<3 Kesäkuun Kullannuput 2013 <3 *huhtikuussa*

Huomentapäevee =)

Yö meni Panacodin turvin suht unessa. Pakko oli illasta ottaa lääke, koska valvoskellut jo liikaa, että jos antas ees vähä paremmin nukkua ja antoihan se. Tosin heti noustua iha järkky paineentunne taas alapäässä ja kävelykin vaikeeta, että hankala päivä tulossa. Lisäksi sain erittäin huonoja uutisia, mikä vetää mielialaa matalaksi. Äiti loukannut itseään mentyään tajuttaomaksi ja edessä todella iso leikkaus, ja iso syöpäleikkaus tehty vasta alle 2 vkoa sitten.. isot riskit taas leikata jnejne. Masentavaa.. :snotty:

Koitan tässä pientä touhuilla, oon eilen pessy vauvan vaatteita, makuupusseja yms., niin niitä jos paikoilleen laittelis ja haaveilis Rusinasta.

Onko muilla muuten ihan tajuton väsymys tullut takaisin? Kyseliköhän sitä jo joku vähän aikaa sit..? Mutta kun mua väsyttää ihan älyttömästi, vaikka ottasin päiväunia. Ja todellakaan ihteeni nyt niin fyysisesti rasita.. toki henkinen rasitus ym. kaikki voi väsyttää.. Niin se tais olla ed. raskaudessakin, että loppua kohti paukut vaan loppuu. Oiskin tosi tärkeetä levätä, eikä joka päivä kolmen ässän konsteja puunailla viimesillä viikoilla.. sit on ihan puhki, kun pitäs synnyttää.

Nelli&Rusina 32+2 :heart:
 
Väsymys Täällä yksi uupunut. Yöllä nukun kuin tukki niissä kahdessa asennossa, joissa voin maata ja herään tunnin-kolmen tunnin välein kääntämään kylkeä. Kerran vessaan ja samalla nuoremman tytön pisutus sekä miehen ylösnoustessa käyn itsekin syömässä hiukan. Yö kestää 22-7, eli tunteja tulee, mutta silti päivän edetessä en muuta ajattele kuin sitä hetkeä, kun pääsen taas nukkumaan. Päiväunia en saa, kun ei muksutkaan nuku ja miehen töistätulon jälkeen jos nukahdan, menee illasta yöunet, jolloin seuraava päivä on vieläkin koomaisempi.

Lapsiluku lie meillä tämän jälkeen täynnä. Kolmen jälkeen tulee sitten jo ongelmia mm. autojen suhteen, talo on jo kahdelle lapselle liian pieni. Siitä ei asia ole kiinni, ettemme haluaisi, mutta koitetaan pitää järki kädessä. Mies pelkää olevansa liian vanha isäksi (täytti juuri 40) ja meille synnytykseen saakka pääseminen ei ole ollut mikään läpihuutojuttu (nyt g11p2), joten siinäkin mielessä raskausaika ei ole meille mitään auvoista aikaa, varsinkaan ekat 20 viikkoa.
 
Viimeksi muokattu:
lapsiluvusta mä oon kyllä ihan hullu ja varmaan jossain hormonihuuruissa, mutta joka päivä mietin, että tän tokan jälkeen pitäis tehdä heti perään kolmas. Oikeesti järjellä ajateltuna kahden lapsen kasvattaminen ja elättäminen meidän perheessä tulee olemaan jo hieno saavutus! Eiköhän se haave kolmannesta häviä kun tää vauva saadaan maailmaan ja arki kahden pienen kanssa alkaa. :)
 
Meillä on lapsiluku tämän jälkeen täynnä. Sitten on kolme lasta rikastuttamassa meiän elämää. Tämä raskaus on ollu niin rankka niin henkisesti kuin fyysisesti etten jaksaisi. Nyt jouduttiin jo vaihtamaan auto isompaan, kun minun auto oli vaan neljän hengen. Jossain kohtaa joudutaan miettimään muutetaanko tästä talosta vai laajennetaanko,mutta onneksi se ei ole ajankohtainen vielä.

väsymys on ihan kauheaa. Voisin nukkua vaan ja yöt todella katkonaisia. Haluisin nukkua vaan ja herätä,kun vauva olisi rinnan päällä. :)

elba juu pikkujoulut on nyt, kun miehen työpaikka ei saanu järjestetyksi niitä joulukuussa. Piti olla ekana tammikuussa,mutta ovat nyt sitten :)
 
Lapsiluvusta: Meille olisi näillä näkymillä tämä toinen myös viimeinen. Mitään ihan lopullista ei olla päätetty, eli sterilisaatiota ei tehdä kummallekaan. Mutta henkisesti valmistaudutaan siihen, että perhe on nyt tässä. Ikä voisi kuitenkin sallia iltatähden, jos vielä myöhemmin jaksaa. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ja keskitynkin nyt olemaan kiitollinen tästä kakkosesta, joka tärppäsi melkein "liian" helpolla. Kumpikin onnistunut raskaus on vaatinut meille myös keskenmenojen kestämistä, siksi en suunnittele tulevaisuudelle mitään tarkkaa.

Ja eiköhän tässä ole ihan riittämiin puuhaa kahden pojan kanssa, joiden ikäero tulee olemaan täsmälleen 2 v 1kk. Esikoinen on vilkas tapaus, ollut kiltti kuitenkin, mutta erittäin energinen. Mahan liikkeiden perusteella tuleva vauva on täsmälleen samaa maata, jos ei vieläkin puuhakkaampi.

Muilla, joilla tulee lyhyehkö ikäero, niin otatteko isommat lapset päiväkodista kotiin teidän kanssa, vai jatkaako muut lapset päiväkodissa? Muistelen ainakin, että Evamaria:lla oli pienillä ikäeroilla monta lasta. Meillä esikoinen jää minun kanssa kotiin päiväkodista. Vaikka välillä mietin, mistä saan tuolle energiapakkaukselle tarpeeksi seuraa, ettei ihan tylsisty mun ja vauvan kanssa. Meillä ei ole lapsiperhekavereita ollenkaan, joten nuo MLL:n perhekahvilat ja tietty leikkipuistot taitaa olla ainoita paikkoja, joissa pääsee muita lapsia näkemään.

Meillä puoltaa kuitenkin kotipäätöstä se, että täysin terve poika rupesi sairastelemaan ihan hirveästi kun aloitti päiväkodin. En viitsi edes osapäivähoitoa miettiä, kun pelkään, että hoitopaikassa on jotain, jolle poika on herkistnyt/allerginen. Toki pöpöjä kiertää lasten seassa, mutta pojalla on selkeä kuvio sairastumisissa.. Haluan selvittää jatuuko sairastelu, vaikka on kotona.

Tekemättömät valmistelut senkun kasaantuu.. Paniikki: ei oo vaunuja, ei oo lipastoa, ei oo tiedossa nimeä, ei oo tiedossa "kummeja", auton turvakaukalo on lainassa 300 km:n päässä, töissä kiire --> en pääse aloittamaan ä-lomaa ens viikolla, puuh, puuh *hengittää paperipussiin*. No vielä on aikaa, niin kauan ku tulokas pysyy vatsanahan sisäpuolella :)

Hattiainen + Tötterö 33+5
 
Minäkin taidan ensimmäistä kertaa ilmoittaa poksumisestani, tänään tulee 30+0 täyteen :)

nelli ikävä kuulla, ei mitään tuollaisia uutisia kukaan tarvitsisi, ei etenkään raskausaikana kun muutenkin on herkässä tilassa ja kaipaa sitä tukea.

lapsiluvusta me ollaan tosiaan puhuttu jo kolmannesta, kolme on ollut suunnitelmissa. Esikoinen on ollut suhteellisen helppo lapsi, jos tämä seuraava onkin valvottaja yms. niin voi olla että mieli muuttuu. Esikoinen nyt 1v 3kk, Pienellä ikäerolla haluttaisiin kaikki lapset, mutta mulla vielä vähän koulu kesken. Pitäisi saada paperit ulos ja ehtiä hieman olemaan töissä. Kolmas lapsi tarkoittaa meille ainakin uutta autoa ja menee sitä rahaa muutenkin, niin pitää sitä välillä jostain tullakin. Anoppi jää hoitamaan hetkeksi lapsia huhtikuussa 2014, tämä päivä piti jo päättää, joten silloin on sitten haettava töitä. Ja hetken töissä oltua voi sitten yrittää sitä kolmatta. Meidän pitää kyllä keksiä tähän väliin joku hyvä ehkäisy, raskaaksi tullaan kun ollaan vähän lähekkäin ;). Voi kun näitä lapsia voisikin vaan tilata jostain silloin kun haluaa. Kenenkään ei tarvitsisi odottaa ja kukaan ei saisi niitä "liian aikaisin".

Mulla ei kovin paha väsymys ole nyt päivisin, mutta saan nukkua öisin 9-10h ja viime ajat olen nukkunut todella sikeästi. Voi myös johtua siitä että olen koko ajan hieman kipeä. Unta kyllä tarvitsen tuon 9h ;).

Selkä on aivan jumissa, vähän väliähän se on mutta nyt juuri en voi kävellä kuin seinistä pitäen ja rappuset äsken konttasin ylös. Onneksi sain lapsen ajoissa päikkäreille, ja sen pitäisi nukkua niin kauan kuin mies tulee töistä. Lisäksi se on hieman kipeä, niin meillä on ollut poikkeuksellisen rauhallinen aamu.
 
heissan kaikille pitkästä aikaa!

ja "ihana" kuulla että muillakin on väsymystä ilmassa. täällä ollaan myös kamalan väsyneitä ja jotenkin uupuneita. välillä jo kerinny miettiin että onkohan normaalia enää...ei oikein jaksais mitään touhuta ja kahden pienen kanssa kun kotona oon niin ei paljon naurata kun tenavat vaatisi koko ajan jotain tekemistä ja ite haluis vain nukkua tai maata sohvalla. päikkäreitä en voi ottaa kun kohta neljä vuotias ei niitä enää nuku ja reilu 2-vuotias heräilee öisin vähän väliä johonki ihme raivareihin että huoh...

meille siis kolmas nyt tulossa ja en oikein osaa sanoa onko tämä tässä. välillä tuntuu että ehkä se ois hyvä näin mutta toisaalta taas ajattelen että jos se neljäs vielä...saa nähdä minusta tuntuu jo nyt että talo jää pienekis, autoon onneksi sovitaan hyvin vielä isommallakin porukalla. jos miehestä on kiinni niin lapsia saisi kuulemma olla se neljä tai viisikin =) että tätä asiaa ei meillä vielä ole lukkoon lyöty =)

mitään valmisteluja en vielä tulokkaalle ole tehnyt ja yksi päivä tässä havahduin että eihän meillä ole edes kaappi tilaa jonne tämän vauvan vaatteet saisi laitettua =) tässäpä ratkaistavaa ennen kesäkuuta.

pikkuinen oli onneksi viime neuvolakläynnillä kääntynty raivotarjontaan ja siellä saisi nyt luvan pysytelläkkin! kasvu menee muuten ihan nätisti keskikäyrillä mutta reisiluun pituus yläkäyrillä, että näyttäis pitkä jalkainen kaveri olevan tulossa =)

AAMUKASTE: mitähän teille kuuluu? toivottavasti kaikki hyvin!

huomenna poksuu rv 30 =)
 
Vanhempien lasten hoidosta Minä otan tuon 5 veen pois tarhasta, mitäpä se siellä ja joutuu eskarin alkaessa vuoden päästä seuraavat 10 vuotta vähintään olemaan koulussa. Kotona olo on tärkeää! On energinen ja kaikkea, mutta saa tottua tilanteeseen. Oon kyllä melko aktiivinen käymään kerhoissa ja puistoissa, se riittää. Ja malttia pitää oppia =). Tytöillä on ikäeroa 1v 7kk, jäin yksinhuoltajaksi yllättäen kun toka oli vasta 2 kk, mutta aina mä olen pärjännyt ja lapsetkin mukautuu niin hyvin erilaisiin ja uusiin tilanteisiin. Tuolloinkin avua vaan nukkui kun esikoinen nukkui päiväunet, vaikka just ois herännyt edellisiltä.. kyllä se siihen tottui ja pianhan tytöistä tuli jo seuraa toisilleen, mikä aina helpottaa mun jaksamista. Siinä hyvä puoli pienen ikäeron suhteen, kannatan! Ovat edelleen kun paita&peppu =). En jaksa stressata tulevaisuutta, miten kuopus kestää joskus vaikka sisätiloissa, jos vauva kipee ja ei päästäkkään ulkoilee, eipä ole vaihtoehtoja, elämä on. Sitä nää mun lapset ovat kyllä joutuneet opettelee, että ei mee asiat aina ohjekirjan mukaan.

Mä en ole jaksanut tänään mitään, nukuin tunnin. Alamahan paine estää kovin kummoset kävelyt ja liikkumiset, höh, haluisin ulos!
 
Väsymys vaivaa täälläkin. Ollut niin paljon univaikeuksia viime aikoina. Välillä väsyttää niin, että ihan itkettää kun pitää jaksaa töissä! |O

Isompien lasten hoito. Mun tyttö täyttää kesällä 5v. ja jatkaa syksyllä päiväkodissa. Muuten pitäisin hänetkin kotona, mutta olen jo hänen ollessa vauva varannut hänelle kielikylpypaikan, joka sitten menetetään jos hän jää kotiin. Enkä halua menettää paikkaa. Sieltä tulee sitten eskarikaverit ja koulukaveritkin luultavasti, joten ajattelen että onhan sekin tosi kiva. Kesän tietenkin saa olla kokonaan kotona vauvan syntymän jälkeen ja jatkossa varmasti pidän hänelle vapaa päiviä tarhasta, pitkiä viikonloppuja ja lomat tietty kaikki kotona.
Miehen lapset tietty jatkaa koulussa ja hoidossa, koska asuvat pääasiassa äitinsä luona.
Näin meillä.
 
Nel, kovasti jaksamista ikävien uutisten johdosta:hug:!

Isommista lapsista. Otan meidän kohta neljä veen kotihoitoon, kerholaisena jatkaa sosiaalisten taitojen opettelua. Isompi aloittaa eskarin ja on hoidossa eskariajan eli 4 h/pvä. Isommista on paljon seuraa toisilleen sitten iltapäivisin. Kotona olevia lapsiperhetuttuja meillä on 0. Mikä tulee varmasti olemaan mulle kriisin paikka. Viimeksi kun olin kotona, niin mulla oli tiiivis äitiverkosto ympärillä, joiden kanssa kyläilyiin/puistoiltiin/kerhoiltiin. Nyt kaikki muut ovat töissä ja yhteydenpitokin on jäänyt aika ohueksi.

Edelliseen viitaten stressaan kovasti kummeista, kun koko talven olen halunnut erakoitua ja kaveria, jota ajattelin kummiksi pyytää, ollaan nähty muutaman kerran vuoden aikana. Tuntuu tyhmältä pyytää kummiksi, kun yhteydenpito on niin vähäistä, mutta eipä meillä ole muitakaan ehdokkaita.

Väsymys ja halu vetäytyä omiin oloihin lepäilemään on täällä ollut valtaisa tämän viikon. Eilen olin nukkunut tunnin päiväunet ennen kampaajaa ja silti silmät meinasi mennä kiinni istuma-asennossa. Kotiin tultua taas lyhyet torkut sohvalla.

Mä taidan olla varsinainen palstaterroristi nykyään:whistle:
 
Hattiainen Meillä 2,5-vuotias jää myös pois päiväkodista mun ja vauvan kanssa kotiin toukokuun alusta lähtien. Mua kans hirvittää, että miten saan energiselle pojalle keksittyä tekemistä ja jääkö poika kovasti ikävöimään päiväkodin kavereita. Meillä poika nimittäin viihtyy tarhassa tosi hyvin ja on saanut sieltä kivoja kavereitakin..
Onneksi meillä on noita lapsiperheitä lähipiirissä ja aion myös aktivoitua avoimeen päiväkotiin ja joku kiva kerho ois myös kiva löytää, jos nyt meidän pienessä kaupungissa sellaisia järjestetään..

Jos joku asuu Lahden suunnalla, niin vinkkinä, että Karisman Kapphallissa kaikki rintaliivit 9,95 €, myös imetysliivit! Muutenkin tuolla kauppakeskuksessa oli tosi hyviä tarjouksia, mukaan lähti vaatteita vauvalle ja esikoiselle, imetysvaatteita oli myös tarjouksessa. :)
 
Hyyii.. Päivitin tonne facenkin puolelle mun kaameesta unesta viime yönä: Näin unta että vauva oli jo syntynyt (oli tosin poika) ja olin laittanut sen meidän sänkyyn nukkumaan ja jotenkin unohtanut sinne ja se unessa oleva vauva oli kuollut sinne sänkyyn. Ihan hirveen ahdistava uni, vaikka tiedän että oli vain uni ni ahistaa. (hormoonit)

Mulla on ollu tosi rankkaa töissä ja kiirettä ni luulen, et tää liittyy siihen. Unohtelen kovasti kaikkea myös töissä ja koen siitä huonoa omaatuntoa. :( Tää raskaus on ollu ehkä kaikista mun raskauksista eniten tunteita herättävä. Fyysisesti ja erityisesti psyykkisesti tosi rankka. Mulla on mennyt murehtimiseen valehtelematta yli puolet raskausajasta. Alussa pelkäsin niin paljon, että saan vielä yhden keskenmenon, sitten kun se helpotti, oon pelänny vauvan kuolemaa.

On tässä ollut muutamia parempia viikkoja välissä (Luojan kiitos niistä), mutta aika rankkaa on ollut. Ehkä juuri siksikin haluaisin vielä yhden raskauden ja vauvan tämän jälkeen. Jospa luottaisi itseensä ja omaan kroppaansa enemmän. Nyt vauva on ollut pari-kolme viikkoa tosi eläväinen ja ilmoitellut itsestään säännöllisin väliajoin, mikä on helpottanut oloani kummasti.

Nellille kovasti voimia ikävien uutisten kanssa.

Elselli Minäkin olen kovasti erakoitunut raskauden myötä. En sitten tiedä oikein että mistä voisi johtua, normaalisti olen tosi sosiaalinen.. Olisiko sitten nuo huolet ja pelot mistä yllä kirjoitin. Uskon että sun kaveri on ihan mielissään, jos pyydät kummiksi. ja sen jälkeenhän teillä on sitten hyvä syy pitää enemmän yhteyttä jatkossa :)
 
Neuvola kuulumisia taas, tänään siis ylimääräinen käynti jossa katsottiin onko kohtu kasvanut tarpeeksi. Ei ollut, ja lähete Hyvinkäälle lähti.. Lapsivettä tuntui olevan myös niukasti, mutta toivottavasti ensiviikolla ollaan viisaampia. Neuvolatädin sanoin: "kohtu on täynnä lasta". Sf-mitta siis pysynyt nyt yli kuukauden sentilleen samana, joten sen takia lähetettä. Pikkuinen kuulemma tuntuu kasvavan hyvin, mutta varmistetaan vielä.
Taas tuli pieni huoli miten pikkuinen mahassa jakselee, sydänääniä ei tänään edes kuunneltu..

Toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin, eikä tarvitse käynnistellä sen takia että pienellä tukalat oltavat.. Noh, saanpahan nähdä pikkuisen vielä ultrassa :) Johan tässä muuten onkin päässyt vähillä stresseillä raskauden suhteen..

Murkku ja pallero 34+1
 
Huh Tillukas, mikä gp-luku... Itsellä oli keskenmeno ennen tätä raskautta, mutta onneksi tämä sitten sai alkunsa melkein heti perään, ja on nyt sujunut normaalisti.

Lapsiluku kaksi on varmaan ihan hyvä meille. Mutta saa nähdä miten mieli muuttuu. Esikoisesta olin varma että yhteen jää, oli niin huonouninen ja vaativa vauva. Ja kuitenkin heti kun alkoi nukkumaan edes pikkusen, niin toinen alkoi tuntua meistä hyvältä idealta! Eli never say never...

Olotilavalitusta, iltaisin maha on niin pinkeä, että pelkään että napa repee. Siltä se tuntuu. Kolotusta ja ahdistusta kaupan päälle. Väsymys on onneksi pysynyt aisoissa. Painoa on tullut joku reilu 10 kg. Kaikki tuntuu kertyneen tuohon mahan kohdalle. Äitiyshousut koko 38 menee vielä päälle, ja varmaan menee loppuun asti, jos tuo mahti-maha vaan mahtuu.
 
Viimeksi muokattu:
Dynamite Minä kärsin vauvakuumeesta edellistä odottaessani. Tiesin, että pitää saada vielä yhtä yrittää. Nyt sellaista oloa ei ole, vaan on sellainen olo, että nyt alkaa riittää. Tosin tämän raskauden alkaessa totesin, että tämä on sitten viimeinen raskaus, olisi ollut elämäni 9. km ja minusta kymmenen vaan olisi hiukan liikaa yhdelle ihmiselle.

murkku, tsemppiä. Onneksi sinä olet jo noin isoilla viikoilla, niin vauva on kyllä hyvinkin valmis tulemaan, jos siltä näyttää.

Esikoinen (5v) oli nähnyt alkuviikosta pahaa unta. Aamupalapöydässä tyttö selitti, että vauva oli syntynyt unessa jo keväällä ja vauvan pitää syntyä vasta kesällä (emme ole sen tarkempaa ajankohtaa kertoneet). Huoli oli selvästi suuri, tyttö kun tietää, että joskus vauvat voivat syntyä liian pienenä ja kuolla siksi, kun heitä ei voida auttaa tarpeeksi. Mutta voi sitä hymyä, kun äiti kertoi, että vaikka vauva syntyisi tänään (rv30+), hän kyllä selviäisi. Vauva kyllä joutuisi olemaan aika kauan sairaalassa ja hankalaakin se olisi, kun kotona olisi kaksi pientä tyttöä, jotka tarvitsevat äitiä ja sairaalassa vauva, joka tarvitsee äitiä, mutta lopulta olisimme kotona kaikki viisi. "Vauva ei siis enää kuolisi!" hihkaisi iloinen isosisko.

(.) Takana hysteerinen itkukohtaus ja ihan tyhjästä. Hiukan väsyttää, ilmeisesti ;) Mutta kylläpä helpotti.
 
murkku tsemppiä :hug: voin kuvitella millaset fiilikset, kun itsekin olen huolissani sf mitan pienuudesta. Meillä kun tuo terkkaämmä ei reagoi mihinkään, ihan sama mikä ongelma on. Ens kerralla nostan kyllä metelin jos mitta vieläkin pieni tai ei ole kasvanut. Meillä kylläkin vauva T-O-D-E-L-L-A alhaalla, pää yhä häpyluun takana tuolla jossain hyvin syvällä :D tuskin sieltä enää irtookaan :D jos siinä vaikka syy pieneen sf-mittaan.

Minä petyin tuohon Carriwellin tukivyöhön. Ostin sen siis auttamaan selän kipuihin ja vatsaakin tukemaan mutta tuntuu että siitä aiheutuu vaan liitoskipuja ja muita särkyjä :confused:
 
murkulle tsemppiä, että kaikki ois vauvalla hyvin. Sä onneksi olet kriittisen rv:n rajan saavuttanut, onnea siitä =)!

Elba Mulla kans tulee vaan enempi ahdistus ja kolotus tosta samasesta vyöstä, en ole käyttänyt pari kertaa kun ostin, sillo puolenvälin tienoilla. Ja vaudu ihan huolella, jos tosiaan ei sf- mitta ala nousee! Mulla se teki laskun sillo rv 27 kun maha tipahti, siitä lähtien kyllä nousujohdannainen todella! Ja tosiaan vauva kans jo laskeutunut ja kiinnittynyt, kuten ehkä sullakin.. ei sen pitäs lopettaa kohdunkasvua.

Kiitos kaikille jaksutoivotuksista. Paska homma mutsilla, elämä todella taas ON :(. Tuo syöpäkin tuli tietoon samaan aikaan, kun me saatiin tietää olevamme raskaana.. kaikki hoidot ym. estäneet sitten tapaamiset ja lapsetkaan nähneet mummoa yli puoleen vuoteen, se on surullista, onneksi on puhelimet! Mutta raskasta aikaa ollut syksystä asti :(.

(.) sori jos valmiiksi, kun menee omanapaiseksi. Pitää nyt ihan ääneen taas tätä hehkua ihmetellä.. Ruokahalut ollu kadoksissa jo jonkin aikaa, tuo väsymys rantautunut todenteolla ja tänään heti noustua sängystä tuo alamahan paineentunne lähes jatkuvana. Kun nouset ja lähet liikkeelle, supistaa. Jatkuvasti kiristää, kun ois vanne alamahalla : /. Yleensä nää menee aina ohi, mutta nyt olen sitä odotellut jo koko päivän. Olen maannut sohvalla, ottanut kahdet päikkärit, lapset vein mäkkäriin syömään, katsoin pienemmäksi vaivaksi kuin alkaa ruoanlaittoon, varsinkaan ku itelleen ei maistu. Jospa huomenna ois vähemmän tuota painetta.. Mutta tänään en todellakaan ole kärsinyt vaan liikkua, vaikka yleensä sen teen vaikka vähän supisteleekin, ees jotain kotihomma, mut ei tänään |O. Yritän nykyään vaan selvitä aamusta iltaan.. ip:llä alan jo lähes laskea tunteja, että millo pääsee nukkumaan ja yksi päivä eteenpäin päästy :headwall:
 
päivähoidosta: mulla tosiaan on sit kesällä 4 lasta,4,2,1 ja 0-vuotiaat ja muksujen tarha on 3 kilsan päässä minne meen kävellen tai bussilla,autoa minulla ei ole..joten pitää nyt kattoa jaksanko raahautua aamulla sekä iltapäivällä tarhalle,jos tuntuu raskaalta niin irtisanon tarhapaikat..4 pienen lapsen kanssa kotona yksin aamusta iltaan ja myös viikonloput osittain on varmaan aika rankkaa..saas nähä! =) (mulla siis mies on töissä aamusta iltaan kun tekee urakkatyötä=/)
väsymys painaa täälläkin,yöllä joutuu herää ties kuin monta kertaa lasten ja itsensä vuoksi ja päiväunia ei tuu nukuttua kun ainoo kuka nukkuu on kuopus ja sekin yleensä vetää sikeet tossa tarhamatkalla..mulla siis 2 isointa osapäivätarhassa 4pv viikko ja ovat tykänneet ja paljon kavereita että se harmittaa jos en sit jaksakkaan heitä enää viedä tarhalle..tosin mulla kunto varmasti nousis kun lenkkeilisin tarhalle ja takas kahdesti päivässä (12km yhteensä)
 
nelMH: jaksamisia sinne äitisi kanssa! uskon tietäväni aika hyvin mitä ajattelet ja tunnet juuri nyt asian suhteen..isäni sairasti syöpää puolitoista vuotta johon suruksemme menehtyi nyt alkuvuodesta..todella raskasta ja stressaavaa aikaa oli ja surutyöhän tässä on asiantiimilta itsellä vasta alussa..siitä olen hyvilläni että isäni ennätti kuitenkin kuulla tästä uudesta tulokkaasta..mutta kaikkea hyvää äidillesi, paranemisia ja voimia!

jännä toi sf-mitta miten eripaikoissa toimitaan. mulla sitä ei ole mitattu kuin kerran joskus rv20 ja mitään siitä ei mainittu. johtuukohan siitä että kun täällä kuitenkin ultrataan melkein joka kerta että se kertoo paremmin mikä pienen tilanne masussa on kuin pelkkä sf-mitta.

kiva, meillä kuopus oksentaa taas! juuri 2-viikkoa sitten oli sama homma ja sairastin itekkin silloin kovan vatsataudin että nyt pelätään saanko sen uudestaan...
 
nelMH: voimia ja jaksamista <3
eipä ole täälläkään mittailtu sf-mittaa kun ei oo tarvinnut neuvolassa käydä paitsi lapsien neuvolassa,koska ravaan ultrissa jatkuvasti...eilen alkoi äippä"loma" jee =D
tänään ois kyl kuiteskin neuvola-aika mulla itselläni,täti haluaa aina silloin tällöin kuulla musta =P
 
  • Tykkää
Reactions: MiiJane76
Kokeilkaas Anitan tukivyötä. Ainakin notkoselkäiselle (=minä) toimii todella hyvin, kolmatta vauvaa sen avulla jo kannan. Minulla se ottaa kivasti vatsan painoa päälleen ja siirtää painon alemmas selässä, jolloin mahaa ei ole niin raskas kantaa.

Muoks. Unohdin kertoa, että näin vauvan unessa yöllä. Tyttö ei syntynyt, vaan näin hänet vatsanahkani läpi. Tytöllä oli kaunis, lyhyt, tummanruskea tukka, ihanat räpsyripset ja kulmakarvat, kuten siskoillaankin syntyessään ja tummaakin tummemmat, puhtaan siniset silmät. Oi, oli hän kaunis!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Niiskuneiti82
Voimia Nellille!

Mies eilen kertoi vauvaunesta. Sinisilmäinen tyttö syntyii 20.5 ja oli 4220g ja 53 cm. Hiuksia oli päässä ja korvissa nipukat, joita sitten ihmeteltiin - meillä kun ei ole. Tosin biologiaakin sen verran opiskeltuani, tiedän nipukat vallitseviksi.

Täällä ei oikein mitään ihmeellistä. Odotan reissua jo kovasti.

Lääkkeet varmaan aiheuttaa vesiripulin, mutta eilen oli sokeriarvot ekaa kertaa sallittujen rajoissa.

Päiväkoti-ikäisiä ei ole. Nuorin ehtii täyttää 9v ennen vauvaa. Aikoinaan pidin lapset kotona, en jaksanut aamurumbaa, joten koin helpommaksi olla silloin lasten kanssa kotona( olivat silloin 3 v, 4v ja 0v).

Miia ja iso-Iita 31+
 
Huomenta

Meninpä narraamaan tukivyöstä. Mulla siis se Anitan tukivyö, ei Carriwellin :headwall:. Ja en ole oikein kokenut siis sitä hyväksi. Ahdistaa ja painaa.. tosin nyt en ole aikoihin ees yrittänyt laittaa.. liekkö mahtuu, ku maha iso ja roikkuu : /

Yö meni jälleen ihan punaselle ristille :kieh:. Mulla tulee lähes joka yö niitä vihlovia kipuja sivulle alamahaan, ja sillon ei voi liikahtaakkaan. Muutenkin joka asento sattuu ja sitten vaan pyörin ja huokalilen. Pieniä pätkiä vain nukun.

Mukavaa perjantaita.. harmaus vain jatkuu täällä savonmualla, pöh!

Nelli&Rusina 32+3 :heart:
 
Nelli :hug: jaksamista vaikeaan tilanteeseen

heisu :hug: voimia surutyöhön

Esikoinen on 2 v. ja jää pois perhepäivähoidosta minun kanssa kotiin. Syksyllä menee kerhoon 1 pv/vko 3 h ja perhekerhoja ja avointa kerhotoimintaa tuntuu olevan joka päivälle, jos vaan viitsii lähteä liikenteeseen.

Väsymys KYLLÄ... yöt on aika huonoja ja usein en saa enää viiden jälkeen millään unta. Sitten on pakko mennä jo viim. puoli kympiltä nukkuun, kun ei silmät pysy auki.

Mies keksi poitsulle nimen ja se oli minunkin mieleen. Kummiasia on edelleen auki ja aiheuttaa päänvaivaa :headwall: Täältä löytyy kanssa yksi erakoitunut ja selkeää sisäänpäin kääntymistä on huomattavissa ihan kotioloissa. Kai se kuuluu asiaan, kun synnytys lähestyy.

Ruokahalu on selkeästi vähentynyt. Vauva on varmaan suurimman kasvuspurttinsa (ainakin mahan koosta päätellen) tehnyt ja nyt pärjää vähän vähemmällä. Sopii mulle, kun ei tarvi olla koko ajan jääkaapilla.

Supistaa ja supistaa.... ja henkisesti rankkaa, kun ei pysty tekemään kaikkia normaaleja arkeen kuuluvia juttuja. 2 v.:kin on alkanut ymmärtää, että äiti ei nyt kauheesti nostele häntä. Esikoinen on kyllä loistotapaus. Kovin jo puhuu vauvasta ja ymmärtää ikäisekseen yllättävän paljon asiasta ja selkeästi pohtii sitä myös itsekseen.

Täällä on ainakin harmaa päivä, mutta ihanaa kun lumet on melkein jo sulaneet. Voi aurinko ja kesä tule pian! :flower:

rockstone & mini 33+1
 
Voimia Nellille ja heisulle! :hug:

Täällä Pohjois-Pohjanmaalla myös harmaata ja sateista... :kieh: Sais loppua jo, ihan mahtavaa omistaa kaksi todella karvaista koiraa näin keväisin ja syksyisin! : / Mutta ei auta kohta lähdettävä koiria käyttämään lenkillä ennen iltavuoroa...

Täällä kans väsymys tullut takaisin kuvioihin. Yöllä kun jokaiseen kyljenkääntöön melkeen herään. Ja minä kun vissiin väliajat kuitenkin nukun suht sikeästi, niin herään siihen että liian varomattomasti käännyn ja sit vihlaisee kyljestä! :'( Ei pysy maha vissiin mun pyörimisen perässä! ;) Tässä yks yö havahduin, onneksi, olin kääntymässä mahan kautta ympäri... Hui! :O Viime yönä sitten ekan kerran veti suonta jalasta ihan kunnolla, piti ihan pystyyn nousta. Tästäkö ne mun vaivat alkaa! :( Onko muuten normaalia, että pohje jää kipeeksi suonenvedon jälkeen?

Täällä kans mies näki yks yö vauvaunta, kun sitten aamulla kysyin että kumpi tuli? Niin kuulemma ensin tyttö ja sit poika! :D Varmaan näki raukka painajaista, että tuleekin kaksi...:p Muuten ei tarkempia kuvauksia osannut sanoa! ;)

Mutta yritetään ajatella positiivisesti tämän harmauden keskellä, enään 2 viikkoa töitä! :D

Juliet & Pirpana 29+3 :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: LittleOne

Yhteistyössä