40+ so what? (vol. 2)

Huomenta tänne =)

Ja onneksi olkoon einiinvaan(hyvä nimimerkki =) ) :flower:
Noist piikeistä,mun mies laitto ne aina mulle,ihan vaan sen takia et haluis olla mukana täysin =) Mä en niit pelkää kun olen tottunut ottaa raskauden aikana insuliinipiikit...
Menkat on ohi tällä kertaa ja ensi kerrasta sitt pas-hoidot =)
Musta on myös tulossa mummi :heart: Aika jännää jos mustakin tulis raskaaks niin yhtä aikaa tyttären kanssa odottais =) Hän on vasta 19 eikä tää ollut suuniteltu ja vaikeeta tulee olla (varsinkin kun isää vastustaa)mutta mukana ollaa!
Kaikille tsempit :hug:

 

Huomenta ystäväiset! :heart:

Puhuttiin Pyrstiksen kanssa eilen, että noiden lääkärireissujen perään pitäisi aina olla psykologille aika, jotta saisi selvitellä sekavia ajatuksiaan. Todettiin että minulla se kallonkutistaja on ollut nyt kahtena kertana Pyrstis, eikä se edes peri vastaanotostaan mitään maksua.

Sitten siihen lääkärireissun antiin. Jotenkin minusta tuntuu, että te odotitte siltä enemmän kuin minä itse ja toivotte että minulla olisi kertoa jotain ihmeellistä. Mutta tosiasia on se, ettei minun tilanteessa kukaan voi sitä ihmettä saada aikaan, se vain voi tapahtua jos on tapahtuakseen.

Ensinnäkin ultrassa näkyi jälleen kerran ohut kohdun limakalvo ja oikealla kaksi follikkelia, joista isompi vain 5 mm. Eli munarakkulat eivät olleet kasvaneet siten kuin kierron tuossa vaiheessa pitäisi olla. Ja tälle on hyvä selitys, jota itsekin olin jo alkanut epäillä, mutta silti vähän yllätyin kun tää "jaa jaa" Mc Dreamy sen sanoa paukautti. Eli hän sanoi, ettei tuolla hormonikorvaushoidolla voi ovulaatiota tulla! Siinä kun se estrogeeni painaa alas FSH:ta niin paljon, etteivät munarakkulat kertakaikkiaan voi kasvaa normaalisti. Eli se "keino", joka hänellä oli tarjota, on se, että pidän aina välillä taukokuukauden, jolloin hänen mukaansa se ovulaatio saattaa tulla. Lisäksi sain lopulta reseptin erilaiseen hoitoon, jossa on estrogeeni laastarina ja loppukiertoon Lugesteron. Tuosta laastarista ei osannut varmaksi sanoa, estääkö se samalla tavalla oviksen kuin tabletit, koska sitä on kuulemma tutkittu niin vähän.
Joten etenen tästä niin, että syön noita "vanhoja" hormonitabuja sen progesteroniosuuden nyt, jotta saisi uuden kierron alkuun ja sitten pidän taukokuukauden.
Teille innokkaille kannustajilleni sanon sen verran, että tämä on nyt se, mihin on tyytyminen, koska tosiasia on, että ei ole olemassa mitään ihmekeinoja, eikä hoidot auta minun tapauksessani. On täysin eri asia olla normaali 40 v., kuin POF:ia (ennenaikaisia vaihdevuosia poteva). Ja on myös eri asia olla 30 v. POF:ia poteva kuin 40 v. Tämä on nimenomaan se lapsettomuuden aiheuttaja, johon olemassaolevista hoitokeinoista harvoin on mitään apua.

