35+ Lapsettomat

Jaahas, onkos kaikki muut jo kirmanneet kesälaitumille? No minäpäs pyörin vaan edelleen täällä...

Flunssan kourissa täällä, siitä varmaan se mieletön väsymys. Oon koittanut nyt keskittyä odotteleen sitä ens viikkoa, ja sit sitä elokuuta. Mietin et koitetaan nyt päästä aloittaan ne "oikeat" hoidot ensin (2 inssiä siis takana), ennen kun heitetään pyyhkeet kehään. Välillä tosin helpommin sanottu kun tehty! Välillä vaan on niin epätoivoset tunnelmat.

Tällä hetkellä mieliala vähän parempaan päin, ajatuksena et josko tää on nyt sit viimenen tällänen kesä, mikä vietetään ihan vaan kahdestaan, tekemällä mitä huvittaa. Tähän pitää nyt uskoa ja toivoa. Ja nythän juhannuksena voi vaikka nautiskella jokusen siiderin! Tänä kesänä sekin on mahdollista, kun/jos siltä tuntuu.

Hyvää juhannuksen odottelua, toivotaan et kelit vähän lämpenis.

Nuhanenä-Iines :snotty:

 

:wave: Iines, mä käyn täällä kurkkimassa joka päivä. Kyllä inssilläkin voi onnistua, nimimerkillä kokemusta on. Peukutan kovasti teidän hoidolle. Tosiaankin, nauti nyt tästä kesästä, enpäs olisi minäkään viime kesänä uskonut missä tilanteessa olen vuoden päästä. Maanantaina on ensimmäinen neuvola. Tämä päivä on mennyt kuten eilinenkin: pahoinvoinnin ja oksentelun kourissa.

Lämpimiä ajatuksia kaikille. :heart:

 

Hei kaikille! Olin tassa pinossa tuolla helmi-maaliskuun aikana. Sain plussan, mutta meni kesken aika alussa n.vko5. Sain paljon ihania viesteja ihmisilta ja osanottoja, mutta en jaksanut niihin vastata ja poistuinkin kokonaan sivuilta. Haluan nyt jalkikateen kiittaa kaikkia niita ihania viestien kirjoittajia. Kiitos! Monet taalla kokeneet saman ja ymmartavat todella mista kysymys.

Tassa kuussa sain kyytiin sen ainoan huurunenan joka tuosta ensimmaisesta ivf:sta saatiin pakkaseen. Eilen aamulla testasin ja sain plussan. Tiedan, etta tuosta plussasta tulisi olla todella iloinen, mutta minulta ilon vie suuri epavarmuus. Viime kerralla ei mitaan oireita koko aikana ja aivan samoilla mennaan myos nyt. Tiedan, etta oireetkaan eivat mitaan takaa, mutta kylla se vaan henkisesti helpottaisi. Mutta onhan tama kuitenkin uusi mahdollisuus ja ehkapa se nyt sitten talla kertaa on minun vuoroni...

Sarina ja Sisupussi

 

Iines, voi sinua. Toivottavasti itse tunnistat oikeasti omat rajasi voinnin suhteet. Tämä aihe kun on sellainen, että sen vaikutus ulottuu helposti koko muuhun elämään. Haluttomuus, kiukku, väsymys, ärtyneisyys jne. Kaikki on tuttuja oireita täälläkin. Minä ainakin jouduin kovasti miettimään, missä menee se kynnys, mitä jaksan ja milloin tarvitsen apua. Tällä en nyt yhtään tarkoita sitä, että ehdotan sinulle avun hakemista. Muistan vaan lulkeneeni tämänkin palstan naisilta monta hyvää tarinaa siitä, miten asian purkaminen ammattilaisen kanssa on auttanut. Ja itse olen menossa nyt neuvolapsykologille toistaiseksi jälkikäteen purkamaan tätä koko lapsettomuuden kokemusta ja vaikutusta nyt odottamiseen.. Tai siis toistaiseksi odottamiseen.. Hoitojen suhteen aika monella on tavalla tai toisella onnistumisen mahdollisuus, sillä käsittääkseni hoitojen avulla raskautuneiden luku on jossakin vähintään 80 % tietämillä. Ihanaa, jos olet kuitenkin jo vähän löytänyt positiivisia sävyjä ja aina se hoidon suunnittelukin tuo uutta. On jotakin odotettavaa. Jotakin, jossa on taas uudet mahdollisuudet. Tsemppiä kovasti sinne!

