Adoptioneuvonta alkaa 2012

Ii55 kiitos tiedoista. Meillä on selkeä toi Kiina Sn mutta jos jostain syystä se ei toimisi niin esim. pelassa ei ole mitään muuta. Tiedätkö mitä tuo tarkoittaa jonkin verran eritystarvetta vakavampaa? Kiitos tuosta listasta.

Solectico Siitä se lähtee ja hyvä että meistä jotain "hyötyä" oli. Mä muistan ku täällä panikoin omaa ekaa neuvontaa..nyt tuntuu että siitä on niiiin kauan vaikka vain joitain kuukausia.

Mä soittelin tuonne Hesaan tosta E-A:sta ja kyselin tuosta SN-listauksesta, kertoivat että eivät enää lähetä jono ohi sn-hakemuksia ja riippuu aina tilanteesta, että joskus esim. jos on ikätoive laajempi voi tulla hyvinkin nopeasti ja joskus ei vaan ole vanhempia lapsia ns. vapaana. Vuosi + vuosi sanoivat että tilanne nyt, Interpedialta sain sen kolme vuotta. Joten kyllä täällä tuosta Kiinan sn-jonosta haaveillaan yhä vaan enemmän.

Niin vielä kashmir kuä ne tehtävät tulee mieheltä, meillä mä oon aina eka valmis ja sovittu että ku on tehty niin sit luetaan. Meillä sossu sano että näitä ei oo sit tarkotus parityönä tehdä. Juu mun mieskin sano pari sanadta eka noista, mut kummasti tulee, ja fonttia voi aina isontaa ni näyttää hyvältä juu jos ootte pelalla ni se seksuaalisuus tulee siinä kolmos neuvonnan tehtävissä missä aiheena parisuhe. Toi eka oli lapsuutta, suhtetita perheeseen jne. Kyä sieltä vielä monenmonta kysymystä tulee

Nyt alkaa pikkuhiljaa jännitään että miten toi valvira toimii...heinäkuun jälkeenhän se tiedetään...

aurinkoista kesän odotusta kaikille!

 

Kaarin, tiedän vain yleisellä tasolla sen verran, että Pelan asiakkaita on myös kieltäytynyt tehdyistä Kiina-SN- lapsiesityksistä. Interpedialla ei ainakaan vielä jonkun aikaa sitten ollut sellaisia tilanteita Kiina SN- ohjelman kanssa ollut, ehkä osin johtuen varovaisesta matchaamisesta. Käytännössä tuo vakavampi/erilainen erityistarve voisi tarkoittaa vaikka sitä, että perheen erityistarvelistassa ei ko rastia ole ollut (tai koko erityistarvetta ei listalta löydy, eihän siellä ole kuin tavallisimmat ja ympäripyöreästi nekin) mutta lapsi jolla on tuo tarve on silti perheelle matchattu.

Listalle jää pitemmäksi aikaa lapsia, joilla on useita erityistarpeita. Lievä sydänvika tai huuli/kitalakihalkio nuorella lapsella matchataan yleensä hyvin nopeasti. Mutta jos lapsella on molemmat tai vaikkapa B-hepatiitti lisäksi, halukkaita perheitä onkin paljon vähemmän. Mutta eipä nuo diagnoosit niin selviä ole ja käännösvirheitäkin on ilmeisesti joukossa. Aika velho saa lapsiesityksen tekijä olla, että ensinnäkin saa ylipäätään selvää lapsen terveystiedosta ja lisäksi pystyy aavistelemaan perheen todellisia valmiuksia juuri sen lapsen hoidosta selvitä. Ei ole varmasti helppo tehtävä.

Sinänsä suomalaisilla yleensä on hyvät valmiudet ottaa vastaan erilaisia erityistarpeita kun täällä laadukas sairaalahoito on kaikkien saatavissa. Varsinkin jos asuu isomman sairaalan lähellä, on useimmilla perheillä luultavasti voimavaroja paljon enempäänkin mitä alunperin ajattelevat. Sitten kun lapsi on oma, ei terapiakäynnit tai leikkaukset enää juuri mitään haittaakaan. Usein on niin, että kunhan sopivat hoitavat tahot on löydetty ja alkuhässäkästä päästy ohi, erityistarpeet ovat hyvin pieni osa arkea.

