**2010 loppu- ja 2011 alkuvuonna lapsettomuushoidoista plussanneet**
- Viestiketjun aloittaja hugsy
- Ensimmäinen viesti
Pakko kommentoida tuosta mahan muuttumisesta yhteiseksi omaisuudeksi. Alussa tuntui hirveän oudolta ja ehkä vähän epämiellyttävältäkin kun todella monella naisihmisellä on suorastaan refleksinomainen tarve koskettaa pömppöä mahaa. Mun malli on kanssa ilmeisimmin se 'tynnyri' ja pömpötys alkaa heti ylämahalta. Hiukan kyllä hymyilyttääkin jo kun toistaiseksi kaikki ovat hellästi paijailleet lähinnä suolta... 
Kukka
Kukka
Ultra onnellisesti takana. Vimpula ja Vampula siellä omissa yksiöissään pötkötteli :heart: :heart: Sydämen läpätykset näkyi selvästi ja molemmat vastasivat viikkoja 7+3 (punktiosta 7+4 eilen). Nyt pitäisi alkaa varailleen neuvola-aikaa =)
Vimpula ja Vampula 7+5 (lasken edelleen punktio päivästä)
Vimpula ja Vampula 7+5 (lasken edelleen punktio päivästä)
Ihania ultrakuulumisia!
Minulla ei oikeastaan ole mielipidettä ikien lisäämisestä listaan, mutta olen siis 28v itse.
Minäkään en uskalla tyttölupaukseen täysin luottaa ja pohdinkin pitäisikö käydä varmistamassa vielä yhdessä ultrassa vai jännittää loppuun asti.
Maha aloitti kasvamisen silloin kahdenkympin kieppeillä ja nyt on jo melkoisen komea pallukka. Turvotusta on kyllä minullakin ylävatsalla.
Vauva liikkuu todella aktiivisesti ja se onkin tehnyt odotuksesta todellista. Enään vauva ei ole abstraktikäsite, jota voi ultralla tiirailla vaan itsestään ilmoitteleva pieni ihminen. Muiden vauvamahojen tuottama tuska hälveni minulla mitä lähemmäs rakenneultraa päästiin ja nyt en koe muidenkaan mahoja ahdistaviksi. Olen jopa ruvennut tekemään pikkuhiljaa hankintoja vauvaa varten ja miettimään millainen lapsi meille oikeasti tulee. Tämä on kai sitä raskaudesta nauttimista. Silti pelot on vielä tallella, vielä ehkä aavistuksen voimakkaampina, kun on jo vauvaan tutustunut, niin mitä jos hänet meiltä vielä viedään...
Tsemppiä alkujännäilyihin!
apsu ja vauva 24+2
Minulla ei oikeastaan ole mielipidettä ikien lisäämisestä listaan, mutta olen siis 28v itse.
Minäkään en uskalla tyttölupaukseen täysin luottaa ja pohdinkin pitäisikö käydä varmistamassa vielä yhdessä ultrassa vai jännittää loppuun asti.
Maha aloitti kasvamisen silloin kahdenkympin kieppeillä ja nyt on jo melkoisen komea pallukka. Turvotusta on kyllä minullakin ylävatsalla.
Vauva liikkuu todella aktiivisesti ja se onkin tehnyt odotuksesta todellista. Enään vauva ei ole abstraktikäsite, jota voi ultralla tiirailla vaan itsestään ilmoitteleva pieni ihminen. Muiden vauvamahojen tuottama tuska hälveni minulla mitä lähemmäs rakenneultraa päästiin ja nyt en koe muidenkaan mahoja ahdistaviksi. Olen jopa ruvennut tekemään pikkuhiljaa hankintoja vauvaa varten ja miettimään millainen lapsi meille oikeasti tulee. Tämä on kai sitä raskaudesta nauttimista. Silti pelot on vielä tallella, vielä ehkä aavistuksen voimakkaampina, kun on jo vauvaan tutustunut, niin mitä jos hänet meiltä vielä viedään...
Tsemppiä alkujännäilyihin!
apsu ja vauva 24+2
Heippa taas...
Eilen olin ultrassa ja siellä se pikkuinen hyppeli ja vilkutti kovasti :heart: Niskaturvotus oli 1.2mm ja seulatkin otettiin, eli nyt sitten jännitellään niitten tuloksia! Jatkuvaa jännäämistä tämä kyllä tuntuu olevan vaikka ihanaa odotusta onkin...
Kauanko teillä muilla on mennyt, että olette saaneet veriseulan vastaukset??
Töissä yritän pitää asian salassa mahdollisimman pitkään, kun en jaksa sitä keskustelua siitä, että miten pitkään pystyn töitä tekemään, kun se ja se teki töitä ihan loppuun asti yms...
Eilen olin ultrassa ja siellä se pikkuinen hyppeli ja vilkutti kovasti :heart: Niskaturvotus oli 1.2mm ja seulatkin otettiin, eli nyt sitten jännitellään niitten tuloksia! Jatkuvaa jännäämistä tämä kyllä tuntuu olevan vaikka ihanaa odotusta onkin...
Kauanko teillä muilla on mennyt, että olette saaneet veriseulan vastaukset??
Töissä yritän pitää asian salassa mahdollisimman pitkään, kun en jaksa sitä keskustelua siitä, että miten pitkään pystyn töitä tekemään, kun se ja se teki töitä ihan loppuun asti yms...
Katjuska, onnea kaksosista!
Shendalle ja Mizzelle myös onnittelut hienoista ultranäkymistä.
Masu alkoi täällä näkyä 14+ viikolla ja nyt parin vkon ajan ollut selvempi pallukka. Muuten olen kyllä laihtunut, oksentamisesta johtuen ilmeisesti. Lihakset jotenkin surkastuneet kun ei ole jaksanut käydä salilla. Nyt viikko on saatu olla ilman päivittäistä oksentelua! Jeeee!
