Adoptioneuvonta alkaa 2012

Onpas muuten hassua ajatella, että mekin tosiaan vuosi ja jokunen kuukausi päälle ollaan tässä jo odoteltu... Vaikka eihän tämä vielä sitä varsinaista odotusta edes ole ollut, nythän se vasta on alkamassa...

Meillä olis ens viikolla kotiselvityksen luku sitten... Meillä on vaan nyt vähän työtilanteet muuttumassa, joten saas nähdä joutuuko siihen selvitykseen vielä tekemään jotain muutosta, että viivästyykö se sitten vielä sen verran, ettei ehdikään mihinkään ennen kesää... Tai kesälomia paremminkin, kesähän on jo alkanut, vaikkei sään puolesta uskoisi. Peukut pystyssä vaan, että sos.tt:n mielestä ei tarttis tehdä, mutta katsotaan. Varaudun pahimpaan, niin en pety. Vaikka petyn kuitenkin...

Niin, meillä näyttää hyvin todennäköiseltä, että mä siirryn myös yrittäjäksi syksyllä. Täällä työpaikalla tilanne on kärjistynyt niin pahaksi, että en enää yksinkertaisesti kykene olemaan täällä. Katson kesän ja lomat ohi, ja sitten olen taas vähän viisaampi rahatilanteenkin puolesta, mutta nyt näyttää siltä, että mies pystyy meidät elättämään, jos mun tulot pienenis. Mutta mitä tykkää sitten Pela, lautakunta jne...? En tiedä, se vähän pelottaa. Ehkä ne katsoo, ettei meillä ole rahallista valmiutta ottaa sn-lasta. Mutta nyt on toisessa vaakakupissa surkea työpaikka ja sen mukanaan tuomat ongelmat (luulen että mm. mun pahasti tihentyneet migreenit johtuu tästä), mutta ehkä mahdollisuus saada lapsieritys aiemmin ja toisella puolella oma yritys ja se, mitä haluaa oikeasti nyt tehdä, mutta ehkä pidempi lapsen odotusaika. Vaikka harmittaisikin joutua odottamaan pidempään sen takia, niin en halua kyllä jäädä odottelemaan miten pahaksi tilanne töissä vielä pääsee menemään tai mitä muita oireita alan tästä saamaan. Ja onneksi nämä on vasta spekulaatioita tuon adoption suhteen. Varmuus asiaanhan saadaan vasta, kun lautakunta antaa päätöksensä...

Kaarin, me käydään torstaina kuuntelemassa Hesan infoa Etelä-Afrikasta, joten jos siellä tulee (tai varmastihan tulee) jotain ajantasaista tietoa tilanteesta, yritän muistaa tulla kirjoittelemaan ne sitten tänne teillekin päätöksenteon avuksi. Vaikka teillä kyllä taitaa se IP olla vahvemmilla kuin Hesa nyt..?

 

Liliales, minä en kyllä sinuna alkaisi "etukäteen" tässä vaiheessa ilmoittelemaan mitään uusia työsuunnitelmia kotiselvityksen ollessa viittä vaille valmis. Kotiselvityshän kuvaa tilannetta sellaisena kuin se selvitystä tehtäessä on. Jos jatkossa tulee jotain muutoksia työtilanteeseen, ilmoitat niistä palvelunantajalle sitten aikanaan. Meillä oli aikoinaan miehellä monenlaisia työpaikan vaihtosuunnitelmia, mutta odotuksen eri vaiheissa ei hidasteltu tai laitettu muuta elämää "jäihin", vaan edettiin asia kerrallaan. Ihan kaikista pikku jutuista ei erikseen ilmoitettukaan palvelunantajalle, nyt tuon uskaltaa jo "tunnustaa", kun lapsi on ollut kotona jo vaikka kuinka kauan.

 

Vuvuzela, kiitos neuvosta. Tuota täytyy nyt kyllä tosiaan miettiä kerrotaanko sittenkään. Me ollaan kyllä jo neuvonnan alussa puhuttu, että mä haluaisin yrittäjäksi ja silloin sos.tt neuvoi, että sitä kannattaa harkita tarkkaan, kun niitä raha-asioita lautakunta kuitenkin miettii. Viimeisin tieto, mikä sos.tt:lle on kerrottu, on että "tällä hetkellä ei näytä siltä, että alkaisin yrittäjäksi". Ja nyt sitten taas vähän asiat on muuttuneet. Toisaalta tuntuisi kamalalta salailulta (johtuu varmaan vaan mun luonteesta), jättää nyt kertomatta tämä, kun asia on kuitenkin jo melkein varma. Ja sitten toisaalta, kun asia ei ole 100 % varma, sehän voi vielä vaikka jäädä toteutumattakin... Huokaus, mä taas normaaliin tapaani vatvon asioita varmaan vähän turhaankin

Ajatuksena oli siis myös kysyä vähän neuvoa sos.tt:ltä, tai lähinnä ehkä kokemusta, että miten hän luulisi lautakunnan esim. suhtautuvan tällaiseen. Mutta tosiaan, mitäpä ne lautakunnassa edes tekee tiedolla, joka saattaa tapahtua. Eihän ne kai voi tehdä päätöstä "ehdollisena", että lupa ok, jos mä pysyn töissä tai ei ok, jos mä irtisanoudun... eihän kai..?

Hmm, nyt on viikko aikaa pohtia. Täytyy jutella miehen kanssa, en toki voi sitä pakottaa "salailemaan", jos se haluaa puhua asiat halki sos.tt:lle...

 

Liliales, minun neuvoni olisi myös että kannattaa kertoa noista muutoksista vasta kun ne on varmoja, jos valitsette E-A:n niin joudutte joka tapauksessa odottamaan papereiden lähetystä vuoden, jonka jälkeen joudutte tekemään sossun kanssa päivityksen, jolloin voitte viimeistään päivittää muuttuneen työtilanteen. Meillä on neuvonnan alusta tähän hetkeen ollut molemmilla useita muutoksia työsuhteissa, eikä vielä ole ollut mitään ongelmaa niissä (sormet ristissä ettei tulisikaan) mutta ensimmäisen luvan saadessamme vain toinen meistä oli töissä, sekin määräaikainen ja osa-aikainen paikka eli jos teillä kuitenkin mies on töissä niin ei pitäisi olla mitään hätää lautakunnan suhteen.

