35+ Lapsettomat

Kylpylästä palattu viikko meni hyvin. Maanantaina ja tiistaina oli vielä kipeä ja vähän keskiviikkonakin mutta sitten helpotti eikä hyperiä tullut. Thänks good !

En oikeastaan edes piinaile ....tää on niin tuttua....känkkäränkkä olo nostaa päätään mikä tulee joka ikinen kuukausi ennen menkkoja...joten..tästä voisin päätellä että ei onnistunut..mutta sekään ei hirveemmin tunnu pahalta..Ehkä sitä jo tässä vaiheessa on niin tottunut niihin pettymyksiin että ei sitä ota niin raskaasti.
Seuraava hoito PAS menee sitten syksyyn..jos siis selviävät pakkasesta....Kesä vietetään iloiten ja vailla kipuja, odotuksia , stressaamista tms.
Ajattelin tuossa viime maanantaina kun makasin huoneessani siellä kylpylässä ja alavatsaa vihloi ja särki että ei JUMALAUTA nyt tää saa riittää !!! :| Ei tätä enää koskaan ja onneksi ei tätä enää koskaan tulekaan..PAS:sihan ei tee kipeeksi tms.

Hillevillebdbdbdbdbdbdb piinapäiviin..
:flower:

Vaahtokarkki - Toivon kaikesta sydänmestäni teille että kaikki menee hyvin :heart:

-Jannika- pp8joka lähtee kahvin keittoon . Tosin heräsin kukkukaan jo ennen 7:mää uni ei vain tullut...mutta ulkona on niin ihana ilma , ettei sitä voi tuhlata sängyssä makaamiseen

 

Hei...! Tulipa mökkeiltyä koko viikonloppu, nyt on naama kuin tomaatti. Kiitos hirmuisesti kaikille myötäelämisestä ja viisaista sanoista, en itse olisi osannut asioita paremmin sanoa, kuin moni teistä...! Nyt kun meidän hoitotie on loppu, olo ei yllättäen olekaan niin tuskainen, kuin ennakkoon kuvittelin. Luulen, että alitajuisesti olinkin sitä asiaa jo työstänyt. Joten kun menkat alkoivat, se oli melkein helpotus. Tiesi, että nyt ei enää piina jatku. Se on tosiaan nyt tässä. Tämän viimeisen hoidon aikana on ollut fyysisesti aika huono olo - kestän huonosti lääkkeitä. Oli pahoinvointia, kuvotusta, tajutonta väsymystä, turvotusta, jotenkin hyvin raskas olo. Ajoittain päässäkin outoa huminaa. Nyt toivon vaan, että nuo hormoonit lakkaisivat mahdollisimman äkkiä vaikuttamasta ja elimistö tasapainottuisi. Tuntuu kuin olisi katujyrän alle jäänyt |O En tiedä, jaksaisinkokaan enää rääkkiä...Mies ei ainakaan enää suostuisi ja ilmoittikin sen jo. Jollain tasolla aion vielä jatkaa yrittämistä ja luomuilua, mutta en enää niin "vakavasti", jos ymmärrätte... Yritän antaa periksi, pehmeästi... Hassu olen, tilasin jo netistä amerikkalaisia oppaita tyyliin "How to boost your fertility" mökkilukemiseksi Ihmettelin samalla, miksi suomeksi ei ole mitään vastaavaa - vai onko? Yritin googlata, mutta en löytänyt mitään...

Se omanavasta. Vaahtokarkki Osuit kyllä ihan ytimeen, kun kysyit, osaako tätä ovea koskaan lopullisesti sulkea! |O Niin kuin tuosta äskeisestä jo huomasit, oma vastaukseni on EI. Ei sitä osaa. Oma mieli etsii uusia ovia, kun yksi sulkeutuu. Kun yhdestä huoneesta luopuu, etsii samalla toista. Tavallaan yrittää luovuttaa, mutta ei kuitenkaan kokonaan voi... Mieli ei suostu luopumaan yhtäkkisesti. Ehkä ajan kanssa... Pieni toivo itää varmasti niin kauan, kuin fsh-lukemat ovat inhimilliset ja ovulointia on... Pienenpieni toivon riekale. Mitähän silläkin tekee, ja miksi siihen niin pitääkin takertua? Tosi hyvä, että sinulla hematooma on rauhoittunut ja kaikki on hyvin! Kunpa vain voisit olla huolehtimatta ja vähän nauttiakin raskaudesta, plussaaminen on kuitenkin niin suunnattoman iso asia! Vaikka ymmärrän kyllä tavattoman hyvin, miten vaikeaa se käytännössä on. Voimakas rutistus ja paljon onnea matkaan, että kaikki menee hienosti!!! :hug:

Hillevi, Jannika ja kaikki piinailijat.... Hirmuisesti teille myös onnea matkaan!!! Jannika, se kipuilu saattoi ihan hyvin olla kiinnittymisestä johtuvaa! Minulla niinä kertoina, kun plussa tuli, oli tosiaan kipuilua pp. 2-4, ja siitä osasinkin odottaa plussaa. Tosin mulla ne eivät sitten kantaneet eteenpäin. Mutta kaikki on vielä aivan täysin mahdollista, plussa saattaa napsahtaa juuri tässä kuussa, joten nyt pois murheiset ajatukset! :heart: Luulenpa Jannika, että tuo lepo saattaa hyvinkin edesauttaa raskautumista! :hug:

Nyt taidan itse ottaa palstailun vähän löysemmin. Piipahtelen kurkkimassa, mitä teille kuuluu, mutta varmaankin vähemmän kirjoitan... Kiitos teille kaikille vielä kerran, matkaseurasta! :hug: Upeita, rohkeita, vahvoja naisia totisesti olette! Kaikille toivon sydämestäni onnistumista!!! :wave:

Nautitaan tästä kauniista kesästä, uuden elämän alusta!

 

LadyGrey - Ihanasti kirjoitit :flower: Itse tein tänään testin ja negahan sieltä tuli. Tosin osastin sitä jo odottaa kun mitään oireita ei ole ollut ja niitä osaa vertailla kun kaksi kertaa se plussa on testiin tullut aikaisemmin. Pettynyt...Joo, olen tottakai mutta ehkä enemmän suoraan sanottuna v***** että miksi ihmeessä menin taas tähän rääkkiin mukaan??? kun olin NIIN vastahankaan koko tätä toista IVF_ää alunperinkin...mietin asiaa pitkään ja vatvoin...ja kun sitten uskalsin niin tämä oli tulos..kipua, pahaaoloa, piikityksiä, turvotusta jne..jnee just namet I got it :$ ja palkka: tyhjä syli, edelleen, ikuisesti. Valitettavaa mutta totta
Huomenna olisi veritesti..enkä tiedä viitskinkö sinnekään mennä..Mitä hyötyä siitä on? Onhan noi kotitestit luotettavia mitä mä teen tiedolla että hcg on vaikka 5...? No, en yhtään mitään ....
Että näin täällä

-Jannika-

 

Jannika :hug: voimia sinulle! Toivottavasti kesän tulo voi edes vähän piristää. Nauti täysillä hoidottomasta ajasta!

Eipä ole minullakaan oireita, mutta vasta pp5, ei kai silloin paljon vielä olisikaan...
ainoastaan suonenvetoa jaloissa.

Aurinkoista hellepäivää!
Hilde

 

Päivittäkää tietojanne, erityisesti uudet. Tiki, tervetuloa pinoon! Onpa ihanaa, että plussanneitakin on vihdoin listalla!



Listamme

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.

Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...

Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21

maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
2. IVF vk.13, nega. 2 olkea odottaa pakkasessa.

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.

Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.

Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.

Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI, varattu aika IVF elokuu

Mustaruusu

LadyGray

tiki-71

Plussanneet

Maaria
Vaahtokarkki
Chloe70

 

Päivitin omia tietojani. IVF:stä tuli siis nega maaliskuussa. Kaksi siirrettiin mutta oireet alkoi jo n. 10 päivää ennen testausta. Masennuin ihan hirveästi enkä jaksanut tännekään kirjoitella, lukemassa olen kuitenkin muiden viestejä käynyt lähes päivittäin.
Toukokuussa jaksoin vasta ottaa Tyksiin yhteyttä ja seuraava käynti on heinäkuun loppupuolella. Siellä ilmeisesti sovitaan seuraavan passin aika, jos vaan jotain selviytyy sulatuksesta.
Odotukset eivät ole korkealla, oikeastaan en jaksa enää uskoa onnistumiseen laisinkaan.
Neljäkymppiä tulee tässä kuussa täyteen ja kolmanteen ivf:n pitäisi jostain kerätä rahat yksityiselle klinikalle käyntiin. Rahojen lisäksi pitäisi löytyä myös sitä uskoa ja toivoakin.
En vaan olisi ikinä uskonut, että miehen kanssa kaksistaan tämä elämä taivalletaan.
Anteeksi omanapaisuuteni, itsesäälissä täällä ryvetään vieläkin :ashamed:

 

Tervehdys taas!

En ole tähän pinoon viime aikoina kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään tapahtumaakaan, paitsi taas tietysti korvien välissä. Nää asiat vaan tuppaa pyöriin ajatuksissa, vaikka hoidoissa onkin kesätaukoa. Nyt ei tosin enää ota niin pahasti päähän se elokuun odottelu. Kaippa se sieltä sitten kuitenkin nopsaan tulee, kunhan pääsee lomaileen jne. Että ihan kohtuullisen hyvillä mielin mennään. Välillä tosin tulee vähän takapakkia.. Tulee mieleen että onkohan tässä mitään järkee edes, jospa meidän on tarkoitus olla kaksistaan vaan. Ja että kestääkö pää kaiken tän läpikäymiseen... Että semmosia.

Vaikka en ole jaksanut kirjoitella kuulumisiani (joita ei edes ole!), oon kuitenkin käynyt lukemassa teidän tilanteita. Aika moni on joutunut pettymään. Kaikille niille
:hug: ja jaksamisia.

