35+ Lapsettomat

Electra kiitos vastauksestasi!!! Jotain semmosta vähän aavistelinkin. Oon mäkin joskus syönyt, mut siitä on niin kauan etten enää muista. Kiva tietää ettei korvienväli oo ihan hajoomassa Sanoin miehellekin et nää pillerit tekee mut hulluks.

(muok) Jep. Katsoin lääkeinfosta et yleiset haittavaikutukset mm. masentunut mieliala ja mielialanvaihtelut. Ei hyvä homma... Toivotaan et jatko menee paremmin.

 

Hei vaan kaikille aktiivisille ketjulaisille! Itsekään en osaa vielä täältä pois pysyä. "Kotiketju" tuntuu edelleen tutuimmalta. Kukas muuten olikan löytänyt Tikrun jostain odottajien ketjusta? Olisi kiva seurailla kuulumisia?

Electra, kiva ja kiitos, että päivitit minunkin tietoni listaan!

Chloe, kurjaa kohtelua sait lääkäriltä. Mutta tuo kyllä osoitti minunkin havaintoni samoiksi. Lääkäreissä on niin hurjasti eroa. Toiset ovat empaattisia, hoitavat oikesti potilastakin eikä vain vaivaa ja vastaavat myös sen mukaan. Toiset ovat umpimielisiä ja fakkiutuneita yhden asian tuijottajia. Erot on täälläkin konkreettisesti huomattu, kun klinikan lääkärin viimeiset ohjeet ja neuvolalääkärin jatko poikkeavat totaalisesti toisistaan. Minä mm. käytän edelleen viikolla 14 Lugesteronia, vaikka se on pakkauksen mukaan nimenomaan kielletty eikä ehkäise vuotoja tai ennenaikaisia supistuksia. Mutta pitäisikö tässä kapinoida lääkärin ohjeita vastaan... No, mutta aiheeseen. Minulle klinikan lääkäri tosiaan sanoi tuosta km-jälkeen raskautumisen jonkinasteisesta paremmasta mahdollisuudesta. Peruste oli suunnilleen se, että elimistön oma hormonitoiminta on vielä tehokkaimmillaan. Mutta ei kai näistä lopullisesti voi mitään sanoa. Toivottavasti Chloe olosi tosiaan pikku hiljaa jo helpottaa. Ja teillä tosiaan hoidot ovat tuottaneet hyvää tulosta, toivottavasti jatko sujuu samaan tahtiin!

Marjaana, tarinasi ja tuntemuksesi kuulostivat tuttuakin tutummilta. Itseensä käpertyneenä sitä vaan kuvittelee, että on ainoa selkärangaton kateellinen, turhautunut ja masentunut asian kanssa kamppaileva. Tervetuloa mukaan, tässä pinossa on valtava voima ja upeita, monesta liemestä selvinneitä naisia.

Mustaruusun tarina on myös ihanan lohdullinen. Ratkaisuja voi olla niin monenlaisia. Kiva kuulla, että pieni mies on sujahtanut arkeenne noin hienosti. Anteeksi, että kysyn ehkä arkaa tai outua kysymystä, mutta onko sijaislapsen sijoitus aina pysyvä? Vai voiko alkuperäisen perheen tilanne vaikuttaa sijoitukseen?

Iines, tsemppiä pillereiden kanssa tuskailuun. Itse olin samassa tilanteessa viime lokakuussa. Popsiminen sapetti armottomasti, myös oireet tuntuivat rajummilta kun pitkästä aikaa aloitti kuurin.

Talvikauris, malttia ja hyvää mieltä piinailuun!

Vielä omasta tilanteesta sen verran, että huolimatta Lugesteronista ja muista varotoimista, olo on hyvä. Ehkä pieni vatsakin alkaa jo näkyä. Mutta henkisesti en koe olevani edelleenkään kovin raskaana. Pelko menettämisestä on vaan kertakaikkiaan niin kova, en olisi uskonut. Huolimatta tilanteeseen liittyvästä ilosta ja suunnitelmista, jota mielessä tulevaisuuden varalle pyörii, valmistaudun koko ajan pahimpaan. Niin syvässä istuvat menneet pari vuotta. Ihmeellistä sekin.

Kesäiloa vielä kaikille roppakaupalla!

 

Vaahtis, mulle klinikan lääkäri sanoi, että jos raskaustesti on positiivinen, Lugesteronit voi lopettaa annosta pienentämällä muutaman päivän kuluttua. VL:ssa taas niitä olisi pitänyt jatkaa useampi viikko. Riipuuko limiksen lähtötilanteesta vai mistä tuo erilainen käytäntö, en tiedä. Juttelin asiasta viimeksi lääkärin kanssa, mutta en enää tarkkaan muista ohjeita tai mitä hän sanoi, kun ohjetta ei ollut syytä noudattaa.

