Adoptioneuvonta alkaa 2012

Hei kaikki, täällä taas. Toinen neuvonta jo oven takana, ensimmäiset etätehtävät on tehty, vielä pitäisi lukea ne läpi ja lähettää sitten sosiaalitätille. Saa nähdä mitä hän sanoo.
Liliales: munkin täytyy sitten käydä tuolla lapsitieto palstalla,jotta näkee Jotenkin kuitenkin tuntuu että kun täällä joku saa tiedon tai blogeissa mitä seuraa niin konkreettisempaa.

Johkunen Mä kovasti toivon että teillä tärppää, mutta tosiaan tervetulemasta tännekin.

A-ML miten meni info? saatteko mitään oittua? pitääkö kaikki neuvonnat alkaa alusta? Toisaalta se eka kun on ns. tutustumista ja sossu vaihtuu niin voi olla että se tulee.
Kashmir Mä niin muistan ton tunteen, laitoin jotain turhanpäivästä kysymystäkin sossulle ihan vaan että tuntu todellisemmalta. Mutta mä voin sanoa että mä täällä panikoin ja kotona että miten se menee, mutta minä ja mies molemmat oltiin ekan neuvonnan jälkeen että NIIN turhaan jännättiin. Tiedän että helppo tässä on huudella ku itte hypin seinille

Meillä tuo neuvontaan ootus oli niin että eka pari kuukautta ekaan pelan infoon, seuraavalla viikolla esitietolomake ja muut paperit sisään. Sen jälkeen pari kuukautta odotettiin että saatiin eka neuvonta-aika kolmen kuukauden päähän. Mutta tosiaan toi odottaminen nimen kanssa oli huomattavasti helpompaa ku vaan odottaminen.

Mutta tosiaan täällä ei sen ihmeellisempää, toista neuvontaa odotetaan ja sitten jännätään että tuleeko jo kotikäynti ja mitkä aiheet sitten seuraavaksi. Hyvältä tuntuu ja iso toive ois että vuoden päästä ois jo adoptiolupa taskussa. Nytkun heinäkuussa asioita muuttuu niin pitää ottaa varauksella se että kestää toi luvan saaminen.

näitä ajatuksia täällä tänään.

 

Moikka!

Alkuinfo oli kyllä niin tylsä ja en saanut siitä oikeestaan mitään uutta tietoa. Nyt vaan kaikkia liiteeksi kaivattavia papereita hankimaan ja perhetietolomaketta eteenpäni laittaan. Jos se on perilla Pelassa ennen 1.7 ei tarvita lupaa. Odotusta edessä 6-7vuotta vaan ainakin miehen mielestä Neuvonta alkaa ns. nollasta mikä on ihan ymmärrettävääkin ku eihän e eka kerta ollut kuin tutustumista ja infon jakoa.
Johkuselle Tsemppiä sylin täydeltä :hug:
Lillalies Itekin oon mielenkiinnosta seuraillut lapsitietopalstoja. Luo toivoa kun niitä lapsia tulee vaikkakin meille ei nyt sitä kautta ole tulossakaan.
Toivotaan nyt kans ettei toi luvan haku homma hidastuisi kun tulee valviran hoideltavaksi. Kyllä tässä prosessissa kuitenkin saa odottaa muutenkin ihan tarpeeksi

Aurinkoisia päiviä ja antoisia neuvontoja itse kullekkin!

 

Kashmir, niin en tiedä mitä itseasiassa ajattelin kun tuosta odotusajasta kirjoitin Me siis saatiin ensin kirje, että saadaan parin kuukauden päästä soittaa sos.tt:lle ja sopia aika. Ja sitten kun soitettiin, aika meni vielä parin kuukauden päähän. Varmaan aattelin tuota, että aika äkkiä tuosta puhelusta sitten saitte ajan
Ilmoittauduitteko siis ihan jollekin Yhteiset Lapsemme ry:n valmennuskurssille (tai onko joku muukin taho)? Me käytiin vain se PeLan adoptioryhmä, joka oli kyllä hyvä, joten varmasti tuollainen kurssi on myös. Ne vissiin on vaan vähän hintavampia..?

Mä muuten googletin yks päivä tota Valviraa, ajattelin että olisiko jossain jo kerrottu jotain tuosta tulevasta lupaprosessista. Mutta ei :/ Löysin vain monestakin eri paikasta uutisia, että Valvirassa on aivan liian kiire. Liikaa työtä ja liian vähän henkilökuntaa. Ei kovin hyvä juttu :/ Ainoa toivo nyt on, että nämä adoptiolupaihmiset "siirtyisi" muutoksen myötä Valviraan, sen sijaan että Valviran nykyisten työntekijöiden pitäisi ottaa nämäkin asiat harteilleen entisten lisäksi. Mutta kyllä tässä nyt vissiin saa varautua pahimpaan. Yllätytään sitten iloisesti, jos käsittelyajat pysyvätkin siedettävinä.

