**2010 loppu- ja 2011 alkuvuonna lapsettomuushoidoista plussanneet**

Pitkästä aikaa hiukan kuulumisia: Olo on edelleen hiukan epäuskoinen tän raskauden suhteen, vaikka eilen oli just neuvola ja kaikki oli kunnossa sekä liikkeistäkin tunnen päivittäin. Edelleen jotenkin ahdistaa nahdä onnellisia raskaana olevia niinkuin esim. yksi työkaveri joka palavereissa ei muuta teekään kun silittelee mahaansa. Ja itkutkin on pitänyt tirauttaa kahden lähipiiriin syntyneen vauvan johdosta ja tästä meille tuli miehen kanssa riitaakin. Mä niin toivon että nää tuntemukset menis jo pian ohi. Jotenkin niin tuntuu että me ollaan ihan eri tilanteessa kun muut, kun meille ei sitä yhteistä biologista lasta tullu/tule hoidoistakaan huolimatta. Mä olen kavereitakin "pakoillu" tässä alkuvuoden, jotta ei tarvis vielä vauvauutisia kertoa. Ei olla monellekaan raskaudesta vielä edes puhuttu, mm. miehen isä ei vielä tiedä että meille on vauva tulossa. Mä olen yrittänyt pikkuhiljaa haalia vauvalle jotain pientä tavaraa, jotta tää raskaus sitäkautta tulis jotenkin todellisemmaksi. Saatiin melkein naapurilta vauvalle eilen jopa pinnasänky ,kun olivat heittämässä sitä kaatopaikalle. Ihana vanhanmallinen sänky. Kannettiin se eilen tohon meijän sängynviereen ja sitten jo alkoi miestäkin pelottamaan että mitäs sitten jos jotain kävisikin ja sänky oliskin tossa muistuttamassa.

Onko muilla muuten ollu jo liitoskipuja? Mulla on tosi kipeenä tuolta alhaalta ja jalkojen välistä noi luut. Kävelykin sattuu ja tuntuu että kun menee kyykkyyn sieltä ei pääse ylös. Aika ajoissa jotenkin alkoi musta nää kivut, toivottavasti nää tästä vielä helpottais.

Mansikkainen 17+2

 

Miten olette Mansikkainen malttaneet olla kertomatta? Itsellä pelottaa myös hirveästi, mutta ollaan ajateltu kertoa, jos vaan 12+ poksuu.

Jennalle tsemppiä ultraan ja tulehan heti kertoon mitä siellä näkyi =) =)

(.) vessassa saa rampata, repäisykipuja noustessa ja rinnat hieman arat.... etova olo helpottanu, mutta syönkin melkein jatkuvasti jotain.... eli oireet laantuneet ja nyt huolettaa, että onko masussa enää elämää Ultra ois tiistaina, että sinne asti pitäisi yrittää olla ihan rauhassa. Joudun yksin käymään LKS:ssa, kun mies ei töiltään mukaan pääse. Meillä menee käytännössä koko päivä sillä reissulla, niin ei mies voi nuin vaan töistä pois olla

Vimpula ja vampula 7+

 

Mie oon niin alussa, että tuntuu niin höhlältä. Viimeksi ennen keskenmenoa, mulla oli tajutonta pahoinvointia, nyt ei mitään. Ei yhtään mitään. Ainoa on, ettei kuukautisia ole ja joskus tuntuu kipuja, mutta siinäpä se. Yleensä iltaisin repii, jos repii. Töissä on kovin tyytyväinen kaveri.

Maanantaina eka ultra, sydänääniä siellä tuskin vielä kuuluu.

 

Voi Mansikkainen kuulostaa ihanalta toi vanhanmallinen pinnasänky. Mäkin haluaisin sellaisen, siis lapsilleni. Mitenköhän sinun odotusfiiliksesi saisi nyt iloisemmaksi... Voisiko asiaa ajatella esim niin, että sinä olet aivan yhtä raskaana kuin se palaverissä mahaansa silittelevä työkamu. Sinulla on asioita, jotka painavat mieltäsi, mutta hänellä on varmasti omat murheensa vaikka kaikki näyttäisi päällepäin kauniilta. Yritä ihailla pinnasänkyä ihan rauhassa. (Jos jotain kurjaa sattuisi, niin siinätapauksessa sen saa kyllä siirrettyä nopeasti pois silmistä.) Kerroit ettei teille tule yhteistä biologista lasta. Lisääkö tämä asia jännitystä kertoa vauvauutisia? Olet jo melkein puolivälissä, nyt rohkeasti kertomaan ystäville iloisia vauvauutisia. Se, että olet onnellisesti raskaana, riittää heille. Sinun ei tarvitse edes mainita hoitoja jos et halua.
Minäkään en oikein halua vielä kertoa raskaudesta. Töissä oli pakko puhua, sanoin että haluan olla asiasta vielä hissunkissun, koska olen vielä niin alussa vasta ja voi sattua jotain huonoa. Vanhemmille kerrottava sitten seuraavaksi. No voihan sitä kertomista vielä lykätä...
Katjuskan kanssa on samanmoisia repäisykipuja ja välipalojen nakertelu tuntuisi auttavan täälläkin.

Ultrakuulumisia täällä jo huhuillaan...
Jännitti tosi paljon mennä sinne. Ensin sitä oli odottanut viikkotolkulla ja sitten kun se oli edessä, niin hermostutti istua sielä odotushuoneessa. Tuijotin vain sitä ovea josta kohta kutsu kajahtaisi.
Hyvinhän se sitten meni. Kaksi sydäntä siellä sykki, molemmat omassa sopessa oikeassa paikassa. Mitat vastasi viikkoja.
Aika jännää, kaksoset
Lääkäri laski hedelmöittymispäiväksi vasta 2. päivän punktiosta, eli nyt olisi sen mukaan menossa rv 6+6 ja LA olis kai niinkuin 12.11. Silloinhan oli jo siirtopäivä, olihan se hedelmöittyminen tapahtunut jo vähintäänkin edellispäivänä. Miten teillä muilla pidemmälle päässeillä tämä homma on laskettu?

Jenna & kakkoset :heart::heart:

 

Jenna : Olipa ihania ultrakuulumisia, onnea. Mulla on mun mielestä laskettu hedelmöittymispäiväksi punktiopäivä. En kyllä ihan tarkaan muista, mutta mielestäni se taisi mennä jotenkin niin. Ja kiitokset piristämisestä. En vaan tajua miten vieläkin muiden raskausdet ahdistaa, vaikka ihan yhtä raskaanahan tässä itsekin ollaan. Ehkä se osittain johtuu tosiaan siitä lahjasoluasiasta.

Katjuska: Jotenkin sitä kertomista vaan on lykännyt. Ensin ajatteli että odotetaan niskaturvotus ultraa, mutta nyt kun siitäkin on jo aikaa, ei ole siltikään tehnyt mieli kertoa. Töissä kaikki kyllä tietää kun maha on jo sen kokoinen että kaikki ovat huomanneet. Tänään sentäs sain sovittua treffit yhden kaverin kanssa ensiviikoksi, tulee edes hänelle sitten kerrottua.

Uivelo: Ai sulla on jo noinkin aikaisin alkanut liitoskivut. Joo tosiaan, rasitus tuntuu pahentavan näitä, mulla pienikin kävely vaikuttaa heti. Toivottavasti eivät koko loppuodotusta vaivais.

 

Aivan ihana Jenna :heart: :heart: Minulla se olisi edessä tiistaina ja kyllä jännittää ihan vietävästi,että mitä sieltä löytyy.