Tikru on Odotusaika-puolella Elokuisten leijonanpentujen pinossa. Aika erilaista on meno siellä kuin täällä, mutta kyllä sinäkin jossain vaiheessa itsesi löydät tuolta puolelta. Kun usko lapsen saamiseen kasvaa, alkavat nämä tämän pinon kuviot tuntumaan jossain vaiheessa etäisemmiltä. Se on sitä luonnon kiertokulkua, mutta mielellään sinua täällä tavataan :hug:

 

Heips!

Arvatkaapa kenellä alkaa tänään loma? Miullapa tietennii! B) Ja viimeaikojen ikävistä tapahtumista huolimatta meinaan nauttia siitä täysin rinnoin. Luomuillakin meinataan Koitan nyt miehen kanssa kerätä voimia syksyn tuleviin koitoksiin. Tärkeintä on, että saamme olla yhdessä, ei niin väliä mitä tehdään tai paistaako aurinko vai sataako.

Kateudesta vielä muutama sana: On minullakin ollut ja on välillä vieläkin kausia tai hetkiä, jolloin olen tuntenut kateutta ja katkeruutta. On ollut vaikeaa näiden vuosien aikana, kun työkaverit ja naapurit ovat raskaana tämän tästä. Vertaistukikin on ollut kaksiteräinen miekka, se joka ensin on ollut lapsettomuuden jakanut kanssasisar, onkin yhtäkkiä ollut tuleva äiti ja itse on jäänyt rannalle ruikuttamaan. Vasta nyt kun itse olen ollut raskaana ja kokenut keskenmenon, tiedän miten paljon pelkoja siihen liittyy. Ikävä kyllä itselläni pahimmat pelot toteutuivat. Olen myös tällä hetkellä työpaikalla, jossa on hyvin perhekeskeisiä ihmisiä, jotka puhuvat kaiket päivät lapsistaan. Pakostakin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka olen heidän lapsiaan tavannutkin ja pidän heistä kovasti.

Yksi pahimpia koitoksia oli, kun mieheni paras kaveri pyysi vuosi sitten meidät lapsensa kummeiksi. Pariskunta ei tiedä lapsettomuudestamme, eikä hoidoista. Olisin halunnut kieltäytyä, mutta suostuin sitten kuitenkin. Pelkäsin ristiäisiä ja sitä, että minun piti pitää sillä herkällä kastamisen hetkellä lasta sylissäni. Ihme kyllä se olikin eheyttävä kokemus. Pieni lapsi sylissä on niin suuri ihme ja elämän rikkaus, että suon sen rakkauden mielelläni muille, vaikka en itse saisikaan. On myös ilo, että elämässämme on muita lapsia, vaikka omia ei olekaan. Vaikka se välillä onkin haikeaa ja surullista. Pahimpina vuosina erkaannuin jopa sisarusteni lapsista, jotka ennen olivat minulle läheisiä, en vaan kestänyt katsella toisten perheonnea, sitä miten he elivät todeksi suurinta haavettani. Onneksi se vaihe meni ohi ja välit ovat palautuneet. Veljeni tyttö on nyt teini-iässä ja olemme läheisiä, olemme paljon tekemisissä ja matkustellet ulkomaillakin yhdessä. Meitä yhdistää taiteellisuus ja kiinnostus taiteeseen.

Mustaruusulle piti kommentoida. Ensinnäkin kiitos sinulle lohduttavista sanoistasi. Keskenmeno on todellakin kamalampia asioita, mitä nainen voi kokea, varsinkin lapsettomuusvuosien jälkeen. Se, miten kuvaat sijaisvanhemmuuttanne ja rakkauttanne "pieneen pellavapäähän" oli kovin liikuttavaa. Ajattele miten arvokkaan lahjan annatte tuolle pienelle lapselle, joka on saanut kovan alun elämälleen! Rakastava koti on parasta, mitä lapselle voi antaa, on kyseessä sitten oma biologinen lapsi tai sijaisperhelapsi. Todellakin, ehkä kaikella on tarkoitus, vaikka välillä sitä on vaikea uskoa. Kun aikaa kuluu, asiat tavalla tai toisella yleensä selviävät, vaikka lopputulos ei aina ole se, mitä ensin luuli yksinomaan haluavansa ajatellen, ettei mikään muu kelpaa. Kun nöyrtyy elämän edessä, löytää usein juuri sen mitä ei edes tiennyt tarvitsevansa tai haluavansa. Sijaisvanhemmuus muuten kiinnostaa myös minua, olen pohtinut sitä jo vuosia. Siis vaikka oman lapsen saisimmekin. Pitäisi vaan saada mies lämpemenemään enemmän asialle. Ei hän ehdotonta eitä ole sanonut, mutta haluaa ensin katsoa hoidot läpi.

Mullulle lämmin halaus!

