Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Johanna72. Totta, on ollut toisaalta helpottavaa, kun on kerrottu lähipiirille, mutta myös vähän rasittavaa, kun kysellään koko ajan prosessin etenemistä. Tuntuu olevan kovin vierasta tämä adoption kesto ja koko prosessi ylipäänsä (vaikka omasta mielestä on kerrottu moneen otteeseen, että tulee kestämään piiitkääään). Kyselemisessä harmittaa tietysti se kun itsekin on ihan kypsä tähän hitauteen.

Oltaiskohan me 5 kertaa kaiken kaikkiaan käyty neuvonnassa. Ei meille neuvonta ole oikeastaan aiheuttanut tunteiden myllerrystä. Suurimmat myllerrykset oli varmastikin ennen neuvontaa. Kovasti haaveilin ja näin unia pienestä lapsesta, joka asui meillä. Lisäksi tuli mietittyä, että mitäs, jos tuleva lapsi onkin kovasti sairas ja mitä se vaikuttaa meidän elämään. Minulla oli ja on ainakin se käsitys, että voi olla kaikenlaisia terveysongelmia. Jotenkin tässä prosessin edetessä on kuitenkin tullut sinuiksi (tai niin sinuiksi, kuin sitä voi tässä vaiheessa tulla, todellisuus taas voinee olla ihan mitä vaan) senkin ajatuksen kanssa, että lapsi voi olla sairaskin. On tullut sellainen tunne, että tämä asia etenee niinkuin sen nyt kuuluu edetä ja katsotaan mitä tuleman pitää. Sen jälkeen eletään tilanteen mukaan.

Pitkä parisuhde on meilläkin takana. Omia lapsia ei olla edes yritetty hankkia ;) Minä olisin aikoinani halunnut ja pettymys oli suuri, kun mies ei halunnutkaan, kun kuvittelin elämäntilanteen olevan siihen "sopiva". Eroakin sivusimme, jossain vaiheessa mutta toinen puolisko tuntui kuitenkin tärkeämmältä. Sitten keskusteltiin tästä adoptiosta ja se on sopinut paremmin miehenikin ajatusmaailmaan. Minulle tämä adoptiokin on ollut aikaiseminkin ajatuksissa. Olin aikaisemmin ajatellut, että voisimme adoptoida biolasten lisäksi. Pitkä tie oli siihen, että saimme paperit lähetettyä. Oli ja on sellainen tunne, että ollaan käyty jo tärkeimmät adoptioon liittyvät keskustelut keskenämme aikaa sitten ja neuvonta on ollut lähinnä sosiaalivirkailijan vakuuttamista, että olisimme sopivia adoptiovanhemmiksi.

Itse asiassa voisimme olla kiinnostuneita jossakin myöhemmässä vaiheessa myös sijaisvanhemmuudesta. Oletteko te miettineet sellaista ajatusta?



 
Heippa!

En voi sanoa meidän olevan vielä ihan alkutaipaleellakaan adoption suhteen, mutta olen hankkimassa taustatietoja. Olen täältä palstalta nyt etsiskellyt tietoa adoptioprosessin kustannuksista. Silmäilin aloituksia läpi, mutta en löytänyt mitään siihen viittaavaa. Minua siis kiinnostaa, voisimmeko kustannussyistä tässä vaiheessa elämäämme harkita adoptiota. Kaikkialla kun mainitaan, että se on kallista, mutta ei kuitenkaan sanota hintaa!

Toki kustannuksissa on varmaan sellaisia osia, jotka vaihtelevat eri tilanteissa (esim. lentoliput), mutta olisiko kellään teistä niin paljon tietoa, että voisitte antaa karkean arvion adoptoinnin kustannuksista? Tai osaisitteko sanoa, mistä kaikista kuluista kustannukset koostuvat?

Ja tietääkö joku, onko Helsingissä kaikkein kovimmat jonot? Onko pääkaupunkiseudulla ylipäätään pidempi jonotusaika kuin muualla, vai vaihteleeko se eri kuntien välillä sielläkin? Meidän kun tulisi jonkun ajan sisällä muuttaa sinne päin, ja ottaisimme tämänkin asian mielellämme huomioon uutta kotikuntaa valitessa.

