40+ so what wol.12

  • Viestiketjun aloittaja Ottis
  • Ensimmäinen viesti
liiza, Voi kultainen liiza, kunpa osaisin sanoa jotain lohduttavaa. Olen tosi pahoillani sun puolesta. Tosi tois pahoillani. Mullakin on takana kokemus toisesta naisesta (myöhemmin ilmeni että oli useita ja koko 14 vuoden ajan), avioerosta ja kaiken lopusta. Tiedän mitä käyt nyt läpi - helppoa se ei ole. Miten pärjäät nyt, miten käytännön järjestelyt, onko sulla tukiverkko lähelläsi? Tänne voit purkaa, me kannamme sua, pidämme pinnalla parhaamme mukaan.

Tuliko se salamana kirkkaalta taivaalta vai osasitko aavistaa jotain? Kuinka vakavasta toisesta naisesta on kyse? Anteeksi kun kysyn, ei tarvitse kertoa tietenkään, mutta jos purkaminen auttaa. Ei sun tarvitse täältä lähteä mihinkään, ole täällä niin kauan kuin haluat, me ollaan täällä tällaisiakin asioita varten. Suuren suuri halaus ja voimaa ystävämme liiza. :hug::hug::hug::hug:
 
Liiza surullinen viestisi kosketti kovasti. Toivon sinulle jaksamista vaikeassa tilanteessa, jossa varmasti tuntee itsensä loukatummaksi kuin missään muussa elämän vaiheessa. Toinen kun tieten tahtoen loukkaa noin kurjalla tavalla. Toivottavasti toinen osapuoli edes jossain elämänsä vaiheessa tajuaa tekonsa järkyttävyyden.
 
Justiina Arvasin, että itket kirjoittaessasi koiristas.. niin surullista se luopuminen on! Mäkin itkin lukiessani tarinaasi, koskettava juttu. Ja vielä surullisemmaksi sen teki kun siinä oli vielä se tuulimunakin samaan aikaan:'(. Osaan kuvitella miten raskasta aikaa se oli ja miten tyhjää on olla koiraton, kun koiralliseen elämään on niin tottunut. Nyt en muista ootko kertonut.. onko teillä nyt koiria?

Mun koiramummon imusolmukerauhaset tuntuu pienentyneen hiukan, se taitaa olla se tulehdusvaihtoehto. Mutta antibiootit ja se joku toinen lääke on pistänyt sen vatsan vähän sekaisin (on viety öisinkin ulos, kun hätä on ollut suuri) ja nyt se on alkanut kävellä kuin vanha koira, hitaahkosti ja takapää vähän köyryssä. Se vaikuttaa nyt kipeämmältä kuin ennen lääkärireissua (jolloin se oli terve kuin PUKKI) :(. No, vielä viikon verran näin ja sitten uudestaan lääkäriin.

Ihan järjetön huoli mulla silti on koko ajan, että sattuuko sitä nyt, onko sillä kipuja mahassa niistä lääkkeistä ja kuinka se pärjää. Kamalaa katsoa kun tietää toisella olevan jokin hätänä/kipeä, mutta en tiedä tarkkaan mikä ja millainen hätä/kipu on kyseessä. Tarkkailen sitä koko ajan, ja koska se ei osaa pyytää ulos, vaan joko alkaa läähättää, hakeutuu ihmiseen ihan liki tai vain tärisee. Öisin nukun koiranunta, jotta kuulen milloin läähätys alkaa ja on mentävä ulos. Sisälle se ei tee vaikka mikä olis ja kadullekin sen on äärimmäisen vaikea tehdä hätäänsä, koska on tottunut metsään ja pusikkoihin, joita täällä ei ole.

Voi, olispa kristallipallo, josta voisi nähdä mitä ratkaisuja pitäisi erilaisten asioiden suhteen tehdä. Niin kuin nyt vaikkapa koira-asian suhteen - tai vauvayritysten tai suhteiden suhteen.
 
Mur-mur Mikä luenkaan.... :) VIIVANPAIKKA ! Oolalaa! Hiu, onpa jännää. Jospa se pysyvä plussa NYT sulle tulis! Ja kiitos päivityksestä :kiss:.

Justiina Mullakin on vahva tunne siitä, että oot raskaana =).

