Hiljaa mennään eteenpäin. Eilen kävin veriseulassa ja nyt pala kurkussa odotan 14. päivän np-ultraa. Pelko kiirii kuristavana tunteena ja en osaa ajatella mitään siitä päivästä eteenpäin. Loppuuko kaikki taas siihen, vai alkaako piinavat viikot lisätutkimuksineen.... En osaa/uskalla ajatella, että kaikki olisi hyvin ja voisimme lähteä hymyssä suin kotiin. Menetyksen pelko on toinen nimeni Anteeksi tämä masentava teksti, mulla vaan on mieli niin kertakaikkisen maassa.
Yrjötys on käynyt erilaiseksi, että se tulee ja menee, ei ole koko aikaa. Muutki oireet on häilyviä ja arvatkaapa vain, hirvittääkö, että kaikki ei ole okei. Voihan tämä olla jo normaaliakin, että alkaa helpottaa, mutta sanokaapa se tuolle mun tunnepuolelle
Sokerirasituksesta, mulla se on ens viikolla 12. päivä ja neuvola samana päivänä. Täällä siihen laitetaan kaikki ihan säännön mukaisesti, joilla BMI yli25 ja tuntuu, että tuo terkka ettii jokaisesta jonku syyn, miksi siihen pitää mennä. En tiedä ketään langan laihasta itteeni kolmesti isompaan, jokka ei siinä olis käyny. "Ihan ilolla" jo odotan sen litkun nauttimista :x
Tällasta tällä erää, Lumi-Marja ja Nuppunen 10+2