Miten voi ihminen olla näin hoopo? Koska päässä ei ole pyörinyt maanantain jälkeen mikään muu kuin haamu, niin tokihan menin tänään aamulla tekemään uuden testin (erimerkkisen kuin maanantaina) ja siihen tuli hyvin hyvin hyvin hento haamu, siis paljon vaaleampi kuin maanantaina. Nooh, eihän siinä mitään, oma vikani kun olen niin kärsimätön enkä tottele gyneä joka hyvinkin kiltisti ja kärsivällisesti selitti miksei saa testata ennen lauantaita. Sanoi jotenkin niin, että vaikka siihen testiin tulisi sammakkoprinssi niin sillä ei ole mitään merkitystä jos testin tekee ennen aikojaan.
No niin tai näin, menkkatuntemukset senkun lisääntyvät. Ja aika varmasti täti tulee kylään näinä päivinä. Lugesteronin aiheuttamat "klassiset alkuraskauden oireet" ovat hävinneet kokonaan.
Ja jos se täti sieltä taas kurvaa, niin olenpa saanut ainakin pari päivää iloita Haamusta. Jotain edes sekin.
Mä en enää muista miten tarkkaan olen itsestäni kertonut, mutta mulla on siis takana kaksi raskautta, molemmat tosin 90-luvulla. Toinen oli kohdun ulkoinen ja se keskeytettiin heti kun gyne sen totesti ja toinen päättyi keskenmenoon ihan itsestään rv 16 - silloin oli käsittääkseni istukka repeytynyt tuntemattomasta syystä. Ja nyt kun ollaan yritetty tämän nykyisen uroksen kanssa lisääntyä, ollaan saatu yksi kemiallinen aikaiseksi - oliskohan ollut yrityskierto 4 tai 5.
Me ollaan ukkelin kanssa mietitty tuota adoptiota kans jonkin verran mutta mutta vähän hirvittää se miten pitkään adoptioprosessi kestää vaikka maailma on täynnä lapsia jotka kaipaisivat turvallista syliä. Mehän ei tietysti olla edes naimisissa kun ei olla päästy yhteisymmärrykseen krumeluureista (isot perinteiset kirkkohäät vs pieni intiimi siviilitoimitus).
Ja yksi adoption kriteereistä on juuri tuo avioliitto.
Toinen kysymys adoptiolasta pohtiessa on ollut raha. Meillä se ei ainakaan kasva puussa, vaikka tullaankin ihan hyvin toimeen. Yksi tuttavapariskunta sai tämän vuoden alussa ensimmäisen adoptiolapsen ja olivat laskeneet että kuluja uusi tenava toi useamman kymmenen tuhatta euroa. Eihän tuo nyt pahalta kuulosta, ja kun adoptioprosessi kestää meillä suomessa niin pitkään, niin ehtiihän siinä ajassa jo säästämään jos jonkinlaisen summan.
Isäntä meillä sitten loppujen lopuksi pisti stopin ajatuksille ainakin toistaiseksi. Sille on joku miehisyyden mitta että saa omia lapsia, omista siittiöistä. Mutta ei se sentään ole koko ajatusta tylyttänyt. Eilenkin höpötin että voitaisiin syksyllä (jos siis en raskaudu) lähteä Intiaan vähän haistelemaan tilannetta. Ukkelinkin mielstä ajatus on ihan hyvä, joten aika näyttää.
Hannele-74 Kirjoitit että voisit lähteä jopa helsinkiin työnhakuun ja laittaa sinne kakkoskodin. Saanko udella minkä alan ihmisiä olet (eihän se oikeasti mulle kuulu, mutta utelen vaan), jos et halua kertoa niin jätä vaan vastaamatta.
Me ollaan miehen kanssa mietitty , että muutettais pois täältä ruuhkasuomesta kokonaan. Työnsaanti vaan hämmästyttää. Isännällä todennäköisesti olisi kysyntää missä tahansa, kunhan paikkakunnalla tai lähikunnissa on teollisuutta. Mä taas olen sen sortin tuhraaja, että meitä on joka nurkan takana (talouspuolen häärääjä). Ja sehän tarkoittaa sitä että pitäisi harkita uutta ammattia, mutta en tiedä haluanko enää tällä iällä lähetä opiskelemaan.
Musta on niin käsittämätöntä että yritykset pitävät toimintojaan pääkaupunkiseudulla missä jo tilojen vuokrat ovat tähtitieteelliset. Ja ainakin musta tuntuu että tosi moni kaupungissa asuva muuttaisi mielellään väljemmille vesille jos vaan töitä löytäisi.
Tällaiset vuodatukset tänä aamuna.
Aurinkoa kaikille tasapuolisesti =)