Meidän omissa erityistarveadoptioissa (ei Kiinasta) on tarpeet olleet jotain muuta kuin mitä tuolta listalta löytyy- aikamoista pikagooglausta jouduttiin tekemään lapsiesitysten jälkeen että diagnooseista saatiin selvää. Ihania lapsia siellä diagnoosien takana oli ja arjessa nuo terveysasiat eivät juuri näy. Kannustan kyllä tutkimaan asioita ja miettimään omia valmiuksia. Niitä valmiuksia saattaa olla paljon enemmän kuin äkkiseltään luulisi. Ainakin meille olisi hyvin sopinut paljon "vaikeampiakin" lapsia, vaikka keskimääräistä väljemmällä toiveella olimmekin liikkeellä.

 

Tosiaan eihän kaikkia erityistarpeita papereista lueta, voi olla paljon mistä ei tietoakaan ja tiedän ihmisiä jolla selvinnyt erityistarpeita vasta luovutustilaisuudessa. Meillä ainakin ollaan vastaanottamassa mm. huulihalkiot ja sydänviat. Lopullista listaa ei olla vielä tehty.

Tosiaan eihän noista osaa sanoa kumpi tapa parempi, mutta jotenkin vaan uskon että meille tarkoitettu lapsi löytää tiensä kotiin mistä ikinä hän tuleekaan ja minkä palveluntarjoajan kautta.

Varmasti moni asia selviää kun käy juttelees palveluntarjoajilla, mutta nämä tiedot valottanut kummasti.

 

Hmmm...hiljasta ku huopatossu tehtaassa...ei täälläkään oikein muuta ku et just omalla lomakuukautena palveluntarjoajan tekijät kans kesälaitumilla. Taidanpari päivää nipistää lomasta syksyyn niin pääsee sit vapaille ja käymään hesassa. Kyllä intepedia alkaa meillä nouseen ku sitten vois luvan jälkeen tehdä lopullisen maavalinnan sen hetkisen rilanteenmukaan. Interpedia osiaan sano et syksyllä kanfee E-A jonotilanne tarkentaa. Sitten ku kiinasta liikkunu huhuja et taas kiihtys tahti ku olympialaiset oh, mutta tieä häntä, huuja liikkuu aina noh kahtotaan. Aurinkoista kesän odotusta.

 

Voi itku, kirjoitin pitkän viestin, joka sitten hävisi kun nettiyhteys pätki Nopeasti uusi yritys.

Ei siis täälläkään sen ihmeempiä, toista neuvontaa odotellessa, joka koittaa parin viikon päästä. Eilen kävin hakemassa lääkäriltä t-todistuksen, mies oli omansa jo aikaisemmin hoitanut. Hieman ihmetytti se, että todistus perustuu lähes täysin minun sanaani ja itsearviooni, vain näkö, sydän ja verenpaine tarkistettiin lääkärin toimesta. Onko teillä muilla ollut sama juttu? Ihmettelin kun ei edes verikokeita otettu. Ja tästä lystistä maksoin n. 90 euroa yksityisellä lääkäriasemalla kun en jaksanut mennä terkkariin testaamaan että sattuuko lääkäri tietämään mikä on t-todistus adoptiota varten ja suostuuko sellaisen vielä kirjoittamaan.

Ilahduttavan paljon ollut adoptio esillä mediassa viime aikoina. Mieleen palaa ainakin Anna-lehden juttu äidistä, joka imetti E-Afrikasta adoptoitua tytärtään (tämä juttu mua lapsettomana ja ketään koskaan kykenemättömänä imettämään kyllä vähän hämmensi ja aiheutti hankalia tunteita, myönnettäköön, vaikkakin rohkea avaus äidiltä enkä hänen valintojaan kritisoi), MeNaisissa juttu Suomesta adoptoineesta pariskunnasta ja viimeisenä Inhimillisessä tekijässä Satu & Antti (tätä en ole vielä ehtinyt katsomaan, löytynee kuitenkin Areenasta). Oletteko muut törmänneet adoptioaiheisiin juttuihin?

