35+ Lapsettomat

Hei kaikille, sain eilen hyvia uutisia, munasoluista 12 oli ollut kypsia. Niista 11 oli hedelmoittynyt! Tuntuu ihan hienolta, kun pelkona oli ettei miehen siittioilla olisi saatu 'mitaan' aikaan. Vahan tietysti hirvittaa tama jatko, varsinkin kun keskenmenot ovat niin yleisia ja niin kauheita kokemuksia... Lauantaina meilla on alkionsiirto. Pessimistina pelkaan kai pahinta, etta mita jos alkiot ovatkin kuolleet ennen lauantaita...Mutta kaipa tassa pitaa ajatella parasta ja toivoa, etta kaikki menisi hyvin.

Voi olla, etta punktionjalkeinen huonovointisuus sai minut vahan alamaihin. Eikohan tasta taas nousta... Varmaan kun tyotilanne on epavarma niin sekin vaikuttaa tahan prosessiin, vaikka ne joille olen kertonut ovat sanoneet, etta nyt kannattaisi ottaa iisisti eika hermoilla suuntaa taikka toiseen. Peruutin yhden tyomatkankin, ettei tulisi turhaa stressia.

Onko kukaan muu hermoillut ennen alkionsiirtoa talla tavalla??? :ashamed:

 

Hei, päivit´täkäähän listaa omalta osaltanne...


Listamme

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.

Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...

Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21

maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
2. IVF vk.13, nega. 2 olkea odottaa pakkasessa.

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.

Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.

Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.

Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI = plussa, km 28.6. vk 9+4, hoidot jatkunee elokuussa

Mustaruusu

LadyGray

tiki-71



Plussanneet

Tikru70
Maaria
Vaahtokarkki

 

Lauantai iltaa kaikille!

Mitenkähän talvikauriin siirto meni?

Mites on, päästäänkö me "uudet" teidän listalle mukaan? En haluaisi ängetä :ashamed:

Mulla aika p***t tunnelmat edelleen noitten e-pillereitten kanssa. Tänään jo meinasin unohtaa. Kauheeta, jos olis unohtunut ni oisko sitä tullut vaikka raskaaks!! :kieh: (sorry, melko mustaa huumoria). Mut eilen onneks oli viimenen työpäivä, eli parempaa mieltä tiedossa toivottavasti.

 

Listamme

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI huhtikuussa (punktio 20.4.) josta plussa.

Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...

Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä, josta nega.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08, 2. IVF alk 21.4. josta nega.

maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005, 5. hoito (ICSI) huhtikuussa (punktio 1.4.) josta plussa. Np-ultra 4.6. rv 11+2 ok.

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega. 2. IVF vk.13, nega. 2 olkea odottaa pakkasessa.

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

Tikru70 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta. LA elokuussa 2009

Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI:stä yksi hyvä alkio tuoresiirtoon -> nega. 4. ICSI elo-syyskuussa.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, maaliskuussa IVF. Heinä- ja elokuussa napsin primoluteja ja elo-syyskuussa sitten pas.

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuusi ivf-icsi hoitoa takana omilla soluilla. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa. Taustalla 5 negaa ja yksi km 6 rv. Seuraavana on hoito luovutetuilla munasoluilla elokuussa.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI = plussa, km 28.6. vk 9+4, hoidot jatkunee elokuussa

Mustaruusu : 35/mies yli 10 v. vanhempi. Takana yritystä nelisen vuotta joista pari vuotta hoidoissa. Miehellä on todella heikot siittiöt: määrä normaali, mutta huono liikkuvuus, paljon epämuotoisia ja vasta-aineita 100%. Minulla on kaikki muuten kunnossa mutta FSH-arvo on olltu välillä koholla, välillä taas ihan normaali. Takana 4 ICSIä yksityisellä. Munasoluja on aina tullut hyvin, mutta alkioita on tullut aina vain 1-2 siirtokelpoista ja pakkaseen ei ole koskaan saatu mitään. Kolmannesta hoidosta raskauduin, ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta np-ultrassa viikolla 12 todettiin sikiön menehtyneen (keskeytynyt keskenmeno) ja jouduin kaavintaan. Tulossa ehkä yksi lahjasiittiöhoito myöhemmin, jota suunniteltu keväällä. Tällä hetkellä onnellisesti sijaisvanhempana.

LadyGray: kohta 44, kolmisen vuotta yritystä. Mulle tehty 2 inseminaatiota, joista toisesta plussasin - sitten tuli kohtutulehdus, ja ilmeisesti siksi raskaus keskeytyi. Takana on myös yksi ICSI, ja siitä PAS. Passista plussasin jälleen, mutta se meni kesken heti alkuunsa. 2. ICSI toukokuussa, josta nega.

tiki-71: 2. IVF toukokuussa, josta nega.

Iines-74: 35/40, yritystä takana kohta 5 v, hoidossa 8/08 lähtien, lapsettomuuden syy selittämätön. Takana 2 inssiä, 1. IVF vko 33.

talvikauris: 35, 1. IVF/ICSI kesäkuussa, siirto 4.7.

sarina13: 1.IVF:n PAS kesäkuussa, josta plussa.

