<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Kiitos Lumipuulle päivityksestä =), saattaahan käydä niinkin että tietämättämme ens toukokuussa ponnistellaan viereisissä saleissa

Leppoisaa lomaa Vadelmaunelmalle, kyllä kans kateeksi käy kun täällä vähän Amerikka-hulluja ollaan, kaksi viimeisintä lomamatkaa on sinne suuntautunut =)

wabisabi: käytätkö jo äitiysmukavuushousuja- tai hameita? mulla maha ollut jo kauan niin turvoksissa että normi farkut on ollu pakko pitää auki ja pitkä paita vaan siinä päällä ettei muka kukaan huomaisi =)

Uskalsin tänään tilata ekan äitiysfarkkuhameen, en tiiä koska "raaskisi" laittaa sen päälle, tästä maailmanparhaasta salaisuudesta ei vielä tiedä kuin pari valittua ystävää ja työkaveria...

 

Tervetuloa Marjainen ja Tarantella!

Kielovanamo, mä olen myös miettinyt että miten julkistamisen tekee sitten kun sen aika on mutta itse ainakin ajattelin kertoa suoraan ettei vastapuoli joudu ikävään tilanteeseen. Koska itselle kävi kerran niin että yksi tuttu näytti siltä että on selkeästi raskaana olevan näköinen mutta koska voi olla myös lihomista niin sitten en ole hienotunteisuutta sanonut mitään ja sitten jälkeen päin kuullut kun "ei oltu huomioitu raskautta mitenkään"... Hieman kävi hermoille
Ja onnea vielä teille hyvistä kuulumisista miehen työttömyyden päättymisen suhteen

Wabisabi, mulla on myös hieman tullut ylämahaa, luulin etukäteen naiivisti että vaan alamahaan tulee mutta mä olen siitä vaan tyytyväinen koska viime viikon kulutin peläten että vauvaa ei edes enää ole kun mitään oireita ei ole ja maha ei kasva. No nyt tällä viikolla näyttää maha vähän isommalta ja kovemmalta eli on taas toiveet että kaikki kunnossa. Ensi viikolla se on sitten totuuden hetki kun on ultra.

Oi Vadelmaunelma, nautiskele auringosta! Täällä on koko joukko kateellisia

Katsoin eilen jostain raskauslaskurista että keskenmenoriski pienenee ensi viikolla viimeinkin, jeee jotenkin tämä alkuraskaus on kaikessa oireettomuudessa ollut aika raskas henkisesti että toivottavasti se tästä helpottuu. Mieskin totesi että pakkohan tossa 12 ja 20 viikkojen välissä on käydä yksityisellä ultrassa, ei tätä arvuuttelua kestä kukaan kun mietitään onko kaikki masussa hyvin...

Meillä oli todella vaikeat salailut viime viikonloppuna kun järjestimme tupaantuliaiset ystäville ja kun piti pysyä vesilinjalla... Olen aikaisemmin ollut tunnettu siitä että tykkään käydä ulkona enkä voi vedota yhtäkkiseen vesilinjaan millään muulla kuin raskaudella niin piti kehittää vähän huijausta. Laitoin siideripulloihin alkoholitonta ja niitä naukkaillin pitkin iltaa. Onneksi oli paljon jengiä niin en varmaankaan jäänyt kiinni. Paitsi ehkä baarissa kun kaverin mies bongasi baaritiskiltä mun alkoholittoman tilauksen, en reagoinut mitenkään siihen kun hän tajusi asian, lähdin vaan pois katsomatta mieheen ollenkaan. No pianhan tämän nyt saakin jo kertoa eli ei tarvi enää huijailla tuttuja ihmisiä

 

On se tiiättekö kumma, että täysin levollinen mieli tuntuu säilyvän aina sen about viikon ultran jälkeen. Nyt taas tuntuu, että on ikuisuus (2,5 viikkoa) neuvolaan, jossa tehdään ultra. Ja kun nyt tosiaan alkaa vielä kaikki alkuraskauden oireet väistyä (tai toki maha pömpöttää tyylikkäästi edelleen). Eilen ekaa kertaa vakavammin mietin sen dopplerin hankintaa.. en tiiä, olisko se hyvä vai tsemppaisko vaan. Eihän tässä ihan tolkuttoman pitkä aika pitäis siihenkään olla, että saattaa alkaa itse tuntea vauvan liikeet.. Ei mulla mitään kauheeta hätää oo, epämääräinen pieni huoli vaan. Eilen muuten sain sen influenssarokotteen, mistä jossain vaiheessa käytiin keskustelua. Ehkä sekin herätti sitten sen pienen huolenpoikasen, vaikka järki sanoo, että ihan turhaan.

Nelli, oon huomannu, että kertominen hyville ystäville on helpompaa, mutta kertominen työ-/opiskelukavereille, joita näkee suurin piirtein päivittäin ei ookaan niin helppoa, koska yleensä kahvipöytäkeskustelut on niitänäitä, ei siinä kauheesti aleta elämän suurimpia asioita pyörittämään. Oon odottanu, että tulis joku sopiva hetki, mutta toistaseks, jos niitä onkin tullu, niin pupu on menny pöksyyn siinä vaiheessa, enkä oo saanu sanaa suustani Ja sit oon vaan jääny odottamaan, että eikö ne vois jo huomata ja kysyä suoraan. Sinänsä en kyllä aattele, että kertomisella olis mitään kiirettä, mutta luulen, että mun kohdalla maha tosiaan sillai pömpöttää, että ainakin osa ihmisistä miettii, että onkohan toi raskaana vai vähän pyöristyny muuten vaan. No, turha tällasia spekuloida, eiköhän aika tee tehtävänsä tässäkin asiassa

kielo 13+3

 

Minulla ei ole ainakaan mitään muuta kuin hyvää sanottavaa tuosta dopplerista. Pelkäsin kauheasti, että saan vaan hirveät sätkyhermarit, jos mitään ei kuulukaan, mutta onneksi laite on toiminut moitteettomasti. Minulla on kohtu kallistunut taaksepäin, joten siinäkin mielessä olisi voinut vaikuttaa sydänäänien kuulumiseen. Olen yrittänyt pitää kuuntelun minimissä, n. kerran viikossa. Se onkin riittänyt mielenrauhan ylläpidossa. Kyllä viikonloppuna vähän jo hermoilin, kun en heti löytänyt ääniä, mutta sitten vaan piti muistaa taas että ihan vesirajallahan se vasta kuuluukin..
Hassua, luin siitä neuvolaoppaasta, että kohdun korkein kohta on näillä viikoilla 8-10 senttiä navan alapuolella. Se menee ainakin mulla karvoituksen rajamailla. Itse ajattelen koko ajan, että vauva kasvaa jossain keskimahan kohdalla. Näin hyvin sitä oman kroppansa tuntee.