Mukava, että täällä pinossa monella tapahtuu; on hoitoja ym. ja jotenkin ne plussat tuntuu "väijyvän tuolla nurkan takana" vain odottaen tuloaan. :heart:
Niitä innokkaina odotellen, yhdessä tätä haaveiluaikaa eläen. :heart: :heart:

 

lapsellinen Minä myös kannatan lääkärireissujen jälkeisiä terapiasessioita, lähden itse aina gyneltä enemmän ja vähemmän maanis-depressiivisessä tilassa. Mun mielestä oli hyvä, että kävit lääkärissä, vaikka sieltä ei mitään ihmekeinoja löytynytkään. Nyt on ainakin todellinen tilanne tiedossa ja pystyy toimimaan sen mukaisesti.

 

Lapsellinen, joskus ihmetyttää tuo lääkäreiden touhu. Miten ihmeessä sinulle oli määrätty lääkkeet, jotka estävät ovulaation, vaikka tiedettiin, että haluat lasta? No, joka tapauksessa tietoa tuli taas lisää. Ja huom! Ihmeet ovat mahdollisia!

Itselläkin sitten lääkärikäynti takana. Kaikki näytti ihan normaalilta, mutta näkyvillä olevien munisten määrästä (2+3) lääkäri päätteli, että hormonihoidollakaan ei kovin suurta saalista saada. Mutta lääkereseptit sain eli Puregonia alan pistellä, kunhan kuukautiset alkavat. Pistämistä harjoiteltiin hoitajan kanssa ja se osoittautui olevan ihan helppoa. Turhaan pelkäsin.
Punktiota kaavailtiin viikolle 40. Harmillinen asia on se, että meillä lääkäri vaihtuu. Nykyinen jää virkavapaalle.

Ai niin, kyllä se keltarauhanenkin siellä munasarjoissa möllötti, eli jonkinmoinen ovis on tässäkin kierrossa ollut.

Lapsellinen ja Pyrstis, olette siinä oikeassa, että lääkärin käynnin jälkeen joku jatkopuinti olisi tarpeen. Mullakin on pää jotenkin ihan sekaisin. Mutta nyt varttitunnissa pitäisi pystyä täysin vaihtamaan ajatusten suuntaa ja paneutua vaativaan työtehtävään ja uusien ihmisten tapaamiseen. Voi tätä elämää!

 

Matsalu: Ei se määrä, vaan se laatu. Jospa niistä tulee huippulaatuisia, toivotaan näin! :heart: Tosiasia on, että meidän ikäiset ei voi haaveillakkaan sellaisista määristä kuin nuoremmilla tulee.

Se lääkäri, joka tuon hoidon kirjoitti minulle (kun itse sitä kinusin) oli ihan perusgyne, joilla ei näistä lapsettomuusasioista niin tietoa. Eikähän nuo periaatteessa ehkäisekään ja on tarkoitettu sellaisille, jotka eivät enää ehkäisyä tarvitse. Mutta kuitenkin kun se FSH on korkealla, jotta niitä munasoluja kasvaisi, niin tuollainen estrogeeniannos laskee sitä niin, että ne eivät jaksa kasvaa.
Mun olisi varmaan jo aiemmin kannattanut perehtyä noilla ulkomaisilla nettipalstoilla puhuttuun "oversupressioon", josta siellä ovat puhuneet estrogeenin yhteydessä. :/

Tuo Päikin kuvaus maanis-depressiivisestä tilasta on kyllä hyvin kuvaava lääkärireissun jälkeisestä olotilasta.

 

No niin, yksi palaveri ohi ja heti ruokatauolla tänne sydäntä purkamaan.

Mulla on nyt lääkärin jälkeinen depressiovaihe päällä, Päikkiä siteeratakseni. Välillä tuntuu, että en kestä koko vauvakuumeilua: tämä vie niin paljon aikaa ja ajatuksia, että pitäisi oikeastaan olla lomalla ihan tätä varten. Miksei koko raskaus- ja hoitorumba voinut olla vaikka reilu vuosi sitten, kun olin vuorotteluvapaalla...