(.) Eilen oli kummipojan syntymäpäivät ja voi kauhea!!! Kaikista vaatteista pömpötti vaan kauhea (turvonnu) maha :O Lopuksi piti pistää ei niin siisti villatunika päälle ja pikaisesti vaan käväistä kemuissa. Illalla sitten katselin nuita masukuvia täältä palstoilta ja joillakihan oli jo näillä viikoilla ihan mahottomia masuja. Siinä aloin vaan miettiin, että jos oma masu jatkaa samaan malliin kasvamista, niin ei paljon kohta enää salailla. Toivottavasti ei kovin moniin juhliin tarvi olla menossa. Huppareilla viellä saa masun peitettyä =) Välillä tuntuu kyllä siltä, että pitäis kertoa vanhemmille, mutta sitten taas iskee ajatus, että jos tämä ei kestäkkään.....

Vimpula ja vampula 7+1

 

Onnea hyvistä ulrakuulumisista!

Uivelo ja Mansikkainen, mua ärsyttää kans muiden raskaudet edelleen. Miten pieni sitä voi olla? Ehkä ne tunteet joskus helpottaa, ehkä ei. En tiedä pystynkö olemaan aidosti iloinen kenenkään raskaudesta enää. Mutta omasta puolesta ei enää kurista sillä tavalla mahojen näkeminen ja uutisten kuuleminen. Se on sentään hyvä Ja täytyy sanoa, että omasta puolestani en ikinä ole kokenut, että muiden lapsettomien plussat, mahat ja vauvat olisivat olleet jotenkin erityisen kannustavia - ihan samalla tavalla nekin ahdistivat. Ehkä jopa enemmän, kun tuntui, että kaikki muut onnistuvat hoidoissa ja onnistuivat vielä pitämään ne plussat sisuksissaan.

Hedelmöittymispäivästä... Punktiosta mullakin on joka kerta laskettu. Nykyinen on PAS-raskaus, mutta siirtopäivä laskettiin olevan jo 2+3. Np-ultrassa pikkuinen oli kaksi päivää pienempi, mutta kätilö sanoi, ettei LA:ta alkionsiirtoraskauksissa heillä siirretä.

 

Ja ehkä mut vois kuitenkin lisätä tuonne listoille... Oon käynyt melkein joka päivä täällä kurkkimassa ja nuo tavallise odotusketjut ei kiinnosta kyllä yhtään! On se ihan erilainen maailma.

Eli LA 4.10. ja 'esikoista' täällä odotetaan.

 

La........................Nimimerkki...............Monesko lapsi
18.7..................... Apsu............................1.
18.7..................... Hugsy..........................1.
18.7..................... pimpam10....................2.
4.8....................... kukka73.......................1.
8.8....................... uivelo..........................1.
9.8....................... Pieni Tähtönen..............5.
9.8....................... Danita..........................1.
15.8..................... SiljaTii.........................1.
15.8..................... SJL..............................2.
16.8..................... Krisse-72......................2.
17.8..................... Mammy........................3.
31.8..................... Mansikkainen79.............4.
3.9....................... pirpana74.....................1.
22.9..................... Kaz..............................1.
4.10..................... Sydänjää......................1.
7.10..................... Smirg...........................1.
9.10..................... Frangipani....................1.
11.10................... Mizze77........................1.
19.10................... Susu75.........................1.
11.11................... Katjuska-79...................1. (kaksoset)
12.11................... Jenna-76.......................1. (kaksoset)
........................... virvatulia........................
........................... Viu................................
........................... Pinvi..............................

 

Aika moni näemmä kokee yhä kipeänä asiana toisten vauvamahat. Lapsettomuus aiheuttaa pahaa mieltä ja kaikki meistä ovat joutuneet jännittämään hoitoja, pelkäämään, ettei ikinä onnistu. Tämän pinon pisimmälle päässeetkin ovat "vasta" puolivälissä raskautta. Pelko vauvan menettämisestä ja siitä, että meneekö kaikki hyvin on läsnä vahvasti meidän jokaisen odotuksessa. Ajatuskin takaisin hoitoruljanssiin putoamisesta tuntuu aika musertavalta.
Itse ajattelen, että osasyy toisten vauvamahojen aiheuttamaan mieliharmiin voi johtua hoitojen aikana päähän iskostuneesta ajatusmallista, että toisten raskaudet ovat arka paikka ja se tekee kipeää. Nyt pitäisi oppia uusi tapa ajatella.
Toinen tekijä on se epävarmuus onnistuuko tämä. Työllä, tuskalla, pitkällä pinnalla, kyynelillä, lukuisilla klinikkakäynneillä on saatu raskaus alkamaan. Sitä vain pelkää, että se työn ja tuskan hedelmä otetaankin pois. Mutta ajatellaanpa näin, että se kadulla vastaan tuleva vauvamaha, jonka näkeminen tuntuu pahalta, saattaa olla lähtöisin samalta klinikalta.
Ei tästä lapsettomuuden tunteesta pääse varmaankaan eroon, kuten Uivelo aikaisemmin totesi. Mutta yritetään nyt jokainen reippaasti oppia hallitsemaan sen aiheuttamia tunteita. Kun seuraava vauvamaha tulee vastaan, niin muistetaan katsoa myös sitä omaa napaa ja ajatella ylpeänä, että minulla on samanlainen

 

Kylläpä ahistaa huominen ultra, piti ihan itkeäkin Ja tässä pitäs olla onnellinen tai jotain, joopa joo.

 

Pussi löytyi ja yksi alkio kahdesta siellä oli. Mies hymyilee ja mie oon ihan vakavana. No, ehkä tää joskus tästä iloksi muuttuu..

 

Pinvi Hienoa, että ultrassa löytyi alkio oikeasta kohdasta Toivottavasti hyvin lähtee kasvamaan

 

Onnea Jennalle ja Pinville parhaista ultakuulumisista!

Oma rakenneultra viime viikolta: Vauvalla kaikki hyvin, painoarvio 420g ja pitkä vauva. Kuulemma pojalta näyttää :heart:

Ja sitten vielä neuvolakuulumiset: Nyt painoa tullut yhteensä 4kg. Mutta neuvolaseurannan aikana 3kg Hemoglobiini oli vain 118, mutta kuulemma ei vielä tarvitse lisärautaa, kun on ollut koko ajan samassa, eikä ole dramaattisesti tipahtanut. Yritän nyt syödä paprikaa joka päivä Ja sitten komea sf mitta: 20cm, eli siellä yläkäyrän yläpuolella..

Danita ja pikkuinen 20+6

 

Pinvi ja Danita mukavaa, että saitte hyviä ultrakuulumisia.
Minä varasin tänään ensimmäisen neuvolakäynnin. Se onkin jo viikon kuluttua keskiviikkona.
Viikonloppuna oli ihan hyvä olo kun sai huilailla kotona. Tänään onkin sitten ollut melkoinen karuselliolo. Ainoo vaan, että karusellistä hankittu olo häipyy pikkuhiljaa, tämä on pysynyt koko päivän. Ylösasti ei ole tullut, mutta aika liki.
Kunhan mainitsin, en valita Itse olen oloni hankkinut. Olenko kenties masokisti, koska tämä pahoinvointi tuntuu toisaalta jopa hyvältä Mutta ainoastaan siinä valossa tarkasteltuna, että pahoinvointi on merkki beibien hyvinvoinnista ja että raskaana ollaan vahvasti.
Onko teistä kukaan testannut niitä apteekissa myytäviä pahoinvointirannekkeita? Muutaman keskustelun olen aiheesta löytänyt ja kommentit olivat sekä puolesta, että vastaan. Itse en taida vielä näillä oloilla ryhtyä testaamaan. Sitten ehkä, jos olo menee aivan karmaisevaksi, että on pakko kokeilla jokainen oljenkorsi.