Iines, tunteiden heittelyä oli minullakin hormonien aikana. Kuuluu asiaan. Ajattele miten tavallinen kuukautiskiertokin hormoneineen pyörittää naisen tunteita, saati sitten ne hevoskuurit, mitä meihin hoitojen aikana pumpataan. Mutta onneksi se vaikutus on vain väliaikaista.

Vaahtokarkille edelleen roppakaupalla suojelusenkeleitä raskauteen (meidän pikkuinen saa liittyä enkeliparveen suojelemaan teidän pientä!) On kiva että olet vielä meidän joukossa. Kiitos rohkaisusta!

Hyvää viikonloppua kaikille! :heart: :heart:

 

Moikka vaan taas!

Ensinnäkin kiitos kaikille ymmärryksestä, pakko vaan on teille tänne tuulettaa, kun ei voi määräänsä enempää ukollekaan kiukutella. Rajansa varmasti senkin ymmärtämisellä. Eikä miehet kuitenkaan näitä tajua, vaikka kuinka koittais selittää. On ne hormonit vaan niin ihmeellisiä!

Chloe, hyvää lomaa! Mulla kanssa samat mietteet, et keleillä ei niin väliä, kunhan saadaan olla yhdessä. Tosin nää mun hepulit vähän pilaa tätä, mut koitan käyttäytyä

Mulla on myöskin ollut vaikeeta olla lapsiperheitten kanssa tekemisissä. Vaikkei se multa pois olekaan se heidän onni, mut silti se saa ajatukset siihen et onkohan meillä koskaan sellasta jne. Ja pakko on myöntää et oman oloni mukaan olen jättänyt vähemmälle sellaset vierailut.

Ja vielä tota kummi-asiaa. Meillä jonkin aikaa sitten ihan sama tilanne, paitsi ettei oltu onneks sylikummeja. Ja ihan sama, meilläkään ne lapsen vanhemmat ei tiedä meidän tilanteesta. Kyllä se oli aika kova paikka.

Pitää mennä taas, hyvää alkavaa viikonloppua jokaiselle teille!

Lomailija-Iines B)

 

Kysymys hyperstimulaatiosta

Heippa kaikille ja kiitos plussatuulista =)

Taalla sita makaillaan maha aivan turvoksissa...siirrosta on siis reilu viikko. Nyt alkoi hiukka pelottamaan hyperi, koska minun on vaikea liikkua ja maha on iso pallo. Olen viela parjannyt ilman sarkylaakkeita, mutta ei taida olla kaukana, etta niita tarvitsee alkaa nappailla.

Onko kukaan muu kokenut hyperia? Missa vaiheessa pitaa huolestua ihan tosissaan? Voinko ajatella niin, etta tama pahenee jos en tee mitaan toimenpiteita esim. mene sairaalaan?

Kiitollisena vastauksia odotellen,
Talvikauris

 

Vaahtokarkki toki saa kysyä, eikä kysymyksesi ole outo vaan sehän se on se ensimmäinen asia jota kaikki kysyvät sijaislapsiin liittyen. En itsekään tiennyt asiasta mitään ennen kuin kävimme Pride-koulutuksen. Sijoituksia on olemassa lyhyt- ja pitkäaikaisia, ja itse saa toivoa millaiseen haluaa ryhtyä. Me toivoimme mahdollisimman pientä lasta ja sellaista, joka tulisi pitkäksi aikaa, luultavasti aikuiseksi asti. Lapsen vanhempien tilanne on sellainen, että hän tuskin voi palata heidän luokseen koskaan. Täyttä varmuutta asiasta ei tietysti koskaan ole. Mekin kovasti mietimme etukäteen juuri näitä asioita. Pelkäsimme, uskaltaako lapseen kiintyä ollenkaan kun hän ei kuitenkaan ole meidän lapsemme vaan aina on olemassa mahdollisuus että hänet otetaankin pois. Mutta kumma kyllä, nyt kun lapsi on oikeasti olemassa niin ei sitä ollenkaan enää mieti samalla tavalla. Kyllä hän tuntuu ihan meidän lapseltamme, ja ajattelen niin että nautimme nyt jokaisesta päivästä jonka saamme hänen kanssaan olla. Vaikka ne päivät joskus loppuisivatkin niin ei se aika silti ole hukkaan mennyt vaan olemme itse saneet elää lapsiperheen elämää, jota muuten emme olisi ehkä saneet kokea ollenkaan. Ja olemme myös antaneet pienelle ihmiselle korvaamattoman lahjan auttaessamme häntä elämässä eteenpäin sen ajan minkä hän on luonamme, oli se aika sitten lyhyt tai pitkä.

 

Huhuu, missä te kaikki ootte? Lomailemassa tietysti. Kunpa osaisin kanssa unohtaa pariks viikoks tän, vaan ei. Ja jos hetkeksi ajatukset menee muualle, niin eikös seuraavan nurkan takaa tule joku isomahainen vastaan. Tänään taas lievää katkeruutta ilmassa.