Ja minua jännittää ihan sairaasti ne hoidot. Ei niinkään mikään kipu tai muu sellainen, vaan se, että osaavatko lääkärit hoitaa hommansa. Tiedän olevani ns. hankala potilas, tartun herkästi kaikkiin virheisiin ja puutteisiin ja saatan vaikka joutua riitoihinkin lääkärin kanssa. Mikään turha herranpelko ei minua totisesti vaivaa! Riiteleminen ja vastaan väittäminen taas vievät aivan hirveästi voimia, joita ei tässä tilanteessa ole yhtään liikaa muutenkaan. Ja mä pelkään sitäkin, että nyt kun tulee uusi, nuorempi lääkäri, hän vähintään pitää minua aivan yli-ikäisenä.

Pettymyksen kohtaaminenkin pelottaa. Kun lähtee tuohon hoitorumbaan, siihen latautuu väistämättä enemmän odotuksia kuin tavalliseen kiertoon. Tulee varmasti tuntumaan erittäin ikävältä, jos nega tulee hoitojen jälkeen.

No juu, vali vali. Mutta siitä Puregonista piti vielä sanomani, että pistän 175 IU viisi päivää ja sitten ultrataan. Että onko mitä kasvanut. Päikkihän tätä taisi kysellä.

 

Hukkaan taisi mennä tämäkin kierto. Kyllä herkissä testeissä pitäisi jo tässä vaiheessa jotakin näkyä, jos raskaus olisi alkanut. Vaan kun ei. Kun ei niin ei.

Kun edes osaisi lopettaa testailemasta. Mitä siinä on enää testaamista, selvä peli. Minulla näyttää kuitenkin olevan sellainen asenne, että nega ei ole tulos eikä mikään. Tilanne on vähän sama kuin lasten ruinatessa jotain: selvää eitä ei ymmärretä, vaan intetään koko ajan että vastaa nyt.

Itse asiassa otin vähän itseeni tuosta Mimmimamman saamasta lääkärinkohtelusta. Onko nyt oikeasti niin, että vaikka nelikymppiselle vielä tulisikin viiva raskaustestiin, niin asiaa ei edes tarvitse varmistaa, ja voidaan puhua vain kuukautishäiriöistä? Sen sijaan lapsellisen sijassa olisin aika tyytyväinen lääkärin vastaukseen. Se on realistinen eikä lupaile liikoja, mutta tarjoaa silti tapaa tehdä toisin. Jos homma ei toimi, niin jotain täytyy silloin muuttaa. Muuten ei ole oikeasti yritetty.

Kerron teille nyt salaisuuden. Kun ensi kertaa kirjauduin tähän pinoon, ajattelin, että on vain viikkojen kysymys, koska meikäläinen tulee taas raskaaksi. Ajattelin, että kaikki muut saattavat jäädä paikalleen sutimaan mutta en minä. Kokemukseni mukaan tämä rouva on hyvin hedelmällinen, ja ajattelin jatkavani lapsen tekoa pikkuisen pidemmälle kuin muut. Niin vain ovat kuukaudet kuluneet sekä rahat r-testeihin, vaan tulosta ei tule ja oma junani on tainnut jo mennä, mikä onkin kaiken kohtuuden nimessä ihan oikein. Sydän vain ei tahdo sitä täysin hyväksyä.

Tähän alakuloon auttavat suklaa ja norjalainen dekkari. Tulkoon sitten vaan täti - tuleehan se kumminkin.