 

Liliales Mielellään kuullaan vaikka Interpedian puoleen ollaan kallistumassa noiden useiden vaihtoehtojen kautta. Varsinkin kun se H-hetki koittaa eli maanvalinta niin kyllä vaikuttaa paljon se mikä jono tilanne. Silti kaikki tieto E-A:sta vaikka Hesa onkin niin minua kiinnostaa koska varmasti voi olla samankaltaisuuksia. Toivotaan että luvut menee hyvin siellä, meillä toivotaan samaa kotikäynnistä

Mäkään en kertois muutoksista vasta kun ne on varmoja, ja oikeasti itse tiedetään mitkä on niitä suuria muutoksia Sehän voipi mennä vaan parempaan suuntaan. Ja jos nyt kerrot että harkitset siksi ku paska työpaikka niin ne voipi takertua myös siihen että onko voimavarat jne. kunnossa. Kerro vasta kun varmaa, et sä kovinkaan väärin tee, mutta jos et osaa olla luonnollisesti niin kerro koska muuten ne voi epäröidä että nko jotain.

En siis kehota valehtelemaan vaan se että ymmärsin että et vielä tiedä mitä teet niin asiahan voi mennä kuinka vain

Kerroinko jo että sain vihdoista viimein varattua ajan Interpedialle? Me ollaan nyt menossa ja tuntuu että kyllä tää vaan tää juna jyskyttää vaikka aina ei siltä tunnukkaan.

 

Voi tytöt, mä olen nyt sitten myös messissä! Ensi viikolla eka tapaaminen sossun kanssa. Meillä on samaan aikaan loppusuoralla vihonviimeinen, epätoivoinen hoitoyritys, ajatuksella "ettei sitten tarvitse jossitella". Mahdollisesti jo tiedämme tuloksenkin tuohon tapaamiseen mennessä. Ihan mahtavaa että tapahtuu pieniä edistysaskelia. Tässä ollaan tosiaan odottamisen ammattilaisia jo nyt: viisi vuotta takana. Luultavasti (toivottavasti) kuitenkin lyhyempi matka edessä!

 

Hei!

Tosi kivaa, että löytyi tällainen ketju. Kun hain keskusteluja adoptiosta viime syksynä löytyi melkein vain vanhoja ketjuja. Olemme Pelalla kansainvälisessä adoptioneuvonnassa. Meillä on neljä neuvontakertaa takana ja elokuun alussa kotikäynti. Adoptiovalmennuksessa koko kevään nyt, huomenna viimeinen kerta ennen kesätaukoa. Tylsää, valmennus on hauskaa! Neuvontakin on mennyt ihan hyvin (paitsi tietysti hitaus ärsyttää...) ja pian pitäisi päättää ainakin palvelunantaja, mielellään kohdemaa ja mitkä erityistarpeet on valmis hyväksymään.
Apua- vaikeeta! Kävimme alustavasti listaa erityistarpeista läpi ja olimme valmiita ainakin harkitsemaan aika suurta osaa mahd. erityistarpeista, mutta en usko, että voimavarat riittävät ihan mihin tahansa. Meillä on yhteinen biologinen nelivuotias ja miehellä pari esimurrosikäistä lasta edellisestä avioliitosta. Kaikkien lasten tarpeita pitää miettiä- emme voi keskittyä pelkästään uusimpaan tulokkaaseen. Ketjussa mainittiin suljettu sn-lista Suomessa. Pääseekö mukaan myös, jos ei ole vielä päätynyt sn-adoptioon?
Olimme alun perin ajatellut kohdemaana Filippiinejä, jonne aina pitää ilmoittaa, mitkä erityistarpeet ovat ok. Filippiineillä on nyt väliaikainen stoppi hakemuksille, kun jonoja puretaan. Nyt harkitsemme myös Kiinan sn-ohjelmaa ja ehkä Etelä-Afrikkaa. Eikä Venäjäkään ole täysin poissa laskuista. Emme haluaisi odottaa kauhean montaa vuotta, koska olemme jo nelikymppisiä...

Meillä ei suoranaisesti ole lapsettomuutta taustalla. En ole kokenut lapsettomuushoitoja, mutta ihan helposti en tule raskaaksi, koska minulla on endometrioosi. Sen lisäksi veren hyytymishäiriö, joten raskaus ja synnytys ovat riskejä. Sitä paitsi olen aina ajatellut, että adoptio on tosi hyvä tapa saada lapsi! Kivaa ja toivottavasti lämpenevää kesän jatkoa kaikille! Ja onnea kaikille odotuksessa ja päätöksenteossa

 

Polkka hieno juttu, tervetuloa junaan mukaan! teillä tosiaan kokemusta odottamisesta, mä oon vasta kohta tässä vuoden rajapyykissä ja ajoittian jo nyt että voi elämä, mutta kasvettu on tän prosessin mukana jo nyt

piakatarina hienoa että löysit tänne, toivottavasti vähän vilkastuu keskustelut koska se helpottaa ainakin minun odottamista, ja saa tunnetta että ei ole yksin tässä odottamassa. Kiina sn-jono ainakin toimaa, ja sitten etelä-afrikka on käsittääkseni kanssa melko sujuva kontakti, mutta nyt IP:llä väläyttivät kolmea vuotta, joka mun mittapuulla melko pitkä, koska noi tuppaa yleensä viä venyyn. Kotimaanodottajille nostan kyllä niin hattua.

Nuo keskustelut suljettuja ja ainakkaan kiinan sn-palstalle ei pääse ennen kuin lupa ja palveluntarjoaja valittu. Hieman toivos kyllä avoimuutta koska jokainen adoptoija on ollut tässä tilanteessa kun pähkii näitä niin on ihanaa että täällä käynyt jo kertomassa jo lapsen saaneita tunteita ja tietoa koska on aika noviisi. Sitten just se on erilaista tietoa mitä palveluntarjoajilta saa.

Täällä odotetaan kotikäyntiä ja Interpedialle mennään kesäkuussa siis, jänskää!

