40+ SO WHAT (VOL.11)

  • Viestiketjun aloittaja Ottis
  • Ensimmäinen viesti
Täällä on niin surullista tekstiä, että ihan tuntuu kurjalta laittaa tälläistä väliin. Varsinkaan kun en kerkiä yhtään mitään, enkä ketään kommentoimaan. Mutta tilanteeni näyttää nyt tältä ja alla oleva testi tehty noin 20 minuuttia sitten

 
taavi Toivon kovasti siulle viivan vahvistumista
..ja sie voit aivan täydestä sydämestä nauttia plussastasi, vaikka suruisia asioita muille on tapahtunuthin:kiss:
..elämä on tällaista - antaa ja ottaa..
 
Viimeksi muokattu:
Hysteria voi miten ikävää. Jättihalaus sinulle :hug: ja paljon enkeleitä rinnallesi. :heart:

Ottis voimahalaus ja aurinkoa päiviisi. :kiss:

Mur-mur tsemppiä ja voimaa uuteen yritykseen. :hug:

IK Liimaa ja tarrasukkia. Toivon sinulle kovasti pienoista 9:kk päähän. :heart:

Kaikille plussatuulia ja kaikkea hyvää itsekullekin. :wave:
 
Viimeksi muokattu:
Ensinnäkin Taavi1968 On aivan ihanaa, että oot plussannut ja että laitoit kuvan plussastasi!!! Just se, että on hyviä uutisia, muistuttaa että elämässä tapahtuu hyviä asioita ja oon tosi iloinen että sulle tapahtuu sellainen nyt :hug:! Mä suren nyt suruja, mutta samaan aikaan mä iloitsen sun plussasta. Kun mä plussasin, tuntio pahalta kun samaan jollain muulla oli surullista kerrottavaa. Ei meinannut osata nauttia omasta ilosta. Mutta voin vakuuttaa, että sun plussa ei suurenna mun surua – PÄINVASTOIN! Olen sydämestäni asti iloinen sun puolesta ja KÄSKEN sua nauttimaan siitä :) :heart: :hug:!

Voi itku, Tetu68, sinäkin! Oon pahoillani kokemastasi :(. Paska lääkäri sulla oli! Ei ollu ihan oikealla alalla hän – tai koko sydämellään mukana ammatissaan! Mitä lääkettä sä sait Buranan lisäks? Jotain esilääkettäkö sitä kaavintaa varten siis? Miks et ottanut niitä? Ihan uteliaisuuttani kysyn, oliks ne jotain ihnoja lääkkeitä? Kaamealta toi sun kokemus kuulostaa. Mä ihmettelen miks ne odotuttaa että vuoto alkais, kun näyttää siltä, että monesti kohtu ei tyhjene kunnolla kumminkaan. Mutta ihana juttu tuo sen jälkeen tapahtunut plussa nuorimmaisestasi. Elämä ottaa ja se antaa.

Mur-mur, yksin en mäkään osaa itkeä. Tarviin siihen itkemiseen jonkun ”sysäyksen”. Onneksi sulla oli empaattinen hoitaja siellä sairaalassa. Tetu68:n lääkäri oli ihan varmaan mies!? Mun lääkkeellinen kokemus oli kamala, koska kivut oli järkyttävän kaameat ja just niin kuin Tetu68 kuvasi, on hirveä olo kun pöntöllä istuu ja kattoo kun verimöhkäleet valuu vessanpönttöön. Mä olin yksin kotona kun ne valui. Tilanne silloin oli se, että mun mies sanoi ettei sittenkään halua pitää sitä vauvaa, se oli tavallaan vähän niin kuin vahinko. Elämäntilanne oli silloin erilainen ja siinä tilanteessa se oli paras ratkaisu. Ja vaikka mulla ei ole yhtään lasta, kiitän silti Luojaa siitä, ettei se mies ole lasteni isä! Kaavinnat on olleet sekä henkisesti että fyysisesti paljon simppelimmät.

Kiitos Unari :hug: sullekin! Ja :flower:!
 
Hystis:hug:

Oli miullahin hirveä olo istuksia sellaisella teräspytyllä kun tunsin sinne r-materiaalia valuvan - sinne hoitaja pyysi istuksimaan kun lääkkeen laitosta oli n. 1h kulunut.
Sitten hoitaja tutki pöntön sisältöä, mitä miusta valunut..
..ei se mukavaa ollut, voin sanoa..mutta kivuista EI tarvinnut missään vaiheessa kärsiä!
Sain suoraan suoneen Litalgiä ja vahvempaahin olisin saanut, mikäli olisi ollut tarvetta.

