ADD ja ADHD lasten vanhemmat!

Ketään en kuitenkaan vahingoita, vaikka hullu olenkin.

Kerrohan miten se, että sinä olet hullu, liittyy jonkun add-, tai adhd-diagnoosiin?

Siten, että mä olen niin hullu, etten jaksa hankkia edes diagnoosia. Mitä mä sillä tekisin? Mä olen, mikä olen?

Sä voit tehdä ihan miten haluat, tuskin sä enää koulua käyt. Mutta monella lapsella on vasta elämä edessä ja heitä lääkkeillä voidaan auttaa. Vaikka sä et halua diagnoosia. :xmas:

Kullakin on oma arvomaailmansa. Ja lapset tanssivat koululaitoksen pillin mukaan.

 

Eiköhän ruoka olekin paljon luonnollisempia keino hoitaa itseään kuin keinotekoiset lääkkeet. Mutta jokainen tekee itse valintansa. Minä en suostu siihen, että yhteiskunta päättää, millainen mun pitäisi olla. Syytön olen syntymääni, ja jos en tällaisena kelpaa, niin antakoot mun olla. Ketään en kuitenkaan vahingoita, vaikka hullu olenkin.

Ei ADHD tai diabetes parane ruokavaliolla. Pointtini oli se, että moni ruoka-aine vaikuttaa myös aivoihin. Eikä yhteiskunta päätä ADHD-lääkitystä, se antaa siihen mahdollisuuden.

 

Eiköhän ruoka olekin paljon luonnollisempia keino hoitaa itseään kuin keinotekoiset lääkkeet. Mutta jokainen tekee itse valintansa. Minä en suostu siihen, että yhteiskunta päättää, millainen mun pitäisi olla. Syytön olen syntymääni, ja jos en tällaisena kelpaa, niin antakoot mun olla. Ketään en kuitenkaan vahingoita, vaikka hullu olenkin.

Ei ADHD tai diabetes parane ruokavaliolla. Pointtini oli se, että moni ruoka-aine vaikuttaa myös aivoihin. Eikä yhteiskunta päätä ADHD-lääkitystä, se antaa siihen mahdollisuuden.

Ei parane, mutta ruokavaliolla voi vaikuttaa aivoihin. Yhteiskunta päättää sen, millainen yksilön tulisi olla. Siksi jotkut käyttävät lääkitystä. Sopeutuakseen yhteiskuntaan. Ilmankin pärjäisi, tosin jäisi ilman sitä kaikkien niin kovasti kaipaamaa hyväksyntää ja ymmärrystä.

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Lääkityksellä koulunkäynnistä tulee vaivattomampaa, jolloin aikaa jää enemmän muulle. Lääkitys saa ystävyyssuhteet sujumaan huomattavasti paremmin. Poikani suurimmat ongelmat olivat välitunneilla ja ruokatunneilla. Tiedoissa hän oli monia edellä. Eikä tavoitteena ole omaisuus tai tulot, vaan onnellisuus. Hoitamaton ADHD johtaa yleensä itsetunnon ongelmiin.

Koulu siis määrää tahdin, eli yhteiskunta. Ja itsetunto-ongelmat tulevat mistä? Siitä, ettei ihminen arvosta itseään, koska luulee olevansa muita huonompi (erilainen). Ja mittarin määrää taas yhteiskunta.

Yhteiskunta on ihmiset ympärillämme jopa ilman koululaitosta. Ihminen on laumaeläin ja vertailee itseään muihin. ADHD:ssa ongelmana on kykyjen epätasaisuus, jolloin itseltä saattaa vaatia enemmän kuin olisi aihetta. Jos on tasaisesti huono, niin silloin isku itsetunnolle ei ole niin paha. Taas esimerkiksi aspergerissa koulumenestys voi olla hyvää, mutta iskut itsetuntoon tulevat sosiaalisissa suhteissa. Koulumenestys on varsin pieni asia, kun taas sosiaalisilla suhteilla koulussa on suurempi merkitys. ADHD ja ADD aiheuttavat ehkä jopa suurempia ongelmia sosiaalisten suhteiden kuin arvosanojen suhteen.

