ON Tää mun gyne on kuulemma tämän maan The Gyne (miehen raskaana oleva työkaveri suositteli tätä). Mukavalta ja osaavalta se vaikuttikin ihan alusta alkaen. Hän ei vissiin nuku ikinä, koska nytkin mun soittoaika hänelle oli vasta 21.30! Kerroin hcg tulokset, jotka vahvisti keskeytyneen km:n. Sanoin haluavani normaalitilaan mahdollisimman nopeasti ja koska en voi tätä paikallisen yhteiskunnan laskuun tehdä, yksityissairaalassa (jossa tää gyne on paikalla kerran viikossa) se tosiaan hoituu nopeasti: sain ajan kaavintaan jo huomiseksi! Ymmärtääkseni hän on muina päivinä toisella paikkakunnalla pitämässä praktiikkaa, enkä kerrassaan käsitä miten hän saa itsensä ja aikansa riittämään ja aikataulunsa sumplittua näin lyhyellä varoitusajalla, mutta se ei liene mun ongelma; rahalla saa ja hevosella pääsee. Koitan saada vakuutusyhtiöstä rahat sitten myöhemmin.
Joten, huomenna aamupäivällä meen sairaalaan, jossa laitetaan jotkut pillerit emättimeen ja sit iltasella on kaavinta. Huhhuh!
Puhuin gynelle jo valmiiks siitä, että haluan kropan normaalitilaan ja uuteen IVF/ICSI:in mahdollisimman nopeasti. Mutta kuulkaa, vaikka täällä tehdään hedelmöityshoitoja, heillä ei ole pakastusmahdollisuutta! Olen siis ongelman edessä:
1)tehdäkö IVF/ICSI täällä silläkin riskillä, että munasoluja tulee niin paljon, että niitä riittäis pakkaseen asti JOS sellainen pakastin täällä olis. Ts. ylimääräiset munasolut menis hukkaan ja jos ei ekasta tärppiskään, niin pitäis pitää aina kuukaus taukoa välissä ja mennä taas sama pistos- ja punktiorumba uudestaan läpi
VAI
2)tulla Suomeen tekemään, koska miehen siittiöitä on jo pakkasessa Suomessa. Se tarkoittaisi sitä, että joutuisin jättämään koiran miehen hoiviin. Se olis ihan ok, mutta kun mies haluaisi tulla Suomeen olemaan mun kanssa niin kuin sanoo, joten mies sais todennäköisesti potkut, koska lomaa (omaakaan) se ei varmaankaan koeaikana saa ja mihin koira joutuis? Kuolis täällä yksinään! Ja toisekseen, mä en ees halua että mies seuraa mua kuin hai laivaa joka paikkaan. Oon tulossa suomeen viikoks pariks joulukuussa joka tapauksessa ja oon nimenomaan iloinnut jo valmiiksi: Ihanaa, mä saan lomaa miehestä! Tilaa hengittää! ja nyt se olis haluamassa tulemaan Suomeen mun kanssa ja riskeeraamaan työpaikkansa vain siksi, että vois olla mun kanssa kun/jos kuukautiskierto sattuis hoitojen kannalta sopivaan ajankohtaan.
Kyllähän mä ymmärrän että se haluais olla mukana vauvanteossa, mutta mutta
Kaameaa on se, että mä teen valtavia uhrauksia saadakseni sen vauvan (oon miehen kanssa, jonka tiedän ettei ole The One) ja mies tekee vaikka mitä uhrauksia vain saadakseen mut (tää vauvaprojekti, joka sitoo mut häneen, mitä vain mikä sitoo minut häneen). Toki mies varmasti välittää vauvasta ja haluaa sellaisen, mutta voin varmuudella sanoa, että hän haluaa ennen kaikkea minut ja voi vallan mainiosti elää ilman vauvaakin, mun kanssa. Minä taas haluan ennen kaikkea vauvan, enkä tosiaan voi ees kuvitella eläväni hänen kanssaan, jos ei ole mahdollisuutta vauvaan. Kamalalta kuulostaa sanoa ääneen näin, mutta mun on pakko olla rehellinen mun sydämelle, sillä jos en oo, niin se kostautuu myöhemmin. Hälle en titety oo IHAN näillä sanoilla sanonut, mutta kyllä hän tietää! Ja SILTI hän haluaa olla mun kanssa vaikka tietää että mä olen hänen kanssa ensisijaisesti koska hän on mun mahdollisuus vauvaan. Jessus mikä tyyppi mä olen.. No, ainakin oon rehellinen. Oon tähän asti elämässäni enemmän uhrautunut ku saanu (ihan itteäni voin siitä syyttää, kukaan ei oo pakottanu uhrautumaan, tuskin on ees halunnut) ja oon huomannut että se on paitsi tyhmää, myös väärin - sekä itteäni että toisia kohtaan.
Just äsken juteltiin miehen kanssa.. (mä kuulkaa tukehdun, ihan totta). No, onneks saan olla huomenna ainakin tovin aikaa kanttu vei ja viis veisata maailman menosta.
Anteeksi näin pitkä omanapainen kirjoitus
:ashamed:.