Sarina onnea ja tsemppiä sinne hurjasti. Ihanaa, että sait toisen plussan noin nopsaan perään. Tiedän täysin tuon epävarmuuden ja oireettomuuden tunteen kahden keskenmenon jälkeen. Mutta kuten sanoit, uusi mahdollisuus on uusi mahdollisuus. Muista myös, että usein oireet alkavat vasta hieman myöhemmin, kun raskaushormonia on riittävästi veressä. Eikä kaikilla silloinkaan. Onnea matkaan kaikin puolin.

Täällä asiat ovat ennallaan. Ensi viikolla on np-ultra ja nyt sitten jännitetään sikiöseulontaa. Taitaa tulla automaattinen seulan hälytys jo tälläkin iällä, joten yritämme kovasti miettiä, miten suhtaudumme jatkotutkimuksiin. Jos taas siis sinne asti päästään. Tämä JOS kun ei tunnu katoavan päästä sitten millään.

Kesäistä mieltä kaikille.

 

Heippa kaikille yli kolmikymppisille yrittajille!

Itse kuulun tuohon porukkaan (35v) ja ensimmainen lyhyen kierron IVF/ICSI on alkamassa talla viikolla...(Ai niin, koneessani ei sitten aakkosia eika ookkosia... joten koittakaa lukea ne mukaan Piikit on valmiina...Hui! Ekat pistokset otan perjantaina. Onneksi mieheni on luvannut pistaa, kun itseni pistaminen tuntuu vahan vaikealta.

Tata hoitoihin lahtoa on mietiskelty mieheni kanssa monta vuotta. Minulle tehtiin laparoskopia vuonna 2002. Pari kolikonkokoista endometrioosialuetta poltettiin pois, muuten kaikki oli kunnossa. Sitten kuitenkin olin viela epavarma haluanko lapsia. Tein paatoksen, etta asia on ratkaistava, kun saavutan 35-vuoden rajapyykin! Ja nyt synttareihini on n. kuukausi aikaa ja olemme matkalla kohti hoitoja ja toivottavasti sita myota lapsen saamista.

Viimeinen vuosi on ollut tosi haastavaa, kun ymparilla on paljon pariskuntia, jotka ovat saaneet perheenlisaysta. Voitte varmaan kuvitella mita on osallistua 'babyshoweriin' toisensa peraan...Kaveripiirissa tana vuonna on tullut 6 vauvaa!!!

Onneksi nyt olemme kuitenkin matkalla kokeilemaan, miten meidan kay. Ihanaa, etta on kuitenkin mahdollisuus yrittaa! Tilanne on se, etta talla eraa minulla vaikuttaa kaikki olevan kunnossa, mutta mieheni siittiot ovat heikkoja, ei tainnut loytya yhtaan ihan normaalilta nayttavaa spermatestissa...Mutta laakari on sanonut, etta kannattaa silti yrittaa. Han kertoi, etta siittiot laitetaan koeputkeen johonkin nesteeseen ja katsotaan mitka uivat ylospain - ne ovat sitten parhaita ICSIin.

Toivottavasti taalta loytyisi kohtalontovereita, joiden kanssa tuumailla maailmanmenoa ja koittaa sopeutua tahankin elamanvaiheeseen. Matka on aina mukavampi, kun on joku jonka kanssa jakaa sita, vai mita? :hug:

 

Chloe & Vaahtokarkki, Kiitokset tsempityksistä. Ja mukava tosiaan lukea noista onnistumisistakin välillä. Ehkä se antaa pienen pientä toivonkipinää...

Vaahtis, oon tosiaan läpikäynyt noita mainitsemiasi mietteitä, ja miettinyt tota omaa jaksamis-asiaa ja rajojani sen suhteen. Mulla oli pari vuotta sitten lievä masennus johtuen tästä sairaudestani ja päivittäisistä säryistä. Silloin kävin juttelemassa psykologin kanssa, ja kieltämättä se anto paljon uutta evästä sen suhteen, et miten jaksaa tätä sairautta ja jatkuvaa särkyä. Koitinkin jo viime viikolla päästä mua aiemmin hoitaneelle erikoislääkärille, joka tosiaan ymmärtää tän mun sairauden laadun, ja se lähetti sit sinne psykologille. No, sille eka vapaa aika oli marraskuulle . En sitten ottanut sitä, tilanteet ehtii siinä ajassa muuttuun aika paljonkin. Näitä samoja tunteita, siis sitä väsymistä tilanteeseen, ärtymystä, haluttomuutta tehdä mitään jne tulee molemmista, niin tästä lapsettomuus-asiasta kun mun sairaudestani. Ja kummallekaan mä en voi mitään. Sit vielä lisänä työ, jota mulla alkaa oleen mittani ihan täynnä. Mut toi jaksamis-raja alkaa oleen ihan rajoilla, mut kaks viikkoa olis vielä kesälomaan. Jospas sen koittais sinnitellä. Sit olis neljän viikon loma, ja jos siinä ajassa ei ala tuntuun paremmalta, menen toiselle lääkärille. Nyt ainakin kuvittelen, et ton työn ja näitten hoitojen yhdistäminen tulee oleen tosi hankalaa, kun pitää ilmeisesti ultrassa käydä useampaan kertaan jne. Pitää kattoo tilanne uudelleen kunhan nyt päästään sinne suunnitteluun ja kuullaan mitä tapahtuu. Tää on kuitenkin mulle tärkeempää kun työ.

Mut tosiaan nyt alkaa vähän tuntuun jo paremmalta. Tosin nyt on mieletön juhannus-flunssa päällä. Mut mieliala on huomattavasti parempi. Helpotti kummasti kun vihdoin sain puhuttua miehelle kaikki nää ajatukseni tästä. Helposti niitä jää vaan pyörittään omaan päähänsä. Se ymmärsi ihan mun mietteet ja on ollut sen jälkeen jotenkin paljon huomioon ottavampi monessa suhteessa. Ettäpä enää en jää pyöritteleen niitä omaan pieneen mieleeni, vaan kerron sille heti jos mulla on vähänkin jotain sydämellä. Eiköhän tää tästä!

talvikauris, :wave: tervetuloa tänne vaan jakaan mietteitä. Tää helpottaa kummasti kun voi purkaa ajatuksiaan samaa läpikäyvien kanssa.

 

Iines, kiitos tervetulotoivotuksista!
Toivon sinulle jaksamista noihin kahteen viikkoon ennen kesalomaa. Toivottavasti sinulla on joitain juttuja/hetkia, joista saat nautintoa. Itsekin olen taipuvainen nukkumaan paljon, jos jokin asia tuntuu vaikealta ja olo tuntuu masentuneelta. Minulla auttaa luonnossa oleminen, jotenkin sita vaan rauhoittuu kun menee metsaan kavelylle.

Tuo mainitsemasi puhumattomuus tuntuu myos tutulta. Jotenkin en ole osannut tata hoitojuttua jakaa kenenkaan muun kuin mieheni kanssa. Yksi kaveri tietaa, joka on itse lapikaynyt saman ja on vuoden hoitojen jalkeen raskaana. Han on ainoa tuki, mutta asuu kaukana. Toinen tuttavapariskunta on hoidoissa, mutta jotenkin en ole ollut 'samalla aaltopituudella' heidan kanssaan... Ihanaa, etta tama palsta on olemassa, niin on jokin keino helpottaa oloa ja purkaa ajatuksia.

Talla hetkella suurinosa toimenpiteista on viela edessa, mutta voin vakuuttaa, etta tunteet ovat heitelleet ylos-alas jo monta kuukautta, kun olen miettinyt kaikenlaista alkaen siita, etta kannattaako tahan lahtea.

Mutta nyt on lippu korkealla tassa vaiheessa. Tsemppia kaikille

 

talvikauris, mulla vähän sama tilanne, ei ole oikein ketään muuta kun mieheni kenelle haluaisin tätä hommaa jakaa. Mulla on yks kaveri joka on taistellut tän saman asian kanssa, mut ne pitää nyt taukoa. Muilla ei ole mitään käsitystä tälläsestä lapsettomuudesta, koska ovat itse päättäneet olla hankkimatta niitä tai sitten ne on olleet helposti raskautuvaa porukkaa. Sit mulla vielä muutama vuosi sitten yks tyyppi "puukotti selkään", eli ei välttämättä edes uskalla ihan kenelle vaan puhella näistä. Mut tää paikka on ihan mahtava, mua auttaa tosissaan kun voin tänne avautua.

Mä muuten tykkään kanssa lähtee metsään koiran kanssa. Siellä jotenkin rauhottuu. Viimekskin istuttiin koiran kanssa kalliolla rinnakkain ja kateltiin järvelle. Se oli jotenkin niin mahtava hetki, kun koirakin tuntu vaistoavan et mulla on jotain sydämellä, eikä lähtenyt tavalliseen tapaansa tutkiin paikkoja vaan istu mun kanssa katselemassa järveä.

Mä oon tän päivän kotosalla niistämässä ja yskimässä, kyl siellä töissä saa ihan riittävästi olla terveenäkin. Kaikki voimat menee tähän tuhinaan nyt. Eiköhän tää tästä. :snotty:

 

Iines, hyva etta otit aikalisan ja jait kotiin parantelemaan itseasi! Mielestani ei ole pakko jaksaa, jos on ihan katkipoikki!

Luonto ja elaimet auttaa jaksamaan. Jotenkin koirat erityisesti vaistoaa omistajansa tunnetilat. Se on mahtavaa! Minullakin oli kerran koira, joka lohdutti itkuntullessa samalla tavalla. Oli lahella, eika lahtenyt tohottomaan tavalliseen tapaan...

Tuosta puhumisesta/puhumattomuudesta, uskon, etta miehet ja naiset kasittelee asiaa niin eri tavalla. Monille naisille lapsettomuusasia on kasinkosketeltavan konkreettinen ja miehet voivat ehka helpommin suunnata ajatuksensa/energiansa johonkin muuhun. Joskus olen saanut 'pakottaa' mieheni puhumaan asiasta itkun kanssa. Silloin on selvinnyt, etta han olikin ajatellut, ettei koko lapsiasia ole ollut meille enaan ajankohtainen. Onneksi kuitenkin olen ollut sinnikas ja puhunut asiasta. Kylla se puhuminen usein loppujen lopuksi vie paljon selvempaan tilanteeseen molempien kannalta, ainakin meilla!

Huomisia ensimmaisia piikkeja hiukan jo jannittaen,
talvikauris

 

talvikauris, hyvin se pistäminen menee! Mulle tosin ei sopinut se että mies pisti, se jotenkin sattui ihan pirusti enemmän kun toinen pisti. Oon sit sen jälkeen ite hoitanut, vaikkei mitään mukavaa olekaan. Mut yks sopii yhdelle ja toinen toiselle... Hyvin se menee takuulla joka tapauksessa!

Kaikille mukavaa ja rentouttavaa juhannusta!!