Ottis-ähkyä ei ole eikä tule! Kiva kun oot takaisin, oli ihan ikävä sinua :hug:. Teidän reissu kuulosti ihan - elämältä! Talletuksetkin lienee hoidettum joten nyt vaan piinapiinaa... kääk =)! Halaus sulle Ottis :hug:!

pikkutirri Kiitos halituksesta, sulle myös :hug: ja :kiss: kans. Voi, olispa sun intuitio oikea... :heart: Nyt on jännää kaks viikkoa. Kärsivällisyyttä ja hyvää mieltä.
 
muumimamma-72 Voi sinun pientä kipiää lasta :(. Hyvä kun vihdoin ottavat syyniin että missä vika. Toivottavasti selviää ja saadaan kuntoon pieni poloinen. Älä sinä ittees syytä, tää elämä vaan tauntuu olevan tätä; mistään ei voi tietää mistä mikäkin asia johtuu. Piiinaonnea sinulle ja plussaa puhaltelen :heart: ja teitty paranemissäteitä lapsosellesi.
 
Oliivitar Sulla siis ovis oli, ja nyt piinis alkaa. ++++ puhkun :).

Mintulle edelleen tarraa, liimaa, teippiä ja niittejä ja ihanaa reissua :heart:

Ottis Sä tiedät kuinka suuri suru ja ahdistus se on, kun eläin menee pois. Toki kaikki muutkin eläimelliset tietää, mutta sulla pojun kuolemasta on vasta niin vähän aikaa. Plus että kun sullakaan ei ole niitä lapsia – siis vielä :heart:! Ja en tarkoita, että lapselliset tai eläimettömät ei voisi ymmärtää ja myötäelää, tuo Ottiksen poju-kissan poismeno vaan tuntuu kuin olisin itsekin menettänyt kissimirrin.

Suloinen oot Ottis, kun sanoit, että toivottavasti mun ei tarvii käydä läpi samaa mitä sä, mutta niin surullista kuin se onkin, niin kaikkihan me kuollaan joskus :(. Sen oottaminen, että milloin se tapahtuu, on sellaista esisurua. Hullua, mutta oon itse asiassa "esisurrut" koiran kuolemaa jo pitkään, kun se kumminkin on jo niin vanha, mutta aina se vaan porskuttaa:). Taisin aikaisemmin jo kirjoittaakin, että todennäköisesti mä kuolen tähän stressiin ja ahdistukseen ennen kuin koira mihinkään, sen verran kaameaa ahdistusta ja toivottomuutta on mun elämäni nyt:|. Onneksi on tää olohuone ja te ihanaiset :hug: :heart:.
 
Viimeksi muokattu:
Ottis
Liiza Voi itku ja hammasten kiristys :'(. Olen tosi pahoillani puolestasi :hug:. Sinulla ei tuossa liitossa helppoa ollut, mutta varmasti teit kaikkesi, että se jatkuisi. Me täällä tiedämme sen. Tekis mieli pyytää, että älä meitä vielä jätä, vaikka kuumeilu loppuukin, mutt tietenkin teet niinkuin itsellesi on parasta. Toivottavasti elämä antaa sinulle vielä monin verroin hyviä ja ihania asioita ja löydät vielä elämääsi ilon. Hali :hug:.

Kiitos Pikkutirri, muumimamma72, mur-mur, Hysteria ja Oliivitar tervetulotoivotuksista. Vähän takkusta oli hetkittäin reissussa, kun en kunnolla päässyt juttujanne lukemaan, mutt positiivista tässä on, että nyt on jo dpo4 enkä ole vielä kovin piinaillut ;).

Niin sen taas totesin, että meillä mies on se, joka puhuu ja pussaa enemmän kuin minä. Hän tahtoi, että istun vierellään, makaan vierellään ja niin intensiivistesti, ett mua alkoi jo melkein ahdistaa. Sen puoleen se torstain tissuttelupäivä oli mulle 'tervetullutta' taukoa paitsi, ett sitten perjantainahan vasta se hiplaaminen ja kiehnääminen alkoikin, kun mies oli alavireinen ja olis vain halunnut olla ja ihan iholla koko ajan. Mies haaveili vauvastakin ääneen useaan kertaan ja suunnitteli jo nimeäkin, varsinkin tytölle :). Jotenkin tuntuu, ett hän nyt latasi tähän kiertoon niin suuria toiveita, ett pettymys tulee olemaan tosi suuri jos ei tärppääkään :'(.

