Heippa kaikille! Nyt minäkin vihdoin yritän siirtyä tänne puolelle tuolta lapsettomuuspalstan piinailijoista ekaan ultraan ja kympin hoidoista. Olen ollut toista viikkoa niin käsittämättömän väsynyt iltaisin, että en vaan ole millään jaksanut tänne alkaa kirjoitella, vaikka vähän lukemassa olenkin käynyt teidän kuulumisia. :O Aivan ihana ollut lukea teidän ultrauutisia ja muitakin juttuja :heart:
Sanasa taisi mainita ruokahalun muutoksista. Olen kokenut ihan samaa outoa tilannetta, että on hirveä sudennälkä, sitten kun saa jotain himoitsemaansa ruokaa eteen, niin ei oikein maistukaan. Tai täysinäinen olo tulee yhtäkkiä ennen kuin lautanen on tyhjä. Ja nälkäisenä kaupassa ei oikein tiedä, mitä tekisi mieli, eilenkin tuntui, että kaikki tarjonta suorastaan yökötti. Ja työpaikkaruokalassa myös tuntuu, että ei oikein tee mitään niistä mieli ja joutuu vähän puoliväkisin syömään. Tämä on mulle ainakin tosi uutta ja omituista, koska mulle on ihan lapsesta pitäen kyllä ruoka maistunut tosi hyvin, yleensä vähän liiankin hyvin, enkä ole yhtään ronkeli.
Maanantaina mulla oli jo neuvolakin ja tosiaan viime viikolla varhaisultra. Neuvolassa oli oikein mukava täti ja tunti vierähti nopeasti jutellessa vähän "niitä näitä". Ja kauhean pinon matskua sai mukaan. Tuntui kivalta, että vihdoin mullakin on neuvolakortti
Verenpaine ja hb mitattiin, hyvät oli, ja paino tietty (ei niin hyvä..). Muutama sata gramma on tullut lisää, tosin siellä oli vaatteet päällä ja aamupalan jälkeen, että ei ihan vertailukelpoinen lukema.
Mitäs muuta, vointi on ollut kyllä ihan suht hyvä. Pahoinvointia tai oksentelua ei ole ollut, välillä ehkä hitusen etova olo, etenkin tällä viikolla on ollut. Mutta täysin kontrollissa. Yöllä saa juosta vessassa ja ikävää on, kun usein jää sitten sen jälkeen kierimään ja pyörimään sänkyyn hereillä. Eli samaa vaivaa kuin
Lumipuullakin ja sitä mulla oli etenkin tuossa ihan ekoilla viikoilla, heräsin ihan hiestä märkänä lähes joka yö.
Siitä olen ollut yllättynyt, että olen yllättävänkin rauhallisena pysynyt hermoilun suhteen, siis sen, että miettisin koko ajan onko kaikki kunnossa. Jotenkin mua rauhoitti hirveästi se eka ultra ja lääkärin toteamus, että enää on 5 %:n riski. No, tietty sekin on olemassa, mutta jotenkin yritän suhtautua nyt tähän raskauteen niin, että on turha murehtia, kun jos huonosti käy, niin asiaan ei voi mitään vaikuttaa, että se on sitten vaan tarkoitettu niin. Nyt täytyy vaan yrittää pitää ítsestään ja pikkuisesta huoli sen minkä pystyy, nukkua, yrittää välttää työ- ja muuta stressiä, syödä suht terveellisesti, liikkua jne. eli ihan peruselämää viettää. Sekin on jotenkin kivaa, että on kalenterissa jo erinäisiä päivämääriä, kuten nyt oli se neuvola, ja viikon päästä toinen ultra yksityisellä ja siitä parin viikon päästä NT-ultra julkisella. Ikäänkuin että jotain tapahtuu säännöllisesti ja asiaa seurataan.
Tuleepas tästä nyt omanapajorinaa, mutta kun nyt alkuun kerran pääsin, niin sylkästään sitten kaikki mitä mieleen tulee.. Mukava ja helpottava asia oli myös se, että lääkäri ja neuvolan terkkari molemmat antoivat luvan jatkaa ratsastusharrastusta ja muutakin liikuntaa niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Tuota ridaamista olin ite mietiskellyt, sill onhan putoamisriski aina olemassa. Mutta kun se nyt on vielä jonkun aikaa niin pieni sintti.. Lääkäri sanoi, että sikiö on kyllä turvassa, vaikka putoisin, mutta jos vaan mun luut kestää. No, aion mennä rauhallisilla ja tutuilla lempparihepoilla ja mainita opettajalle tästä raskaudesta, niin se varmasti ymmärtää, että saan jatkossa aina jonkun lempparin. Tuskin kyllä ihan vuoden loppuun asti pystyn ratsastaa, mutta jos nyt loka-marraskuun vielä.. Katsotaan, miten maha kasvaa.
Töissä on ollut hirveä kiusaus kertoa raskaudesta parille hyvälle työkaverille, mutta olen kuitenkin malttanut mieleni. Se olisi niin tylsää pyytää heitä sitten pitämään salaisuutta. No, kolme viikkoa vielä ja sitten aion kertoa "kaikille".
Viikonloppuna villiinnyin visakortin kanssa
ja ostin muutamat äitiyshousutkin jo, Polarn & Pyretissä oli kivoja ja vaikutti hyvänlaatuisilta, eli sieltä tarttui farkut, legginsit ja harmaat suorat housut. Sitten Bebesistä Noppiesin mustat suorat työhousut. Nyt en ole sitten muita käyttänytkään, ne on NIIN mukavat ja ihanat, vaikka kyllä vanhatkin vielä menis, mutta ikävästi ne kiristää, kun on vatsa jo valmiiksi aika pömppö ilman raskauttakin. Kävin H&M:ssäkin katsomassa ja kokeilemassa, mutta ne ei oikein natsannu heti, niin jätin ostamatta. Ja sitten vinkiksi, espritin verkkokaupassa oli aika paljon odotusvaatteita, ihan suht kivoja. Vielä ei tosiaan mitään hehtaaripaitoja tarvii, mutta sellaisia tarpeeksi pitkiä peruspaitoja olis hyvä saada, jotka peittäis pömppiksen ja mammahousujen vyötärönkohdan.
Ehkäpäs tämä riittäisi mun osalta tällä kertaa. Alkaa varmaan lukijatkin jo puutua tähän omanapaisuuteen. Jaksuja kaikille ja kirjoitelpaakas taas tänne kuulumisianne!
:wave:
Scrap ja sintti 8 + 1
