<3 Kesäkuun Kullannuput 2013 <3 *huhtikuussa*

Ei ole täälläkään tehtymitään valmisteluja. Tai no muutaman vaatteen neulonut/ommellut.
Sairaalakassia en ole vielä edes ajatellut. Mies osannee sitten tuoda tarpeen mukaan kaikkea. Toiveissa melko lyhyt sairaalassaolo, mua on siellä yleensä hormoonihuuruissa ahdistanut.

Nel ja joku muukin pohti sitä, että kun on tieten tahtoen raskaaksi hankkiutunut, onko sitä lupa valittaa. Mun mielestä ehdottomasti on, mutta mieheni mielestä ei. Eilen hän taas kuittaili jotain siitä, että olen linnottautunut sohvalle ja estän muun perheen normaalin elämän. Jestas meni hermo ja avauduin tuntemuksistani. Mies sanoi, että koko raskaus oli virhe ja mä laiminlyön vanhempia lapsia, kun en niiden kanssa jaksa leikkiä ja pelata. Tsiisus hermo meni totaalisesti. Sanoin, että tähän virheeseen hänen ei tarvitse koskea. Mieheni on kyllä ihanne isä, mutta mua kohtaan välillä (=riitojen yhteydessä) täysin empatiakyvytön. Nyt sitten möksötön isosti.

Olo on ollut taas tosi väsynyt. Maanantainen uinti oli ihanaa ja olo sen illan tosi hyvä, mutta eilinen meni ihan fyysisen väsymyksen koomassa. Täytyisi vaan yrittää malttaa mennä ajoissa nukkumaan viimeiset työviikot.

Kutrit on saatu kuosiin ja hiljaisesta kodista nautittu. Nyt hakemaan ne laiminlyödyt lapsiparat hirviöäidin kanssa kotiin.

 

Tuulentyttö mä kerroin siitä oksentelusta. Olin pitkään ilman mitään lääkkeitä yms. vasta kun sain epiduraalin joka aina hetkeksi helpotti pahinta kipua oksentelukin rauhottui. Eli selvästi liittyi siihen kuinka kovat supistukset/kivut olivat.

Dynamite meillä esikoinen ei ole suostunut syömään tuttia, mutta tykkäisi niillä kuitenkin leikkiä. Niinpä täytyy toivoa ettei seuraavakaan vaadi tutttia, pääsen sitten helpommalla kun muuten tuo vie koko ajan varmaan tutin suusta. Meillä oli myös tarkoitus että tuttipullosta pitää luopua ennen kuin vauva syntyy. Se tapahtuikin sitten reilu kuukausi sitten kun pullo unohtui ottaa viikon reissulle mukaan . Mutta yhä kaverin vauvan pullon nähdessään alkaa vinkua pulloa, onneksi nokkamuki tai juomapullo käy korvaamaan. Meillä on kyllä sitten joskus edessä vaikeampi vieroitus, peukku... Ehkä en halua pohtiakaan sitä vielä.

eväistä me lähdettiin viimeksi sairaalaan rauhassa ajoissa kun vedet olivat menneet, kun matka tuolloin ruuhkassa olisi ollut helposti puolitoista tuntia. Ensiksi mentiin kauppaan ostamaan herkkuja, tällöin siis supisteli vasta vähän. Sairaalassa käytiin vielä kahvilassa. Synnytyksen aikana tuotiin usein leipää ja mehukeittoa yms. En kyllä mitään voinut syödä. Yritin kuitenkin aina välillä juoda mehukeittoa, mehua ja epiduraalin saatuani välillä suklaata että pysyn tolpillani. Mies kävi kahvilasta ostamassa vähän munkkeja ja söi sitten synnytyksen aikana muistaakseni neljä erilaista munkkia se on vähän perso makealle... Naureskelin jälkeen päin että kesti niin kauan että ehti neljä munkkia syödä. Synnytyksen jälkeen maistui ruoka ekan kerran kuukausiin, joten osastolla oli sitten kiva syödä vähän lisäksi sipsejä ja suklaata. Että kyllä meinaan paljon sissiä ja karkkia pakata taas mukaan, niitä ei vaan voi ostaa paljoa etukäteen, etten syö niitä ennen.

sairaalan vaatteista oli mukana omakin yökkäri ja alusvaatteita, mutta oli mukava vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä että sairaalan vaatteetcoli hyvät. Myös ne lakanat menivät heti vaihtoon kun sain ekan kerran nousta sängystä. Muuten meinaan myös pakata mukaan padin, ristikkoita ja lehden. Vaikkei niitä välttämättä jaksa lukea. Tietenkin myös omat hygienia tarvikkeet ja vauvan vaatteet. En kyllä ajatellutkaan pakata vielä moneen viikkoon...

synnytystä ennakoivasti oireista joku joskus kyseli että onko pelännyt että nytkö se lähtö tulee... Mulla alkoi viimeksi vatsan tyhjennys pari päivää ennen vesien menoa. Nyt viimeisencparin viikon aikana aina kun vatsa ollut löysä ja toiminut liian hyvin, olen miettinyt että nytkö se jo syntyy

vauvan peitosta meillä esikoinen ei suostunut nukkumaan kuin vatsallaan, halusin sitten pienentää kätkykuolemariskiä ottamalla kaiken ylimääräisen pois sängystä. Joten esikoinen nukkui monta kuukautta ilman peittoa, vähän enemmän oli aina sitten vaatteita jos oli tarvis.

Täällä on kanssa pesty pieniä vaatteita. Lisää säilytys tilaa hankitaan vielä tällä viikolla. Pinnasänky tosin ei ole vielä meillä, mutta eiköhän sen joku kasaa ennen kesäkuuta. Olen henkisesti valmistautunut että en pääse kohta enään liikkumaan, joten mun mielestä kaiken pitää olla suht hyvissä ajoin valmista.

Näyttää tulevan taas paljon tekstiä...

Elselli eihän mies voi noin sanoa tai ajatella! Mehän tässä joudutaan ensin "kärsimään" monta kuukautta ja sitten vielä se synnytys joka useimmille ei ole ihana ja lähes kivuton. Meillä suunnitellaan kolmatta lasta, ja olen monta kertaa kysynyt mieheltä että oletko aivan varma että jaksat raskausajan. Minä kiukuttelen usein ja mies tekee käytännössä kaikki kotityöt lähes koko raskauden ajan. Lisäksi mun kipeää selkää pitää hieroa usein ja seksiä ei tee paljoa mieli tai se ei tunnu hyvältä, joten sitävon vähän... mies on vaan todennut että on se sen arvoista ja kestää vain hetken... Taas enää puoli vuotta tilanteen normalisoitumiseen Joskus kun miehellä on pääkipeä, lähescnaureskelen ja totean että mulla on ollut jo syksystä lähtien, saa silläkin olla...

 

tuulentyttö Minä ymmärrän täysin nuo sinun ulkonäköongelmat! Vaikkakin jos sinä mahdut koon 36 äitiysfarkkuihin, et voi kauheen kummonen maatuska olla! Mä olin ennen tätä raskautta kokoa xs/34-36.. nyt olen suosiolla ostanut äippähousut, pilliversiofarkut H&M:ltä, kokoa 42, en kestä ahdistavaa kireää mahan päällä |O. Että minä olen maatuska prkl! Ja kerrytän läskini aina reisiin ja persiiseen, ihan oli tila normaali tai raskas. Mutta ymmärrän, että ulkonäkö ahdistaa, jos ollut kovinkin pieni ja hoikka normaalisti. Mulla taustalla syömishäiriötä parin vuoden takaa.. sain ennen synnytystä normipainon/terveen näköisen painon takasin ja raskauden myötä taas olen nauttinut ruoasta sitten moneen vuoteen. Saa nähdä, miten käy kun synnytys ohi ja pääsen liikkuu.. ajatuksena ois sama timmi kroppa takaisin ja mahd. pian kiitos! Toiv. hormonit kuitenkin pakottavat syömään, että maitoakin tulee kuten ennen (eli kuin lehmästä), etten ala vaan välttelee syömistä vaan laihtuisin terveellisesti =).
Painosta nyt ihan muutenkin.. Onko muita jo + 20kg saavuttaneita :ashamed:?? Tää on järkkyä, miten se vaan nousee |O! Mulla on ruokahalutkin olleet kadoksissa jo pari vkoa ja syön melko vähän per pvä, silti, varmaan lähelle kilo vkoon tulee! Kahtelin ed. neuvolakortteja ja kaikista kolmesta on jälkitarkastukseen lähtenyt 15 kg, enkä tod. ole laihduttanut. Raskaushormoni vain poistunut minusta kera nesteiden. Sitä toivoen nytkin!

LittleOne Paljon sulla sai sisätutkimuksella kohdunkaualn mitaksi? Mulla sai lääkäri KYSillä torstaina 2 cm pehmeää kanavaa, sisäsuu kiinni. Uä:llä kun klatto perän, sai jo 4cm. Toivottavasti sullakin se uä paljastaisi hieman paremman tilanteen!

Linneat Varmaan yleisesti kaikki vaivat, kolotukset ja väsymykset ja nämä kuuluisat HORMONIT aiheuttaa tuota alakuloisuutta, kireyttä ja jaksamattomuutta vähän kaikkea ja kaikkia kohtaan.. ainakin mulla. Ja mä en hillitse yhtään, kun hermo menee, niin sitten huudan, että kitarisat näkyy :ashamed:.. Pyytelen anteeksi aina jälestä päin. Mutta napsahtelee just ton äänenkäytön suhteen useasti. Paristi olen miehellekin avautunut, kun tulee jostain kaverilta tmv. illasta ja mulla niin paska olo, niin kerron "ystävällisesti" hänen olevansa vastuussa tästä tilasta, vaivoista ja kolotuksista, joten on parempi alkaa hieromaan noita jalkoja, ennen kun suoni pamahtaa taas sieltäkin . Huumorilla ottanut tähän asti nämä ja itekin nauran aina perään sanomisistani, kun oon eka vautunut :headwall:. Loppuraskaus tainnut olla mulla aina tällaista. Ainakin viime raskaus tuntunut kiristävän aika lahjakkaasti, kun luin noita meidän edellisporukan ketjuja näiltä viikoilta loppuun asti.. Ei ihme että ukkokin vaihtunut matkan varrella . Nykysellä on lehmän hermot ja ammatiltaan kans hoitaja, niin osaa jotenkin ottautua/sopivasti lasketella toisesta korvasta nää mun jutut

Vauvan peitto Ite oon tehny sellasen pesän vaunukoppaan eka viikoiksi, joissa on makuupussi/peitto sillai että on "ahdasta" ja pehmoista.. en ees viitti pinnikseen vauvaa laittaa seilaamaan, se on niin iso. Mutta kyllä se peitto varmaan ihan ok on ihan alussa, jos nyt ei älyttömät helteet ole. Esikko syntyi Treella 2003 helteisiin heinäkuussa ja ekat 3 vkoa oli pelkällä vaipalla niin sisällä kuin ulkonakin.

 

Mua ärsyttää muutenkin,kun ihmiset luulevat saavansa sanoa mitä vaan raskaana olevasta naisesta. esim. joko synnnytät pian,kun olet noin iso ym. Anoppini kysyi kuukausi sitten,että meinaatko paljonkin kasvaa vielä? aarggghh, ärsyttää!!

sairaalakassia en ole vielä pakannu. Pakkaan sen varmaan toukokuun lopulla. En ole ikinä mitään ihmeellistä ottanut mukaan. Perus hygienia tavarat ym.

paino sitä on tullut nyt 16,5 kg Olen aina ollut pikkasen ylipainoinen,mutta sain tiputettua painoa 20 kg pari vuotta ennen raskautta. Lihosin 7 kg ennen raskautta takaisin. Nyt olen taas kauhean kokoinen ja se ahdistaa/vituttaa suunnattomasti. Ei ole yhtään hyvä olla asian kanssa. Kaiken lisäksi meillä on häät elokuun loppupuolella mihin osallistutaan ja haluisin saada painoa pois pikkasen ennen sitä.

Tällä hetkellä mieliala on tosi huono ja äksyilen/valitan miehelleni kaikesta! Toivoisin lisäapua kodin siivouksessa ym. Kyllä mieheni tekee,mutta aina saa pyytää. Olisi mukavaa,jos tekisi itse.Itselläni kovat kivut välillä selässä ja hyvä,jos pääsee kävelemään välillä kunnolla. Mieheni saa luvan kestää vaan mua

Meillä olisi miehen työpaikan pikkujoulut huomenna enkä tiedä mitä pukisin päälle!!! Aaargghhh....ahdistaa ja vituttaa!

 

Puhelimella taas kommentoin pikaisesti.

Mulla painoa tullut 30+kiloa.. Vaikuttanee tuo oma haiman heikohko toiminta??

Menee muulle vielä M-koon vaatteet, tosin kuukauden jo leggareissa kävelly.

 

Painoa tullut 18-20 kiloa mulla.. *huokaus* Kyllä nää housut sit KIRRAA. Mutta jospa sitten pysyisin poissa noilta herkkuhyllyiltä, tää sokerinhimo on aivan järjetön.

 

Helou,ah mua niin pelottaa jo synnytys...voisko tän vaan perua, tai niinku joku jo sanoi voisin joku aamu vaan herätä vauva vieressä. mulle painoa tullut 10kg mut viime raskaudeski toiset 10tuli rv30 jälkeen. :/ heti ne kyllä lähti kaikki kilot viimeeksi niin jospa nytkin. Pelottaa vauvan kokokin vaikka arvioitu syntymäpaino on 3kg, noi arviot kuitenki voi heitellä paljonkin. Liitoskivut muuttuneet aivan jumalattomiksi, luulen et helpottais jos ei tarvis nostella tuota tyttöä,mut ei ,kukapa muukaan siitä huolehtis,noh eihän tää kauaa enää kestä. , ja mitä tää jäätelö-karkki-sokeri himo on. :/

 

Ja mistä hemmetistä miijane repii energiaa reissata vaikka ei tuo liian helpolta kuulosta sinunkaan raskaus, en enää ite haaveile edes kotikaupungista poistumisesta vaik suht helppo olo vielä. Silti liian hankala olo.

 

Híh, mä rakastan matkustelua ja aatellut, että köpöttelen sitten hiljaa ja nautin vain miehestä ja lapsistya. Kotona olen oikea sohvaperuna, niin tekee hyvää saada tämä arse liikkeelle, ennen kuin tämä maha-asukki tulee tälle puolelle mahaa.

Lapsilla hirveä koesuma ja joka ilta saa olla kuulustelemassa koealuetta. Tyttö lähti juuri kuuntelemaan/katselemaan Sami Hedbergin k-10 showta. Millainenkohan se on, tyttö aatteli, ettei ole kovin kummonen, mutta..

 

Minäkin tykkään matkustella, mutta en enää pysty Nää liitoskivut on ihan liikaa. Hädintuskin pystyn töissä käymään ni vapaa-aika menee maatessa - Prismassa käynti ois elämys. Just mies lähti kauppaan ja oisin niin halunnu lähteä vaan ei. Työpäivä ja vaatteiden yksi ylimääräinen vaihto oli liikaa. Huhhuh.

 

Elselli kylläpä miehesi on ilkeesti sanonut, olisin kyllä minäkin todella loukkaantunut moisesta. Mutta ehkä hän sitten suutuspäissään sanoi, mitä sylki suuhun tuo. Ei hän varmastikaan oikeasti noin ajattele!

nelHM niinpä, sama se on täällä. Ääni kohoaa vähän turhan herkästi :ashamed: Meilläkin mies onneksi suhtautuu aika lailla huumorilla näihin purkauksiin. Yhtenä päivänä paasasin itku kurkussa, että miten tänne voi mitään vauvaa tuoda kun ei osata edes kämppää siistinä pitää vaan asutaan tällaisessa kauheessa sikolätissä. Mies rupes sitten siivoomaan ihan hulluna Välillä tietty vähän ärsyttää, kun kädet puuskassa kiukuttelen jotain ja näen miten sillä nykii suupieltä ja sen tekis mieli nauraa mulle!

Kyllä mullakin on ulkonäköön liittyviä ahdistuskohtauksia. Mullakin kertyy aika paljon tuonne reisiin ja peppuun, ne on ihan hirveen paksut! Toivoisin että mahtuisin edes kokoon 40.. :ashamed:

Tässä vielä minultakin muutama masukuva matkan varrelta!

Rv 17


Rv 23


Rv 29+5


Linneat 30+3

 

Amalia pikkujoulut...huomenna? täh?

Kävin tänään töissä tyhjentämässä kaapit ja palauttamassa avaimet. Ei tullut niin haikea olo kun olin etukäteen kuvitellut. Ehkä johtuu siitä että tiedän vielä vauvan kanssa käyväni moikkaamassa ex-duunikavereita.

 

Mullakin aika hurjia noi liitoskivut, mutta kyllä mä vaikka hammasta purren siellä Prahassa kävelen. Samoiten se Tukholman reissu -- äitini mietti, kuinka jaksan, mutta kyllä mie pystyn vaikka sitten yön kolottaisikin. Kun on mukavasta asiasta kyse, niin mun sietokyky kasvaa.

Vähän harmittaa -- tää viikko ollut Prahassa tosi lämmin ja aurinkoinen, ens viikko ei niinkään.. Miehelle sanoin, että eka etappi on Starbucks ja toinen on Disney Store, sen jälkeen olen valmis nähtävyyksiin.

Niin, me aiotaan muuttaa takaisin yhteen varmaan syksyn aikana. :heart: Kuhan löydettäis Leppävaaran alueelta minimissään 5h+k. Miehen 13-vee poika haluaisi muuttaa Suomeen, mutta äidin mielestä hänen iso talonsa Norjassa (miehen rakentama) on syy hänelle, ettei poika muuta. Vain mieheni kuolleen ruumiin yli. Peli on mennyt sen akan puolelta aika likaiseksi ja maanantaina tavataan kaikki sos.työntekijöiden luona. Akka varmaan saa hepulin, kun näkee mut siellä.. Tosiasia on, että ole hänen tyttärensä elämässä enemmän kuin hän itse (soittaa max.kerran kuussa, jos mieheni on sitä pyytänyt, muuten ei pahemmin ole kiinnostunut lastensa jutuista).
Mä onneksi olen tavallaan ujo ja en hermostu tuommoisissa tilanteissa, päinvastoin. Miehen ex nimittelee mua mm.huoraksi jne, eli mukava tapaaminen on tulossa..:attn: No meitä on moneksi.
Mä en yleensä ihmettele ääneen monenkaan käytöstä, mutta tuo nainen on kyllä täysi sekopää.. Mä en olisi saanut osallistua muutama vuosi tytön rippijuhliin ja sen takia järjestettiin melkein kahdet juhlat. Minä en ole syy heidän eroonsa millään lailla, akka petti miestäni todistetusti kolmen eri ukon kanssa. No mun onni, sain maailman parhaan miehen.

Niin, meillä ei olla pahemmin kiristelty hampaita -- kaikki mennyt alkuhankaluuksien jälkeen hienosti. Mies on aivan ihana ja huolehtii minusta ja iso-Iitasta hienosti. Mies on tottunut edellisessä suhteessa olemaan isä ja äiti, joten mulla lienee hieman hankaluuksia antaa miehelle myös vastuuta, kun yleensä olen itse hoitanut kodin, vanhemmat lapset ja vauvan ihan itse. Ex halusi päikkärit töiden jälkeen, koska hän kävi töissä jne..
Olen ollut tosi seesteinen tämän raskauden aikana.

Ihan mielenkiinnosta.. Kuinka monelle tämä on viimeinen lapsi? Harkitseeko joku toista heti perään? Meille saa toinen tulla, jos on tullakseen. Emme aio käyttää ehkäisyä ja koska imetän varmaankin aika pitkään, toimii se aika hyvänä ehkäisykeinona. Meillehän ei pitänyt luomusti tulla lasta, niin emme ole kauhean luottavaisia siihen, että se onnistuisi, mutta olemme ääneen puhuneet, että sisarus olisi kiva tytölle. Luoja sitten päättää, tuleeko meille toinen yhteinen vai ei. Meillä kuiteskin tuota ikää kummallakin -- mä täytän pian 37v ja mies täytti juuri 45v.

Kävellyt taas paljon tänään (pojan koululla tapaaminen, oma terapia ja tytön hammaslääkäri) ja kyllä sen taas tuntee. Mutta yritän olla valittamatta, koska ensi viikolla kävelen varmaan triplasti enemmän kuin aikoihin.

 

Tää palsta on kyllä niin pelastus. Lähes jokaisella on jotain samannoista vaivaa tai tunnetta, iloa ja ahdistusta, mitä itselläänkin. Täällä kun kotona ollut jo tammikuun lopusta, niin oikeesti mun sosiaalinen elämä on enimmäkseen täällä. Kaverit töissä ja työ oli mulle sellanen voimavara, tosi hyvä työporukka ja työyhteisö, mielellään meni sinne.. nyt vähä niiku te ootte se mun työyhteisö ja kaverit käy, kun käyvät, harvoin kyllä .

Vaikka mä raivoilen välillä, niin pääasiassa, tuolla sisällä, mulla on ihan älytön onni :heart:. Mei ei varsinaisesti yritetty lasta, ei ollut ehkäisyä, mutta varmoilla päivillä pelattiin.. kunnes !!! Siitä hetkestä asti Rusina on ollut niin toivottu, että ei sit mikään! Ed. raskaus meni hyvinkin yksin, silloinen mies vihasi raskautta ja kaikkea, mitä siihen liitty, ei käynyt edes neuvolassa.. Teki sterilisaation heti, kun poika syntyi, vannoi ettei koskaan ikinä halua lapsia, hyvä niin. Se ei ole mikään lapsi-ihminen ja tiet erosivatkin parin vuoden jälkeen pojan syntymästä, elämä oli helvettiä ja kasvatus ristiriidassa.. Nyt tuntuu niin hyvälle, kun mies rakastaa mua just sellasena kun olen, sitä ei paljoa mun läskit kiinnosta ja sanoo minua kauniiksi joka päivä. Haluaa neuvolaan ym. osallistua raskauteen kaikin tavoin, on varmasti ihan huippu isäkin! Onhan se jo nyt näille mun kolmelle murulle aivan mieletön ja tiedän, että mitään jakoja Rusinan synnyttyä ei tule. Sitä, jääkö tää viimeseksi lapseksi, en osaa sanoa, luulen että jää.. Mutta ehkäisystä en tiedä, koska mulle on kaikki koitettu ja mikään ei sovi, strerilisaatuota en tee.

MiiJanelle Jaksamista ja hermoja noihin ex- kuvioihin. Ne jos mitkä saa joskus tunteet niin kuohumaan, huhhuh |O. Mutta ite olen tyynen rauhallisella, niin asialinjalla kun voi olla kaikessa ja kaikkien osapuolien kanssa.. päätin, etten alennu mihinkään epäaikuismaiseen toimintaan. Lujille ottaa joskus ja hammasta saa purra, mutta päätin, että pidän onneni enkä anna entisten elämieni enää mua masentaa.

Tulipas tekstiä.. jaksaakohan kukaan ees lukea :ashamed:

 

Juu, minäkin pysyn tyynenä miehen exän juttuja kohtaan, omaa exää kohtaan saan välillä semmosia raivareita, että huh. Tänäänkin pojan palaverissa, meillä oli täysin erilaiset näkökohdat. Exälle riittää se, että lapset menee sieltä, missä aita on matalin. Mitään ei vaadita, harrastuksia aloitetaan=ostetaan viimeisen päälle olevat tamineet ja sitten lopetetaan.. On katkera mulle erosta - lähdin 6 vuoden "uhkauksien" jälkeen (miehellä oli suhde erääseen työkaveriinsa) ja syyttää mun lentouraa erosta. :O
No se täytyy sanoa, että on tsempannut isänä oloa ja ei tartte miettiä, voiko isän hommiin luottaa. Luotan häneen isänä. Muuten menee hermo. Ei siis ole ihme, miksi on ex.

 

nelHM mulle kans lääkäri merkkas 2cm käsikopelolla saaduks mitaks. Toivottavasti huomenna ultrassa tulis mitaksi mullekin 4cm. Ois mukava huokasta.

Matkustelusta oon niin samoilla linjoilla MiiJanen kanssa. Monesti tullu oltua ulkomailla kuumessa yms. Jostain sitä vaan saa reissussa uskomatonta intoa ja voimaa. Kotona sit tuntuu, et kuolema tulee

Niin se sitä sairaalakassiakin vois miettiä. Ite oon niitä ihmisiä, jotka haluaa kaiken olevan erittäin hyvissä ajoin aina valmiina. Joten kai sitä jotain listaa kassin sisällöstä vois ainakin jo kyhätä. Pinkit Reinot lähtee ainakin tossuiksi mukaan

Meillä ensimmäinen lapsi, joten tuskin viimenen, MUTTA ei kyllä heti toistakaan perään.

 

Meillä on vähä kiikunkaakun että toinen vaiko eikö. Nelilapsinen perhe.. huh. Tuiee aika kalliksi.. Toisaalta sisarus on rikkaus ja tälle vauvalle tulee iso ikäero veljiinsä. Et kait tässä enemmän ollaa taipuvaisia vielä siihen neljänteen. Mutta se miten kroppa kestää sen neljännen mahdollsen raskauden.. Voisko olla et jopa paremmin?

 

Lapsimäärästä puhetta, meille tämä neljäs on viimeinen. Edellisen ja tämän tulokkaan ikäeroksi tulee
n. 1 vuosi, kun taas isompiin sisaruksiin se on 13 v ja 9 v. Tämä neljäs raskaus ja heti perään vielä, tuntuu kroppa pettävän. Odotan kauhulla miten tästä pääsee kävelemään loppuaikana, kun nyt viikon sisällä alkanut tämä "oireilu" eli alaselkä ja alamaha välillä tulessa ja alas tuikkii. Lääkäri vasta rv 36. Mietin et missä vaiheessa kannattaa kiinnittää tarkempaa huomiota noihin oloihin. Ahdistaa jo valmiiksi jos ei pääse edes kävelemään. : /
Vauvaa varten kaikki on valmiina paitsi sängyn petaus.

Pe 30+0

 

tänne on tulossa neljäs ja viimeinen lapsi joten nautin nyt tästä raskaudesta täysillä <3
kiloista:mulla tullut n.10kg nyt..viikot 31+1 =)

 

Ensin lääkärineuvolakuulumisia eiliseltä!

Rv: 29+1
Paino: +152g eli vain 500g edellisestä neuvolasta! :O Olin ihan ihmeissäni, koska viime vloppuna mässäilin kun hullu Rukan reissulla. Nyt tullut yhteensä alusta siis 7,2kg, mutta mullahan oli jo lähtiessä tuota elopainoa! Eli tyytyväinen olen tähän...
RR: 116/80
Sf-mitta: 28cm
Syke: 138
Pissa: puhdas
Liikkeet: +
Turvotus: -

Ja lopuksi se, mikä jännitti eniten... Sisätutkimuksessa kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja kohdunsuu kiinteä ja täysin kiinni! Huh! viimeksi katsottu sillon viikolla 16... Ei ultrannut vain kokeili tilanteen. No eipä mulla ole supistellutkaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Täällä olisi töitä jäljellä 2,5vk ennen kesälomaa, jaksaa jaksaa... Ei millään olis enään motivaatiota, haluais jäädä jo kotiin valmistautumaan pienen tuloon. Viime yönä näin ekaa kertaa synnytysunta, tosin syntyi etuajassa pieni poika mun vanhempien keittiöön!!! APUA! Toivottavasti ei ole enneuni ja keritään sairaalaan... Mutta kyllä oli kaunis tummatukkainen ja -silmäinen pieni poitsu! Se vois pitää paikkaansa! :heart:

Sairaalakassia en ole vielä kerinnyt miettiä, mutta enköhän sen kuitenkin pakkaa mukaan... Ja olen kans ajatellut, että karkkia ainakin pitää etukäteen ostaa mukaan ja itselle mieluista juotavaa!

Lapsiluvusta Tämä ei toivottavasti ole meidän viimeinen, koska on ensimmäinen vasta! Ei käytetä raskauden jälkeen mitään ehkäisyä, koska tämä ensimmäinenkin oli niin kovan yrityksen tulos... Ehkä ei kerkiäis tulla stressiä asiasta ja tulisi sitten helpommin eikä tarvisi taas 4v odottaa! Mutta onhan mulla sielä pakkasessa pari alkiota oottamassa, jos ei luomuna lähde tulemaan...

 

Lapsiluvusta täälläkin vasta ensimmäinen tuloillaan, ja alunperin ollut puhetta että kaksi lasta olisi meille sopiva määrä. Meidän taas täytyy miettiä, miten synnytyksen jälkeen ehkäisy hoidetaan, kun tämäkin sai niin nopeasti alkunsa yrityksen alettua. Pillereitä en halua enää käyttää, noh kondomi meillä kyllä toiminut hyvin.. Ja kun suht pienellä ikäerolla haluaisin lapset, kunhan itse vaan palaudun tästä raskaudesta, ja toisaalta ensimmäinenkin voisi olla vähän vanhempi. Nyt alkuraskaudesta kun en pystynyt koirille edes ruokaa antamaan, saati kakkapyllyjä pesemääm.. :x

Täällä on nyt pinnasänky saatu kasattua ja pedattua, tuleva isä halusi heti sen koepedata. Eilen kävin myös ostamassa itselleni kassin johon alan pakkaamaan sairaala varten tavaroita. Toisaalta ihanaa kun voi vielä kotona olla yksin (koirien kanssa) ja saada tavaroita muuton jäljiltä paikalleen, toisaalta ei jaksaisi enää yhtään odottaa että saa maha-asukin tänne ja aloittamaan vauva-arjen..

 

Lapsiluku meillä on ehdottomasti täynnä tämän kolmannnen jälkeen. Ihan käytännön syytkin sen sanelevat, ikä ja talon seinät tulevat vastaan.

Miehelle sanoin, että voi aloittaa lomailun vasta juhannuksena, kun yliajallehan tässä kuitenkin mennään. Jos jotain yllättävää tapahtuisikin, niin pääsehän tuo mukaan synnytykseen anyway. Isommat voi mennä mummoloihin, enköhän yhden vauvelin kanssa pärjäile miehen työpäivien ajan.
Sairaalakassia pakkaan sitten lasketun ajan jälkeen, kun lähinnähän sinne tulee niitä tavaroita, joita jatkuvasti tarvitsee. Kotiintulo vaatteet katson kaukaloon valmiiksi jo vähän aikaisemmin.

Mieliala on edelleen hyvin apea miehen vuoksi, vaikka eilen sanoi, ettei ajattele niinkuin minä olin hänen viestinsä kuullut, mutta silti molemmat pysyivät kylmän sodan asemissa. Huomenna ollaan lähdössä mun vanhempien luokse ja la-su yöksi kahdestaan konserttiin ja viettämään hotelliyötä. Joko korjaa tilannetta tai pahentaa. Itsesestähän se on paljon kiinni, mutta tänään on ainakin niin loukkaantunut olo, että haluan edelleen pitää etäisyyttä.

Nyt viettämään vapaapäivää mukavan tekemisen merkeissä.

Miijanelle tsemppiä uusperhekuvioihin!

 

Exät osaa olla kenkkuja, itsellä tosin menee exäni kanssa nyt paremmin kuin koskaan. Ehkä syynä se että näemme niin harvoin että juttua riittää enemmän
Yhteiset lapset tietysti pakottaa teitä muita olemaan exiinne enemmän yhteydessä.. Tsemppiä teille!

Meillä on vauvan huone ollut sänkyä myöten pedattuna jo varmaan kuukauden pyykkiä pessyt sitä mukaa kun uutta on tullut. Vaikeaa kyllä miettiä että mitä kaikkea sitä pitäisi valmiina olla. Minkä kokoisia vaippoja olette ostaneet? Miten kauan ne pienimmät koot menee et jos paketin ostais nollaa ja ykköstä valmiiksi.. Nyt saikulla mulla on sitte aikaa ressata kaikkee.. Hehe.

Kohdun kaula oli vielä 4 cm kiinni, oletteko tekin sitä mieltä että pystyn ensi viikolla kahden päivän helsingin reissun tekemään? (Matkaa hesaan n. 600 km)

Sf mitta 29, ei turvotuksia,syke 132... Ja paino oli tippunu 2 kiloa edellisestä mittauksesta! Kiitos ihan hirmuisen oksennustaudin.. :$ eiköhän ne kilot kumminki takasi tule. tällä hetkellä painoa siis tullut n. 7 kiloa.

Lapsiluvusta, mä oon jotenki orientoitunu siihen että meille tulis vielä toinen lapsi. Ikää itellä kumminkin jo sen verran että olisin mieluummin alle 50-v ku lapsi lähtee kouluun

 

Lapsiluvusta. Meille tämä tulee todennäköisesti olemaan viimeinen lapsi. Meillähän on myös uusperhe, miehellä ennestään 2 lasta (7v.poika + 4v.tyttö) ja mulla 1 lapsi (4v.tyttö). Tämä siis meidän ensimmäinen yhteinen lapsi.
Mutta kyllä meille riittää se 4 lasta sitten ja miehen mielestä hänelle alkaa jo ikä tulla vastaan, on mielestään liian vanha tekemään enempää lapsia.
Ja kyllä minustakin kieltämättä tässä neljässäkin lapsessa on jo riittämiin kestämistä!

Lisäksi mullakin on vaikeuksia raskautua, en varmaan jaksais sitä väkisin yrittämistä ja lääkerumbaa enää!

Linneat 30+4

 

*****Poksista poks poks 33+0**********

lapsiluku Tämä tulee olemaan meidän viimeinen lapsi, mulle toinen ja miehelle kolmas. Luulen, että mulle tulee kyllä vielä parin vuoden päästä vauvakuume, mutta se täytyy sitten vaan tukahduttaa jotenkin

vauvan peitto Voi olla ettei sitä kesällä paljon peittoa tarvitse. Täytyy sitten katsoa, mikä lämpötila tulee olemaan ja mennään sen mukaan. Me otetaan pinniksestä laita pois ja vauva nukkuu siinä "sivuvaunussa". Siitä on sitten helppo vetäistä vaavi viekkuun rinnalle ja takaisin "turvaan".

ulkonäkö & paino Mun painoindeksi ennen raskautta oli 19 joten tämä nyt jo 15 kilon nousu ei ole tuntunut kovin kivalta. Olo ei ole mitenkään hehkeä. Sotanorsu olo ja mitkään vaatteet ei mahdu enää päälle. Legginsseillä ja trikoopaidoilla vedetään sit varmaan nämä loppuviikot. Tiedän, että sitä masua vähän kaipaa synnytyksen jälkeen, mutta silti haluan pian oman kroppani takaisin. Imetysaika menee vielä vähän runsaammin muodoin, mutta viimeksi palauduin ainakin sen jälkeen tosi hyvin aikaisempiin mittoihin. Toivottavasti myös nyt.

synnytys pyörii mielessä päivittäin ja luen erilaisia synnytystarinoita netistä. Kaivoin myös esikoisen syntymän epikriisin ja luin sen tarkkaan läpi. Olen myös tehnyt alustavan synnytystoivelistan kätilölle. Toivoisin niin, että synnytys etenisi nopeasti ettei tarvitsisi kaikkia mömmöjä siellä sairaalassa käyttää. Toivon myös Tens-laitteen auttavan siinä asiassa.

Mukavaa kevätpäivää kaikille! :flower:

rockstone & mini 33+0