Mullu: 40/40, yritystä (tjot) alkuvuodesta 2000, tutkimuksiin 2005. Miehellä vähänlaisesti ja hitaasti liikkuvia siittiöitä, minulla epäillään oikean munatorven tukkoisuutta ja lievää PCO:ta. Yrityksessä ja hoidoissa välillä taukoa sairastelujen takia. 3xIUI 2006, kaikista negaa. 1. IVF/ICSI 1/2007 keskeytyi sairastumisen takia, uusi yritys 11/2007, negaa. 2. IVF/ICSI 2/2008 plussa, mutta km ja kaavinta 9+1. 3. ICSI 6/2009 negaa. PAS suunnitelmissa loppukesästä/alkusyksystä 2009.

Marjaana71: 37/34 (33), yritystä takana 2 vuotta, tutkimuksiin keväällä 2009, lievä PCO, mies ok, hoitona Clomit vielä pari kiertoa.



Plussanneet :heart:

Tikru70
Maaria
Vaahtokarkki
sarina13

 

Täydentäkäähän ja korjatkaa listaa osaltaanne. Minä voin myös täydentää listaa puolestanne, jos kerrotte, mitä sinne teidän kohdalle laitetaan. Kelasin tapahtumia taaksepäin toukokuulle asti ja joillekin täydensin "perustietoja" . Poistakaa ylimääräiset tai väärät tiedot, jos sellaisia vahingossa laitoin.

Plussanneista olisi myös kiva tietää, missä mennään, joten niitäkin tietoja voisi listalle laittaa, jos haluatte.

Hyvää kesää kaikille!

Talvikauriille sekä Mullulle tsemppiä piinailuun ja peukutuksia!

 

Electra, jos viitsit tosiaan täydentää/korjata listaa, niin ei tule useampaa peräjälkeen. Mulle vois korjata tohon ekan ivf:n ajankohdaks vkon 33, kun se aikaistui suunnittelukäynnillä. Iän tietty voi päätelläkin nimimerkistä, mut voishan siihen laittaa 35/40. Luomuiltu on kohta 5 v, hoidossa 8/08 lähtien. Selittämättömiä ollaan. En tiä pitääkö noi kaikki siihen laittaa, vakoilin muilta mitä ootte laittanut. Kiitos ja kumarrus jos viitsit...

 

Iines, päivitin taustatietosi. Olit tainnut kyllä kertoa tuon hoidon uuden ajankohdan, mutta ei osunut silmään, kun plarailin. Keräähän voimia elokuulle! Pilleritkin voi aiheuttaa mielialan muutoksia. Jos kovasti keittää, muista, että täällä ollaan.

Mä olen tullut hoidoissani näemmä siihen vaiheeseen, etten ole kateellinen toisten onnistumisista. Mielelläni kuulen, mitä kuuluu maarialle, Vaahtikselle ja Tikruakin kävin vaklaamassa odottavien puolella. Tulin todella hyvälle tuulelle, kun luin Tikrun kuulumisia :heart: Ehkä jonkinlainen kateuteen verhoutunut pettymys iskee oman epäonnistumisen kohdalla, mutta kun aikaa kuluu, ajatukset selkiytyy ja asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Tämä tauko hoidoissa on todella paikallaan. Tekee hyvää sielulle B)

 

Iltaa kaikille, tulin kertoilemaan kuulumisia. Ensinnäkin kiitos kaikille lohduttavista kauniista sanoistanne! Ne ovat olleet niin tärkeitä tällaisella hetkellä.

Suurin järkytys keskenmenosta alkaa helpottaa ja katse suuntautuu jo vähitellen tulevaisuuteen. Olo on silti kovin haikea. Oksentelu jatkui pahoinvointilääkkeestä huolimatta vielä tänäkin aamuna ja hcg oli vielä perjantaina korkealla. Lääkäri ihmetteli sitä ja pohti jopa kohdunulkoisen mahdollisuutta tämän keskenmenneen lisäksi. Se nyt vielä puuttuisi. Mitkään oireeni eivät viittaa siihen, mutta hcg:n laskua seurataan nyt verikokeilla.

Vaahtokarkki, hienoa että teillä tärppäsi niin pian uudelleen. Tiedätkö muuten syytä siihen, miksi keskenmenon jälkeen ainakin väitetään uudelleen raskautumisen olevan helpompaa?

Talvikauris, yhtä pelosta pelkoon kulkemista ja odottelua nämä hoidot ovat. Pelkojen kanssa pitää vain oppia elämään ja jotenkin hallitsemaan niitä, etteivät hallitse liiaksi elämää. Helpommin sanottu kuin tehty. Keskenmenot ainakin ovat kovin harvinaisia, vaikka tietysti pelottavat.


Electra, minäkään en ole kateellinen plussaneille ja niille, jotka ovat päässeet pahimman keskenmenoriskiajan ohitse. Toivon sydämestäni, että kaikki menee plussaneilla hyvin loppuun saakka, ei tällaista pettymystä kenellekään toivo. Lähinnä tulee vähän haikea olo siitä, että se kaikki onni oli minullakin vielä äsken ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä.