Ja tähän asti on mielialat pysyneet ihan ok, mut nyt oon huomannut aamusta asti et ihan ihmeelliset mitättömät asiat ärsyttää. Huh. Pitää koittaa keskittyä siihen ettei räjähdä miehelle syyttä suotta. Ei oo silläkään helppoo tälläsen äkäsen akan kanssa :kieh: Eli puran tän taas tänne.

Mut se mun korvienvälistä. Mites talvikauriin olo, onko jo parempi? Ja miltä muuten tuntuu, eikös testipäivä ala lähestyyn? Tais olla joku muukin piinailija, millä meiningillä?

Hammasta purren Iines

 

Heissan Iines plus kaikki lomalaiset!

Iines Tsemppia pillerikuukauteen! Pillerit eivat itselleni aikanaan sopineet yhtaan. Nuppi oli ihan sekaisin. Sekin menee ohi aikanaan... ja sitten paasette toimiin! Milloin sulla alkaakaan ne piikit?

Taalla hyperi jatkuu. Maha tuntuu melkein ylipumpatulta rantapallolta... Oon ollut saikulla jo monta paivaa...

Mutta ilouutinen on, etta plussasin! =) Tuntuu ihmeelliselta, koska on ensimmainen plussani ikina, koskaan, milloinkaan!!! Sen takia jaksaa jotenkin tata muuten tukalaa oloa. Oikeesti maha on samanlainen kuin joillakin 5 kk...

Nyt vaan toivon, etta pikkuinen pysyy ja jaksaa kyydissa. Kiitos kaikille kannustuksesta ja plussatuulista !!!!

Ihmeesta kiitollinen talvikauris

:heart: :hug:

 

talvikauris mahtavaa!!! Onnitteluja roppakaupalla! :heart: :flower:

Tästä taas saa vähän uskoa tähän hommaan, et tässä on jotain järkeä. Mitä enempi se hoito lähestyy, sitä enemmän mua on alkanut mietityttään se. Ja vähän jo pelottaankin... :ashamed: Mut mahtavaa että plussasit, ja vieläpä ekalla kerralla.

Mulla alkaa ne piikitykset kahden viikon päästä. Kävin ne jo tilaamassa, kun täs ei tiedä milloin ehtii ennen sitä. Ovat sitten apteekissa valmiina odottamassa noutoa.

Ja joo, pillereistä menee tosiaan nuppi ihan sekaisin. Toivon tosissani et tän jälkeen ei IKINÄ enää tarvi niihin koskea. Vielä reilu viikko niitä kuitenkin pitäis popsia :headwall:

 

Kiitos Iines

Kylla tata on vaikea uskoa todeksi, etta on ekasta kerrasta onnistunut.

Minkalaiset asiat sua arveluttaa nyt kahta viikkoa ennen piikittelyjen alkua? Itse olen huomannut, etta varmaan kaikki huolet/murheet/pelot yms. ovat olleet tarpeen itselleni, tavallaan olen valmistautunut henkisesti ottamaan uuden elamanvaiheen vastaan. Kaikkeahan voi toki tapahtua mutta olen valmis uuteen muuttuvaan elamaan!

 

No joo, lähinnä mietityttää et kestääkö nuppi tän rumban. Sitä tietysti toivoo et hoito tuottaa tulosta, mut pettymykseenkin pitäis kai varautua. Se on kova isku jos/kun se tulee.

Sit edelleen mietin noita työkuvioita. Mulla ei tod. ole mahdollista kertoa näistä siellä. Pomo on ihan uskomaton, mä en luota siihen pätkääkään. On ennenkin möläytellyt muitten henk.koht. asioita. Myös työkaverit on aika kovia juoruaan. Että kiva on paikka :kieh:

Niin ja piikeistä mietityttää se, et mitähän sivuvaikutuksia niistä mahtaa tulla, kun näillä jo nuppi sekoo. Eikä noi insseissä käytetytkään ihan ilman haittavaikutuksia mennyt..

Mites se muuten menee, montako päivää siitä punktiosta tulee sairauslomaa? Ja missä vaiheessa se siirto on?

Mä taidan olla (ai miten niin?) kauhee stressaaja. Ihmekään et nupissa heittää!

 

Paljon onnea Talvikauris! :flower: Ihana uutinen, että joku tässäkin pinossa plussan saa. Toivottavasti turvotus myös laskee vähitellen.

Tsemppiä kaikille!

T. Hillevi
vähän alamaissa, kun uudesta hoidosta ei tietoakaan..

 

Heippa vaan !
Terveisiä siis Pärnusta ! Oltiin muutama päivä siellä, kun lomalla nyt ollaan ! Yes !!
Piti käydä Virossa asti nahkansa polttamassa, naamakin on palanut ihan sen näköinen kun olisi muutaman viikon ryyppy putki takana...