Kirjojakin olen lukenut taas aikaa kuluttaakseni. Just luin Marianne Peltomaan kirjan Matka ja aloitin Oikea perhe -nimistä toista. Lisäksi ehdin jo lukaista myös sopivasti Lapsettomien lauantaina julkaistun Ei kenenkään äiti -teoksen, joka tosin kertoo enemmänkin lapsettomuudesta, mutta kyllä siellä adoptiokin vilahtelee tarinoiden joukossa. Onko nää teille muille tuttuja? Tai onko teillä jotain ehdottomia kirjasuosituksia adoptiokirjallisuudessa? Se Adoptiomatkahan oli hyvä myös, ja sitten olen lukenut pari sellaista, jossa perheet kertoo omista adoptiotarinoistaan. Sitten oli myös muistaakseni Kenen lapsi -niminen kirja, joka sai kyllä miettimään uudella tavalla sitä juurettomuuden kokemusta, mistä adoptoitujen kohdalla puhutaan.

Nyt täytyy reipastua että ehtii töihin. Mukavaa keväistä viikkoa teille kaikille!

 

Kashmir meillä oli lääkärintodistus kanssa yksityisellä, kysy vaan ja kuunteli, että itte ois voinu sepustella mitä vaan Yks perhetuttu joka jo adoptoinut niin hällä oli ollu yksityisellä vaikeuksia tuon kanssa...lähes eläkkeellä oleva lääkäri hoki että ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa että minä voin joutua vastuuseen jne, oli oikein joutunu vääntään...sano että kielen päällä oli jotain eläkkeestä mutta nielas...eli varmaan tuurista kii, meillä makso a 60e, meillä kyl piti olla jo perhelomakkeen palautus vaiheessa.

No mekin just miehen kanssa puhuttiin et onollu tvs, lehdis juttua adoptiosta ihmeesti kevään aikana (merkkejä meille ) tai sit mietittiin että onko se vaan niin että kiinnittää enemmän huomiota. Mutta ahmin kyllä kaikki jutu, ja oi aidot tarinat on lemppareita, se vaan niin luo uskoa että meidänkin vuoro. Adoptioperheet ry:n lehti on hyvä ja liittyessä tuli myös nippu vanhoja kuten isovanhemmuuteen liittyviä juttuja sisältyvä lehti.

Kirjavinkit pistetty talteen, mä en oo oikein lukenu muun ku adoptiomatkan, seurasin blogiakin aikanaan. Itsellä ei ole antaa oikein vinkkejä, mä vaan keskittyny nettisurffailuun...

Lapsitietopalstoja seuraillu, kiinasta pelalle tulli esityksiä paljon, katoin että 17 jo änä vuonna ja hakijoita yhteensä 50, joten tolla tahdillahan jono vois liikkua, toki sn jono vetää hyvin. Interpedian samainen ei niinkään, toki tuossa tovi sitten vähän tällä palstalla oli juttu ip ja pelan eroista niin sillä lienee syynsä. Mutta joo kesää odotellaan ja sillo meillä kotikäynti..kyl tää vaan menee..mites muilla?

 

Ihan vaan pikkumaininta tuosta kun Kaarin mainitsi että Kiinasta on tullut lapsitietoja ja hakijoita on vain 50 enää pelalla, niin Kiinan hakijamäärä pienenee lähinnä siitä syystä että normijonossa olijat ovat huomanneet että jos haluavat joskus lapsen niin on parempi miettiä muita vaihtoehtoja. Vaikka Suomesta ei olisi Kiinaan yhtään hakijaa niin sillä ei olisi mitään merkitystä, koska Kiina-jono on maailmanlaajuinen ja odotusaika on ensi syksynä jo 6 vuotta ja pitenee koko ajan. Ihmettelen jos kukaan sinne enää hakemusta laittaa koska käytännössä sieltä ei uudet hakijat tule lasta koskaan saamaan.

 

Mä olen ollut viime viikot niin kiireinen töissä, että adoptioasia on jäänyt taka-alalle. Tokihan se varmaan joka päivä ajatuksissa pyörii, mutta en ole sen enempää ehtinyt asiaan keskittyä. Varmaan osansa tekee myös se, että enää ei ole mitään kotitehtäviä kirjoitettavana ja seuraavat käynnit PeLalla ja Hesalla on vasta kesäkuun puolella. Mennään tuonne Hesalle infoon kuuntelemaan tuoreimmat kuulumiset Etelä-Afrikasta, varmasti mielenkiintoista. Saa tietää tämän hetkisen tilanteen

Täytyykin kirjoittaa ylös nuo kirjavinkit. Mä luen erittäin mielelläni kirjoja ja vaikka täältä netistäkin löytää vaikka mitä, niin mielelläni siihen kirjaan uppoudun Mä olen lukenut sen Adoptiomatkan ja sitten pari pokkaria adoptoidun omista kokemuksista. Nimiä en nyt muista, mutta toinen oli tämän suomalainen, Anu Mylläri muistaakseni ja toinen oli Intiasta Italiaan adoptoitu. Jos jotakuta kiinnostaa, voin nimet tarkistaa kotona.

Meidän pitäis tilata nyt rikosrekisteriotteet ja mä kävin Oikeusrekisterikeskuksen nettisivuilla seikkailemassa ja etsimässä oikeaa lomaketta tuon otteen tilaamiseksi. Sieltä löytyi vain kaksi lomaketta, joista toisella lasten kanssa työskentelevä voi hakea otteen ja toisella haetaan esim. ulkomaista viisumia varten. Piti sitten oikein lähettää meiliä ja kysyä sieltä että miten me nuo otteet saadaan ja vastaus oli että jos kyseessä kv-adoptio, pitäisi käyttää sitä "viisumi-lomaketta" ja kotimaisessa sitä "lapsi-lomaketta". Vähän kyllä kuitenkin epäilyttää, kun siinä "viisumi-lomakkeessa" lukee että se on ulkomaan viranomaista varten ja ymmärtäisin sen kyllä siinä vaiheessa, kun ote pitäisi lähettää kohdemaahan. Mutta näin kun tämä ote menee PeLalle Suomeen, niin vähän epäröin... Pitänee ehkä kysäistä vielä meidän sos.tt:ltä, ettei turhaan tilaile ja maksa vääristä papereista... Vai tietääkö joku täällä mitä ihmeen lomaketta tuohon pitäisi käyttää?

 

Ei siihen rikosrekisteriotteeseen tarvitse mitään lomaketta. Olen vain lähettänyt sähköpostia, viestissä tulee mainita seuraavat asiat:

"Vapaamuotoisessa hakemuksessa on mainittava:

tilaajan täydellinen nimi, myös entiset nimet
henkilötunnus ja syntymäpaikka tai jos tunnusta ei ole, syntymäaika ja paikka
tilaajan postiosoite ja puhelinnumero tai muu yhteystieto
tietojen käyttötarkoitus (Esimerkiksi: Viisumi Kanadaan)
päivämäärä ja allekirjoitus. Sähköpostilla tehty hakemus voidaan hyväksyä ilman allekirjoitusta, jos hakemuksen alkuperäisyyttä ja eheyttä ei ole syytä epäillä.
Ote maksaa 11,00 euroa (1.1.2011 alkaen). Otteen mukana toimitetaan lasku. "

Otteen voi pyytää suoraan englanniksi, jolloin se kelpaa ulkomaille lähtevään adoptiohakemukseen. Adoptiolautakunnalle käy suomenkielinenkin ote.

 

Iiiks... Me ehkä sittenkin kuulutaan tähän pinoon. Ehkä lähetetään perhelomake PELAan. Ehkä tilasin sellaisen uuden ja se ehkä tuli jo.

Mietin sitä lääkärintodistusta... Saatteessa sanotaan, että olisi hyvä jos lääkäri tuntisi hakijan hyvin. Mutta ei meillä ole mitään luotto/perhelääkäriä. Ainoa lääkäri, joka meidät tuntee todella hyvin, on lapsettomuusklinikan lääkäri. Voiko lapsettomuuslääkäri kirjoittaa sen todistuksen? Vai onko sillä mitään väliä, mennäänkö vaan jollekin randomjampalle lääkärikeskukseen.

Kauheen jännittävää, jos me oikeesti lähetetään se lomake. :O

 

Lady_Gigi, sinne vaan lomake, vielä on sen jälkeen aikaa miettiä. Meillä käytiin vaan yksityisellä, ja ei tunnettu lääkäriä etukäteen. Jos oot perusterve Pena niin ethän sä välttämättä ole lääkäreitä paljos elämän aikana tavannu. Mutta jos esim. sairastaa vaikka diabetista niin varmaan hoitavalta lääkäriltä lienee viisainta pyytää tuo todistus. Meiltä ei kysety mistä ollaan laput hankittu.

Toivottavasti tämä ketju saisi vähän eloa vai onko kaikki jo hiipiny kesälomalle adoptioajatuksin. Itse ainakin toivoisin just tietoa palveluntarjojista ja maiden tilanteista. Kuulee sitä ja tätä, noh tietty puhelin käteen ja soitto sinne niin se tuorein tieto löytyy. Toki sitten taas ois kiva kuulla jo tämän kokemuksen käyneitä läpi esim. tuostsa kiinan sn-jonosta enemmän. Kävin tuolla sivuilla mitkä joku jo heittikin, näytin sen yhdelle lääkäri tutulleni niin hän sanoi että noikin voi pitää sisällä aika paljon. Tietääkö kukaan minkälaisia sn-lapsia tulee. Itse oon ymmärtäny että keskosuus, sydänlapset ja suu ja huulakihalkiot ne yleisimmät, olenko ihan hakoteillä?

Onko täällä muut jo päättäneet maat?

 

Moi!

Heitän vain tosi nopeasti Kaarinille vinkkinä, että esim. tällaiselta sivulta saa hiukan osviittaa sn-lapsista: RainbowKids.com Adoption Information, Support, Child Photolistings, Articles and Resources > Special Needs.

Lisäksi löytyy paljon valaisevia blogeja ja YouTube-videoita esim. hakumatkoilta - yleensä jenkkiläisiä. YouTubesta löytyy myös esim. video, jossa amerikkalaisen palveluntarjoajan edustaja (johtajako oli...) kertoo ihan asiallisesti Special Needs -lapsista. Kattelin itse sen joskus pari kolme viikkoa sitten, löytyy kyllä tosi helposti; laita vaikka hakusanoiksi special needs adoption.

Taustalta :wave:
Polkka

 

Polkka Kiitos..täytyykin käydä kattoon toi sivusto. You Tubesta olen katsonut paljooooooon vedet silmissä noita Gotcha day-videoita. Suomesta tahtoisin juuri löytää special need-kokemuksia, jenkkiläisiä olen seurannut jo pitkään, yhtä perhettä jolla kuuro tytär (hakumatkalla vasta selvisi) ja sitten sellainen perhe jolla lapsia joilla esim. toinen käsi puuttuu.

Kokemuksia esim.suu ja kitalakihalkion hoidoista (löysin yhden suomalaisen blogin), B-hepatiistista jne. Me ollaan jo päätetty että mihin maahan nyt ikinä mennään niin esim.just sydänlapset, suu ja kitalakihalkiot on meille ihan tervetulleita.

Mutta mäpäs lähden koluamaan noita jenkkisivustoja.

aurinkoista kesää kaikille!

 

Mun mies oli käynyt tänään omatoimisesti kirkkoherranvirastosta virkatodistukset! :O Tai siis kyllä mä eilen sitä pyysin ne hakemaan, mutta kun ei ehtinyt niin sanoin käyväni itse hakemassa kun ehdin. Ja se haki ne! Enää pitäis sitten saada ne T-todistukset niin paikka neuvontajonossa irtoaisi.

Mäkin oon kattonu ihan tuhottomasti noita you tube-videoita. Ja lukenut artikkeleita, pro gradu- ja opinnäytetöitä ja blogeja. Ja kahlannut jopa vaikka minkämaalaisten orpokotien sivuja ja kuvitellut, miltä tuntuisi jos meidän perheeseen tulisi erivärinen lapsi. :ashamed: Okei, olen aika nolo jo.

Mutta noi pro gradut ym on oikeesti tosi hyviä. Juuri luin yhtä adoptioäitiydestä, sitten on ollut adoptoitujen identiteetistä, isovanhemmuudesta ym. Ne on hienoja, kun usein on saatu haastatteluja asianomaisilta, suoria lainauksia ja kommentteja aiheista jne -arvokasta ensikäden tietoa!

Mun tarttee tulla paremmalla ajalla kirjoittamaan. On niin kovasti kaikkea mielessä, mitä nyt saisi ihan luvan kanssa pohtia! Mäkin toivon, ettei tää palsta ihan kokonaan kesäksi hiljene, vaikkakaan toivottavasti ei itsekään tule ehkä ihan koko aika enää netissä roikuttua...

 

Kaarin, mä oon varmaan seurannut tuota samaa blogia kuin sä! Paninkin merkille, että siellä oli joku toinenkin suomalainen käynyt (kun siellä näkyy ne maat joista vierailtu).

Meillä täällä keikutaan ihan kahden vaiheilla, että lähteäkö vielä viimeiseen (kohtalaisen epätoivoiseen) hoitoyritykseen. Rahanmeno pohdituttaa. Jos me nyt vielä yritetään, eikä kuitenkaan onnistuta, ja sitten jatketaan adoptioon, niin loppupeleissä me ollaan maksettu (kaikki Kelan tuetkin huomioiden, hakumatkan kulut pois lukien) n. 20 000 euroa siitä, että meitsin munasolut on yli-ikäisiä ennen aikojaan. Ei sillä, että tämä olisi nyt pelkkä rahakysymys, mutta kyllä tuota silti tulee hiukan mietittyä. Tiedätte ehkä tunteen.

Hakumatkaa tuohon em. summaan ei hirviä enää laskea mukaan... Siitä pitää ajatella niin, että se on - eh - vähän niinku lomareissu siinä muun ohessa. Ja onhan se ehdottomasti omanlaisensa elämysmatka!!

 

Niih, ja Lady Gigi: mä oon tehnyt tismalleen tuota samaa netissä! Oon myös käyttänyt tunteja siihen, että ihan vaan teen kuvahakuja kiinalaislapsista (SN:llä tai ilman) tai afrikkalaislapsista. Sitten käyn niitä kuvia läpi ja mietin, että onko musta tähän, alkaako mitenkään tuntua omalta. Tää on sellaista hidasta totuttautumista ja asian prosessointia. Kotimaisia blogeja yritän myös seurailla silloin tällöin, niistä saa sitä kaikkein parasta rohkaisua. Hyviä ja aktiivisia sellaisia on kuitenkin todella, todella vähän.

Infoahmimisen seurauksena adoptioasia onkin alkanut tuntua koko ajan enemmän ja enemmän mahdolliselta. Mies vain etenee IHAN eri tahdissa, mutta niin hän eteni myös hoitojen aikana. Lähtökohdat on niin erilaiset meillä... Tuntuma tähän mun kropan todellisuuteen on tietenkin mulla kirkkaampi ja selvempi kuin mun miehellä. Mulla menee jo ytimiin asti se tietoisuus, että tällä paketilla joka mulla tässä on ei ehkä biolasta tule. Mutta mä en ole yhtä kuin mun munasolut. Olen opetellut tykkäämään paketistani sellaisena kuin se on.

 

Polkka, ihana kuulla, etten ole ainoa vähän höpsähtänyt! "Mutta mä en ole yhtä kuin mun munasolut" oli ihana lause. Oppisipa sitä soveltamaan omankin kroppansa kanssa asiassa jos toisessa.

Mä varasin meille lääkäriajat maanantaiksi. Me aiotaan sitten kai oikeasti tehdä tämä...! Siis lähteä neuvontaan. Mitään takeita prosessista ei sitten muuten olekaan, mies on tosiaan parhaillaan työtön, minä määräaikainen lievästi masennustaustainen, lapsikin saattaisi sossuntädille sanoa ettei edes halua mitään siskoa tai veljeä. Mutta ei kai se ota, jos ei annakaan! Omasta mielestämme oltaisi varmasti hyviä vanhempia myös adolapselle ja suuri toive toisesta lapsesta on, rohkeasti siis eespäin.

Meilläkin on ehkä yksi hoito vielä loppukesällä, mutta niin hirveästi hoitoja on takana etten enää tippaakaan usko sitä kautta lapsen tulevan. Eikä mitään uutta oikeastaan voi enää kokeilla, joten samaa puuduttavaa toistoa kuin jo pitkän aikaa. Mut mennään nyt vielä, kun suunniteltiin, saadaan piste tälle hommalle eikä jää jossiteltavaa.

 

Polkka aika hauska Mä oon seurannu sitä varmaan 8 vuotta...ihana blogi. Suomalaisiakin seurailen. Niin ja nyt noita pro graduja hain ja niissä meni eilinen ilta. Meillä tosiaan palveluntarjoaja pitäisi kesän aikana päättää joten hiukka on painetta, mutta kyllä se sieltä tulee...Sitten vielä kun se mikä ois ns. järkivintä ja sitten se että ku jossain neuvonanssa niin ois kiva jatkaa siellä loppuun asti. Noh tässä pähkittävää.

Aurinkoista vkl:n odotusta kaikille!

Ainiin mä olin jokunen vuosi sitten aivan mahdoton noiden jenkkisivustojen kahlaaja vaikka adoptiotiestä ei puhettakaan sillon. Adoptio on aina ollut yksi tapa kasvattaa perhettä ja aina kiinnostanut. Joten tiedän tunteen ku siellä seikkailee.

 

Polkka, pidin sun viestistä siksi, että meillä on nähtävästi samat syyt lapsettomuuden taustalla, mulla siis myös häikkää FSH:ssa ja AMH:ssa, mikäli näihin "yli-ikäisillä munasoluilla" viittasit. Siksi symppasin erityisesti tuota sun toteamusta siitä, että olet opetellut tykkäämään paketistasi. Samoin olen kokenut myös miehen prosessin eritahtisuutta tämän koko lapsettomuushomman aikana, joten siinä myös tunsin syvää sympatiaa.

Mutta tämä meni nyt vähän ohi adoption. Nyt täytyy juosta, mutta palailen adoptioaiheisiin toiste. Ensi viikolla toka neuvonta. Odotan innolla ja positiivisin mielin, mutta eiköhän se jännityskin sieltä vielä hiivi...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Nautitaan auringosta!

 

Kashmir kyllä ihan oikein päättelit. Nimim. FSH 9,7 ja AMH 1,0... On siinä ollut sulattelemista, mutta riittävästi kun hakkaa päätä seinään hoidoissa, alkaa asian hyväksyä.

Tuo on hurjaa, miten joutuu vähän sokkona ja yksin viemään nyt alussa eteenpäin tätä adoptiovaihtoehtoa. Jotenkin tunnen sydämessäni, että kyllä mieskin tähän aikanaan mukaan lähtee, mutta vielä näin ei ole, ja siitä tulee kyllä tosi outo ja vähän yksinäinenkin olo.

Ihanaa kun teillä kaikilla asiat nyt kuitenkin edistyy, neuvontaa vain neuvonnan perään! Kovasti tsempityksiä kaikille.

 

Täälläkin vähän mietityttää, kun en pääse tuon ukon pään sisälle. Ollaan kyllä jo kauan sitten puhuttu adoptiosta vaihtoehtona, mutta silloin (ei vielä tytärtä) homma jäi siihen, että ensin ois koitettu lahjasolut ym. Nyt tosiaan vielä vuosi sitten ei olisi tähän lähtenyt, ja siksi olenkin tivannut, että ei kai se vaan mun mieliksi, tai kun kuvittelee että oon niin paskana tärppäämättömyydestä, että "piristetään vaimoa"... Ei kuulema. Sanoi, että vuosi sitten vaan oli varma, että hoidot tuo meille lapsen. Toinen, mikä silloin mietitytti, oli lapsen erilaisuus, erinäköisyys, kiusaaminen.. mutta nyt on aika paljon näkynyt erivärisiä perheitä meidänkin pikkukylässä! Toivottavasti eivät kaikki vaan turisteja. Ja nyt tosiaan kun haki oma-aloitteisesti ne virkatodistuksetkin, niin olin kyllä ihmeissäni. Ehkä vuosi sitten teki sille hyvää ja pääsi vähän paremmin prosessoimaan ajatusta.