 

Hei, voisko Tikru70 lisätä plussanneisiin, hänhän aloitti koko ketjun ja plussasi pitkän hoitohistorian jälkeen. Muistaakseni Elokuussa on Tikrun laskettuaika. :attn: :wave:

 

Tervehdys pitkästä aikaa. En ole vähään aikaan kirjoitellut, mutta olen kyllä seuraillut kuulumisianne päivittäin. Tästä edespäin taidankin vetäytyä taustalle ja piipahtaa täällä vain joskus harvoin.

Lady Graylle ja Tikille halaus. Nyt tarvitaan ajan parantavaa voimaa. Ja silti toivoisin, että jätätte vielä sen oven auki mahdollisuudelle. Joskus siitä ovesta on kävellyt sisään ihme nimeltä lapsi. Ei se helppoa ole, se on vaikeampaa kuin oven sulkeminen, jolloin luopuminen voi toden teolla alkaa, mutta toivon teillä olevan rohkeutta vaalia vielä unelmaa edes mielen taustalla.

Vaahtokarkki, koita todellakin rentoutua ja ajatella kaikkea mahdollista muuta. Toivotaan, että pieni on sitkeä, eikä hematoomista säikähdä. Olet ajatuksissa. Tulethan heti kertoilemaan uuden ultran tulokset?

Jannika, lohtuhalaus negasta. Koita palautua, nauttia kesästä ja sitten uudin voimin eteenpäin kuin Suomen lotta talvisodassa!

Sinivatukka, älä vielä heitä toivoa kokonaan kaivoon! Lapsettomuudessa on vaiheita, välillä väsyy täysin ja usko menee, mutta se voi herätä myös uudelleen.

Koskas Hillevi testailee? Älä masennu oireettomuudesta, ei mullakaan juuri mitään ollut kun plussasin.

Oma tilanne on nyt se, että kävimme maanantaina mieheni kanssa ensimmäisessä ultrassa ja siellä sykki pieni sydän lääkärin mukaan "oikein iloisesti". Pieni oli vain kovin pieni: 3 mm ja joudun uudelleen ultraan viikon päästä kasvun normaalin etenemisen tarkastamiseksi. Minun olisi pitänyt olla ultrapäivänä inseminaatiopäivästä ja viimeisistä kuukautisista laskettuna viikolla 7 + 2, mutta lääkärin mukaan en ole, alkio on kovin pieni. Hän tosin selitti, että inseminaatioissa toisinaan käy näin. Ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, kun toimenpide tehtiin. Lisäksi harrastimme "varman päälle seksiä" miehen kanssa vielä seuraavana päivänä. Hedelmöittymisessä on siis voinut jo tapahtua parin päivän viivästys. Sitten on kai jonkin verran vaihteluväliä siinä, kuinka monessa päivässä solurykelmä ehtii kulkeutumaan kohtuun ja kiinnittymispaikan haeskeluunkin voi mennä useita päiviä. Koitan siis kovasti rauhoittaa itseäni. Pitää kyllä sanoa, että pikkuruisen alkion näkeminen kohdussa sekä sydämen sykkeen omin silmin toteaminen on kaunein tähän astisen elämäni näky, ja muistoksi saamamme valokuva on kaunein näkemäni kuva, joka voittaa minun silmissäni hienoimmatkin taideteokset.

Olen ehtinyt ajatella ja miettiä asioita paljon näiden viikkojen aikana. Aika on kulunut kovin kovin hitaasti. Kun on kärsinyt lapsettomuudesta 6-7 vuotta ei meinaa uskoa tapahtunutta todeksi. Noihin vuosiin mahtuu monta pettymystä johtuen negatiivisista raskaustesteistä, kymmeniä kertoja epätoivottuina alkaneista kuukautisista, eron tuomasta tuskasta, ikääntymisen aiheuttamasta ahdistuksesta hiekan vähetessä tiimalasissa, satoja itkuja, epätoivon, kateuden, katkeruudenkin ja eristäytymisen hetkiä, kaiken kokemista tarkoituksettomana.

Rakkaat siskot, minä tiedän, että monille teille, kuten minullekin lapsettomuus on ollut elämän vaikein ja syvemmin satuttanut koettelemus. Kuten täällä usein pohditaan, kannattaako jatkaa hoitoja, kestää kaikki kivut, paineet ja pettymykset sekä rahanmeno, jos kuitenkaan ei voi olla varma onnistuvatko hoidot ikinä. Itsekin ajattelen nyt, että jos olisin TIENNYT joku päivä olevani raskaana, olisin kestänyt kaiken tuon paljon paremmin. Me emme voi tietää, kuinka pitkä on kunkin matka tällä tiellä ja mikä on määränpää. Ehkä se onkin juuri raskainta tässä. Se on kuitenkin selvää, että monet monet teistä vielä ennen pitkää onnistuvat ja tulevat raskaaksi ja raskaus päätyy kauan kaivatun oman lapsen synnytykseen. Joko omilla tai lahjasoluilla alkunsa saaneeseen lapseen, joka on kuitenkin teidän oma lapsi. Koittakaa pitää kiinni siitä toivosta, vaikka se on monta kertaa liian vaikeaa, helpompaa olisi luovuttaa. Jotkut taas päätyvät adoptioon tai sijaisperhevanhemmiksi, nekin päätökset vaativat monilta vuosien kypsyttelyä. Päätös hoitojen lopettamisesta on raskas - olen sen jo kerran itse tehnyt, kunnes neljän vuoden tauon jälkeen ja turvallisen rakastavan miehen kohdattuani päätinkin jatkaa. Elämä voi toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa lopulta löytää omat odottamattomat ratkaisunsa ja jotkut tulevat raskaaksi hoitojen lopettamisen jälkeen, niitäkin tapauksia on. Ja jos lasta ei koskaan tule, suru jää, mutta se haalenee taustalle vuosien myötä ja sen kanssa oppii elämään, se ei enää tunnu niin pahalta. Haluan toivottaa teille kaikille vain paljon rohkeutta ja sisua! Itkekää kun siltä tuntuu ja olkaa epätoivoisia, mutta säilyttäkää myös usko ja toivo ja kulkekaa pää pystyssä, olette näiden hoitojen myötä löytäneet sisäistä vahvuutta, jota moni ei löydä ikinä. Pyytäkää apua, kun siltä tuntuu, rakkailtanne ja ammattilaisilta. Ottakaa kaikki apu vastaan, mikä saatavilla on. Sen avulla itse selvisin järjissäni tästä myllytyksestä.

Varautukaa myös siihen, että ja jos raskaus alkaa, eivät huolet siihen lopu. Meille lapsettomuudesta kärsineille pelot ovat varmasti voimakkaampia kuin aivan tavallisesti ja suht nopeasti raskautuneille. Keskenmeno pelottaa, tuulimuna pelottaa, alkion kehittymättömyys normaalisti pelottaa. Olen koittanut hyväksyä nämä pelot osaksi tätä aikaa, mutta olen antanut myös itselleni luvan olla iloinen. Ymmärrän, että varsinkin keskenmenon kokeneille on vaikeaa heittäytyä iloon uudesta raskautumisesta. Itse olen antanut peloista huolimatta itselleni luvan olla sydänjuuriani myöten iloinen, onnellinen ja nöyrän kiitollinen. Jos saan keskenmenon, putoan joka tapauksessa. Ei se tuska siitä suuremmaksi muutu, että annan tämän ilon nyt olla. Jos tulee pettymys, käsittelen sitä kun on sen aika. Putoan korkealta, jos niin käy, mutta en sure sitä etukäteen.

Voimia teille kaikille Urheille naisille ja vaalikaa Suurta Unelmaanne! Joku päivä se voi toteutua.


:heart: :heart: :heart:

 

Listamme

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI menossa.

Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa joskus...

Hillevi 44/45v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08
2IVF alk 21.4 -->siirto EHKÄ vkolla 21

maaria 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 39/36v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega.
2. IVF vk.13, nega. 2 olkea odottaa pakkasessa.

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

saru69 39/36v. Yritystä 4-vuotta, joista reilu vuosi hoitoja: takana yksi inssi=nega ja 1. IVF alkanut syyskuussa.

Vesiheinä 38/42. Lievä PCO, mies OK. Takana yritystä 9-vuotta ja lukuisia inssejä, yksi km. Ensimmäisestä IVF:stä menneeltä syksyltä plussa=tuulimuna. Seuraavaksi PAS helmikuussa 2009.

Tikru 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta.

Electra 41v/43v Hoidoissa keväästä 2007, miehellä vähän ja laiskoja siittiöitä, DFI 35, omat kilpirauhasarvot koholla. 1. ICSI 2 pv. ikäiset alkiot -> kaikki negaa (tuore + 2 PAS), 2. ICSI 3 pv. ikäiset alkiot eivät elinkelpoisia. 3. ICSI menossa, pitkä kaava.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä alkoi juuri, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös, odotellaan maaliskuun IVF -hoitoa

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuudes ivf-icsi hoito alkamassa. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa.. Taustalla 4 negaa ja yksi km 6 rv.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI= plussa +++

Mustaruusu

LadyGray

tiki-71



Plussanneet

Tikru70
Maaria
Vaahtokarkki
Chloe70

 

Chloe, mahtavaa, että syke löytyi ja alkio on harpannut elämän tielle. Inseminaatiossa tosiaan on varmaan mahdollisuus heittoon tuon hedelmöittymispäivän suhteen. Toivotaan, että kun syke on nyt nähty, pienokainen ottaa aimo harppauksia myös kasvussa tulevina viikkoina.

Ihanaa kun jaksoit myös pohtia tuota koko lapsettomuuden koko kirjoa ja mahdollisuuksia. Kyllähän sinunkin tarinasi osaltaan todistaa, että kaikki tosiaan on mahdollista pitkän yrittämisen ja monenlaisten vaiheiden jälkeen. Kyllä se usko on usein koetuksella ja ne negatiiviset tunteet helposti hallitsevat, ei sitä jotenkin osaa vuosien yrittämisen jälkeen takertua niihin mahdollisuuksiin, joita on kuitenkin aina olemassa. Eli oikeassa olet tuon onnistumiseen uskomisen kanssa, kunpa sen osaisi aina säilyttää matkassa.

Jannikalle iso iso sympatiahalaus. Anna kiukun ja ajatuksien tasaantua ja siitä sitten taas pienin askelin kesään ja eteenpäin juuri sillä tavalla kuin hyvältä tuntuu tämänkin aiheen kanssa. Voimia!

Täällä on periaatteessa tilanne oikein hyvin. Pikkuinen on jatkanut kasvuaan ja vastaa komeasti viikkoja. Hematooma olla möllöttää samankokoisena kuin ennenkin, mutta ainakin nyt sitten stabiilina. Ilmeisesti riski sen haitoista pienenee kun alkio jatkaa kasvuaan. Mutta jos vuoto tulee istukasta ja vaikuttaa alkion saamaan verimäärään, voi se vielä vaikuttaa tosiaan lopputulokseen. Ja voihan tässä vuotokohtauskin tulla. Joka tapauksessa peruimme ensi viikon lomareissun tämän vuoksi, ei lääkäri matkustamista kuitenkaan suosittele. Seurantaa jatketaan nyt parin viikon päästä. Pahoinvointi velloo 24h, joten huolimatta vaikka ei pitäisi tässä tilanteessa ollenkaan valittaa vaan olla tyytyväinen jokaisesta oireesta, sanon että rankkaa on tämäkin kaikesta ilosta ja helpotuksesta huolimatta.

Jaksamista myös teille tulevien vaiheiden odottajille, toivottavasti odottelu on näin kesällä edes piirun verran mukavampaa. Hilleville rauhallisia piinapäiviä! Kyllä ne oireet sieltä vielä ehtivät..

Mitenkäs Maaria, miten alkutaival on siellä lähtenyt sujumaan?

 

Alkutaival on lähtenyt kohtuullisen hyvin käyntiin, lukuunottamatta hirveää nälkää, pahoinvointia jos ei syö tarpeeksi usein, ja on minullakin ollut vuotoa.
En halua valittaa, kun tähän tilaaan pääseminen oli niin hankalaa...
Nyt mennään viikoilla 11+2 ja eilen oltiin ultrassa, se vastasi viikkoja 11+5
Ultrassa näkyi jo sormet, aivo lohkot, virsarakko jne.
Kätilö sanoi kun menin siihen verikokeeseen, niin mieti haluatko siihen punktioon johon sisältyy
keskenmeno riski, kun täällä kaikki näyttäisi muuten olevan hienosti. Että minä saan lisä pisteitä tästä iästä, mitä te muut olette tästä mieltä ?? :heart:
Tai oletteko miettineet asia. Nyt alan vasta itse uskomaan, että olen todella raskaana !
Milloin aijotte kertoa työpaikalla ? Minä en ole kertonut vielä.
Pidän teille kaikille peukkuja Rakkaat Siskot :hug:
t.maariaa

 

Jannika, vai niin päättyi piinailusi :/ Vuotohan sulla ei ole vielä alkanut? Tosin progesteronilla sen pitäisi pysyä poissa, ainakin lääkärini sanoi näin. (Mulla progeannos 900 mg/vrk.) Voisiko testi olla väärässä? En tiedä, tässä yritän toivonmurusia sulla raapia, koska toivoisin sulle niin hyvää tulosta pitkän hoitorumban jälkeen.

(o) pp8 vissiin menossa. Luonnon helmassa oltiin lomailemassa siirron jälkeen ja siellä kuulostelin erilaisia vatsanvihlomisia ehkä pp5:een asti. Sen jälkeen on ollut hiljaista mahanseudulla. Tissit on kipeät ja turvoksissa (progesteronista). Vatsa ei ole toiminut kunnolla aikoihin, eilen väänsi vatsaa kuten yleensä ennen menkkoja ja tänään nousi pieni kuume. Vatsa ei ole enää kovin turvoksissa. Liekö menkat kohta tulossa.. Mulle on annettu testipäiväksi ensi maanantai eli pp11, 14 vrk hedelmöityksestä. Täällä naiset testailee paljon myöhemmin. (?!?)

Chloen , maarian ja Vaahtiksen pikkuiset kasvavat :heart: Epäuskoa raskauden todellisuudesta kestää varmaan pitkään, kun on niin kova tie takana. Ihanaa, Vaahtis, että lapsukainen kasvaa, vaikka hematooma varjostaa. Kannattaa ottaa varman päälle, kun näin pitkälle ootte päässeet. Kovasti voimia ja uskoa siihen, että kaikki muuttuu hyväksi.

Iinekselle ja sinivatukalle ihanaa ja rauhalllista kesää. Kerätkää nyt kovasti voimia!

 

Myöhäisiltaa,

Olipa hyvät näkymät maariaan ultrassa ja hienoilla viikoilla jo menet. Toivotaan parasta loppuun saakka! Kun kävin limisultrassa ennen pas:a lääkäri rupesi minulle selvittämään juurta jaksain kromosomitutkimuksista ja piti itsestään selvänä, että sellaiset tehtäisiin (lapsivesi- tai istukkapunktio). Itse en koe niitä pakollisiksi ollenkaan, jos turvotusta ei ole liikaa ja verikoe ei hälytä. Ja jos alkio/sikiö näyttää aivan terveeltä.

Myös Vaahtiksen kuulumiset tuovat toivoa ja hyvää mieltä meille raskautta odottaville. Voikaa molemmat oikein hyvin!

Chloen asenne on kyllä hyvä, iloa ja onnea maaliin saakka!

Electra, vatsan toimimattomuus ja pieni kuume voivat olla hyviä oireita. Peukut ja varpaat sinulle pystyssä testiä ajatellen!

Täällä pp9 päättymässä. Pientä mahavihlontaa on ollut, kiukkuisuutta, janottaa ja pissattaa, mutta ei tuhrua eikä rintaturvotusta. Ensi viikolla testaan kotitestillä, mutta veritestiin pääsen vasta seuraavalla viikolle. Lähdemme mökkeilemään ensi viikoksi.

Hyvää viikonloppua ja ensi viikkoa!
Hillevi :wave:

 

Tulinpa taas tänne tyhjentään pääkoppaani. :ashamed:

Menkat alkoi eilen, ihan odotetusti niinkun niitten pitikin. Ja vaikka mitään hoitoa ei tässä kierrossa olekaan ollut, niin silti niitten alkaminen oli taas kerran kun veitsen isku selkään. Että vaikka ei mitään muuta ei ollut odotettavissakaan, silti se on joka ikinen kerta samat tunnelmat. Ja kuten huomaatte, mieliala heittelee ihan laidasta laitaan. Vielä pari päivää sitten odottelin kesää ja lomaa ihan ok mielin, nyt on taas ihan päinvastaset tunnelmat. Että onko tää tosiaan tätä samaa p...aa maailman tappiin asti???

Ja pakko oli tulla tänne purkautuun, kun ukolle koitin selittää, se vaan oli että jaa jaa. Joskus tosiaan kyllä tuntuu et se ei tajua tästä yhtään mitään! Se on semmonen perus-mörrikkä, joka ei paljon omia tunteitaan näyttele eikä niistä hirveemmin puhu, ainakaan vapaaehtoisesti.

Että tälläsissä tunnelmissa tällä kertaa.

Apea-Iines :ashamed:

 

Negahan se.. Eipä tässä muuta.. :'(

 

Tulin nyt vielä kuitenkin piipahtamaan, kun en poiskaan malta pysyä.
Electralle ison iso lohtuhalaus :hug: Tiedän, miltä sinusta nyt tuntuu. Pettymyksen lieventämiseen ei löydy sanoja, on vain itkettävä itkut pois ja sitten jatkettava eteenpäin. Toivon sydämestäni, että vielä tulee sinunkin ilon päiväsi, vaikka nyt tuntuu koko ajatuskin aivan mahdottomalta. Toisaalta... ihmetyttää hieman sinun aikainen testipäiväsi... voinko kysyä minkä merkkistä testiä käytit? Kaikki ei ole niin herkkiä ja ylipäätään suosittelisin sinua testaamaan n. 3 päivän kuluttua uudelleen. Ei pp 11 välttämättä näy vielä mitään. Itsellä haamuili monta päivää eli vielä joskus pp 17 ei viiva ollut yhtä vahva kuin kontrolliviiva.

Myös Iinekselle lohtuhalaus. :hug: Menkat alkaa joko hoitojen jälkeen tai ilman niitä, aina se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Koita nyt keskittyä ihan muuhun, sellaiseen mikä tuo sinulle iloa, kuten kesästä nauttimiseen. Miehet ei tosiaan aina ole ihan meidän naisten tasalla näissä herkissä tunneasioissa tai käsittelevät näitä eri lailla, turhautuvat, kun eivät voi mitenkään konkreettisesti auttaa.

Hilleville peukutuksia :wave: Oireita ei kannata hirveästi tarkkailla. Muistan, miten miljoonasti löysin itsestäni kaikki raskausoireet, enkä sitten ollutkaan raskaana. Ja nyt kun tärppäsi, ei oireita alkuun kamalasti ollut. Rintani esim. eivät ole kovinkaan kipeät vieläkään saati kasvaneet lainkaan, vain hieman painallusarat. Eli oireet vaihtelee, samallakin naisella. Toivon todella, että liityt meihin plussalaisiin pian!

Omat kuulumiset: tänään oli toinen ultra ja pikkuinen oli kasvanut: 8 mm (viikko sitten 3 mm), sydän löi edelleen vahvasti, mikä on kuulemma hyvä merkki. Olen viikolla 6 + 5 ja laskettuaika on 28.1. Eli toimenpiteeseen nähden olen noin viikon myöhässä, mikä on lääkärin mukaan "mysteeri", mutta hedelmöittyminen ja kiinnittyminen on ilmeisesti tapahtunut vähän oletettua myöhemmin. Oireina on päivittäinen pahoinvointi, järkyttävä väsymys sekä monien hajujen ja makujen muuttuminen omituiseksi/pahaksi.

 

Ihmettelin itsekin lääkärin määräämää veritestin päivää. Pitkällä kaavalla ajankohta testille lienee oikea, jos lääkärin mielestä 14 vrk hedelmöityksestä on riittävä. Eiköhän se ollut. Olen jo siivonnut kämpästä näkyviltä kaikki hoidosta muistuttavat paperit, lääkkeet ja pussukat. Saavat unohtua toistaiseksi. Vanha maho lehmä jää nyt lomalle.

Hilleville lykkyä pyttyyn!! Ja kaikille hyvää kesää!

 

Electra, ei oikein löydy sanoja lohdutukseksi, halausta voin kuitenkin lähettää :hug: .

 

Electra olen niin pahoillani puolestasi. :hug: Toivottavasti hoitojen taustalle työntäminen auttaa. Itselläni helpotti juuri tuo, kun korjasin pois näkyvistä kaikki hoitoihin viittaavat asiat.

Iinekselle myös hali ja voimia. :hug: Niin tuttuja tunteita...

Hilleville edelleen peukut pystyssä! :flower:

Chloe ja Vaahtis :heart:

Jotenkin törmäsin netissä tähän Tommy Tabermannin runoon. Pakko se on tähän laittaa. Tuntuu, että pitää saada kertoa jollekin kuinka paljon tämä kosketti. Viimeiset 1,5 vuotta on ollut tosi vaikeaa aikaa monessakin asiassa, mutta tämän runon kohdalla kyynelten virratessa suurimpana suruna pintaan nousi lapsettomuuden aiheuttama tuska.

~ ~ ~ ~ ~ ~
Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

- Tommy Tabermann

~ ~ ~ ~ ~ ~

Kaikesta huolimatta ~ lempeitä tuulia kaikille meille.
- Sitris

 

No tyylipuhdas nega tuli tännekin... testasin eilen ja tänään. Pakasteessakaan ei ole mitään. Täytyy miettiä rauhassa jatketaanko yritystä lääketieteen avulla, ehkä ei.

Kiitos kaikille peukkuja pitäneille :heart:

Hyvää ja virkistävää kesää kaikille ja plussanneille niin paljon onnea, että tuhisevat nyytit saatte syliin asti!
Hilde :wave:

 

Kiitos lohdutuksestasta :flower: Elämä voittaa kaikesta huolimatta tämänkin risupesän uumenissa.

Hillevillä oli taasen ikäviä uutisia. Ei meistä ollut tällä kertaa piristäjiksi tähän pinoon. :hug: Tuumaustauko on teillä paikallaan. Onneksi on kesä!

Meillä on aatoksissa vielä jatkaa hoitoja tällä huikealla 10-15% onnistumistodennäköisyydellä. (Mistäköhän tuokin todenäköisyys on revästy?) Ei olla vielä lähelläkään 10 siirtoa, joten saa nähdä miten tuon todennäköisyyslukeman kanssa käy.

Tänään selvisi, ettei meille jäänytkään pakkaseen yhtään alkiota, vaikka olimme siinä luulossa siirtopäivän jälkeen. Jokin väärinkäsitys kommunikoinissa vissiin. Aika ihmeellistä, kun meitä oli kaksi korvapari kuulemassa mitä siirretään ja mitä jää pakkaseen. No, ei voi mitään. Tilanne on nyt tämä mikä on ja siitä on jatkettävä eteenpäin, eli syksyllä on edessä uusi hoito.

Iines, ei minunkaan miestäni näytä hoitojen epäonnistuminen näkyvästi hetkauttavan. Saattaa sanoa, että paska juttu, mutta se siitä. Tuntuu kuitenkin, että ymmärtää minua, mutta ei oikein muuten osaa auttaa kuin kannustamalla uuteen hoitoon. Oli kuitenkin iloinen, kun lääkäri oli kysellyt myös hänen voinnistaan, kun soitin lääkärille tuossa viikolla. Ehkä sen myötätunnon ja huomion pitäisi miehelle tulla jostain muualta kuin meiltä, että se heistä tuntuisi oikealta tai sopivalta. Ehkä miehemme ajattelevat, että meidän surumme on keskiössä, eikä heille oikein ole tilaa. Ehkä heillä ei ole kykyä surra asiaa samalla tavalla kuin me, jota he ehkä myös eri tavalla haluavat. En tiedä. Mies on tältä osin arvoitus minulle. Ainakaan mieheni ei sure ja pelkää tulevaa niin kuin minä.

Odottajille hyvää vointia ja hoitojen kanssa jatkaville tai asioita tuumaileville voimienkeruukesää :heart:

 

Hillevi, :hug: ja jaksamisia.

Electra, nyt kesän ajan keräillään voimia uusiin koitoksiin syksyyn. Koitetaan siis nauttia kesästä!

Täällä vielä apeat tunnelmat. Mahdetaanko meille ikinään suoda sitä omaa nyyttiä... Nyt olis hyvä kesäksi unohtaa nämä kuviot, mutta jotenkin on pakko käydä täällä lukemassa muitten kuulumisia. Jos jollain onnistuisi, se antaisi ehkä itsellekin sellasta potkua et tosiaan tästä tulee jotain! Nyt vaan tuntuu et on ollut harmillisen paljon epäonnisia ja vähän niitä onnellisia joilla tärppää. Ja siitä sit taas tulee mieleen et miks meillä muka onnistuisi kun niin monilla ei..?

No tulipas taas ankeeta tekstiä :ashamed: . Mun on nyt ihan pakko koittaa alkaa kääntää näitä ajatuksiani positiivisempaan suuntaan jollain keinolla. Sorry tää purkaus taas, toivottavasti en tartuta kenellekään tätä alakuloa.

Ai niin, jotain positiivistakin: sain siitä miehestä väkisin lypsettyä ulos sen, et tuntuu tää tilanne hänestäkin pahalta. Ohhoh! Että kyllä se vissiin ihan mukana näissä tunnelmissa on, vaikkei siitä huutele. Se tuntu kyllä hyvältä tietää et yhdessä mennään eteenpäin.

 

Iines, Electra ja Hillevi,, voin kuinka pahoillani olen minäkin puolestanne. Sympatiaa ja voimia täältä raoppakaupalla tästä yli pääsemiseen ja seuraavan suunnan löytämiseen. Kyllä se nega kirpaisee syvältä, oli kyseessä sitten hoito tai välikierto. Samat tunteet on kahlattava läpi aina uudelleen ja löydettävä taas jostain se halu ja usko seuraavaan kertaan. Voi olla klisee sanoa, että toivottavasti kesä parantaa, mutta jotenkin valolla ja lomalla on vaan niin yleisterapeuttinen vaikutus.

Maaria, mukava oli kuulla, että kaikki on sujunut hyvin ja komeat ovat jo viikkosi. Samoin Chloe, hyvältä kuulostaa teidänkin tilanteenne. Tuo alkuvaiheen mittaus on aikamoista millimetripuuhaa, joten jo pienikin heitto milleissä (meidän klinikalla ainakin tosi epätarkka ultralaite) tarkoittaa noissa päivissäkin isoa heittoa. Pääasia, että sydän sykki vahvasti ja pieni jatkoi kasvuaan.

Sitronella, ihana runo! Miten vaan voikaan muutamaan lauseeseen upottaa niin paljon merkitystä.

Täällä olo on jatkunut jännittyneenä odottaen. Tänään oli jälleen kontrolliultra ja kaikki hyvin. Tyyppi vastasi 9+2 päiviä nyt päivinä 9+4, mutta siellä se viuhtoi jo pienten käsien ja jalkojen koko voimalla. Hematooma on pienentynyt nyt selvästi, joten pikkuhiljaa ehkä uskallan olla hieman levollisemmin mielin. Katsotaan kuitenkin seulonnat ja np-ultra ennen lopullista rauhoittumista. Pää on täynnä tuhansia ajatuksia, eikä onnistumista tahdo uskoa vieläkään. Kai se on vaan hyväksyttävä, että pelot kuuluvat asiaan koko raskauden ajan, oli tilanteeseen päädytty kuinka pitkän kaavan tai vaikeuksien kautta. Lapsettomuuden leima istuu tiukassa ja määrittelen itseni lapsttoaksi raskaana olevaksi, en osaa olla vain raskaana. Siis jotenkin hellittää tästä pyristelystä ja yrittämisestä, vaikka tietysti superonnellinen tässä tilanteessa olenkin. Olen ajatellut mennä juttelemaan neuvolapsykologin kanssa tilanteesta, tuntuu että joku jälkianalyysi on kyllä tarpeen. Niin tiivis ja rankka on tämä meidänkin tiemme henkisesti ollut, vaikka ajallisesti kaksi vuotta tuntuu jopa lyhyeltä.

Hurjasti voimia ja ilon hetkiäkin kaikkien kesään!

 

Täällä taas purkamassa mietteitäni.

Mulla on vissiin joku henkinen lamaannus, kun ei jaksa oikein innostua mistään. Ei siis pelkästään nää hoitokuviot, vaan kaikki. Ei innosta edes ne mukavat jutut mistä yleensä tykkää, pihahommat, käsityöt jne. Ei vaan kiinnosta mikään, eikä jaksa. Nukkuminen olis tällä hetkellä ainoo mikä kiinnostais. Tuntuu ettei mikään unen määrä riitä. Yöunien jälkeen jo kahden tunnin päästä olis ihan valmis meneen päiväunille. Mies totes et nuku jos siltä tuntuu, mut enhän mä voi koko elämääni nukkuakkaan, kai. Mä oon tosin jo ihan katkipoikki töistäni, et lomalle pitäis päästä pikaisesti. Mut vielä pitäis kolme viikkoa jotenkin jaksaa...

Mulla on sit juhannuksen jälkeisellä viikolla se ivf:n suunnittelukäynti, ja itse toimenpide vkolla 35. Toivottavasti siellä käynti saa innostuun uudelleen näistä. Vaikka onhan täälläkin näemmä onnistuneita, kuten Vaahtokarkki. Koitin lukea tota listaa, et monesko siirto tuotti tulosta? Oli vissiin 3. isci jos oikein luin. Kyllä se pientä toivon kipinää antaa tännekin et joku onnistuu!

Koitan nyt väkisin alkaa värkkään jotain mukavaa ainaisten kotihommien sijaan, kaippa se siitä lähtee kun vaan saa alotettua... Hyvät viikonlopun jatkot!

Unelias-Iines