Muiden mahat ahdistivat ehkä vähän alkuraskaudessa kun kokoajan pelkäsin että kuitenkin itsellä menee kesken taas... Mutta nyt ahdistus on lievittynyt samaa tahtia oman masun kasvun kanssa.
Oma napa saikulla pari päivää lievästi kohonneen verenpaineen ja päänsäryn takia. Levätä pitää. Näin vanhana oottaessa näitä vaivoja näköjään on. Höh. Ikää siis mulla 36.
Pirpana rv 17+4
Shendalle ja Mizzelle myös onnittelut hienoista ultranäkymistä.
Masu alkoi täällä näkyä 14+ viikolla ja nyt parin vkon ajan ollut selvempi pallukka. Muuten olen kyllä laihtunut, oksentamisesta johtuen ilmeisesti. Lihakset jotenkin surkastuneet kun ei ole jaksanut käydä salilla. Nyt viikko on saatu olla ilman päivittäistä oksentelua! Jeeee!
Muiden mahat ahdistivat ehkä vähän alkuraskaudessa kun kokoajan pelkäsin että kuitenkin itsellä menee kesken taas... Mutta nyt ahdistus on lievittynyt samaa tahtia oman masun kasvun kanssa.
Oma napa saikulla pari päivää lievästi kohonneen verenpaineen ja päänsäryn takia. Levätä pitää. Näin vanhana oottaessa näitä vaivoja näköjään on. Höh. Ikää siis mulla 36.
Pirpana rv 17+4
Katjuska ja Mizze, onnea kivoista ultrakuulumisista!
Kiitos Jennalle positiivisen hengen luomisesta. Kyllä mussa on tämä lapsettomuuden sisäinen leima niin syvällä, että ei tarvinnut taas mennä kuin tiistaina neuvolaan, niin jo siellä odotushuoneessa alkoi ahdistaa isot mahat ympärillä. Vaikka kuinka olen psyykannut itseä hyvien uutisten np-ultran jälkeen jo siihen tunnelmaan, että nyt saa jo nauttia omasta raskaudesta, eikä toisten onni ole itseltä pois, niin on se kumma, miten ihmismieli on musta.
Olin siis tiistaina ekalla neuvolalääkärillä ja sain kuulla sydänäänet :heart:. Vitsi, että tästä on tulossa konkreettista! Paino oli vähän laskenut, mutta muuten verenpaineet ja muut kohdillaan. Lääkäri sitten kyselikin tästä henkisestä puolesta, kun tietää pitkän lapsettomuustaustamme. Antoi oikein lääkärinluvan nyt vaan nautiskella ja ajatella positiivisesti. Lupaan yrittää päivä kerrallaan.:ashamed:
Edellinen yö olikin sitten ihan helvettiä. Mulla vihloi vasenta nivusta niin, että tuntui jossain polvessa asti ja itku ei ollut kaukana. Yö meni valvoessa, vaikka kuinka yritin rentouttaa ja laittaa esim. tyynyjä polvien alle. Kestin nyt ilman kipulääkettä, mutta panadoliahan uskaltaa ottaa? Eilen kipu muistutti itsestään silloin tällöin, mutta nyt on jo rauhoittunut. Olikohan se niitä ligamenttien venymiskipuja - niin ainakin uusi positiivinen F toivoo...
Eilen tuli myös tulokset veriseulasta - ei aihetta jatkotutkimuksiin.
Kyselitte hedelmöittymisajankohdan määrityksestä -meillä se on punktiopäivä, eikä ole vielä kertaakaan la:ta muutettu.
Mulla ei ole mitään iän ilmoittamista vastaan, se on siis 36. Mitäs mieltä olisitte sitten siitä, että laitettaisiin, millä hoidolla tänne asti on päästy. Meillä 1. ivf:n tuoresiirto tuotti toivotun tuloksen.
Mistäköhän löytäisi motivaation näihin työjuttuihin...
Mukavaa aurinkoista kevätpäivää, palstasiskot!
Frangipani ja nuppu 12+3
Kiitos Jennalle positiivisen hengen luomisesta. Kyllä mussa on tämä lapsettomuuden sisäinen leima niin syvällä, että ei tarvinnut taas mennä kuin tiistaina neuvolaan, niin jo siellä odotushuoneessa alkoi ahdistaa isot mahat ympärillä. Vaikka kuinka olen psyykannut itseä hyvien uutisten np-ultran jälkeen jo siihen tunnelmaan, että nyt saa jo nauttia omasta raskaudesta, eikä toisten onni ole itseltä pois, niin on se kumma, miten ihmismieli on musta.
Olin siis tiistaina ekalla neuvolalääkärillä ja sain kuulla sydänäänet :heart:. Vitsi, että tästä on tulossa konkreettista! Paino oli vähän laskenut, mutta muuten verenpaineet ja muut kohdillaan. Lääkäri sitten kyselikin tästä henkisestä puolesta, kun tietää pitkän lapsettomuustaustamme. Antoi oikein lääkärinluvan nyt vaan nautiskella ja ajatella positiivisesti. Lupaan yrittää päivä kerrallaan.:ashamed:
Edellinen yö olikin sitten ihan helvettiä. Mulla vihloi vasenta nivusta niin, että tuntui jossain polvessa asti ja itku ei ollut kaukana. Yö meni valvoessa, vaikka kuinka yritin rentouttaa ja laittaa esim. tyynyjä polvien alle. Kestin nyt ilman kipulääkettä, mutta panadoliahan uskaltaa ottaa? Eilen kipu muistutti itsestään silloin tällöin, mutta nyt on jo rauhoittunut. Olikohan se niitä ligamenttien venymiskipuja - niin ainakin uusi positiivinen F toivoo...
Eilen tuli myös tulokset veriseulasta - ei aihetta jatkotutkimuksiin.
Kyselitte hedelmöittymisajankohdan määrityksestä -meillä se on punktiopäivä, eikä ole vielä kertaakaan la:ta muutettu.