A-ML, teillä on kyllä huima odotusaika tiedossa. Mä en tiedä miten itse kykenisin noin pitkään odottamaan. Tokihan tässä voi omassakin prosessissa tapahtua vaikka mitä, mutta lähtökohtaisesti ainakin pitäisi pari-kolme vuotta lyhyempään aikaan päästä neuvontoineen kaikkineen. Oliko nyt siis niin, että siirryitte nyt PeLan asiakkaaksi?

Mä kirjoittelin eilen sähköpostia Hesalle, kyselin miten päästäisiin heidän asiakkaaksi Eli meillä on nyt siis päätös siltä osin tehty. Kyselin vielä muutamia mieleen tulleita kysymyksiä samalla, katsotaan josko sieltä tulisi jotain mielenkiintoista uutta tietoa vielä.

Eikös meitä ole nyt kolme kv-adoptio-odottajaa täällä, minä, Kaarin ja kashmir? Onko kashmirilla kohdemaa jo mielessä? Me Kaarinin kanssa taidetaan olla nyt tuonne E-A:han suuntautuneita. Vai oliko sulla vielä Kiina ajatuksissa?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

No voi höh ku tosta Valvirasta ei löytyny mitään..me ei ihan vielä olla tossa lupavaiheessa niin en oo hirveästi perehtynyt..mutta nyt tekis mieli jo soittaa että selvittäkäähän tomintatapanne niin että kun me toivottavasti syksyn tullen päästään lupaa hakeen niin tiedätte mitä tehdä

Onko muuten kellekään sossu mitään vihjannu että hyvä tästä tulee tai jotain sen suuntaista? Meille ekassa neuvonnassa sanottiin että kyllä kerrotaan jos meinaa mutkia tulla tai ei katsota soveliaaks että ei tuu yllätyksenä sitten kun aletaan kotiselvitystä lukeen...

Juu mäkin nosta A-ML hattua että tuohon projektiin lähtee, toki samalla lailla tiedän että voi olla mutkia matkassa mutta siltikin. Noh varmaan adoptiossa täytyy aina olla vahva usko siihen että kaikki menee hyvin että jaksaa odotuksen.

Meillä vielä tuo Kiina on mukana menossa, me ollaan puhuttu että sitten kotikäynnin jälkeen tai siis toka vikaa neuvontaa ennen pitäs olla ainakin tiedossa että minne. Etelä-Afrikka on vahva mutta tuo Kiinan sn-ohjelma meitä myös kiinnostaisi. Pitäisi kai varata esim. Interpediaan aika ja mennä jutteleen. Sais tietoa molemmista koska molemmat ohjelmat siellä on.

Mutta joo näitä ajatuksia täällä ennen vkl alkua.

 

Kaarin, no sä voit lohduttautua ainakin sillä, että kaiken järjeen mukaan siinä vaiheessa, kun teillä on lupahakemus lähdössä, me ollaan jo ehditty kokeilla miten systeemi toimii Joko ollaan saatu lupa järkevässä ajassa tai sitten edelleen tuskaisesti odotellaan sitä. Valitsisin mielellään vaihtoehto ykkösen

Meillä ei ole ollut mitään puhetta että ollaanko sopivia vaiko eikö, mutta kun sos.tt muistaakseni jo ennen kotikäyntiä kertoi, että sitten sitä seuraava neuvonta on viimeinen, niin tuskin se niin olisi sanonut, jos ei olisi uskonut meihin Jos se olisi ollut epävarma meidän sopivuudesta, niin se olisi varmaan halunnut pitää optiona ainakin vielä yhden lisäkerran... Näin uskoisin.

Kaarin, suosittelisin kyllä käydä jonkun kanssa juttelemassa ja kyselemässä asioista. Mä pohdin kun mentiin jo ennen kotikäyntiä, että ihmetteleekö ne miten me niin aikasessa vaiheessa mentiin, mutta se oli kyllä ihan oikea aika, sillä nyt on ollut hyvin aikaa selvitellä omia ajatuksiaan. Ei tule ainakaan kiire tehdä päätöstä, jota sitten myöhemmin saattaisi harmitella.
Jos nyt ollenkaan muistan infotilaisuudesta oikein, niin Kiina ja Etelä-Afrikka on IP:llä eri ihmisten hoidossa. Eli jos menette henkilökohtaisesti juttelemaan, joudutte ehkä tapaamaan kaksi eri ihmistä. Ihan vain ajattelin kertoa tiedoksi, jos se hankaloittaa tapaamaan pääsyä tms.