Töissä kertomisesta: Itse kerroin nyt tästä keskenmenosta ja hoidoistamme pomolleni, koska meidän pienessä työyhteisössä poissaolot kiinnittävät paljon huomiota ja joudun taas hoitojen jatkuessa olemaan pois töistä. Hänen lisäkseen olen kertonut kolmelle muulle fiksulle työkaverilleni, joihin luotan. Olen saavuttanut jonkunlaisen voiman tämän lapsettomuuden suhteen, jos joku pettäisi luottamukseni, se olisi hänen tappionsa, ei minun. Lisäksi minun on nykyään helpompi avautua tästä kuin ensimmäisen hoitokierroksen aikana, joloin otin hoidot muutenkin raskaammin ja salasin asian töissä. Muistan silloin saaneeni itkukohtauksia aivan mitättömistä asioista töissä hoitopaineista johtuen. Nykyiset työkaverini ovat ollet todella kannustavia ja kultaisia. Vaikka on minulla niitäkin (miespuolisia) työkavereita, jotka jaksavat kysellä ja ihmetellä, miksei lapsia ole siunaantunut. Heille en kerro tietenkään mitään.

Mustaruusulle piti vielä sanoa onnitelut sijaisvanhemmuudesta. Kuulostaa aivan ihanalta käänteeltä!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

Mun oli kanssa tultava vielä kommentoimaan tota kateus-asiaa. Olen ihan vilpittömästi iloinen plussanneitten puolesta. Ja erityisesti täällä, vaikkei tunnetakaan vielä ainakaan kovin hyvin, jokaiselle toivoo sitä plussaa. Se jotenkin antaa itsellekin sellasta positiivista tunnetta, et tässä on tosiaan jotain järkeä, ja toivoa on.

Mut mut... Sit tunnen semmosia tyyppejä, jotka tuntuu et ne paukahtaa paksuks vaan näkemällä miehen. Se v***ttaa et ne ei edes toivo niitä lapsia, ja pam, taas. Näille vaan sattuu vahinkoja vahingon perään. Se on ihan kauheeta! Näille tyypeille olen kyllä kateellinen, et miks niillä tuntuu onnistuvan liian helposti ja itellä ei sitten mitenkään. Ei oo reilu tää maailma.

No joo, siinä synkistelyt tälle illalle. Mulla huomenna eka lomapäivä, olispas aurinkoa et vois puuhastella pihalla rikkaruohojen kimpussa. Se on kumma kyllä melko rauhottavaa. Mä tykkään, vaik monet inhoo.

Mukavaa viikon alkua jokaiselle meille! B)

 

Heippa kaikille!

Kiitos Electralle & Chloelle listan paivittamisesta.
Kiva seurata, mita pinossa kirjoitteleville kuuluu ja miten hoidot etenevat.
Oli kiva huomata, etta omatkin tiedot loytyvat listalta!

Chloe, ikava kuulla, etta pahoinvointisi jatkuu. Voin kuvitella kuinka inhottavalta se tuntuu. Toivottavasti se alkaa pikkuhiljaa poistua. Onneksi olet loytanyt itsestasi jo voimia suuntautua tulevaisuuteen.

Kiitos kommenteistasi peloista. Tuo on varmasti ihan totta; eipa ne pelot tahan vaiheeseen paaty. Vaikka tulisikin plussaa, niin siita alkavat sitten taas ihan toisenlaiset huolenaiheet.
Taytyy myontaa, etta useimmat pelkoni eivat yleensa toteudu!

Kateudesta: Olin tosi kateellinen tuttaville, jotka saivat
lapsia tuosta noin vaan, silloin kun en ollut viela hoidossa aktiivisesti.
Nyt tuntuu silta, etta onpahan ainakin yritetty!
Samalla tavalla kuin muuta, hoidoissa onnistuneiden plussat
ovat hienoa luettavaa!

Omasta tilanteestani:

Tanaan on kulunut alkionsiirrosta 2,5 paivaa.
En oikein ensikertalaisena osannut odottaa, mita tulisi tapahtumaan.
Itse toimenpide tapahtui yllattavan kivuttomasti,
ihan kuin mitaan ihmeellisempaa ei olisikaan tapahtunut...
Vaikka olihan se tosi ihmeellista! Monitorista saimme katsella
alkiotamme ennen kuin se imaistiin 'ruiskuun', jolla laakari laittoi sen sitten
"paikoilleen". Koko toimenpide kesti ehka viisi minuuttia.

Toimenpiteen jalkeen tuli ihan uskomaton fiilis!
Ohhoh - nyt se meidan alkio lammittelee sisallani ja
toivottavasti osaa kiinnittya paikoilleen.

Klinikalla epailtiin hyperivaaraa, koska minulla kehittyi sen verran monta munasolua.
Kavin sitten tanaan verikokeissa, jonka perusteella
kavi selvaksi, ettei hyperivaaraa olekaan. Ja tanaan pitaa sitten
pistaa viimeinen piikki toistaiseksi(Pregnyl 500iu), joka auttaa kohdunlimakalvoa vahvistumaan.

Ihanaa loma-aikaa kaikille ja etenkin Iinekselle!

 

Maanantaita kaikille!

Tosta pelosta/jännittämisestä: Mä oon sellanen pohtija/jännittäjä, et aina mietin miljoonaan kertaan asioita, ja jännitän niitä et miten ne menee, ja vielä tietty pelkään aina pahinta. Nyt mua sit tietysti jo jännittää se tuleva punktio, ei niinkään siirto (ainakaan vielä ) Mä muuten sanoin sillä suunnittelukäynnillä sille lääkärillekin et jännitän etukäteen, ni se laitto sinne ylös et saan jotain rauhottavaa mukaani, ja otan jo kotona sen ennen punktioo. Tiedä sitten otanko... Sen näkee sit kun on sen aika.

