*3-KYMPPISET ENSIKERTALAISET 2007*

Oiskos se seuraava plussa vihdoin taas tullut tähän pinoon! Toivon kovin niin.

Onnea haamusta Pötkylä!

Mullahan viiva oli todella haamu vielä viikko siitä, kun ovulaation mukaan menkkojen ois pitänyt alkaa ja vahva vasta 10 päivän jälkeen. Ja 15. rv:llä mennään nyt, joten toivotaan, että tuon haamun kanssa tulisitte sieltä perästä.
 
Nefer työajalla
Piti lounastauon päätteeksi tulla kurksitamaan kuulumisia, kun työnteko ei jostain syystä nappaa...

Ja mitä luinkaan! Onnea Pötkylä! Kyllä se haamu siitä vielä vahvistuu. Nyt vain kosolti tarrasukkia matkaan. :heart: :heart: :heart:

Wintiölle tsemppiä, nauti elämästä ja rentoudu. Kyllä teilläkin tärppää ajan kanssa - tai lääkärin avulla.

Myös kaikille muille tasapuolisesti keväisiä plussatuulahduksia tai lohtuhaleja - kullekin tilanteen mukaan.

Lopuksi lyhyesti oman navan seutuvilta: Menen huomenna mieheni toiveesta testiin, jossa tutkitaan ultran ja verikokeen avulla sikiöllä mahdollisesti oleva downin sydrooma. Mulla on onneksi levollinen mieli, uskon kaiken olevan kunnossa. Pahaolo velloo enää vain aamuisin, mutta ruoka ei oikein vieläkään maistu.

Hyvää keväistä Euroviisuviikon jatkoa!
 
pötkylä töistä
On pakko myöntää että on tosi epätodellinen olo. Tunteet ovat ihan pinnassa, kun itkettää koko ajan. Varmaan johtuu siitä että niin monen epäonnistumisen jälkeen toivo on herännyt, josko sittenkin meille...

Nyt töihin päästyäni huomasin että pissalla saa lampata kokoajan, vähän kuin olisi virtsatieinfektio.

Kiitos kaikille peukutuksista, olette varsin ihania. Mäkin toivon että se haamu siitä vahvistuu eikä ollut vaan pregnylin tekosia. Loppuviikosta tämäkin siis selviää.
 
Wintiö :hug: voimia! Varmasti tekee hyvää ottaa (ainakin välillä) etäisyyttä vauva-asioihin.

Pötkylä... vautsi vau! Kyllä kai se niin on ettei sitä haamua tule jos ei oikeasti ole tosi kyseessä :) Itsellä ei ole haamuista kokemusta, mun testitulosta ei voi parhaalla tahdollakaan sellaiseksi kutsua, mutta näin olen antanut itseni ymmärtää... Kyllä minäkin uskallan jo varovaisesti onnitella: paljon onnea :heart:
 
Moikka!

Meikä-tyttö on ihan uusi täällä eli kaikille tasapuolisesti moi! ;)

Tausta lyhyesti: täytän lokakuussa 30 v (mies 35 v) ja naimisiin tuli mentyä tuossa reilu kuukausi sitten!! :)

Lasta ollaan enemmän tai vähemmän yritetty viime elokuusta eli siis lopetin ehkäsyrenkaan käytön viime heinäkuun lopulla ja sitten on oltu sillä asenteella, että saa tulla jos on tullakseen, mutta olen mä siis oikeaa ajoitusta laskenut...Menkat on ollu säännölliset syyskuusta lähtien (kierto 28-30 pvä), paitsi nyt oli 35 pvä ja tietty luulin jo, että nyt tärppäs, mutta ei vielä, tänään siis alko menkat, argh. :/

Että tälläinen tarina :wave:
 
Neferille piti vielä toivottaa tsemppiä huomisiin tutkimuksiin! Varmasti kaikki on hyvin. Oletteko miettineet mitä sitten jos? Älä vastaa jos tuntuu liian tunkeilevalta kysymykseltä :)

Myyriz, tervetuloa joukkoon ja onnea tuoreelle rouvalle!
 
Tervetuloa Myyriz, ja moi muillekin!

Wintiölle :hug: ! Ymmärrän hyvin fiiliksesi. On tämä vaan niin rankkaa, mitä enemmän aikaa kuluu.