Toka tyhjennyslääkkeen laiton jälkeen supisteli kovasti ja silloin juuri kipulääkettä laiteltiin tippumaan reippaammin.

Olen pahoillani:(että siulla niin ikävä kokemus tuosta lääk.tyhj.
..se kaavinta varmaan sitten parempi juttu..

Miloin siulla on seuraavan kerran lääkäri?
..nytkö vain seurataan hcg:n laskua?..


Ps. Aika yksin mie olen ollut jokaisen keskeytyneen raskauden jälkeen..ei mies, eikä läheiset ole ymmärtänee kipua sydämessä..:'(

TE, rakkaat palstakamuni, olette olleet TODELLA tärkeässä asemassa, niin hyvinä, kuin huonoinahin hetkinä tällä "kuumeiluni" taipaleella!!:kiss:
 
Viimeksi muokattu:
Juu mieslääkäri se oli..yllätys yllätys. Osas se paperinenäliinoja tarjota kuitenkin;-)
Ei kun nyt kun muistelen tarkemmin niin polilla sain jonkun kipupiikin ja sitte se laitto kotiin ja anto buranaa pari pilleriä ja sellasen esilääkkeen mukaan. Ymmärsin sen poliklinikka lekurin puheista, että ne lääkeet olis saaneet supistukset aikaan ja kun muistin ekan synnytyksen (sain kipupiikkejä ja paracervikaali-puudutuksen joista mikään ei auttannu kipuun.. kun lääkäri ehti tulla antamaan eipduraalia niin kohdunsuu oli täysin auki ja sitte alettiinkin ponnistaa) supistukset ja kivun niin en uskaltanu ottaa niitä lääkkeitä. Pelkäsin myös, että se kävis sitte kotona se tyhjentyminen, jos pillerit popsasen.

Tokalla kerralla synnytys käynnistettiin ja sain minispinaalin heti melko alussa, joka sitte kesti ihan nappiin. 10min ennen kun sai alkaa ponnistaa loppu vaikutus.. positiivinen kokemus ole se;-)
 
Viimeksi muokattu:
Hysteria: Minulla nyt kaksi keskeytynyttä keskenmenoa takana ja molemmat lääkkeellisesti hoidettu loppuun. Kaivelin almanakan tuossa esiin ja 09/09 tapahtuneessa näyttää kuukautiset alkaneet aikalailla kuukauden päästä. Viikkoja oli silloin 8+1 ja pari pvää aikaisemmin sydän lakannut toimimasta.
Nyt 10/10 tapahtuneessa vkoja oli takana 11+4 ja jälleen sikiö kuollut pvä kaksi aikaisemmin. Näin jälkikäteen jos kipuja mietin lääkkeellisistä, niin ei pahoja. Se pahin kipu oli ihan toisessa päässä. Nyt tässä odotellaan että milloin menkat alkaa... Toivottavasti joku pvä.

Pakko kait tässä nyt on myöntää, että nyt tässä viimeisessä, otin kaarimaljaan, omin lupineni, kaikki valuneet ja katselin josko näkisin "vauvan" mutta en voi sanoa varmaksi, että olisin nähnyt... Tiedä sitten oliko yhtään helpottavampaa tämä näinkään... :|

Voi tätä elämää, ei ole helppoa! :'(
Kovasti voimia ja jaksamista toistamiseen. :heart::hug:
 
Viimeksi muokattu:
Ottis
Rominas Voi sinua rohkelikkoa :hug:. Surullista ajatella sinua kattelemassa veristä massaa kaarimaljassa toivoen / peläten siinä pienen ihmisenalun näkevänsä :'(.

ON Täällä täti on jo aivan ovella. Saunassa ku kävin ja alapäätä peseskelin, niin veristä limaahan sieltä sormen päähän tarttui. Muutama tunti sitten jo tiesin tädin tulevan, sillä multa pääsi totisesti aivan omaa laatuaan oleva ns. tätipieru ja siitä ei todellakaan voi erehtyä :LOL:. Raadollista on tämä ihmisen elämä :ashamed:. Nyt sitten kirvelee oikean muniksen paikkeilla.
 