Kiitos lomantoivotuksista talvikauris. Tsemppiä piinailuun!

Ekaa lomapäivää vietelty pihahommissa. Mukavaa! Ekaks ajattelin et lomalla pitää koittaa irrottaa ajatukset näistä hoito-kuvioista, mut ei se niin vaan käy. Ja miks pitäskään, on tää just nyt mun tärkeimpiä juttujani. Ja tänne on ihana tulla, kun tietää et porukka tietää nää tunnelmat.

Sekin on muuten mahtavaa, et kun nautiskelee tän loman, niin viimesellä lomaviikolla alkaa jo piikittelyt. Päästään vihdoin tositoimiin! On tässä jo taukoiltukin ihan tarpeeks. Mut eka lomaillaan B)

Mikähän muuten on Chloen vointi?

 

Moi,

Lekuri soitti aamulla. Mun hcg eli raskaushormoni oli eilen vielä 119. Oli se kuitenkin pudonnut jo alemmas perjantain neljästä sadasta, mutta on vielä koholla. Oksensin tänäänkin aamulla. Menen nyt taas viikon päästä verikokeisiin, jolloin arvon pitäisi olla lääkärin mukaan jo 0. Kysyin häneltä, pitääkö se paikkaansa, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin vai onko se legenda. Hän vastasi, että kyllä se pikemminkin legenda on ja että mulla on pitkä lapsettomuushistoria taustalla, joten ei voi olettaa sen käyvän helposti.

Masennuin aika lailla tuosta kommentista. Olisi voinut sanoa jotakin rohkaisevampaa. Tuli sellainen tunne, ettei se ollut edes lukenut mun papereita kunnolla tai perehtynyt mun tapaukseen, kuten siihen ettei musta ole löytynyt mitään vikaa ja raskaus lähti kuitenkin hoidoilla mieheni kanssa keskimääräistä helpommin käyntiin. Yleensähän inseminaatioiden onnistumisprosentti on vain 10-15% - ja me onnistuttiin.

Tuli jotenkin taas hetkellisesti toivoton olo. Musta oikeasti tuntuu välillä, että tämä vitun (nyt on pakko kiroilla, ottaa niin kupoliin) lapsettomuus on pilannut mun elämän, aina iloisenakin ollessani soi tietty tumma sointu taustalla. 8 vuotta olen asiaa vatvonut, enkä enää jaksaisi.

En ymmärrä: neuvolassa sanoivat mahdollisuuksista aivan erilailla ja samoin hoitajat sairaalassa. Taysin lapsettomuuslääkäri sanoi, että tulen helposti hoidoilla raskaaksi. Lisäksi luin netistä jonkun lääkärin selityksen, että keskenmenon jälkeen elimistö on alttiimpi raskautumaan, koska raskaushormonit aktivoi munasolujen tuotantoa monta kuukautta sen jälkeen ja niitä voi jopa kypsyä useampi kerralla. Onko lääkärit sitten vaan niin eri mieltä? meinaan kyllä kysyä sitten kontrollissa sitä neuvolalääkäriltäkin. Mitä lääkärit ovat sanoneet teille jotka olette keskenmenoja saaneet?

Iines, aikoinaan kun mulle tehtiin punktio, se ei sinänsä ollut kivulias kun pyysin kaikki mahdolliset kipu- ja rauhoittavat lääkkeet, Mutta mulla oli joku verisuoni puhjennut, mikä aiheutti verenvuotoa ja jälkikipuja. On kai aika yksilöllistä, kuinka kipeäksi siitä tulee, mutta kyllä siitä selviää, älä pelkää suotta! Muakin muuten puutarhatyöt rauhoittaa. Keskenmenon jälkeen olen saanut niistä paljon voimia ja iloa.
:flower:

Talvikauris, paljon peukkuja sinulle piinailuun! Koita olla tarkkailematta liikaa oireita, harvoin kai mitään ilmaantuu ennen testipäivää. Hoida itseäsi ja koita olla stressaamatta, se on paras lääke.

 

Chloe Jos tuollaisen kohtelun jalkeen ei kiroiluta, niin milloin sitten!!! Suututtaa oikein sun puolesta, etta laakari osaa olla noin tunteeton. Aivan, jos sinusta ei ole loytynyt vikaa, niin miksei voisi olla, etta jotain muutakin olisi saanut alkunsa. Aika masentava juttu! Ei ihmekaan, etta olet vihainen.

Valilla tosiaan tuntuu, etta laakarit ei ajattele ensimmaista askelta pidemmalle. Vaikka mekin tiesimme, etta miehen siittiot ovat huonolaatuisia, niin enpa olisi halunnut kuulla yhdenkin laakarin suusta, etta 'oho! En ole ikina nahnyt yhta huonolaatuista spermaa! Joo, ei niista ole kuulkaa mihinkaan...'

Iines, ei se punktio valttamatta ole niin kamalaa, varsinkin kun saa olla nukutuksessa. Jos se tehtaisiin paikallispuudutuksessa, niin voisi olla eri juttu. Mulle ei tullut mitaan kipuja, ennemmin odottelin, etta ylitaydet munasarjat saadaan tyhjaksi. hyvin se varmasti menee

Joo, en aio testailla ennen 16.7. Voi olla sitten jannittava paiva, olipa tulos mika tahansa.

 

Liittyisin mielelläni mukaan tähän ketjuun, jos vaan huolitte...
On ollut uskomattoman lohduttavaa ja huojentavaa lukea teidän kaikkien kirjoituksia; mä en siis olekaan ainoa nainen maailmassa joka taistelee näiden lapsettomuusongelmien kanssa! :wave: Välillä vaan sitä ihminen on vaan niin käpertynyt omaan pahaan oloonsa että luulee (valheellisesti) ettei kukaan muu voi ymmärtää miltä tuntuu. No, täällä ainakin ymmärretään ja se on tosi mahtavaa. Kiitos teille!
Pitäis kait kertoa jotain itsestään ja tilanteestaan: Itse olen -71 syntynyt ja mieheni -75. Yritystä takana kaksi vuotta, tosin vasta tänä keväänä olemme uskaltautuneet tutkimuksiin. Mies ei olisi halunnut vielä tutkimuksia, mutta suostui viimein pienen (heh) painostuksen alla testeihin. Itselläkin oli joku blokki päällä, toisaalta kaipasi edes jotain tietoa onko mahiksia saada lapsia, toisaalta pelkäsi hitosti huonoja uutisia, eikä siksi saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin aikaisemmin. Joka tapauksessa paljastui että miehellä on kaikki tosi hyvin ja mullakin lievä PCO, mitä toki olin epäillytkin jo pidempään. Kierto ollut aina ihan sekaisin, ovis tulee harvakseltaan, akne ja hirsutismi vaivaa jne. Munanjohdinten aukiolotutkimusta pelkäsin ihan hulluna, itkin ilosta ja helpotuksesta kun röörit olivatkin auki! Clomeilla tässä nyt edetään vielä pari kiertoa, jos ei tärppää (pessimisti minussa epäilee pohjattomasti meidän mahkuja :'( ) niin sitten siirrytään hoitavan lääkärin mukaan järeämpiin hoitokeinoihin.
Tuntuu vaan että mun KAIKKI ajatukset pyörii tän asian ympärillä, mitä miehenkin on välillä vaikea ymmärtää. Clomeistakin on tullut lähes kaikki mahdolliset sivuvaikutukset, joten olo on välillä ollut yhtä hormonimyrskyä. Ja ihmisten ilmoilla ollessa bongailee joka paikassa vain raskaana olevia naisia ja pikkuvauvoja... Tämä lapsettomuus on myös katkeroittanut mieltäni ja eristänyt lapsellisista ystävistä, kun en vaan kerta kaikkiaan kestä seurata vierestä lapsiperheiden arkea kateellisena. En pysty olemaan ajattelematta, että toisten onni on minulta pois, vaikka eihän se nyt oikeasti niin ole. Päässä on myös jatkuva pelko siitä, että emme yrityksistä huolimatta ehkä ikinä saa omaa lasta/lapsia. Täytän kohta 38, ja ikääntyminenkin masentaa! Aina saa kuulla kuinka lapset pitäisi tehdä nuorena, mutta mitäs jos oma elämä on ollut parikymppisenä tuuliajolla ja Sen Oikeankin on tavannut vasta kolmikymppisenä? Tuntuu vaan epäoikeudenmukaiselta kun elämä ei ole mennyt niin suoraviivaisesti ja oppikirjojen mukaan, ja nyt sitten kun olisi valmis vanhemmuuteen niin lapsia ei noin vaan saakaan.
Anteeksi tämä tunteenpurkaus, täytyi vaan päästä tuulettamaan ummehtuneita aivojaan! Toivon kaikille tsemppiä ja jaksamista hoitojen kanssa, koitetaan muistaa että emme ole yksin vaikka välillä siltä tuntuisikin. Nautitaan kesästä! :flower:

 

Tervetuloa mukaan porukkaan Marjaana :wave:

Täällä toinen jolla nää asiat pyörii jatkuvasti mielessä. Eikä meilläkään tunnu mies ihan ymmärtävän tätä mun touhua, joten on hyvä käydä tänne kirjottelemassa mietteitä ja tunnelmia. Ei sekään jaksa koko ajan vaan näistä puhua. Enkä kyllä mäkään sen kanssa auto-juttuja Eli tänne vaan tuuletteleen kun siltä tuntuu!

 

Tervetuloa mukaan Marjaana, kovin ovat tuttuja ajatuksesi! Minä taas tapasin sen oikean vasta 36-vuotiaana. Ex-mieheni kanssa suhde kesti 16 vuotta, mutta se oli hänen alkoholisminsa ongelmissa pyörimistä. Koitin nostaa häntä niin monta vuotta, kunnes en enää lapsettomuuden tultua kuvioihin ja taisteltuani yksin hoidoissa jaksanut. Uusi mieheni on aivan toista maata, tukee ja kannustaa minua. Itsekin mietin, miksen tavannut häntä aiemmin. Nyt sitten viime metreillä.... muutkin ajatuksesi ovat kovin tuttuja, mutta onneksi ne ei vaivaa mieltä koko aikaa...