 

Plättä: Ihan totta, olen ihan tyytyväinen tähän lääkärireissuuni. En ole niin jalat irti maasta, että kuvittelisin mitään ihmeitä, mutta myöskään minua ei tyrmätty toiveineni ja tunteineni. Sain asiallisen vastaanoton ja aika pitkälti tämä uusi tapa toimia on sitä minkä itsekin olin ajatellut olevan mahdollista ja järkevää.
Sitähän kuvittelee kaikenlaista... minäkin jättäessäni pillerit kuvittelin, että raskaaksi voisin tulla tuosta vain, olinhan silloin vasta 38 v. Mutta totuus olikin ihan jotain muuta... Toisaalta olen ajatellut, että tälläkin kipeällä ajanjaksolla on tarkoituksensa. Joko sen tarkoitus on valmistaa minut vastaanottamaan se "ihmelapsi" tai sitten kypsyttää minua arvostamaan sitä kaikkea mitä minulla on tai jotain muuta vastaavaa. Tämäkin muuttaa minua ihmisenä ja tuskin huonompaan suuntaan.
Minunkin huomioni kiinnitti se mimmimamman lääkärin käytös. Kuinka niin ei oteta raskaustestin tulosta tosissaan ollenkaan?? Mutta tuo ikärasismi on näkynyt omalla kohdallanikin. Jos olisin esim. 30 v., olisi tarkkaan tutkittu voiko tuon kohonneen FSH:n taustalla olla esim. jokin immuunisairaus tms. Mutta kun olen jo tämän ikäinen, ei sellaisia mietitä, vaan heti ensireaktiot ovat tyyliin "hormonikorvaushoito päälle ja kuolemaa odottamaan".

Tästä pinostamme olen iloinen, sillä meidän ikäisten vauvahaaveilua ja kaikkea sen ympärillä ei voi ymmärtää muut kuin "samassa veneessä" olevat. :heart:

 

Plättä meillä samat kp menossa.. Eli tänään kp 27.. Minä testailin jo tiistaina herkällä ja negaa näytti.. :ashamed: Huomenna ajattelin vielä testata,mutta kyllähän se täti kylään taas tulee.. :'( Ei kyllä pahempia menkkakipuja ole vielä ollut..

Kirsikka68 myöhästyneet synttärionnittelut (pyöreät sellaiset,vaikka pahasti myöhässä) :flower:

einiinvaalle myös synttärionnittelut ja kaikkea hyvää odotukseen! :flower:

 

Voi näitä teidän juttujanne: ei voi mitään, mutta välillä itkettää ja välillä naurattaa. En ole ikinä ollut näin ihanalla ja koskettavalla palstalla. :heart:

Olen niin samaa mieltä Matsalun kanssa siitä, että on tässä vauvakuumeilussa oikeasti kestämistä. Vauvakuumelomaa tarttis tääkin eukko. Kaiken pohjalla on varmaan se, että olen todella huono kestämään suunnitelmien epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Välillä tuntuu, että oikeasti pää kajahtaa. Sitten teen tätä perinaisellista syntiä eli kannan huonoa omaatuntoa lähes kaikesta: en tässä vauvakuumeilussa tee töitäni 100 % teholla, en ole riittävän hyvä äiti, puoliso jne. Tunnen itseni täysin kiittämättömäksi peeksi, että miksen voi vaan olla tyytyväinen elämääni ja iloita siitä, mitä mulla on, eikä keskittää kaikkea tarmoa siihen, mitä multa puuttuu.

 

Olen kanssa samaa mieltä että terapian tarpeessa gynen jälkeen.. Lisäksi on ollut tosi mukava,kun mies on aina välillä ollut mukana. Siinä kun alasti jalat leväällä kuuntelee kaikkea mitä lääkäri sanoo, niin on vaikea jotenkin keskittyä kaikkeen kunnolla. Mies on välillä muistanut paremmin ja mulla on taipumus ehkä keksiä tai liioitella ja painottaa jotain asioita lääkärin sivulauseista. miehen tulkinta on usein paljon tylsempi ja värittömämpi
Onneksi olen kohdannut fiksuja lääkäreitä, kukaan ei ole sanonut iästä mitään toteamusta kummempaa. Plattä, vähän samoilla ylitoiveikkailla fiiliksillä menin ekaan ivf:ään. Nyt tulin raskaaksi, kun ennenkin on ollut niin helppoa asenteella ja kauhee pettymys oli kun ei tärpännyt. toka kerran (pas) jo hieman varovaisemmin ja nyt kolmas kerta melko epäuskoisella asenteella: viimeinen yritys (huom yritys, en paljon muuna osaa edes ajatella). Kai sitä myös suojelee itseään siltä hirveeltä pettymykseltä kun nega on. Yritän myös olla ajattelematta kuin kallis kokeilu tää oli. Vaik ei harmita, ei missään tapauksessa.