Ottis
Mulle kaavinta oli miltei liiankin 'helppo' kokemus, varsinkin kun toipuminen tapahtui kuitenkin suht' helposti fyysisesti. Melko varma olen siis siitä, että jos pitäisi valita joko kaavinnan tai lääkkeellisen tyhjennyksen välillä, niin kaavinnan ottaisin. Huh! Toivottavasti ei kuitenkaan tule valintatilannetta eteen.
 
Hysteria: :hug: Ei tässä oikein muuta osaa sanoa. Olet ajatuksissani!

En ihan koko pinoa jaksanut lukea läpi, oli niin paljon tekstiä ja suurin osa vielä hieman ikävää. Joten jätän osan huomiselle, ettei mene ilta ihan melankoliseksi. Pitäisi meinaan hoitaa vielä talletuksia miehen kanssa...

Mukava kuulla pari sanaa myös Mahdotontakolta. Toivottavasti saat kuurin loppuun ja pahat pöpöt karkuun niillä!

Lyhyesti vain omasta keskenmenostani heinäkuun lopussa. Vaikka teitä lukiessa taidan olla melko helpolla päässyt.
Tajusin raskauteni vasta 5+ jotakin, kun kuukautiset olivat siihen aikaan melko epäsäännölliset vasta lopetettujen pillereiden myötä. Kävin varhaisultrassa viikoilla 8+0, mutta siellä ei näkynyt vielä sydänäänia ja siinä lääkäri totesi, että lienee mitä ilmeisimmin tuulimunaraskaus, tai sitten on vain myöhään hedelmöittynyt. Joten osasin jo odottaa keskenmenoa.
Koko ajan oli sellainen olo, että se on tuulimuna ja odottelin keskenmenoa.
Niinhän se tulikin sitten 10+jotakin viikoilla. Mutta tuli itsekseen ja kesti pari päivää. Kävin kyllä vuodon loputtua naistenpolilla ja siellä tarkistettiin sekä hcg että ultralla sisus. Kaikki oli mennyt helposti. Vuotoa oli vielä jokunen päivä, ja se siitä...
Ja teidän juttuja lukiessani, todella helposti.

Itku ja masennuskin tulivat vasta viikko km:n perään :'(

Nyt vaan kaikille kovasti voimia ja jaksamista jatkoon ja uusiin yrityksiin :heart:
 
sarppav kyllä meitä ihanaisia koetellaan, välistä niin kovin rankallahin kädellä:(

Siun menetys on ollut ihan yhtä lailla kipiä, kuin meidän muidenhin vaikka fyysisiä kipuja et olisikaan kovin tuntenut.
..ne sydämen kipuiset pahimmat..

Vaan etiäpäin on eläväisen mieli ja niin täytyyhin!!:)
..toki surullehin pitää suoda se oma aikansa..

Mukavaisia talletteluja siulle, pie miestäis hywänä;)
 
Viimeksi muokattu:
Rominas voi Rominas, kiitos halauksista. Sulle myös monta monta :hug:. Toivotaan kovasti että sulla kuukautiset alkaa pian, niin pääset normaalitilaan taas ja uuteen yritykseen. :heart:

Ottis Voi eeeiiii!!!! Kunpa se olis vaan väärä hälytys!! Mulla on kädet ristissä sun puolesta! Ja varpaat kans – villasukkien sisällä!

Kiitos sarppav. Ei näitä kurjuuksia voi vertailla kenellä on pahempaa tai helpompaa. Onnettomuus ja suru jokaisen kohdalla on omanlaisensa, ei yhtään helpompi tai vähemmän helppo kuin toisilla. Pääasia että siitä pääsee yli jotenkin. Halaukset sulle :hug:! Ja älä tosiaan anna kurjien uutisten masentaa, vaan mene hoitelemaan aviollisia iloja positiivisella mielellä :).

Rominas ja mur-mur, Johanna Kurkelalla on uskomattoman ihana ääni ja kauniita kappaleita. Yhdessä elämänvaiheessa kuuntelin sen kappaleita ja oikein itketin itseäni. Nyt oon niin väsyny etten ees jaksa itkeä. Päivällä kuuntelin mur-murin linkin ja itkin, nyt vaan toivon että aika menis eteenpäin – se kun on tuntunut täysin pysähtyneen. Viime yö meni painajaisia nähdessä ja kylmässä hiessä pyöriessä. Pelkään jo valmiiks tulevaa yötä, saanko unta ollenkaan kun aamulla pitää herätä aikaisin labraan.