Mä pahoitin vähän mieleni tänään, kun kerroin mun yhdelle parhaista ystävistä, että meinataan tosissaan harkita adoptiota (ja katsoa, kelvataanko). Se sanoi kyllä, että ai, kiva, mutta seuraava kommentti oli sitten: "Onko se sitten se joku afrikkalainen? (olen joskus puhunut tästä ja että E-A olisi ehkä realistisin kohdemaa. sanoin, että ei tietoa, se tilanne olisi niin kaukana tulevaisuudessa että tilanteet voi muuttua. sitten: ) MÄ sanon kyllä, että teidän pitäisi mennä sinne Kiinaan!" No just joo. Varma vastaus sellaiselta, joka ei mitään tiedä. Sanoin kyllä, että ei olla ajateltu kuitenkaan sitä 7v-ikuisuutta odottaa, eikä olla ajateltu nimenomaisesti ehkä special needs-adoptiota. Tiedänhän mä, että jos ei tilannetta ole seurannut, niin yleensä se Ainoa Oikea adoptiolapsi on se nätti kiinalaistyttö. Mutta vähän kirpaisi sen mahdollisen lapsen puolesta tuo kommentti. Ihan kuin afrikkalainen olisi huonompi vaihtoehto. Muutoin olen kyllä tottunut tuon ystävän möläytyksiin ja siedän niitä huomattavasti paremmin kuin useimmilta, hyväsydäminen hän on. Mutta myös kolmen helposti tulleen biolapsen äiti. Ei kai sitä voikaan aina tietää ja ymmärtää, kun maailmat on niiltä osin niin erilaiset. Mutta kaipa hänkin siitä samalla oppii ja saa tietoa, kun vaan jaksaa selventää eikä menetä malttiaan.

 

Lady_Gigi onnea vielä viimeiseen raskautumisyritykseen, mutta jos sieltä ei plussaa löydy, tervetuloa tänne joukkoomme. Mukavaa että täällä keskustelu on vähän virinnyt, vaikkei tietenkään ole mukavaa se, että lapsettomina täällä palloillaan.

Teidän juttuja kun lukee, täytyy kyllä olla tyytyväinen, että meillä mies on ollut tässä mukana ihan yhtä lailla kuin minä. Tai siis en usko että se kuluttaa yhtä paljon (jos yhtään) aikaa tällaiseen netissä seikkailuun, mutta onnekseni en ole joutunut odottelemaan adoptioajatuksen kypsymistä, vaan se oli meille molemmille yhtä lailla selvä tie.

Me saatiin rikosrekisteriotteet tilattua ja ne saapuikin jo perjantaina. Samoin kuin saapui Hesalta ensimmäinen lasku. Pikkasen kirpaisee se suuruus, mutta olihan se tiedossa ja ei se rahanmeno siihen lopu... Onneksi sitten edes myöhemmin tulee se Kelan tuki, onhan se sentään aika suuri. Mutta kyllähän tätä "lapsen hintaa" tulee välillä mietettyä, niin kuin Polkkakin. Välillä tulee niitä epäreilua-kohtauksia, kun toiset ne laittaa nämäkin rahat vaikka matkusteluun ja tekee lapsia sormia napsauttamalla... No, täytyy ajatella asia niin, että ehkä heillä sitten menee elämässä jotain muutä mönkään, joka meillä taas sujuu rasvatusti, tiedä häntä...

Aurinkoista kevätkesää kaikille!

 

Liliales ai että te ootte tossa vaiheessa, ihanaa, antaa uskoa että täältä perästä tullaan. Kesällä meillä kotikäynti. Kyllähän noi maksut tulee, kirpaisee mut samalla niihin ihanaakin

Meillä kanssa mies mukana koko ajan joten se ollut tosi jees. Välillä ollut tehtävien kanssa tuskaa mut silti opittu paljon itsestä ja toisesta. Hyväks ollaan koettu neuvonta, vaik nyt jo tahtois olla luvanhaussa

 

Meidän ekat paperit on matkalla toimistolle! Nyt sitten vaan odottelemaan... jonotustilanteesta neuvontaan ei ole tietoa, mutta jos se sen max puoli vuotta on mikä vuosi sittenkin, niin voidaankin ruveta adventtia tässä odottelemaan.

 

Juu tästä adoptioprosessista pitäs saada joku pdottamisen mastertutkinto. Vuos kohta tässä junassa täyteen ja jo nyt odotus ajoittain tuskaista.

Meillä viikko kotikäyntiin joten kodinstailaus käynnissä ens vkl siivotaan, odotetaan kovin tota rajapyykkiä. Kesällä sit käydään palveluntarjoajat läpi, E-A ja kiinan sn edelleen mielessä. Mä ku taisin uhota et maa päätös tehdään ajoissa mut toisin kävi, tosin jonotilanne suurin syy ettei päätetty.

Aurinkoista viikkoa kaikille!