Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Alkuperäinen kirjoittaja Muusio:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).
Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.
Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.
Olipa ikävänlaisesti sanottu. Tottakai ihminen voi olla tyytyväinen eloonsa ja itseensä, perheeseensä, mutta haluaa silti pyrkiä parempaan. Käsittääkseni se on ihan psykologian tunnillakin opetettu juttu ihmisen käyttäytymiseen liittyen. Joku tyytyväinen ihminen haluaa vaikka kehittyä paremmaksi sulkapalloilijaksi, vaikka olisikin tyytyväinen taitoihinsa. Onnistumisen iloa kun ei saa muulla tavoin, kuin haluamalla kehittyä paremmaksi, mitä on. Joku toinen tyytyväinen haluaa ehkä auttaa vähäosaisia raha/tms-lahjoituksella, vaikka omatunto ei kolkuttaisikaan.
Itsekin olen tyytyväinen elämääni kaikinpuolin, lösin päivät pitkät ja hieman koitan opiskella etänä. On ihanaa vain lösiä ja olla, nukkua ja valvoa silloin kun huvittaa. Silti haluan suorittaa nämä opinnot loppuun, jotta voisin päästä jatko-opiskelemaan.
Toivottavasti en nyt ymmärtänyt väärin kommenttiasi, Mrs Shillelagh. Jos ymmärsin väärin, pahoittelen.
Miten ihminen on muka tyytyväinen itseensä, jos hän yrittää korjailla itseään lääkityksellä? Ei sitä voi verrata opiskeluun tai harjoitteluun.
Eli jos ihmisellä on vaikka masennus, siihen pitäisi vain tyytyä, eikö missään tapauksessa ottaa lääkitystä?
Mummollani on ilmeisesti ollut jo nuoresta pitäen ollut masennusta, mutta siihen aikaan sitä ei lainkaan hoidettu, eikä asiasta puhuttu. Nyt monen kymmenen vuoden jälkeen hänen masennuksensa on syventynyt, ja hänellä on välillä maanisia ja psykoottisia vaiheita. Ja vasta muutama vuosi sitten hän alkoi saamaan hoitoa sairauteensa.
Käsittääkseni ADHD/ADD liittyvät molemmat läheisesti välitysaineiden liialliseen määrään/puutoksiin aivoissa, joka taasen haittaa normaalia elämää, jos pahaksi äityy. Käsittääkseni esim. ADHD lapsille pitäisi keksiä järkevää tekemistä, koska muuten ilmaantuu niitä ADHD:n oireita, kuten keskittymishäiriöitä ja siitä johtuvia oppimisen vaikeuksia. Joillain lapsilla/ihmisillä ADHD on niin paha, että normaali elämä ja normaalit asiat, kuten syöminen/nukkuminen häiriinytvät pahasti. Puhumattakaan sitten siitä niistä oppimiseen liittyvien vaikeuksien aiheuttamista ongelmista.
Omalla avokillani on mahdollisesti ADHD, ja hän kokee toisinaan olevansa huono ihminen, kun
esimerkiksi ei muista lukemaansa/ei pysty keskittymään. Ja kyse ei ole siitä, että häntä siitä pilkattaisiin/asiaa ei hyväksyttäisi, koska hän tosiaan saattaa itsekseen lueskella vaikkapa uutisia ym., mutta hermostuu sitten, ihan ilman, että kukaan olisi edes lähettyvillä. Ja usein ollaan puhuttu tästä asiasta, eikä hän koe ulkoista paineistusta. Diagnoosin hakemista ei hän oikeastaan ole harkinnut, koska verrattain näitä juttuja ilmenee nykyisin tosi harvoin.