Onnittelut Talvikaurikselle ! :heart:
Ja Hildelle tsemppiä uuteen hoitoon siten kun sen aika koittaa :hug:
Nautitaan nyt kesästä ja ihanista ilmoista ! Ladataan akkuja talvea varten :wave:
t.maariaa (meillä rakenne ultra kahden viikon päästä, jännää kumpikohan siellä asustelee).

 

Kiitos onnitteluista Hillevi! Voimia uusien hoitojen odotteluun :hug:

Maariaalle myos kiitokset! Rakenneultraan tsemppia! Toivottavasti kaikki on kunnossa ja tyyppi nayttaytyy hyvassa kulmassa

Iines mietiskelemasi kysymykset ovat varmaan olleet kaikkien mielessa ennen hoitoja. Minulla piikittelyt menivat ihan hyvin, ei tullut muuta kuin kivistava olo alavatsaan ja piikitykset jannitti. On kylla vaivanarvoista.

Taytyy sanoa, etta taman hyperin kanssa on hermot tiukalla. Kun ei ole helpotusta nakopiirissa. Olen kiitollinen, etta olen raskaana ja samaan aikaan kateellinen 'normaaleille', joiden vatsa pullistuu vasta paaaaljon myohemmin... Samalla tuntuu tyhmalta olla kateellinen kun viimein on raskaana! Voi tata naisen elamaa

t. Talvikauris

 

Talvikauris, hurjan paljon onnea! on varmaan aika helpottava tunne saada plussa ekasta hoidosta, vaikka tie siihen asti on ollutkin pitkä. Toivottavasti hyperi hellittää. Ja kyllä täällä ainakin oli maha ihan alkuviikoilla turvoksissa omituisesti ilman hyperiäkin...

Hilleville kärsivällisyyttä kesään, toivottavasti odottelu palkittaisiin tällä kertaa kestävällä tuloksella!

Iines, lääkkeiden vaikutukset on hirveän yksilöllisiä jo annostenkin vaihtelun vuoksi. Näin tässä vaiheessa jälkikäteen voin itse sanoa, että taisin saada tosi vähän sivuvaikutuksia. Ainoastaan pitkän kaavan stoppilääkkeet (piikki + synarela) oli kurjia kuuminen aaltoineen. Ja näköjään kaikkeen tottuu, omituisiin oireisiinkin ja siihen, että kroppa ei tunnu ihan omalta jatkuvan hormonikuormituksen kanssa.. Punktionkin sairasloma taitaa vaihdella klinkan mukaan. Ekasta en ollut päivääkään ( ei kyllä edes tarjottu niin vähäisen follimäärän vuoksi) ja toisesta taisin olla päivän itse punktiopäivän lisäksi. Kolmas osui perjantaille eli viikonloppu meni toipuessa. Mutta tähänkin vaikuttaa kyllä varmaan follien määrä ja oma kunto + toive + työn laatu.

Maarialle onnea rakenneultraan, meinaatte siis selvittää sukupuolta, jos se näkyy? Täällä samat fiilikset, vaikka odottelua vielä kuukausi tuohon pisteeseen.

Hurjasti voimia kaikille, jälleen kerran!

 

Aikaa on vierähtänyt liikaakin siitä, kun viimeksi kävin kurkkaamassa kuulumisia tässä aloittamassani pinossa. Aluksi oli todella vaikeaa siirtyä tuonne odotus-puolelle. Siellä "meno" on niin kovin erilaista kun täällä tutussa porukassa. Paljon tarinoita tyyliin jätin pillerit pois ja hups, heti olinkin raskaana ja niin paljon nuoria äitejä, jopa lähes 20 vuotta nuorempia.

Kertaukseksi niille, jotka eivät ole samaan aikaan palstailleet tarinani;
Aloimme toivoa lasta 2004 elokuussa. Noin vuosi mentiin eteenpäin, eikä mitään tapahtunut. Puolentoista vuoden päästä tehtiin perustutkimukset, joissa ei löytynyt mitään syytä lapsettomuuteemme tuubatkin olivat auki. Sitten kokeiltiin inseminaatiota. Ultrassa lääkäri löysi kystan, joka poistettiin laparoskobiassa, yllätys yllätys samalla löytyi yllin kyllin endometrioosia. Selittämätön lapsettomuus selvisikin sitten sillä.

2007 syksyllä aloitimme Naikkarilla lapsettomuushoidot; ensimmäinen hoitokierros yksi tuoresiirto, toinen kierros keväällä 2008 yksi tuoresiirto ja yksi pakkassiirto, lokakuussa 2008 yksi tuoresiirto, josta kauan kaivattu plussa. Kaikista muista hoidoista oli tuloksena tyylipuhdas nega, tämä oli viimeinen hoitokierros julkisella puolella ja olimme mieheni kanssa valmiit jo heittämään kirveen kaivoon, mutta kuinkas sitten kävikään. Lähes tarkalleen 5 vuotta siitä kun aloimme lasta "yrittää" olemme saamassa kauan toivotun lahjan.

Nyt laskettuaika häämöttää (5.8.) eli raskauden loppusuora on alkanut. Olen melkoinen tankki ja vaapun täällä kotosalla laittamassa paikkoja valmiiksi uudelle perheenjäsenellemme. Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin. Tulen kertomaan kuulumisia sitten, kun jotain on "tapahtunut".

Iso halaus teille kaikille, odotan kovasti, että saisin seuraa tuonne odotuspuolelle. Pitelen peukkuja ja varpaita pystyssä kaikille, joilla hoidot on menossa ja onnittelut niille, jotka ovat saaneet iloisia uutisia.

Ihania kesäpäiviä toivotellen

Tikru

 

Tervehdys taas välillä!

Me vaihdettiin maisemaa totaalisesti, ja autossa on tullut istuttua puutumiseen saakka. Nyt ollaan keskellä ei mitään. Ei ole viime päivinä ihan niin paljon ehtinyt pyöritteleen näitä omia tunnelmia. Tokihan ne alkavat hoidot mielessä on, kun piikittelyyn aikaa enää reilu viikko. Mut maiseman vaihto teki hyvää, ei ihan joka hetki nää pyöri, eikä ole ehtinyt saamaan "hepuleitakaan"

Onpas taas mukava lukea lisää näitä onnistumistarinoita, kuten Tikrulla. Tsemppiä kovasti loppumetreille!

Mites talvikauris, joko helpottaa?

Mites muilla menee?

Jatkan hyttysten tappamista, ja odottelen saunaan pääsyä (vielä toistaiseksi siiderin kera)
Iines

 

Paljon kiitoksia Tikru70, taman ketjun perustamisesta ja onnea kauan toivotusta raskaudesta!! Kaikkea hyvaa loppumetreihin! Tasta ketjusta: On ihana jutella vahan varttuneempien kanssa! Vaikka itsekin plussasin viime viikolla, niin odottajien puolelle meneminen tuntuu viela hiukan vaikealta. Ehka sitten, kun on kuullut sydanaanet ja etta kaikki on kunnossa...Milloin itse siirryit odottajien keskusteluun?

Vaahtokarkki missa vaiheessa raskautta sina menet?

Iines, enaa viikko ja paaset aloittamaan prosessin! Ihan hyva idea vaihtaa maisemaa, jotenkin se rentouttaa aina parhaiten, etta paasee vahan uusiin ympyroihin.

Mun hyperi on kestanyt aika kauan. Olen ollut kotona, saikulla koko viime viikon. Talla viikolla torstaina olisi tarkoitus palata toihin. Maha on vielakin iso pallo, mutta hiukan 'pehmeampi' ja nukkunut olen ihan hyvin jo pari yota. Eli olen parjannyt jo yot ilman Panadolia ja kavelya. Eli parempaan suuntaan mennaan! Kaipa mun pitaa vaan hyvaksya, etta minun raskauteni nyt on tallainen. Etta on iso maha jo alusta alkaen!

Tsemppia kaikille hoidossaoleville, yrittajille, piinailijoille ja hoitoja odotteleville!

t.isomahainen Talvikauris

 

Heippa kaikki!
Ihania kuulumisia Tikru70 :heart: ja muitakin onnistumisia pinossa, onnea kaikille tasapuolisesti! :flower:
Meillä lähti nyt viimeinen hoitokierros julkisella käyntiin. Tänään kävin tyksissä ja seuraavaan kiertoon pitäisi päästä pas:siin. Tällä kertaa se tehdään luonnolliseen kiertoon, aiemmin ovat olleet lääkkeellisiä siirtoja. Luuulen että molemmat pakkasessa olevat oljet (kummassakin yksi) sulatetaan ja siirretään jos selviytyvät.
Odotukset eivät ole korkealla, eikä jatkostakaan ole vielä puhuttu.
Yhden hoidonhan saisi kelakorvauksilla yksityisellä, mutta kallista anyway.

Hermot on olleet koetuksella täälläkin, yks sun toinen lähipiiristä on raskaana ja niin helposti. Miten ihminen voi olla kateellinen jopa toisten aamupahoinvoinnista :ashamed:

Ilmeisesti mulla on myös endometrioosi, vaikka kokoajan ovat lääkärit sanoneet ettei ole. Nyt kivut ja oireet kuitenkin voimistuneet sen verran, että päättelivät sitä kuitenkin olevan. Laproskopiaa ei ole tehty, eikä ilmeisesti tehdäkään. Sain reseptin tehokkaampiin kipulääkkeisiin ja siinä kaikki, myös e-pillereitä tarjottiin.
No tästä se taas lähtee, ei muuta kuin tulta päin
B)

 

Hei taas!
Aika rientää, kun kesästä yrittää nauttia täysillä, ja niinpä palstailu on jäänyt vähemmälle.

Electra kiitos listan nopeasta päivityksestä, ja myötätuntoisista sanoistasi! Onhan tämä polku ollut pitkä ja kivinen, ei sitä kellekään soisi. Mutta jossain sopukassa toivo kuitenkin edelleen elää, niin ettei periksi halua antaa, vaan kaikki mahdollisuudet yrittää on käytettävä...

talvikauris IHANAA, ONNEA ROPPAKAUPALLA PLUSSASTA!! Vaikka se ikävästi hyperiä on aiheuttanut/pitkittänyt. Kävin jossain vaiheessa lukaisemassa kuulumisiasi ja mieleen tuli jo silloin että näinköhän olet plussannut, kun hyperistä kirjoitit. Toivottavasti olosi paranee pian, ja pääset täysillä nauttimaan siitä "oikeasta massunkasvusta"!

Chloe toivottavasti lomasi on sujunut oikein mukavissa merkeissä! Me sinnitellään lomailut elokuulle.

sinivatukka onnea tulevaan pas:siin! Toivottavasti endokivut hellittää pian.


maaria ja Vaahtokarkki onnea odotukseen, ja Tikru jaksuja "loppumetreille", pian teillä on se oma rakas nyytti maailmassa! :heart:

Iines hienoa että maisemanvaihto on tehnyt hyvää, nautihan olostasi!!

Nyt pitää taas mennä... Oikein hyvää oloa kaikille, nautitaan kesästä ja kerätään voimia syksylle!!

t. Mullu

 

Piti lista päivittää, että saadaan talvikauriin plussa listalle :heart:

Oli kiva kuulla kuulumisiasi Tikru, vaikka täytyy myöntää, että olen joskus käynyt katsomassa sinua odottajien puolella. :xmas: On ollut ihana huomata, että onnistumisiakin löytyy tällä kovalla taipaleella. Myös Mustaruusun erilainen ratkaisu on herättänyt mielenkiintoa. Kaipa jokainen meistä jollain tavalla tämän lapsettomuuden selättää - jossain vaiheessa.

Mukava kuulla myös sinusta Sinivatukka. Toivotaan, että tämä olisi nyt se kerta, jolloin teillä natsaa. :flower: Vai endoakin vielä? Luulisi, että lääkärit uskoisivat sinua, koska itse parhaiten kroppasi ja tuntemuksesi tiedät. On tämä välillä outoa taistelua.. Kaikkea hyvää tulevaan hoitoon! Periksi ei pidä antaa, kuten Mullu sanoi.

Onnea vatsojen kasvatukseen Vaahtis, maaria ja talvikauris ja kasvaa se vielä Tikrullakin ennen kuin poksahtaa =)

Minä aloittelen toivon mukaan sumuttelut lomareissulla, jos saan puhelinreseptin paikalliseen apteekkiin pohjoisessa ensi viikolla. Klinikka aukeaa vasta ensi viikolla ja hoitava lääkärini on lomalla kuun loppuun, joten saa nähdä kuinka tämän asian kanssa käy. Päivystävä erikoissairaanhoitaja lupasi järkätä mulle reseptin, jottei hoito siirtyisi kierrolla. En älynnyt reseptejä lääkäriltäni pyytää, kun lopputarkastuksessa juhannuksen alla ennen klinikan hoitotaukoa sovittiin uudesta hoidosta samoilla pitkän kaavan kuvioilla. Olin silloin vähän järkyttynyt, ettei pakkaseen ollutkaan jäänyt mitään ja uusi hoito olisikin kokonaan uusi rumba alusta asti. Mutta hyvä, jos asia hoituu tuon ystävällisen hoitsun avulla

 

Listamme

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI huhtikuussa (punktio 20.4.) josta plussa.

Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...

Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä, josta nega. Uudesta hoidosta ei vielä tietoa.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08, 2. IVF alk 21.4. josta nega.

maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005, 5. hoito (ICSI) huhtikuussa (punktio 1.4.) josta plussa. Np-ultra 4.6. rv 11+2 ok.

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega. 2. IVF vk.13, nega. 2 olkea odottaa pakkasessa, joista PAS seuraavaan kiertoon (elokuussa?).

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

Tikru70 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta. LA 5.8.2009

Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI:stä yksi hyvä alkio tuoresiirtoon -> nega. 4. ICSI elo-syyskuun vaihteessa.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, maaliskuussa IVF. Heinä- ja elokuussa napsin primoluteja ja elo-syyskuussa sitten pas.