 

Tervetuloa tulokkaille, jospa saadaan isommalla porukalla kesälläkin keskustelu pysymään hengissä

Me sitten eilen oltiin infossa ja jotakin uutta tietoa siellä tuli. Etelä-Afrikan adoptiotoimijat on perustanut jonkin tällaisen yhteisen koalition, joka pyrkii edistämään adoptiota. Siis sekä niin päin, että perheet ryhtyisi enemmän adoptoimaan, mutta myös niin että äidit antaisi lapsiaan adoptioon. Ilmeisesti siis noihin äiteihin vedotaan siinä mielessä, että he jo raskaana ollessaan lähtisi ohjelmaan mukaan ja saisi adoptioneuvontaa, jolloin lapsen taustoista saataisiin paremmin tietoja jne. eikä sitten kävisi niin että lapsi löydetään joku päivä jostain kadun kulmasta... Toisena puolena tässä ohjelmassa siis nuo afrikkalaiset adoptoijat, eli senhän voinee ymmärtää niin, että jos heitä saadaan enemmän innostumaan, kv-adoptioon jää entistä vähemmän lapsia.
Toisaalta kuitenkin afrikkalaisten perheiden toiveena on alle 6 kk ikäinen terve tyttövauva, eli tästä voinee päätellä, että kv-adoptioon tulee enemmän poikia, tietysti tuota vanhempia ja niitä, joilla on jokin erityistarve.

Hesan kontakti JCWS on aloittelemassa yhteistyötä USA:n kanssa. Pelästytti, että tarkoittaako tuo nyt sitä, että suurin osa lapsista lähteekin jatkossa sinne... Mutta kuulemma JCWS oli rauhoitellut, että ilmeisesti USAan olisi menossa niitä lapsia, joilla on vakavampia erityistarpeita ja jotka ei Suomeenkaan "kelpaa". Mutta saas nyt nähdä, henkilökohtaisesti tuo USAn mukaantulo kyllä pikkasen pelottaa. Mutta tilastollisesti JCWS:ltä kv-adoptioita oli viime vuonna 36, joista 26 Suomeen, eli kyllähän me täällä vahvoilla ollaan... Olis aika "törkeesti" tehty, jos uusi maa yhtäkkiä pääsisikin meidän edelle...

E-A:ssa kotia tarvitsevia lapsia on hurja määrä (en nyt muista lukua, mutta muistaakseni miljoonista oli kyse). Ja tämä määrä on kasvussa. Mutta vastaavasti adoptioiden määrä on laskussa :/ Ei kohtaa nämä asiat toisiaan...

Tällä hetkellä Hesalla odotellaan se vuosi papereiden lähettämistä, mutta nyt en muistakaan oliko mitään puhetta kauanko sitten odotellaan lapsitietoa. Tuo vuosikin kuitenkin on vaihdellut paljonkin, eli alle tai yli sen voi myös mennä. JCWS:llä on kiintiö sisällä oleville hakemuksille, muistaakseni 18 pariskuntaa ja 4 yksinhakijaa. Hakumatkalle lähtöä odotellaan tällä hetkellä 1-2 kuukautta. Pidempi aika johtuu siitä, että lapsiesitykset on mm. tänä vuonna olleet enimmäkseen avoimia, jolloin lapselle joudutaan hakemaan se adoptiolupa sitten vielä E-A:n viranomaisilta sen jälkeen, kun perhe on lapsen hyväksynyt. Sitä ei haeta etukäteen, sillä halutaan näissä tapauksissa olla varmoja, että lapsi hyväksytään perheeseen. Kyseessä on siis näitä sn-lapsia.

Pari asiaa, joista koin ahaa-elämyksen. Toivottavasti ymmärsin tämän asian oikein, mutta siis monet adoptoitavat lapset ei ole etelä-afrikkalaisia, vaan äiti on tullut sinne jostain naapurimaasta. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa kaksoiskansalaisuutta, vaan pelkästään Suomen kansalaisuuden, koska äiti ei ole ollut Etelä-Afrikan kansalainen. Ja toinen asia oli se, että suurimmassa osassa JCWS:n lastenkodeista lapsille puhutaan englantia. Tiesin tottakai, että Etelä-Afrikassa puhutaan englantia, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että tosiaan lapsen kanssa kommunikointi voi jollain tavalla onnistua sillä kielellä. Tokikaan lapsi ei varmasti sitä puhu, mutta varmasti ymmärtää kuitenkin. Mutta on sitten toki mahdollista, että saakin lapsen juuri siitä lastenkodista, jossa on puhuttu zulua, ja sitten englannista ei olekaan hyötyä...

Nämä tässä nyt tuli mieleen. Ja jos jotakuta kiinnostaa Etelä-Afrikassa nyt hyvin suosittu artisti, niin etsikäähän käsiinne Zaharan levy Loliwe Kuuntelen tässä sitä juuri Spotifyssä ja hyvältä kuulostaa Mutta älkää sekoittako espanjalaiseen Zaharaan...

 

Liliales mikäköhän info tuo oli, olikohan suunnattu ensisijaisesti E-A:n jo valinneille vai keille... Maanantaina nimittäin Hgillä on myös joku info. Tuleekohan siellä sitten osittain tai kokonaan samoja asioita esille... No, käyn kuulostelemassa!

Hiukan joo huolestusta herättäviä kaikki tuollaiset uutiset mitä infossa kuulit. Tähän astihan Hgin E-A-kontakti on käsittääkseni kuitenkin toiminut hyvin. Minä tässä tietenkin heti maalailemaan piruja seinille, kun on muutenkin niin vaikeaksi meille osoittautunut tämä perheellistyminen... :-/

Piakatarinalle tervetulotoivotukset! Kyselit noista palstoista... Maakohtaiset keskustelut taitaa olla tosiaan aika suljettuja kuten Kaarinkin totesi. Itsekin kysyin taannoin pääsyä Kiina sn-palstalle, en tietenkään päässyt. Toisaalta ärsyttää, toisaalta ymmärrän pointin.

Ihanaa kesäviikonloppua kaikille! :wave:

 

Yks juttu vielä: miten pitkään teillä yleensä nuo neuvontakäynnit kestää, ja kauanko kesti ensimmäinen käynti? Riittääkö 1,5 tuntia? No, asia selviää tietenkin myös soittamalla maanantaina... Tuli vähän kalenterivenkslausta tässä.