 

Minä täällä kans suosittelen lämpimästi doppleria kaikille sitä harkitseville =), me tilattiin ulkomailta se sama mitä tääl suomessa myydään Angel Sounds...maksoi postikuluineen alle 40€!

Mulla oli 9-11 viikoilla kerran kaks viikossa vaaleenruskeeta limavuotoa ja hymy palasi naamalle kuitenkin heti kun laitto laitteen navan alle ja luurit korville :heart:. Neuvolassakin ääni kuului maanantaina melki samoilta kohdilta kun itse oltiin löydetty. Ei siitä "mattojentamppaus äänestä" voi erehtyä kotilaitteillakaan :heart:

 

Minä täällä kans suosittelen lämpimästi doppleria kaikille sitä harkitseville =), me tilattiin ulkomailta se sama mitä tääl suomessa myydään Angel Sounds...maksoi postikuluineen alle 40€!

Mulla oli 9-11 viikoilla kerran kaks viikossa vaaleenruskeeta limavuotoa ja hymy palasi naamalle kuitenkin heti kun laitto laitteen navan alle ja luurit korville :heart:. Neuvolassakin ääni kuului maanantaina melki samoilta kohdilta kun itse oltiin löydetty. Ei siitä "mattojentamppaus äänestä" voi erehtyä kotilaitteillakaan :heart:

Mä olen taas erimieltä. Olen ajatellut heittää koko laitteen seinään. Sillä saan vaan kovan stressin kun ääniä ei kuulu

 

Se on varmasti ihan totta, että mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin. Ja olisin varmasti viskonut dopplerin tuusankuuseen, jos sen kanssa olisi ongelmia.. sitä justiin pitkään mietin kun olin sitä ostamassa, että aiheuttaako lopulta vain lisästressiä vai kuin käy. Jonttunen, millä viikolla menet? Sain sen dopplerin vasta viikolla 13, joten siinä mielessä sydänäänet kuului jo aika helposti. Luin jostain, että viikolta 12 dopplerin pitäisi periaatteessa vasta toimia, joten en uskaltanut edes tilata aikaisemmin.
Meillä on tänään pikkujoulut, saapa nähdä jäänkö kiinni "selväpäisyydestä". Ajattelin kyllä, että en rupea valehtelemaan jos joku jotain kysyy. Pari alkoholitonta siideriä ostin iltaa varten.Kassa hämääntyi myös, kun aamulla töihin tullessa kävin ne ostamassa: "alkoholijuomia ei saa myydä ennen kello 9:a".. Mutta sain siiderini kun sanoin, että kyllä ne minusta ihan alkoholittomia on.
Nyt on jotenkin jo ihanan "odottava" olo, kun pääsi niiden 12 viikon ohi. Olen vähän jopa katsellut rattaita ja meillä on todenäköisesti myös auton osto edessä. Mitään vinkkejä noiden rattaiden suhteen? Toiveena olisi mahdollisimman kombisysteemi, missä saisi turvakaukalon, rattaat ja vaunut samojen rullien päälle. Aikamoisia avaruusvirityksiä näyttävät nykyään olevan, mutta ehkä sitten toimiviakin. MUTTA, sitten löytyi tällaiset ihanat retrot (Inglesina Classic), jotka on varmaan tosi epäkäytännölliset auton perään tai yhtään mihinkään, mutta eikö nämä ole kauniit?
Lastentarvike Pikku Hurmuri - Inglesina Classic

Sanasa ja Tiuku 14+3
[url=http://lilypie.com][/URL]

 

Tervehdys kaikille!
Saanen liittyä joukkoonne
Olen jo viikkoja seurannut keskusteluanne ja nyt uskaltautuisin mukaan.

Odotan toista lasta, joka on saanut alkunsa 2.ICSIn ensimmäisestä PASista.
Esikoinen täyttää joulukuussa vuoden ja hän on saanut alkunsa samaisen ICSIn tuoresiirrosta.
Tämä toinen raskaus siis lähti alkuun yllättävän helposti, ilman pettymyksiä, mikä oli tietenkin yllätys, sillä esikoisesta haaveillessa ehti olla monenlaista pientä maailmanloppua.

Tämä raskaus on sujunut hyvin. Vain parina päivänä alkuraskaudesta oli hyvin niukkaa vuotoa (joka sekin jo tosin sai hyppimään kauhusta seinille). Esikoista odottaessa vuodin reilusti viikolta 6 alkaen yli kuukauden ajan. Voitte ymmärtää, että se oli hyvin stressaavaa aikaa. Silloin syynä oli kohdussa oleva hematooma, verenpurkauma. Kun olen lukenut täällä teidän joidenkin vuodoista, olen todella elänyt hengessä mukana.
Pahoinvointia on tässä raskaudessa riittänyt välillä ympäri vuorokauden, mutta sen kanssa on pärjännyt, sillä en ole oksentanut, vaikka se tuntuu välillä olevan hyvin lähellä.

Tänään oli NT-ultra. Niskaturvotusta oli vain 0.9 mm. Emme menneet verikokeeseen.
Oli kyllä ihana nähdä pikkuinen huitomassa ja pomppimassa :heart:

Laskettu aika on 29.5.

Nyt tuli vain omaa napaa, mutta varmasti pääsen pian sisälle keskusteluunne.

Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti!
Tirlittan rv 11+5

 

Tirlittan, onnea ja tervetuloa mukaan! Mahtavaa, että teille on jo toinen tulemassa
Meille varhaisultrassa lapsettomuuslääkäri sanoi, että kun lapsi on n vuoden ikäinen (tai kun imetys on kokonaan lopetettu), kantsii vasta alkaa toista yrittämään ja kun me ollaan ns. selittämättömiä eli luomumahdollisuuskin periaatteessa on, niin sit puol vuotta yritetään ja sen jälkeen sit hoitoihin. Musta tuo aika tuntuu hirveen pitkältä, eikä meillä kyllä oo mitään aikomuksia ehkäsyä ottaa käyttöön. En tarkotuksellisesti halua kauheen pientä ikäeroa, mutta kun ikää kuitenkin jo on ja toiveissa olisi useampi lapsi, niin ei haluais aikailla. Mutta tää jos mikä nyt on aika lailla asioitten edelle menemistä..

Noista vaunuista tuli mieleen, että kuulin radiosta joitaikin aikoja sitten MLL:n ihmisen sanovan, että muistaakseni 2-vuotiaaks saakka olis lapselle hyvä, jos katseen suunta olis vaunujen työntäjään. Tuo kuulemma turvaa.

 

Nelli79 Hienosti selvisit tupareistanne ja salailusta! Nostan hattua!

Vadelmaunelma Kuullostaa ihanalta sun loma! Otapa kaikki ilo irti siitä! Kuinka kauan meinaat siellä rapakon takana lomailla?

Tirlittan79 Onnittelut ja tervetuloa ketjuun! Meillähän on varsin lähekkäin lasketut ajat, mulla 1.6..

Omaa napaa: Torstaina oli odotettu NT-ultra, joka meni hyvin! Alakautta ultratessa ei oikein meinannu tulla hyvää kuvaa, mutta sitten mahan päältä päästiin paremmin kartalle. Koko vastasi juuri viikkoja tai taisi olla päivän edelläkin. Kaveri liikkui niin vikkelästi, että niskaturvotusta ei ihan heti saatu mitattua. No, se oli 0.6 mm, joka oli vissiin hyvä. Syke 175. Eli kaikki oli kunnossa ja helpotus suuri. Huoh.

Muille kertomisesta: Oltiin päätetty, että tuon NT-ultran jälkeen julkistetaan asia. Ja jännä juttu, että tätä hetkeä on odotettu pitkään ja hartaasti, ja sitten kun se hetki läheni, niin alkoikin hirveästi jännittämään. Töissä kerroin eka pomolle, sitten oman yksikköni porukoille ja sitten muille läheisille työkavereille. Vastaanotto oli kyllä tosi positiivinen ja ihmiset tuntuivat olevan aidosti onnellisia mun puolesta. Hyvä niin.

Vanhemmille olis tarkoitus kertoa huomenna isäinpäivälounaalla. Olin tänään porukalla askartelemassa ja tein kortin, jonka piilotaskussa on yksi ultrakuva Tosi ikävä vaan oli, kun kerrottuani asiasta kävi ilmi, että porukassa yhdellä oli aivan hirveä tilanne itsellä raskauden suhteen. Hän oli n. samoilla viikoilla kuin minä ja potenut kauheista kivuista, kunnes tällä viikolla oli lääkärissä selvinnyt, että aivan terve ja hyvin kehittynyt sikiö on kiinnittynyt keisarinleikkausarpeen ja hänelle joudutaan ensi viikolla tekemään abortti, koska raskauden jatkuminen olisi hengenvaarallista hänelle. Tuli siis niin hirveä olo tämän ystävän puolesta ja harmitti, että tulin paljastaneeksi oman onneni. :'( Mutta enhän voinut tietää tuosta tilanteesta etukäteen.

Edelleen väsyttää ja pissattaa jatkuvasti, muutoin ei juuri oireita ole. Eka oksennus tuli viime viikonloppuna, kun olin hoitamassa siskon lapsia ja jouduin pyyhkimään kakkapyllyä. hyh hyh.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja isäinpäivää kaikille!

Scrap ja sintti 11 + 3

 

Sanasa: On kyllä ihanan retrot nuo vaunut! Jossain lehdessä juuri näin jonkun nuoren helsinkiläismamman haastattelun, jossa hänellä oli nuo. Taidan ite olla kuitenkin liian käytännöllinen, joten tulee varmaan hankittua jotkut kombit. Mäkin eksyin pari viikkoa sitten katselemaan netistä vaunuvalikoimia ja jestas,e ttä niitä on paljon. On jos jonkinlaista runkovaihtoehtoa samoistakin malleista.

Mites sun pikkujoulut meni? Meillä oli kanssa eilen työpaikan pikkujoulut ja sen takia päätinkin kertoa työkavereille heti sen NT-ultran jälkeen, koska olis ollut tosi vaikeeta selittää uskottavasti vesi/mehulinjaa. Vähän kyllä harmitti, että jouduin sitten kertomaan heille ennen kuin vanhemmille, mutta eihän tässä ole kuin pari päivää eroa. Halutaan kertoa ihmisille ihan naamakkain, ei puhelimessa tai fb:ssa tms.

 

Isänpäivän viettelyä ollut koko päivä, ihana ajatus että ensi vuonna voi viettää omassa kodissakin Isänpäivää :heart:

Tervetuloa Tirlittan!

Kielovanamo, mä oon myös sortunut mietiskelemään tuota dopplerin hankkimista mutta en toisaalta pelkään että mitä jos siitä tuleekin extrastressiä vaan, jos vaikka välillä kestäisi kauemmin löytää äänet. En tiedä, ehkä yritän järkeillä nyt vaan ilman sitä.
Tuosta toisen lapsen yrittämisesta niin mä myönnän että olen mennyt täysin asioiden edelle ja ihan huvittaa itseäkin Eli olen myös jo ajatellut että aloitamme hoidot heti kun vaan voi että saisimme toisen lapsen, en halua heittää yhtään aikaa hukkaan. Mutta kuten sanottu käytäntö voi osoittautua ihan muuksi, nyt vaan on tälläiset ajatukset

Ensi keskiviikkona on onneksi viimeinkin se kauan odotettu np-ultra eli on edes jonkinlainen konkreettinen etappi joka todistaa että on raskaana ja toivottavasti vielä niin että kaikki on hyvin. Mulle tuli jotenkin pieni pelkotila tai levottomuus taas päälle kun luin uusinta Vauva-lehtä, siinä oli artikkelit raskauden keskeytyksestä vko 20 sikiön sairauden takia ja toinen kohtukuolemasta. Alkasi ahdistamaan...

Sanasa Miten sulla meni pikkujoulut? Mua nauratti kun sun juttua lukiessa alkasin mittailemaan tuota 8-10cm navasta ja olin myös ollut ihan väärässä kohtaa kropassani Ei sitä vaan ole vielä ehtinyt perehtymään oman kroppansa yksityiskohtiin Dopplerista vielä että jos on taaksepäin kallistunut kohtu niin silloinko sydänäänet kuulee huonommin? Mulla on myös taaksepäin kallistunut kohtu mutta multa ei ole vielä edes neuvolassa kuunneltu sydänääniä niin en ole saanut siitä mitään kommenttia.

Scrap miten isovanhemmat suhtautui? Toi sun kortti-ajatus oli tosi ihana, harmi vaan että ystävälläsi oli noin ikävä tilanne. Ei tosiaan voi ikinä tietää mitä muilla on meneillään, tulee varmaan itselle entistä suurempi kiitollisuus kun kuulee välillä noita juttuja missä asiat eivät mene ihan niin kuin pitäisi

Eipä tässä muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!

 

Scrap, onnea hyvin menneestä ultrasta! Voi, ne on niin ihania kokemuksia..

Onks teille muille kellä on alkuraskauden oireet helpottanu, iskeny uudestaan epäuskon tunne, että kasvaako siellä oikeesti joku? Mä nimittäin huomaan taas kamppailevani välillä ihan saman tunteen kanssa kuin ihan alkuraskaudesta. Lauantaina oli ekaa kertaa tilanne, jossa hiukan isomman porukan eessä olin "julkisesti" raskaana. Silloin se tuntui pelkästään hyvältä, mutta sen jälkeen on mieliin taas hiipiny häijy ajatus, että mitä jos mä nyt hehkutan tätä asiaa aivan liian aikaisin. Tiiän, että tää on typerää, mutta tunteet on tunteita, järjen ääni ei niitä aina saa vaikenemaan. En onneks mihinkään paniikkiin oo menny kuitenkaan.

Eilen aamulla yllätin pienesti miehen isänpäivän kunniaks. Molemmat oltiin ihan itku silmässä, kun jotenkin olikin niin herkkää ja koskettavaa.. Jotenkin niin käsittämätöntä edelleen, että ihanko oikeesti meille syntyy puolen vuoden päästä vauva..

kielovanamo 14+1

 

Tervetuloa, Tirlittan, ja onnea hyvin menneestä ultrasta! :flower:

Scrap, miten isänpäiväyllätys sujui?

Marjainen, eilen annoin viimein periksi, kun housut alkoivat toden teolla kiristää! Lähdinkin siltä istumalta - taikka seisomalta, kun normaalihousuissa on jo hankala istua! - metsästämään äitiyshousuja. Mutta vedin vesiperän sillä shoppailukierroksella ... En tiedä, miten siellä Suomessa, mutta ainakaan tämä Englannin äitiyshousuvalikoima ei ole maailman parhain. Haluaisin mustat siistit housut, jotka joustavat vähän joka puolelta (eivät ainoastaan mahan kohdalta), ja istuvat niin, etten näytä ihan muodottomalta... Osa ongelmaa on se, että olen aika pieni (normaalisti kokoa 34) ja pieniä kokoja on muutenkin hankala löytää. Mutta jatkan metsästystä kuitenkin tänään! En oikein haluaisi lähteä huomenna työmatkalle nappi auki!

Kielovanamo, minuun iski ihan sama epäuskoisuuden tunne sen jälkeen, kun doppleri viime viikolla hajosi. Mies yritti korjata doppleria, mutta eihän siitä mitä tullut. Tilasin sitten uuden erimerkkisen, mutta se onkin ihan surkea (sellainen minikokoinen, jolla en saa edes omia sydänääniäni kuulumaan!). Mietin nyt, pitäisikö tilata toinen Angel Sounds (vaikka siis ensimmäinen Angel Sounds hajosikin), koska sillä ainakin kuului.... Tavallaan hullua rahanhukkaa, mutta toisaalta mielenrauha on nykyisin kaikkein tärkeintä. Vaikka huomenna on jo 16+0, en tunne vielä liikkeitä, joten epäuskoisuuden tunne iskee heti, kun todiste raskaudesta puuttuu!

 

Moi!
Tirlittan, tervetuloa joukkoon!

Scrap, Minulla on vähän sama juttu loppujen lopuksi noiden vaunujen suhteen kuitenkin, eiköhän käytännöllisyys voita kuitenkin nuo ihanat retrot.
Kiitos kysymästä, pikkujoulut meni ihan kivasti. Kukaan ei kysynyt mitään enkä ryhtynyt sitten vielä mitään isoa julkistamista tekemään. Kuitenkin siellä oli isompi poppoo väkeä, eikä vain meidän tiimi, niin jotenkin ei vielä uskalla liian laajasti asiasta uutisoida. Voi olla, että jotkut nostelivat kulmiaan, kun minulta jäi alkuskumppa pöydälle juomatta, mutta sehän ei tässä vaiheessa haittaa mitään.