Hesalta sain E-A:sta pari tietoa. Kyselin onko normaalia, että noita lapsiesityksiä tulee tuohon tahtiin kuin on nyt alkuvuosi tullut, ja kuulemma on normaalia Tosin voi välillä pidempiäkin taukoja tulla.
Paljon on tullut esityksiä lapsista, joita voisi pitää SN-lapsina ja tosiaan jopa alle vuoden (eli ennen kuin paperit on lähetettykään). Tosi innostava tieto oli se, että tällainen nopea tieto oli tullut pariskunnalle, jolla oli muita suurempi ikähaarukka. Me kun ollaan siitä lapsen iästä oltu vähän sitä mieltä, että hitusen vanhempikin olisi tervetullut. Tosin, en tiedä minkä ikäinen on tuo tullut lapsi sitten ollut, voihan se tarkoittaa vaikka kymmenvuotiasta, joka sitten taas ei kuitenkaan ole meidän toiveissa.

Huh, tänään on taas ollut tällainen intopäivä, kun on tullut uutta tietoa ja ajatukset taas pyörii hyvin tiiviisti adoptiossa

 

Heippa, mä piipahdan nyt kirjoittamaankin, vaikka en tähän pinoon varsinaisesti kuulukaan. Halusin vaan kertoa, että mielenkiinnolla luen ja päivittäin täällä käyn kurkkimassa uusien juttujen toivossa, ja toivon teille sujuvia prosesseja ja nopeita käsittelyitä! Kiva kun palsta on taas vähän piristynyt.

Huoh, mä niin toivoin, että mies lämpenisi adoptiolle, mutta samassa jamassa täällä kuin ennenkin. Mies toivoo biotärppiä. Mä en enää, enkä edes haaveissani enää mieti raskautta vaan jos haaveilen isommasta perheestä, niin toinen lapsi on maailmalta. Ei kai se mies sitä ihan pois sulkenutkaan, mutta nyt kävi niin kehnosti, että miehen työpaikalla pyörähti YT:t ja hän oli yksi lähtijöistä. Eli senkin mukana adoptio karkasi taas kauemmas, nyt ei ole kummallakaan vakipaikkaa eikä toisella edes töitä. :'( Mut tää menee näin, meidän on sitten tarkoitus olla kolmistaan. Hyvä näinkin, en mä sitä.

Eihän sitä silti koskaan tiedä, ikärajat meillä ei pauku vielä vuosiin joten jospa elämä vielä yllättää ja olosuhteet voi muuttua ja mies saada "change of heartin". Siihen asti seuraan hengessä mukana toisten taivalta. Ihanaa kevättä kaikille!

 

Lady Gigi teretulemasta. Nuo adoptio-asiat on kyllä sellasia että molemmat tarvitaan junaan mukaan..mä luulen että miehillä saattaa monesti olla että niillä on ihan vääriä käsityksiä koko hommasta aluksi, tai sitten vaan hitaammin lämpeneviä. Kotona vaan avointa keskustelua. Suosittelen että jos kiinnostaan niin esim. infossa käyntiä niin tietää vähän enemmän.

Meillä on tosiaan Afrikka ja Kiina edelleen ne vaihtoehdot. Tuo Keniahan meitä alusta alkaen kiinnostanut, mutta pitäisi saada järjestettyä töitä vähän erilailla. Vähän unohdettiinkin se mutta sitten taas ku selailtu noita niin vähän mietietty että jos sittenkin. Tietysti loppuvuonna meillä vasta aikasintaan tuo lupa taskussa joten pitää sitten tilanne katsastaa uudelleen. Tuo varmastikin on hyvä neuvo että juttelemassa, koska tietyllä tapaa olisi kiva jos maapäätös olisi jo tehty ja neuvonnassa kanssa ajatella tiettyjä asioita sitä kautta.

Meillä tietty on tonne Hesaan pikkumatka (asutaan siis kehä kolmosen ulkopuolella) niin pitäs varmaan ottaa vapaapäivä. Toisaalta vois selvitellä kuinka esim. Interpedia (joka meillä todennäköisen palveluntarjoaja usean eri maan takiaa) aukioloajat kesällä.

Täällä sitä vaan töitä tehdään ja ravataan edelleen adoptio blogeissa...kyllä tää vaan elämässä koko ajan mielessä, vaikka ei tää ihan näin pitäny mennä...toki normi elämä jatkuu mutta kyllä tää juna vie mennessään niin hyvässä ku vähän huonommassakin. Toisaalta en mä vielä koe liian paljon ajatuksien pyörivän tässä, toisaalta jos miettii noita meidänkin työpäivän raskaana olevia niin kyllä nekin päivittäin raskausjuttuja puhuu..ja mä en voi töissä hirveesti puhua tästä ku tää on vielä salaisuus..sen verta alkutaipaleella ollaan ettei vielä tahdo.

Olipas taas ajatuksen virtaa, jos joku pysy kärryillä niin hyvä. Kevät tulee ja pääsiäisvapaat!!

 

Täällä taas..ja suoraan neuvonnasta...aamusta lähdettiin ajaan kohti toimistoa ja oltiin hyvissä ajoin paikalla. Hieman jännitti, mutta ei likikään niinkuin ensimmäisessä neuvonnassa.

Sukupuut piirrettiin, naurettiin ja vähän itkuakin tuli. Todella hyvällä fiiliksellä oltiin. Moni asia tuntui todellisemmalta taas. Pitkä matka vielä edessä mutta nyt on taas uusi pvm ku tietää että homma notkahtaa eteenpäin.

Seuraavalla kerralla puidaan parisuhdetta, etätehtävät koskevat mm. parisuhteen alkua ja miten lapsettomuus vaikuttanut meihin ja mitäs sitten kun lapsi tulee. Ihan mielenkiintoista ja tämä pohdinta tekee vaan hyvää.

Taas sekasta tekstiä mutta ku on taas ollu niin tapahtumarikas-päivä että ajatukset vielä sinkoaa siko sokin tämän rouvan aivoissa.

Mites muilla?

 

ihan vaan että tais tulla tuplana että poistin tän...mites muilla menee?

 

Kaarin Kuulostaapa ihanan positiiviselle
Hitsi pitäs vielä saada tk:seen aika ja mies jo soitteliki ja kysy. Sai kyllä maailman hämyimpiä vastauksia. Ei ollut puhelimen päässä olevalla mitään hajua mistä oli kyse. Sano että menis 1-2vkoa että sais ajan ja että ei tarvii ehkä edes tulla sinne :headwall: Mitenköhän se aatteli että tohtori raapustaa t-lausuntoon "puhelimessa terveen kuulosia" vai? Huhhuhu yritin miestä vähän puhua että mentäis vaikka yksityiseltä hakeen ne. Mehiläisessä ois vaan 25e t-lausunto. Pitää nyt yrittää vielä soittaa sinne tk:seen ja kysyy uudelleen josko siellä ois joku tietäväisempi puhelimessa. Ainaki kovasti niin toivon.
Lady_Gigi Toi työ juttu kuulostaa hyvin tutulta. Miehen edellinen työpaikka lopetti eikä ollut yhtään vakituista paikka tarjolla. Lopulta kaikki kuitenki järjesty ja mies sai kuin saikin vakkari paikan. Kyllä mullakin sillon sydäntä kylmäsi ku mietin että mites tässä nyt käykään.

 

Mä suosittelen yksityistä, nopeampi ja ne kiirjotteleeki niitä enemmän me käytiin sieltä hakeen. Nopea juttu ja sai sit paprut sisään. Nyt vaan papruja viemään.

 

A-ML joo kuulostaapa tosi luotettavalle, että ei tarttis edes mennä käymään lääkärillä. Jos se tuohon tapaan meinataan siellä tk:ssa hoitaa, niin menkää ihmeessä yksityiselle. Mä taisin kirjotellakin jossain aiemmin meidän kokemuksesta tk:sta. Ensin se lääkäri ei tiennyt mikä on t-todistus (vai lausunto vai mikä se nyt onkaan), koska virallisesti se on nykyään nimeltään jotain muuta. Sitten se lopulta löysi sen pohjan koneeltaan ja kävi kohdat läpi "juoksemalla". Eli luetteli kohtia ja ennen kuin ehdin vastatakaan, rastitteli sinne jo eitä ja kyllää. Huokaus :headwall: Ja sitten kun en siinä vastaanotolla ihan kohta kohdalta huomannut sitä paperia lukea läpi, jälkikäteen tuli ilmi että se oli jättänyt mun papereista yhden rastin pois ja miehen papereihin sitten taas laittanut yhden ylimääräisen rastin. Niitä on sitten tosi kiva jälkikäteen korjailla, onneks PeLalle riitti meidän omat selitykset niistä. Tai no, mä jouduin kyllä yhden erikoislääkärin lausunnon pyytämään ja siitä maksamaan, mutta se nyt johtuu myös siitä että mulla on tässä aika vasta todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen hoito on ollut vielä vähän sellasta hakemista.

Nuo työjutut on just niitä pelottavia asioita tässä projektissa. Niihin kun ei hirveästi voi itse vaikuttaa ja silti ne voi suurinpiirtein romuttaa adoptiotoiveet ihan täysin. Onneks kai toisen työttömyys ei suoranaisesti ole este, mutta tietysti jos molemmilla on epävarma tilanne, ei nuo sossut ja kohdemaat varmaan riemusta kilju :/ Mekin eletään vähän veitsenterällä tuon suhteen. Mies kun on yrittäjä, ja kohtalaisen uusi sellainen, ei tulot ole mitenkään varmoja joka kuukausi. Itseänikin kiinnostaisi yrittäminen, mutta sehän olisi varma loppu tälle prosessille, joten vakkarityösuhteessa tässä nyt sitten kökitään. Pitäisihän tästä vakituisuudesta olla iloinen jne. mutta kun työ tökkii pahasti :/ No, jospa se vanhempainloma siintää jo jossain tuolla tulevaisuudessa

Meillä vanhemmat ja mun sisko kävi tossa äskettäin infotilaisuudessa, joka oli tarkotettu just lähimmäisille. Vielä ei olla päästy kunnolla juttelemaan että mitä tietoa ne sieltä sai ja mitä ajatuksia heräsi, kiinnostaa kovasti kuulla mitä ne nyt tuon jälkeen ajattelee tästä prosessista. Tosi mukavalta kuitenkin tuntuu, että jaksoivat kaikki lähteä käymään tuolla, että ovat niin paljon kiinnostuneita asiasta :heart:

 

Huomasin että Kaarin päivitti tuota adoptiolistaa ja muistin että oli kirjoitellut täälläkin tosta Keniasta. Meitähän se kanssa on houkuttanut aika tavallakin, mutta meillä on tuon miehen yrittäjyyden, oman talon ja koirien takia käytännössä ihan mahdotonta lähteä pois yli puoleksi vuodeksi. Varsinkin, kun siellä ryhmässä syksyllä vieraili yks Kenia-perhe, tuli niin kova into miettiä että mitä jos sittenkin, mutta järki sen lopulta voitti, että ei meidän nyt vaan ole mahdollista lähteä sinne. Mut hyvin positiivisen kuvan antoivat siitä prosessista ja voin kyllä uskoa että on tosi ihanaa kun molemmat vanhemmat saa pitää "lomaa" niin pitkään ja viettää vaan aikaa perheen kesken. Jos meillä tilanne olis toinen, oltais varmasti todellakin tosissaan harkittu tuota vaihtoehtoa. Joten Kaarin, jos se teille tuntuu mahdolliselta, niin lähtekää ihmeessä!

 

Moikka!

Me ei olla vielä paljoa uskallettu maita miettiä, kun tiedostetaan, että matka on niin pitkä, että kontaktimaat ja niiden toimivuus ehtii moneen kertaan muuttuakin. Mutta ihan salaisesti haaveilen Etelä-Afrikasta minäkin, pakko myöntää. Olen siellä kerran käynytkin ja jotenkin siksi lämmin suhde maahan.

Tosin Kenia kuulostaa minustakin aivan mielettömältä mahdollisuudelta elämänsä elämykseen, mutta meillä myös kotieläimet ja moni muu seikka haittaa vähän tuota irtiottoa... Sitäkin olen miettinyt, että jos mitkään sitoumukset ei estäis Keniaan lähtemistä, niin millähän siellä sen melkein vuoden eläisi? Siis taloudellisesti. Onko ainoa vaihtoehto säästää (ellei pysty tekemään etänä töitä) vai miten ihmiset sen puolen ratkaisee? Tietääkö joku?

Meillä on ylihuomenna eka neuvonta!!!! Jännittää niin paljon, että meinaa pyörtyä. Mitä siellä ekalla kerralla tehdään/puhutaan?

Ai niin, ja tänään tuli klinikalta paperi, jossa lukee hoidot, mitä meille on tehty ja myös se, että ne on nyt lopetettu. En tiedä onko tämä se "lapsettomuustodistus", jonka kaiken varalta pyysin toimittamaan (olen lukenut, että jotkut kontaktimaat edellyttää sitä), vai lähettävätkö kaikille hoidon lopettamisen jälkeen tuollaisen? Ihmetytti vaan, että jos sen on tarkoitus toimia lapsettomuustodistuksena, niin ei siinä ollut edes meidän diagnoosia mainittu... Luulisi, että lapsettomuustodistuksessa vaadittaisiin lapsettomuuden syy? Onko jollain tästä parempaa tietoa, tai onko tällaista paperia teiltä kyselty ja jos on, niin mitä tietoja siinä on ollut?

Huihuihui, on kyllä jännää kun asiat vihdoin etenevät, edes hitusen. Vaikka ihan alussa ollaankin.

Aurinkoista kevättä kaikille!

 

Kashmir, toinen vanhempihan alkaa heti saada sitä vanhempainrahaa, eli se auttaa siinä elämispuolessa siellä Keniassa. Mä en tiedä miten noi kaikki vuorotteluvapaat sun muut menee, olisko sellasen kautta sitten toisen vanhemman mahdollista saada jotain tukea..? Mutta kuulemma ei sillä matkalla säästöjä kerry, vaan kaikki tuleva raha kyllä menee, joten etukäteen säästämisestä ei varmasti ole haittaa Onhan siellä kai halvempi hintataso, mutta jos käy esim. safareilla tms. niin kyllähän niihin rahaa menee. Ja jos jompikumpi käy välillä Suomessa, niin johan nekin lennot kustantaa aika paljon.

Älä jännitä turhaan itseäsi ihan paniikkiin (helpommin sanottu kuin tehty, tiedän) Meillä ensimmäinen neuvonta oli vain jutustelua perusasioista, työstä, talosta jne. mitä näitä jokapäiväiseen elämään liittyviä juttuja nyt onkaan. Siis sen perhelomakkeen kohdat käytiin käytännössä läpi. Sitten vasta toisella kerralla pureuduttiin ihan kunnolla ensimmäiseen aiheeseen.

Meiltä ei ole kukaan kysellyt tuollaista lapsettomuuspaperia, varmaan koska meidän kohdemaa ei sitä vaadi, joten en valitettavasti osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata. En tiedä mahtaakohan niitä kohdemaita kiinnostaa se diagnoosi vai riittääkö pelkkä tieto lapsettomuudesta. Mutta se varmaan selviää teille tässä matkan aikana.

Tsemppiä neuvontaan!

 

Moikka!

Tämä on mun eka kertaa täällä mutta olen seurannut keskustelunne jo jonkin aikaa

Halusin lähettää kovasti tsemppiä Kashmirille huomisen neuvontaan! Odotan innolla lisää tietoa siitä, mistä kaikesta siellä puhuttiin... meillä on eka neuvonta ensi viikolla ja jännittää nyt tosi paljon!

On ollut tosi mukavaa lukea ajatuksenne adoptiosta, kohdemaista, jne. Mielessäni pyörii juuri samoja juttuja! Meillä E-A ja Kenian lisäksi Kolumbia kiinnostaa (harmi vain, että siellä odotusaika näyttää olevan aika pitkä... Tosin, en tiedä, olisiko sillä väliä, että äidinkieleni on espanja).

Muuta ei muuta kuin tsemppiä Kashmirille huomiseen neuvontaan ja oikein mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!
Kyllä aurinko näyttäytyy tänään

 

Kashmir Hyvin se menee, mutta tiedän tuon jännityksen tuleen ja jos yhtään helpottaa niin pahin hetki oli ku jököttettiin miehen kanssa siinä penkillä ja odotettiin kuka meitä tulee noutaan Että pahin viä eessä Eri reilu kaveri täällä siis kirjoittelee. Mutta hyvin se menee ja kuten Liliales sanoi aikana vapaamuotoista jutustelua. Kannattaa olla avoimin mielin, olla oma itsensä ja puhua kaikesta avoimesti. Sitä hyö tahtoo. Meillä sossu sanoi heti että hän sanoo heti suoraan ja ei kannata suuttua tai mitään mutta se on hänen tehtävä ja henkilökohtaisiin asioihin mennään..meillä esimerkiksi yksi tehtävä tänne kolmos neuvontaa koskee omaa seksuaalisuutta ja lapsettomuushoitojen vaikutusta (jos niitä siis olisi).

Solecito Hienoa että liityit keskusteluun, täällä oikeasti on kiva vaihtaa ajatuksia koska mä uskonvahvasti siihen että muut jotka ei tätä itse koe ei oikein tiedä mitä kaikkea pään sisällä menee, vaikka eihän meidänkään kokemukset samanlaisia ole mutta kuitenkin paremmin toi samaistuminen sujuu. Kannattaa varmaan soittaa palveluntarjoajelle ja kysyä että kuinka tuo äidinkieli espanja vaikuttaa, koska esim. hehän hakee erilaisia perheitä ehdokkaiksi että josko hieman nopeammin pääsisi näin.

