Kiitos paljon ihanista onnitteluista! :heart:
Tässä olis synnytyskertomusta...
Eli 17.4. keskiviikkona heräsin klo 05 aamuyöstä kipeään supistukseen. Sitä ennen olin ollut kolmen aikaan pitkään hereillä ja mietin, että ei tule lähtö tänäkään yönä. Ei ollut siis mitään ennakkottuntemuksia. Ekan supistuksen jälkeen toinen tuli noin 10 minuutin kuluttua. Makasin vielä sängyssä ja kolmas taas kymmenen minuutin kuluttua ja teki tosi kipeetä. Päätin nousta ylös ja mennä suihkuun, kun tuntui, että alkoi niin vauhdilla, että muuten en kerkeä. Ennen suihkua otin Panadolia, kun alamahaa särki ihan kauheesti supistusten välissäkin. Suihkussa supistukset vaan tiheni ja iski jo pieni paniikki, kun kaikki tapahtui niin nopeesti.
Suihkuttelun jälkee herätin miehen vähän ennen kuutta. Se luuli, että herättelen sitä töihin, mutta käskin äkkiä nousemaan, jos meinaa ehtiä jotain haukkaamaan, kun täytyy pian lähteä. Taaperokin heräsi samalla. Kuivasin supistusten välissä tukan ja laitoin sairaalakassin valmiiksi. Mies laittoi tytöt lähtökuntoon mummulaa varten. Poikahan oli jo anopilla yökylässä. Soitin synnärille, että tullaan ja sieltä sanottiin, että saa tulla, jos kotona ei enää kestä olla. Sanoin, että kestän kyllä, mutta en uskalla enää. Vähän näitä ohjeita aina ihmetellyt, kun joku voi kestää olla kotona loppuun saakka, niin eikö sinne sairaalaan tosiaan saa tulla riittävän ajoissa.
Sairaalamatkalla pudotettiin tytöt mummulaan. Sairaalaan kirjauduttiin klo 06.50. Mentiin toimenpidehuoneeseen, jossa laitettiin käyrälle ja kätilö sanoi, että aamuvuoron kätilö tulee tekemään sisätutkimuksen, jos pärjään vielä ilman kivunlievitystä. Käyrä oli hyvä ja supistukset tulivat 4 minuutin välein. Oli vaan aika tuskaa maata siinä paikoillaan. Laskeminen sataan auttoi. Kiitos muuten siitä vinkistä jollekin täällä, kuka kertoi laskeneensa supistuksen aikana. Se oikeesti tehosi. Laskemisen lisäksi puristin miehen kättä. Klo 7.20 tuli aamuvuoron kätilö tekemään sisätutkimuksen ja olin 5-6cm auki. Kysyi toiveita ja sanoin haluavani puudutteen. Kätilö ehdotti spinaalia ja sitä olin itsekin ajatellut, kun viimeksi se toimi tosi hyvin ja oli ennuste, että synnytys etenee nopeasti.
Päästiin saliin ja sain ilokaasumaskin avuksi siksi aikaa, kun tilattiin anestesialääkäriä. Ilokaasu toimi tosi hyvin. En aikasemmissa synnytyksissä ole saanut siitä niin hyvää hyötyä, kun tässä. Kalvot puhkaistiin klo 7.45 ja spinaali laitettiin. Odotin, että se auttaa jo heti seuraavaan supistukseen, kun niin kävi edellisellä kerralla. No, ei auttanut. Kätilö sanoi, että seuraavaan pitäisi jo auttaa. Mutta eipä ollut mitään vaikutusta. Meinasi iskeä epätoivo, kun tajusin, että se on nyt jotenkin mennyt väärin, kun ei ollut mitään tehoa. Roikuin epätoivoisesti siinä ilokaasumaskissa ja hönkäilin sitä. Kätilö sanoi, että voi olla, että vauva on jo tulossa ja siksi se ei auta. Sanoi tekevänsä sisätutkimuksen ja vaihtoehtoina on tilata puudutus uudestaan tai synnyttää vauva. Olinkin jo täysin auki. Vähän oli jotain lippaa jäljellä ja kätilö sanoi, että aletaan siis synnyttää vauvaa ja harmitteli, että spinaali ei toiminut. Tässä vaiheessa mua ei enää harmittanut, kun tiesin, että tuska loppuu pian. Odoteltiin vielä, että reuna häviää. Kätilö työnteli sitä supistusten aikana vauvan pään taakse.
Klo 8.35 alettiin ponnistamaan ja tyttö syntyi klo 8.40. Tuli siis aika vauhdilla. Napanuora oli kaulan ja vartalon ympärillä, mutta ei kiristänyt, koska oli pitkä. Ponnistusvaihe oli helppo. Välillä otin ilokaasusta hönkäyksiä ja ponnistelin. Kipu ei ollut niin paha, kun avautumisvaiheessa. Loppuvaiheessa tietysti kiristi ihan tajuttomasti. Vauvan sain heti rinnalle ja olo oli toosi helpottunut ja onnellinen. Yhtään tikkiä ei tarvittu, mikä oli tietysti ihan loistojuttu.
Vauva oli vähän säikähtäneen oloinen ja tuskainen alkuun. Kätilö tilasi lastenlääkärin käymään, kun vauvan hengitys hiukan naristeli. Saturaatio oli hyvä ja kätilön pesujen ja lääkärin tarkastuksen aikana vauvan tuskaisuus ja naristelu loppivat. Vauvasta tilattiin kuitenkin labrat varmuuden vuoksi. Sitten juotiin synttärikahvit ja suihkun jälkeen päästiin osastolle. Pääsin ensin yksin kahden hengen huoneeseen ja illalla sain huonekaverin.
Eka yö vauvan kanssa oli vähän hankala. Vauva oli aika kärttyinen ja itki paljon. En juurikaan saanut nukutuksi. Tästä syystä toivoin mahdollisimman nopeaa kotiutumista, jotta saan levättyä. Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin ja päästiin jo seuraavana aamupäivänä kotiin. Ehtona se, että tullaan vielä tiistaina näyttämään vauvaa kätilölle. Lääkärintarkastuksessa kävi ilmi, että tytön toinen lonkka hiukan napsuu, joten mennään kahden viikon kuluttua näyttämään sitä Jorviin.
Nyt ollaan siis kotona harjoiteltu arkea neljän lapsen kanssa ja kiirettä on pitänyt. Vauva on syönyt tiheästi ja maito on tänään noussut. Tyttö on oikeastaan vaan nukkunut ja syönyt. Pieniä hetkiä jaksaa katsella maailmaa. Olen nukkunut vauvan kanssa olohuoneessa, jotta saan rauhassa imetellä ilman, että tarvitsee vauvaa siirtää muualle.
Ehkäisystä olette keskustelleet. Itsekin jossain vaiheessa mietin sterilisaatiota, mutta nyt olen päättänyt, että otan hormonikierukan. Sterilisaatio tuntuu liian suurelta päätökseltä, kun hedelmällistä ikää on vielä niin paljon jäljellä. Vaikkakin edelleen ajatus on, että nämä neljä riittävät. Silti eihän sitä tiedä, miten mieli muuttuu vaikka viiden vuoden kuluttua. Ei siis haluta sulkea vielä mitään ovea vaikkakin nyt tuntuu siltä, että lapsiluku meillä on täysi.
Nyt menen suihkuun, kun vauva vielä nukkuu.
Nyt aletaankin sit odottelemaan
Uniketun vauvan syntymää.
Olikos teillä siis jo sektiopäivä tiedossa?
Natte ja Tinja 2vrk