Nelli79 En tiedä onko joku sanonut minulle suoraan, että taaksepäin kallistunut kohtu kuuluu huonommin vai onko se vain omaa päätelmää. Siinä NP-ultrassa kätilö yritti saada kohtua "tönittyä" päältä käsin, kun pikkuinen nukahti kesken mittausten, mutta ei siinä ainakaan onnistunut silloin viikolla 11+1. Sanoi kylläkin, että kyllä se taaksepäin kallistunut kohtukin sieltä eteenpäin pullahtaa hetken päästä. Mulla on tosiaan dopplerilla kuulunut tosi hyvin ne äänet, että ei ole haitannut, joten tiedä häntä mistä tuulista se aina riipppuu, että kuuluuko ne.
Wabisabi: Saisko sen angel soundsin vielä takuuvaihdettua? Vai oliko käytetty malli? Kurja juttu, jos se meni rikki.
ON: Tänään oli lääkärineuvola ja siellä kuunneltiin sydänääniä. Lääkäri varoitteli, että saattaa olla ettei mitään kuulu ja voi kestää että löytyy, mutta sillä heidän antiikkisella laitteellakin äänet löytyi heti. Lääkäri vielä naureskeli, että piti sen varoituspalopuheen ja sitten antura vähän hipaisi mahaa niin äänet kuuluikin.
Verenpaine oli 96/62 ja minun ei kuulemma tarvitse huolehtia salmiakkarajoituksista. Onneksi, ihan älytön himo ollut salmiakkiin!

Sanasa ja Tiuku 14+6

 

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista

Sanasa, ihanat nuo nostalgiset vaunut! Itsekin jossain lehtijutussa olen ne huomannut ja niitä ihastellut. Käytännöllisyys taitaa kuitenkin useimmiten voittaa tuollaisetkin ihanuudet, sitten kun todella pitää tehdä ostopäätöstä
Minulle oli esikoisen kanssa vähän yllätys miten vähän aikaa vaununkopalle on käyttöä. Jo puolivuotias voi kömpiä niin innokkaasti, että vaunut alkavat tuntua vaarallisilta ja ainakaan enää ei uskalla jättää vaunuihin nukkumaan ilman valvontaa, vaan pitää siirtyä käyttämään ratasosaa, johon saa lapsen kiinni valjailla. En tosin tiedä onko jossain vaunumalleissa valjaat myös kopassa, mutta yleensä ne taitaa olla vain rattaissa. Meillä on Briot ja ollaan oltu niihin tosi tyytyväisiä.

kielovanamo ja Nelli, itsekin mietin toista raskautta jo ensimmäisen raskauden alkupuolella. Minkäs sille voi Soitin klinikalle heti, kun ensimmäiset kuukautiset puoli vuotta synnytyksen jälkeen tulivat. Olin silloin jo lopettanyt yöimetykset ja maito alkoi olla päivisinkin hyvin vähissä. Klinikalta käskivät lopetella rauhassa imetyksen ja palata sen jälkeen asiaan. Minulla ehti olla ennen pakastealkiosiirtoa kolmet kuukautiset, joten hyvin pian siis jatkettiin hoitoja. Klinikalla eivät pitäneet sitä liian aikaisena muuten, mutta kyselivät kyllä, että ollaanko ihan varmoja, että jaksan jo uuden raskauden. Kun olin varma, ei mitään estettä ollut.

Scrap, miten meni isänpäivälounas? Kuulostaa niin ihanalta, että pääsitte kertomaan isovanhemmille raskausuutisen tuollaisessa tilanteessa :heart:

Meillä on kummankin vanhemmat tienneet hoidoista, ja olleet niissä tukena ja turvana, joten he ovat saaneet tietää raskaudesta melkein heti sen selvittyä. Sisarustemme perheille olemme kertoneet ja parille parhaalle ystäväpariskunnalle.

Wabisabi, ei Suomessakaan äitiyshousuvalikoima ole hyvä. Hyvin istuvan mallin löytäminen on tavallisissakin housuissa joskus hankalaa ja kun äitiyshousuvalikoima on rajallinen, niin juuri itselle sopivan mallin löytäminen ei ole helppoa.
Jostain keskustelusta luin, että Espritin mammahousuvalikoima olisi hyvä, mutta omaa kokemusta ei ole. Niitä näyttää saavan netin kauttakin.

Täällä pahoinvointi vaivaa edelleen, joten epäuskoisuutta raskauden suhteen ei varsinaisesti ole. Toki välillä käy mielessä kaikenlaisia huolia. Olen päättänyt sinnitellä ilman doppleria.

Hyvää alkanutta viikkoa!
Tirlittan rv 12+1

 

:heart:Syksyn 2010 hoidoista plussanneet:heart:

La * Nimimerkki * ikä * synnytyssairaala * Monesko tulossa


3.5.2011 * Wabisabi *
6.5.2011 * Pikkukotka * 35 * KOKS * toinen
10.5.2011 * Sanasa * 30 * JS * esikoinen
13.5.2011 * Vadelmaunelma * ? * NKL * esikoiset
15.5.2011 * Kielovanamo * 35 * K-SKS * esikoinen
16.5.2011 * Lumipuu * 28 * TAYS * esikoiset
17.5.2011 * Sumutin * 33 * LAS * toinen
23.5.2011 * Marjainen * 27 * TAYS * esikoinen
29.5.2011 * Maitoparta-80 * 30 * TYKS * toinen
29.5.2011 * Tirlittan-75 * 34 * OAS * toinen
30.5.2011 * Nelli * 31* ? * esikoinen
1.6.2011 * Scrap * 33 * JS * esikoinen
7.7.2011 * Minttuska83* 27 * EKKS * esikoinen
Jonttunen

Synnytyssairaaloista käytetyt lyhenteet:
JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
Kät, KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kotkan/Kymenlaakson sairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä
LAS = Loimaan aluesairaala
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
VSAS = Vakka-Suomen aluesairaala

 

Tirlittan-75 tervetuloa! Päivitin sut listalle.

Kielovanamo tuttuja fiiliksiä... nyt kun uutinen on levinnyt niin samalla on niin pollea ja onnellinen mutta takaraivossa on myös selittämätön ahdistus. Mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Saa nähdä helpottaako pelko missään vaiheessa, vaikka torstaina lääkärineuvolassa näki omin silmin että kaverit on taas kasvaneet niin kamala huoli pienistä iskee jo parin päivän päästä.

Raskausoireista: pahoinvointia on edelleen ja laatta lentää aina välillä, jippii. Väsymys tuntuu vaan pahenevan iltaisin, ysiltä on jo ihan valmista kauraa nukkumaan.

Wabisabi mulla on vasta yhdet mammahousut ja niitä ostaessani huomasin että yhtäkkiä kun naiset tulevat raskaaksi niin kaikista tulee saman mittaisia. Normaalifarkuista löytyy eri lahkeenpituuksia, mutta kappas vaan, ainakin HM:n suunnitelijoiden mukaan 150 ja 180 cm pituisille isomahaisille ihmisille sopivat samanmittaiset housut...näppärää.

Pitääkin katsoa Espritin valikoimaa, ennestään on ollut lemppari housumerkki. Tosin monesti ovat sen verran arvokkaita ettei viisisi nyt satsata kun ei voi olla varma että montako viikkoa sitten lopulta mahtuvat jalkaan...

Koitakaahan jaksaa marraskuun pimeitä päiviä!

t. Lumipuu 14+0

 

Huonoja uutisia..perjantaina mitatun hcg-pitosuus oli vaan 3070 ja alkio oli tuolloin 4+2 :'(,vastasi siis viikkoja 3..
Keskiviikkona ultra, josta selviää tarkemmin, mut eipä antanu kätilö paljoa toiveita..

 

Tarantella, voi miten kurjaa, että saitte huolestuttavia uutisia. Kunpa kaikki kuitenkin menisi hyvin. Voimia ultran odotteluun.

Lumipuu, kiitos kun lisäsit listalle. Ikää on 34 ja synnytyssairaala todennäköisesti OAS.
Minulla mahtui H&M:n mammafarkut loppuun saakka esikoista odottaessa, mutta hän syntyikin tosin jo rv 34+3. Niin ja kun sinulla on kaksi kyytiläistä, niin maha kasvanee vähän enemmän... Mutta jos ei housut loppuraskaudesta mahdukaan jalkaan, niin voi niitä pitää sitten taas synnytyksen jälkeen muutaman viikon, kun eihän se maha ihan hetkessä kokonaan häviä.

 

Varmasti doppleri toimii / (ei toimi) erilailla eri ihmisillä ja justiinkin varmasti riippuu paljon siitä kohdun asennosta.

Tervetuloa minunkin puolesta Tirlittan

Kuinka moni syö raskausmonivitamiineja? Minulle neuvola määräsi niitä Multitabseja sillon 9 viikolta eteenpäin 2xpäivässä ja olo on ollut niiden jälkeen aikas mukava Tietty kanssa väsyttää silti vähän ja säännöllisesti syötävä välkkäriä tai kunnon ruoka ettei heikota.

Koska teillä on rakenneultrat? Haluatteko tietää jos mahdollista että kumpi on tulossa? :heart:

 

Olenkohan jotenkin kummallinen, mutta en ole kertonut raskaudesta juuri kenellekään? Muutama hyvä ystävä tietää - tietävät myös hoidoista ja osa itsekin ollut hoidoissa tai ramppaa edelleen. Samoin esimiehelle kerroin aika varhaisessa vaiheessa, koska olin niin paljon poissa raskauspahoinvoinnin myötä. Muille mainitisin asiasta työpaikalla päivää ennen kuin lähdin tänne ja yksi totesikin, että oli katsellut mahaani ja miettinyt, että taidan olla raskaan eli läskiksi eivät ainakaan olleet erehtyneet luulemaan tätä "kaljamahaa" Lisäksi mun 2. työpaikalla yliopistolla esimiesproffa tietää ja hän on ihan innoissaan ja vilpittömän iloinen. Myös mun 2 siskoa tietää, mutta muuten suku on pimennossa kaiken suhteen.

En oikein tiedä, miksi pitkitän kertomista. Ehkä mäkin pelkään, että menee heti kesken ja jotain kamalaa tapahtuu, vaikka muut tuntuu melkein laittavan fb-profiilin plussatestikuviakin ja syöksyvän saman tien ostamaan kamat vauvalle, niin täällä vaan mietitään, että ei hitto vie, kauanko tätä voisi salata ja miten....Osasyy on ehkä se - tyhmä sellainen? - että en jaksa niitä kysymyksiä :"onko teillä suvussa kaksosia" "onko ihan ite tehtyjä vai hoidoilla - kummassa teissä on vikaa"? Ärsyttää jo etukäteen moiset mokkamaiset utelut - enhän minäkään kysele, että teittekö missä asennossa ja ihanko omassa makkarissa vai missä? Omat sukulaiset onkin sitten jo monimutkaisempi juttu.

On aika etäiset välit sekä omiin että appivanhempiin, joten mitään mummoloita niistä ei muutenkaan tule. Äitiini ärsyynnyin aikoja sitten, kun ryhtyivät hylkimään meitä, kun ei olltu lasta. Tämä on siis ihan subjektiivinen tuntemus, mutta mitä itse ajattelette tilanteesta, jossa asutte satojen kilometrien päässä vanhemmistanne ja kuulette jälkikäteen, että ovat käyneet siinä muutaman kilometrin päässä tapaamasaa siskoa ja hänen perhettään, mutta sulle ei kerrota mitään eikä tulla käymään tai pyydetä siskon luo heitä tapaamaan? Jälkikäteen sitten soitetaan ,että siellä me taas oltiin lasten kanssa ja oli niih ihanaa! Että näin...Jos ei kiinnostanut tulla meille, kun ei ollut lapsia, niin miksi vaivautua nytkään?!? Lisäksi puhelimessa saan aina kuulla, miten sille ja sille sun tutulle on syntynyt vauva ja se ja se on raskaana ja ai kun ihanaa!

Anoppikin on sellainen, että kälyn valmistujaisissa kovalla äänellä kiekaisi koko suvun edessä, että "onhan mulla nää, kun ei niitä lapsenlapsiakaan oo" ja rapsutteli meidän koiria. Lisäksi aina tivaa mun siskojen lasten kasvua, kehitystä ja kuulumisia - ja ei siis ole ikinä edes nähnyt kuin toisen niistä kerran vauvana ja mun siskoa näiden 10 vuoden aikana 2 kertaa. Sen sijaan multa ei edes kysy, että mitä sulle kuuluu vaan kysyy heti ekana mun siskon kuulumiset. Ja appiukko siihen perään tivaa että no joko sun toisella siskolla on lapsia jne. He eivät myöskään koskaan ole millään tavoin arvostaneet mua (melkein tohtori ei riitä, koska "ala" on väärä....), appiukko on hyvin asenteellinen, sovinistinen (järkyttyi, kun en muutakaan miehen perässä tänne jenkkilään - ei ymmärtänyt, miksi mun pitäisi säilyttää erinomainen työni ja ystävät, kun täällä kuulemma tekee miljoonia - no, ei oo meillä näkynyt...) jne. ja muistaa ohjeistaa: "Lapset pitää tehdä nuorina kun niistä tulee muuten vammasia". Muutenkin muistavat koko ajan neuvoa (muistakaa juoda vettä kun on niin kuuma!) ja emme ole aina miehen kanssa ihan varmoja, että pitävätkö meitä 13 vai 30+ vuotaina...Niin ja sieltäkin tulee koko ajan viestiä, miten se ja se on raskaana ja pälä pälä. Sori pitkä vuodatus, mutta kun molemmat tahot on olleet aika moukkia eivätkä ole meistä kiinnostuneita - vaan meidän kavereista ja sukulaisista, joilla on lapsia - niin en yhtään jaksa olla innostunut jakamaan meidän iloista asiaa heidän kanssaan. Ehkä hieman ylireagoin, mutta varmaan lapsettomuus, hoidot ja km:t on tehneet tehtävänsä ja ehkä jotain tekemistä myös raskaushormoneilla....

terveisin edelleen pahoivoiva ja piakkoin kotiutuva

Vadelmaunelma 14+3

 

Sanasa, kiva kuulla, etten ole ainoa jota salmiakit vetää vastuttamattomasti puoleensa Mietin, että pitäisikö ottaa selville onko niistä jotakin haittaa (siis muullekin kuin omalle verenpaineelle), mutten ole saanut aikaiseksi.

Tarantella, voi sua... Varmasti huolestuttaa. Pidän kovasti peukkuja, että kaikki olisi kuitenkin kunnossa!

Marjainen, olen ottanut vitamiineja ihan raskauden alusta alkaen. Vaikea sanoa, ovatko ne piristäneet, kun ei ole vertailukohtaa, mutta varsinaisesta uupumuksesta en ole ainakaan missään vaiheessa kärsinyt - ja nyt olo on ollut hyvä jo useamman viikon.

Vadelmaunelma, jos olet kummallinen, niin sitten olen minäkin! Huomenna on 16+0, eikä yksikään sukulainen tiedä vielä raskaudestani. Ihan lähimmät ystävät ja pari työkaveria tietää. Muille kerron sitten kun on aivan pakko, ja vanhemmille & sukulaisille sitten kun menen Suomeen (jouluna)... En tiedä mistä em. asenteeni johtuu, mutta jotenkin vain tuntuu, että huomiota enemmän kaipaan nyt rauhaa sulatella itse tätä tilannetta. Sinun asenteesi ymmärrän kyllä täysin, kun lähisuku on käyttäytynyt noin kurjasti : /. Tuollainen lastenlapsien arvostus omien lapsienkin yli kuulostaa aika kummalta ja oikeastaan melkein julmalta teidän historian tietäen. Onkohan vanhemmille tullut koskaan mieleen, että saattaisitte mahdollisesti kärsiä lapsettomuudesta? Ja ihmisten asettaminen valmiisiin muotteihin (tyyliin kaikki saavat lapsia, lapset on hankittava tiettyyn ikään mennessä ja kaikkien on asuttava saman katon alla) ei vain oikein enää istu tähän nyky-yhteiskuntaan. Saa nähdä, miten suku suhtautuu, kun teidän tilanne lopulta valkenee heille - mutta teet varmasti nyt ihan oikein kun siirrät ongelmaa tuonnemmaksi. Kaikkein tärkeintä on, että pidät nyt huolta itsestäsi - ja kahdesta kyytiläisestä!

 

Tarantella :hug: Vielä pidetään peukkuja, että olisi vaan säikäys.. mutta jos käy huonosti, niin positiivista on, että alkio on kuitenkin lähtenyt kiinnittymään ja mahdollisuudet jatkossa on varmasti hyvät. Voimia sulle!!

Vadelmaunelma, et oo kummallinen. Kertominen on ollutkin vaikeampaa kuin oli ajatellu, siis mulle ainakin ja luulen, että se johtuu siitä alitajuisesta pienestä pelosta, että mitä jos jotain vielä menee vikaan. Vaikka niin uhosin, että ultran jälkeen ei enää salailla, niin loppujen lopuks ei kovin monelle oo tullu sen jälkeen kerrottua. Tosin ajatuskin oli, että kerrotaan jos kysytään tai tuntuu luontevalta, ei tehä asiasta varsinaista numeroa (vaikka se sen tietysti ansaitsis ). mitä noihin sun sukulaisiin tulee, niin ymmärrän erittäin hyvin sun reaktion. En voi ymmärtää tuota käytöstä.. vaikka varmaan et oo ollenkaan ainoa, joka tuota joutuu kohtaamaan. Mua on itteeni harmittanu monet kerrat kun mun kaukana asuvat vanhemmat ja sisarukset tulee tännepäin, niin aina he on mun siskon luona (joka asuu siis mua lähellä) jolla on lapsia. No, kyllä meillekin toki kerrotaan, että tulevat ja mennään yleensä mekin sitten mun siskolle, että nähdään muita, mutta harvemmin meille tullaan. No, onhan siihen ihan loogiset ja pätevat selitykset, kun on pieni asunto ja koira, jolle osa on allergisia jne., mutta harmittaa silti lapsettoman osa tässä mielessä. Saa nähdä miten nyt käy.. Yksi lapsi vastaan kolme lasta.. Noh, eipäs maalailla piruja seinille sentään

Marjainen, mä oon myös syöny muultitabsia yhden päivässä ja lisäks yhden kalkkitabletin, kun en juo maitoa (muita maitotuotteita kyllä käytän). Mä oon kyllä siitä huolimatta ollut väsynyt. Nyt alkaa pahin helpottaa, enkä enää oo tarvinnu päikkäreitä.

Wabisabi, heikot on äitiysvaatevalikoimat myös Suomessa. Meiän kaupungissa ei taida oikein muualta löytyä kuin H&M:ltä ja olin kyllä aika pettyny senkin valikoimiin. Oisin jonkun hameen halunnu ostaa ja oli yks ainut vaihtoehto. Mut tosi kivat farkut sieltä ostin, ja kyllä siellä näytti olevan joitakin mustia suoria housujakin, mut en niihin tutustunu sen tarkemmin. Onks muuten kukaan ettiny ja löytäny hyviä urheiluhousuja, siis sisäliikuntaan? Vähän tekis mieli jotkut ostaa, jos löytäis, vaikka vähän tuhlaukselta ehkä tuntuukin. Oon päättäny aktivoitua kuntosalin kanssa ja uudet vaatteethan tunnetusti motivoi entistä enemmän liikkumaan

Mulle kans maistuis salmiakki, mut mä pelkään, että se kielletään multa pian kokonaan. Ekassa neuvolassa joutu verenpaineen mittaamaan moneen kertaan, kun näytti ekaks olevan koholla. No, meni jännityksen piikkiin, kun lopulta sai ihan normaalilukemat. Ja juustot.. eilen viimeks kuolasin juustotiskin äärellä. Tavallinen juusto, mitä sais syödä, ei oo koko raskauden aikana maistunu, mut hirveesti tekis mieli sulatejuustoa, tuorejuustoja ja homejuustoja.. Oioioi, miten sitä joulusta selviääkään ilman ihania juustoja. Vai kuinka tarkkaa se niitten syöminen on? Tiiättekö, että saako leipäjuustoa, fetaa tai mozzarellaa syödä?

 

Kertomisesta: Ite olisin varmaan odotellut johonkin joulun tienoille (paitsi vanhemmat jotka tiesi hoidoista), mutta kun mies on niin innoissaan ja tohkeissaan ja halusi kertoa niin tuli sitten kerrottua...

Vadelmaunelma jep jep, toi "onko suvussa kaksosia" kummastelu on alkanut NIIN nostaan verenpainetta. "Onneksi" omat serkut sattuu olemaan kaksosia, joten olen aina suorilta vaan huikannut et on joo (vaikka tietenkään meidän tapauksessa suvun kaksostytöillä ei ole mitään tekemistä meidän murujen kanssa), ja todellakaan en hiisku mitään hoidoista. Ja sitten kun nämä maallikot rupeaa analysoimaan kaksosten periytyvyyttä niin kiehuu entisestään, kun eivät edes tiedä asiasta kuin kuulopuheita (omaa alaa siis mm. perinnollisyystiede, väikkäriä väännän) ja en todella jaksa alkaa aiheesta luennoimaan enkä ole siihen erityisesti edes jaksanut perehtyä.

Toinen ärsytys: Miehen puolen suvussa nämä on ekat "lapsenlapsenlapset" ja suoraa sanoen vituttaa tätien " no ei ne muut saa aikaiseksi" - kailootus jota on nyt saatu aikaan. Tekisi mieli huutaa nama punaisena et kun ei se oo niin helppoo vaikka haluaisikin!!! Mistä sen tietää ollaanko ainoita joilla on tällä alueella ongelmia.

Tirlittan: Maha varmaan mahtuukin, mutta veikkaan et itsellä tuo takapuoli/reisi -osasto alkaa leviämään vauhdilla ja siksi samat housut ei mahdu koko aikaa

Tabut: Raskausmultivitaa popsin, kun se on hirvästi edullisempaa kuin Multi-tabs ja pääosin samat aineet (hivenaineita tosin on tabsissa useampia kuin vitassa). Lisäksi kalaöljyä, maitohappobakteereja ja kalkkia. Ksylitolia oli tavoitteena syödä 5 g/ pv, mut se on jäänyt kun tulee mahaoireita, ihan harmittaa kun tutkimukset sitä pitää niin tärkeänä.

Salmiakkihimo on ollut koko raskauden ajan hillitön, mutta olen ollut maltillinen kun pöyhittyäni asiaa salmiakki ja lakritsi voi vaikuttaa siskiöön myös muulla tavoin haitallisesti kuin pekän kohonneen verenpaineen kautta. Pakko silloin tällöin on aski vetää silti, ja maistuu taivaalliselta.

Feta ja Mozzarella ja tuorejuustot: virallisesti suositellaan vältettävän kaikkia pehmeitä juustoja. Tosin pastoroidut kotimaiset lienevät aika turvallisia ja mm. Valio sanoo sivuillaan että ruuanlaitossa (kuumennettuna) ainakin turvallisia. Olen haksahtanut fetaan ja mozzarellaan, kun ei aina voi kylässä olla syömättä (tosin ovat olleet pastoroidusta maidosta tehtyjä kotimaisia). Kerran laitoin pizzaankin auraa, mutta tuli kyllä morkkis jälkikäteen vaikka listeria teoriassa kuolee + 70 asteessa ja uunissa oli +225... Eiköhän näistä jokainen tee oman valintansa, onneksi Suomi on aika turvallinen maa syödä. Todennäköisyys että listerian saa pesemättömistä juureksista/kasviksista lienee jopa suurempi kuin hyvin valvotuista maitotuotteista...että suo siellä vetelä täällä kun työpaikkaruokalan raasteita ja salaatteja tulee kuitenkin vedeltyä.

Itseäni tosin yllätti kun luin ljoku aamu Metrosta että Suomessa todetaan noin 50 listeriatapausta/ vuosi joista noin 10 % (vai oliko jopa 20%) menehtyy. Ja miten paljon on varmasti lisäksi toteamattomia tapauksia, joten riski ei ole niin olematon kuin luulin ennen.

Rakenneultra varattu äitiyspolille 30.12, jos kertovat niin tieto otetaan vastaan.

Että tämmöinen paatos tällä kertaa