 

Ei parane, mutta ruokavaliolla voi vaikuttaa aivoihin. Yhteiskunta päättää sen, millainen yksilön tulisi olla. Siksi jotkut käyttävät lääkitystä. Sopeutuakseen yhteiskuntaan. Ilmankin pärjäisi, tosin jäisi ilman sitä kaikkien niin kovasti kaipaamaa hyväksyntää ja ymmärrystä.

Ehkä jotkut, mutta ei kaikki. Minä saan hyväksyntää ja ymmärrystä myös ilman lääkitystä. Ehkä ennemminkin diagnoosi voi olla monelle katkera pala. Minä käytän lääkitystä tullakseni paremmaksi, omaksi ilokseni. Eikä yhteiskunta päätä millainen yksiln tulisi olla, sen tekevät kanssasi vuorovaikuttavat ihmiset. Suurimman vaikutuksen tekevät läheiset, yleensä oma perhe.

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Lääkityksellä koulunkäynnistä tulee vaivattomampaa, jolloin aikaa jää enemmän muulle. Lääkitys saa ystävyyssuhteet sujumaan huomattavasti paremmin. Poikani suurimmat ongelmat olivat välitunneilla ja ruokatunneilla. Tiedoissa hän oli monia edellä. Eikä tavoitteena ole omaisuus tai tulot, vaan onnellisuus. Hoitamaton ADHD johtaa yleensä itsetunnon ongelmiin.

Koulu siis määrää tahdin, eli yhteiskunta. Ja itsetunto-ongelmat tulevat mistä? Siitä, ettei ihminen arvosta itseään, koska luulee olevansa muita huonompi (erilainen). Ja mittarin määrää taas yhteiskunta.

Yhteiskunta on ihmiset ympärillämme jopa ilman koululaitosta. Ihminen on laumaeläin ja vertailee itseään muihin. ADHD:ssa ongelmana on kykyjen epätasaisuus, jolloin itseltä saattaa vaatia enemmän kuin olisi aihetta. Jos on tasaisesti huono, niin silloin isku itsetunnolle ei ole niin paha. Taas esimerkiksi aspergerissa koulumenestys voi olla hyvää, mutta iskut itsetuntoon tulevat sosiaalisissa suhteissa. Koulumenestys on varsin pieni asia, kun taas sosiaalisilla suhteilla koulussa on suurempi merkitys. ADHD ja ADD aiheuttavat ehkä jopa suurempia ongelmia sosiaalisten suhteiden kuin arvosanojen suhteen.

Niin juuri.

 

Ei parane, mutta ruokavaliolla voi vaikuttaa aivoihin. Yhteiskunta päättää sen, millainen yksilön tulisi olla. Siksi jotkut käyttävät lääkitystä. Sopeutuakseen yhteiskuntaan. Ilmankin pärjäisi, tosin jäisi ilman sitä kaikkien niin kovasti kaipaamaa hyväksyntää ja ymmärrystä.

Ehkä jotkut, mutta ei kaikki. Minä saan hyväksyntää ja ymmärrystä myös ilman lääkitystä. Ehkä ennemminkin diagnoosi voi olla monelle katkera pala. Minä käytän lääkitystä tullakseni paremmaksi, omaksi ilokseni. Eikä yhteiskunta päätä millainen yksiln tulisi olla, sen tekevät kanssasi vuorovaikuttavat ihmiset. Suurimman vaikutuksen tekevät läheiset, yleensä oma perhe.

