Pitkästä aikaa hiukan kuulumisia: Olo on edelleen hiukan epäuskoinen tän raskauden suhteen, vaikka eilen oli just neuvola ja kaikki oli kunnossa sekä liikkeistäkin tunnen päivittäin. Edelleen jotenkin ahdistaa nahdä onnellisia raskaana olevia niinkuin esim. yksi työkaveri joka palavereissa ei muuta teekään kun silittelee mahaansa. Ja itkutkin on pitänyt tirauttaa kahden lähipiiriin syntyneen vauvan johdosta ja tästä meille tuli miehen kanssa riitaakin. Mä niin toivon että nää tuntemukset menis jo pian ohi. Jotenkin niin tuntuu että me ollaan ihan eri tilanteessa kun muut, kun meille ei sitä yhteistä biologista lasta tullu/tule hoidoistakaan huolimatta. Mä olen kavereitakin "pakoillu" tässä alkuvuoden, jotta ei tarvis vielä vauvauutisia kertoa. Ei olla monellekaan raskaudesta vielä edes puhuttu, mm. miehen isä ei vielä tiedä että meille on vauva tulossa. Mä olen yrittänyt pikkuhiljaa haalia vauvalle jotain pientä tavaraa, jotta tää raskaus sitäkautta tulis jotenkin todellisemmaksi. Saatiin melkein naapurilta vauvalle eilen jopa pinnasänky ,kun olivat heittämässä sitä kaatopaikalle. Ihana vanhanmallinen sänky. Kannettiin se eilen tohon meijän sängynviereen ja sitten jo alkoi miestäkin pelottamaan että mitäs sitten jos jotain kävisikin ja sänky oliskin tossa muistuttamassa.
Onko muilla muuten ollu jo liitoskipuja? Mulla on tosi kipeenä tuolta alhaalta ja jalkojen välistä noi luut. Kävelykin sattuu ja tuntuu että kun menee kyykkyyn sieltä ei pääse ylös. Aika ajoissa jotenkin alkoi musta nää kivut, toivottavasti nää tästä vielä helpottais.
Mansikkainen 17+2
Onko muilla muuten ollu jo liitoskipuja? Mulla on tosi kipeenä tuolta alhaalta ja jalkojen välistä noi luut. Kävelykin sattuu ja tuntuu että kun menee kyykkyyn sieltä ei pääse ylös. Aika ajoissa jotenkin alkoi musta nää kivut, toivottavasti nää tästä vielä helpottais.
Mansikkainen 17+2