Mulla ei ole mitään iän ilmoittamista vastaan, se on siis 36. Mitäs mieltä olisitte sitten siitä, että laitettaisiin, millä hoidolla tänne asti on päästy. Meillä 1. ivf:n tuoresiirto tuotti toivotun tuloksen.
Mistäköhän löytäisi motivaation näihin työjuttuihin...
Mukavaa aurinkoista kevätpäivää, palstasiskot!
Frangipani ja nuppu 12+3
Nostetaanpas tämäkin pino taas etusivulle =)
Kiitos onnittelijoille :flower:
Sellaista piti kysyä, että ilmoititteko te teidän hoitopaikkaan mitä ultrassa oli näkynyt??? En muista ollenkaan, että pitikö minun ilmoittaa ultran jälkeen heille tulos... Ei kait siitä haittaakaan olisi...hmm..
Luin juuri tuolta marraskuisten pinosta, kuinka eräs ivf hoitolainen oli saanut kyytiin yhden alkion ja nyt ultrassa käytyään, sieltä olikin löytynyt kaksi sykkivää sydäntä :heart: :heart:
Kiitos onnittelijoille :flower:
Sellaista piti kysyä, että ilmoititteko te teidän hoitopaikkaan mitä ultrassa oli näkynyt??? En muista ollenkaan, että pitikö minun ilmoittaa ultran jälkeen heille tulos...
Ei kait siitä haittaakaan olisi...hmm..Luin juuri tuolta marraskuisten pinosta, kuinka eräs ivf hoitolainen oli saanut kyytiin yhden alkion ja nyt ultrassa käytyään, sieltä olikin löytynyt kaksi sykkivää sydäntä :heart: :heart:
Viimeksi muokattu:
Katjuska meidän klinikka pyysi ilmoittamaan mitä ultrassa näkyi. Kai heitä kiinnostaa jo tilastollisestikkin, että montako alkiota on kiinnittynyt.
Täällä viikko vaihtuu taas. Aika menee melko nopeasti. Joka päivä on ollut pahoinvointia. Piimää on tehnyt mieli ja se maistuu hyvältä. En sitä tavallisesti juo, enkä kyllä maitoakaan, eli ihan hyvä mieliteko. Töissä on hetkittäin kurjaa olla kun se kuvotus yltyy oikein huippuunsa. Lisäksi väsyttääkin niin vietävästi. Blaa blaa... perus settiä näillä viikoilla Ei mitään uutta raskausrintamalla, eli kaikki hyvin. Farkut alkaa jo puristaa, mutta pitää nyt malttaa vielä hetki olla ostamatta mammavaatteita. Päivät käytän työvaatteita ja illat voi hyvin pitkälle viettää mukavasti olohousuissa.
Tässä vaateostoksen lykkäämisessä piilee selvästi taas se ajatusmaailma että "jos vaikka sattuu jotain ja tämä päättyykin surullisesti". Joka päivä se ajatus km:sta vilahtaa mielessä, mutta onneksi pahoinvointi pitää sen huolen tehokkaasti taustalla
Hyvää viikonloppua kaikille!
Täällä viikko vaihtuu taas. Aika menee melko nopeasti. Joka päivä on ollut pahoinvointia. Piimää on tehnyt mieli ja se maistuu hyvältä. En sitä tavallisesti juo, enkä kyllä maitoakaan, eli ihan hyvä mieliteko. Töissä on hetkittäin kurjaa olla kun se kuvotus yltyy oikein huippuunsa. Lisäksi väsyttääkin niin vietävästi. Blaa blaa... perus settiä näillä viikoilla
Ei mitään uutta raskausrintamalla, eli kaikki hyvin. Farkut alkaa jo puristaa, mutta pitää nyt malttaa vielä hetki olla ostamatta mammavaatteita. Päivät käytän työvaatteita ja illat voi hyvin pitkälle viettää mukavasti olohousuissa.Tässä vaateostoksen lykkäämisessä piilee selvästi taas se ajatusmaailma että "jos vaikka sattuu jotain ja tämä päättyykin surullisesti". Joka päivä se ajatus km:sta vilahtaa mielessä, mutta onneksi pahoinvointi pitää sen huolen tehokkaasti taustalla
Hyvää viikonloppua kaikille!
Heitänpä tänne pohdintojani pahoinvoinnista...
Sanotaan, että kaksosten raskauksissa oireetkin tuplaantuvat. Pahoinvointi, väsymys sunmuut kolotukset tulee kaksinverroin voimakkaampana kuulemma. Minulla ei ole mihin verrata...
On sitä öklöoloa ollut muutaman viikon ajan vaihtelevalla menestyksellä jokaiseen vuorokaudenaikaan. Missä mahtaa olla se raja, että tohtii jäädä töistä pois huonon olon takia? Mulla on fyysinen työ ja huono olo ja väsymys tekee työpäivästä monesti tosi kurjan. Ylös asti oksu ei ole tullut, mutta yökin milloin minkäkin nurkan takana. Sitä koittaa vaan sinnitellä päivän kerrallaan kun miettii, että jos tämä tästä jossain vaiheessa VIELÄ pahenee. Jos rupeiskin myöhemmin vielä heikottaan niin paljon että lähtee jalat alta ja joutuis hakemaan vielä lisää saikkua. Jos tämä jatkuu tällaisena, niin miten kauan pitää jaksaa? Auttaako parin päivän lepo mitään jos olo jatkuu viikkoja vielä samanlaisena.
Normaalia täyttä työpanosta ei nyt jaksa antaa ja työtahti on väkisin hitaampi. Siitä en kovinkaan paljoa ole jaksanut stressata. Teen mitä jaksan, ymmärtäävät toiset sen tai ei. Ihan sama. Työkamut on kyllä tosi mukavia, kyllä ne varmaankin ymmärtävät, ehkä.
Sanotaan, että kaksosten raskauksissa oireetkin tuplaantuvat. Pahoinvointi, väsymys sunmuut kolotukset tulee kaksinverroin voimakkaampana kuulemma. Minulla ei ole mihin verrata...