Iines, ai teilläkin puhutaan autoista...

 

Tervetuloa Marjaana! :flower: Päivitin tietojasi tuohon edellä olevaan listaan. Kerro, jos haluat muuttaa tai poistaa jotain. Tämä kerho pyörii synkissä asioissa, mutta aina ei sentään synkistellä. On paljon toivoa, odotusta ja välillä iso iloa. On hyvä tietää, että meitä on monia ja meillä on monenlaisia tarinoita takana, jotka on meidät tähän pisteeseen johtaneet. Meilläkin oli monta mutkaa elämässä, ennen kuin klinikalle päädyimme selvittämään lapsettomuutta, vaikka ollaan oltu yhdessä iäisyys. Tämä elämä kulkee välillä niin outoja reittejä ja ihan "väärässä" järjestyksessä.

Chloe, lääkärit on välillä niin omissa maailmoissaan, varsinkin julkisella puolella. Yksityisellä luulisi kuuntelevan asiakasta tarkemmalla korvalla. Hän ei varmaan halunnut herätellä liikoja toiveita, mutta olisi voinut miettiä kenelle ja minkälaisen taustan omaavalle henkilölle puhuu.

Kyllä noita lääkäreitä on joka lähtöön. VL:ssä aikanaan tuli vastaa liuta erilaisia lääkäreitä söheltäjästä todella empaattiseen ja lämpimästi kohtelevaan. Nykyinen lääkäri toisella klinikalla on asiallinen, vastaa ja keskustelee aina perusteellisesti, vaikka mitä kysyisi. Tosin viimeisessä hoidossa tuli väärinkäsitys, kun luulimme, että pakkaseen olisi jäänyt alkio PASiin epäonnisen tuoresiirron jälkeen, mutta pakkaseen ei ollutkaan jäänyt mitään. Tämä ihmetytti kovasti, mutta asialle ei mitään voi.

Kyllä minä haluaisin uskoa siihen, että alkanut raskaus saa aikaan sen, että raskautuminen olisi helpompaa km:n jälkeen. Raskaushormonitason nousu kuulostaisi loogiselta selitykseltä tähän. Ja onhan meillä Vaahtis elävänä esimerkkinä! Tuossa muuten keskustellaan aiheesta http://kaksplus.fi/keskustelu/t1434291 Ei näytä pahalta.

Punktio nukutettuna kuulostaa kovin järeältä, mutta varmaan joissain tapauksissa se on ihan perusteltua. Mulle on aina tehty siten, että olen saanut diapamia suoneen, joten olen ollut vähän pökkyrässä. Kipulääkkeestä en tiedä. Ei ainakaan mitään puudutuspiikkiä ole laitettu, tai en ainakaan muista. Lyhyen aikaa punktio on vähän sattunut, mutta ei ole ollut kovin paha kokemus. Vuotoa on ollut jälkikäteen jonkin verran, mutta se on lähinnä jäänyt klinikan lakanalle, kun on n. tunnin verran operaatiosta toipunut pötkötellessä. Jos olisi hyperi, tilanne olisi varmaan kaikella tapaa toinen.

Kesän lämpö on vaihtunut taas kylmään sateeseen. Toivottavasti on tilapäistä, että lomalaiset ei tympiinny

 

Electra, kiitos ymmärryksestä ja rohkaisevasta linkistä! :heart:

 

Ai että lämmittää mieltä teidän tervetulotoivotukset! :hug:
Ja kiitokset Electra kun lisäsit mut listaan, hyvässä seurassa tunnun olevan. Tuntuu että en ole yksin, onhan mulla täällä kohtalontovereita. Hiukkasen huvitti tuo Iineksen autokommentti, kuulostaa jotenkin niiiiin tutulta...
Tuosta lääkäreiden kylmäkiskoisuudesta haluaisin kommentoida, että kyllä meikäläinenkin luuli kohtelun yksityisellä puolella olevan pikkasen ymmärtäväisempää ja yksilöllisempää. Kaipa sitä ajatteli et kun maksaakin palveluista ittensä kipeeksi niin saisi myös parempaa kohteluakin. En voi sanoa että lääkärit olis olleet ilkeitä tai tylyjä, mutta tuntui että he hoitavat vaan sairauksia ja "tapauksia", eivätkä huomioineet kokonaisvaltaisesti ihmistä. Psyykkinen puoli sivuutettiin kokonaan. Voihan se olla niinkin että koska tässä käsitellään niin kipeitä ja intiimejä asioita, että sitä on koko ajan tuntosarvet pystyssä. Toisaalta juuri siksi toivoisi lääkäreiltä empaattisempaa otetta, kun sitä on itse niin herkässä mielentilassa.
Toivottavasti saatte selvää näistä jaarituksista, en oo ihan terävimmilläni (mutta koskapa sitä olis? ).
Tosiaankin mukava tällainen foorumi missä voi tuuletella ja vaihtaa kokemuksia, vertaistukea parhaimmillaan. Kiitos teille rakkaat kanssasisaret! :heart:

 

Joo, musta kanssa kuulosti näin yhtäkkiä toi punktio nukutuksessa oudolta. Mulla on ollut just semmonen käsitys, et just jollain diapamilla. Taikka lääkäri puhu viimeks, et siinä annetaan "kevyt humaus". Tiedä sitten mitä humaus on...

Ja lääkäreistä. Mä oon kanssa julkisella, ja siellä lääkärit vaihtuu. Yks on ollut tähän mennessä sellanen melko tympee, just joka ei paljon antanut toiveita inssillä onnistua. Mut sit toinen on ollut tosi ihana, sellanen et on osannut jotenkin antaa toivoa ja sellanen et sillä ei ole ollut kiirettä, vaan on ehtinyt vastaileen tyhmempiinkin kysymyksiin.

Mä en tiedä onko mulla nuppi menossa lopullisesti sekasin: tulin koiran kanssa lenkiltä, sain ihan hirveet itku-raivarit ihan mitättömästä asiasta. Mies ei ymmärtänyt ollenkaan, et mitä väärää se oli tehnyt, enkä ihmettele. No, sit katselin vielä Jacksonin muistotilaisuutta, ja porasin melkein koko ajan. Enkä edes ole mikään fani tms! Toivotaan et nää pillerit tekee tän mielialanvaihtelun. Ettei korvienvälikin ala reistaan :kieh:

 

Hei,

en nyt enää tunne oikein kuuluvani tänne, ainakaan tällä hetkellä, mutta tulin silti kurkkimaan. Chloen uutiset pistivät aika hiljaiseksi. Olin niin varma, että sinun raskautesi nyt onnistuu. Itsellänihän on myös kokemus keskenmenosta reilun vuoden takaa, ja se oli kyllä elämäni kamalin hetki. Mutta kyllä siitäkin yli pääsee, vaikka aikansa se ottaa. Toivon sinulle paljon voimia tulevaisuutta varten. Uksotaan, että meidän kaikkien vuoro tulee vielä aikanaan.

Kateuden tunteista olette keskustelleet. No minä ainakin myönnän ihan rehellisesti, että olen useinkin kateellinen toisille, milloin mistäkin asiasta. Myös raskaaksi tulemisesta. Olen aika kilpailuhenkinen ihminen, ja ylipäätään luonteeltani taipuvainen kateellisuuteen, joten miksipä näin suuri asia olisi sitten poikkeus. Kyllä kateus on ihmiselle ihan luonnollinen tunne, omituisempaa minusta olisi jos ei sellaista koskaan tuntisi! Juttelin joskus asiasta terapeutinkin kanssa ja hän sanoi aivan samaa. Itse olen nyt ajatellut, että kun kateudesta on mahdotonta päästä eroon niin lienee sitten parempi myöntää se rehellisesti niin itselleni kuin muillekin.

Juuri tällä hetkellä olen kyllä niin onnellinen, että en kadehdi ketään maailmassa enkä vaihtaisi osaani kenekään kanssa! Meistä tosiaan tuli nopealla aikataululla vuoden ikäisen pellavapäisen pojan sijaisvanhemmat. Olemme aivan rakastuneita poikaan: kun näin hänet ensimmäisen kerran, niin ensimmäinen ajatus oli että oma lapsenikaan ei voisi tuon suloisempi olla. Hän tuntuu kaikin puolin aivan kuin meille tehdyltä. Olen jopa miettinyt, onko tällä kaikella sittenkin joku tarkoitus. Eivätkö hoitomme onnistuneet sen takia, että meidän tehtävänämme olikin antaa tälle lapselle koti? Ja jos joskus vielä jatkamme hoitoja ja saamme ihan oman lapsen (tosin meidän tapauksessamme se tarjoittaisi lahjasiittiölasta), niin ihan varmasti rakkautta riittää tasapuolisesti molemmille. Jos hoidot eivät koskaan tärppää, niin yritämme sitten varmaan saada toisenkin sijoituslapsen, ehkäpä sitten pienen tytön.

Näiden hoitojen aikana olin jo välillä kadottanut uskoni sanontoihin "asioilla on tapana järjestyä" ja "kaikella on tarkoituksensa". Mutta nyt voin kyllä taas täydestä sydämestäni uskoa niihin!

Vielä punktiosta piti kirjoittaa. Se on tosi yksilällistä, sattuuko punktio vai ei. Toiset kertovat, että se ei tuntunut lainkaan, kun taas itselläni se on sattunut aivan h**vetisti joka kerta (4 kertaa), vaikka olen saanut maksimimäärät lääkitystä. Toisaalta taas olen aina toipunut punktioista tosi nopeasti. Joillakin on tainnut olla jälkeen päin paljon enemmän kipuja. Eli kyllä sitä on aika mahdotonta etukäteen sanoa, miten punktio tulee jollakin toisella menemään.

Mulle on tarjottu mahdollisuutta nukutukseenkin, mutta kieltäydyin kuitenkin siitä. Nukutushan on aina kuitenkin riski, ja toisaalta punktio kestää kuitenkin sen verran lyhyen aikaa, että kyllä siitä hammasta purren selviää vaikka se sattuisikin.

Silloin kun mulla oli keskenmeno, jouduin kaavintaan ja se tehtiin nukutuksessa. Silloin ei ollut vaihtoehtoja, kun raskaus oli jo sen verran pitkällä ettei läkkeellinen tyhjennys enää käynyt päinsä. Pelkäsijn nukutusta tosi paljon etukäteen, mutta ihan hyvin se meni. Eihän sitä ehdi edes tajuta, kun nukahtaa, ja herätessäni olo oli heti ihan hyvä. Janotti vain kauheasti.

Nyt toivotan kaikille teille oikein hyvää kesän jatkoa ja voimia hoitoihinne! Palailen taas joskus piipahtamaan.

Mustaruusu

 

Keskiviikkoa kaikille!

Eilisistä hepuleista on selvitty, aamulla oli tosin kiva herätä naama turvoksissa ulvomisesta. Jälleen kerran asiaa pohdittuani luulen et pillereillä on osansa ja sit varmaan kun padot lähti auki, päästelin kaiken pahan olon kerralla pois. Vai onko jollain tietoa et aiheuttaako ne e-pillerit mielialanvaihteluita?

Musta on mukava lukea Mustanruusun sijaisvanhemmuudesta, mielelläni lukisin kuulumisia enemmänkin. Mistä sitä tietää vaikka se tulis jossain vaiheessa itellekin ajankohtaseks, vaikkei vielä tunnukaan siltä.

Tosta nukutuksesta, mut nukutettiin sillon viime vuoden lopulla kun se myooma poistettiin. Mulla se ei ollut hyvä kokemus, mä en meinannut herätä siitä millään, vaikka piti olla kevyt vaan. Sen piti olla et aamulla sinne ja iltapäivällä kotiin, mut kun en selvinnyt siitä tokkurasta millään, ne piti iltaan asti, ja sittenkin tuntu vaikeelta päästä pois. Eli jos saa valita, niin ei nukutusta, kiitos. Ihan vaan diapamilla... Noh, kaikki aikanaan.

Toivottavasti te ette jo kyllästy näihin mun jaarituksiin :ashamed: . En viitsi miestä kiusata nyt pariin päivään, kun eilen tais saada yliannostuksen . Ja sitäpaitsi se lähti taas jonkun muun autoa roplaan.

Iines

 

Hei pitkästä aikaa!
Sori ei ole oikein ollut mahdollista kirjoittaa, mutta olen käynyt kurkkimassa kuulumisianne. Chloe olen todella pahoillani kokemastasi ja toivon roppakaupalla onnea uuteen yritykseen, toivottavasti pääsette siihen pian!! :heart: Todella tollo se lääkäri, kommenttinsa oli sieltä ja syvältä! :kieh: |O

Electra kiitos tsempityksistä! Vaan eipä onnistanut tällä kertaa. Vuoto alkoi jo pp11. Veritestissä kävin 3.7. (pp14) niin kuin oli määrätty, mutta negaahan se tietysti oli. Viime viikko meni aika lailla alamaissa, mutta kiirettä oli niin töissä kuin muutenkin, joten ajatukset eivät päässeet niin kovin kiertämään pettymyksen ympärillä. Klinikan kesätauon jälkeen sitten suunnataan katseet PAS:iin.

Marjaana tervetuloa mukaan! Toivottavasti Clomeilla tärppää.

Iines tämä on niin hyvä paikka purkautua, että anna tulla vaan! :hug: =) Ollaan varmaan kaikki enempi vähempi "hormonihirviöitä" niillä cocktaileilla mitä joudutaan ottamaan.

talvikauris kiinnittymissäteitä sinne oikein tulvimalla! Hyvä ettei hyperiä tullut.

Kaikille oikein mukavaa kesää ja lomaa suosipa säät tai ei!

Mullu

 

Electra kiitos listan päivittämisestä! Voisitko lisätä kohdalleni:
Yritystä (tjot) alkuvuodesta 2000, tutkimuksiin 2005. Miehellä vähänlaisesti ja hitaasti liikkuvia siittiöitä, minulla epäillään oikean munatorven tukkoisuutta ja lievää PCO:ta. Yrityksessä ja hoidoissa välillä taukoa sairastelujen takia. 3xIUI 2006, kaikista negaa. 1. IVF/ICSI 1/2007 keskeytyi sairastumisen takia, uusi yritys 11/2007, negaa. 2. IVF/ICSI 2/2008 plussa, mutta km ja kaavinta 9+1. 3. ICSI 6/2009 negaa. PAS suunnitelmissa loppukesästä/alkusyksystä 2009.

 

Mullu, oli ikäviä uutisia sulla :hug: Laitoin listaan tietosi. Kova on ollut sinunkin polkusi. Ei mene elämä niin kuin sen haluaisi menevän.. Kovasti voimia sulle toivon. Työhön voi kätevästi hukuttaa murheet, mutta älä huhki itseäsi puhki. Nauti myös kesästä!

Iines, kyllä ne pillerit voi aiheuttaa mielialanvaihteluita. Aikanaan popsin pillereitä minäkin, mutta en niitä kovin montaa vuotta voinut käyttää. Eivät tuntuneet sopivilta ja vaihdoin merkistä toiseen. Lopulta lopetin, kun maksa meinasi yksistä pillereistä poksahtaa. Gyne epäili alkoholinkäyttöäni ja ihmetteli, kun maksa-arvot lähtivät laskuun, kun itse päätin pillerit lopettaa. Samalla kun lopetin, lakkasi käsittämättömät raivaritkin, jotka sai mut välillä aivan sekaisin. Oli siina taustalla muutakin, masennusta, mutta selvästi pillerit, joiden piti olla mietoja, sekoitti mielialojani entisestään.