Adoptioneuvonta alkaa 2012

Huhhuh, työkiireet on pitänyt mut poissa täältä nyt muutaman viikon... Tokassa neuvonnassa kuitenkin käytiin viime viikolla ja seuraava oliskin sitten kotikäynti helmikuun lopussa Silloin vedetään kuulemma kaks aihetta kerralla eli käytännössä siinä jää se yksi kerta pois sen käymämme ryhmän ansiosta. Sen jälkeen kuulemma oliskin vain yksi kerta jäljellä! Sitten vissiin alkaa se kotiselvityksen kirjoitus ja sen tiimoilta tulee varmaan vielä käynti tai käyntejä Pelassa, mutta se varsinainen neuvonta olis ohi. Uskomattoman nopeeta tää sitten lopulta on, varsinkin kun aika tuntuu just nyt kuluvan niin nopeesti, että nää neuvonnat tuntuu olevan ihan peräjälkeen Jotain hyötyä näistä työkiireistäkin ;D
Mutta tällä aikataululla me tosiaan varmaan kesän paikkeilla voitais saada adoptiolupa ja mitäs sitten... Se pitäis nyt hyvin äkkiä saada päätettyä. Meillä on nyt vaihtoehtoina nuo Etelä-Afrikka Hesan kautta tai Kiinan SN. Tuosta Kiinasta oli neuvonnassa ohimennen puhetta ja kuulemma sinne sitten tarvitaan kolme suosituskirjettä ja olikohan jokin selvitys meiltä miksi halutaan lapsi just Kiinasta ja muistaakseni jokin muukin juttu oli, mutta nyt en muista... Noita suosituskirjeitä ymmärtääkseni kyllä halutaan vähän joka maahan ja varmaan moneen paikkaan joutuu jonkin selvityksen omista aikeistaan kirjottamaan, joten eipä nuo mitenkään erityisiä vaatimuksia taida olla.

Nyt meidän pitäis sitten kirjotella taas läksyjä ensi kertaa varten. Ja tällä kertaa vielä tuplasti, kun on tosiaan kaksi aihetta käsiteltävänä. Toisaalta ihan kiva miettiä omia taustojaan ja ajatuksiaan, mutta toisaalta aika raskasta. Raskashan tämä prosessi on, se on ollut tiedossa jo, mutta nyt näiden aiheiden käsittelyn tiimoilta sen tosiaan huomaa. Kyllä sitä edelleen välillä kadehtii miten helppoa niillä biolapsen saajilla onkaan sen "prosessin" kanssa. Mutta oikeasti nykyään en enää kadehdi juurikaan sitä heidän biolapsellisuuttaan, sillä tämä adoptio tuntuu nyt niin just siltä meidän jutulta

Tuosta ajan kulusta vielä. Laskeskelin noiden Kaarinin saamien tietojen perusteella, että tällä meidän aikataululla Kiinan SN-ohjelmasta meillä voisi olla lapsitieto parhaimmillaan jo loppuvuodesta! Ja lapsi kotona ensi vuoden keväänä/kesänä. Kuulostaa ihan uskomattomalta. Tuossa olisi yksi hyvä syy valita maaksi Kiina. Tällä hetkellä kun ajattelee, että kesästä lähdettäisiin laskemaan yli kahden vuoden odotusaikaa Etelä-Afrikkaan, niin lapsihan olisi kotona vasta joskus vuoden 2014 loppupuolella. Ja sekin sillä varauksella, että mitä tahansa voi kahden vuoden aikana sattua, kontakti ruuhkautuu, maan lait muuttuu, luontoäiti järjestää jonkin ikävän viivästyttävän yllätyksen tms... Vaikka tuntuu että on hölmöä valita vain sen odotusajan perusteella, niin kyllä tuo jollain lailla valintaan vaikuttaa. Tosin ensin on selvitettävä tuota Kiinaa koskien ne kaikki taloudelliset vaatimukset, ettei jää sitten kiinni mistään sellaisesta. Ja pitäähän mun ehtiä täyttää 30 ennen kuin paperit voisi Kiinaan edes lähteä

 

Liliales kerrotaanko tuolla infossa tai sitten neuvontojen aikana paremmin tuosta Kiinan SN-ohjelmasta ja lapsista?
Kun siitä luin niin itseänikin alkoi kiinnostaa, mutta samalla "pelottaa" se että minkälaisia lapsia siellä oikeasti on niin, että osaisinko heitä hoitaa jos ymmärrät mitä tarkoitan! Niin ja voiko heidän kanssa viettää ns. normaalia arkea...
No maaliskuun infoa vasta kun odottelee niin aikaa tässä on miettiä ja selvitellä

 

Johkunen, nyt täytyy myöntää etten enää muista mitä siellä alkuinfossa kerrottiin Mutta siinähän lienee ainakin tarkoituksena kertoa vain yleisesti adoptiosta, sekä kotimaisesta että kv:stä, joten ei siinä varmaan ainakaan kovin yksityiskohtaisesti mennä minkään maan tietoihin. Neuvonnassa sitten voidaan asiaa sivuta, mutta nämä neuvontaa antavat sos.tt:t on eri ihmisiä kuin sitten ne varsinaisen adoptiopalvelun ihmiset, joten heilläkään ei varmaan ihan kaikkein tarkimpia tietoja ole antaa. Siksipä maavalinnoissa täytyykin kääntyä juuri noiden eri palvelunantajien (PeLa, Interpedia, Hesa) puoleen ja kysellä heiltä lisätietoja. Me mennään pian kuuntelemaan Interpedian infoa ja myöhemmin keväällä PeLan vastaavaa. Niissä varmaan saadaan yleisluontoista tietoa maista ja sitten jos tarvitaan vielä ns. henkilökohtaista tietoa, täytyy soitella niille ja mennä henk.koht. tapaamiseen.