Justiina Minä elättelin toiveita, ett sä olisit plussannut tänä aamuna, mutt ei hätää, hyvää kannattaa odottaa. Onko sulla karpaloita pakkasessa? Niiden pitäis pisutulehdukseen auttaa ellei se lekuri sitten lääkettä sulle kirjoittele. Pikaista paranemista niin sulle kuin sun miehellesikin, että jaksatte sitten todenteolla siitä plussasta nauttia ja sitä juhlistaa :heart:.

mur-mur Vai dippasit sinä jo tänään :)? Davidin testeissä viivanpaikka näkyy todella hyvin ja helposti. Toivottavasti siihen alkaa lähipäivinä väriä kertyä :heart:.

Hystis Juu, tiedän, ettei kukaan eikä mikään meistä pääse välttämään kuolemaa, mutt niin kova paikka suru läheisen eläimenkin menettämisestä on, ett sen mielellään ottaisi rakkailtaan pois ja niin minäkin sinulta :hug:. Tärkeintä on, ettei sun koiruus joudu kärsiä liikaa vaan se saa elää hyvän elämän ja kivuissa helpotetaan niin kauan kuin mahdollista ja lopulta autetaan sateenkaarisillalle, jos elämä käy liian raskaaksi.

Meidän Pojun kaveria Vanhaherraa (19v) piti samana päivänä lähteä viemään röntgeniin mahavaivojen vuoksi, kun aamusta sai jonkin sortin aivoverenkiertohäiriön, menetti näkönsä ja kramppasi. Minä olin jäänyt kotiin oman TIA-kohtaukseni vuoksi ja miehen piti tulla puolen päivän aikaan kotiin, ett lähdetään viemään vanhusta sairaalaan. Hänelle kuitenkin kissan kohtauksesta soitin ja pitkä oli se vajaa tunti mitä miestä kotiin odotin. Pidin kissaa huopaan käärittynä sylissäni toivoen, ett sen raskas hengitys olisi vain harhaa ja pidättelin itkuani. Kun mies tuli kotiin, hän kumartui ensimmäisenä katsomaan kissaa ja sitä rapsuttelemaan ja sanoi, että on tullut aika päästää se pois. Hetki kinasteltiin kumpi soittaa eläinlääkärille ja minähän sen jouduin tehdä 'vahvempana'. Itku tuli puhelimessakin, mutta lohdullista oli, ettei meidän tarvinnut enää lähteä vanhusta viemään minnekään, vaan eläinlääkäri tuli heti kotiin ja antoi kipulääkettä ennen rauhoittavan ja viimeisen piikin antamista. Vanhus kuuli varmaan puheemme, sillä kipulääkkeen alettua vaikuttamaan se vielä huiskautti häntäänsä pari kertaa ja jonkin ajan päästä vetäisi viimeisen pitkän ja raskaan henkäyksen. Eläinlääkäri silitteli toiselta puolelta ja mies toiselta puolelta. Vielä ennen kissan kuolemaa mies kuiskasi sen korvaan, ett se pääsee isän luo. Sillon multa parku pääsi ja on päästä nytkin, kun hetkeä muistelen.

Justiina Voi ei :'(. Sun tarinasi ykkösen kuolemasta sai minutkin täällä itkemään :(. Siitä luopuminen oli varmasti rankkaa, mutta ihanaa, ett saatoit kokea sen lohduttavan sinua viimeisellä matkallaan.

Aikoinaan jouduin lopetuttamaan eläinlääkärillä äidin kissan, kun se ei kotiutunut luokseni vaan villiintyi ja teki pentuja minne milloinkin. Me sovittiin aika lääkärin kanssa myös viikon päähän ja soittovarauksella, ett ilmoitan lääkärille milloin saan kissan kiinni. Totisesti silloin toivoin, etten koskaan kissaa kiinni saisi vaan se saisi elää sitä elämää, minkä valitsi omakseen äidin kuoleman jälkeen. Kissa kuitenkin tuli yhtenä päivänä luokseni ja lähdettiin sitä viemään lääkäriin. Kun sieltä kotiuduin ja kissa haudattiin minun kuluneessa villapaidassa pitsilakanoihin, ajattelin, etten koskaan voisi ottaa kissaa itselleni. Oli kamala luovuttaa terve kissa sateenkaarisillalle, mutt silti koin, ett tuon kissan kuolema oli kauniimpi kuin monien meidän ihmisten. Tuotakin kissaa oli saattamassa kolme ihmistä ja sitä siliteltiin ja sille juteltiin viimeiseen hengenvetoon asti. Niin monet meistä ihmisistä joutuu lähtemään täältä yksin ilman että kukaan on saattamassa :'(.

Ukkelikukkeli tuli kotiin, joten pitänee lähteä seurustelemaan. Palaillaan :wave:! Toivottavasti vähän iloisemmissa aiheissa.
 
Voi liizukka ihanainen ystäväinen:kiss:..olen todella, todella pahoillani tuosta siun erostasi,:( lämmin halitus täältä mur-murilta:hug:

Siulla on nyt raskasta ja laitan paljosta paljon voimasätehiä tulemaan:heart:

liizukka, sie voit meille tänne käydä sydäntäis purkamassa - Jaksuja
 
Ottis, en dipannut tänää - eilen.;)
..miulla ne Verkkoapteekin David 25mIU/ml testit ei ole viivanpaikoja aiemmin näyttäneet..

Enkä mie millään muotoa usko tärppiin - EI minkäänlaisia tuntemuksia mihinkään suntaan!!
..tissit löpsöt ja masukin ihan normi röllykkä..nännin vain arat ja SE johtuu Lugeista.

Hyvät oli tälle kiertoa simojen tallettelut..vaan liekkö väärän aikaan?..tai sitten vain ei elinvoimaista munasolua siellä munarakkulassa ollut olleskaan..
..jos sitä "jouluniloa" sitten tulevalle kiertoa yrittäisi:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Kiitokset taas teille ihanaisille tsempeistä:flower::heart:Jospa se tästä helpottaisi kun syy pienen sairasteluun saadaan selville!

Liiza Olen todella pahoillani puolestasi:hug:Kyllä kurjan tempun nyt elämä sinulle teki:(
jaksamisia sulle kovasti!


JustiinaMinä täällä itkin silmäni punaiseksi kun luin tarinaasi koirastasi:':)hug:
Minä omalla kohdallani poden edelleen huonoa omaatuntoa siitä että mun vanhus joutui lähtemään yksin,vaikka oli sen 8vuotta antanut minulle kaiken rakkautensa ja huomionsa niin minä en ollut rinnallansa kun lähdön hetki tuli:'(Töistä tullessani löysin vain parhaan kaverini kuolleena!Halusin ystäväni haudata johonkin lähelle ja mies yritti että hän hoitaa asian mutta minun oli jotenkin PAKKO kaivaa ystävän viimeinen lepopaikka itse ja niinpä hän nyt nukkuukin meidän takapihalla omenapuun alla,mihin aina tyttösen kanssa saadaan kynttilä viedä ja muistella ihania yhteisiä hetkiä:heart:
 
Eläimistä olette puhelleet..

Miun ensimmäinen karvakorva kuoli leikkiessään takapihallemme tyttäreni kanssa, 9kk:n ikäisenä..
Koetin pientä elvyttää..mutta myöhäistä:'(..ruumiinavauksessa syy: "inhimillinen sydänkuolema"

Lapsi syytti itseään, että oli jotenhin auheuttanut toiminnallaan koiran kuoleman,:( vaikka se ei ollut mahdollista - koira oli telminyt samoin moooonta kertaa aiemminhin ja ilman mitään ongelmaa.

Kolmannen koirani menetin kesälomareissulla: Viida(1v.9kk) juoksi västäräkin perään tielle ja jäi auton alle seuraavana päivänä siitä, kun saavuimme kesämökille.
Lähdin juoksemaan koiran perään ja huusin, minkä kurkusta ääntä sain koiraa nimeltä - turhaan, ei toinen innoissaan linnun jahtaukseltaan kuunnellut.

Vielähin kuulen korvissani sen kovan pamauksen, kuin haulikon laukaus kun auto osui koiraan..auto ei edes pysähtynyt,:O oli sellainen punainen Bemari ja ajoi selvästi ylinopeutta..koira löytyi ojasta sitten.
..se oli aivan kauheaa..se koiran yllätynyt ja hätäinen, tuskainen katse..

Lähdimme koiraa viemään eläinlääkärille Kuopioon..niin pahat oli pienellä vammat, että se viimonen piikki piti antaa..vieläkin ahdistaa kun muistelen

Kisulimme oli 13v ja sai eräs ilta kumman kohtauksen..vein eläinlääkärille ja kissa näytti voivan hetken paremmalta(sai nesteitä ja kipulääkettä)lääkäri epäili kohtutulehdusta..kotiin tulimme vielä takaisin ja kissan vointi huononi todella nopeaan, meni sitten tajuttomaksi..laski reppana alleen..mie kisulia siinä silittelein ja juttelin hellästi..kisulla häntä alkuun heilui kun juttelin ja silitin..sitten ei enää, kissaa kouristi ja kohta sitten veti viimeisen henkäyksen..

Syyttelin pitkään itseäni, että en silloin HETI sitä viimosta piikkiä kisulille lääkäriä pyytänyt antamaan, myöhemmin yöllä en voinut enää eläinlääkärille lähteä..:ashamed:

Tuollaisen "äkkikuolemat" ovat miusta jotenhin niin raskaita, ei kerkeä lemmikin poismenoon valmistautumaan..vaikka suruhan se niissäkin tapuksissa on kova.:'(

Mie olen huomannut(ja ystäväni myöskin), että koirat ovat olleet miulle sellainen lapsen korvike, niitä kun enemmän olisin halunnut kuin kaksi.
Kun tästä viimosesta karvakorvastani luovuin miehen allergian vuoksi, olin kierukan poistattanut kuukautta ennen, koska tiesin, että koirasta joudumme luopumaan ja se vauva kuume iski päällensä, kuin hyökyaalto - SUURELLA VOIMALLA!:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Ottis
Voi muumimamma72, minäkin suren sitä, etten saanut olla Pojun luona sen kuollessa. Kotiin tulin niin lujaa kuin vain uskalsin ajaa, vaikka tiesin, ettei mitään ole tehtävissä. Mies oli jo vanhaherran haudan viereen Pojulle haudan kaivanut, kun kotiin tulin. Sain kuitenkin Pojun vielä viimeisen kerran harjata ja peitellä nukkumaan lenmpityynylleen. Meillä palaa vieläkin jatkuvasti kynttilät kissojen haudoilla. Ne on haudattu kotipihalle parhaalle paikalle pihlajan juureen. Kun vanhin siskoni näki kuvan kissojen haudoista, sanoi ettei hän ole tiennytkään meidän pihassa niin kaunista paikaa olevankaan :).

mur-mur Voi sinua :hug:. Tuo kopsaus, kun auto on kolauttanut koiraa, on varmasti riipaissut ja syvältä. Pojun kuoleman suhteen olen kiitollinen, ett kummankaan meistä ei tarvinnut nähdä sitä tiellä kuolleena, vaan se tuotiin nätisti kotiovelle. Tarpeeksi raskasta oli jo sekin, ett kisuli ylipäätään kuoli :'(.

Peukkuja sulle plussauksen puolesta :heart:.
 
Ottis
Justiinalle peukutukset myös täältä :wave::heart:!

Arvatkaapa kuka kävi kotitestin sivuilla vähän testejä tilailemassa :ashamed:? Ja just vasta aamulla ajattelin, ett tällä viikolla minä nukun aamuisin pitkään, enkä nouse tuijottelemaan viivanpaikkoja :headwall:;)=).
 
Hyvä Ottis kiva saada jännättävää,jospa se tässä kierrossa sulle se plussa tupsahtaisi:heart:

Justiinalle isot plussapuhurit huomiselle jospa sitten dippailisit:heart:

Tuli tuossa mieleen että nyt kun ollaan miehen kans lähdössä sinne mökkilomalle niin vois vaikka jotain hyvää juomaa siellä maistella:pmutta kun mun viime maisteluista on kulunut jo niin monta vuotta,jos ei sitä yhtä tai kahta saunaolutta lasketa niin en edes tiedä mikä olis hyvää:confused:
eli hyviä vinkkejä vastaanotetaan:attn:
 
liiza, olen vasta vähän aikaa palstaillut, mutta olen pahoillani puolestasi :hug: Sinun rakkautesi kohde ei osannut arvostaa ja kunnioittaa ainutlaatuisinta mitä toinen voi toiselle antaa :'( Mutta tiedän, että jossain jokin odottaa sinua, mikä on sinun rakkautesi arvoinen :heart: Jaksuja :heart:
 