Onneks et mur-mur joutunut fyyfifistä kivuista silloin kärsimään, se henkinen on ihan riittävä kyllä. Kamalan kurjaa, ettei sun mies - tai edes läheiset antaneet sulle ymmärrystä tai tukea! Miehen tukemattomuuden vielä ehkä jotenkin ymmärtää, kun se on mies ja osallinen suruun itekin, mutta eikö sun läheisissä ole "lapsellisia" naisia? Vai eiks ne vaan osannut sanoa mitään? Vai eiks ne osaa käsitellä surua? Onks ne semmoisia, jotka sanoo että "Ota itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa suremasta"-tyyppejä? Voi kurjuus. No me täällä ainakin ymmärretään ja annetaan surra ja myötäeletään, niin kuin säkin sanoit. :hug: mur-mur.

Huomenna viiden jälkeen iltapäivällä mun pitäis saada ne hcg tulokset ja gyne käski mun soittaa tulokset hänelle klo 21.30! Aika myöhään asti näemmä tekee töitä. Vähän hirvittää kun pitää yrittää ymmärtää ja selvittää asiaa puhelimella ja englanniks, kun se olis vaikeeta jo suomeks, kaikki termit ja kaikki. Sattuukko joku teistä tietämään mikä on lääkkeellinen tyhjennys ja kaavinta englanniks. Google kääntäjä antaa monta vaihtoehtoa mutta en tiedä mikä on oikea. Mitäs muita termejä mun kannattais englannintaa valmiiks, jos se kysyy jotain tai mun pitäis kysyä jotain?
 
Sarppav: Helppoa ei tässä asiassa taida ollakkaan...Meiltä jokaiselta vie aikansa ennen kuin paha olo hellittää tai edes asian "tajuaa"...

Itse olin sitä mieltä nyt viimeisessä, että joo, ei tässä mitään, töihin menen, kuultuani uutiset ja hyppäsin kahden hoitajan saattelemana autoonkin. Kyselihän ne että pitäsköhän sun soittaa miehelle tai jollekkin... Noh, ajelin lähimmälle huoltsikalle ja ostin askin Kenttiä ja sytkärin. Sitten ajelin rööki huulessa puoleen väliin matkaa ja sitte soitin miehelle. Sitte tuli itku.

Ajelin kotiin, ruokin ja pissautin koirat, ja lähdin ajaan töihin. Työpaikan pihalla iski "horkka" ja sitten oli pakko soittaa pomolle, että missä oot, josko tulisit konttoriin, olisi asiaa.

Kevennyksenä; onneksi se oli huoltsikka joka vastaan tuli eikä Alko !
 
Viimeksi muokattu:
Rominas luin ton sun kuvauksen ja mua alkoi itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Jotenkin just osuva kuvaus siitä fiiliksestä. Mä osaan kuvitella sut autossa rööki huulessa ihan ei-tässä-mitään-fiiliksessä tyhjäpäisenä ajelemassa ja sit romahtamassa. Voi itkunauruitkusurku :'(.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä yksi miun lemppari kipaleista..
YouTube - Kaija Kärkinen&Ile Kallio - Menen tähän tuuleen
..aina tykännyt Kaijasta&Ilestä..

Voi Rominas:hug:..ei miullakaan alkujärkytykseltä itkua oikein tullut..sitten saatoin puhua ohimennen melkeinpä tuntemattomalle ihmiselle keskenmenosta..ja itkuhan tuli

Hystis miun toisella siskolla 11v poika ja toisella ei lapsia olleskaan.
Se "lapsellinen" ymmärtää ja empatiaa riittää jonkin verran..hällä vaan omassa elossa ollut nyt paljon huolia, siksi en ole halunnut kovin jutustella.

Ystävillä jo niin isoja lapsia, pitävät minua muutoinkin jo..no, hieman "outona" kun vielä vaavihaaveita on..
Vanhin tyttäreni - nyt 23v on aivan ihana kyllä ollut - jaksanut mammaansa kuunnella ja lohduttaakkin.:heart:
..vaikka miunhan se pitäisi hälle tukena olla..
Hälläkin on rankkaa ollut muutama vuosi takaperin ja pelkäsin jo hänet menettäväni..
..onneksi kaikki kääntyi parhain päin hissukseen, päivä kerrallansa.:)


Toivottelen kaikille mukavaista loppu iltaa ja lempeitä unikuvia kun silmä painuu kiinni.
..miulla masu noiiiiiin pömpöllään, tuli hieman herkuteltua..:D
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä