Heippa kaikille! Onpa aika mennyt nopeesti... Kiva että tämä ketju kuitenkin porskuttaa vaikka määrällisesti ei olekaan niin laaja. Itse edelleen jotenkin miellän itseni "lapsettomiin odottajiin" ja "normaalien odottajien" puoli ei vieläkään tunnu ihan omalta.
Vadelmaunelma voi kun sulla on kurja tilanne kun joudut yksin kärvistellä kaikkien tuntemusten kanssa kun mies on työreissussa. Itsellä oli vaan viikon työmatka mutta siinä ajassa jo ehdin ajatella että voi kun olisi kiva tämäkin pelko jakaa kumppanin kanssa kun oli jotenkin vahvasti pelko siitä että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Ihana ele muuten sun mieheltä tuo kun hän oli tilannut sulle dopplerin.
Kielovanamo Olen ihan samoilla linjoilla sun kanssa tuosta mitä sanoit että mikään elämänvaihe ei mee hukkaan ja että kaikki turhaltakin tuntuva vie kohti tulevaa. Se on joskus todella vaikea pitää mielessä tuo ajatus mutta mä olen turvannut siihen monesti kun on ollut sellainen elämänvaihe mitä ei itse ole valinnut. Esim nyt kun katsoo taaksepäin lapsettomuutta niin tietenkin edelleen asia tuntuu suurimmaksi osaksi vaan isolta turhalta taakalta mutta pystyn jo näkemään niitä ei niin pahojakin puolia siinä. Eli olisin erilainen odottaja jos olisin tullut heti raskaaksi... Uskon että ainakin kiitollisuus, omien voimien ymmärtäminen ja se että en enää luule asioiden menevän oman mieleni mukaan ovat asioita mitkä minun tarvitsi poimia tältä polulta mukaani että tulevaisuus on helpompi. Olen aina ollut sen tyylinen ihminen että kaikkitännehetimullenyt ja oli kipeä mutta toisaalta tarpeellinen kokemus tajuta että en saa aina sitä mitä haluan vaikka kuinka yritän...
Scrap Kiva kuulla että teillä ultrassa kaikki hyvin, on se vaan oman mielenterveyden kannalta hyvä käydä extraultrassa ja varmaan tuli hyvä mieli että sanottiin olevan epätodennäköistä jos raskaus ei menisi hyvin
Itse olen myös miettinyt että olisi ollut kiva pitää jotain päiväkirjaa raskaudesta mutta jotenkin tämä alku on mennyt niin epäuskoisissa merkeissä että en ole kirjannut juurikaan mitään fiiliksiä ylös. Kirjoitan kyllä päiväkirjaa satunnaisesti mutta aika hiljaista on ollut senkin täyttelyssä.
Kiitos Lumipuu listalle lisäyksestä ja ihania ultrakuulumisia myös teillä Mulle voisi lisätä LA 30.5. ja esikoinen tulossa jos päivittelet listaa joskus. Hih, mä en voi sille mitään mutta mua alkaa naurattamaan käyttää tota "esikoinen tulossa"-termiä. Jotenkin on niin vielä lapsettomuusmoodissa että tuntuu hirveän "aikuiselta" ja todelliselta sanoa noin Minkä ikäisiä muuten olette? Itse olen 31 eli jo keski-ikää käydään
Täällä on muitakin työkseen tai lomaillen matkustavia Itse palasin juuri Jenkeistä työreissulla ja ennen kuin lähdin sinne niin kävin sekoittamassa mieltäni eri keskustelupalstoilla joissa maalailtiin piruja lentämisen yhteydestä keskenmenoihin Itsellä matka kesti kaiken kaikkiaan 18h ja kun siinä loppuvaiheessa alkasi mahaa kipristelemään niin kirosin itseäni että olin lähtenyt reissuun mutta kai se kipristely oli vaan nälkää... Matkustus meni hyvin eli pari kertaa jaloittelin mutta ei tuntunut pahalta mitenkään muuten kuin väsyn osalta. Olemme miehen kanssa suunnitelleet tammi-helmikuulle "viimeistä reissua" ulkomaille mutta tosiaan toi on vähän hankalaa kun ei tiedä millaisessa kunnossa sitä on tuolloin... Työreissujakin todennäköisesti tulee Jenkkeihin yksi vielä talven aikana.
Yleisesti on hyvä olo, pelottaa vähän tämä täydellinen oireettomuus koska jotenkin sitä luulee että kaikki ei voi olla hyvin jos ei missään mitään tunnu. Tällä viikolla pitäisi käydä veritesteissä ja vko 46 olisi NP-ultra eli viimeistään siellä sitten selviää onko masuasukki vielä voimissaan
Tervetuloa vielä Minttuskalle!
Nelli ja Kultahippu 10+0
Vadelmaunelma voi kun sulla on kurja tilanne kun joudut yksin kärvistellä kaikkien tuntemusten kanssa kun mies on työreissussa. Itsellä oli vaan viikon työmatka mutta siinä ajassa jo ehdin ajatella että voi kun olisi kiva tämäkin pelko jakaa kumppanin kanssa kun oli jotenkin vahvasti pelko siitä että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Ihana ele muuten sun mieheltä tuo kun hän oli tilannut sulle dopplerin.
Kielovanamo Olen ihan samoilla linjoilla sun kanssa tuosta mitä sanoit että mikään elämänvaihe ei mee hukkaan ja että kaikki turhaltakin tuntuva vie kohti tulevaa. Se on joskus todella vaikea pitää mielessä tuo ajatus mutta mä olen turvannut siihen monesti kun on ollut sellainen elämänvaihe mitä ei itse ole valinnut. Esim nyt kun katsoo taaksepäin lapsettomuutta niin tietenkin edelleen asia tuntuu suurimmaksi osaksi vaan isolta turhalta taakalta mutta pystyn jo näkemään niitä ei niin pahojakin puolia siinä. Eli olisin erilainen odottaja jos olisin tullut heti raskaaksi... Uskon että ainakin kiitollisuus, omien voimien ymmärtäminen ja se että en enää luule asioiden menevän oman mieleni mukaan ovat asioita mitkä minun tarvitsi poimia tältä polulta mukaani että tulevaisuus on helpompi. Olen aina ollut sen tyylinen ihminen että kaikkitännehetimullenyt ja oli kipeä mutta toisaalta tarpeellinen kokemus tajuta että en saa aina sitä mitä haluan vaikka kuinka yritän...
Scrap Kiva kuulla että teillä ultrassa kaikki hyvin, on se vaan oman mielenterveyden kannalta hyvä käydä extraultrassa ja varmaan tuli hyvä mieli että sanottiin olevan epätodennäköistä jos raskaus ei menisi hyvin
Itse olen myös miettinyt että olisi ollut kiva pitää jotain päiväkirjaa raskaudesta mutta jotenkin tämä alku on mennyt niin epäuskoisissa merkeissä että en ole kirjannut juurikaan mitään fiiliksiä ylös. Kirjoitan kyllä päiväkirjaa satunnaisesti mutta aika hiljaista on ollut senkin täyttelyssä. Kiitos Lumipuu listalle lisäyksestä ja ihania ultrakuulumisia myös teillä
Mulle voisi lisätä LA 30.5. ja esikoinen tulossa jos päivittelet listaa joskus. Hih, mä en voi sille mitään mutta mua alkaa naurattamaan käyttää tota "esikoinen tulossa"-termiä. Jotenkin on niin vielä lapsettomuusmoodissa että tuntuu hirveän "aikuiselta" ja todelliselta sanoa noin Minkä ikäisiä muuten olette? Itse olen 31 eli jo keski-ikää käydään Täällä on muitakin työkseen tai lomaillen matkustavia
Itse palasin juuri Jenkeistä työreissulla ja ennen kuin lähdin sinne niin kävin sekoittamassa mieltäni eri keskustelupalstoilla joissa maalailtiin piruja lentämisen yhteydestä keskenmenoihin Itsellä matka kesti kaiken kaikkiaan 18h ja kun siinä loppuvaiheessa alkasi mahaa kipristelemään niin kirosin itseäni että olin lähtenyt reissuun mutta kai se kipristely oli vaan nälkää... Matkustus meni hyvin eli pari kertaa jaloittelin mutta ei tuntunut pahalta mitenkään muuten kuin väsyn osalta. Olemme miehen kanssa suunnitelleet tammi-helmikuulle "viimeistä reissua" ulkomaille mutta tosiaan toi on vähän hankalaa kun ei tiedä millaisessa kunnossa sitä on tuolloin... Työreissujakin todennäköisesti tulee Jenkkeihin yksi vielä talven aikana.Yleisesti on hyvä olo, pelottaa vähän tämä täydellinen oireettomuus koska jotenkin sitä luulee että kaikki ei voi olla hyvin jos ei missään mitään tunnu. Tällä viikolla pitäisi käydä veritesteissä ja vko 46 olisi NP-ultra eli viimeistään siellä sitten selviää onko masuasukki vielä voimissaan
Tervetuloa vielä Minttuskalle!
Nelli ja Kultahippu 10+0