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuusi ivf-icsi hoitoa takana omilla soluilla. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa. Taustalla 5 negaa ja yksi km 6 rv. Seuraavana on hoito luovutetuilla munasoluilla elokuussa.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI = plussa, km 28.6. vk 9+4, hoidot jatkunee elokuussa

Mustaruusu : 35/mies yli 10 v. vanhempi. Takana yritystä nelisen vuotta joista pari vuotta hoidoissa. Miehellä on todella heikot siittiöt: määrä normaali, mutta huono liikkuvuus, paljon epämuotoisia ja vasta-aineita 100%. Minulla on kaikki muuten kunnossa mutta FSH-arvo on olltu välillä koholla, välillä taas ihan normaali. Takana 4 ICSIä yksityisellä. Munasoluja on aina tullut hyvin, mutta alkioita on tullut aina vain 1-2 siirtokelpoista ja pakkaseen ei ole koskaan saatu mitään. Kolmannesta hoidosta raskauduin, ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta np-ultrassa viikolla 12 todettiin sikiön menehtyneen (keskeytynyt keskenmeno) ja jouduin kaavintaan. Tulossa ehkä yksi lahjasiittiöhoito myöhemmin, jota suunniteltu keväällä. Tällä hetkellä onnellisesti sijaisvanhempana.

LadyGray: kohta 44, kolmisen vuotta yritystä. Mulle tehty 2 inseminaatiota, joista toisesta plussasin - sitten tuli kohtutulehdus, ja ilmeisesti siksi raskaus keskeytyi. Takana on myös yksi ICSI, ja siitä PAS. Passista plussasin jälleen, mutta se meni kesken heti alkuunsa. 2. ICSI toukokuussa, josta nega.

tiki-71: 2. IVF toukokuussa, josta nega.

Iines-74: 35/40, yritystä takana kohta 5 v, hoidossa 8/08 lähtien, lapsettomuuden syy selittämätön. Takana 2 inssiä, 1. IVF vko 33.

talvikauris: 35, 1. IVF/ICSI kesäkuussa, siirto 4.7. josta plussa

sarina13: 1.IVF:n PAS kesäkuussa, josta plussa.

Mullu: 40/40, yritystä (tjot) alkuvuodesta 2000, tutkimuksiin 2005. Miehellä vähänlaisesti ja hitaasti liikkuvia siittiöitä, minulla epäillään oikean munatorven tukkoisuutta ja lievää PCO:ta. Yrityksessä ja hoidoissa välillä taukoa sairastelujen takia. 3xIUI 2006, kaikista negaa. 1. IVF/ICSI 1/2007 keskeytyi sairastumisen takia, uusi yritys 11/2007, negaa. 2. IVF/ICSI 2/2008 plussa, mutta km ja kaavinta 9+1. 3. ICSI 6/2009 negaa. PAS suunnitelmissa loppukesästä/alkusyksystä 2009.

Marjaana71: 37/34 (33), yritystä takana 2 vuotta, tutkimuksiin keväällä 2009, lievä PCO, mies ok, hoitona Clomit vielä pari kiertoa. Yllätysplussa varsinaisia hoitoja odotellessa.



Plussanneet :heart:

Tikru70 (LA 5.8.09)
Maaria
Vaahtokarkki
sarina13
talvikauris
Marjaana71

 

Yllätys yllätys...
Menkkojen olis pitänyt alkaa sunnuntaina, ja koska keskiviikkoon mennessä mitään ei ollut tapahtunut, uskaltauduin tekemään raskaustestin... Ja se näytti plussaa!!!!
Meinasin valahtaa lattialle järkytyksestä. Oli ihan pakko tehdä hetken päästä toinen testi ja sekin näytti plussaa jopa selkeämmin kuin eka (toisenmerkkinen) testi.
Oon vieläkin aivan äimän käkenä, niinkuin ukkonikin. Tää raskautuminen on kuitenkin suuri ylläri, en nimittäin tosiaankaan uskonut onnistumiseen. Meillä on kumminkin vasta kaksi Clomi-kiertoa takana. Olin henkisesti varautunut jo siihen, että syksymmällä siirrytään inssin kautta ivf:ään.
Nyt vaan elällään toivossa että pikku kahvipapu tuolla massussa voi hyvin ja kasvaa terveeksi ihmistaimeksi. Oon vaan vielä niin epäuskon ja ällistyksen vallassa ettei täs nyt oikein tiedä mitenpäin olisi! Mietin tosi pitkään voinko edes kirjoittaa tätä uutista tänne palstalle, kun en edes ehtinyt kirjoittelemaan tänne ku muutaman kerran. Varsinkin kun täällä monet on yrittäneet lasta tosi kauan... Tuntuu kuin olis tullut kuokkavieraana häihin ja heti nappaisi morsiuskimpun. No, onhan meilläkin kaksi vuotta yritystä takana.
Paljon rakastavia ajatuksia ja positiivisia viboja lähettelen täältä, ei paljon nukuta ku päässä pyörii tsiljoona ajatusta! :wave:

 

Marjaana, paljon onnea plussastasi :flower: Älä suotta ujostele asiaa, ihana kuulla että joku onnistuu noin helposti. Paljon onnea matkaan, että kahvipapu jaksaa ja voi hyvin!

Kiva oli lukea myös Tikrun kuulumisia, onnea ja voimia loppukiriin! :heart:

Kaikille mukavaa heinäkuun loppua ja jaksuja vaiheisiinne!
Hillevi :wave: