<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Pöh, mun viesti katosi bittiavaruuteen, kun olin hetken poissa koneelta.
Tervetuloa uusille!
Kielovanamo, meillä onkin sitten rakenneultra samana päivänä, 29.12!
Mitä tuo vauvavakuutus oikeastaan pitää sisällään? Pitääkin tutustua siihen.
Te joilla perhevalmennus on jo alkanut, tuleeko kutsu neuvolan kautta vai kuinka? Meillä ei ole neuvolassa vielä siitä mainittu mitään ja mietin, että onko mulla mennyt jo joku ohi..

 

:heart:Syksyn 2010 hoidoista plussanneet:heart:

La * Nimimerkki * ikä * synnytyssairaala * Monesko tulossa


3.5.2011 * Wabisabi *
6.5.2011 * Pikkukotka * 35 * KOKS * toinen
10.5.2011 * Sanasa * 30 * JS * esikoinen
13.5.2011 * Vadelmaunelma * ? * NKL * esikoiset
15.5.2011 * Kielovanamo * 35 * K-SKS * esikoinen
16.5.2011 * Lumipuu * 28 * TAYS * esikoiset
17.5.2011 * Sumutin * 33 * LAS * toinen
23.5.2011 * Marjainen * 27 * TAYS * esikoinen
29.5.2011 * Maitoparta-80 * 30 * TYKS * toinen
29.5.2011 * Tirlittan-75 * 34 * OAS * toinen
30.5.2011 * Nelli * 31* ? * esikoinen
1.6.2011 * Scrap * 33 * JS * esikoinen
9.6.2011 * Aidan * 25 * KYS * esikoiset
7.7.2011 * Minttuska83* 27 * EKKS * esikoinen
Jonttunen
Char * 28* K-SKS * esikoinen

 

Aidan lisätty poppooseen! Ja tuplaonnittelut :heart::heart: Onko nämä sulle esikoiset?

Pikkukotka ootko kokeillut Rennietä? Se on turvallinen raskauden aikana, muitahan kuin näitä kahta ei suositella käytettäväksi. Toi gaviscon on mustakin tosi ällöä eikä oikein toimi.

Mä tuun sitten päivän Kielovanamoa ja Sanasaa perässä, rakenne 30.12.

Hurjaa että tiedetään jo eka sukupuoli, Wabin pikku prinsessa! Ihana kuulla että kaikki on hyvin.

Mulla ei ole toistaiseksi enempää kipuja tullut eli so far so good. Ja illalla kuultiin yksi supervahva syke ja hillitön määrä potkuja dopplerilla. Eli kyllä siellä elämää on. Mutta varpaillaan mennään edelleen. Kiitos tsempistä!

Painosta: Kanssa jännää mitä ensi viikolla neuvolassa painaa, kotivaaka on aika samoissa kuin 3 vkoa sitten Luulisi että nyt pakosti on tullut lisää kun peilistä katsoo vyötärötön barpapaba. Musta on vain niin huvittavaa kun mietitään 50g tai 200 g painonvaihteluita. Ja vähän eri vaatteetkin on aina neuvolassa päällä, ja eri aika päivästä: on vähän eri onko syönyt vain aamupalan vai jo lounaankin. Ja yksi 200g tulee lasillisesta vettä!! Ja juurikin tuo Vadelmaunelman mainitsema vatsan toiminta. Itsellä jos menee syömään suolaista niin painoa on seuraavana päivänä puoli kiloa enempi, kun nestettä kertyy niin herkästi. Niin joteskin vähän liian tarkkaa touhua, minusta. Eli kannustan kaikkia jättämään neuvolatätien kommentit aika omaan arvoonsa tässä vaiheessa

 

Ihanaa Lumipuu, että oot voinut paremmin!

Pikkukotka, teitähän onkin täällä useampi, jotka on samassa tilanteessa, eli mies paljon poissa kotoa töiden takia. Jaksamista!!

Joulun aikoihin onkin monella ultrajännittämisiä

Sanasa, meille perhevalmennuksesta kerrottiin ekassa neuvolassa, mutta varmaan tosi tosi paikkakuntakohtaista. Meilläkään ei kuulemma pariin viime vuoteen oo ollu ollenkaan valmennusta ja nyt sit on (hyvä niin ) Synnytysvalmennus on kuulemma sitten erikseen sairaalassa.

 

Kiitos lumipuulle vinkistä, rennietä siis kokeilemaan. Apteekista tarjosivat vaan tota kammotusta eikä puhuneet mitään renniestä

Tänään kävin kaupungilla ja sorruin ostamaan vauvalle parit sukat, tumput ja hatun. Noita pikkuruisia 56 cm vaatteita alkaa jo olla tarpeeksi kun ei ne kuitenkaan kauaa mahdu

Aamulla oli verikokeet sydäntutkimusta varten. Viikon kuluttua olis sitten sydänultra. Selvitellään onko äidin sydänvika periytynyt meille lapsille. Jospa ne sitten vilkasevat vauvaa samalla kun kerran ultralla hääräävät

Mulle ei ole neuvolassa puhuttu mistää perhevalmennuksesta onkohan se sama kuin vanha synnytysvalmennus?

 

Wabisabi: Onnittelut hienosti menneen rakenneultran ja pikkuprinsessan johdosta!

Aidan: Tervetuloa ja tuplaonnittelut!

Lumipuu: Hyvä juttu, että kivut hellittäneet. Olisko ollut sitten vaan kovempi kohdunkasvuspurtti kyseessä, kerta sullakin tuplat matkassa. Toivottavasti pysyis kaikki tyhmät ja turhat kivut poissa!

Omaa napaa: Tänä aamuna iski ensimmäinen kunnon paniikkistressi sitten varhaisultran. Kävin nimittäin vaa'alla, oikeastaan kahdellakin. En ole koko aikana käynyt vaa'alla kuin kerran plussatessa, kerran neuvolassa ja kerran sen jälkeen. Viimeisen viikon olen vetänyt kaiken maailman herkkuja, kuten joulutorttuja, vihreitä kuulia, pannukakkua, juustopiirakkaa.. Muutenkin olen syönyt kyllä aika tiheästi, tosin en niin paljoa kerralla kuin ns. normaaliolotilassa. Olin aivan satavarma, että paino on varmaan karannut ihan omiin sfääreihinsä, mikä ei olis hyvä, sillä lähtöpainoakin oli enemmän kuin kotitarpeiksi. No, tyrmistys oli valtaisa, kun vaaka näytti n. miinus 3-4 kg siitä neuvolapainosta ja -3 kg plussapäivän painosta. Ja mä en ole sentään kertaakaan oksentanut raskauden aikana (tai no, kerran, kun pyyhin siskonpojan kakkapyllyä..). Sain aivan kauheen stressin, että jos se pikkuinen onkin lakannut kasvamasta NT-ultran jälkeen, siitähän on jo 3 viikkoa. Ollaan tänään lähdössä pidennetylle viikonloppulomalle Pariisiin ja olin ihan paskana, että en haluis koko lomaa siellä stressata. Marssin siis suoraa päätä aamukasilta meidän klinikalle ja kysyin peruutusaikoja ultraan. Tunnin päästä tilanne olikin jo todettu ja pikkuisella kaikki hyvin. Huh huh. Nyt olen tyytyväinen, että tuli käytyä, vaikka siihen taas vähän turhaa rahaa menikin, mutta omasta mielenrauhasta olen kyllä valmis maksamaan. Että tällaista tänne..

 

Kiitokset kaikille tervetulotoivotuksista ja onnitteluista =)

Lumipuu: Kiitos ja on esikoiset Laitatko sä muutki tiedot tonne? Vai miten tää toimii teillä, no tässä tulee, varalta Eli ikä 25, LA 9.6.2011 ja kai se on Kys se synnytyspaikka.

Mulla ehkä hetki menee ku pääsen juttuun mukaan, mutta kovasti yritän Ihana lukee teijän kokemuksia.

scrap: Pakko kommentoija, mä olin eka neuvolassa ihan paniikissa ku vaa`an lukemat oli NOUSSU ihan järkkynä, oli tullu painoa kolmisen kiloa...tosin meillä ei oo pitkään aikaan ollu puntaria, joten en tiiä miten paljo oli hoidoista, vai olinko vaan syöny kivasti Ihana ku ultrassa teillä kaikki kuitenki hyvin, kai se painonvaihtelua voi olla nuinki päin, ku lapsi vie osansa :heart: Mä ostin sen kotidopplerin just tommosen varalle, monesti oon jo rauhan saanu omaan sydämeen ku sillä oon tarkistanu vauvojen hyvinvoinnin

 

Mulla on eilen ja tänään ekaa kertaa ollu sellanen olo raskauden takia, että pitää vähän enempi miettiä, kuinka nopeesti kävelee ja millasia äkkiliikkeitä tekee. Alavatsassa on melkein jatkuvaa paineen tuntua ja ollu vähän myös menkkamaisia tuntemuksia. Yritin neuvolaankin soittaa, että kai tää ihan asiaankuuluvaa on.. Ekaa odottaessa on kyllä niin epävarma, kun ei kertakaikkiaan tiiä, mitkä merkit on ok ja mitkä ei. No, en neuvolasta saanu ketään puhelimen päähän, mutta sisko, jolla on kolme lasta, vakuutteli, että kuulostaa ihan tavallisilta raskaustuntemuksilta. Kai se vaan kohtu on taas jonkun kasvuspurtin ottanu. Tänään muuten ekaa kertaa kuulin kysymyksen "millos sulla on laskettu aika" ihmiseltä, jonka kanssa ei oo ollu puhetta raskaudesta, eli ilmeisesti nyt on raskausmaha jo aika ilmiselvä, kun uskaltaa suoraan näin kysyä

Mitäs muille?

Oikein hyvää pitkää viikonloppua!

 

Scrap, uskon, että säikähdit tuollaista painon pudotusta... Onneksi sait varmistuksen, että kaikki on kunnossa! Toivottavasti teillä on nyt ihanan rentouttava viikonloppu Pariisissa

Lumipuu, olet kyllä oikeassa neuvolan tätien suhteen... Varmasti ainakin osa heistä ihan vain ilkeyttään / kateuttaan simputtaa painoasioista! :kieh:

Kielovanamo, kurjaa kun joudut kärvistelemään tuollaisten tuntemusten kanssa. Luulisin, että ovat kuitenkin normaaleja. Minulla on ollut muutamana iltana aika samanlaista oloa.

ON: yksi superikävä oire on ilmaantunut... En tiedä, miten teillä muilla, mutta minä kärsin ihan megalomaanisesta ummetuksesta. Se ei ole mitenkään uusi vaiva (olen joutunut käyttämään lääkkeitä erityisesti matkoilla yms), mutta nyt se on mennyt ihan mahdottomaksi . Ohjeet liikunnan ja kuidun lisäämisestä voi heittää melkein harakoille (sen luumupussin seuraksi!), kun ovat yhtä tyhjän kanssa... Ainoa mikä auttaa on lääke - eikä enää oikein sekään, jossei sitä ota tyhjään vatsaan (mikä on taas arvatenkin todella vatsaystävällistä... : /). Lääke on olevinaan turvallinen raskauden aikana, mutten ota sitä ollenkaan mielelläni... Tuntuu hurjalta ajatella, että tätä kauhu-ummetusta on edessä vielä 5kk! Kumpa keksisin edes jonkun eksoottisen hedelmän, jolla saisin suolen liikenteeseen

 

Wabisabi, mä just äsken mietin, että mitenkähän vatsa jaksaa toimia toukokuulle saakka.. Ihan tosi ikävältä vaivalta kuulostaa! Ite siis ainakin toistaseks vielä pärjäilen, enkä varsinaista ummetusta pode, vaikka ei vatsa kyllä yhtä sujuvasti toimi ollenkaan ku normaalisti. Löytyisköhän vaivaan tosiaan luontaishelpotusta jostain eksoottisesta hedelmästä.. Uskoisin kyllä, että voit lääkettä syödä ihan turvallisin mielin, vaikkei se kivaa ookaan, kyllähän ummetus on niin tyypillinen raskausvaiva, että varmaan monet joutuu siihen turvautumaan. Tuli mieleen, että voiskohan sitä kokeilla jotain suolentyhjennyssysteemiä jota käytetään paaston yhteydessä..? Paastoa ennenhän suositellaan juotavan glaubersuolaliuos, joka pistää mönjät liikkeelle.

 

Heippa kaikille!
Voi että kun on elämä muuttunut täällä taloudessa sitten kesän terassirientojen Näin lauantai-illalla se jotenkin oikein konkretisoituu kun nautiskelee täysin siemauksin takkatulesta, karkkipussista, netissä surffailusta ja illan kruunaa lautapelien pelailu miehen kanssa. Äsken mulle vaan tuli jotenkin tosi voimakkaasti sellainen fiilis että tämä on juuri niin kuin elämän pitää ollakin :heart:

Omassa voinnissa on ollut tällä viikolla selkeä väsymysoire vahvana, joka ilta olen melkein kymmenen maissa alkanut olemaan uninen. Ehkä mulla tulee raskausoireet jälkijunassa... Muuta asiaa niin mä olen nyt päätymässä siihen ylimääräiseen ultraan vaikka onkin ehkä turhaa rahanmenoa mutta jotenkin vaan haluan tietää ennen joulua että kaikki on hyvin pikkuisella.

Hih, joo hieman poikkeaa noi neuvolakäytännöt Wabisabilla Brittilässä Ja myös tuo rakenneultra oli mielenkiintoinen kokemus varmaan, kuulostaa hurjalta ”lääkäri takoi vatsaani kaikin voimin” Mutta ihanaa että pikkutyttö olisi tulossa :heart:

Kielovanamo, toihan on ihannetilanne kun olet opintovapaalla ja ei tarvitse ottaa mitään turhia stressejä arjen sujumisesta vaan on aikaa tehdä asioita omalla painollaan enemmän.

Voin kuvitella sun fiilikset tuolla perhevalmennuksessa jos on selkeästi nuorempia ensiodottajia. Mulla tulee valitettavasti vähän sellainen olo nuorien odottajien kanssa että ei ihan puhuta samaa kieltä En tiedä mistä se johtuu mutta jotenkin vaan ehkä ärsyttää se että heillä ei ole mitään hajua mitä jotkut joutuvat käymään läpi jos vanhemmalla iällä raskautuu, olettaen siis että heillä ei ole taustalla hoitoja. Ja tästä syystä ehkä tulee itselle sellainen olo että ei ole mitään yhteistä.

Kielovanamolle vielä että toi on niin totta mitä sanoit että ensiodottajana on hankala olla kun ei tosiaan tiedä mikä on normaalia ja mistä saa/pitää huolestua. Mutta pitää vaan yrittää hyödyntää läheisten kokemuksia kun ei itsellä ole

Sanasa, mulla on samanlaisia fiiliksiä että välillä innostuu hirveästi ja on ”varma” raskaudesta mutta sitten välillä se piru hiipii olkapäälle kuiskuttelemaan juuri niistä ikävistä tarinoista että myös raskauden jatkuessa on ne tietyt prosenttiosuudet missä kaikki ei menekään hyvin. Mutta yritän pitää ne ajatukset voimalla vaan poissa, turha aiheuttaa lisästressiä ja pahaa mieltä itselle. Parempi vaan luottaa siihen että jos jotain on tarkoitettu tapahtumaan niin se kyllä tapahtuu, niin hyvässä kuin pahassa ja ilman että siihen itse voi isosti vaikuttaa.

Vakuutuksista, mies on pariin eri otteeseen sanonut että vauvalle pitää hankkia vakuutus. Itse en ole asiaan ajatellut mutta kai se ihan järkevää on.

Lumipuu, kiva että sun kivut ovat hellittäneet. Tuo mitä kirjoitit että vuositolkulla saa pelätä saako lapsia ja sitten sama pelko jatkuu mutta vaan eri aiheesta eli tosiaan että selviävätkö hengissä raskausaikaa. Ja ikävä kyllä luulen että lapsen syntymän jälkeen se pelko vaan pahenee ja on astetta raskaampi koska sitten saa alata pelkäämään menettääkö lapsensa joskus. Hui, pelkkää pelkoa vaan, no jos ei kuitenkaan alkaisi näin negaksi
Ai niin, vielä toi termi ”vyötärötön barbapapa”…. Huippu!

Pikkukotka, tervetuloa taas kirjoittelemaan! Kiva että voit jo paremmin. Hauska ajatus (vaikka samalla ikävä) että miehesi ei ole nähnyt sua aikoihin ja kun taas näette niin on jo selkeä vauvamasu

Aidanille tervetuloa!

Vatsan toiminnasta, täällä on ikävä kyllä myös vakavia ongelmia sen suhteen niin kuin parilla muullakin täällä. Enkä myöskään ole löytänyt ”luomuapua” eli Wabisabia kompaten, liikunnan ja kuidun lisäys on huuhaata. Juon paljon vettä, syön paljon kuitupitoista leipää, hedelmiä ja kaikkea mitä suositellaan mutta ei vaan auta. Jouduin välillä ottamaan laksatiivejä kun meni olo niin tukalaksi kunnes luin jostain että niitä ei suositella raskaana oleville. Mulla on kyllä aina ollut aika laiskaa vatsan toiminta mutta raskaus on vielä pahentanut sitä.

Perhevalmennuksesta, meillä ei ole puhuttu mitään neuvolassa vielä asiasta. Täällä seudulla on ilmeisesti 3-4 kertaa jotain valmennusta.

Scrap, kiva että sait huolta pois ultralla! Ymmärrän täysin noi sun ajatukset, mulle tulee myös noita äkillisiä huolikohtauksia ja toistaiseksi oon saanut ne järkeilemällä pois. En edelleenkään ole saanut aikaiseksi hankittua doppleria. Millaista muuten oli jouluisessa Pariisissa?

 

Nelli, tuli ihana tunne kun luin tuosta takkatulesta yms. Vaikka takkatulta ei meillä olekaan, viime aikoina on tosiaan ollut sellainen kummallinen tunne, että ikään kuin olisi onnellinen =). Perusonnellinen olin aiemminkin, mutta siitä huolimatta lapsettomuus hoitorumbineen varjosti elämää melkoisesti...

Helpottavaa kuulla, Nelli ja Kielovanamo, etten ole ainoa ummetuksen kanssa painiskeleva! Nyt viikonloppuna sisuunnuin: vedin megapitkiä lenkkejä ja ahdoin itseeni tonnikaupalla kuitua! Katsotaan nyt sitten, mitä tuosta seuraa :kieh:

ON: viimeinkin tunnen vauvan liikkeet! Itseasiassa tunsin ensimmäisen kerran viime viikolla, mutta kuvittelin aluksi, että kyseessä on tuon ummetuksen sivuoire.... Monet puhuvat perhosen siivistä, mutta nämä liikkeet ovat kyllä ihan mojovia muljahduksia! Pari iltaa sitten tunsin potkun jopa vatsan päältä - ihana tunne! :heart:

Miten teillä muilla - oletteko tunteneet jo liikkeitä?

wabisabi 18+5

 

Huomenta kaikille!

Mulle on taas sattunut ja tapahtunut, mutta siitä kohta. Ensin tervetuloa Aidanilleja onnittelut tuplista! Meitä on täällä nyt sitten sinä, minä ja Lumipuu, kun odotellaan tuplia. Ja Pikkukotka mulla mies on ollut loppukesästä lähtien työkomennuksella jenkkilässä ja palaa sieltä päivää ennen joulua, joten tuttua tuo yksin oleminen ja sen ikävät puolet - varsinkin nyt kun on raskaana....Ja vakuutuksista: todellakin otetaan semmoiset vauvoille! Jo nyt on nähty, että edes tuplaraskaus ei välttämättä edesauta julkisen terveydenhuollon palveluiden saatavuutta, joten parempi olla vauvoillekin vakuutukset. Täällä pääkaupunkiseudulla on onneksi vielä lääkäriasema Pikkujätti, joka on lasten oma lääkärikeskusketju ja siellä on erioisosaamista ja osa lääkäreistä lastentaudeista väitelleitä. Voi olla, että neuvolakin hoidetaan sitä kautta.


Kävin neuvolassa viime viikolla ja ihme ja kumma paino oli noussut vain 320g/viikko! Häh? En käsitä, mihin se ruoka menee, kun syön enemmän (pakko, en jaksa muuten) , ummetus on vaivannut täälläkin ja sen myötä vähän myös peräpukamat. Ällöä! Nyt tosin helpottanut nuo vaivat. Lisäksi liikun minimaalisen vähän, koska on ollut niitä kivuttomia suppareita. Onneksi nekin on melkein kadonneet =)

Ja liikkeistä: Mä en eka tajunnut, et kyse on liikkeistä, mut sit kun kuvasin tuntemuksia, niin työkaverit sanoi, et varmasti on. Ja lisäksi neuvolassa kun kuunneltiin dopplerilla, niin terkka sanoi, et tuntee kädelläänkin anturin alla miten vauva liikkuu. Kysyi et tunnenko mä ja siinä tajusin, et ne tosiaan on olleet liikkeitä!!! Tosin ilmeisesti tunnen vain toisen vauvan liikkuvan. Ihan kuin isoja ilmakuplia, voimakasta muljahtelua ja ihan kuin joku nykisi imukupilla masua sitään. Tosin nyt sitten on heti huolettanut, jos on hiljaisia päiviä ja heti pelkään, et nyt on vauvat kuolleet. Istukan paikoista en tiedä, sitä täytyy kysyä jouluviikolla, jolloin on rakenneultra Naistenklinikalla.

Ja sitten se viikon pelästys: menin yhtenä aamuna vessaan ja pönttö meni ihan punaiseksi verestä. Meinasin tietty saada ihan kamalan hysteerisen kauhukohtauksen, mut onnistuin jotenkin rauhoittamaan itseni. Hetken tuijottelun jälkeen totesin, et ei se veri tule kohdusta vaan rakosta. Näytteen kävin antamassa labrassa, virtsassa verta, ei bakteereja tai mitään mikä viittaisi tulehdukseen. Eikä sitä verta tule kuin pissalla käydessä satunnaisesti. Neukkulaa ja lääkäriä konsultoitu ja ensi viikolla varmuuden vuoksi katsovat kohdunsuun. Mitään alamasukipuja tms. ei ole eikä mitään vuoda ulos. Todennäköisin selitys tälle on se, että mullahan on mm. rakossa endoa, joka oireilee just verivirtsaisuudella. Sitä leikatiin kerran, mut sinne jäi joku pesäke ja sanottiin, et jos se oireilee, se täytyy leikata pois. Lääkärisukulainen selitti mulle, et kohtu todennäköisesti painaa rakkoa ja sitä endopesäkettä, jolloin se tihuttaa sitä verta. Totesi vielä, että endopesäkkeet on herkästi verestävää kudosta. Ei ollut huolissaan hänkään. Huh!

Mutta edelleen olen huolissani ja odotan, et mies tulee kotiin ja päästäisiin turvallisemmille raskausviikoille. Mulle tämä 17+3 edustaa edelleenkin riskiviikkoja. Niin ja sukulaiset ei vieläkään tiedä vauvoista.

 

Nelli, samoin ihanalta kuulostaa tuo kuvailemasi lauantai-ilta

Wabisabi, ihana kun tunnet liikkeet!! Mä oon viime aikoina paljon yrittäny kuulostella, ja välillä oon ollu tuntevinanikin jotain, mutta toistaseks tuntemukset on ollu niin epämääräisiä, että en uskalla vielä luottaa niihin. Itsekseni naureskelinkin tossa yks päivä, kun oikein suurella rakkaudella ajattelin pieniä "lepatuksia" mitä tunsin ja aattelin heti perään, että niinköhän tässä mun tunteita herättää vauva vaiko suolen toiminta

Onnellisuus on mulla myös tullut viime viikkoina jotenkin vahvasti. Aiemmin kysymyksiin "mitä kuuluu" vastasi ehkä totutusti ihan hyvää, mutta mietti mielissään, että hyvää prkle, niinhän sä luulet.. Mutta nyt on voinut vastata ihan puhtaan rehellisesti, että meille kuuluu oikeestaan tosi hyvää. Onnea on kyllä tullu varjostamaan ihan hirveen surullisia asioita. Yks iso varjo on mun hyvin läheisen ihmisen vakava masennus, mutta nyt akuutimpana vielä tuli eilen suru-uutinen. Meille hyvin läheisellä ihmisellä oli vauva kuollut kohtuun rv 14. Meiän laskettujen aikojen piti olla parin viikon välein ja myös heillä oli lapsettomuustausta. Jotenkin aivan musertunut olo. Ite jossain vaiheessa pelkäsin, että mitä jos tää mun raskaus menee kesken, ja koko loppuelämän tää toinen lapsi tulee mua muistuttamaan omasta kuolleesta lapsesta. Nyt kävi toisin päin, ja se tuntuu aivan järkyttävältä. Koen myös syyllisyyttä omista aiemmista ajatuksista. Yhtä aikaa on käsittämätön suuri kiitollisuus omasta lapsesta (en ihme kyllä tunne pelkoa oman lapsen puolesta) ja syvä suru tästä pienestä pojasta, joka otettiin taivaaseen näin pian, ja iso avuttomuuden tunne kun mietin, mitä nää vanhemmat nyt kokee, kun itseenikin jo sattuu näin paljon.. Mun hartain rukous on, että Jumala varjelis nää vanhemmat ja myös mut ja mun miehen ja meidän yhteiset tuttavat siten, että meidän lapsi tulisi aidosti olemaan ilon, riemun ja rakkauden kohde kaikille, eikä olisi muistutus varhain kuolleesta vauvasta.

kielovanamo 17+1

 

Vadelmaunelma, kiva kuulla sinusta! Vaikka aivan hurja tuo verenvuototarina :O Jos minulle olisi käynyt noin, olisin vaipunut jo siellä pöntöllä akuuttiin shokkitilaan... Onneksi mitään vakavaa ei ole ilmennyt. Toivotaan että tuo endo-teoria pitää paikkansa (vaikkei sekään mitenkään kiva teoria ole!).

Toivottavasti näette miehen kanssa jouluna! Tuntuu kohtuuttomalta olla erossa noin pitkään (me ollaan vain puolet ajasta, ja sittenkin kehtaan narista asiasta!). Saa muuten nähdä, kumpi meistä tekee ennätyksen pimityksen jalossa lajissa: minulla on huomenna 19+0, eivätkä sukulaiset vieläkään tiedä... Nyt rakenneultran jälkeen uskaltaisin jo kertoa (neuroottisuusaste on laskenut kohtuulukemiin), mutta tapaan sukulaiset vasta juuri ennen joulua ja tuntuu hullulta kertoa asia puhelimessa tai postitse ennen kuin tavataan.. Toisaalta nyt kun koetan kuvitella tilannetta, niin livenä kertominen tuntuu sekin vaikealta :| Toisaalta taas tämä vatsa alkaa olla jo sen verran iso, että tuskin minun tarvitsee tehdä muuta kuin saapua paikalle, ja asia on selvä

Kielovanamo, onpa hirveä tilanne sun lähipiirissä ... Iloitse siinä sitten omasta raskaudesta kun läheisille kävi noin... Ehkä paras ratkaisu on puhua avoimesti asiasta kunhan suru ensin vähän hälvenee. Ainakin itseäni lohduttaisi kovasti tietää, että toinen on ajatellut asiaa noin syvällisesti minun kannaltani. Pahintahan on, jos ihmiset vain katoavat ympäriltä, kun pelkäävät surun tarttumista... Joka tapauksessa paljon jaksamisia sulle tuohon tilanteeseen. Toivottavasti elämä muuttuu valoisammaksi joulua kohti!

 

Wabisabi, mulla on sama juttu ton onnellisuuden kanssa että vaikka olen myös aina ollut perusonnellinen eli muu elämä on mennyt tosi hienosti niin tuo lapsettomuus loi aina sen tietyn varjon kaiken päälle. Aina kun oli jostain superonnellinen niin sitten muisti että niin joo, onhan mun elämässä tuo yksi mörkö… Mutta nyt pitää ottaa kaikki irti tästä tilasta missä saa olla täysin vapaasti onnellinen ja iloinen siitä mitä on koska mulla juuri nyt kaikki on hyvin. Pieni pessimisti alitajunnassa sanoo että aina jossain vaiheessa sen surunkin pitää tulla mutta ignooraan nyt tuon ajatuksen

Hih, mua huvitti Wabisabi sun taistelun aloitus ummetusta vastaan Mä tein myös parantavan liikkeen ja ostin mainosten orjana apteekista Vi-Siblin valmistetta jonka pitäisi auttaa vatsan toimintaa. Hirveältä vaan maistui, niin kuin mättäisi kuivia Weetabixeja veden seassa…

Hui Vadelmaunelma tuota verta pytyssä episodia, sulla tuntuu vaan jatkuvan noi koettelemukset. Toivotaan että pian tulee sellainen vaihe että saat vaan olla auvoisana raskaana eikä tarvitse koko ajan huolestua jostain asiasta. On varmaan raskasta ja vielä kun joudut yksin miettimään noita asioita, onneksi saat miehesi jouluksi kotiin

Kielovanamo, Toi sun ystävän kohtalo oli tosi pysäyttävä uutinen. Tuli jotenkin hirveän paha mieli tuosta Tiedän että varmaan sulla on nyt äärettömän ristiriitainen olo ja luonnollisesti myös syyllisyyttä on ilmassa mutta koita vaan keskittyä nyt omaan raskauteen että siinä kaikki menee hyvin ja tue niin hyvin kun voit ystävääsi. Ei se helppoa ole mutta hän varmaan arvostaa kaikkea tukea mitä saa. Sekin tietenkin on mahdollista että sinun raskautesi muistuttaa häntä omasta menetyksestä mutta toivotaan että näin ei ole, se olisi raskasta molemmille.

Itsellä on myös ikävä tilanne yhden läheisen ystävän kanssa joka myös on kärsinyt lapsettomuudesta niin mulla on hänen puolestaan välillä aivan älyttömän paha mieli ja vahva syyllisyys että itse on ”onnistunut” siinä missä hän ei, eli kun hän joutuu olla edelleen hoidoissa ja minä olen raskaana. Yritän vaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea häntä ja tarkasti vähän kuin varjella häntä etten juurikaan puhu raskaudestani koska voisin kuvitella itseni samaan tilanteeseen ja tiedän että se olisi kuin kääntäisi veistä haavassa kuulla toisen raskausjuttuja kun itse on hoidoissa. Hän olisi myös ihan varmasti täydellinen äiti jos vaan saisi mahdollisuuden ja siksi on kyllä välillä rankkaa seurata elämän epäreiluutta

Kielovanamo vielä, nauratti muuten toi sun liikkeiden bongailu että onko ekoja liikkeitä vai suolen toimintaa Mä en jotenkin ole edes keskittyneesti yrittänyt bongata liikkeitä koska jotenkin ajattelen että kyllä ne sitten selkeästi tuntuvat eikä tarvitse arpoa onko suoli vai vauva kyseessä

 

Hellurei! On taas aikaa vierähtänyt jonkun verran kun viimeks kirjottelin, en nyt lähde kaikkea kommentoimaan kun tulis romaani!
Mutta omaa napaa vähän:
Käytiin viikko sitten neuvolassa eli 9+1. Kaikki vaikutti muuten hyvälle, doppleria ei vielä kokeiltu kun ei varmaan ois vielä kuulunut. Kohtu kuitenkin oli jo noussut jonkun verran ja terkkari sen löysi. Verenpaine hyvä, mut hemoglobiini oli laskenu jo 117 kun normaalisti on yli 130. Melko aikasessa vaiheessa laskee jo, hainkin eilen apteekista rautaa ja alan sitä syömään (juomaan kun on poretbl) vaikkapa joka toinen päivä. Vatsa on tehny lähes tulkoon kokonaan stopin vaikka kuituja ja liikuntaa oon lisänny, hain siis levolaccia ja sitäkin otan noin joka toinen pv. Pelottaa vaan että toimiiko kohta maha enää ollenkaan kun joutuu laksatiivia käyttämään, suoli nimittäin tottuu siihen nopeesti. Muutenkin ollu tosi laiska suoli ennestään. Huvittavaa muuten että yhtäkkiä omaa suolentoimintaa voi näinkin julkisesti kertoilla..
Vaa'assakin kävin tietty siellä neuvolassa, paino oli noussu 5 kg siitä kun hoidot alotettiin uudestaan syksyllä!!! Mut siitä kun plussasin niin paino oli samassa, joten en huolestu lainkaan. Kasvot on jopa vähän kaventuneet ja aknekin alkaa helpottaa, epäilen siis odottavani poikaa. (Toivon siis) Vatsan turvotus on noussu ylemmäs, joten nyt mahtuu taas entiset farkut jalkaan kunhan vaan jättää ylimmän napin auki.

Minttuska83 ja Toukka 10+1

 

Nyt ihan pikaikakommentti.

Minttuskalle älä huoli, Levolac on sellainen lääke, joka ei vaikuta varsinaisesti suolen omiin liikkeisiin, eli suolisto ei voi mitenkään tottua siihen eli ts. laiskistua entisestään. Voit ihan huoletta käyttää sitä ja sitten raskausajan jälkeen elimistö (myös se suoli) palaa taas normaaliin kun ei tarvitse pihdata kaikkea energiaa. Melko metkaa joo, että näin äidiksi tullessa kaikki ruumiintoiminnot on niin luonnollinen asia että niistä kirjoittelee suvereenisti nettiin Mutta samahan se on meillä kaikilla, tosin kahvipöytäkeskusteluihin en näistä asioista kyllä koskaan meinaa ruveta!

Ja Vadelmaunelma jessus mikä tarina! Voi onneksi kaikki on kuitenkin hyvin!

Kielovanamo voimia myös sinulle, ei ole helppo tilanne. Kun pelkästää palstalaisten menetykset tuntuvat puristavana sydämessä niin saati läheisen.

PS. Liikkeet bongattu! Jo n. vko sitten tuntui jo silloin tällöin, mutta ei voinut olla varma mistä oli kyse, nyt tuntuvat voimakkaammilta ja jo ihan selvästi monta kertaa päivässä. Kaikkialla sai lukea miten ne tuntuu "ilmakuplilta" tai "perhosen siiviltä" mut kukaan ei kertonut että ne kaverit kutittaa

 

Hei kaikille,
en ole muutamaan viikkoon kirjoittanut, mutta lukenut olen viestejänne.
Keskustelu on ihanan vilkasta, joten on mahdoton kaikkea kommentoida, vaikka paljon ajatuksia herää aina jokaisen kuulumisista.
On kyllä mukavaa, kun on tälläinen oma porukka, jonka kanssa elää tätä raskausaikaa =)

kielovanamo, tosi surullinen tapaus lähipiirissäsi.
Valitettavasti olen itse joutunut kokemaan vastaavan tilanteen.
Kun odotin esikoista, veljeni perheessä kuoli vauva kohtuun vain hieman ennen laskettua aikaa.
Elämäni vaikein hetki on ollut seistä kirkossa ja katsoa kun oma veli kantaa pientä arkkua ja samaan aikaan omassa mahassa vauva potkii vimmatusti.
Voimia sinulle asian käsittelyyn ja ystäväsi rinnalla olemiseen.

Vadelmaunelma, olipas ihan kauhea tuo verenvuoto pissalla käydessä. Toivottavasti sinulle ei tule enää mitään säikäytyksiä, vaan raskaudessa koittaisi jo seesteisempi vaihe.

Useampi oli huolissaan siitä, että kunto ehtii romahtaa ennen synnytystä, kun joutuu ottamaan nyt niin rauhallisesti. Mielestäni syytä huoleen ei ole. Minä jouduin esikoista odottaessa myös ottamaan rauhallisesti ja silti olin synnytyksessä hyväkuntoinen ja toivuin siitä nopeasti, kun oli kuitenkin ennen raskautta tullut liikuttua.

Scrap kysyi vakuutuksista. Me otettiin esikoiselle vakuutus ennen syntymää ja aiotaan ottaa tällekin tulokkaalle. Vakuutus on Pohjolasta. Vakuutuksia oli vaikea vertailla keskenään. Tuohon päädyttiin aika paljon sen takia, että siellä on muutkin vakuutukset. Pohjolan vakuutuksessa on tietty omavastuu per vuosi. Jossain toisissa vauvavakuutuksissa on tietty omavastuu per sairaus. Kyselin silloin ja esimerkiksi jokainen korvatulehdus on oma sairautensa, joten ajateltiin, että on parempi sellainen omavastuu, johon voi sisällyttää useampia pieniä lääkärimaksuja. Sehän riippuu tietenkin sairauksista, että minkälainen omavastuu olisi edullisin.
Meillä jäi viimeksi vakuutuksen ottaminen viime tippaan. Mutta oliko se niin, että sen voisi ottaa jo ennen rakenneultraa? Jos voi, niin niinhän kannattaisi tehdä, sillä silloin vakuutuksesta ei pois suljeta ultrassa mahdollisesti esille tulleita ongelmia.

Lumipuu, hyvä, että sinulla ei ole nyt ollut kovia mahakipuja.

Ummetuksesta kärsitään täälläkin : /
Joku kirjoitti syöneensä pellavansiemeniä. Niitä ei neuvolan mukaan suositella raskaana oleville.

Voikaa hyvin kanssasisaret!

Tirlittan 16+2

 

Nyt tulen pikaisesti vaan kertomaan omia kuulumisia. Eli horrorstoori jatkuu - tietenkin... :headwall: Neuvola eli kotoisammin "neukkula" on ihan ulalla kaikesta - siellä ei viime viikolla yl.lääket.erik. lääkäritäti meinannut saada sykkeitäkään kuulumaan (!!!!) - mun piti opastaa, mistä kohden kannattaa koittaa. Hän siis katsoi, että kohtu on kiinni jne. Pissasta ei tosiaankaan löytynyt bakteereja vain verta. Todennäköisin selitys todellakin endo, joka nyt painuu siellä rakossa ja vuotaa siksi.

No, tänään tuli aamulla niin paljon verta ja hyytymiä kuin suoraan teurastamolta, joten en enää kestänyt tilannetta. Painelin Femedaan (en luota julkisiin palveluihin - en ymmärrä, mistä maksan veroja, kun neukkulassakin pelätään mua kun ruttoa eikä edes perusasiota osata) ja siellä Bruno Cacciatore ystävällisesti tutki. Tuli heti rauhallisempi mieli ja Bruno tutki ultralla rakonkin ja varmisti, että toden totta vanha kunnon tuttu endohan se siellä jyllää nyt! Kohtu kiinni ja siisti. MUTTA vaikka nyt näyttää siltä, että kyseessä todellakin rakossa riekkuva endo, niin varmaa ei ole, mitä sille tehdään. Lisäksi toisena pulmana se, että toisen vauvan istukka on ns. eteisistukka ja sekin voi vuotaa tai alkaa vuodella. No, mistäpä ihmeestä sitä sitten aina tietää, mistä rööristä se veri oikein tulee?!? Todennäköisesti joudun seurantaan istukasta - sen päättää tarkemmin Naikkarin erikoislääkäri ensi viikon virallisessa rakenneultrassa. Jos aika ei olisi ollut jo ensi viikolla, olisin saanut lähetteen kouraan. Sain onneksi Brunolta hyvät kuvat tästä kutsumattomasta vieraasta ja lausunnon, jotka käski ottaa mukaan. Ja sitten se ihana juttu: katottiin tietty myös vauvoja ja vielä 4D-kuvana, sain mukaan dvd:n ja kasan ultrakuvia. Niin ja vielä ihanampi juttu: tulossa on tyttö ja poika :heart::heart:.

 

Vadelmaunelma, sinun raskaudessa riittää dramatiikkaa - ihan liikaa!
On niin hyvä, että sinulla oli mahdollisuus käydä yksityisellä ja asia tutkittiin kunnolla. Toivottavasti osaavat Naikkarilla nyt ottaa asian hoitoon/ tarkkailuun, kun sinulla on Brunon lausunto ja kuvat.
Ja voi onnea - tyttö ja poika! Ihanaa :heart:

 

Aikamoisia kauhunhetkiä vadelmaunelmalla:O mutta myös ihania ultra kuulumisia! tyttö ja poika:heart:

Meillä on tiistaina rakenneultra ja vähän jännittää. Supistuksia on taas riesaksi asti mutta yritän olla huolestumatta ja litkiä paljon vettä, lääkärin neuvojen mukaan. Neuvola oli viime viikolla, kaikki oli hyvin ja sydänäänet vahvat joten eiköhän vauvalla ole kaikki ihan hyvin

 

no kyllä sulla kans sattuu ja tapahtuu vadelmaunelma.. Mutta aivan ihana uutinen, että tyttö ja poika :heart:

Mä kans luulen bongailleeni liikkeitä reilun viikon ajan. Edelleen odotan oikein voimakasta tunnetta ja ahaa-elämystä, mutta kun nyt lähes joka ilta tuntuu samanlaista hassua pientä muljahtelua ja kuplintaa kohdun kohilla, niin eiköhän se oo se meidän pikkuinen, joka siellä huiskii, vaikka äipän meinaa olla vaikea uskoa

Tänä aamuna mulle tuli oikein mieletön onnen tunne ja olis itkettäny aivan kauheesti. Jotenkin yhtäkkiä tajus, että siis meillä on ens kesänä vauva (pitkät on piuhat kun ei kertakaikkiaan meinaa asiaa vieläkään oikein ymmärtää ku hetkittäin..). Muistan, että joskus varmaan kymmenen vuotta sitten koin joulun aikaan tosi voimakasta tyhjän sylin tunnetta. Mietin jouluevankeliumin odottavaa Mariaa ja surin sitä, että saanko ikinä eläytyä Marian odotukseen. Tänä jouluna saan, lapsi on mua niin lähellä kuin voi olla. En voi käsittää, että me saadaan kokea tätä onnea ja ihmettä..

 

Hui, surullisia uutisia Kielovanamolla ja hurja meinkin Vadelmaunelmalla! Onneksi ultrassa selvisi, mistä vuotelu johtuu. Toivottavasti tuo saadaan myös jotenkin loppumaan, ettei koko raskautta tarvitse olla sydän syrjällään. Ja tyttö ja poika, ihanaa!
Omaa napaa sen verran, että en ole koko raskauden aikana kauheasti "herkistellyt", lähinnä ehkä siksi että koko ajan on ollut sellainen pieni pelko takaraivossa. Nyt viimeiset 1,5 viikkoa on liikkeet tuntuteet melkein päivittäin ja koko homma on jotenkin realisoitunut: Meidän pikkuinen se siellä. Sitten sitä on havahtunut kaupassa maitohyllyjen edestä tippa linssissä, ilman mitään muuta syytä kuin yliajava onnellisuus. Tämä on ihanaa!

Sanasa ja Tiuku 19+2

 

Heippa kaikille!
Minttuska, mä olen joutunut myös turvautua Levolaciin mutta en haluaisi käyttää sitäkään kokonaan. Olen nyt toista viikkoa käyttänyt apteekin Vi-Siblin lääkettä jonka pitäisi pehmittää vatsaa mutta en mä nyt tiedä onko siitä loppujen lopuksi mitään apua

Lumipuu, ihana kuulla että olet tuntenut liikkeet

Kielovanamo, onnea myös liikkeiden tuntemisesta, tuntuu varmaan kivalta tunnistaa ne viimenkin Samaistun tuohon sun joulufiilikseen aikaisemmilta vuosilta, jotenkin sitä on jouluisin aina ajatellut hirveän haikeana että "mitä jos ei ensi vuonnakaan ole sitä omaa pikkuista edes tulossa", että siinä mielessä nyt on aivan erityinen joulu.

Pikkukotka, miten sun rakenneultra meni?

Vadelmaunelma, tosiaan draama sun kohdalla vaan jatkuu Varmaan ihana kuulla että teille on tulossa tyttö ja poika

Sanasa, hih, nauratti tuo sun maitohyllyllä herkistely

Mulla on ollut myös tässä viimeiset pari viikkoa tosi superonnellista fiilistä, jotenkin vaan tuntuu että "ei pääse yli" (ei niin että haluaisin päästä...) tästä mahtavasta onnen tunteesta ja pienestä ihmeestä minkä elämä on antanut viimeinkin... Mulla vaan edelleen on vaikeuksia oikeasti ymmärtää se että meille tulee vauva, siis se konkreettinen osuus siitä. Nyt olen jo jotenkin pystynyt sisäistämään sen että olen raskaana mutta ei vaan mielikuvitus riitä siihen että puoli vuotta ja meitä on kolme... Välillä ihan havahdun kun hetkellisesti aina tajuan että aika pian elämä muuttuu lopullisesti että mikään ei ole enää niin kuin ennen. Joku ihminen tulee tarvitsemaan juuri sua vuosikausia Hui, mikä ajatus... pelottava vähän mutta myös ihana.

Hauskaa viikonloppua kaikille!
Nelli ja Kultahippu 16+4