva käynti on viides. Toivottavasti sen jälkeen ei ole enää montaa. Haluaisin jo päästä varsinaiseen odotusvaiheeseen!!!
Olen myös miettinyt vertaistukea tapaamisien muodossa. PeLalta on tullut kutsuja erilaisiin tapaamisiin mutta emme ole vielä saaneet aikaiseksi niihin mentyä. Olisikin kiva kuulla mielipiteitä sellaisilta jotka niissä ovat käyneet? Entä oletteko nähneet toisianne ihan yksityisesti? Tarkoitan, että oletteko sopineet keskustelupalstalla tapaamisajankohdan ja nähneet kaksin tai pienellä porukalla? Edellyttäen että asutte samalla suunnalla.
Kyllä meidän kotikäynti on takanapäin ja fiilikset ovat ihan mukavat. Kiersimme talon läpi ja kahvittelun lomassa kävimme läpi edellistä tehtävää. Sos.työntekijä kyseli meiltä lisää kysymyksiä ja yritimme vastata parhaan kykymme mukaan. Uuden ajan sovimme marraskuulle, joten odotukset ovat jo kovasti siellä. Uusi tehtävä on kasvatus ja vanhemmuus-tehtävä. Tuleva käynti on viides. Toivottavasti sen jälkeen ei ole enää montaa. Haluaisin jo päästä varsinaiseen odotusvaiheeseen!!!
Olen myös miettinyt vertaistukea tapaamisien muodossa. PeLalta on tullut kutsuja erilaisiin tapaamisiin mutta emme ole vielä saaneet aikaiseksi niihin mentyä. Olisikin kiva kuulla mielipiteitä sellaisilta jotka niissä ovat käyneet? Entä oletteko nähneet toisianne ihan yksityisesti? Tarkoitan, että oletteko sopineet keskustelupalstalla tapaamisajankohdan ja nähneet kaksin tai pienellä porukalla? Edellyttäen että asutte samalla suunnalla.
Interpedian sivuilla, tapahtumakalenterissa oli tosiaan a-valmennuskurssista tiedoite. Meillä olisi ajankohtaista vasta keväällä niin tietää miten lähtee sujumaan....meillä on ainakin tarkoitus osallistua keväällä jos neuvonnat jatkuvat....
Minulle on ainakin tärkeää saada tuttavapiiriin adoptiovanhempia ja lapsia ihan itsemme ja lapsen takia ja ainakin Johannan 72 me asumme samalla alueella, että tarkoitus on tavata syksyllä. Ja olishan se kiva saada isompikin porukka kasaan. Aina voi laittaa myös yv :tä ja sopia siten tapaamisia, jos ei halua julkisesti kirjoittaa. Itse asun pirkanmaalla.
Minulle on ainakin tärkeää saada tuttavapiiriin adoptiovanhempia ja lapsia ihan itsemme ja lapsen takia ja ainakin Johannan 72 me asumme samalla alueella, että tarkoitus on tavata syksyllä. Ja olishan se kiva saada isompikin porukka kasaan. Aina voi laittaa myös yv :tä ja sopia siten tapaamisia, jos ei halua julkisesti kirjoittaa. Itse asun pirkanmaalla.
Me ollaan varattu lokakuulle Yhteiset lapsemme ry:n viikonloppupaketti, niitä on kehuttu paljon. Vähän hirvitti hinta, lähemmäs 400 euroa (jaiks), mutta päästäänpä miehen kanssa sentään kahdestaan täysihoitoon. Odotan innolla noita viikonloppuja, niistä saa varmasti irti kaikenlaista, mitä ei tulisi muuten edes ajatelleeksi, ja tapaa sitten ihan livenäkin muita adoptoijia.
Me ollaan myös varauduttu hyvinkin pitkään prosessiin, sen takia laitettiinkin koko hässäkkä alulle näin nopeasti kuopuksen syntymän jälkeen (vaavi oli vasta 7 kk, kun laitettiin paperit sisään!). Tuntuukin oudolta, kun neuvojat puhuivat ekassa tapaamisessa, että tästä hetkestä voi mennä "hyvinkin kaksi vuotta", että saadaan lapsi (riippuen tietysti maasta jne). Meidän neuvojat oli meitä siis huomattavasti optimistisempia odotuksen keston suhteen! Mä otan tämän prosessin henkisen kasvun kannalta. Olen niin kärsimätön heti mulle -ihminen, että tekee vain hyvää joskus joutua odottamaan ja heittäytyä kohtalon armoille.
Odotan innolla noita viikonloppuja, niistä saa varmasti irti kaikenlaista, mitä ei tulisi muuten edes ajatelleeksi, ja tapaa sitten ihan livenäkin muita adoptoijia. Me ollaan myös varauduttu hyvinkin pitkään prosessiin, sen takia laitettiinkin koko hässäkkä alulle näin nopeasti kuopuksen syntymän jälkeen (vaavi oli vasta 7 kk, kun laitettiin paperit sisään!). Tuntuukin oudolta, kun neuvojat puhuivat ekassa tapaamisessa, että tästä hetkestä voi mennä "hyvinkin kaksi vuotta", että saadaan lapsi (riippuen tietysti maasta jne). Meidän neuvojat oli meitä siis huomattavasti optimistisempia odotuksen keston suhteen! Mä otan tämän prosessin henkisen kasvun kannalta. Olen niin kärsimätön heti mulle -ihminen, että tekee vain hyvää joskus joutua odottamaan ja heittäytyä kohtalon armoille.