Pötkylä JEEJEEJEE!!! Sen on nyt oltava sitä itseään sen haamun! Olen niin iloinen sinun puolestasi! Ja pidän varmuudeksi vielä paljon peukkuja vahvalle (ja täysin varauksetta selvälle) plussalle.

Itse testasin ennen aikojaan tänään negan, mutta testi oli herkkä joten aivan näinä päivinä mulla menkat alkanee.

Mulla on kanssa nyt sellainen olo, että kun tuo vuosi tulee täyteen yrityksen alkamisesta (nyt oli 11. krt), mun on pakko ottaa etäisyyttä ja pitää taukoa kuumeilussa niin paljon kuin vain suinkin kykenen. Roikun täällä jo mielestäni todellakin liikaa (vaikka seurassa ei mitään vikaa olekaan). On kovin ristiriitaista, kun toisaalta täältä saa teiltä paljon tukea. Mutta toisaalta ajatukset on tiheän palstailun takia vaan kertakaikkiaan liikaa pelkästään lapsenteossa. On tosiaan, Bantsku muutakin. Onhan...?

Ollaan miehen kanssa keskusteltu myös adoptiosta, niin että sinne jonoon varmaan pitäis piakkoin ilmoittautua, kun nekin prosessit vie vuosia.

:wave:
 
Heissan ja terveiset aurinkoisesta Köpiksestä! Olipa mukava ottaa hieman etäisyyttä tähän kaikkeen... B)

Ihanaa, Pötkylä, viimein on taas pitkän hiljaiselon jälkeen saatu HAAMU tähänkin pinoon! Jippii!!! Nyt mä joudun sit "yksin" piinailemaan tällaisena hoidoissa käyvänä tapauksena - vai onko muita?

Wintiö, tsemppiä teillekin! Varmaan välillä pienen etäisyyden ottaminen näihin asioihin tekee vaan hyvää (= kuten meille kaikille pitkään piinailleille).

Myyriz, tere tulemast tänne pinoilemaan!

Merille pidetään vielä peukut pystyssä josko... bd

Itselleni ei kuulu sen kummempaa pitkän hiljaiselon jälkeen. Taitaa olla kp 28 menossa. En usko raskautuneeni tässäkään kierrossa, koska ovistakaan ei kaiketi ollut. Kurvaisi se täti nyt paikalle lähiaikoina, niin pääsisi sitten tositoimiin eli piikittelemään :LOL:

 
Tervetuloa Myyriz joukkoon, tänne kyllä mahtuu!

Näitä palstoja selatessani olen huomannut että tähän pinoon on löytänyt tiensä viksua ja vilmaattista sakkia. Ketään ei löydä lyttyyn vaan kannustetaan positiivisessa hengessä :) Se on tosi hyvä juttu, vaikka miten ahdistaisi niin täältä löytyy aina joku (yleensä kaikki) joka jaksaa kannustaa. Lisäksi, ainakin minä, arvostan sitä että jo raskautuneet kolmekymppiset jaksavat käydä kertomassa meille kuumeilijoille omia ja masuasukin kuulumisia, vähän niinkuin näkisi valoa tunnelin päässä =)

Kati231 Voihan se olla että mun HAAMU häviää lauantaihin mennessä ja jatkan hoitorumbaa totuttuun tapaan.

Oma olo on nyt aika sekava. Mullahan on perinteisesti ollut menkkojen lähestymisen merkkinä lisääntynyt herkkyys. Kyynelehdin tosi herkästi paria päivää ennen menkkoja milloin mitäkin. Vasta samana päivänä (joskus harvoin myös päivää ennen) kuin täti kurvaa pihaan ladallaan on menkkajuilintaa ja alaselän särkyä.

Ennen lauantaita en tee yhtään testiä: Vannon ja vakuutan kautta kiven ja kannon :LOL:

Hyviä vointeja kaikille teille ihanille tyttösille.
 
iida-liina aamusella
Pötkylälle onnittelut haamusta! :flower: Mahtavaa!

Kyllä se nyt tuntuu siltä, että se on ihan sitä itseään. Pidän kuitenkin peukut pystyssä, että plussa vahvistuu lauantaiksi. Ja vaikka vielä lauantaina tulisi haamu, niin kyllä se silloin on jo varma tapaus. Ei ole sellaista olotilaa kuin 'puoliksi raskaana'. =)

Wintiölle tsemppejä. Kannattaa luottaa omiin tuntemuksiin. Pieni tauko voi tehdä ihan hyvää!
 
Bantsku
Moikka kaikki ja tervetuloa Myyriz!

Hei, Meri, minä olen myös itsekseni miestiskellyt tuota adoptiota! Oletko jo ottanut siitä selvää, kuinkahan kauan mahtaa pelkän adoptioluvan saaminen kestää? Oletteko ajatellut kansainvälistä vai kotimaista?
Saanko vielä udella teidän ikiä ( miten se kirjotetaan, siis ikää monikossa!?) Sori, jos utelen liikaa, niin saa vaan coolisti jättää vastaamatta!
/Bantsku
 
Piti tulla kurkkaamaan Pötkylän kuulumiset... haamuplussa kuulostaa lupaavalta! :) En osaa kertoa mitään omia kokemuksia, sillä en ikinä testaillut Pregnyl -piikin jälkeen ennen kuin gyne oli "antanut luvan". Pregnylhän sisältää juuri samaa raskaushormonia kuin mitä raskaustestit testaavat, joten se voi antaa väärän testituloksen. Minulla tuli usein Pregnylin jälkeen paha olo ja lääkäri selitti asian sillä, että se johtui Pregnylin sisältämästä raskaushormonista. MUTTA eikös siitä ole jo yli 10 päivää kun Pötkylä pistit sen Pregnylin? Luulisi, että olisi todella epätodennäköistä, että se enää näkyisi r-testissä... eli siinä tapauksessa haamu johtuisi raskaudesta!! bd bd lauantaille!! =)

Paljon lämpöisiä ajatuksia ja halauksia pitkään piinanneille :hug: . Teistä varmaan tuntuu ärsyttävältäkin kun sanon, että älkää luopuko toivosta, mutta niin se vain on. Kovasti jaksamista teille kaikille :heart: .

Sain eilen ensimmäisen veriseulan tulokset, sillä pystytään tsekkaamaan kromosomipoikkeavuudet vielä paljon tarkemmin kuin np-ultralla ja päätimme ottaa testin yksityisellä samalla kun kävimme siellä parisen viikkoa sitten np-ultrassa. Pikkuinen läpäisi testin kirkkaasti ja olimme eilen miehen kanssa siitä aivan riemuissamme. :heart:

En osannut jännätä kovinkaan paljoa seulan tuloksia, sillä joka tapauksessa vauva olisi kuitenkin ollut elossa, mikä juuri nyt tuntuu kaikista tärkeimmältä. Minuun iski pari päivää sitten jostakin syystä pelko siitä, että onkohan pikkuisella kaikki hyvin ja että vielähän sydän sykkii. Olisin jo rynnännyt neuvolaan kuuntelemaan sydänäänet jos vain olisin työkiireiltä ehtinyt sinne kesken työpäivän. Onneksi meillä on huomenna klo 8 julkisen puolen np-ultra, missä nähdään tilanne.
 
Onpa hienoa kuulla, että Pötkyläkin on oletettavasti raskaana. Onko niin, että lähes jokainen hoitoja saanut on nyt sitten raskautunut melko nopeasti? Se tuo itsellekin toivoa. Jos ei muuten ala tapahtua, niin sitten hoitojen avulla viimeistään...

Mä hankin sen kuumemittarin ja jo kahtena aamuna olen sitten mitannut 36,2 C aamulämmökseni.

Nyt on taas vaihteeksi muutakin ajateltavaa, kun lapsen saaminen. Olen miettinyt, että pitäisikö lähteä Helsinkiin töihin... Se olisi aika stressaavaa, mutta en oikein enää muutakaan keinoa keksi. Jostakin sitä työkokemusta olisi lähdettävä hakemaan... Miehellä on onneksi toimisto kotona, joten hän voisi reissata mukana, jos laittaisimme kakkoskodin pääkaupunkiseudulle väliaikaisesti. Sitten kun jäisin äitiyslomalle, voisimme muuttaa takaisin omaan kotiin... Ja viikonloput olisimme kotona.
 
Moi taas, ja kiitos Kirsikka haleista ja tsempistä!

(Lasken jo itseni pitkään yrittäneisiin, vaikka tiedän, että se on suhteellinen käsite ja vuosi ei vielä ole "virallisesti" mikään kamalan pitkä aika. Siltä se kuitenkin tuntuu.)

Bantskulle: täytän itse kohtapuoliin 33 ja mies on 30. Olen jonkun verran selvitellyt asiaa, kun täällä netissä nykyään niin paljon asustelen. Aika alkutekijöissä tämä pohdinta kuitenkin on. Kaipa me ulkomaista adoptiota harkitaan jo ihan siksi, että kotimaisia adoptiolapsia on niin vähän. Viiden vuoden odottelu alkaa tuntua jo liian hurjalta.
Mun "tutkimusteni" perusteella adoptioneuvonta+luvanhaku veisivät noin vuoden ja lapsen odotus sitten jotain välillä puoli - 2 vuotta. Eli 2 vuotta olisi vielä aika lyhyt aika kokonaisuudessaan.

Tässä on tietysti se pulma, että raskaus keskeyttäisi adoptioprosessin ja toisaalta raskaaksi ei saisi "pyrkiäkään" adoptioprosessin edettyä luvanhakuvaiheeseen. Meillä siis nyt edessä kaikki mahdolliset syynit (voimmeko saada luomulapsen?) ja sitten on aika pohtia adoptiota. Ollaan kuitenkin jopa mietitty, että jos meille luomulapsi suotaisiin, voitais hyvin adoptoida se toinen lapsi silti perheeseen. Kun maailmaan niitä ei-toivottujakin lapsia valitettavasti koko ajan syntyy.

Mitkäs teidän iät Bantsku olikaan? Nimim. yhtä utelias
 
Tossa äskeisessä luomulapsi siis tarkoitti OMAA lasta, oli se sitten lopulta LUOMUSTI tai HOIDOILLA aikaan saatu. En siis karsasta hoitojen mahdollisuutta. Ehkä raja menee siinä, että omia sukusoluja kuitenkin käytettäisiin (ei esim. luovutusspermaa).
 
Tossa äskeisessä luomulapsi siis tarkoitti OMAA lasta, oli se sitten lopulta LUOMUSTI tai HOIDOILLA aikaan saatu. En siis karsasta hoitojen mahdollisuutta. Ehkä raja menee siinä, että omia sukusoluja kuitenkin käytettäisiin (ei esim. luovutusspermaa).

:wave:
 
Joskus heitinkin kysymyksen (johon kukaan ei kommentoinut), että voisitteko ajatella luovutusspermaa... Itsekin olen sillä kannalla, että jos omista "lähteistä" ei lasta saada, niin sitten adoptio olisi vaihtoehto. Olisi se outoa, jos meille tulisi vauva, mutta isän geenejä hänellä ei sitten olisikaan... Mitä mieltä te muut olette?
 
Olen vähän samaa mieltä Hannelen kanssa. Jossain määrin arveluttaisi vieraiden sukusolujen käyttö. Varmaan päädyttäisiin mekin adoptioon, jos ei vuosienkaan kuluttua tärppäisi. Olisin itse kotimaisen adoption kannalla, mutta enpä tarkalleen tiedä sellaisen konkreettisia mahdollisuuksia. No, onneksi ei ole edes tarvinnut asiaa miettiä.

Niin, meillä ei ainakaan miehen "tavarassa" pitäisi mitään vikaa olla, kun lääkärikin totesi tulokset nähtyään, että harvoin näkee näin hyviä simppatestituloksia =) eli ongelma ei ainakaan pitäisi meillä olla siinä, vaan jossain muussa...
 
Miten voi ihminen olla näin hoopo? Koska päässä ei ole pyörinyt maanantain jälkeen mikään muu kuin haamu, niin tokihan menin tänään aamulla tekemään uuden testin (erimerkkisen kuin maanantaina) ja siihen tuli hyvin hyvin hyvin hento haamu, siis paljon vaaleampi kuin maanantaina. Nooh, eihän siinä mitään, oma vikani kun olen niin kärsimätön enkä tottele gyneä joka hyvinkin kiltisti ja kärsivällisesti selitti miksei saa testata ennen lauantaita. Sanoi jotenkin niin, että vaikka siihen testiin tulisi sammakkoprinssi niin sillä ei ole mitään merkitystä jos testin tekee ennen aikojaan.

No niin tai näin, menkkatuntemukset senkun lisääntyvät. Ja aika varmasti täti tulee kylään näinä päivinä. Lugesteronin aiheuttamat "klassiset alkuraskauden oireet" ovat hävinneet kokonaan.

Ja jos se täti sieltä taas kurvaa, niin olenpa saanut ainakin pari päivää iloita Haamusta. Jotain edes sekin.

Mä en enää muista miten tarkkaan olen itsestäni kertonut, mutta mulla on siis takana kaksi raskautta, molemmat tosin 90-luvulla. Toinen oli kohdun ulkoinen ja se keskeytettiin heti kun gyne sen totesti ja toinen päättyi keskenmenoon ihan itsestään rv 16 - silloin oli käsittääkseni istukka repeytynyt tuntemattomasta syystä. Ja nyt kun ollaan yritetty tämän nykyisen uroksen kanssa lisääntyä, ollaan saatu yksi kemiallinen aikaiseksi - oliskohan ollut yrityskierto 4 tai 5.

Me ollaan ukkelin kanssa mietitty tuota adoptiota kans jonkin verran mutta mutta vähän hirvittää se miten pitkään adoptioprosessi kestää vaikka maailma on täynnä lapsia jotka kaipaisivat turvallista syliä. Mehän ei tietysti olla edes naimisissa kun ei olla päästy yhteisymmärrykseen krumeluureista (isot perinteiset kirkkohäät vs pieni intiimi siviilitoimitus).
Ja yksi adoption kriteereistä on juuri tuo avioliitto.

Toinen kysymys adoptiolasta pohtiessa on ollut raha. Meillä se ei ainakaan kasva puussa, vaikka tullaankin ihan hyvin toimeen. Yksi tuttavapariskunta sai tämän vuoden alussa ensimmäisen adoptiolapsen ja olivat laskeneet että kuluja uusi tenava toi useamman kymmenen tuhatta euroa. Eihän tuo nyt pahalta kuulosta, ja kun adoptioprosessi kestää meillä suomessa niin pitkään, niin ehtiihän siinä ajassa jo säästämään jos jonkinlaisen summan.

Isäntä meillä sitten loppujen lopuksi pisti stopin ajatuksille ainakin toistaiseksi. Sille on joku miehisyyden mitta että saa omia lapsia, omista siittiöistä. Mutta ei se sentään ole koko ajatusta tylyttänyt. Eilenkin höpötin että voitaisiin syksyllä (jos siis en raskaudu) lähteä Intiaan vähän haistelemaan tilannetta. Ukkelinkin mielstä ajatus on ihan hyvä, joten aika näyttää.

Hannele-74 Kirjoitit että voisit lähteä jopa helsinkiin työnhakuun ja laittaa sinne kakkoskodin. Saanko udella minkä alan ihmisiä olet (eihän se oikeasti mulle kuulu, mutta utelen vaan), jos et halua kertoa niin jätä vaan vastaamatta.

Me ollaan miehen kanssa mietitty , että muutettais pois täältä ruuhkasuomesta kokonaan. Työnsaanti vaan hämmästyttää. Isännällä todennäköisesti olisi kysyntää missä tahansa, kunhan paikkakunnalla tai lähikunnissa on teollisuutta. Mä taas olen sen sortin tuhraaja, että meitä on joka nurkan takana (talouspuolen häärääjä). Ja sehän tarkoittaa sitä että pitäisi harkita uutta ammattia, mutta en tiedä haluanko enää tällä iällä lähetä opiskelemaan.

Musta on niin käsittämätöntä että yritykset pitävät toimintojaan pääkaupunkiseudulla missä jo tilojen vuokrat ovat tähtitieteelliset. Ja ainakin musta tuntuu että tosi moni kaupungissa asuva muuttaisi mielellään väljemmille vesille jos vaan töitä löytäisi.

Tällaiset vuodatukset tänä aamuna.
Aurinkoa kaikille tasapuolisesti =)
 
Bantsku
Minä kun itsekseni ajattelin, että adoptio olisi mahdollinen vaihtoehto lapsettomuus hoidoille. Jostain syystä, jota en osaa teille selittää, minusta vaan tuntuu ettei hoidot ole meidän juttu. En siis millään lailla väheksy hoitoja, päinvastoin nostan hattua niille jotka sinne uskaltautuvat.

Jos raskaus keskeyttää adotioprosessin, niin pitäisikö lapsettomuudesta olla jonkinlainen lääkerintodistus ennen luvan saamista? Jotenkin sekin on hullua, mutta taitaa tänä päivänä olla niin että adoptiolapsen hakijoita on enemmän kuin lapsia. Jostain olin tämän lukevinani.....

Niin, minä olen jo 35 ja mies 36 vuotta. Joka toinen viikko tunnen paniikkia siitä että aina loppuu, ja joka toinen viikko ajattelen että on tässä nyt joitain vuosia vielä aikaa.......Vuoden ajan ollaan yrittetty ihan tosissaan, eikä mitään, ei haamun haamua.
Kaikki ottaa aikansa, oli sitten kyse hoidoista tai adoptiosta, ja sekin ahdistaa, kun pitäisi varmaan jotain osata kohtapuoliin päättää.....

/Bantsku

 
meri pikaisesti
Bantsku, sen verran olen selvittänyt, että adoptoida voi vaikka voisi periaatteessa tulla raskaaksi, mutta siinä vaiheessa kun jo adoptiolapsi on "tilauksessa" ,ei saa hankkiutua raskaaksi eli pitää käyttää ehkäisyä.

Monessa adoptiomaassa lapsettomat menevät kuitenkin etusijalle, mikä on mun mielestä aivan oikein. Silloin todistusta lapsettomuudesta tarvitaan.

Jos saisi biologisen lapsen, adoptiolasta voi muistaakseni alkaa hakea, kun oma lapsi on vuoden ikäinen.

Iästä sen verran, että paria poikkeusta lukuunottamatta mulla on kaveripiirissä moni vieläkin perheetön (eli lapseton). Yks kaveri sai juuri esikoisensa 37-vuotiaana. Kenellä mistäkin syystä "venynyt" tämä asian tuleminen ajankohtaiseksi...

:wave:
 
Joku oli tuolla jo odottanut kuulumisia. Yritin niitä tosissaan maanantaiaamuna kirjoitella, mutta kun sain tarinani valmiiksi, se ei sitten lähtenytkään. En ole sen jälkeen ehtinyt kirjoittaa :\|

Siinähän sitten kävi niin, että maanantaiaamuna ei tarvinnut testata vaan täti kurvaili vauhdilla paikalle. Onni tässä menkkojen alkamisessa on se, että pitkästä aikaa oli jotakuinkin normimittainen kierto. Ja sen oviksenkin bongasin kierron keskivaiheille. Eli en ole varsinaisesti niin kovin kovasti surrut asiaa vaan jaksan toiveikkaana odotella kesän valoisia öitä mieheni läheisyydessä :)

Wintiön mietteetkin ymmärrän hyvin. Kyllä tässä touhussa välillä tulee enemmän tai vähemmän sellainen "nyt hanskat tiskiin"-olo.

Toivottavasti se Pötkylän haamu nyt vielä muuttuisi oikeaksi plussaksi. Saataisiin tähän pinoon alkuraskauden vipinää vaihteeksi. Peukkuja sinne!

Ja oliko niin, että Merillä on vielä kuukauden jännimmät päivät edessä? Tsemppiä ja peukkuja sille suunnalle vaan!

Ja muillekin iloisia päiviä ja tulevien äitienpäivien odotusta =)
 
pötkylä nopsaan
Vaikka vielä ei olekkaan lauantai, niin en malttanut olla testaamatta aamulla.
Ihan oikea PLUSSA sieltä tuli. Vaikka en itse sitä uskokkaan.
Ihan sekaisin olen siis.
 
Dana pikana töistä
Voi, ihanaa Pötkylä!!! :heart: :flower:

Ehdin käydä vilkaisemassa jo aikaisemmin, joten täällä ollaan peukut pystyssä odoteltu sitä oikeaa plussaa ja tulihan se!

Ihan mahtavaa saada tällaisia positiivisia kokemuksia tänne :)
 

Yhteistyössä