Ja tässä vielä meistä vähän: Olen 29-vuotias ja mies on 31. Meillä on takana kuutisen vuotta yhdessäoloa ja vajaa vuosi siitä ollaan oltu naimisissa. Lasta olemme yrittäneet kohta kaksi vuotta. Olemme käyneet tutkimuksissa ja minua on lääkitty, mutta se ei ole auttanut, ja pidemmälle en haluaisi hoidoissa mennäkään. Adoptioprosessi käynnistynee sitten, kun mies sanoo olevansa siihen valmis, minä olen oikeastaan jo siirtynyt siihen vaiheeseen.
 
Mindbrain, hei....heti kiinnitin huomiota sanaan "poikaa" hakemaan...siis onko teille jo nimetty lapsi? Koska ja kuinka kauan joudutte odottamaan tiedosta hakumatkaan?? Minkä ikäisestä lapsesta kyse ym. Me odotellaan edelleen kirjettä, ei kuulu, eikä näy.....

Adoption kustannukset kokonaisuudessaan maasta riippuen tulee olemaan noin 6- 17 tuhatta euroa, mutta Kelasta saa matkakustannuksiin tukea. Kelan sivuilta löytyy niistä tietoa.
 
Tää adoptiopalstan keskustelu noudattaa aika hyvin tätä koko prosessin aikakäsitystä...
Ihan uskomattoman hidasta! Me saadaan vuoden päästä soittaa sossuun ja kysyä missä vaiheessa neuvontaanpääsyjonoa ollaan..

Omasta tilanteesta vielä sen verran, että on saatu lisäverikokeita, jotka vaikuttaa lapsettomuushoitojen tuloksiin. Eli jos hyvin käy, saadaan lapsi vielä tässä jonottaessa. Toisaalta en kyllä siihen enää pahemmin usko ja olen joka tapauksessa päättänyt adoptoida.
 
Ihan uskomattoman hidasta on kyllä ja ihan kohtuuttomalta kuulostaa vuoden jono neuvontaan. Mel ähetettiin Pelalle 1 kk ja 3 viikkoa sitten perhelomake, mutta ei ole tullut mitään vastausta vielä. En tiedä missä vaiheessa kannattaa alkaa soittelemaan, onko lomake mennyt perille, kun vastauksen pitäisi kai tässä ajassa suunnilleen olla jo tullu. Onko jollakin tietoa, että olis menny useampi kuukausi tässä vaiheessa prosessia... Ja jos jostakin syystä paperit eivät ole "menneet läpi" niin kai siitäkin kirje tulee, ettei neuvontaan pääse.
 
Johanna72; ei olla Pirkanmaalta, vaan Vantaalta.
Onni sinänsä, että vuosi sitten muutettiin hesasta vantaan puolelle.. Tuo vuoden jonotus neuvontaan kuulostaa tosi inhottavalta. Me päästään aloittamaan neuvonta ennen syksyä, jonoon ilmottauduttiin maaliskuun lopulla. Sosiaalityöntekijä kuulosti tosi miellyttävältä puhelimessa, joten pahin pelko on poissa sen suhteen :)
Totta on tuo Onneliinan kommentti, että yleensäkin adoptio-keskustelupalstat on yhtä nopeatempoisia, kuin itse adoptioprosessi.. Just jos vertaa vaikka lapsettomuuspalstoihin. Mutta lapsettomuushoidoissa on kuitenkin actionia paljon enemmän ja nopeammalla aikavälillä.. (milloin piinaillaan mitäkin).. Onhan se niin, että jos saa jo neuvontaankin jonotella yli vuoden, niin ei siitä juuri juttua päivittäin irtoa :)
 
kansku: Kannattaisko kuitenkin soittaa ja kysäistä? Meillä oli käynyt niin, etteivät olleet saaneet lainkaan lähettämääni sähköpostia. Viikon odottelin vastausta ja sitten soitin. Minäkö kärsimätön?!? :ashamed:
 
Mindbrain: Samaa maata mekin olemme ajatelleet. Onko teillä paperit jo Thaimaassa? Entä oletko Thai-palstalle listautuneena? Itse liityin sinne hiljattain.

sisupussi72: Eiköhän aleta pitämään yllä keskustelua täälläkin?
 
Joo, pitää soitella jos ei ala kuulumaan kohtapuolin, eihän se kysyminen mitään maksa. Mutta ajattelin että jos teillä meni kuukausi niin kai tässä sen 2kk voi mennä...vaikea sanoa mitä aikoja yleensä menee. Siellä alkuinfossa sanottiin , että vastaus tulee muutamassa viikossa....Mutta soittelen toki kohtapuolin.
 
No, meillä on nyt vähän päälle kuukausi takana adoptioneuvontajonossa. Toisaalta ihanaa, kun kerrankin voi tehdä projektin näin rauhallisesti ja levollisesti. Ehkä tää vuosi menee sittenkin nopeasti...
Ajattelin tutustua adoptiokirjallisuuteen tässä jossain vaiheessa, mutta kerrankin ei ole kiirettä! Aika ihanaa oikeastaan. Sossusta tuli kirjallisuuslista, onkohan kukaan lukenut mitään siitä? Osaatteko suositella jotain kirjaa erityisesti?
 
Me ei olla saatu edellenkään vastausta, mutta soitin Pelaan ja kysyin niin asia on muutoin selvä, mutta kunnalta ei ole tullut maksusitoumuspäätöstä. Nyt yritän tavoittaa henkilöä joka asiasta päättää. Tietääkseni kunta on velvollinen antamaan adoptioneuvontaa sitä haluaville, vai voiko meille esim. tulla kieltävä päätös sen vuoksi, että meillä ei ole lapsettomuustaustaa? Eikai sen pitäisi vaikuttaa???
 
Kirjallisuudesta, mitä olette muut palstalaiset lukeneet aiheesta? Onneliina, laitappa listaa jos viitsit minkälaisen listat sait sossusta jota suositeltiin? Minä olen lukenut Anu Rohima Myllärin kirjoittaman adoptoitu ja lisäksi olen tilannun aika kasan lehtisiä interpedialta, meistäkö adoptioperhe, perheenä adoptoidulle ja biologisille lapsille ym.
 
Terveisiä lomalta Tukholmasta! B) Onpas täällä ollut hiljaista viime viikolla. Kiva kuulla, että kansku on saanut jotain lisätietoa. Toivotaan, että saat pian kiinni tuon kirstunvartiankin.

Meillä oli tänään toinen neuvontakäynti. Oli oikein leppoisaa. Saatiin piirrellä sukupuita ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kotiin saatiin taasen kirjallisia tehtäviä. Seuraava neuvonta on lomien jälkeen ja se on kotikäynti.

Mites muiden prosessit etenevät?
 
Lueskelin teidän kertomuksia ja päätin ottaa omalta osaltani osaa! Ajatusten vaihto samassa tilanteessa olevien kesken tuntuu nyt ajankohtaiselta ja jopa pakonomaiselta. Ajatukset pyörivät adoption ympärillä koko ajan ja asiasta on tarve keskustella!!

Mutta voisin kertoa hieman meidän tilanteesta. Aloimme yrittämään lasta vuonna 2005. Maaliskuussa 2007 lähetimme hakemuksen PeLa:aan. Olemme päätyneet kotimaiseen adoptioon, vaikkakin odotusaika on varsin pitkä ja lapsen saanti epävarmaa. Takana on nyt kolme käyntiä sosiaalityöntekijän juttusilla. Kaikki käynnit ovat menneet mielestäni mukavasti. Seuraavana olisi vuorossa kotikäynti. Tämän kerran kotitehtävänä on parisuhde-tehtävä. Siinä pyydetään kertomaan yhteiselämän alkutaipaleesta, kuvailemaan itseään ja puolisoaan, parisuhteen vahvuuksista, lapsettomuuden merkityksestä seksuaaliselle yhteiselämälle, ristiriitojen ratkaisuista ja miten lapsi muuttaa parisuhdetta. Lisäksi tulee tehdä kartoitus kunnan palveluista.

Montakohan neuvontakäyntiä on vielä edessä?
Mieli on niin malttamaton ja haluaisi asioiden etenevän... vaikka realistista on että odotus kestää neljä tai viisi vuotta. Kuitenkin toivon, että pääsisi kolmen vuoden odotuksella. Niitäkin juttuja olen lukenut keskustelupalstoilta!! Kyllä ne pariskunnat tai yksinhakijat ovat onnellisessa asemassa, jotka saavat lapsen kolmessa vuodessa. Kyllä se kaksi vuotta siihen lisää tuntuu kymmeneltä vuodelta!!!