Mä kyllä varmaan käyn täällä joka päivä (ja joka välissä ), kun ei meitä huvita lähtee mihinkään. Vietetään juhannus ihan kaksin kotosalla, syödään hyvin, saunotaan ja nautitaan ehkäpä jokunen siiderikin

 

Moikka !

Tervetuloa uudet ! :flower:
Me ollaan mökillä ja vettä tulee tihkuen !
Pahoitteluni Hildelle teille olisin jo suonut sen plussan !!! :heart:
Vaahtis, me ollaan jo käyty niska-poimu ultrassa ja tuloskin tuli jo. Minä olin ihan varma
että pääsen /joudun lapsivesi-punktioon, mutta ei niska turvotusta oli 0,8 jos muistan oikein ja verikokeessa ei ilmeisesti ollut mitään ihmeellistä. Kun sieltä tuli kirje jossa toivoteltiin vaan onnea odotukseen. Ikää kuitenkin löytyy täytän tänä vuonna 40-v.
Mukavaa juhannusta kaikille ja paljon plussa säteitä tähän pinoon !!!
:hug:
t.maariaa

 

Ihanaa Juhannusta kaikille!

Kiitos maariaalle tervetulotoivotuksista! Ja mukavaa odotuksenjatkoa =)

Kertoilen sitten miten pistaminen lahti kayntiin....Olen pyytanyt miesta hoitamaan piikityksen, saas nahda miten kay! Nuorena on tullut kylla pistettya lemmikkikaniin antibioottipiikkeja yms, joten voipi olla etta tamakin pariskunta paatyy siihen, etta vaimo saa pistella itse itseaan...

 

Keskikesaa kaikille!

No niin ensimmainen piikityssessio on hoidettu! (Puregonia 150iu'ta) Ensin katsottiin miehen kanssa yhdessa ohjedvd ja mulla teki jo pahaa katsoa, kun mallina toiminut nainen pistaa piikin mahanahkaansa useamman kerran videolla. Pistospaikkana sai toimia keittio. Ei muuta kuin kannettava tietokone esiin ja video uudelleen pyorimaan!

Tuskailin siina, etta pitaisiko sittenkin itse pistaa vai ei....ja sojotin jo kynapiikkia kohti mahaa voimattomana...ei en pysty sittenkaan!!!

Onneksi mies oli luvannut pistaa, vaikka han vahan valitteli, etta kynapiikki on suunniteltu enemman siihen, etta pistaisin itse. Loppujenlopuksi pistaminen menikin sitten oikein hyvin! Ei tullut mitaan mustelmia eika muutakaan, kuin vahan pienta kipristelya pistosalueella. En tieda, miten muut ovat reagoineet hormoniin, itseani tuntui vasyttavan tavallista enemman. Voi olla kylla stressistakin ja univajeesta...

Saa nahda miten hyvin hormonit tepsii. Mittausultra ja verikoe on vasta ensi viikon perjantaina.

Miten muilla menee? Mitka on fiilikset?

 

Täällä jälleen! Juhannusta vietellään sateen merkeissä. Noh, ollaan kateltu leffoja ja otettu rennosti. Tälläset päivät on ihan luotu laiskotteluun

talvikauris, hyvä että pistäminen sujui ok. Mulla ei ole kokemusta tosta puregonista, ainakaan vielä.

Mä odottelen kun kuuta nousevaa sitä ens viikon ivf:n suunnittelua. Vihdoin jotain edes tapahtuu taas tän asian hyväks. Sitten tiedetään miten hommat meillä etenee.

Eipä muuta kun juhannuksen jatkoja! Taidan siirtyä jälleen sohvalle...

 

Kaikki taidot kehittyy, kun niita harjoittelee Tanaan pistaminen ei sattunut ollenkaan, mies on nyt loytanyt oikean tekniikan !