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

Voi olla. Moni mies on niin tyytyväinen itseensä, ettei meikkaa, mutta haluaa iiison Bemarin! Älä nyt sano, ettet ole mieskään.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Olipa ikävänlaisesti sanottu. Tottakai ihminen voi olla tyytyväinen eloonsa ja itseensä, perheeseensä, mutta haluaa silti pyrkiä parempaan. Käsittääkseni se on ihan psykologian tunnillakin opetettu juttu ihmisen käyttäytymiseen liittyen. Joku tyytyväinen ihminen haluaa vaikka kehittyä paremmaksi sulkapalloilijaksi, vaikka olisikin tyytyväinen taitoihinsa. Onnistumisen iloa kun ei saa muulla tavoin, kuin haluamalla kehittyä paremmaksi, mitä on. Joku toinen tyytyväinen haluaa ehkä auttaa vähäosaisia raha/tms-lahjoituksella, vaikka omatunto ei kolkuttaisikaan.

Itsekin olen tyytyväinen elämääni kaikinpuolin, lösin päivät pitkät ja hieman koitan opiskella etänä. On ihanaa vain lösiä ja olla, nukkua ja valvoa silloin kun huvittaa. Silti haluan suorittaa nämä opinnot loppuun, jotta voisin päästä jatko-opiskelemaan.

Toivottavasti en nyt ymmärtänyt väärin kommenttiasi, Mrs Shillelagh. Jos ymmärsin väärin, pahoittelen.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

Voi olla. Moni mies on niin tyytyväinen itseensä, ettei meikkaa, mutta haluaa iiison Bemarin! Älä nyt sano, ettet ole mieskään.

Olen kyllä. Niitä asioita joita haluan on paljon, suuri osa toteuttamiskelvottomia nykyteknologialla. Tarkoitin kyllä omaan itseen ja elämäänsä tyytyväisyyttä.

 

Ketään en kuitenkaan vahingoita, vaikka hullu olenkin.

Kerrohan miten se, että sinä olet hullu, liittyy jonkun add-, tai adhd-diagnoosiin?

Siten, että mä olen niin hullu, etten jaksa hankkia edes diagnoosia. Mitä mä sillä tekisin? Mä olen, mikä olen?

Sä voit tehdä ihan miten haluat, tuskin sä enää koulua käyt. Mutta monella lapsella on vasta elämä edessä ja heitä lääkkeillä voidaan auttaa. Vaikka sä et halua diagnoosia. :xmas:

Kullakin on oma arvomaailmansa. Ja lapset tanssivat koululaitoksen pillin mukaan.

En ole lukenut koko ketjua, mutta haluatko tarkentaa, mitä ihmisten/lapsien pitäisi elämällään tehdä? Jos kukaan ei kävisi koulua eikä valmistuisi ammattiin käydäkseen töissä, ei meillä olisi kohta kauppoja, sairaanhoitoa, kouluakaan... Mikä siinä koulussa ja yleissivistyksessä on pahaa?

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Olipa ikävänlaisesti sanottu. Tottakai ihminen voi olla tyytyväinen eloonsa ja itseensä, perheeseensä, mutta haluaa silti pyrkiä parempaan. Käsittääkseni se on ihan psykologian tunnillakin opetettu juttu ihmisen käyttäytymiseen liittyen. Joku tyytyväinen ihminen haluaa vaikka kehittyä paremmaksi sulkapalloilijaksi, vaikka olisikin tyytyväinen taitoihinsa. Onnistumisen iloa kun ei saa muulla tavoin, kuin haluamalla kehittyä paremmaksi, mitä on. Joku toinen tyytyväinen haluaa ehkä auttaa vähäosaisia raha/tms-lahjoituksella, vaikka omatunto ei kolkuttaisikaan.

Itsekin olen tyytyväinen elämääni kaikinpuolin, lösin päivät pitkät ja hieman koitan opiskella etänä. On ihanaa vain lösiä ja olla, nukkua ja valvoa silloin kun huvittaa. Silti haluan suorittaa nämä opinnot loppuun, jotta voisin päästä jatko-opiskelemaan.

Toivottavasti en nyt ymmärtänyt väärin kommenttiasi, Mrs Shillelagh. Jos ymmärsin väärin, pahoittelen.

Miten ihminen on muka tyytyväinen itseensä, jos hän yrittää korjailla itseään lääkityksellä? Ei sitä voi verrata opiskeluun tai harjoitteluun.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

Voi olla. Moni mies on niin tyytyväinen itseensä, ettei meikkaa, mutta haluaa iiison Bemarin! Älä nyt sano, ettet ole mieskään.

Olen kyllä. Niitä asioita joita haluan on paljon, suuri osa toteuttamiskelvottomia nykyteknologialla. Tarkoitin kyllä omaan itseen ja elämäänsä tyytyväisyyttä.

No hyvä. Miksi sitten käytät lääkitystä?

 

Ketään en kuitenkaan vahingoita, vaikka hullu olenkin.

Kerrohan miten se, että sinä olet hullu, liittyy jonkun add-, tai adhd-diagnoosiin?

Siten, että mä olen niin hullu, etten jaksa hankkia edes diagnoosia. Mitä mä sillä tekisin? Mä olen, mikä olen?

Sä voit tehdä ihan miten haluat, tuskin sä enää koulua käyt. Mutta monella lapsella on vasta elämä edessä ja heitä lääkkeillä voidaan auttaa. Vaikka sä et halua diagnoosia. :xmas:

Kullakin on oma arvomaailmansa. Ja lapset tanssivat koululaitoksen pillin mukaan.

En ole lukenut koko ketjua, mutta haluatko tarkentaa, mitä ihmisten/lapsien pitäisi elämällään tehdä? Jos kukaan ei kävisi koulua eikä valmistuisi ammattiin käydäkseen töissä, ei meillä olisi kohta kauppoja, sairaanhoitoa, kouluakaan... Mikä siinä koulussa ja yleissivistyksessä on pahaa?

Kukaan? Ei kaikilla ole ongelmia koulussa. Mutta miksi kaikkien pitäisi pärjätä koulussa? Sehän on täysin mahdoton ajatus, että kaikki olisivat hyviä jossakin tietyssä asiassa. Kuulostaa jo natsismilta.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

Voi olla. Moni mies on niin tyytyväinen itseensä, ettei meikkaa, mutta haluaa iiison Bemarin! Älä nyt sano, ettet ole mieskään.

Olen kyllä. Niitä asioita joita haluan on paljon, suuri osa toteuttamiskelvottomia nykyteknologialla. Tarkoitin kyllä omaan itseen ja elämäänsä tyytyväisyyttä.

No hyvä. Miksi sitten käytät lääkitystä?

Koska siten voin hallita itseäni paremmin ja voin siten paremmin tehdä sitä mitä haluan. Sen lisäksi se poistaa yleisesti addeja vaivaavan väsymyksen. ADD voi kyllä keskittyä siihen mikä on kiinnostavaa, mutta ongelmia tulee jos hän haluaa tehdä jotain mikä ei kiinnosta mutta jota haluaa tehdä. Esimerkiksi monessa asiassa joutuu tekemään ei-kiinnostavia asioita jotta pääsisi tekemään asian joka kiinnostaa.

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Ehkä vika on siinä. Minä kun en ole nainen.

Voi olla. Moni mies on niin tyytyväinen itseensä, ettei meikkaa, mutta haluaa iiison Bemarin! Älä nyt sano, ettet ole mieskään.

Olen kyllä. Niitä asioita joita haluan on paljon, suuri osa toteuttamiskelvottomia nykyteknologialla. Tarkoitin kyllä omaan itseen ja elämäänsä tyytyväisyyttä.

No hyvä. Miksi sitten käytät lääkitystä?

Koska siten voin hallita itseäni paremmin ja voin siten paremmin tehdä sitä mitä haluan. Sen lisäksi se poistaa yleisesti addeja vaivaavan väsymyksen. ADD voi kyllä keskittyä siihen mikä on kiinnostavaa, mutta ongelmia tulee jos hän haluaa tehdä jotain mikä ei kiinnosta mutta jota haluaa tehdä. Esimerkiksi monessa asiassa joutuu tekemään ei-kiinnostavia asioita jotta pääsisi tekemään asian joka kiinnostaa.

Mutta tässä kulttuurissa tuo ei ole tyytymättömyyttä itseensä. Ok.

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Minä pärjään lääkittynä paremmin. Teen asiat loppuunkin.

 

Miten ihminen on muka tyytyväinen itseensä, jos hän yrittää korjailla itseään lääkityksellä? Ei sitä voi verrata opiskeluun tai harjoitteluun.

Miksi ei? Luulen että ihminen voi olla tyytyväinen ulkonäköönsä vaikka meikkaisi. Ihminen voi olla tyytyväinen näkökykyynsä mutta ottaisi mielellään paremmat silmät itselleen jos sellaiset tarjottaisiin. Teknologia, oli se sitten kemikaaleja tai muuta teknologiaa, tarjoaa meille mahdollisuuden parantaa kehoamme ja mieltämme. Miksi emme tarttuisi niihin mahdollisuuksiin.

Ehkä tämä on hyvä hetki kertoa, että olen transhumanisti. Se voi selventää asioita.
http://www.transhumanismi.org

 

Niin, jokainen meistä on yksilö. Jotkut ovat tyytyväisiä itseensä, ja jotkut pyrkivät "parempaan" (jostakin näkökulmasta).

Ei tyytyväisyys itseen sulje pois parempaan pyrkimistä.

Niinhä moni suomalainen nainen uskoo.

Olipa ikävänlaisesti sanottu. Tottakai ihminen voi olla tyytyväinen eloonsa ja itseensä, perheeseensä, mutta haluaa silti pyrkiä parempaan. Käsittääkseni se on ihan psykologian tunnillakin opetettu juttu ihmisen käyttäytymiseen liittyen. Joku tyytyväinen ihminen haluaa vaikka kehittyä paremmaksi sulkapalloilijaksi, vaikka olisikin tyytyväinen taitoihinsa. Onnistumisen iloa kun ei saa muulla tavoin, kuin haluamalla kehittyä paremmaksi, mitä on. Joku toinen tyytyväinen haluaa ehkä auttaa vähäosaisia raha/tms-lahjoituksella, vaikka omatunto ei kolkuttaisikaan.

Itsekin olen tyytyväinen elämääni kaikinpuolin, lösin päivät pitkät ja hieman koitan opiskella etänä. On ihanaa vain lösiä ja olla, nukkua ja valvoa silloin kun huvittaa. Silti haluan suorittaa nämä opinnot loppuun, jotta voisin päästä jatko-opiskelemaan.

Toivottavasti en nyt ymmärtänyt väärin kommenttiasi, Mrs Shillelagh. Jos ymmärsin väärin, pahoittelen.

Miten ihminen on muka tyytyväinen itseensä, jos hän yrittää korjailla itseään lääkityksellä? Ei sitä voi verrata opiskeluun tai harjoitteluun.

Eli jos ihmisellä on vaikka masennus, siihen pitäisi vain tyytyä, eikö missään tapauksessa ottaa lääkitystä?

Mummollani on ilmeisesti ollut jo nuoresta pitäen ollut masennusta, mutta siihen aikaan sitä ei lainkaan hoidettu, eikä asiasta puhuttu. Nyt monen kymmenen vuoden jälkeen hänen masennuksensa on syventynyt, ja hänellä on välillä maanisia ja psykoottisia vaiheita. Ja vasta muutama vuosi sitten hän alkoi saamaan hoitoa sairauteensa.