SN-ohjelmassahan joutuu täyttämään sellaisen muutamasivuisen paperinipun, jossa rastitetaan mitkä erityistarpeet me hyväksytään ja mitä ei. Siellä on kyllä monta eri sairautta ja vammaa lueteltu ja monesta niistäkin eri asteiset tapaukset. Eli hyvin tarkastikin pystyy rajaamaan pois ne erityistarpeet, joita ei koe pystyvänsä hyväksymään. Monet "viathan" on hyvin korjattavissa, mutta voi vaatia useampia leikkauksia ja kaikenlaista jälkihoitoa. Eli täytyy kyllä tarkkaan pohtia omia valmiuksiaan, esimerkkinä nyt vaikka kitalakihalkio-lapsi: voi tuntua että leikkauksilla vika saadaan korjattua kohtalaisen helpostikin, mutta se todennäköisesti viivästyttää lapsen puheen kehittymistä ja voi tarkoittaa monen vuoden puheterapiaa myöhemmin. Pitää siis osata ajatella ja varautua monta vuotta eteenpäin... Mutta ns. hyvällä tuurillahan SN-ohjelmastakin voi saada lapsen, jolla on vain "pikkuvika" ja helpolla hoidolla hänestä tulee ihan terve ja ns. normaali lapsi, jonka kanssa arki on samanlaista kuin "alunperin" terveenkin adolapsen kanssa.

Suosittelen kyllä todella käymistä lääkäriluennolla jo vaikka neuvonnan alkuvaiheessakin. Niin me tehtiin ja olen kyllä tyytyväinen siitä, sillä jos nyt ei tietäisi tätäkään vähää, mitä tietää sen luennon perusteella, olisi tosi vaikea pohtia tuota SN:ää edes vaihtoehtona. Nyt tietää kuitenkin asioista edes jotakin ja on helpompi ottaa niistä vielä lisää selvää

 

Komppaan Liliales:ta että Sn-ohjelmasta kandee kysellä palveluantajilta (Pela ja interpedia). Alkuinfossa missä me oltiin käytiin vaan läpi mitä maita on ja yleensä semmosita perustietoa, melko pinta raapaisu. Sn-ohjelmaa sinänsä ei kannata peljätä jokatapauksessa vaikka ei sitä valitsi lapsen tämä terveyslomake täytettävä että mitä sairauksia ns. hyväksyy..kuulostaapa kamalalta. Eli muistakin maista tulee ns. sn-lapsia mutta heillä ei ole tälläistä erityistä ohjelmaa siihen.

Sitten omaa asiaa, eli meidän perheessä aloitettiin neuvonta. Täristiin aamusella penkillä ja odotettiin omaa nimeä. Heti täytyy sanoa että NIIIN turhaan jännitettiin..kaikki meni tosi hyvin, ok ehkä joku kuherruskuukausi-vaihe mutta kyllä me pintaa syvemmältäkin raapaistiin. Nyt kotitehtävät mukana ja niitä vähän jo katsottukin. Puolentoista kuukauden päästä seuraava kerta. Tuntuu tosi hyvältä ku oikeesti jo voi sanoa että on ns. kunnolla prosessissa mukana. Mentiin miehen kanssa kahville ja juteltiin tuntoja. Molemmilla se tunne että aivan oikeaa polkua lähdittiin talsiin ja yhdessä tää matka jaksetaan tehdä hyvin. Nyt vaan keskitytään normi arkeen.

Puhuttiin muuten neuvonassa verkostoitumisen tärkeydestä. Kuinka tärkeää olisi esim. että lapsella olisi vaikka kaverina se jonka esim. tuntenut jo lastenkotiajoista.

Näillä ajatuksin täällä. Kevättä odotellessa <3

ainiin piti kysyä että onko kellään tietoa miten toi että adoptiolupa vaikuttaa tohon luvan saannin kestoon?

 

Kaarin, tarkoitit varmaan kysyä että miten uusi adoptiolaki vaikuttaa luvan saannin kestoon? Sepä kiinnostaisi muakin. Toivon tietysti ettei vaikuttaisi mitenkään, kun jos nyt on kuukauden jono, niin se olisi ihan sellanen siedettävä odotusaika. Jos se siitä venähtää, se ärsyttää :/ Kesällähän se sitten nähdään ilmeisesti... Vois yrittää muistaa kysellä onko noilla sos.tt:llä jotain näkemystä asiaan, kun jonkun seuraavan kerran tapaa.

Me tosiaan ollaan loppuviikosta menossa tapaamaan Hesan ihmistä Etelä-Afrikan tiimoilta. Kerron sitten sen jälkeen tarkemmin, mikä on tämän hetkinen tilanne siellä, mutta näillä näkymin vaikuttaisi siltä että SN-odottajia sinnekin kaivattaisiin. Tämän takia me ollaankin nyt ajatuksissa suuntauduttu enemmän Kiinasta tuonne Afrikkaan, se kun tuntuu siltä meille sopivalta maalta/maanosalta

 

Hahh..just sitä tarkotin, kiireessä ku kirjottaa nii tulee näitä hyviä tekstejä...(=töiden lomassa) Mä kysyin jo että onko tietoa...ei osant sanoa, toki varmastikin uus juttu että ei voi tietää. Itse luulen että menee tosi hyvin tai sit ihan mönkään, kultanen keskitie ois jees mutta monesti uusissa jutuissa ei sitä heti kärkeen tuu, mutta toivotaan

Tuo kuulostaa hyvältä toi teidän keikka. Lisäkuulumusia odotelessa. Me liityttiin muuten adoptioperhee ry:n, on ryhmiä mm. Jo odottajille ja tietoa. Ja sain muutaman vanhan jäsenlehdenkin, mielenkiintoista luettavaa taas toviks tästä se lähtee.

Lopuksi vielä että melko hiljaista täällä...olisi kiva kuulla jos täällä käy esim. Lukijoita että montahan meitä on ns. Veneessä ny ku jonojen perusteella jo neuvontaan niino monta. Kiva olis kuulla mitä missäkin.

 

Hei,

liityn tähän ketjuun nyt minäkin, taustalla olen lueskellut jo jonkin aikaa. Täytän kohta 33-v, mies on 4 vuotta vanhempi, ja viime syksynä selvisi, että biologista lasta emme tule todennäköisesti ilman hoitoja saamaan (jos sittenkään). Koska tiesin jonojen olevan piiiiitkät, ilmoittauduimme melko pian neuvontajonoon, vaikka päätös ei vielä mitenkään varma ollutkaan. Silloin meille ilmoitettiin jonon olevan n. 4kk (Helsinki), joka nyt alkaa olla kohtapuoliin täynnä.

Tässä odotusaikana minun päätökseni on vahvistunut ja mies, joka alkuun suhtautui aika nihkeästi, on alkanut tottua ajatukseen. Kumpikin näemme itsemme adoptiolapsen tai adoptiolasten vanhempina, kun taas mielikuvia biologisesta lapsesta/biol. vanhemmuudesta on vaikea muodostaa.

Nyt alkaa aika paljon jännittää, sillä kutsu ekaan neuvontaan voi tulla päivänä minä hyvänsä... Siksi tuntuukin hyvältä lukea toisten kokemuksista ja saada sitä kautta vertaistukea.

 

Kashmir teretulemas joukkoon. Mä tiedän ton tunteen..mä en oo ikinä meillä ollu se ahkera postilaatikolla käviä mutta kiltisti aina kipitin sinne kiireellä töiden jälkeen. Se oli hieno juttu sit ku se eka neuvonta saatiin, kaks kuukautta sitä viälä jouduttiin venaan tiedosta mutta yllättävän hyvin se meni, mitä ny pientä panikointia noh maratoonin alkumetrit on aina melko hankalia ku niiiiin pitkä amtka edessä. Kärsivällisyyttä tämä rouva on oppinu jo ny ja varmaan tulossa pitkä oppimäärä siitä.

Täällä toista neuvontaa odotellaan ja rustataan noita kotitehtäviä. Enpä ol esseetä sitten koulun kirjoittanu..katotaanpa mitä tulee.

 

Tervetuloa joukkoon kashmir. Toivottavasti saadaan vähän eloa tähän ketjuun Täytyy itsekin yrittää kirjotella enempi...

Me tosiaan käytiin Hesalla juttelemassa ja samalla reissulla käytiin kuuntelemassa myös Interpedian infoa. Meille jäi jostain syystä paljon positiivisempi kuva tuosta Hesasta, joten näillä näkymin meidän päätös palveluntarjoajasta ja kohdemaasta on tehty Ei kai siinä IP:ssäkään mitään vikaa ole, mutta ensivaikutelma vaan jäi vähän huonommaksi ja tuo Hesan Etelä-Afrikan kontakti tuntuu meille sopivammalta. Saatiin kuulla että monet siinä erityistarvelistalla olevat sairaudet ei ole E-A:ssa edes erityistarpeita, eli ns. terveelläkin lapsella voi olla jokin niistä (en nyt kyllä millään saa päähäni mitä ne oli, se on tämä maanantaiaamu...). Mutta SN-lapsissa eniten olisi kotia vailla monialaisen kehitysviivästymän omaavat lapset. Tätä meillä nyt sitten mietitään ja pohditaan, täytyy yrittää ottaa selvää mitä kaikkea mahdollista tuo voi pitää sisällään. Varmaan se tulee menemään niin, että periaatteessa se kohta lomakkeella rastitetaan että hyväksytään, mutta sinne Afrikkaan lähetettävässä omassa kirjeessä vähän tarkennetaan että hyväksyttäisiin lähinnä vain yhden alueen viivästymä.

Tuolla Hesalla oli puhetta myös tuosta uudesta laista ja siitä ei ole nyt kuulemma vielä kenelläkään tietoa miten se lupien käsittely tulee menemään ja sujumaan heinäkuun jälkeen. Se jää siis nähtäväksi. Pikkasenhan tuo voi harmittaa, jos meillä jää vähästä kiinni, ettei ehditä saada lupaa tällä nykyisellä järjestelmällä. Mut sitten pitää vaan toivoa että uusi systeemikin toimii.

Mä en nyt jostain syystä muista oikein ollenkaan mitä juteltiin tuolla Hesalla... Omituista, mutta pistetään tosiaan tämän maanantain piikkiin. Joten tehdään niin että jos teillä on mielessä kysymyksiä, kysykää niin kerron jos saatiin siitä asiasta jotakin informaatiota

Meillä on ens viikolla kotikäynti! Pientä paniikkia ilmassa, jotta saadaan koti esittelykuntoon. Me kun on rakennettu talo tossa jonkin aikaa sitten, mutta ne viimeset tylsät hommat on vielä vähän niinku kesken Eihän sen ihan tiptop tarvii olla, eikä tule olemaankaan, mutta nykyisestä sekasotkusta pitäis kyllä vähän saada parannusta aikaan. Nyt ekan kerran tuntuu että voi kun tää seuraava tapaaminen oliskin ihan vähän myöhemmin

 

Mä luulen että meillä palkattu siivooja ennen kotikäyntiä no ei vaan tai siis ehkä..juu meillä koti käyntiin varmaan viä jokunen kuukausi mut silti jo se mielessä. Onko teillä tehtävät jo tehty?