Lapsellinen, kaikkiaan kuitenkin tuo lääkärissä käynti tais olla hyvä. Uskon että reilu tieto on kuitenkin pieneen toivoon liitettynä ihan jees.

Matsalu, ihan vertailuksi, mulla oli aluksi molemmilla kerroilla 200iu, sit laskettiin 150 iu ja toka kerralla nostettiin 225iu sen ekan ultran jälkeen.

Piinailen edelleen nolla oireilla, tosin en muista, että koskaan olisin kummempia oireita potenut ennen testiä. Silti olis jotenkin toiveikkaaampaa: tule väsymys, iske paha olo ja anna rintojen kasvaa ja vatsan nipistellä.... (tai no rintojen kasvun voit unohtaa, on muutenkin...)

 

Matsalu Vertailuksi multakin: kp3-kp5, 3 päivää, 150iu. Munikset eivät tajunneet lisääntyä ja kasvaa, joten määrää nostettiin kp6-kp9, 4 päivää, 200iu. Yhteensä siis ainoastaan 7 päivän stimulaatio. Jarru tuli käyttöön jo kp4, koska pelättiin niiden kahden ison follin puhkemista ja munasolujen karkaamista.

 

onneksi olkoon einiinvaan plussasta :flower:

minä kävin kuin kävin gynellä kp 17. Ja niin kun arvaatte en saannut suutani auki kun päivällä oli edellinen lääkäri puhunnut omiaan noista vaihdevuosista. Syyni gyne käyntiin oli mukamas vuosihuolto/tarkastus ja kerroin huolenaiheeni tuo äidin syöpä munasarjoissa ja aiemmasta rintasyövästä. Ihana gyne innostui ja jutteli syöpälääkärinä pitkään äidin hoidoista ja perinnöllisyydestä. Sain verikokeenkin otettua mutta ei ollut raskaustesti vaan syöpätesti :headwall: :headwall:

Lääkärin mielestä ei ollut huolta tuosta syövästä ja kuulema kohtu hieman suureahko. Limakalvoa kuulema hyvin 8- 12 mm riippui kuvakulmasta. Ja vasemmalla puolella keltarauhanen ja yksi 9 mm follikeli kasvamassa ja oikealla puolella 17 mm follikkeli. Joten edellen kuulema munasarjat hyvin toiminnassa mukana. Syöpätestin saan sitten ensi viikolla. En siis saannut suutani auki. Ajattelin että voihan ne väärät testit johtua syövästä, koska sitä olen tässä miettinyt.

Mutta että olisin sanalla sanonut mitään raskausyrityksestä tai omista testeistä ja halusta päästä veritesteihin :headwall: tilannehan oli kuitenkin aika selkeä tuon ultran myötä vaikka ei "vaavia" etsittykään. Joten ei kuin uusin purjein tähän kiertoon.

Kysymys on tuleeko ovis myöhään tähän kiertoon, kun tuo follikkeli tuon kokoinen. Eikö ne puhkea 20 mm:sinä ?

Lapsellinen minun mielestäni tuo dreamy oli oiva pakkaus. Oikeasti antoi valoa tuohon teidän haaveeseen. Nyt vaan korkkaamaan uusi kierto.

mimmimamma

 

mimmimamma: Voi hyvänen aika sinun kanssasi. :hug: Siellä lääkärillä pitäisi saada suunsa auki, vaikka asia tuntuisi miten tyhmälle tahansa.:heart: Eipä silti, mikä minä olen sanomaan... itsellekin on käynyt noin että kierrän ja kaarran sitä oikeaa asiaa. :ashamed:
Mutta jos siellä näkyi keltarauhanen, sehän tarkoittaa, että ovis on ollut. Kun se keltarauhanen nimenomaan syntyy siitä munarakkulasta, josta munasolu on irronnut siinä kierrossa. Ja se keltarauhanen surkastuu pois ennen seuraavien menkkojen alkamista. Nyt en sitten oikein ymmärrä, että miten siellä on voinut olla myös noin iso follikkeli kuin 17 mm? Voiko niin olla, eikö ne muut isommatkin follikkelit ole kuolla kupsahtaneet aikaa sitten jos ovis on ollut? Mulla kun tuota keltarauhasta ei koskaan ole näkynyt ja muutenkin vähän kasvaa mitään niin en tiedä. Tietääkö joku muu?

 

Matsalu tässä lisää vertailtavaa.

1. IVF
kp 4-6 150iu (Gonal-F), kp 7- 11 nostettiin 187,5 iu ja vielä kp:lle 12 - 15 nostettiin 225 iu.
Jarruna Cetrotide kp 9-16 ja irroituspiikki Pregnyl

Punktiossa saatiin 13 follia jossa 12 oli munasolu.
Punktion jälkeen olo luokkaa "tämähän oli tässä".
Mutta niin kuin on ennenkin todettu että ei se määrä vaan laatu,
saatiin vain 2 siirtokelpoista jotka molemmat siirrettiin. Plussakin tuli
mutta vuoto yllätti viikko plussauksen jälkeen. Kemiallinen raskaus.

2.IVF
Gonal-F
kp 4-7 185.5 iu
kp 8 - 15 225 iu
Jarruna Orgalutran kp 9-15
Irrotuspiikki Pregnyl

Saatiin punkteerattua 19 follia, ja 9 oli munasolu.
Taas vain 2 siirtokelpoista molemmat siirrettiin. Tulos nega

3.IVF
Gonal-F
kp 4 -13 150 iu
kp 14 75 iu
Menopur kp 4-13 75 iu
Jarruna Orgalutran kp 10 - 14

Saatiin 19 follia jossa 10:ssä munasolu ja taas vain 2 siirtokelpoista, jotka molemmat siirrettiin.
Tulos nega.

Ensimmäisen ja toisen hoidon välissä oli luomu raskaus, joka ilmeni sitten varhaisultrassa tuulimunaksi.
Kolmannen hoidon jälkeen päätettiin miehen kanssa että on pakko pitää tauko, kävi henkisesti liian raskaaksi.
Nuo kaikki 3 hoitoa tehtiin siis puolen vuoden sisään.

Olen siis vähän huono esimerkki tuosta IVF hoidosta mutta moni saa sen kautta sen kauan kaivatun nyytin kainaloonsa.
Meillä oli tarkoitus tehdä vielä yksi hoitokerta tänä syksynä, mutta luontoäiti näytti voimansa kun plussa tuli r-testiin kesäkuussa.

Onnea hoitoihin, pidän peukkuja teille! Toki kaikille muillekin tässä pinossa

t. Mari

 

Vielä yksi asia:
Einiinvaan eikös sun pitäisi nyt vaihtaa nimimerkkisi kylläniinvaanksi kun olet plussannut

 

Hyvät palstasisaret! Olen nyt niin sekaisin, että en edes jaksa lukea juttujanne. Äsken tuli lääkäriltä puhelu, että meille ei suostutakaan tekemään ivf:ää Väestöliitossa. Syynä on lievä veren hyytymishäiriö, joka minulla on. Lääkärimme Väestöliitossa soitti minun kehotuksestani hyytymislääkärilleni ja selvitteli asiaa. Tulos oli, että hyytymishäiriö aiheuttaa punktiossa jonkinmoisen vuotoriskin, jota Väestöliitossa ei ole rahkeita hoitaa.

Hyytymistekijöitä voitasiin kyllä etukäteen yrittää jääplasmatiputuksella korjata, mutta se tehoaa vähän huonosti juuri minun vaivaani. Paremmin tehoavaa erityisvalmistettakin on, mutta se taas aiheuttaa jonkinmoisen tukosriskin. Ja toimenpiteen jälkeen pitäisi kuitenkin valvoa sairaalaoloissa, ettei vatsaonteloon tule ylimääräistä vuotoa.

Vaihtoehtona on nyt kysellä esim. Diacorista, onko heillä mahdollisuus valvoa minua joku tunti punktion jälkeen ja tiputtaa tarvittaessa jääplasmaa. Tai sitten täytyy harkita, luovutaanko kokonaan ivf:stä ja tyydytään esim. pariin inseminaatioon.

Soitan nyt aamulla Diacoriin ja kyselen heidän mielipidettään. Ja kotona mietimme. Mutta pää on nyt ihan hajalla kyllä...

 

Matsalu: :hug: Kaikenlaista vastustusta... :/ Inseminaatiohan toki on kevyempi hoito kaikin puolin, mutta... Hmmm!
Ei ne nämäkään hoidot tosiaan ole mitään simsalabim ja hokkuspokkusjuttuja kuten asiaan perehtymättömät luulee. Hyvin moni tosiaan luulee, että kun lasta ei ala kuulua, niin sen kun mennään hoitoihin, niin sen lapsen sitten saa...

 

Hei pitkästä aikaa :wave: Olen kyllä käynyt kurkkimassa juttujanne, mutta koska omassa mielessäni on myllännyt milloin mitäkin, en ole itse kirjoitellut mitään :/
Ensinnäkin Einiinvaan alias Kyllävaan: Sydämelliset onnitteluni! :flower:

Plättä: minä myös tunnustan ajatelleeni ihan samoin kun aloin seurata tämän palstan elämää. Kuvittelin että saan heti kohta nimeni plussanneiden listaan, mutta samassa minä mummo kadotin koko kiertoni...
Päikki: yhdyn myös sinun pohdintoihisi tyytymättömyydestä. Välillä toivon, että osaisin tyytyä siihen mitä minulla jo on (=kolmilapsinen perhe :heart: ) ja välillä onnelisesti tyydynkin, mutta taustalla vaivaa huoli, että katuisin lopun elämääni jos en nyt vielä yrittäisi. Mieltäni kaihertaa myös se kun mieheni olisi kolmannen lapsemme (nyt 8v) syntymän jälkeen halunnut tekaista neljännen samaan putkeen, mutta silloin ajattelin, etten jaksaisi. Tuo ikätoveri olisi ollut tosi hyvä myös kuopuksemme kannalta jolla on iso ikäero kahteen sisarukseensa.
En tiedä... tunnustan, että välillä olen täynnä huolta, pelkoa ja uupumusta ja välillä taas täynnä luottamusta ja vaavin kaipuuta. Ota siinä sitten selvää edes omista toiveistaan... :headwall:
Mutta kaikki ystävälliset tietäväiset tai rohkeat arvelijat: Mitäs tämmöinen meinaa kun olin eilen varsin pätevää ja mukavaa gyneäni tapaamassa ja hän sanoi ultratessaan, että minulta on juuri irtoamaisillaan follikkeli ja hän määräsi, että jollen kahden viikon kuluttua tee positiivista testiä, niin aloittaisin terolut-kuurin kierron palauttamiseksi. Mutta tänään iltapäivällä alkoi tulla semmoista kuukautisia ennakoivaa tuhrua! Mistä on kyse? Tietääkö/keksiikö kukaan?
t. monin tavoin "pallohukkainen" ikiemo

ps.Matsalu: Voimia sinulle!

 

Ikiemo: Minäpä heitän arvailujani (tietenkin).
Yksi vaihtoehto on, että se ovis olisi nyt juuri käynnissä kun siihenhän saattaa liittyä joskus pientä vuotoa. Toinen mahdollisuus on, että se gyne "ultrasi väärin", ts. se follikkeli olisikin ollut keltarauhanen ja menkat alkaisi tekeen tuloaan. Tai sitten se tosiaan oli follikkeli, joka olisi jo ns. vanha (munasolua ei irronnut) ja kohdun limakalvo alkaisi nyt vanhuuttaan tulla pois.
En sitten taas kyllä osaa sanoa, mikä noista voisi olla oikea versio? :x
Eli eipä tainnut olla hirveästi apua, mutta mielelläni pohdin näitä juttuja. :ashamed:

Minä muuten tulin pinoon ihan täysin jo tietoisena siitä, että jos joskus tärppäisi, se olisi maailman 8.s ihme. Olin jo siinä vaiheessa käynyt tämän prosessin läpi, jossa turhat luulot olivat karisseet. Mutta tämä pino antoi minulle sitä toivoa, jonka olin jo lähes hukannut ja jonka menettämistä en siinä vaiheessa olisi kestänyt. :heart:

 

Kiitos pikaisesta vastauksestasi Lapsellinen. Onhan se paljon parempi, että on monta vaihtoehtoista tulkintaa, kuin että on täysin pallohukkainen!
Mulla ei ainakaan ennen ole ikinä ollut oviksen aikaan vuotoa, mutta nyt kun sen sanoit muistin, että gynenikin sanoi sen olevan myös mahdollista, että kyseessä on tuo vanha munasolu. Mutta mitä se meinaa? Irtoaako se nyt ja tulee tämän vuodon mukana, jos nämä ovat kuukautiset, vai irtoaako se seuraavassa kierrossa? Onko kyseessä ihan normaali munasolu?
kiitollisena tervehtien, Ikiemo :flower:

 

Kauheasti tullut juttua teillä päivän mittaan!

Lapsellinen: Hyvä, että toivoa on, se on aina se pääasia!

Babo : Onnittelut tulevasta mummiudestasi!

Matsalu: Toivottavasti joku muu paikka pystyy hoitamaan asian , että pääsette Ivf:ään,menköhän nuo kirjaimet oikein?? Ymmärrät kyllä, mitä tarkoitan kuitenkin!

En oikein muista , mitä kukin kommentoin, niin toivotan , ihanaa rakkauden täyteistä iltaa kaikille tasapuolisesti!

Oma napa: Rinnat nipistelee,kutiaa, valkovuotoa runsasti,mutten tiedä, onko nyt se ovis vai meniköhän se jo??

Ja hirmu väsynyt olen,mutta kaipa tästä piristyy taas kun vkloppu koittaa!

Heissan taas kaikille!

 

|O Ja kierronpäiväkin jo 28..Ei näy tätsyä ei..Eikä tosiaan mitään raskausoireita,mutta ei kyllä menkkaoireitakaan Ainut on tämä hirveä väsymys..Jos lähtisi iltalenkille,kun ei ole juuri tullut ulkoiltua tämän kamalan flunssan takia!mutta isotisot onnittelut einiinvaalle ylläriplussasta!!Oliko teillä pitkään yritystä?

 

No huh, huh Matsalu olipa käänne! Miten asiat eivät ikinä mene sillä yksinkertaisimmalla tavalla... Mutta mihin tahansa päädyttekin, niin pitää tietysti ajatella niinkin, että mitäänhän ei ole vielä menetetty. Ja toisekseen inssit eivät ole nekään huono ratkaisu. Jaksamista :hug:

 

Mitä kautta sinne raskaushormoniarvon mittaamiseen pääsee?Siis,kuka määrää ja otetaanko ihan vaan terveyskeskuksessa?NO eipä silti että olisi mitenkään aiheellista,mutta kunhan tässä nyt vaan mietin..