Justiina Piru vie sitä pissatulehdusta :stick: Jos huomenna saadaan sitten vahva viiva =)

Ihanan surullisen tarinan kerroit koirakaveruksista ja heidän perheestään ja ystävistään :'( Minulla on myös ollut onni jakaa elämäni ihanien turrien ja kissojen kanssa. Tällä hetkellä meidän perhettämme ilahduttaa sekarotuinen koira, jolle olemme jo kolmas perhe ja viimeinen! Hänellä on kolme kollia täällä seurana ja kuumetta pukkaa myös saada lisää koiruuksia :heart:

Toivottavasti saadaan loistavia tuloksia tikutuksista!!!! PUUUUUUUUH

Päivittäjälle! Ikä on kauniit ja pyöreät 40 :D
 
Viimeksi muokattu:
Mimmit, kiitos tsemeistä mut mul on PMS :'(

Oon niin väsynyt |O ja käyttäydyn niin omituisesti etten mä ainakaan raskaana voi olla...tulin koulusta äsken..tein tuota lopputyötäni ja silläkin on melko synkkä aihe.. vakava sairaus ja joillain kuolema..ajelin kotiin, matkaa noin tunnin verran...Novasta soi tämä YouTube - Lara Fabian - Adagio
ja taas mä vollaan hysteerisenä..enkä tiedä mille..ajan motaria kyyneleet silmistä roiskuen...ei tää oo totta, mikä mulle tuli..oliks se toi ykkösen muistelu joka laukaus ton suruvaihteen...kun tulin kotiin, niin taas oli uus vaihde päällä, rupesin keuliin ukolle, joka raukka makaa kuumeessa, kun ei ollut jaksanut hoitaa lapsille iltapalaa, no onneksi olivat itse sitä saaneet laitettua..mä oon ihan sekasin :$

Liiza Olen todella pahoillani puolestasi, toivottavasti sulla on joku jolle puhua..itke, raivoo ja puhu paha olosi pois, vaikka täällä, me kuuntelemme :hug:

Hystis, Ottis, Muumimamma ja muutkin Ykkönen oli ykkönen, se tilanne oli tosiaan kauhee sen tm:kin takia, mut ois se ollut muutenkin, mutta kaunis muisto siitä kuitenkin jäi ( taas se alkaa :'( ) jos nyt tollasta voi sanoo..

Mur-mur 25 MIU testi..waaauuu...sähän oot oikeen testing-duudsoni =) No kyllä tuo paikka tuosta viivaksi vielä muuttuu...:heart:

Anteeks nyt mun on pakko lähtee nukkumaan..mul on huomenna aamusta iltaan kouluu ja duunii, joten en varmaan kerkee olkkariin, mutten myöskään taida testailla, kun tää vaikuttaa tosiaan niiin pms:ltä että...

Kauniita unia kaunokaiset ja plussaa jokaiselle :kiss:
 
Viimeksi muokattu:
Voi *Justis* kulta..niin miekin luulin -09 että PMS..vaan, kuinkas kävikään..=)

Miulla myöskin mielialat vaihteli hyvin nopsaan ja olin TOSTOSITOSITOOOOSIIII kireä, melkein seinille hypin!!:vampire:

PUUUHPUUUH tältä vaan puhkun!!!
 
Justiina Ihanat kiitokset!!! Tosin 40 tuli täyteen tammikuussa :ashamed: Huomasin vain, että ikäni puuttui päivityksestä... Tämä on muuten mukava ikä!!! Tervetuloa joukkoon mahtavaan :cool:

Mur-muria tukien: Oireet ovat selviä, ihanaisia ja vauvamaisia :heart: (ei pms) Puhalletaan edelleen!!! Kauniita unia ja oman kullan kuvia, tsemppiä huomiselle!
 
Viimeksi muokattu:
Justiina Nuo kuulostaa niin r-oireilta:heart::heart:pms kepitetään muualle:stick:ja liputetaan täysillä sen puolesta että oot raskaana:kiss:

Oliivitar Sylikaupalla onnea myös minulta:flower:

Hysteria Ihana kuva,voisin ottaa vaikka koko sylillisen:heart:

Ottis Kiitos vinkistä:kiss:Näytti hyvältä joten taidanpa ottaa kokeiluun;)
 

Yhteistyössä