Kevät tulee ja toivottavasti hyvät adoptiotuulet puhaltaa!

 

Kiitos kaikille tsempityksistä ja onnen toivotuksista! Tulen kertomaan sitten miten meni!

 

Soitin just palveluntarjoajalle (Helsingin kaupunki) ja ilmeisesti sillä, että äidinkieleni on espanja, ei ole väliä. Jos olisin kolumbialainen kyllä, mutta koska en ole... niin sitten ei. Interpediasta en ole saanut ketään kiinni vielä. Kokeilen joskus muulloin.
Teki hyvää selvittää ja soittaa palveluntarjoajille. Vaikka olemme samassa pisteessä niin silti tuntuu siltä, että asia olisi mennyt jotenkin eteenpäin

 

Hei taas!

Soitin Yhteiset Lapsemme ry:lle ja tiedustelin adoptiovalmennuskurssesita. Olen jossain lukenut, että ne ovat hyviä ja jopa että jotkut kohdemaat edellyttävät sen, että on käynyt niillä (luinhan sen Helsingin sosiaaliviraston sivulla, ei nyt muista...).

Yllätyksekseni viikonloppukurssi saattaa olla jo täynnä! Tosin, ilmeisesti perutuuspaikkoja yleensä tulee mutta jos joku teistä on ajatellut osallistuvansa niille, niin kannattaa ilmoittautua mahd. pian, niin pääsee hyvälle varasijan paikalle.

Iltakursseilla on vielä hyvin tilaa.

 

Solecito, tervetuloa joukkoon! Mukavaa saada tänne enemmän porukkaa, niin saadaan enemmän keskusteluakin aikaiseksi

Kashmir siellä taitaa tänään nyt sitten todenteolla jännäillä Mut hyvin se varmasti menee, vai onko jo ohikin. Ja solecito samoin, yritä pitää suurin jännitys kurissa, ei se niin pahaa ole
Mutta kyllähän noissa seuraavissa neuvonnoissa sitten hyvin henkilökohtaisistakin asioista puhutaan, että hyvä siihen on olla varautunut, mutta ei ne kuitenkaan ihan puskista tule, kun niitä saa kotitehtävien muodossa pohtia ensin rauhassa. Jos siis olette Pelan neuvonnassa ja jos teillä on sama kuvio kuin mitä meillä on ollut.

Jaa, nuo valmennuskurssit on sitten vissiin hyvin suosittuja. Mä en oikein näe, että meille olisi siitä enää suurta hyötyä, sillä kun luin mitä aiheita siellä käsitellään, ne on ihan samoja mitä siellä meidän ryhmässä oli. Ehkä niihin käytetään pidempi aika siellä tai ehkä metodit on erilaisia, mutta samaa se lienee silti suuressa määrin. Mut tietysti jos kohdemaa tai adoptiolautakunta tai joku vaatii että meidän on sellainen käytävä, niin sittenhän se on pakko. Muuten saa muut täyttää nekin kurssipaikat Mutta siis varmasti on kyllä käymisen arvoinen teille muille, jotka ette ole tuollaisessa ryhmässä ollut tai menossa. En siis vähättele sitä, totesin vain tässä itsekseni ettei taida meidän kohdalle olla tarpeen

 

Ekasta neuvonnasta selvitty!

Vatsahaavan rajamaillahan tää päivä meni. Jännitin ihan hirveästi. Toisin kuin Kaarinilla, minulla jännitys ei kuitenkaan ollut kovimmillaan sossua odotellessa. Jotenkin miehen läsnäolo sai edes vähän rentoutumaan, pahempaa se oli yksin töissä jännäillessä.

Sosiaalityöntekijä vaikutti luotettavalta, turvalliselta, ymmärtävältä mutta jämäkältä. Tuntuu siltä, että olemme hyvissä käsissä. Aika syvälliseksi keskustelu meni jo ekakerralla, tai sitten olen vain herkkis. Kyynel silmässä monia asioita siellä pohdiskelin, mutta en kuitenkaan alkanut itkemään. Ehkäpä nämä asiat, vanhemmuus, lapsen saaminen, lapsettomuus, adoptiolasten tausta yms. ovat vain niin koskettavia aiheita.

Kaiken kaikkiaan nyt olen rauhallisella ja hyvällä mielellä. Tästä se alkaa. Kiirekin loppui, kun asia saatiin alulle. Nyt voidaan taas ihan rauhallisin mielin jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa.

Solecitolle paljon tsemppiä! Jos se yhtään lohduttaa, niin minusta se jännittäminen oli se vaikein ja kamalin osuus. Kaikki muu tuntui ihan hyvältä, vaikkakaan ei kevyeltä.

Muille myös mielenrauhaa ja hyvää fiilistä toivotan! Onpa mukavaa, että on tällainen ketju, jossa näitä asioita voi jakaa!

Ps. Ai niin, täällä oli juttua valmennuskursseista. Me olemme ilmoittautuneet syksyn viikonloppukurssille. Olen kuullut niistä kovasti kehuja ja kovasti odotan sitä. Ehkä eniten siksi, että monet ovat saaneet kursseilta ystäviäkin. Tietoa on niin paljon joka puolella saatavilla, että sitä tietopuolta en niinkään kaipaa. Ja varmaan sellainen ryhmä, mistä Liliales kertoi, ajaa ihan saman asian.

 

Kashmir hienoa että homma pyörähti käyntiin! Toi ensimmäinen tapaaminen on aina jännittävä ja niin moni asia konkretisoituu...keskustelu menee aikana nopeasti kuitenkin asioihin mitä ei ihan kahvipöydässä juttelis. Onko teillä milloin seuraava neuvonta? Tuliko tehtäviä?

Mä olen samoilla linjoilla ketjun tärkeydestä ja hienoa että meitä on muutama jo täällä. Kurssi olisi kanssa hyvä asia, mutta meillä taitaa olla liian pitkä matka ihan vaan iltakursseille...ollaan kyllä jo adoptioperheet ry:n jäseniä, joka hyvä juttu. Saatiin monta lehteä ku jäsennöidyttiin koskien mm. lasta ja isovanhemmuutta. Hyvä jakaa sitten muille.

Aurinkoista kevään odotusta!

 

Kuten kashmir kirjoittikin, noilla kursseilla varmasti moni ystävystyy, ja onhan se ihan eri asia kun saa toisten samaa läpikäyvien kassa jutella kuin ihan "ulkopuolisten" kanssa. Meilläkin oli tosi hyvä porukka, mutta jostain syystä ei ole oltu ainakaan koko joukolla yhteydessä sen jälkeen. Itsekin ollut niin kiireinen, ettei ole muistanut asiaa ajatellakaan...
Mutta sen asiasisällön lisäksi parasta antia siinä on kyllä se, että saa kuulla mitä mieltä toiset on eri asioista ja voi itse vähän punnita mahtaakohan suhtautua johonkin liian heppoisesti taikka kriittisesti. Sinne menee helposti tietäen oman mielipiteensä ja lähtee pois ihan toisin ajatuksin Ja täytyy kyllä sanoa, että kun siellä oikeasti käydään kunnolla läpi jotain aiheita, ne tulee aukeaa itselle ihan eri tavalla, kuin jos niitä vain lukee jostakin tekstistä. Siksi kannattaa todella korvat auki kuunnella koko ajan ja pohtia mielessään kuulemaansa. Mä esim. olen tajunnut nyt jälkikäteen, kuinka tietämätön oikeasti kaikesta olinkaan ennen sitä ryhmää. Vaikka lueskelee netissä ja keskusteleekin vaikka täällä, niin ei sitä tietoa saa irti ollenkaan samalla lailla. Tai ainakin noin mun kohdalla

Kaarin, Pelallahan tekin olitte, eikös niin? Järjestetäänkö siellä teidän kaupungin Pelalla noita ryhmiä? Jos ei nuo varsinaiset adoptioneuvonnat osu hyvin teidän kohdalle, niin suosittelen kyllä tuollaista ryhmää, jos sellainen löytyy.

 

Juu me ollaan Pelalla...ja kytätään kanssa noita kursseja. Olisi kiva niinkuin nähdä livenä muita adoptio-odottajia, oppia uutta ja tietysti joihinkin maihin vaaditaan sitä ohjaustakin se 12h. (5h tulee neuvonnasta). Meillä kolmas neuvonta kolkuttelee jo ovella. Etätehtäviä tekeen loppuun..enää ei tarvi miettiä mitä sitä pistäs päälle

Sais tulla jo toi kevät kunnolla...aurinkoa odotellaan jo kovasti. Muutenkin tuntuu että tää kevät on iloista aikaa...tuli juuri kesälomatkin että milloin viettää..noh ensi vuonna ei tiedä missä lomasa viettää...toiveajattelua mutta kato kevättä rinnassa <3