Mitä teille kv-hakijoille on kerrottu odotusajoista eri maihin? Itse olen miettinyt viime aikoina, että olisi se nopeampi tapa saada kovasti toivottu lapsi kotiin. Mutta siitäkin on keskustelupalstoilla kovin erilaisia versioita. Toisilla kestää lyhyemmän aikaa kuin toisilla...

Oikein hyvää kesää teille kaikille ja toivottavasti palstalla vaihdamme kuulumisia edelleenkin. Niinkuin jo aluksi kirjoitin, niin itselläni on suuri tarve saada keskustella asioista. Toivottavasti teillä muillakin on...
 
Kiva saada lisää porukkaa, vaikka moni onkin jo monta vuotta edellä tässä projektissa... Voi apua, mitenkähän tän odotusajan kestää.

Noista kirjoista, meille tuli siis sossun tietopaketin mukana pitkä lista adoptiokirjallisuutta. En vielä tiedä, mistä aloittaisin... Ehkä voisin aloittaa tällaisesta kuin "Pitkä odotus, kokemuksia lapsettomuuden hoidosta" kirjoittaja on Tuuli Oinonen. Meillä, tai siis minulla kun on tuo lapsettomuuden tuska vielä hieman kiusannut. Huomaan kyllä, että pientä hyväksymistä on tapahtumassa.

Luin muuten tänään Eeva-lehdestä TV-toimittajasta, joka oli adoptoinut tyttären ulkomailta. Siinä sanottiin, että jos asuu ulkomailla, voi adoptoida sen maan lainsäädännön mukaan. Onkohan kukaan ajatellut sitä mahdollisuutta? Että muuttaisi ulkomaille adoptioprosessin ajaksi? Jos tässä tosiaan menee se neljä vuotta, voisin hyvinkin harkita, että sen sijaan muuttaisin vaikka vuodeksi ulkomaille.
 
Onpa kiva, että uudet keskustelijat ovat löytäneet tiensä tänne. Tervetuloa kaikille! Olisi kiva kuulla millaisen tien kukin on kulkenut ja että missä mennään tällä hetkellä. Oma stoorini löytyy heti alusta.

Meillä homma etenee taas elokuun alussa, jonne saimme kolmannen neuvonnan. Se on kotikäynti. Olisiko täällä joku, joka osaisi valottaa, että mitä tuo kotikäynti tarkoittaa? Kaappeja tuskin tarvitsee alkaa siivoamaan?!? :LOL: Heräsi myös sellainen kysymys mieleeni, että millaisia kotitehtäviä vielä on edessä? Olemme tehneet jo taustatietoni ja parisuhde -tehtävät.

Hyvää viikonloppua kaikille!
 
Johanna72. Meilläkin on kotikäynti seuraavaksi, joten täälläkin ollaan yhtä tietämättömiä kuin siellä. Uskoisin, että se on rento jutustelutuokio, niin kuin muutkin ovat olleet. Meille kotikäyntikerran tehtävä on parisuhde tehtävä, joten ilmeisesti sitä käymme lävitse silloin. Kotikäynti on heinäkuussa, joten kirjoittelen kuulumisia sen jälkeen ja varmasti jo myös ennenkin!!!!

Me olemme tehneet jo aiemmin taustatiedot ja menetykset tehtävän. Tautstatiedot onkin sinulle jo tuttu juttu. Menetykset tehtävässä oli seuraavanlaisia kohtia; Mitä menetyksiä tai vaikeita kokemuksia olet kokenut ja miten niistä selvinnyt, Mitä lapsettomuus menetyksenä on sinulle merkinnyt, Mitä vaikutuksia menetyksillä tai vaikeilla kokemuksilla on ollut elämääsi, Mitä menetyksiä uskot adoptiolapsen kokeneen elämässään, Miten arvelet voivasi tukea adoptiolasta selviytymään menetyksistään.

Ihan mielenkiinnosta kyselisin teiltä kaikilta, että minkäläisia kirjoitelmia olette tehneet? Ajattelin lähinnä kirjoituksien pituutta? Meille ei ole kerrottu mitään minimi tai maksimi sivumäärää, onko teille muille? Kaikki tekemämme tehtävät on hyväksytty eikä niistä korjaavaa palautetta ole annettu. Vaikka kyllähän se tekstin sisältö on tärkeintä ei tekstin pituus! Mietin myös sitä, että kuinka paljon niitä tekstejä luetaan ja paljonko ne vaikuttavat hakuprosessiin? Jos on jäänyt oleellisia asioita kirjoittamatta, jotka tulevat esille keskusteluissa niin mahtaakohan sos.työntekijä kirjoittaa niitä ylös? Vai jääkö ne asiat vallan pois? Kyllä tämä adoptio saa miettimään kaiken maailman asioita!! Mutta onhan se kai meillä kaikilla sama tilanne; kaikki haluavat tuoda esille niitä asioita, jotka mahdollisesti edistävät ja nopeuttavat adoptiota. Olen kyllä nauranut itseäni monet kerrat tehtäviä kirjoittaessani, kun mietin vaikkapa lauserakennetta, että onko se nyt oikein tai hyvä? Olisiko kenties toinen vaihtoehto parempi!!!

Onneliina Oletteko aloittanut tänä vuonna adoption? Asutko pääkaupunkiseudella vai missä jos jonotus neuvontaan kestää noin kauan? Kyllä tulee ihan paha mieli sinun tilanteestasi. Meidän projekti lähti vauhtiin siinä mielessä nopeasti että alkuinfo oli maaliskuussa 2007 ja ensimmäinen käynti toukukuussa 2007. Mutta tämänhän ei mitenkään vaikuta siihen kuinka pian me lapsen saamme jos saamme! Mutta eihän sitä tiedä että miten nopeasti teillä asiat lähtee etenemään kun vain pääsevät alkuun!! Aiotte ilmeisesti suunnata kansainväliseen adoptioon? Onko teillä jo selkeä näkemys kohdemaasta?

Minä ainakin ajattelen ainakin ajoittain positiivisesti että lapsen saamme ehkä jo kolmen vuoden odotusajalla. Kai se on itsensä pettämistä ja toisaalta ajatteleminen että vielä pari vuotta odotusta tuntuu huomattavasti helpommalta kuin neljä vuotta!

Pidetäänhän keskustelut aktiivisina ja oikein mukavaa juhannuksen odotusta kaikille! Onko teillä jo juhannussuunnitelmia?
 
xx-xy, kiva saada vähän sympatiaa. Joo, asutaan Helsingissä. Kohdemaa olisi siis Kolumbia, koska olen puoliksi espanjalainen ja ajattelen, että kielitaidosta olisi hyötyä prosessissa. Ja myös lapsille se olisi hyvä, jos joskus haluavat vaikka matkustaa Kolumbiaan. Minun kielitaidosta voisi olla hyötyä.

Nyt vähän huolestuttaa, kun haluaisimme muuttaa maalle tai lähikuntaan. Pelottaa jos muutto viivästyy vuoden ja juuri kun pääsisimme neuvontaan helsingissä, joudutaankin taas toisen kunnan jonon perälle. Mutta kun ei me voida kiireessäkään muutta.. Hmm.

Meillä on tiedossa yhdet juhannushäät. Siellä on paljon sukulaisia. Tietty. Miten aikaisessa vaiheessa olette kertoneet suunnitelmistanne lähipiirille tai tuttaville? Me olemme jo nyt vähän siitä puhuneet ja tosi positiivista palautetta tullut kaikkialta.

Nyt on ensi-iltaan tulossa adoptiosta kertova elokuva, jonka ajattelin mennä katsomaan. Painan tyttäret, tai jotain sinne päin oli nimi..

Hyvää juhannusta!
 
Moi onneliina

Tuntuu järkevältä valita kohdemaa jo olemassa olevien kielitaitojen perusteella. Lapsen kanssa kommunikointi sujuu paremmin kun on yhteinen kieli. Ja ennenkaikkea lapsi oppii monikieliseksi kun vanhemmat osaavat eri kieliä. Tänä päivänä se on lapselle korvaamaton vahvuus!

Onko teillä toiveita lapsen iästä? Tai oletteko ajatelleet sisarusadoptiota? Vai onko se mahdollista Kolumbian kohdalla? En ole kovin tietoinen näistä maiden kriteereistä ja muista säännöistä.

Niin mitenkä se muutto vaikuttaa adoptioon? Minulla ei ole tietoa. Paitsi ymmärsin kyllä tuon pointin että jos on vielä jonossa neuvontaan niin joutuu uuden asuinkunnan jonoon? Mutta voiko adoptioprosessin aikana muuttaa? Tai mitenkä muutto vaikuttaa asiaan? Mutta jos teillä on mahdollista ajoittaa muutto niin että neuvonta on jo alkanut niin siirtyykö neuvonta automaattisesti uuteen kuntaan ilman mitään jonotusaikoja jos se kerran on jo vanhassa asuinkunnassa alkanut? Jos asia on näin niin sitten siinä olisi yksi taktiikka....

Molempien vanhemmat tietävät ja suhtautuvat asiaan hyvin. Muille sukulaisille en ole halunnut vielä kertoa asian epävarmuuden vuoksi. Enhän voi olla varma että lapsen saamme adoption avulla. Haluan odottaa vielä ainakin vähän aikaa ennen kuin kerron koko suvulle. Uskon kyllä että he asian ottavat vastaan ihan hyvin. Kyllä asian kertominen vanhemmille helpotti kummasti oloa. Ja niin se on varmasti sittenkin kun kertoo muulle suvulle..

Kiva kun ilmoitit tuosta elokuvasta..täytyy laittaa muistiin ja mennä katsomaan..

laitan sähköpostiosoitteeni jos haluat kirjoitella privana...
summerrr99@luukku.com


 
Heippa! Minäkin taidan taas kuulua tänne... Tyttösemme on nyt 1,5v ja toinen siintää jo ajatuksissa.
(Ainonäitinä olen jo kirjotellutkin, äidiksituleminen vei kaikki ajatukseni ja hävitin itseni siinä samalla.)
Uusi neuvonta olisi siis syksyllä tarkoitus aloittaa.

Johanna72 mietit pitääkö kaapit siivota. Ei tarvii. Me jynssättiin koko talo ja lopuksi piti PeLan nainen kiikuttaa väkisin yläkertaan ... Tuut nyt kattomaan ku ollaan siivottu!
Katsoo vaan että minkälainen huusholli on, ettei nyt ihan torakoita ja viinapulloja nurkissa pyöri...

Kertokaa vaan avoimesti ystäville ja sukulaisille adoptiosuunitelmista. Kaikki on paljon helpompaa niin. Asia kiinnostaa kovin ihmisiä, haluavat kuitenkin tietää ja kun lapsesta tieto tulee on ihanaa kun voi selittelemättä toitottaa kaikille NYT SE TULEE!!!!
Tyttäremme kummisetä luuli että meille tulee koiranpentu, kun laitettiin viesti, että perjantaina meille tulee vauva...



 
Kiva kun saimme seuraan kokeneen konkarin! Oletteko saaneet tyttärenne kotimaisen adoption kautta, jos lapsenne on nyt 1.5 vuotias? Kertoisitko hieman lisää adoptio tarinastanne? Mitenkä pitkä odotus teillä oli ja kuinka odotus sujui muuten?

Ja entä nyt kun haaveilette toisesta lapsesta, aiotteko päätyä kotimaiseen vai kansainväliseen? Onko muuten jotakin rajoituksia kotimaisen adoption suhteen eli onko ylipäätään mahdollista saada kahta lasta kotimaan adoption kautta?

Niin kyllähän sinä oikeassa olet, että parempi olisi kertoa koko suvulle heti seuraavan tilaisuuden tullen. Ja taidanpa sen tehdäkin...
 
Tervetuloa kaikki uudet kirjoittelijat. Mahtavaa, että ollaan saatu adoptiokeskustelukin vilkastumaan! Eiköhän pidetäkin se vilkaana?!?

Kiitos kommenteista LevotonTulppaani. Innolla odotan elokuuta ja kotikäyntiä. Mitenkä teillä adoptioprosessi eteni? Me olemme tehneet nyt kaksi kotitehtävää ja neuvontoja on ollut 2 kertaa. Elokuun kotikäynti on 3 kerta. Kuinkahan monta neuvontaa on vielä edessä? Entä tehtäviä? Entä kuinka pitkään teillä kesti neuvonnan loppumisesta lapsitiedon tuloon? Kauheasti kysymyksiä. Vastaa, jos viitsit/ehdit.
 

Yhteistyössä