Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

xx-xy, Kelailin taaksepäin ja huomasin, että olit vastaillut minulle. Kiitos :D Me näköjään ollaan vähän teitä jäljessä tehtävien perusteella. Olisikohan meillä sitten seuraavana tehtävänä "menetykset". Tiedätkö millaisia tehtäviä vielä on edessä? Ilmeisesti ainakin jotain kasvatukseen liittyvää? Teillähän on kotikäynti tulossa aivan tuota pikaa!! Kerrohan sitten millaista oli.
 
Moi

Johanna72 Ei ole tietoa tulossa olevista tehtävistä. Olen yrittänyt täällä kysellä josko joku viisaampi valaisisi minua, mutta ei ole vielä vastauksia tullut. Tietysti sitä toivoo, että montaa kertaa ei enää olisi, jotta pääsisi vihdoinkin varsinaiseen odotusvaiheeseen! Mitenköhän sitä sitten jaksaa odottaa kun nyt toisaalta on odottanut aina näitä neuvontoja.. Mutta ei se auta muu kuin lukea lapsi ja kasvatusaiheisia kirjoja ja yrittää vain sinnitellä....

Ilmoittelen aivan varmasti kuulumisia kun kotikäynti on ollut. Ja eihän sinne sinunkaan kotikäyntiin ole kovin pitkä aika.... Tänään siivoilin pölyjä sellaisista paikoista, joista ei juuri usein tule otettua...kotikäyntiä ajattelin! Vaikka ei se käynti varmasti ole sitä varten, että katotaan kuinka paljon kaappien päällä on pölyjä!!

Oletteko tehneet jotakin kansiota tai muuta vastaavaa tästä odotusajasta sillä mielellä että jonain päivänä sen antaisi lapselle?
 
Äkkiä muumit pyörimään että voi hetken vastailla kysymyksiinne...

Meidän neuvontavaihe kesti aikalailla tasan vuoden. Tapaamisia taisi olla yhteensä 7 joista yksi oli kotikäynti. Meidän PeLan nainen oli aivan mahtavan mukava ihminen. Hän sanoi ainakin itse räätälöivänsä neuvonnan aina tarpeen mukaan, joten en tiedä mentiinkö ihan virallista kaavaa noudattaen.

Odotusajaksi meillekkin sanottiin 3-5vuotta ensimmäisestä neuvonnasta alkaen. Kotimaan adoptiosta kyse. Syyskuussa -05 oli viimenen neuvonta ja tiistaina 30.01.07 klo 8.55 soi puhelin (olin liikennevaloissa menossa koulutuspäivää viettämään lahteen) Ja perjantaina oltiin tyttöä hakemassa... Siis meille elämä pamautti sellasen yllätyspommin, että meinasi järki hävitä.

Odotettiin vain 2,5 vuotta(ekasta neuvonnasta).
Odotusajan tein hirveästi töitä ja aloitin koulunkin siinä sivussa. Neuvonnan loputtua tuntui hieman siltä että olisi tipahtanut tyhjän päälle, et tässä sitä vaan odotellaan... Mutta kun ajatteli sitä 5 vuotta taaksepäin (voi miten lyhyt aika!!), pystyi myös alkaa ajattelemaan 5vuotta eteenpäin. Ja käsitti sen että ihan yhtä nopeasti se tulee. (Saakohan tuosta mitään tolkkua?)

Toisen lapsen kotimaata ei ole vielä päätetty. Mutta suomeen haluaisimme ehkä kuitenkin katseemme kohdistaa. Eli mahdollisuuksia ei juurikaan ole... Mutta olemme tuosta yhdestä jo niiiiiiiin kiitollisia ja onnellisia, että kyllä hän meille riittää. Ainahan sitä voi kokeilla.

Nyt pitää mennä halailemaa tuota ruususta, koska taas tämä muistelu saa ihan itkun silmään.

Minulta voi kysyä ihan mitä mieleen juolahtaa. Koitan vastailla lukihäiriöisen ehkä joskus sekavalla sepostuksella.
:D
 
Kyllä teillä on ollut todella hyvä tuuri tai niin voiko sitä tuuriksi sanoa. Te olette olleet sopivat vanhemmat juuri tälle kyseiselle tytölle. Mutta siihen nähden, että monet joutuvat odottamaan sen viisi vuotta niin kyllähän tuo kuulostaa niin paljon paremmalta! Voi kumpa mekin saisimme meidän lapsukaisemme noin nopeasti.. Mutta teidän tarinanne antaa toivoa....

Meillä taitaa olla vielä edessä kotikäynti plus kolme muuta käynti, jos tuo seitsemän on niin sanottu vakio käyntimäärä. Minkälaisia tehtäviä käynnit teillä sisälsi?

Oletteko jo kysynyt sos.työntekijältä teidänmahdollisuuksista kotimaiseen adoptioon toisen kerran vai mistä päättelet että mahdollisuudet ovat pienet?

Kiva kun viitsit vastailla. Ja hyvin näyttää vastauksista selvää saavan!! Jatka vaan samaan malliin, siitä on paljon apua meille , joiden odotus on pitkää piinaa. En tietenkään halua vähätellä teidän toista odotusta, samanlaistahan piinaa se teillekin on. Mutta uskoisin, että tyttö antaa kuitenkin voimia uuteen odotukseen.
 
Mielellänihän minä vastailen ja kerron omaa tarinaani, että kaikille valkenisi se että nämä nopeat adoptiot eivät ole vain urbaani legendaa... Jossain keskustelussa minua syytettiin huijariksikin, sitä en ole! Ihan oikea onnen perhe ollaan.

Odotus aikana meiltä moni kyseli että milloinkas se teille nyt sitten tulee. Vastattiin vaan että sitten kun se syntyy... Eli kyllä jokainen sen omansa saa. Jos omalle ei ole tarkoitettu omat geenit, niin sitten asia hoidetaan näin. Tuo meidän tyttösemmekin on ihan isänsä näköinen ja luonteeltaan aivan kun minä (ei välttämättä hyvä asia :D )

Neuvontojen aiheita en nyt kyllä muista, mutta kyllä nämä meidän elämät aika tarkoin läpi käytiin. Välillä ihan haikeudella muistelen kuinka kivaa meillä siellä oli. Harva ihminen saa tilaisuuden pysähtyä ja katsoa omaa elämäänsä. Nauttikaa siis ja oppikaa toisistanne ja ennenkaikkea itsestänne.

Yksi kerta jäi erityisen hyvin mieleen. Naisemme opiskeli lisää ja pyysi meitä opinnäytetyön pariskunnaksi. Siellä sitä istua törötettiin 7n vieraan ihmisen edessä ja kerrottiin meidän parisuhteesta. Meinattiin mennä hiljaisiksi, mutta ei sitten onneksi kuitenkaan.

Jo alkutaipaleella oli puheena se että kotimaisia lapsia on niin vähän tarjolla adoptioon, että on lähes mahdotonta saada toinen. Ainoa mahdollisuus siihen on olla taas juuri sellainen perhe johon joku haluaa lapsensa antaa.

Pieni neuvo vielä tähän loppuun...
Nauttikaa elämästänne lapsettomina! Käykää elokuvissa, syömässä, maatkaa sohvalla koko päivä tekemättä mitään, jättäkää sakset pöydän reunalle ja sukan kudin tuolille jne,jne...
Se suuri päivä tulee nopeammin kun uskottekaan.
No nyt ampiainen heräsi päiväunilta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja LevotonTulppaani:
Pieni neuvo vielä tähän loppuun...
Nauttikaa elämästänne lapsettomina! Käykää elokuvissa, syömässä, maatkaa sohvalla koko päivä tekemättä mitään, jättäkää sakset pöydän reunalle ja sukan kudin tuolille jne,jne...
Se suuri päivä tulee nopeammin kun uskottekaan.
No nyt ampiainen heräsi päiväunilta...
Kiitos Levoton tulppaani! Tuskin paljon mikään muu kommentti on näin paljon lohduttanut tällä taipaleella. Miestäkin hymyilytti, kun kerroin tästä neuvosta:) Yritän nyt ajatella näin, että tämä on tätä lapsettomana olemisen aikaa, ja todennäköisestin lapsiperheen arki on vielä tulossa kulman takana, kun sinne asti päästään. En ole vielä tähän pinoon ilmoittautunut, kun jatkamme syksyllä hoitoja vielä, mutta adoptiojonoon ilmoittautuminen saattaa olla hyvinkin lähellä, koska munasarjat saattavat osoittaa hyytymisen merkkejä. Onneksi ne omat munasarjat eivät ihan välttämättömät ole eli kyllä lapsi voi tulla muullakin keinoin.

 
Kiitos Levoton Tulppaani kannustuksen sanoista. Olen samaa mieltä että elämästä pitää nauttia joka hetki ja olla tyytyväinen niihin asioihin jotka on hyvin ja joita on. Hyvä mieli takaa omalta osaltaan rauhallisen odotusajan!

Ja odotusaikana voi tehdä kaikenlaisia asioita valmiiksi. Olen ajatellut käsityöihmisenä alkaa kutomaan lapselle villasukkia ja neulepaitoja... Ne kun saa mukavasti kaappiin piiloon, ei sitten muistuta joka hetki puuttuvasta pienestä nyytistä. Isompien tavaroiden ostaminen saa luvan jäädä hamaan tulevaisuuteen...sitten kun lapsen saanti on varmaa, sitten lähden samalta istumalta kauppoihin ja ostan KAIKEN!!!! Voi kun se päivä tulisi jo!!!

Mukavaa kesää kaikille lukijoille!
 
Kunpa olisikin, pitää heti elokuussa jatkaa asian selvittämistä miksi meille ei ole kunnassa vielä kirjoitettu maksusitoumusta. Ihan ihme touhua! Ja oliko näin, ettei palvelua voi edes itse ostaa? Asiat tuskin etenevät näin heinäkuussa mihinkään, ja olen ihan asennoitunut että syksyllä sitten. Toki sellanen epävarmuus on koko ajan koko prosessista, että en uskalla tällähetkellä toivoa liikoja asioiden etenemisestä.....kaipa nää asiat syksyllä selvii....
 
Interpedian sivulla oli tiedote kansainvälisen adoption kiinnostuksen vähenemisestä. Siellä oli muummuassa mainittu, että tänä vuonna suomeen on saapunut kiinasta vain kaksi lasta! Jonot senkun pitenee jos tätä vauhtia etenee nämä asiat.
 
Palatakseni vielä edelliseen aiheeseen, millaisia ajatuksia se teissä herättää? Onko täällä muita palstalaisia, keiden ajatuksissa on ollut juuri Kiina adoptio? Vaikuttaakohan tulevat olympilaiset ja lapsiluku olisi loppuvuodesta suurempi. Tietenkin on aina hyvä asia, jos olot ja elintaso paranevat ja lapsia ei vapaudu kansainväliseen adoptioon juuri siitä syystä, että lapsille on voitu järjestää koti omasta maasta. Mutta mietityyttää kuinka pitkiksi jonot todella voivat vielä muuttua.
 
Meille ei kuulu mitään uutta, mutta ajattelin silti kirjoitella, ettei kanskun tarvitse kirjoitella aivan yksikseen.

Kolmatta neuvontakäyntiä odotellaan kuumeisesti ja aika paljon olen lueskellut PeLan ja Interpedian sivuja. Kauhukseni huomasin, että pienimmän lapsitoiveen osalta oli ainakin yksi kontakti tiukentanut ikäkriteerejään. Pahus. Saa nähdä kuinka paljon tiukennuksia vielä tulee näiden odotusvuosien aikana. Lisäksi hirvittää, kun kiintiöt täyttyvät jo vuosiksi eteenpäin ja tosiaan meillä tuota ikää alkaa olla molemmilla aivan tarpeeksi.

Kertokaahan muutkin ajatuksianne/tuntojanne/kuulumisianne! On aina pettymys, jos oma kirjoitus on viimeisenä palstalla..

 
Kiitos PeePee :heart:

Kolmas neuvonta on täällä meillä kotona elokuun ekalla viikolla. Odottavan aika on vaan niin pitkä..

Tsemppiä teille hoitoihin. Käyn lueskelemassa sinun kuulumisiasi toiselta palstalta. Ja tulehan käymään, jos meilläpäin liikut!
 
Tervetuloa inkkarityttö. Tuo lautakunnan jono on kyllä syvältä. Kurja jonottaa 8kk, että pääsee kohdemaahan jonottamaan. Kuinka kauan teillä kesti ensimmäisestä neuvonnasta kotiselvityksen valmistumiseen? Entä montako kertaa oli kotikäyntejä? Olen myös miettinyt, että missä vaiheessa pitää/kannattaa valita kontakti? Meillä tosiaan vasta kolmas neuvonta tulossa, mutta kovasti jo haluttaisiin päästä kiintiöön mukaan, sillä kohdemaa (Thaimaa) on ollut selvä alusta asti. Pelottaa nuo kriteerien tiukkenemiset.
 
No en ole varsinaisesti pohtinut tuota palveluantajan valintaa, Pela olisi siinä mielessä hyvä kun toimisto on niin lähellä....Tällähetkellä harmittaa kun koko prosessi on lähtenyt niin takkuisesti liikkeelle. Aluksi oli niin intoa täynnä alkuinfon jälkeen ja kun lueskeli kuinka nopeasti neuvontaan on moni päässyt niin sitä kuvitteli, että mekin pääsemme aloittamaan tuota pikaa koko prosessin. Nyt on kuitenkin odotettu muutama kuukausi ja montakohan kuukautta vielä kyseistä maksusitoumusta saammekaan odottaa! Sitten kun lukee juttuja kuinka pitkät jonot ovat lautakunnassa että pääsee kyseiseen maahan edes jonoon, ja siihen lisäksi että lapsia esim. Kiinassa vapautunut interpedian hakijoille tänä vuonna vasta kaksi niin pistää miettimään monenlaisia asioita....

 
Sitäkin on tullut pohdittua monet kerrat, että meillä ei ole lapsettomuustaustaa, että onko liian itsekästä haluta adoptiolapsi kun saamme itsekkin lapsia ja meitä on jo siunattu kolmella biolapsella. On niin paljon lasta toivovia ja haluavia, ketkä eivät voi saada omia lapsia ja voinen vaan kuvitella kuinka pitkä odotus tämä on sellaisille pareille. Mutta varmasti kuitenkin hyvin palkitseva loppujen lopuksi!
 
"Eroa on siinä, että IP:llä on tapana kerätä muutamia hakemuksia hakijaryhmäksi, kun taas Pela lähettää vaikka yhdenkin hakemuksen kerrallaan. "

Tilanne näiden papereiden lähettämisen suhteen muuttui reilu vuosi sitten eli Pela lähettää nykyään hakemukset ryhminä Kiinaan kun taas IP:llä käsittääkseni ei ryhmiä enää kerätä. Olemme itse Pelan hakijoita ja odottelimme viime kesänä ryhmän muodostumista, että paperit sai eteenpäin Tästä muutoksesta tiedotettiin ádoptiohakijoille myös hakijatiedotteessa.
 
Kiitos inkkarityttö vastauksista! Teillä on edennyt tosiaan vauhdilla. Toivotaan, että meidänkin neuvonta saataisiin päätökseen vielä hyvissä ajoin tämän vuoden puolella. Kauhea hinku olisi jo päästä maakiintiöön.

Mahtavaa kansku, että maksusitoumus viimein tuli. Toivotaan, että neuvonta lähtee vauhdilla käyntiin.

Kysymys kaikille: Oletteko osallistuneet tai osallistumassa maavalmennuskursseille (mikä lie niiden oikea nimi on)? Katselin, että Interpedia ainakin järjestää sellaisia. Mieli tekisi osallistua.
 
Onpa kiva lukea teidän kuulumisia!

Kaikki vaan tuntuu olevan vaan niin paljon edemmällä tässä hommassa. Eikö tosiaan ole ketään Helsingin sossulaisia, olisi kiva kuulla, miten muut on tässä neuvontajonossa pärjäilleet. Vuosi tuntuu ihan toivottoman pitkältä ajalta odotella neuvontaan pääsyä. Jos jono on niin pitkä, niin eikö kukaan jonoilia tulisi seuraksi palstailemaan?

Mua kyllä kamalasti pelottaa, mitä neuvonnassa sitten tapahtuu. Meillä on siis aika erikoiset taustat miehen kanssa. Pelottaa... Kysytäänkö mieheltä esimerkiksi onko käynyt armeijan?
 

Yhteistyössä