On sitä öklöoloa ollut muutaman viikon ajan vaihtelevalla menestyksellä jokaiseen vuorokaudenaikaan. Missä mahtaa olla se raja, että tohtii jäädä töistä pois huonon olon takia? Mulla on fyysinen työ ja huono olo ja väsymys tekee työpäivästä monesti tosi kurjan. Ylös asti oksu ei ole tullut, mutta yökin milloin minkäkin nurkan takana. Sitä koittaa vaan sinnitellä päivän kerrallaan kun miettii, että jos tämä tästä jossain vaiheessa VIELÄ pahenee. Jos rupeiskin myöhemmin vielä heikottaan niin paljon että lähtee jalat alta ja joutuis hakemaan vielä lisää saikkua. Jos tämä jatkuu tällaisena, niin miten kauan pitää jaksaa? Auttaako parin päivän lepo mitään jos olo jatkuu viikkoja vielä samanlaisena.
Normaalia täyttä työpanosta ei nyt jaksa antaa ja työtahti on väkisin hitaampi. Siitä en kovinkaan paljoa ole jaksanut stressata. Teen mitä jaksan, ymmärtäävät toiset sen tai ei. Ihan sama. Työkamut on kyllä tosi mukavia, kyllä ne varmaankin ymmärtävät, ehkä.
Jenna, mullahan oli se kaksosraksaus alkuun ja pahoinvointi oli kyllä sen mukaista. Oksensin useita kertoja päivässä 7+ viikolta alkaen ja olin kolme viikkoa pois töistäkin sen pahan olon ja väsymyksen takia, muistaakseni viikot 8-10. Kuvotus oli kaamea aamusta iltaan. Onneksi oksentelu oli aamupäiväpainotteista ja iltaisin ruoka pysyi kutakuinkin sisällä. Pieniä annoksia kannattaa syödä vaikaa sekään ei aina auta. Minulle maistui raikkaat hedelmät, mehut ja mehujää, smootiet ja sen semmoiset. Ja sitten mäkkärin juustohampurilaiset myös välillä.
12. viikolla pahoinvointi alko helpottaa ja oksensin lähinnä aamulla ja joskus myös lounas lensi kaarella ulos. Paha olo loppui kokonaan vasta reilu viikko sitten. Ja nyt olo on virkeämpi muutenkin!
Tsemppiä etovaan oloon Sinulle ja muillekin pahoinvoiville. Sen kestää ja usein se helpottaa km:n stressaamisestakin!
Täällä pienen rakkaan liikkeet vahvistuvat kutituksista selviksi muljahteluiksi, muutaman kerran ollaan jo kädelläkin tunnettu pieniä potkuja masun läpi. :heart:
Pirpana rv 18+0 Oho, taas uusi viikko pyörähti käyntiin!
12. viikolla pahoinvointi alko helpottaa ja oksensin lähinnä aamulla ja joskus myös lounas lensi kaarella ulos. Paha olo loppui kokonaan vasta reilu viikko sitten. Ja nyt olo on virkeämpi muutenkin!
Tsemppiä etovaan oloon Sinulle ja muillekin pahoinvoiville. Sen kestää ja usein se helpottaa km:n stressaamisestakin!
Täällä pienen rakkaan liikkeet vahvistuvat kutituksista selviksi muljahteluiksi, muutaman kerran ollaan jo kädelläkin tunnettu pieniä potkuja masun läpi. :heart:
Pirpana rv 18+0 Oho, taas uusi viikko pyörähti käyntiin!
Heippa,
Varoen ilmottaudun tanne, silla olen viela alkutaipaleella, tein tanaan plussatestin. Siirto oli 21.3. Meille tama on toinen hoito, ensimmainen meni kesken alkuraskaudessa. Senkin takia jannittaa tama toinen niin paljon.
Tanaan annoin verinaytteen testia varten ja HCG oli 790.
Viikonloppuja kaikille !!
Varoen ilmottaudun tanne, silla olen viela alkutaipaleella, tein tanaan plussatestin. Siirto oli 21.3. Meille tama on toinen hoito, ensimmainen meni kesken alkuraskaudessa. Senkin takia jannittaa tama toinen niin paljon.
Tanaan annoin verinaytteen testia varten ja HCG oli 790.
Viikonloppuja kaikille !!
Moi,
olipa kiva löytää täältä tällainen ketju! En tunne henkisesti kuuluvani ihan tuonne, jossa kuukauden yrittämisen jälkeen ollaankin jo raskaana...
Me yritettiin vajaa vuosi lasta ja hakeuduttiin sitten gynen kehotuksista tutkimuksiin, kun hän arveli jotain häikkää ovulaatioissa olevan. Mulla on taustalla myös crohnin tauti, ja koska nyt hyvä vaihe päällä, aikaa ei kannata hukata (jos tulehdus aktivoituu, raskaus on tosi epätodennäköistä). Tutkimukset tehtiin ja helmikuussa aloitettiin hoidot. Eka kierros meni mönkään, kun munasolut ei kasvanu toivotulla tavalla (lääkeannos liian pieni). Hyvä niin, koska sairastuin samassa kierrossa influenssaan. Heti seuraavassa kierrossa uudet annokset kehiin. Alkiot ei kasvanu toivotulla tavalla, mutta siirrettiin 2 jotka jäljelle jäi. Lääkäri piti tosi epätodennäköisenä, että siitä mitään tulisi, mutta niin vain raskaus alkoi!
Eli ekasta icsi:stä plussannut ja eilen kävin ekassa ultrassa. Siellähän sykki yksi sydän ja kokoa oli tyypillä huimat 0,9 cm! Olo on ollut viime viikot kuin puusta pudonneella. Ultra jännitti ihan sikana, mutta nyt taas fiilikset ihan pilvissä :heart: Rv 8 alkaa nyt ja la 18.11.
Olen helposti etukäteen murehtija-tyyppiä, mutta olen yrittänyt päästä siitä eroon, koska murehtiminen ei auta millään muotoa, pilaa vain hyvätkin hetket. Raskauden suhteen yritän suhtautua pelottomasti tulevaan. Koitan takoa itselleni päähän, että ainoa totuus asiasta on se, että olen raskaana ja asiat ovat nyt hyvin. Kaikki pelot tulevista epäonnistumisista ovat juuri nyt fiktiota. Katsotaan kuin pitkälle tämä positiivisuus kestää =)
Hyviä vointeja kaikille!
olipa kiva löytää täältä tällainen ketju! En tunne henkisesti kuuluvani ihan tuonne, jossa kuukauden yrittämisen jälkeen ollaankin jo raskaana...
Me yritettiin vajaa vuosi lasta ja hakeuduttiin sitten gynen kehotuksista tutkimuksiin, kun hän arveli jotain häikkää ovulaatioissa olevan. Mulla on taustalla myös crohnin tauti, ja koska nyt hyvä vaihe päällä, aikaa ei kannata hukata (jos tulehdus aktivoituu, raskaus on tosi epätodennäköistä). Tutkimukset tehtiin ja helmikuussa aloitettiin hoidot. Eka kierros meni mönkään, kun munasolut ei kasvanu toivotulla tavalla (lääkeannos liian pieni). Hyvä niin, koska sairastuin samassa kierrossa influenssaan. Heti seuraavassa kierrossa uudet annokset kehiin. Alkiot ei kasvanu toivotulla tavalla, mutta siirrettiin 2 jotka jäljelle jäi. Lääkäri piti tosi epätodennäköisenä, että siitä mitään tulisi, mutta niin vain raskaus alkoi!
Eli ekasta icsi:stä plussannut ja eilen kävin ekassa ultrassa. Siellähän sykki yksi sydän ja kokoa oli tyypillä huimat 0,9 cm! Olo on ollut viime viikot kuin puusta pudonneella. Ultra jännitti ihan sikana, mutta nyt taas fiilikset ihan pilvissä :heart: Rv 8 alkaa nyt ja la 18.11.
Olen helposti etukäteen murehtija-tyyppiä, mutta olen yrittänyt päästä siitä eroon, koska murehtiminen ei auta millään muotoa, pilaa vain hyvätkin hetket. Raskauden suhteen yritän suhtautua pelottomasti tulevaan. Koitan takoa itselleni päähän, että ainoa totuus asiasta on se, että olen raskaana ja asiat ovat nyt hyvin. Kaikki pelot tulevista epäonnistumisista ovat juuri nyt fiktiota. Katsotaan kuin pitkälle tämä positiivisuus kestää =)
Hyviä vointeja kaikille!
Maanantaita ja alkanutta viikkoa kaikille!! Taas on uusia mukana, ihanaa!!! Suuren suuret onnittelut!
Meille tuli seulaveritestin tulokset jo vajaa viikko testin jälkeen, kaikki oli siinä hyvin. Helpotti tietää! Nyt tässä sitten ihmettelen ja odotan toukokuun ultraa ja kesäkuun(!!!) seuraavaa neuvolaa.. Mä en oo vielä edes kuullut meidän pienen sydäntä. Mä näin sen varhaisultrassa, mutta nt ultrassa ei sitä ees kuunneltu. Mietin kotidopplerin hankkimista.. Käsittääkseni jollain täällä sellainen on?? Mistä moisen sais ja kuinka paljon se kustantais. Sitten mietin ylimääräiseen ultraan menoa yksityiselle. Mulla ei oo siis mitään oireita tällä hetkellä raskaudesta ja siksikin on jotenkin ylistressaantunut olo, ett mitä tuolla masussa tapahtuu. Oishan noi sydänäänetkin kiva kuulla jossain vaiheessa. Ei oo kiva asuu Helsingissä, kun täällä ei pääse ees neuvolaan.. Eli omaa napaa taas Smirg täällä valittelee...
Ainiin, mulle voi listaan laittaa iäksi 31.
Smirg ja nimetön 13+3
Meille tuli seulaveritestin tulokset jo vajaa viikko testin jälkeen, kaikki oli siinä hyvin. Helpotti tietää! Nyt tässä sitten ihmettelen ja odotan toukokuun ultraa ja kesäkuun(!!!) seuraavaa neuvolaa.. Mä en oo vielä edes kuullut meidän pienen sydäntä. Mä näin sen varhaisultrassa, mutta nt ultrassa ei sitä ees kuunneltu. Mietin kotidopplerin hankkimista.. Käsittääkseni jollain täällä sellainen on?? Mistä moisen sais ja kuinka paljon se kustantais. Sitten mietin ylimääräiseen ultraan menoa yksityiselle. Mulla ei oo siis mitään oireita tällä hetkellä raskaudesta ja siksikin on jotenkin ylistressaantunut olo, ett mitä tuolla masussa tapahtuu. Oishan noi sydänäänetkin kiva kuulla jossain vaiheessa. Ei oo kiva asuu Helsingissä, kun täällä ei pääse ees neuvolaan..
Eli omaa napaa taas Smirg täällä valittelee... Ainiin, mulle voi listaan laittaa iäksi 31.
Smirg ja nimetön 13+3
Uivelo, mun tarttee hommata toi doppleri!!! Kiitti siis vinkistä, kun mies löysi halvimmillaan 80e dopplerin.. Huh! Luulen, ett toi kerran kuussa on kai kuntakohtainen juttu. Eka lääkärineuvola mulla on vko:lla 26. Mutta lopussa ne neuvolat on 2 viikon välein. Enemmänhän tässä alussa on paniikki, ett mitä tapahtuu kun ei ees tunne mitään liikkeitä(tai niin mä luulen, kun oon ite alussa.. ). Jotenkin tuntuu, ett näin on vaan Helsingissä. Toki onhan mahollisuus sitten maksaa ja mennä ultraan. Luotettava vaan on, ett kaikki menee niinkuin pitää. Ja mietittävä niin, ett jos alussa jotain tapahtuu, niin ei sille voi lääketieteellisesti tehdä mitään, vasta sitten lopulla pystytään tekemään jotain. Huh, koitan siis rauhoittua ja lähden tutkimaan dopplereita..
). Jotenkin tuntuu, ett näin on vaan Helsingissä. Toki onhan mahollisuus sitten maksaa ja mennä ultraan. Luotettava vaan on, ett kaikki menee niinkuin pitää. Ja mietittävä niin, ett jos alussa jotain tapahtuu, niin ei sille voi lääketieteellisesti tehdä mitään, vasta sitten lopulla pystytään tekemään jotain. Huh, koitan siis rauhoittua ja lähden tutkimaan dopplereita.. Tervetuloa uusille ja onnea hyvistä neuvolakuulumisista =)
Täällä pohjoisempana käydään th-neuvolassa alussa vk 8-10, vk 15-16 ja vk 20, vk 24. Ensimmäinen neuvolalääkäri on vk 10 ja toista en nyt muista. Kuitenkin alussa kk välein ja sitten myöhemmin 2 vk välein. Aika hurjaa olis odotella seuraavaa sydänäänien kuuntelua monta kuukautta. Itse olen käynyt kaksi kertaa (13+1 ja 15+0) kuuntelemassa sydänääniä neuvolassa. On niin mukava neuvolatäti, että ottanut extrana illalla. :saint:
Täällä pohjoisempana käydään th-neuvolassa alussa vk 8-10, vk 15-16 ja vk 20, vk 24. Ensimmäinen neuvolalääkäri on vk 10 ja toista en nyt muista. Kuitenkin alussa kk välein ja sitten myöhemmin 2 vk välein. Aika hurjaa olis odotella seuraavaa sydänäänien kuuntelua monta kuukautta. Itse olen käynyt kaksi kertaa (13+1 ja 15+0) kuuntelemassa sydänääniä neuvolassa. On niin mukava neuvolatäti, että ottanut extrana illalla. :saint:
Smirg Kotidoppler on kyllä oikeasti hyvä hankinta vähänkin hermoilijalle
Itse tilasin sen vasta rv 18 tätä tulevaa odottaessa. Meinasin hankkia sen jo neljättä odottaessa mutta enpä sitten hankkinut... Muutaman kerran olen kuunnellut sykkeet, n. 1krt viikossa. Oisin varmaan enempikin kuunnellut mutta kaveri temmeltää jo siihen malliin, että ei tarvi niin useasti. Tilasin vähän kalliimman version, jossa ei ole kuulokkeita. En tykkää kuulokkeista yhtään. Lapset ja mieskin tyytyväisinä kuuntelevat sykkeitä ja helpompaa kun ei ole niitä kuulokkeita. Ja tuossa mallissa doppleri laskee sykkeet ja näkyvät näytöllä. Hintaa tuli postikuluineen n. 92 järkyttävä hinta...
Pieni Tähtönen ja Martta 21+6 (huomenna poksuu) :heart:
Itse tilasin sen vasta rv 18 tätä tulevaa odottaessa. Meinasin hankkia sen jo neljättä odottaessa mutta enpä sitten hankkinut... Muutaman kerran olen kuunnellut sykkeet, n. 1krt viikossa. Oisin varmaan enempikin kuunnellut mutta kaveri temmeltää jo siihen malliin, että ei tarvi niin useasti. Tilasin vähän kalliimman version, jossa ei ole kuulokkeita. En tykkää kuulokkeista yhtään. Lapset ja mieskin tyytyväisinä kuuntelevat sykkeitä ja helpompaa kun ei ole niitä kuulokkeita. Ja tuossa mallissa doppleri laskee sykkeet ja näkyvät näytöllä. Hintaa tuli postikuluineen n. 92
järkyttävä hinta...Pieni Tähtönen ja Martta 21+6 (huomenna poksuu) :heart:
Uusia on ilmottautunut mukaan. Hienoa!
Ehkäpä toi doppler voisi olla tulevaisuudessa hyvä hankinta, kuinkahan se toimii kaksien sydänäänien kanssa... No, kai se on pääasia että sais edes jotain kuulumaan mielenrauhan vuoksi.
Mulla on ollut viikonloppuna ja tälläviikolla tosi hyvä olo. (Mitä nyt tänään aamupala pysyi sisällä n. 15 min.) Kuvotus on pysynyt poissa ja heti sitten hiipii sieltä se pelko että onkohan kaikki kunnossa. Voi itku tätä ihmismieltä kun aina pitää sortua ajattelemaan myös sitä pahinta. :ashamed:
Eihän se siitä mihinkään muutu vaikka kuin murehtis. KUN kaikki menee hyvin, niin kaikki huolehtiminen menee ihan hukkaan...
Aamulla on ensimmäinen neuvolakäynti. Ehkä siellä selviää seuraava ultra. Saisi taas konkreettisesti nähdä että siellä vielä on elämää. Edellisestä ultrasta on jo kulunut pieni ikuisuus, 1,5 viikkoa
Jenna ja kakkoset 8+3
Ehkäpä toi doppler voisi olla tulevaisuudessa hyvä hankinta, kuinkahan se toimii kaksien sydänäänien kanssa... No, kai se on pääasia että sais edes jotain kuulumaan mielenrauhan vuoksi.
Mulla on ollut viikonloppuna ja tälläviikolla tosi hyvä olo. (Mitä nyt tänään aamupala pysyi sisällä n. 15 min.) Kuvotus on pysynyt poissa ja heti sitten hiipii sieltä se pelko että onkohan kaikki kunnossa. Voi itku tätä ihmismieltä kun aina pitää sortua ajattelemaan myös sitä pahinta. :ashamed:
Eihän se siitä mihinkään muutu vaikka kuin murehtis. KUN kaikki menee hyvin, niin kaikki huolehtiminen menee ihan hukkaan...
Aamulla on ensimmäinen neuvolakäynti. Ehkä siellä selviää seuraava ultra. Saisi taas konkreettisesti nähdä että siellä vielä on elämää. Edellisestä ultrasta on jo kulunut pieni ikuisuus, 1,5 viikkoa
Jenna ja kakkoset 8+3
Heissan pitkästä aikaa!
Tässä on aikaa vierähtänyt mutta koitan kommentoida mitä muistan..
Täällä mennään tänään 11+6 (jee huomenna tulee se maaginen 12+0!), ja eilen oltiin nt-ultrassa. Pikkuisen pää-perämitta oli 52,6 mm, ja niskaturvotus 0,7 mm. Ihanasti hän vilkutteli sieltä ja myös ojenteli jalkojaan, ihan kuin näyttäisi äidille että "olen näääiiin iso".. veriseulan tuloksia odotellaan sitten.
Täällä oli jossain vaiheessa keskusteltu peloista, ja minulla on ollut kyllä tässä raskauden alussa pelkoja, pari viikkoa sitten olin ihan varma että vaavi on lakannut hengittämästä kun oireet katosi. Oman mielenterveyden kannalta sitten sain miehen taivuteltua yksityiselle ultraan, sillon oli 10+2, ja kaikki oli ok silloinkin.. :ashamed: mutta kyllä lääkärikin ymmärsi että miksi tulin, kun kuuli että ollaan tätä odotettu jo 3,5 vuotta..
Dopplerista, mäkin tilasin sellaisen Raskauskeijusta jo varmaan 3 viikkoa sitten, olen muutamaan kertaan kokeillut kuunnella mutta vielä en ole saanut sykettä kuuluviin. Saattaa olla että kun on tota vatsamakkaraa vähän niin sekin haittaa. Mutta nyt kun on nähnyt taas vauvan ultrassa, niin en hätäile, ne äänet kuuluu sitten kun kuuluu.
Olen menossa ensi viikon perjantaina sitten ekaan sokerirasitustestiin.. joudun sinne painoindeksin takia jo nyt, mutta ei haittaa mua yhtään, ihan hyvä että seurataan jo tässä vaiheessa.
Ihanaa odotusta kaikille, ja koitan kirjoittaa tänne vähän useammin! :heart:
Niin ja se ikä, joo on 36 v. Kiinnostaisiko teitä laittaa että mistä päin Suomea olette? Itse olen Turun suunnalta.
Tässä on aikaa vierähtänyt mutta koitan kommentoida mitä muistan..
Täällä mennään tänään 11+6 (jee huomenna tulee se maaginen 12+0!), ja eilen oltiin nt-ultrassa. Pikkuisen pää-perämitta oli 52,6 mm, ja niskaturvotus 0,7 mm. Ihanasti hän vilkutteli sieltä ja myös ojenteli jalkojaan, ihan kuin näyttäisi äidille että "olen näääiiin iso"..
veriseulan tuloksia odotellaan sitten.Täällä oli jossain vaiheessa keskusteltu peloista, ja minulla on ollut kyllä tässä raskauden alussa pelkoja, pari viikkoa sitten olin ihan varma että vaavi on lakannut hengittämästä kun oireet katosi. Oman mielenterveyden kannalta sitten sain miehen taivuteltua yksityiselle ultraan, sillon oli 10+2, ja kaikki oli ok silloinkin.. :ashamed: mutta kyllä lääkärikin ymmärsi että miksi tulin, kun kuuli että ollaan tätä odotettu jo 3,5 vuotta..
Dopplerista, mäkin tilasin sellaisen Raskauskeijusta jo varmaan 3 viikkoa sitten, olen muutamaan kertaan kokeillut kuunnella mutta vielä en ole saanut sykettä kuuluviin. Saattaa olla että kun on tota vatsamakkaraa vähän niin sekin haittaa. Mutta nyt kun on nähnyt taas vauvan ultrassa, niin en hätäile, ne äänet kuuluu sitten kun kuuluu.
Olen menossa ensi viikon perjantaina sitten ekaan sokerirasitustestiin.. joudun sinne painoindeksin takia jo nyt, mutta ei haittaa mua yhtään, ihan hyvä että seurataan jo tässä vaiheessa.
Ihanaa odotusta kaikille, ja koitan kirjoittaa tänne vähän useammin! :heart:
Niin ja se ikä, joo on 36 v. Kiinnostaisiko teitä laittaa että mistä päin Suomea olette? Itse olen Turun suunnalta.
Heippa pitkästä aikaa!
Ihanaa kun on tullut uusia listaan Tervetuloa!
Kaz: Voisinko jättää listan päivittämisen kokonaan sinulle? Ehdin tällä hetkellä niin harvoin koneelle, että mun päivittämistahti on melko hidas. Onneksi kohta työhommat helpottaa ja kiire sen mukana..
Täällä on keskusteltu vaikka mistä ja kunhan ehdin/jaksan, lukaisen sivut läpi. Omaa napaa sen verran että kaikki on täällä hyvin, paitsi närästys vaivaa joka päivä. Ihan sama mitä syön tai juon, viimeistään illalla se alkaa. Mutta aika pientähän tuo on, en käy valittamaan
-Hugsy ja Bebe rv 25+1
Ihanaa kun on tullut uusia listaan
Tervetuloa! Kaz: Voisinko jättää listan päivittämisen kokonaan sinulle? Ehdin tällä hetkellä niin harvoin koneelle, että mun päivittämistahti on melko hidas. Onneksi kohta työhommat helpottaa ja kiire sen mukana..
Täällä on keskusteltu vaikka mistä ja kunhan ehdin/jaksan, lukaisen sivut läpi. Omaa napaa sen verran että kaikki on täällä hyvin, paitsi närästys vaivaa joka päivä. Ihan sama mitä syön tai juon, viimeistään illalla se alkaa. Mutta aika pientähän tuo on, en käy valittamaan
-Hugsy ja Bebe rv 25+1
Moikka :wave:
Nyt lyö pää kyllä niin tyhjää... viellä olisi viikko ensimmäiseen neuvola käyntiin ja toivottavasti saisin myös pian ajan ultraa,että näkisi ovatko kumpikin viellä matkassa ja kaikki hyvin. Päätä särkee jo toista päivää ja wc:n posliini on tullut hyvin tutuksi :x Kaikki hajut tekee pahaa ja kahvia en pysty juomaan enää ollenkaan. Väsymys vaivaa myös kokoajan ja ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään. Onneksi olen edelleen saikulla joulukuisen onnettomuuden vuoksi,että jotain hyvää siitäkin.
Mitenkäs Jennalla meni ensimmäinen neuvola käynti?
Vimpula ja vampula 8+5 (kunnes toisin todistetaan =) )
Nyt lyö pää kyllä niin tyhjää... viellä olisi viikko ensimmäiseen neuvola käyntiin ja toivottavasti saisin myös pian ajan ultraa,että näkisi ovatko kumpikin viellä matkassa ja kaikki hyvin. Päätä särkee jo toista päivää ja wc:n posliini on tullut hyvin tutuksi :x Kaikki hajut tekee pahaa ja kahvia en pysty juomaan enää ollenkaan. Väsymys vaivaa myös kokoajan ja ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään. Onneksi olen edelleen saikulla joulukuisen onnettomuuden vuoksi,että jotain hyvää siitäkin.
Mitenkäs Jennalla meni ensimmäinen neuvola käynti?
Vimpula ja vampula 8+5 (kunnes toisin todistetaan =) )
Ensimmäinen neuvolakäynti takana. Hyvinhän se meni, tuli paljon uutta asiaa. kolmisen viikkoa pitää odotella NT-ultraan pääsyä ja 10.5. on seuraava neuvola+lääkärikäynti. BMI:n vuoksi menen sokerirasitustestiin jo heti ekalla kolmanneksella. Susulla taisi olla sama tilanne, mutta pidetään me arvot priimana. Hyvä se on että seurataan hyvin.
Mulla on töissä joitakin riskitekijöitä joita nyt tulee välttää. Otin työt puheeksi neuvolassa, mutta tämä terveydenhoitaja ei osannut sanoa oikein yhtään mitään työhöni liittyen. Ei ole kuulemma ennen tullut vastaan ja sanoi, että työterveys osaa ehkä auttaa paremmin. (No siellä kävin onneksi jo heti plussan jälkeen ja sain tiukat ohjeet välttää kaikkia kemikaleja.) Neuvolan täti vaan lupasi ottaa selville ja milloinkahan hän ajatteli kertoa sitten näistä vaaroista minulle. Varmaankin seuraavalla käynnillä reilun kuukauden kuluttua. Jos en olisi itse ollut alusta asti valveutunut, vaan jatkanut maalien, liuottimien ja liimojen kanssa läträämistä koko ensimmäisen kolmanneksen ajan, niin meidän lapsenalulla olisi varmaan seuraavaan neuvolaan mennessä jo 12 varvasta ja munuainen aivojen paikalla, tai jotain.
Neuvolassa piti täyttää joku lappu alkoholin käytöstä, huumeista + muista mömmöistä. Siinä kysyttiin mm. oletko käyttänyt liimaa tai tinneriä? Huvittava kysymys omalla kohdallani koska käytin niitä ennen raskautta viikottain, mutta töissä esim. listojen kiinnitykseen ja puhdistamiseen, enkä tosiaan sillätapaa jota he tarkottavat
Onko Hugsy närästykseen jotain lääkeapuja jota voi raskauden aikana ottaa? Ajattelin vaan vastaisuudenvaralle... Jotenkin voisin kuvitella, että raskaudenajan närästys saattais olla jotain sitäluokkaa johon ei lääkkeetkän tehoa.
Toivonmukaan Katjuskan pahoinvointi helpottais pian. Mulla on tämä viikko tuntunut helpommalta.=)
Nyt nauttimaan ihanasta keväisestä päivästä!
Jenna
Mulla on töissä joitakin riskitekijöitä joita nyt tulee välttää. Otin työt puheeksi neuvolassa, mutta tämä terveydenhoitaja ei osannut sanoa oikein yhtään mitään työhöni liittyen. Ei ole kuulemma ennen tullut vastaan ja sanoi, että työterveys osaa ehkä auttaa paremmin. (No siellä kävin onneksi jo heti plussan jälkeen ja sain tiukat ohjeet välttää kaikkia kemikaleja.) Neuvolan täti vaan lupasi ottaa selville ja milloinkahan hän ajatteli kertoa sitten näistä vaaroista minulle. Varmaankin seuraavalla käynnillä reilun kuukauden kuluttua. Jos en olisi itse ollut alusta asti valveutunut, vaan jatkanut maalien, liuottimien ja liimojen kanssa läträämistä koko ensimmäisen kolmanneksen ajan, niin meidän lapsenalulla olisi varmaan seuraavaan neuvolaan mennessä jo 12 varvasta ja munuainen aivojen paikalla, tai jotain.
Neuvolassa piti täyttää joku lappu alkoholin käytöstä, huumeista + muista mömmöistä. Siinä kysyttiin mm. oletko käyttänyt liimaa tai tinneriä? Huvittava kysymys omalla kohdallani koska käytin niitä ennen raskautta viikottain, mutta töissä esim. listojen kiinnitykseen ja puhdistamiseen, enkä tosiaan sillätapaa jota he tarkottavat
Onko Hugsy närästykseen jotain lääkeapuja jota voi raskauden aikana ottaa? Ajattelin vaan vastaisuudenvaralle... Jotenkin voisin kuvitella, että raskaudenajan närästys saattais olla jotain sitäluokkaa johon ei lääkkeetkän tehoa.
Toivonmukaan Katjuskan pahoinvointi helpottais pian. Mulla on tämä viikko tuntunut helpommalta.=)
Nyt nauttimaan ihanasta keväisestä päivästä!
Jenna
Viimeksi muokattu: