Ikävä kyllä meidän tilanne on edelleen tosi kamala. Emme kohta enää kumpikaan jaksa. Harkitsen jo toisen vauvan poisantamista väliaikaisesti. Kuulostaa varmaan kauheelta, mutta niin lopussa ollaan. Tyttö on oireeton ja kunnossa (ollut jo joku reilu 3kk ok), mutta poika on tosi kipeä. Julkinen terveydenhuolto ei välitä ja piittaa tilanteestamme, koska kyse ei ole "kuolemaan johtavasta" sairaudesta. Sillä siis ei ole mitään väliä, miten hankalaa ja tuskaisaa vauvalla on ja mitä vauvan oireilu arjessa tarkoittaa, jos perheessä on 2 vauvaa. Vanhemmat saa ihan rauhassa palaa loppuun. Tää sujuisi vielä jotenkin, jos nämä olisi eri ikäisiä, mutta 2 vauvaa! Meillä ei oikein mitkään lääkkeet ja ruokavaliot auta tuohon refluksiin. Jatkuvasti pitäisi olla kantamassa ja pitämässä pystyasennossa eikä vauva pysty nukkumaan kuin pätkiä päivisin - 15min-30min ja loput ajat kiukkuaa yliväsyneenä ja yrittää nukahtaa, nukahtaa ja nukahtaa. En saa päivisin aina edes syötyä, kun poika herää pahimmillaan noilta vartin torkuiltaan saman tien kun tyttö nukahtaa omille 2-3h päivunille. Ja sitten on pakko kantaa, viihdyttää, hauskuuttaa, hyssyttää ja heijata, jotta ei huuda yliväsyneenä. Tai sitten syön kylmää ruokaa seisaltaan tai vauva sylissä hytkyttäen. Ei minuutinkaan omaa hetkeä! Pystyy nukkumaan kunnolla vain istuma-asennossa liikkuvissa vaunuissa. Että sieppaa, kun ei koskaan saa olla kotona vaan aina pitää väsyneenä ja nälkäisenä pahtaa pitkin katuja säästä riippumatta 2-3 kertaa päivässä 2-3h kerrallaan, jotta vauva saa nukuttua. Ja lääkärit vähättelee - väittää, että jotkut vaan nukkuu 15min! No, ehkä joo, mut tää on sit tosi kiukkuinen ja yliväsynyt koko ajan ja huutaa, huutaa ja huutaa. En todellakaan nauti tästä. Ei paljon lohduta, että menee ohi, kun ikää lapsella noin vuosi tai kaksi. Just joo...Kotiapalvelusta ei ole mitään apua, näin sen koen. Vain siitä olisi apua, että jatkuva huuto loppuisi ja vauva pystyisi nukkumaan. Lisäksi poika ruvennut oksentamaan kiinteät ruuat jopa 2h aterian jälkeen eli nyt seilaa sekä maidot että soseet, minkä seurauksena alkanut pelätä ruokailua. Kohta on varmaan pakko tähystää, että mikä hitto siellä on vikana, kun ei kiinteet pysy sisällä vaan seilaa ylös tauotta. Mutta joo, en kyllä ymmärrä, miksi meillä pitää olla näin hiton huono tuuri kaiken suhteen. Sen sijaan tyttö on kuin unelma ja salaa joskus haaveilen ja katkerana mietin, että miksi en voi olla äiti vain hänelle. Kauhea olen joo näiden ajatusten kanssa, mutta niin loppu olen, kun olen kohta 6kk kantanut, kantanut, kantanut ja kuunnellut itkua, huutoa ja kirkumista aamusta alkuyöhön. Ei paljon naurata. Meidän sukulaisetkin on uupuneita eikä osa enää jaksa tulla auttamaan vaan päivittelevät vaan miten kauheeta meillä on. Odotan vain, että pääsen töihin. On niin epäonnistunut olo kaiken suhteen. Että kaiken tän paskan jälkeen (lapsettomuus, hoidot, keskenemenot) en jaksanut tämän enempää ja mietin jo toisen vauvan poisantamista, kun en hänelle pysty tarjoamaan sitä, mitä hän tarvitsee.