Käsittääkseni ADHD/ADD liittyvät molemmat läheisesti välitysaineiden liialliseen määrään/puutoksiin aivoissa, joka taasen haittaa normaalia elämää, jos pahaksi äityy. Käsittääkseni esim. ADHD lapsille pitäisi keksiä järkevää tekemistä, koska muuten ilmaantuu niitä ADHD:n oireita, kuten keskittymishäiriöitä ja siitä johtuvia oppimisen vaikeuksia. Joillain lapsilla/ihmisillä ADHD on niin paha, että normaali elämä ja normaalit asiat, kuten syöminen/nukkuminen häiriinytvät pahasti. Puhumattakaan sitten siitä niistä oppimiseen liittyvien vaikeuksien aiheuttamista ongelmista.

Omalla avokillani on mahdollisesti ADHD, ja hän kokee toisinaan olevansa huono ihminen, kun esimerkiksi ei muista lukemaansa/ei pysty keskittymään. Ja kyse ei ole siitä, että häntä siitä pilkattaisiin/asiaa ei hyväksyttäisi, koska hän tosiaan saattaa itsekseen lueskella vaikkapa uutisia ym., mutta hermostuu sitten, ihan ilman, että kukaan olisi edes lähettyvillä. Ja usein ollaan puhuttu tästä asiasta, eikä hän koe ulkoista paineistusta. Diagnoosin hakemista ei hän oikeastaan ole harkinnut, koska verrattain näitä juttuja ilmenee nykyisin tosi harvoin.

 

Koska siten voin hallita itseäni paremmin ja voin siten paremmin tehdä sitä mitä haluan. Sen lisäksi se poistaa yleisesti addeja vaivaavan väsymyksen. ADD voi kyllä keskittyä siihen mikä on kiinnostavaa, mutta ongelmia tulee jos hän haluaa tehdä jotain mikä ei kiinnosta mutta jota haluaa tehdä. Esimerkiksi monessa asiassa joutuu tekemään ei-kiinnostavia asioita jotta pääsisi tekemään asian joka kiinnostaa.

Mutta tässä kulttuurissa tuo ei ole tyytymättömyyttä itseensä. Ok.

En tiedä kulttuurimme kantaa, en ole perehtynyt siihen puoleen. Puhuin omista tuntemuksistani.

 

Miten ihminen on muka tyytyväinen itseensä, jos hän yrittää korjailla itseään lääkityksellä? Ei sitä voi verrata opiskeluun tai harjoitteluun.

Miksi ei? Luulen että ihminen voi olla tyytyväinen ulkonäköönsä vaikka meikkaisi. Ihminen voi olla tyytyväinen näkökykyynsä mutta ottaisi mielellään paremmat silmät itselleen jos sellaiset tarjottaisiin. Teknologia, oli se sitten kemikaaleja tai muuta teknologiaa, tarjoaa meille mahdollisuuden parantaa kehoamme ja mieltämme. Miksi emme tarttuisi niihin mahdollisuuksiin.

Ehkä tämä on hyvä hetki kertoa, että olen transhumanisti. Se voi selventää asioita.
http://www.transhumanismi.org

Kaikella on hintansa.

 

Koska siten voin hallita itseäni paremmin ja voin siten paremmin tehdä sitä mitä haluan. Sen lisäksi se poistaa yleisesti addeja vaivaavan väsymyksen. ADD voi kyllä keskittyä siihen mikä on kiinnostavaa, mutta ongelmia tulee jos hän haluaa tehdä jotain mikä ei kiinnosta mutta jota haluaa tehdä. Esimerkiksi monessa asiassa joutuu tekemään ei-kiinnostavia asioita jotta pääsisi tekemään asian joka kiinnostaa.

Mutta tässä kulttuurissa tuo ei ole tyytymättömyyttä itseensä. Ok.

En tiedä kulttuurimme kantaa, en ole perehtynyt siihen puoleen. Puhuin omista tuntemuksistani.

Son sun kulttuuria sittennii.