 

Meillä on aina menny kaks tuntia,ehkä joku viis minsaa alle ekalla kerralla meinas mennä ylikin mut se varmaan riippuu. Me ollaan pelassa ja ajellaan joka kerta sinne joten matkoihinki aikaa,siinä on keksitty selityksiä töissä kevään aikana on tullu sisarusta käymään jne,kummilapset toiminu alibeina en tahdo töissä nääs viä kaikille kertoa ja vastata monta vuotta missä mennään kysymyksiin

 

Liliales, tuhannet kiitokset kun jaksoit jakaa meille infon antia! Mielenkiintoista... Mäkin näin you tubessa jonkun lyhyen uutispätkän tosta E-A:n "kampanjasta" lisätä adoptioita, ja toisaalta jossain jenkkipalstalla spekuloitiin E-A:sta heidän mahdollisena uutena kohteena, joten ihan mahtavaa kuulla jotain oikeaa faktaa suomalaisesta lähteestä meidän tilanteeseen liittyen.

Toivottavasti ei nyt ala ihan jumahtaa toi Etelä-Afrikkakin. Ihan mahdotonta, kun kohde toisensa perään ruuhkautuu ja tukkeutuu, eikä uusia vaan millään aukea. Elättelen toiveita, että kun meillä nyt vielä menee kauan, ennenkuin lupa näkyy edes horisontissa, niin siihen mennessä olisi salassa valmisteltu ja julkaistu joku uusi kontakti... Mikähän siinä muuten on, että Suomella on niin surkean vähän kontakteja? Joo, tiedän ne pitää-olla-luotettava-ja-rehellinen-litaniat, mutta kun ajatellaan, että kuitenkin esim. ruotsalaisilla taitaa olla tyyliin moninkertaiset vaihtoehdot, niin tuskin se Ruotsikaan hyväksyy mitään lapsikauppakohteita ja hämärähommia! Varmaan resurssit on sitten niin vähäiset. Mutta kun puhutaan, että koko ajan adovanhemmiksi pyrkivien määrä vähenee, niin eikö niiden työntekijöiden aikaa jää etsiä uusia kontakteja Tai ainakin palveluntarjoajien intresseissä ole saada muutamia toimivia tukkeutuneiden tilalle... Höh.

Omaa napaa vielä: Otin yhteyttä PELAan ja kyselin, onhan meidän lomake tullut perille ym. Kuulema on ja nyt odottavat lausuntoa ja maksusitoumusta kunnalta, että voivat infota meille meidän sos.tt:n nimen. Ja sitten kai hänen työtilanteestaan ja aikatauluistaan riippuu, koska päästään eka käynnille, toivottavasti nyt ei menis ihan sinne marraskuulle kuitenkaan... mielellään voisin vaikka elokuussa lomalla mennä sinne, hih. Näin jotain untakin, että saatiin postia PELAsta jo. Olisipa enne!

Ai niin, mun mies on muuten alkanut vitsailemaan vuodesta Keniassa. :O Tai lähinnä niin päin, että kun minä vitsailen ja heitän jotain siitä, niin se kommentoi jotain tyyliin "no, eihän sitä koskaan tiedä" tai ei ainakaan heti sano, että älä nyt höpötä tms mitä aiemmin on kommentoinut. Täytyy sanoa, että jos MUN mies edes jossain mielensä ikkupikkusopukassa HARKITSEE vuoden viettämistä Afrikassa, niin ihan mitä vaan voi kyllä tässä adoptioprosessissa tapahtua!!

 

Liliales kiitos tiedoista, mielenkiintoista. Ja itseäni kanssa aina hirvittää ku Jenkit änkee, koska siellä raha puhuu monesti. Heidän "neuvonta" pitää sisällään yleensä noin kaksi keskustelua 30 minsaa ja sitten tehtäviä sikana Katsonut noita nettisivuja niin kymmenia tuhansia dollareita taitaapi adoptio siellä maksaa.

Meillä on alkanu tuo Interpedia tosiaan olla vahvasti mielessä, ja Etelä-Afrikka kiinnostaa koko ajan enemmän, toki kiina sn kiinnostaa kanssa mutta odotan kovasti ku päästään jutteleen niin selkiää asiat paljon. Ja onko jossain kuplassa ton sn-statuksen kanssa.

Mä kysyin viimeksi tuota että miksi ruotsilla paljon kontakteja meidän sossulta niin hän sanoi että Ruotsilla on paljon pitempi historia adoption suhteen esim. jo vietnamista sodan aikana adoptoitiin. Mä olen kanssa ymmärtänyt nääs että heillä maita enemmän ja toisaalta uskon että skandinaaviassa suht samat litanniat noista rehellisestä ja asianmukaisesta kontaktista.

Meillä kotikäynti tällä viikolla joten viikonloppu meni siivotessa...jo jännittää ja toisaalta tosi onnellinen että JO tässä vaiheessa vaikka aina ei siltä tunnukaan...unelmoi vaan siitä lupalapusta...

Nyt näyttäs siltä että kesä tulee, jee!

 

Polkka juu, tuo oli rekisteröityneille asiakkaille tarkoitettu info ja siellä oli juttua myös hakumatkasta ja tarkemmin muutamasta lastenkodista, näitä tietoja ei varmaan ainakaan yhtä laajasti kerrota tuossa tämän päivän infossa. Onhan nuo uutiset USAn mukaantulosta ym. vähän huolestuttavia, mutta täytyy silti uskoa että oma prosessi sujuu hyvin. Mä en ainakaan suostu ajattelemaan etukäteen että tässä vois jotain esteitä tai hidasteita tulla Murehdin niitä sitten jos niihin oikeasti törmätään. Muutenhan tää menee kauheeks jossitteluks ja murehtimiseks koko homma, ja sitä mä taisin tehdä tarpeeks jo vauvanyritysaikana, joten nyt mennään vaan positiivisin mielin eteenpäin

Meillä ensimmäinen neuvontakäynti tais kestää jotain 1,5 tuntia, mutta joku muu kerta tais mennä jopa yli kahen tunnin... Riippuu siis ihan mitä aihetta käsitellään ja kuinka paljon siitä on puhuttavaa...

Lady_Gigi, mulla on vähän sellanen tunne (ei tosin mitään oikeeta faktatietoa taustalla), että oiskohan vähän joka puolella maailmaa nyt niin, että kotimaiset adoptiot lisääntyy, jollonka lapsia ei joko riitä ulkomaille tai sitten ne kotimaan prosessit vie niin paljon työntekijöiden aikaa siellä niissä maissa, että kv-lapsiesityksiä ei ehditä tehdä... Eli siten niitä uusia kohdemaitakaan, joista lapsia voisi tulla, ei ole kovin helppo löytää. Ja sitten taas ne maat, joissa adoptoitavia lapsia riittäisi, on näitä kehitysmaita, joissa ei niistä luotettavista tahoista olla niin kovin varmoja. Ja Suomessa varmaan nyt, kun nuo maiden jumahtamiset on kuitenkin aika lähimenneisyyden asioita, niin ehkä odottajat täällä nyt just alkaa vaihtaa kohdemaata ja työllistää sen kautta Suomen adoptiotyöntekijöitä...
Mäkin kyllä toivoisin uutta tai uusia vaihtoehtoja, vaikkei se meidän prosessiin taitais enää vaikuttaakaan. Mutta tässä aiheessa olen kyllä aika pessimisti, en usko että mitään uutta on tulossa... Mut voihan olla että yllätyn

Lady_Gigi, aika mahtavaa, jos se Kenia-vuosi on teillä mennyt jonkinlaiseen harkintaan Jos meidän elämäntilanne olis antanu periks, me oltais kyllä taatusti lähdetty sinne. Sellanen kerran-elämässä-tilaisuushan tuo on (vaikka tokihan sitä voi toisenkin lapsen kohdalla vielä harkita).

Niin mites muuten te muut, oletteko jo miettineet ensimmäistä adoptiota pidemmälle? Olisitteko halukkaita toiseen? Mä tossa vielä vähän aiemmin olin sitä mieltä, että toinen lapsi voisi olla sijoituslapsi ja ehkä sitten kolmaskin, jos siltä tuntuu. Mutta nyt on enemmän ja enemmän alkanut tuntua, että ehkä toinen adoptiokin voisi olla mahdollinen. Nyt kun tämä neuvonta on jo melkein ohi, huomaa ettei se niin kauheata ollutkaan Ja tuntuu että ehkä lapselle olisi hyvä saada toinen ihonväriltään saman värinen ja adoptoitu sisarus, niin ehkä heistä olisi tukea toisilleen... Mutta nämä nyt on tämän hetken ajatuksia, eihän sitä tiedä mitä mieltä on sitten, kun on ensimmäisen lapsen kanssa elänyt hetken aikaa ja mikä on sitten adoptiorintaman tilanne ylipäätään...

 

Kaarin, onko teillä vielä monta neuvontaa jäljellä syksyllä? Onnea kotikäyntiin, hyvin se menee

Tuli muuten mieleen tuosta luvasta vielä. Tällä hetkellä siinä menee kuulemma n. 2 kuukautta, mutta Hesallakaan ei ollut mitään tietoa miten alkaa sujua sitten Valviralla. Heinäkuu on joka tapauksessa kesätauko, mutta sen jälkeen jääkin sitten nähtäväksi miten sujuu. Oletus sielläkin kuitenkin oli, että odotusaika pitenee. Itse laskeskelin, että jos meidän paperit ehtii sisään kesäkuussa ja pääsee jonkun pöydälle sitten elokuussa, ehkä täytyy olla tyytyväinen jos saadaan lupa tänä vuonna. Ne, jotka vielä odottaa lupaa eikä saa sitä ennen heinäkuuta plus ne, jotka ehtii myös laittaa vielä paperit tässä kuussa, on sitten meidän kanssa jonossa elokuussa ja siinä kun sitten odotellaan käsittelyvuoroa ja vaikkapa tuplataan tuo 2 kk, niin siinähän sitä ollaan joulussa äkkiä...

 

Liliales, noinhan se varmaan menee. : / On vaan superturhauttavaa (ei varmaan kenestäkään teistä? ) Kiitos muuten musavinkistä tuossa aiemmin! Mä rakastan afrikkalaistyylistä musiikkia ja nyt oon löytänyt nettiradioiden ihmeelliseen maailmaan. Kuuntelen ties monettako viikkoa kuulokkeista nairobilaista Ghetto Radiota Miehen ja työkavereiden suureksi huviksi... Mutta tuolta tulee ihan mielettömän hyväntuulista reggaeta, hiphopia ja poppia ja nuoriso-ohjelmia sekä uutisia englanniksi (osin myös suahiliksi?). Ja toki myös silloin tällöin JLota ja muita tuttuja hittejä, mutta aika vähän. Ehdottomasti menee etsintään tuo Zahara!

Niin, ja tuskinpa me tuohon Keniaan ikinä päädytään, mutta tässä vaiheessa saa sentään siitä nauttia, että saa haaveilla ihan kaikista vaihtoehdoista, vaikkei ole vielä aloitetukaan!

Tuosta useamman adoptoinnista: Me nyt tosiaan ollaan vasta alkumetreillä eikä edes satavarmoja että lähdetään prosessiin, mutta olen tuota vähän miettinyt. Siltä kantilta, että olen kuunnellut You Tubesta (niiden miljoonan muun aiheen lisäksi) useampia puheenvuoroja hieman ahdistuneilta "interracially adoptees"lta (sori en jaksa nyt keksiä suomenkielistä sanaa, yhdysvaltalaisista nuorista kyse) ja siellä lähes kaikilta tuli se viesti, että varsinkin, jos asut valkoisella alueella eikä ole mustia tuttuja, ja on pakko adoptoida tumma lapsi, niin adotoi edes kaksi. : / Meillä on jo biolapsi, joka ei kaikenlisäksi ole edes koskaan osoittanut suurta innostusta sisarusten saamiseen, joten yhdenkin tuloon sopeutumiseen voi mennä aikaa ja energiaa. Lisäksi on niin rankat vuodet takana, että jos ikinä sen toisen lapsen saisimme, jaksaisiko sitä enää aloittaa. Toisaalta, aina olen haaveillut useasta lapsesta ja mieskin on ollut myötämielinen, joten kolme lasta olisi se, mistä alunperin olin haaveillut. Varmaan paljon toki riippuisi siitä, miten helppoa/vaikeaa ekan adolapsen kotiutuminen/kiintymyssuhteen luominen olisi ja mitä mieltä esikoinen olisi. Ikä ei sinänsä tulisi vielä vastaan, jollei tässä nyt vuosikymmentä tuhrata, kun itse olen nyt 31 ja mies 35. Joten ideaalimaailmassa, joo, haluaisin adoptoida kaksi lasta biolapsen lisäksi. Reaalimaailmassa, tuskin.

 

Meille vähän lupailtiin että olis vaan se yksi käynti enää syksyllä (kesälomat sotkee niin kesällä vain tämä kotikäynti). Siihen ois sitten kaksi aihetta adoptiolapsen taustat ja kasvatus. Joten syksyllä päästäis hakeen lupaa..vähän ahisti toi Valvira homma että jos venyy noin paljon, ku ny käsittäny että jopa alle kahdessa kuukaudessa lupa hellinny...että meillä sitten vasta ens vuonna joten ei ollakkaan enää jo vaiheessa

Mutta ans kattoo kuin käy meitin.

Me ollaan miehen kanssa puhuttu että tämä yksi prosessi ja se on siinä. Adoptioperheet ry:ssä jo nyt joten sieltä taustatukea sitten ja vertaistukea. Me ollaan jo yli 30v ja mies lähempnä 40 ku 30v ja sitten kun on jo se lapsi siinä niin nauttii siitä ja loppuu odottaminen. Noh tätähän ei ole kirkossa kuulutettu, mutta näin ajateltu. Jos jostain syystä avoin adoptio tuo Suomessa esim. isompiakin lapsia adoptioon niin se vois olla harkinnassa..noh katotaan olenko sitten viiden vuoden päästä aloittelemeassa uutta neuvontaa...

 

Moi taas!

Kiitos E-A ja Kiinan SN-listan tiedoista! Tavallaan harmi, jos Yhdysvallat lähtevät aktiivisina mukaan E-A-adoptioon. Siellä on heillä niin isot ja tehokkaat organisaatiot ja paljon hakijoita, että voisi ehkä vaikuttaa Suomen hakijoihin.

Soitin tänään Filippiinien ohjelmasta vastaavalle ja Etiopian-vastaavalle.

Etiopiaan kuulemma otetaan tällä hetkellä vain joitain yksittäisiä hakijaperheitä vuosittain, koska Suomi tekee yhteistyötä vain yhden lastenkodin kanssa ja sieltä vapautuu adoptioon vähän lapsia, joista suuri osa menee muualle. Etiopia kiinnosti meitä aluksi kovasti. Osittain koska biologisen lapsen kummitäti on asunut siellä ja koska siellä on tuttuja YK:n ja UNHCR:än kautta töissä.

Filippiinit tosiaan eivät ota hakemuksia vastaan tällä hetkellä, mutta kesän aikana tilanteesta ehkä saadaan lisätietoja.

Hieman palvelunantajien edustajat vaikuttivat hätkähtävän, kun kerroin, että meillä on yksi yhteinen biologinen lapsi ja että Jukalla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Adoptioneuvonnassa meille suositeltiin m.m. Filippiinejä maana, jotka adoptoivat pareille, joilla on jo lapsia. Hän myös aluksi ihmetteli, että kaksikielinen perhe aikoo adoptoida lapsen ja puhua sille kahta kieltä. Minun äidinkieleni on ruotsi, mieheni suomi. Tietysti voin puhua suomea, jos lapsen etu sitä vaatii, mutta lähtökohta on, että molemmat puhumme omaa kieltä. Useimmiten olen saanut neuvon, että lapselle pitäisi puhua "sydämen kieltä". Koska puhun biopojalle ruotsia, olisi vaikeaa puhua toiselle yhteiselle toista kieltä. Olisi tosi kurjaa, jos adoptiolapsi tuntisi jäävänsä ulkopuolelle, kun puhun biopojan kanssa ruotsia. Filippiinien vastaava sanoi olevansa uusi. Mukavia olivat molemmat ja kertoivat kivasti ja asiallisesti maiden tilanteista. Mutta kyllä eri paikoissa ja lähteissä jaetaan aika erilaista infoa. Kannattaa olla tarkkana.

Kenia olisi ihan mielenkiintoinen kohdemaa tosiaan- jos siellä voisi asua sen vuoden. Me emme voi. Ja mekin olemme kuulleet Pelalla, että luvan saanti voi ruuhkautua ainakin väliaikaisesti, kun siirtyy Valviralle. Höh!

Etelä-Afrikan vastaava kertoi parisen vuotta sitten, että juuri E-A lapsilukuun lasketaan lapset, jotka asuvat pääosin saman katon alla hakijoiden kanssa. (Ainakin sillä hetkellä näin).Kaksi bonuslastani asuvat täällä vkl ja lomilla (esim nyt- kirjoitan viestiä kauheassa räiskeessä- teinipoika ja hänen kaverinsa pelaavat x-box-peliä samassa pienessä huoneessa.

OK- nyt pikkupoitsulle iltapalaa ja sitten pehkuihin! Huomenna aamuvuoro.

Lämpenevää kesää kaikille!

 

piakatarina, toivotaan, että sopiva kontakti löytyy teille! Tylsä tuo Etiopian tilanne, sehän on just kai ollut sellainen kontakti, joka hyväksyy useamman lapsen perheitä hakijoiksi. Että sekin on (huoh) käytännössä mahdoton.

Masentavaa.

 

Moikka vaan kaikille! Onpa kivaa, että keskustelu on käynyt vilkkaana! Tervetuloa uusille minultakin.

Täällä ollut vähän hiljaiseloa johtuen kai lähinnä siitä, että toka neuvonnasta ei jäänytkään ihan yhtä hyvä mieli kuin ekasta. Ei siis mitään erityistä syytä miksi, eikä mitään yksittäisiä asioita, mutta jotenkin vaan epätoivo iski sen kerran jälkeen, tuli sellainen olo, ettei me varmaan kelvata eikä meitä hyväksytä, vaikka mitään järjellistä syytä en keksi miksi niin olisi. Olin kyllä varautunutkin siihen, että eka kerta on varmasti enemmän kontaktin luomista yms. ja että toka kerta voi sitten yllättää, mutta silti meni hetkeksi fiilikset vähän alamaihin. Mutta tänään olin Helsingin kaupungin Kenia- ja E-A-tilaisuudesta, mistä täälläkin oli puhetta, ja nyt on taas enemmän uskoa, toivoa ja intoa täälläkin päässä.

Minä olen myös miettinyt tuota useamman (kahden) lapsen adoptoimista. Olen aina ajatellut, että jos lapsia tulee, niin toivottavasti kaksi. Itsekin olen kahden lapsen perheestä, ehkä siinä osasyy. Minäkin olen ajatellut sitä, että eri värisenä ja adoptoituna lapsi olisi kyllin yksinäinen ja erilainen jo muutenkin, saati ainoana lapsena. Siksi toivoisin sisarusta. Mutta sisarusadoptio ei taida niistä kontakteista onnistua, mitä olemme pohtineet, enkä tiedä olisimmeko siihen muutenkaan valmiita. Tuntuu kyllin haasteelliselta sen kiintymyssuhteen rakentaminen yhteenkin. Ja juuri nyt tämä prosessi tuntuu aika pitkältä toiseen kertaan koettavaksi ja on uhkakuvia mielessä siitä loppuuko kenties kv adoptiot jossain vaiheessa kokonaan. Mutta kaipa moni vannoo biologisen lapsenkin syntymän jälkeen, ettei ikinä enää, ja sitten tulee toistamiseen raskaaksi... Never say never. Oikeastaan toivon, että meillä olisi voimia siihen.

Mekin olemme sitä Keniaa miettineet, se kuulostaisi niiiiin houkuttelevalta vaihtoehdolta monessakin mielessä - eikä vähiten lapsen edun kannalta ajateltaessa. Tänään siitä siellä tilaisuudessakin taas kuultiin ja nähtiin kuvia yms. Näytti kyllä tosi hyvältä mahdollisuudelta kaikin puolin. Mutta todettava oli miehen kanssa, että ei se vaan meille ole mahdollista. On kesken olevaa täydennyskoulutusta, ei mahdollisuutta virkavapaaseen, ei suuria säästöjä yms. Ja kaikkein suurimpana esteenä meidän rakas koira <3 Eli ei taida Kenia onnistua meiltä, vaikka kovasti siitä tykättäisiin.

Mutta Etelä-Afrikka vaikuttaisi kyllä hyvältä myös, tosin minuakin se jenkkien tonteille tuleminen kyllä pisti vähän mietityttämään...

Meillä on kolmas neuvonta vielä kesällä, sitten syksyllä jatkuu, mahdollisesti kotikäynnin merkeissä, vaikkei siitä ole ollut vielä puhetta. Ai niin ja mekin ollaan muuten Adoptioperheet ry:n jäseniä. Ja kuuntelin myös Zaharaa Spotifysta, kiitos vinkistä. Minä puolestani vinkkaan sellaisen artistin kuin Simphiwe Dana, tulee muuten Helsinkiin Huvilatelttaan elokuussa! Myöskin siis etelä-afrikkalainen artisti!

Aurinkoisia kesäpäiviä ja leppoisaa odotusta kaikille!

 

Hoi naiseen!

Onpas täällä ollut vilske. Minuakin on mietityttänyt maavaihtoehtojen vähyys. Listoilla on paljon maita, joita ei käytännössä kannata oikein edes harkita. Ainoat edes jotenkuten realistiset maat tällä hetkellä taitavat olla Kenia, EA, Kiina sn:n osalta ja Venäjä. Näin ainakin n. nelikymppisille. No, ehkä yksi tai kaksi maata on vielä kiikunkaakun. Luulenpa, ettei Kaarinin mainitsemassa Ruotsissakaan muut kuin nämä vedä juuri nyt.

Ja jep - kävin nyt sitten minäkin Hgin EA-/Kenia-Infossa. Mahtoiko siellä olla ketään meistä..? Se oli todellakin suunnattu alkutaipaleella oleville, mutta melko pitkälle siellä oli samaa sisältöä kuin Lilialesin raportoimassa tilaisuudessa.

Mitäs uutta... Ehkä mulle ainakin se, että Helsinki (ja varmaan Interpediakin?) yrittää lobata sitä, että Kenian osalta Kela-korvaus nousisi. Korvaushan on ihan jäljessä todellisista kustannuksista, jotka ovat kai sen about 35 000 + matkat ja palkkatulonmenetykset päälle. Yleensä kuulemma naiset ottaa hoitovapaata ja miehet anoo vuorotteluvapaata. Kotihoiden tukea voi hakea heti lapsiesityksen saatuaan, mutta lapsilisää aletaan maksaa vasta Suomessa. Käytännössä molempien on matkustettava Keniaan, mutta toinen voi tarvittaessa välillä käväistä Suomessa, jos on jotain asioita hoidettavana. Keskiverto oleskelu Keniassa on 8 - 10 kk, mutta vaihtelua voi olla paljonkin riippuen siitä, kuka sattuu tuomariksi. Vain ihan ekat kuukaudet on pakko käkkiä Nairobissa, sen jälkeen voi asustaa vaikka Mombasassa.

Hgin Kenia-kontakti edellyttää kristillistä vakaumusta. Eivät kuitenkaan edellytä mitään srk:n suosituskirjeitä tms., asia vaan käydään läpi & kirjataan kotiselvitysvaiheessa. Kuulemma kohdemaassa hakijaksi on hyväksytty myös perhe, josta vain pariskunnan toinen osapuoli kuului kirkkoon.

Ja Liliales, kuulit tosiaan oikein sen hurjan luvun: arvioiden mukaan 1,5 - 2 miljoonaa lasta EA:ssa hyötyisi adoptiosta, mutta vain murto-osa pääsee adoptioon.

EA:sta tulee sekä tyttöjä että poikia, mikä oli itselleni hieman yllätys, kun mielikuva on vahvasti ollut se, että jotain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta tulee vain poikia. Poikia on toki vähän enemmän siksi, että omat, kotimaiset adoptoijat suosivat tyttöjä. Lisäksi kuulemma paikallisille adoptoijille on tarkkaa, että lapsi on alle puolivuotias, joten tätä vanhemmat päätyvät suurella todennäköisyydellä kv-adoptioon.

Oikeastaan molempien kontaktien, Kenian ja EA:n osalta yllätti asumisen hinta kohdemaassa. Hintataso tuntui olevan Hgin luokkaa. Arvatenkin noissa maissa maksetaan alueen ja asunnon turvallisuudesta...

Keniassa oli muutamien näytettyjen kuvien perusteella kovin kaunista ja rehevää, ja lastenkoti näytti siistiltä ja laadukkaalta, ympäristö melkeinpä hienolta. EA oli selvästi karumpi. Toisaalta infra on ihan surkeaa Keniassa, ja lukuisissa paikoissa rattaat toivottomat; jos ken sinne suunnistaa, niin kantoreppu hankintaan...

Ja siihen todellakin neuvottiin varautumaan, että luvan odotusaika tulee pitkittymään tähänastisesta parista kuukaudesta. Näin asiasta viidenteen hypätäkseni.

Tässä siis ihan pikaisesti ja pintapuolisesti omat päällimmäiset mietteet infon jälkeen - omaa subjektiivista sepustustani kaikki tyynni. En kyllä usko, että tähän asti tähän ketjuun ilmoittautuneille tässä tuli hirveästi uutta.

ON: Mies ei sitä vielä sano, mutta jotenkin koen, että on lähentynyt tätä adoptiovaihtoehtoa... En viitsi liikaa painostaa, edetköön omaan tahtiinsa. Tiedän, että tuo mies on sellainen, että kun se johonkin mun kanssa kerran lähtee, niin kyllä se sitten on mukana. Ja tuleehan se nyt tähän ekaan neuvontaankin ilman uhkausta, kiristystä ja lahjontaa. Neuvonnassa kenties tulee vähän jotain uutta esiin tämänhetkisestä tilanteesta miehen pään sisällä.

Joku kyseli ajatuksista toisen adoptoinnista. Meillä on tilanne, että ekan prosessin jälkeen ollaan molemmat nelikymppisiä ja ylikin. Ei siinä ole enää hirveästi aikaa edetä toiseen prosessiin, vaikka olishan se upeaa lapsen kannalta, jos hänellä olisi sisko tai veli.

Tuli lievä pienoisromaani... Kiitos jos jaksoitte lukea, ja hauskaa alkavaa viikkoa teille!

 

Iso kiitos taas briiffanneille! :heart: Kyllä mua ainakin kiinnostaa ihan kaikki tiedonmurusetkin, ja vaikka samat asiatkin eri sanoilla kerrottuna. Me kun ei asuta Helsingissä (eikä edes Turussa tai Treella) niin ei kyllä mihinkään "ylimääräiseen" ole toivoakaan päästä omin korvin kuuntelemaan.

Puhuttiinko Kenian turvallisuudesta/turvallisuustilanteesta mitään? Entä mainittiinko biolapsellisten soveltuvuudesta jotain? Tiedän kyllä, että sinne teoriassa kelpaa, mutta voihan se käytäntö olla eri asia. Parin kanadalaisen perheen blogia seuraan, jotka on muuttamassa Keniaan ja heillä ainakin on biolapsia useampiakin, joten ei kai se ihan hullua ole. Ja kävihän Johanna72 kertomassa, että turvalliselta tuntuu. Mulla vaan (ja miehellä vielä potenssiin 100) joku ihme käsitys, että siellä nyt vähintään heti samantien mun lapseni kidnapataan ja ostoskeskus räjähtää ja itse saan jonkun koleran.

 

En tunne Kenian adoptioprosessia, mutta olen viettänyt vähän aikaa Nairobissa ja muuallakin Keniassa. Turvallisuustilanne ei ole kovin hyvä, sen voi kyllä suoraan sanoa. Varsinkin paikallisen oppaan kanssa voi liikkua maassa vapaasti raja-alueita lukuunottamatta, mutta valtavat tuloerot tekevät länsimaisen näköisistä ihmisistä potentiaalisia ryöstökohteita kaikissa isommissa paikoissa. Maaseudulla on leppoisampaa ja turvallisemman tuntuista. Kun juttelimme paikallisten kanssa, turvallisuudesta puhuttiin usein. Ryöstöjä oli moni tapaamamme paikallinen joutunut kokemaan, väkivaltaisiakin tilanteita.

Terrorismi on todellinen uhka, mutta kuitenkin aika satunnainen luonteeltaan ja olisi tietysti hirmu huonoa tuuria jos isku osuisi kohdalle. Pommi-iskuja on tehty ostoskeskuksiin ja vilkkaisiin liikepaikkoihin Nairobissa ja ne on osin suunnattu expateja vastaan. Jos hermostuu pommi-iskun uhasta, voi oleskelusta tulla aika stressaavaa. Kidnappaus ei taida olla iso uhka, niitä on tapahtunut pääosin levottomilla raja-alueilla ja sinne ei adoptioperheillä ole asiaa. Keniassa on aika iso riski sairastua vatsatautiin. Juomaveden ja ruuanvalmistusveden puhtaudesta on pidettävä huolta. On siellä tietysti muitakin ikäviä trooppisia tauteja, rokotusten on syytä olla kunnossa. Malariaa ei ole onneksi Nairobissa.

Kaiken kaikkiaan uskon että adoptiomatka Keniaan voisi olla upea kokemus koko perheelle. Mutta kulttuurishokki voi olla iso, erityisesti jos ei ole koskaan ennen käynyt köyhässä kehitysmaassa. Kannattaisi kyllä käydä Afrikassa vaikka lomamatkalla ennen adoptiopäätöstä, saisi realisitisen kuvan siitä millaista siellä on ja jaksaisiko siellä olla kuukausikaupalla. Meidän perhe ei kelpaisikaan Kenia-adoptioperheeksi, mutta vaikka kelvattaisiin, mies ei meillä haluaisi lähteä sinne asumaan, tästä joskus juteltiin. Hän on suoraan sanonut, että huono turvallisuustilanne olisi este. Ja nyt ei ole kysymys siitä, että mies ei muuttaisi muualle ulkomaille, hän on asunut ulkomailla ja käynyt muissakin kehitysmaissa, Nairobissa myös. Hän pääsisi todennäköisesti töihinkin Nairobiin halutessaan, mutta ei haluaisi lähteä. Ei mies muuten kyllä haluasi Johannesburgissakaan asua, vaikka sielläkin ollaan oltu. Samantapainen turvallisuusuhka ryöstöjen muodossa liittyy Etelä-Afrikkaan, mutta on eri asia piipahtaa maassa kuin viettää siellä kuukausia. Minusta Keniassa asuminen taas olisi hieno mahdollisuus. Näin me ollaan erilaisia.

 

Kiitos rehellisestä ja valaisevasta vastauksesta, li55!