Oikeasti missä on maitoparta???
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa :wave:
Jonttunen, mua oikein pisti hymyilyttämään tuo viesti, olet ihana. Mukavaa, kun on kaipailtu.
Mulla on ollu palstatauko muutamalta muultakin foorumilta, elämässä on tapahtunut viime aikoina paljon ja energiaa ei ole riittänyt ihan kaikkeen.
Tänne oli tullut paljon kuulumisia, meni jo pienoinen tovi niitä lukiessa. Uusille tervetulotoivotus minunkin puolesta.
Suuret pahoitteluni
Tarantellalle :hug:, ihan valtavasti voimia ja onnea uuteen yritykseen.
Nt-ultra oli viime viikolla. Vedet kihosi silmiin, kun näin 6,5cm pikkuisen köllivän sisälläni, Oli aivan ihanaa. Vauva nukkui koko toimituksen ajan, joten lääkäri joutui kovastikin tökkimään mahaani, että olisi kääntynyt parempaan asentoon. Yllätykseksi saatiin vähän aikaa katsella myös 4D-kuvaa pienen kasvoista. Olin ihan hölmistynyt ja ihastunut. Miten näin vähillä viikoilla voikaan nähdä kallon puikulaa muotoa ja ne pullottavat, kiinni olevat "kalan silmät". Oli kyllä sykähdyttävää! Turvotusta oli 2,1mm, kävin verikokeissa ja tuloskin tuli, ei kohonnutta riskiä. Olin kyllä jo päättänyt, etten osallistuisi lapsivesi- tai istukkatutkimukseen, olisi tulos ollut kumpi hyvänsä.
Ultra oli rv 12+2, mutta ultran mukaan mentiin rv 12+6. LA ei luonnollisestikaan lähdetty tämän takia siirtämään. Esikoisen kanssa oli sama juttu, meni raskausaikana vähän "aikaansa edellä" kaikissa mitoissa, paitsi reisiluunmitta oli taas vastaavasti melkein viikkoa vähemmän. Uskoisin tämän selittävän sen, että esikoinen osoittautui ruumiinrakenteeltaan pitkäselkäiseksi ja lyhyempi jalkaiseksi. Josko tämä tuleva vauva on sitten samaa maata.
Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan teidän ekoja vauvan liikkeitä.
Itse olen jo saanut vähän tuntea. Odotin, että tässäkin raskaudessa ne alkaisivat niillä "perhosen siiven hively"-tuntemuksilla n.rv15-16, mutta olenkin tuntentut nyt jo alle viikon verran, mutta vain muutaman kerran "nypyttelynä". Olin aivan haltioissani ja ekalla kerralla olikin epäuskoinen olo, että tällaiseltako se tosiaan tuntuikin. Kannattaa varata ihan rauhallinen paikka, istua tai makoilla, syö tai juo jotakin ensin ja vaikka telkkua katsellessa voi ruveta kuulostelemaan ja "herkistymään" asialle. Ainakin pätee loppuraskauteen, kun pyydetään pitämään kirjaa vauvan liikkeistä.
Vattu, mitä kuuluu? Onko asia edennyt jotenkin?
Kuvasit kyllä osuvasti noita harjoitussupituksia. Mullakin tuntuu juuri samalta, alavatsa kovettuu tai kivettyy, ei tunnu varsinaista kipua, mutta tämä ei kyllä jää huomaamatta. Mullakin on tässä raskaudessa jo supistellut, kivuttomasti. Tuo juominen auttaa, paikoilleen istuutuminen/rauhoittuminen, stressin vähentäminen (jooh, yrittää kuka tähän pystyy). Mua on supistanut, jos häärään kovasti ja pinna on kireellä. Ekasa raskaudessa supisti myös, mutta muistan tämän vain myöhemmiltä viikoilta. Tämäkin meni niin, että olin tiedostanut vatsan kovettumisen, mutten pitkään aikaan älynnyt, että olivat supistuksia. Muuten vaan ajattelin olevan tukalampi olo ja käveleminen hidastui huomattavasti, missä pullossa kasvanut minäkin taidan olla, heh!
Mutta älä oikeasti kuuntele tällaisen yksöstä odottavan juttuja. Itse tiedät kroppasi ja olosi, olet jo tulevana äitinä huolissasi vauvoistasi ja sinuna varmasti huojentaisin mieltäni asiansa osaavan lääkärin puheilla. Lisäksi sun neuvola-ajat tuntuvat vähän liian pitkiltä, kyllä tuohon väliin kuuluu yksöstäkin odottaessa yksi neuvola väliin. Tarkistin omasta äitiyskortistani, niin olen NT-ultran jälkeen ollut rv16 neuvolassa. Nyt toisesta mulla on vähemmän kertoja. Eka neuvola oli rv11 ja seuraava on vasta rakenneultran jälkeen tammikuussa rv21.
Muuten meidän elämä on ollut yhtä hullun myllyä. Miehen kanssa ollaan tultu tulokseen, että vuoden vaihteen jälkeen laitetaan asunto myyntiin. Neliöitä tässä kyllä riittää, mutta kun ne jakaantuvat kolmeen kerrokseen, niin huushollaus ja jaksaminen aikanaan kahden lapsen ja lemmikkien kanssa on varmasti liian raskasta. Lähdetään sitten tammikuussa etsimään ykstaso ratkaisua meidän perheelle. Nyt olen jo laittanut huonekaluja ja muuta huutikseen myyntiin ja sekin on oma rumbansa, jos kamera sillä hetkellä on yhteistyökykyinen, niin eikö kone viimeistään tilttaa pystyyn. Monet, monet illat olen tämänkin kanssa tapellut, huoh! Lisäksi on tänä vuonna vielä edessä oleva oikeudenkäynti, mikä jo pelkästään ajatuksen tasolla minut hermoheikoksi ja täysin tolaltani. Tuo maailma on mulle ihan vieras, en ymmärrä miten nuo asiat menee, ihan kamala tilanne ja voisin oksentaa. Palkkasin lakimiehen, joka saa hoitaa asian, jotten stressaisi ja panikoisi itseäni hengiltä tai pelkällä pahalla ololla aiheuta itselleni keskenmenoa, liekö oikeasti edes mahdollista, mutta ihan kamalalta tämä tuntuu. Muuten olo on kohentunut raskauden jatkuessa. Minäkin olen sitten päässyt keskiraskauden energiseen vaiheeseen, vaikka aikaisemmin pohjaton väsymys ei tuntunut hellittävän ollenkaan. Nyt iloitsen siitä, että kerta viikossa oksentaminen on jo luksusta. =)
Maitoparta, rv 13+3