Mielellänihän minä vastailen ja kerron omaa tarinaani, että kaikille valkenisi se että nämä nopeat adoptiot eivät ole vain urbaani legendaa... Jossain keskustelussa minua syytettiin huijariksikin, sitä en ole! Ihan oikea onnen perhe ollaan.
Odotus aikana meiltä moni kyseli että milloinkas se teille nyt sitten tulee. Vastattiin vaan että sitten kun se syntyy... Eli kyllä jokainen sen omansa saa. Jos omalle ei ole tarkoitettu omat geenit, niin sitten asia hoidetaan näin. Tuo meidän tyttösemmekin on ihan isänsä näköinen ja luonteeltaan aivan kun minä (ei välttämättä hyvä asia
)
Neuvontojen aiheita en nyt kyllä muista, mutta kyllä nämä meidän elämät aika tarkoin läpi käytiin. Välillä ihan haikeudella muistelen kuinka kivaa meillä siellä oli. Harva ihminen saa tilaisuuden pysähtyä ja katsoa omaa elämäänsä. Nauttikaa siis ja oppikaa toisistanne ja ennenkaikkea itsestänne.
Yksi kerta jäi erityisen hyvin mieleen. Naisemme opiskeli lisää ja pyysi meitä opinnäytetyön pariskunnaksi. Siellä sitä istua törötettiin 7n vieraan ihmisen edessä ja kerrottiin meidän parisuhteesta. Meinattiin mennä hiljaisiksi, mutta ei sitten onneksi kuitenkaan.
Jo alkutaipaleella oli puheena se että kotimaisia lapsia on niin vähän tarjolla adoptioon, että on lähes mahdotonta saada toinen. Ainoa mahdollisuus siihen on olla taas juuri sellainen perhe johon joku haluaa lapsensa antaa.
Pieni neuvo vielä tähän loppuun...
Nauttikaa elämästänne lapsettomina! Käykää elokuvissa, syömässä, maatkaa sohvalla koko päivä tekemättä mitään, jättäkää sakset pöydän reunalle ja sukan kudin tuolille jne,jne...
Se suuri päivä tulee nopeammin kun uskottekaan.
No nyt ampiainen heräsi päiväunilta...