Massu on hiukan pulleampi kuin tavallisesti ja munasarjoissa on pienia nippailuja. Saa nahda, miten molemmat 'oireet' vahvistuu tassa piikittelyn jatkuessa. Mielentila on ollut ihan ok, paitsi tyopaivan jalkeen olin kiukkuinen/alavireinen...Mutta tavoite mielessani 'oma vauva' saa jattamaan nuo mielenliikahdukset ja kireydet taka-alalle.

Iines, milloin teilla on se IVF suunnittelukaynti? Kiva saada jotain konkreettista suunnittelua kayntiin, vai mitka on fiilikset sen suhteen?

Kerroimme muuten minun vanhemmilleni hoitoihin lahtemisesta pari paivaa sittten. Ajattelin alunperin, etten kertoisi, mutta kun olin lukenut toisten kokemuksia talta palstalta...Otin riskin! He olivat ehka vahan yllattyneita/vaivautuneita mutta kuitenkin positiivisella mielella, etta 'hyva, etta kokeilette, muuten voisi harmittaa myohemmin...' Kaikenlainen tuki on tarpeen ja sitten ajattelin myos, etta mita jos kaykin hullusti ja tulee hyperi...ja joutuu vaikka sairaalaan *joo pahin mielessa heti, tiedan!*....ja sitten joutuisi selittelemaan ties mita valkoisia valheita!

Siis edelleen tavoite kirkkaana mielessa tatakin 'kokemuspolkua' eteenpain tarpoen,
talvikauris.

 

talvikauris, meil on se käynti vasta perjantaina. Joo on tosiaan kiva et vihdoin jotain tapahtuu, ja kuullaan miten tää homma meillä menee. On sitä jo odotettukin, et päästäis eteenpäin. Tää hoidon odottelu on perältä! |O

Nyt näyttää siltä ettei sitä ehdi etukäteen jännäileen, tulee vissiin aikas kiireinen viikko. Taitaa tulla eläinlääkärireissua, olis kampaajaa, vissiin joka päivälle joku ohjelmanumero. Toisaalta ihan hyvä, viikko menee nopeesti. Mulle ei kyllä sovi noi helteet, siis +26 ja yli. Mitä lämpimämpää, sitä kovempi päänsärky ja pahoinvointi. Et saas nähdä mitä tästä tulee...

Mahtaako muut olla jo lomilla hoidoista? Ihan hyvä jos pystyy jättään nää ajatukset sivuun loman ajaksi, mulla ei näköjään onnistu. Eli jatketaan me täällä talvikauris, ettei pino tipahda pois sivulta

 

Hei sopiiko liittyä joukkoonne? 3. ICSIn onnistumista piinailen, ke 17.6. oli punktio ja pe 19.6. yhden - mutta kuulemma hyvän - alkion siirto. 12 munista pienellä Puregon-annoksella (100 IU) tuli, lähinnä vasemmalla puolella. Joka nyt on niin kipee, että oli pakko ottaa lisää saikkua hyperivaaran takia

Pakkaseen meni 5 alkiota 5 olkeen, ensimmäistä kertaa jotain sinnekin! =) Tää kun oli viimenen hoitojakso julkisella, ollaan molemmat 40 v. joten ikäkin tulee vastaan.

Onnea plussanneille, tsemppiä muille piinailijoille, ja iso :hug: neganneille!

 

Mullu, tervetuloa mukaan! Ja tsemppiä piinailuun d b

Milläs mielin talvikauris piikittelee?

Mulle tulee tuskanen loppuviikko, kun tota hellettä pukkaa. Tänään jo pää keskimäärästä kipeempi. Vaikka mukavaahan se on et on lämmin, mut tää pää on onneton tapaus. Mulle tulikin yllättäen perjantai töistä vapaata, onneks. Saa rauhassa hissutella kotosalla, jos sit olis vähän vähemmän kipee, kun on se menokin...

 

Vaahtokarkki: Joko olet ollut np-ultrassa? Toivottavasti kaikki on hyvin. Sinulla siis ollut kaksi keskenmenoa :hug: Mutta nyt onnellisesti ja pitkasti raskaana. Mahtavaa!

Mullu: Toivottavasti sulle ei tule hyperia! Itsellani ei ole ollut, mutta olen lukenut siita ja ei mitaan herkkua. Mukavan maaran olit saanut myos pakkaseen. Toivotaan, etta siella ovat taman piinattavan sisarukset. Onnea ja varsinkin hermoja piinailuun!

 

Hei kaikille!

Tulinpa pitkästä aikaa kurkkaisemaan tännekin. Onnea plussan saaneille ja voimia muille että jaksatte jatkaa!

Meidän suunnitelmat muuttuivat hieman, mutta mitä ihanimmalla tavalla! En muista kerroinko että kouluttauduimme tuossa kevään aikana sijaisvanhemmiksi, ja melkein heti koulutuksen jälkeen meille löytyi sopiva lapsi, ihan pikkuinen poika. Käymme nyt lastenkodissa häntä hoitelemassa, ja kunhan olemme tutustuneet ja saaneet kaikki tarvittavat varusteet hankittua niin hän muuttaa meille. Emme osanneet odottaa, että tämä kävisi niin pian, mutta olemme suunnattoma onnellisia!

Hoitojakin varmaan jatkamme vielä ainakin sen yhden lahjasiittiöhoidon verran johon on jo lääkkeet olemassa ja joka jo pitkälle suunniteltiin. Lykätään sitä nyt kuitenkin siihen asti kunnes elämä uuden perheenjäsenen kanssa on asettunut uomiinsa.

Ihanaa kesää kaikille!

Mustaruusu

 

Iines: Kiitokset tervetulotoivotuksista ja peukutuksista! Tsemppiä perjantaille, varmasti kiva kun asiat etenevät. Ja päänsärky, hus pois!

sarina: Mulla on aiemmissa kahdessa IVF/ICSI-hoidossa kerätty yli 20 munista, joten hyperivaara on vähän turhankin tuttu. Klinikalla ovat ihmetelleet mun niin hyvää vastetta stimulointiin, joten nyt olivat tosi varovaisia annostuksen kanssa. Ihanasti kirjoitit sisaruksista, kiitos! :flower:

Mustaruusu: Onnea alkaneelle taipaleellenne pojan kanssa! Hienoa että asiat ovat järjestyneet nopeasti, olette ottaneet tärkeän haasteen vastaan ja siitä on varmasti iloa kaikille osapuolille!

).( Kivut hellittävät runsaan veden juonnin myötä, toivottavasti kykenen huomenna taas töihin. Heh, näin viime yönä unta että veritestin tulos oli 100,3 - toivottavasti se oli hyvä enne!

Mullu pp5

 

Heippa!

Tervetuloa mullu ja taalla ollaan isot peukut pystyssa! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin =) Itsekin olen IVF/ICSIin menossa, joten todella kannustan sinua!!!

Hienolta kuulostaa, mustaruusu! Eiko olekin ihmeellista, miten joskus asiat jarjestyvat nopeammin kuin olisi ikina voinut kuvitellakaan! Voin vain kuvitella, etta teilla on todella paljon rakkautta ja huolenpitoa varastossa tuolle pienelle pojalle. Onnenpotku hanelle ja varmasti on iso vaikutus hanen elamaansa.

Iines, taalla jatkuu piikittelyt! Eilen oli ihan kummallinen paiva...Olin tosi alakuloinen ja itkuinen. Ruokiksella piti menna puistoon istumaan, kun itketti niin kauheesti ja tulihan kyyneleetkin ihan virtanaan! Meinasin lahtea kotiin siita samantien, mutta huomasin, etta tyopaikan kannykka oli jaanyt toihin. No, menin sitten kauppaan ja ostin kaksi(!) suklaalevya, pistin poskeen toisen ja menin rohkeasti takaisin tyopaikalle. Ajattelin, etta kaipa tama on kestettava tyyliin; 'se joka leikkiin lahtee, se leikin kestakoon'.

Tanaan on ollut sitten taas aivan mahtavan hyva paiva! Johtuuko kaikki tama hormoneista? Onko kenellakaan vastaavia kokemuksia? mullu, oliko sulla tallaista vuoristorataa piikitysten kanssa?

No, taman viikon perjantaina on ultra ja verikoe...Ehka ensi viikolla sitten jo punktio??? Hui?!!

:wave:

 

Mustaruusu, onnittelut uudesta perheenjäsenestä!!! Joskus asiat tosiaan järjestyy odottamattomalla tavalla oikein päin. Ihanaa kesää teidän perheelle. Olis kyllä mukavaa kuulla et miten perhe-elämä lähtee sujumaan!?

talvikauris, mulla oli insseissä coctailina clomit, menopur + pregnyl. Mulla ainakin nää jo aiheutti jos vaikka minkälaista mielialan vaihtelua. Sanoin sillon miehellekkin et ne raivarit johtuu niistä lääkkeistä, ettei ottais ihan tosissaan.

 

Nyt kun on parempaa aikaa, mun on pakko saada purkaa tää asiani johonkin, vaikkei millään lailla liitykkään näihin hoitoihin.

Elikkäs mun työkaveri on jo hetken aikaa valittanut jatkuvasti. Millon sillä särkee mitäkin paikkaa, millon sillä on niin paljon kotihommia ettei mitään rajaa jne. Kokoajan kuitenkin joku valitusvirsi päällä. Tuntuu ettei sillä ole mikään hyvin ollut vähään aikaan, ja oikeesti sillä on kaikki asiat tosi hyvin. Joo, muakin on särkenyt kohta viis vuotta joka päivä, mut mä en jaksa jatkuvasti joka toisessa lauseessa mainita sitä. Ja joo, kaikilla meillä on kotona hommia jne.

Mulle tuli tänään kertakaikkiaan semmonen tunne, et se ihminen imee musta nää viimesetkin mehut! Meni ihan takki tyhjäks kun kuuntelin sitä koko päivän. Kuitenkin itelläkin on jaksamista tän taistelun kanssa, vaikka vasta alkumetreillä ollaan. Välillä tulee sukelluksia pohjalle, mut kuitenkin koittaa sieltä rämpiä takas pintaan, löytämällä edes jotain positiivisia asioita omasta elämästä. Sillä on kuitenkin mies, lapsi, koira, omakotitalo jne. Eli kaikki asiat hyvin mallillaan. Mut silti se vaan valittaa.

No siinä se pääpiirteittäin. Huh, helpotti kun sai sen sylkeä ulos. Sorryt tää purkaus! Tuntuu vaan et se imee mun viimesetkin mehut tolla, ja mä kyllä tarvin ite kaikki voimani tän oman asiani kanssa! Että tämmösin miettein tällä kertaa.

Takki tyhjänä -Iines |O

 

Heissan Iines, toi on kylla just niin rasittavaa!!! Varmasti on mehut imetty sinusta, jos joku jaksaa valittaa kaiken paivaa. Tulee mieleen yksi tyokaveri, joka tapasi tehda samaa. Aluksi vaan kohteliaasti kuuntelin ja koitin kestaa, mutta se ei oikein toiminut. Huomasin, etta parhaiten toimi se, ettei ollut hanen kanssaan missaan tekemisissa, jos se vain suinkin oli mahdollista. Ma luulen, etta osalle ihmisista valittaminen on elamantyyli... Nykyaankin yritan pysytella poissa tuollaisten energiasyoppojen lahettyvilta!

Raportoin huomisen jalkeen, miten mittauskaynnilla kavi!

Tsemppia sinulle, Iines suunnittelukayntiin!!!