Kuulosti hienolta toi että sn-ohjelman tapasia muuallakin. Jotenkin ehkä yks isoimmista asioista mikä tässä adoptio jutussa puhuttaa niin on toi rasti ruutuun systeemi tossa terveys asiassa ku ethän sä semmosta lomaketta täytä vaikka vauva ois mahassa. Tuli mieleen että mites toi sn-lapsi ja kotimaan adoptio? Mä itse tiedän kaksi aikuista kotimaista ns. Sn-lasta mutta ne molemmat 80 luvulla ja olivat jotain vuoden parin ikäisiä kun heidät adoptoitiin.

Täällä odotellaan maaliskuuta sillon meidän toinen neuvonta. Tehtävät pitäs alkaa tekeen, viä ei ole edes hahmoteltu. Kyllä ne mielessä pyörii. Itse ajattelin että yritän ottaa lunkisti tän alun tässä prosesissa ja en mieti liikaa mutta päivittäin tulee käytyä adoptioaiheisilla sivuilla ja täällä joten se siitä rauhassa ottamisesta. Joskus mietin että mikä on liikaa miettimistä ja mikä ei. Noh siihen ei varmasti ole oikeaa vastausta mutta paljon ajatuksia tämä matka tuo mikä on hyväkin. Loppuviikkoa kohden. Näitä ajatuksia täällä, eli asiasta kukkaruukkuun hyppimistä.

 

Nytpä ehtii taas kirjotella tännekin... Meillä nyt kotikäynti ohi ja viime päivät meni kyllä tiiviisti sitä "valmistellessa". Ei me sentään siivoojaa palkattu, ja siltä se varmaan kyllä vähän näyttikin Mutta ei mun mielestä ole järkeä puunata taloa lattiasta kattoon vain sen takia, että sos.tt. tulee käymään. Jos se haluaa nähdä vain millainen kämppä on (tilojen puolesta) ja yleisesti ettei nyt ihan kaiken roskan ja muun keskellä asuta, niin onko sillä väliä jos ikkunoissa ja ovien ikkunaruuduissa on koiran kuolaa, samoin kuin peileissä, ja lattiat on "vain" imuroitu eikä just pesty ja vahattu ja lumityötkin pihalla eilisen ihanan myräkän jäljiltä vain puoliksi tehty Eihän me eletä niin että kaikki on aina kiiltävää ja putipuhdasta, varsinkaan sitten joskus lapsen kanssa, niin miksi pitäisi esitellä talo välttämättä sellaisena... Kunhan nyt koirien repimät seinät paikattiin (johon viime päivät tosiaan kulutettiinkin aikaa), niin hyvä niin Ja näytti kelpaavan!

Saatiin taas uudet kirjoitustehtävät. Tällä kertaa onkin aikaa pari kuukautta, kun seuraava tapaaminen on vasta huhtikuun lopulla. Mutta se onkin sitten viimeinen! Sen jälkeen kotiselvitys ja sitä pitää käydä siellä vielä sitten lukemassa. Mutta sitten kohti adoptiolautakuntaa, tai mikä se sitten siinä vaiheessa onkaan. Sos.tt. arveli saavansa kotiselvityksen kirjoitettua ennen kesälomia eli kesäkuussa, jolloin lupahakemus saattaisi lähteä lautakuntaan ennen uuden lain voimaan tuloa. Tosin luultavasti lupa käsitellään sitten kuitenkin siellä Valvirassa, mutta vanhan lain säännöillä (vaikkei meillä kyllä taida mitään merkitystä olla onko uusi vai vanha laki). Sos.tt:n mukaan nykyään luvan saamiseen menee kaksi kuukautta, mutta tosiaan kukaan ei tiedä miten sitten Valvirassa. Ja meillä voi tietysti myös käydä niin, että siellä tulee joku kesätauko ja asia viivästyy senkin takia vielä. Mutta näillä näkymin alkusyksystä pitäisi olla lupalappu kädessä

Ens neuvontaan mennessä meidän pitäiskin käydä terveystietolomake ihan kunnolla läpi ja laittaa rasteja ruutuun. Se tarkottaa varmaan melkosta googlailua... Mutta onneksi on se pari kuukautta aikaa, että ehtii tässä vielä pohtia mitä on valmis mitenkin rastittamaan. Vaikka aika pitkällähän ajatukset jo sen suhteen on, mutta joitakin avoimia kysymyksiä vielä kuitenkin on.

Kaarin, en tiedä onko teillä samat tehtävät mitä meillä, kun PeLassa molemmat ollaan. Mutta siis meillä on nyt käynyt molemmat kerrat niin että ihan viimeisinä päivinä ollaan vasta saatu vastaukset kirjotettua Se aina vaan jää ja jää, koska vaikka aiheet on varmaan ihan järkeviä käsitellä tässä neuvonnan aikana, niin jotenkin meillä tuo tuollainen kysymyksiin vastailu, varsinkin kun osa kysymyksistä on omalla kohdalla jotenkin "outoja", on hankalaa. Kyllähän niihin sitten aina vastauksia keksii ja on kirjoitettu, mutta jotenkin tuo tapa ei ehkä ihan parhaiten toimi meidän kummankaan kohdalla... Mutta jospa nyt tällä kertaa yrittäisi olla vähän aiemmin asialla Viimeisen kerran kunniaksi

Mitenkäs muilla kirjottelijoilla menee? Johkunen ilmeisesti odottelee infoa ja kashmir kutsua..? Onko A-ML vielä mukana?

 

Hei,

kivaa, Liliales ja Kaarin, kun jaksatte kirjoitella. Tosi mukavaa lukea kokemuksistanne, kun itse vasta odotellaan kutsua. Piti ihan tarkistaa sähköposteista, että milloin se olikaan, kun vahvistusmaili jonoon laittamisesta oli tullut. Se oli marraskuun alkupäivinä. Ja siinä siis luki, että sillä hetkellä jono oli n. 4kk, joten maaliskuun alussa (ihan kohta!) voisi alkaa varmaan odotella kirjettä. Tulisipa jo!

Katsottiin miehen kanssa dvd Palnan tyttäret, oletteko muut nähneet? Itse olin sen katsonut jo aikaisemmin, mutta halusin miehellekin näyttää ja itsekin katsoa toiseen kertaan. Minusta se on tosi kaunis dokumentti! Kysyin mieheltä, että mikä fiilis siitä tuli adoption suhteen, vastasi, että ihan hyvä. Sanoin suhtautuvansa asiaan jo paljon positiivisemmin kuin joskus aikoinaan kun keskustelua aloin virittelemään. Ihana mies <3

 

Lilias ihana että kotikäyntu ohi ja varmaan just hyvä toi luonnollisen olonen koti ja tosiaan ei tartte jokapäivän kiiltää..ei oo ehkä niin realistinen lapsiperheen koti kuvio Ja toi ois huippu jos ehtis niiku ns. vanhaan paikkaan hakeen lupaa..tai siten se uus jos on nopeampi, mutku ei tierä

Kashmir tossa sun veneessä on niin oltu ja musta ois ittestäkin kiva lukea vähän keskustelua koska se oikeasti avaa ja auttaa omiakian ajatuksia. lisäks viakka ei ois prosessissa ja tää tietä ois toiveissa niin kiinnostaa lukea muiden teistä/matkoista.

Toi dvd palnan tyttäret on mulle vieras, pitää etsiä sitä.

Mä itse katoin eilen Ava:lta nauhoitettu britti dokumenttia missä puhuttiin ns. isompien/sisarusten/sn-lasten adoptioista että kuinka niitä on maansisäisesti vaikea tehdä. Itse mietin että olisi hyvä jos suomestakin voisi adoptioda n. 1-3 vuotiaan mutta yleensähän ne on sijaislapsi-hommia että harvoin yli 2kk vanhoja. Lisäksi tuossa dokumentissa oli pari joka pikkasen mun hermoja kiristi..äiti selitti kuinka niiden tytär (bio) on erityisasemassa ja sen pitää se kokea noh sentään jossain vaiheessa tajus sanoa että miltähän se ns. adoptiolapsesta tuntus että toista piätään näin..olin että hei haloo..että ihan tasa-arvoisia heidän pitäs olla on se bio tai adoption kautta tullut. Itse ainakin puhun jo nyt jonkun läheisen kanssa että sit jos/kun saadaan meidän lapsi niin näin ja näin, tai meidän lapsi tekis näin..

mutta joo ei varmastikaan ihan niin tarkoittanut mutta jotenkin vähän karuilta tuntu jotkut toteamukset.

aurinkoista päivää...kyllä se kevät tulee!

 

kashmir, toivottavasti kirje kolahtaa pian postilaatikkoon. Tuo epätietoinen odotus on aina pahempaa kuin se, kun tietää mitä päivämäärää on odottamassa. Ja siihen epätietoisuuteen me tässä ollaan taas matkalla, enää pari varmaa päivämäärää tulossa... Siinä mielessä tämä neuvonta-aika on paljon helpompaa

Mä en ole nähnyt tuota dvd:tä, mutta nimi on kyllä tuttu. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, mahtaiskohan sitä löytyä kirjastosta... Täytyy katsella...

Saanko kashmir kysyä mikä on syynä siihen, että miehesi on suhtautunut asiaan vähän nihkeämmin? Oma mies kun on ollut alusta asti matkassa mukana yhtä lailla kuin minäkin, niin olisi mielenkiintoista tietää miksi aika moni muu mies tuntuu suhtautuvan niin erilailla.

Tuli muuten tuosta E-A:sta mieleen, kun Kaarin kirjoitti tuolla toisessa ketjussa noista varoitusajoista hakumatkalle lähdössä. Meille kerrottiin Hesalta, että normaali olisi aika lailla kuukausi, ehkä joskus se kaksi viikkoa. Viikon varoitusajalla on lähdetty lähinnä vain, jos on saatu lapsitieto ennen joulua. Koska joulun aikaan E-A:ssa pidetään kuukausi lomaa (heidän kesä), on vaihtoehtona lähteä äkkiä tai odottaa yli kuukausi.

 

Meillä on mies kanssa ollu samalla lailla ku mä mukana koko ajan. Nettiäkin vähä. Koulunnu ei nyniin ahreasti ku mä

Mä oon noista e-a ajoista puhunu IP:n kanssa ja niiden nettisivuillakin lukee että molempien tulee olla kahden viikon päästä maassa hakumatkalla. Onkohan hesalla eri systeemi. Puhelimessa mainitsivat että harvoin toi viikko. Toi nopea lähtö on hyvä ettei joudu kärvisteleen kotona ku oma la psi maailman toisella puolella, tulee oleen vaan melko kiireiset kaks viikkoa et kaikki kuntoon, mutta lähipiiri luvannu jo auttaa

Toi on muuten niin totta että odotus aikana varmaan haikeana muistelee ku on ns. Päivämäärät tiedossa neuvonnassa

 

Kaarin, sehän voi olla, että koska Hesan ja IP:n kontaktit on eri, niin niillä on vähän eri systeemi tuon ajan kanssa. Ymmärtääkseni matkat järjestetään kuitenkin sen mukaan, milloin saadaan tuomarilta aika siellä, joten erot noissa matkan odotusajoissa täytyy johtua vaan siitä, miten nopeasti kontaktit ne tiedot tänne Suomeen ilmottaa. Tai näin luulisin. No, nopeaa se lähtö on kuitenkin, kyllä kuukausikin aika äkkiä hujahtaa niitä kaikkia valmisteluja tehdessä

Mulla on tässä viimeinen työpäivä ennen lomaa menossa Sitten viikoksi matkalle, joten tänne ei varmaan tule ensi viikolla kirjoteltua. Koittakaahan te muut pitää keskustelua yllä

 

Liliales, kysyit mun miehen (alunperin nihkeästä) suhtautumisesta adoptioon. Ei se ehkä liittynyt niinkään juuri adoptioon, vaan mun mieheltä vaan vaatii aikaa tottua ajatuksiin muutoksesta. Kun me jätettiin ehkäisy pois reilu vuosi sitten, niin sekin oli iso ratkaisu, eikä mun miehelle ihan helppo. Sillä siis meni enemmän aikaa selvittää itselleen, että voisi olla valmis vanhemmuuteen. Kyllä se (biologinenkin) lapsitoive oli pitkälti minun toiveeni, ja mies sitten vaan peesasi. Tiedän kuitenkin, että hänestä tulisi hyvä isä, enkä ollut tästä huolissani, ajattelin että hän kasvaa siihen isyyteen sitten lapsen myötä (kuten kai useimmat miehet).

No sitten selvisi, että biologisia lapsia ei ainakaan ilman hoitoja saada. Siinä kohtaa mietittiin eri vaihtoehtoja. Täytyy kertoa sekin, että omakin suhtautumiseni adoptioon on ollut aikaisemmin aika kielteinen. Teen töitä vakavasti traumatisoituneiden ihmisten parissa ja olen työni kautta tullut vähän liiankin tietoiseksi siitä, mitä seurauksia varhaisella traumatisoitumisella voi olla. On vaatinut aika paljon lukemista, keskusteluja ja aiheeseen perehtymistä, että olen voinut tässä asiassa rohkaistua. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin saanut (onneksi) myös toisenlaisia, positiivisia kokemuksia, ja tässä asiassa sitä kautta vahvistunut. Yritän pitää mielessäni, että näkökulmani on työni takia hyvin rajoittunut ja vääristynyt, minähän en kohtaa niitä, jotka ovat traumakokemuksista huolimatta selviytyneet hyvin, ainoastaan heitä, joille seuraukset ovat olleet vakavampia. Ja tämä valitettavasti väistämättä vaikuttaa maailmankuvaani ja suhtautumiseeni, mutta yritän parhaani mukaan taistella sitä vastaan.

Mieheni reaktio siis adopitoon oli sen puheeksi ottaessani epäröivä. Ei hän oikeastaan osannut sanoa mitä asioita hän siinä epäröi, mutta kertoi tarvitsevansa aikaa. Hän sanoi kokevansa elämämme niin hyväksi ja tasapainoiseksi, että kaikenlaiset muutokset pelottavat häntä. Hän suostui kuitenkin neuvontajonoon ilmoittautumiseen, kun perustelin, että jono on joka tapauksessa kuukausia. Eikä hän missään vaiheessa sanonut adoption olevan poissuljettu, ainoastaan, että tarvitsisi hieman aikaa.

Näiden kuukausien aikana hän on selvästi tottunut ajatukseen adoptiosta. Hän sanoo, ettei oikein osaa edes kuvitella meille biologista lasta, adoptiolapsen kyllä. Viime aikoina olen ottanut puheeksi myös sisarusadoption mahdollisuuden, eikä sekään häntä erityisemmin hämmentänyt. Nyt on sellainen olo, että ollaan ihan samalla viivalla tässä asiassa ja molemmat odotetaan yhtä lailla neuvonnan alkamista.

Miten teidän muiden (ja kumppanienne) kypsyminen ajatuksen adoptiosta perheenperustamisen muotona on kehittynyt? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä.

 

Huhuu! Täällä ollaan. Päädyttiin kuin päädyttiinki kotimaiseen ja nyt odotellaa infoa/(20.3) kuin kuuta nousevaa. Oishan se helpompaa ku yks taho hoitas kumpaaki neuvontaa nii ei tarviis tälleen kesken alkaa neuvojaa vaihtaan. Tavallaan harmittaa ihan hirveenä tää oottelu, mutta josko se lopputulos palkitsis. Josko se neuvonta alkais sitten ripeästi ettei tarviis sitä ootella ihan älyttömästi. Nythän meki tarvitaan lakimuutoksen myötä se lupakin ja odotteluakin on luvassa peräti kuus vuotta joten eiköhän tähän totu ajan myötä
Kashmir Meillä on taustalla lapsettomuus ja viime kevät käytiin tutkimuksissa kuitenkaan hoitoihin ei haluttu ollenkaan lähteä. Meillä toi mies jo joskus alkuaikoina yritti puhua adoption puolesta. Tutkimusten jälkeen alkoi tuntu kuin ois joku loksahtanut paikalleen ku aloin ajatteleen adoptiota mahdollisuutena äitiyteen ja perheen saamiseksi. Tää oon niin luksusta ku on vuosia kytännyt omia olojaan, menkkojaan ja nyt on voinut ihan tyystin unohtaa ne. Ei tarvii yhtää tuntee itteensä "huonoksi".
Huh tulipas sekavaa sepustusta. Toivon mukaa joku ees hoksas mitä tarkotin.

 

A-ML: Jos sattuisitte pääsemään aloittamaan neuvonnan ennen heinäkuuta, niin uusi laki ei koskisi teitä eikä teidän tarvi hakea lupaa..
Onnea pitkälle matkalle. Ikävää kyllä, kun kotimaan odotusajat ovat koko ajan pidentyneet Meilläkin siis näin ollen vielä parisen vuotta odotusta mahdollisesti.

 

A-ML Toivottavasti pian hommat etenee...on toi kyllä tylsää että tuplana joutuu odoteleen..noh kärsivälisyys testiin heti alkumetreillä.

Meillä mies adoptiossa mukana alusta asti, tosin meidän tilanne onkin erilainen. Mun lapsettomuus on ollut tiedossa jo eka treffeistä. Ei ole siis biologisesti mahdollista tulla raskaaksi (sairaus takana) eli ei ajatustakaan että meistä biovanhempia tulisi eli alusta asti ollut että perhettä jos laajennetaan niin adoption kautta. Toisaalta tämä on myös ollut silleen helpompaa ku ei oo tarvinnu käydä lapsettomuushoitoja tai mitään. Mies sai miettiä jo seurustelun alkumetreillä asian. Nyt kun ollaan siinä vaiheessa että tahdottas perhettä laajentaa niin tämä oli meille matka mitä tiedettiin käyvämme jos kolmehenkikseks perheeks tahdotaan Noh miehen eka ei niin kiva osuus on etätehtävien kirjoittaminen hän kun ei oo mikään runoniekka, mutta hyvin ja urheasti sekin sujuu. ei se helpointa hommaa mullekaan ollut.

toivottavasti alkaisi alkuvuodesta laspsiteitoja sateleen niin saatas onnellisa perheitä ja uskoa tulevaan näin alkumetreillä.

ainiin sitä piti kysymän että monesko neuvonta on kotikäynti 3. vai 4.? ajattelen vaan että osuisko meillä kesään?

 

Moi pitkästä aikaa!

Oltiin 3 viikkoa lomalla ja nyt arkeen toista viikkoa palanneena aivot edelleen lomalla

Kiva kuulla että niin monilla asiat ovat hyvin edenneet, ainakin siltä tuntuu että paljon on tänä aikana tapahtunut!!! Ihan kaikkea en kerennyt vielä lukemaan, mutta nopeasti päällimmäiset...

Nopea omanapa päivitys: meillä viimeinen hoito menee sopivasti päällekäin tämän maaliskuun infon kanssa, joten pienen mietinnän jälkeen puhuin miehelle että katsotaan tämä hoito ensin ja mennään sitten infoon. Eli meillä tällä saralla ei nyt vielä tapahdu etenemistä.
Käyn silti mielelläni teidän juttuja ja kokemuksia välillä lukemassa ja kerron jossain vaiheessa kuulumiset!
Lännessä kun oltiin ja siellä yksi pieni tumma tyttö leikki tullissa, niin sanoinkin miehelle myöhemmin että tuollainen olisi ihana kotiin asti =) Mutta nyt yksi asia kerrallaan ja katsotaan tämä julkisen vika hoito ensin jotta pää pysyy kunnossa.

Ihanaa kevättä kaikille ja kuulemisiin!!

 

Hei siskot,

meille tuli tänään kaivattu ja odotettu soitto ja kutsu ekaan neuvontaan! Aika meni pääsiäisen jälkeiselle viikolle tosin, eli vielä saa jonkin aikaa jännittää neuvonnan aloittamista. Minä jotenkin tämän aavistin, aamulla jo ajattelin, että tänään se varmasti tulee. Tunnelmat on odottavat ja jännittävät, mutta iloiset. Tämä tuntuu ensimmäiseltä onnelliselta asialta tässä lapsettomuussuossa mitä on rämmitty viime syksystä lähtien. Ja niin oikealta!

 

Tervehdys täältäkin! Ja aurinkoinen sellainen Ihanaa, kun kevät alkaa tulemaan!

Kashmir, hienoa että asiat etenee! Äkkiähän teille tuo neuvonta-aika tarjottiin, vajaa kuukausi vain odottelua Meillä oli tuon ensimmäisen neuvonnan odotusaika paljon pidempi.

Johkunen, teille toivotaan tietysti plussaa nyt tästä hoidosta, mutta jos se ei onnistu, niin sitten vain tervetuloa "vakituisesti" tänne

Kaarin, meillä kotikäynti oli tuo 3. neuvonta, tosin meillä näitä kertoja nyt muutenkin on vain 4, mikä on sitten ilmeisesti ainakin se yksi vähemmän kuin normaalisti, niin en tiedä onko tuo kotikäynti aina 3. kerta.

A-ML, teilläkö on nyt sitten juuri tänään info? Eli joudutte sen vielä käymään ennen kuin pääsette neuvontajonoon? Toivottavasti nyt pääsette vähitellen kunnolla vauhtiin, ettei tämä "tuplaneuvonta" kauheasti hidasta jo muutenkin pitkää prosessia. Vai siis muistanko oikein, että olitte jo jonkun neuvontakerran ehtineet käydä? Katsotaanko sitä/niitä mitenkään hyväksi tässä uudessa prosessissa?

Meillä ei nyt ole oikeastaan mitään uutta tapahtunut. Seuraavaa neuvontaa odotellaan ja suunnittelin että pääsiäisenä vois ottaa projektiksi kotitehtävien kirjoittamisen Ettei sitten taas mene viimeisiin päiviin, niin että väsyksissä töiden jälkeen pitäisi yrittää jotain järkevää kirjoittaa. Eiköhän tuossa pääsiäisen aikana ehtis pienen romaanin kirjoittaa ;D

Oivalsin muuten äsken jotain, kun luin kashmirin kirjoituksen, että tuntuu ensimmäiseltä onnelliselta asialta lapsettomuussuossa... Mä olen nyt tosiaan onnellinen En enää ollenkaan jaksa harmitella biologisen lapsen puutetta, vaikka kyllä kaveripiirin vauvauutiset silti aina vähän kolahtaa. Mutta pääasiassa nyt mennään vain ja ainoastaan positiivisin mielin kohti Afrikkaa Kaikki tuntuu nyt olevan niin hyvällä mallilla ja vielä on pari päämäärää odotettavana (neuvonta, kotiselvitys, adoptiolupa), joiden "saavuttaminen" yksi kerrallaan vie asiaa vääjäämättä eteenpäin ja oman lapsen saaminen tulee koko ajan vain lähemmäksi ja lähemmäksi. En suostu ollenkaan ajattelemaan, että mitä jos me ei saadakaan lasta tätä kautta, vaan haluan vain uskoa että Suomessa ja E-A:ssa meidät katsotaan sopiviksi vanhemmiksi ja mikään lakimuutos tai luonnonmullistus ei vaikuta prosessiin E-A:ssa. Ja vuoden-kahden tai viimeistään kolmen päästä meillä on oma mussukka kotona

Vielä muuten tuohon aiheeseen, että miten miehen ajatukset adoptiosta on kypsyneet. Meillä kaikki kävi todella vaivattomasti. Adoptiota oli jotenkin jo sivuttu keskusteluissa aikoja sitten, varmaan jo ennen vauvayritystä ja tietoakaan lapsettomuudesta. Vaikea muistaa enää, mutta luulisin että minä olen asiasta silloin maininnut ja mies on ollut ihan positiivisella kannalla sen suhteen. Nyt sitten kun käytiin tutkimuksissa sekä niissä kevyemmissä lääkkeellisissä hoidoissa ja mä aloin lähinnä henkisesti väsyä siihen lääkärillä ravaamiseen sekä turhan odottamiseen ja aloin puhua adoptiosta mahdollisuutena, mies oli heti mukana. Se on sanonutkin, että näki musta kuinka vaikeaksi se hoitorumba (vaikka siis se oli vain lähinnä ultrissa ravaamista, eikä mitään inssejä tms.) alkoi mulle käydä ja ettei siinä ollut miehenkään mielestä mitään järkeä jatkaa kun motivaatio ja toivo oli jo käytännössä mennyt. Luonnollinen jatkumo oli sitten siis adoptio ja se oli ihan yhteinen päätös. Tässä olen siis ollut hyvin onnellisessa asemassa, kun biologinen lapsi ei ole miehelle mikään pakko ja adoptiopäätöksen kypsymistä ei tarvinnut odotella mitenkään sen kummemmin Ja nyt tämä tie tuntuu juuri siltä yhdeltä ja oikealta, en enää osaisi kuvitellakaan että tulisin raskaaksi ja meidän perheeseen syntyisi lapsi.

 

Vielä täytyy muuten kirjoittaa, kun Kaarin toivoi että alkaisi lapsitietoja satelemaan, niin että se valais uskoa omaan prosessiinkin. Mä seurailen noita lapsitietopalstoja säännöllisesti ja olen nyt oikein positiivisesti yllättynyt tuosta Hesan E-A kontaktin toiminnasta Mä jo viime vuoden puolella katselin innoissani, kun parin viikon välein näytti lapsitietoja tulevan, tai jopa useamminkin, ja sama tahti näyttää jatkuvan tänäkin vuonna. 6 lapsitietoa on ilmeisesti jo tullut On siis oikein innostavaa käydä aina lukemassa tuolla, kun näin positiivisia lukuja tulee vastaan! Interpedian kontakti sen sijaan näyttää toimivan aika paljon hitaammin, joten olen hyvin tyytyväinen, että Hesalla on meille sopiva kontakti

 

Liliales, en tiedä kirjoitinko epäselvästi, mutta kyllä mekin siis tuota ensimmäistä neuvontaa ollaan sitten huhtikuussa sen koittaessa n. puoli vuotta odotettu, jos siis laskee siitä, kun jonoon ilmoittauduttiin lokakuussa. Marraskuussa tuli ilmoitus, että meidän perhetietolomake on otettu vastaan ja nyt sitten soitto, jossa eka aika meni siis noin kuukauden päähän. Vai tarkoititko, että voisi olla vielä tätäkin pidempi jonotusaika?

Olen tänään ihan leijaillut tuosta eilisestä soitosta. Ihan uskomatonta, että meillä on tiedossa sen henkilön nimi, joka niin kovin keskeisessä roolissa on tässä prosessimme alkutaipaleella! Odotan, että pääsisin hänet tapaamaan ja tietty hirveästi jännittää, että tullaanko yhtään juttuun. Ilmoittauduttiin tänään myös syksyn adoptiovalmennuskurssille! Te pidemmällä olijat ootte varmaan sellaisen jo käyneetkin, joten mielellään kuulisin siitäkin kokemuksia!