Jenna & kakkoset

 

Heippa...
Josko minäkin uskaltautuisin tänne mukaan, kun toi lapsettomuuspuoli ei taida olla enään sopiva paikka... Huomenna olis np-ultra ja jännittää niin paljon, ettei varmasti saa nukuttua koko yönä! Ensimmäistä täällä odotellaan ja alku ei ole sujunut ihan ongelmitta, ollut pariin otteeseen vuotoa, mikä ilmeisimmin on johtunut polyypistä kohdunsuulla. Näillä näkymin LA olis 11.10=)

 

Täällähän on ollut aktiivista, kiva kiva! Tervetuloa uudet! Onnea Jenna ja Pinvi!! Toivottavasti Pinvikin alkaa vähän jo hymyilyttää Pikkuhiljaa. Ja Katjuskalle peukut huomiselle, toivottavasti tulee yhtä hyviä uutisia sinullekin! Jokos Virvatulian uä on varattu?

Mansikkainen kyseli liitoskivuista, mulla on kanssa ollut ajoittain. Varsinkin jos kävellessä harppaa sivullepäin, tuntuu että jotain repeää. Ei kiva. Pari napakkaa supistustakin on ollut, kuvittelin etukäteen että ensisynnyttäjänä niitä ei niin ehkä tunnistaisi, mutta eipä kyllä voinut erehtyä. Mutta kaikki hyvin muuten. Pikkutyyppi jumppailee aktiivisesti päivittäin, nytkin nyrkkeilee ahkerasti. Muuten ei paljon olostaan huomaa koko raskautta. Ja pikkuhiljaa sivullisetkin on uskaltautuneet huomauttelemaan, maha on sen verran selkeästi pullahtanut esiin.

Danita taisi aiemmin kommentoida sitä että kun lapsettomuus oli niin lyhytkestoinen niin on käynyt mielessä osaako olla riittävän kiitollinen syntyvästä lapsestaan. Kyllä mä uskon. Meillä kanssa hoidot eteni sen verran tauoitta että aika tarkkaan 2v yrityksillä tärppäsi. Kyllä se mulle riitti kuitenkin ihan hyvin En usko että sitä vanhemmuuden hyvyyttä tai kiitollisuutta voi stressin määrällä ainakaan mitata. Ihana että pystyt olemaan rauhallisella mielellä! Sitähän tässä kai kaikki tavoitellaan. Että osataan ainakin vähän nauttia tästä raskaudesta. Koen että itselläni pelot ovat myös suurimmaksi osaksi väistyneet, mutta sitten se pikkuisen iskee aina jostain kulman takaa... Mutta paljon helpommin hallittavaa nyt jo näillä viikoilla ja häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Kaikkein suurimmalla todennäköisyydellähän meillä kaikilla raskaus etenee kuitenkin ihan normaalin kaavan mukaan loppuun saakka vaikka alussa olikin hankalaa kun alkuviikoista ollaan selvitty.

Ja hedelmöittymisajasta, meillä laskettiin kanssa punktiopäivä hedelmöittymispäiväksi eikä sitä sitten muuteltu ultran perusteella vaikka tais olla pieni ero koon mukaan.

Kukka 21+4

 

Tervetuloa kaikki uudet ja onnittelut hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Kazille suuri kiitos listan päivityksestä! =) Tuota listaa saa mun puolesta tosiaan päivitellä kuka vaan, mä oon päässy aika harvakseltaan täällä käymään viime päivinä, niin hyvä että pysyy ajantasalla.

Omaan napaan ei mitään kummempaa kuulu, tää on varmaan nyt sitä seesteistä aikaa Vaavin potkut tuntuu päivittäin ja maha kasvaa, ja aika kuluu nopeaan! Hullua kun silloin ekat kolme kuukautta aika suorastaan mateli ja nyt ei meinaa kestää viikoissa mukana

Mulla on myös ollut tota ärsytystä muiden raskauksista, tosin ei tässä vaiheessa oikeestaan enää.
Sitä oli enemmän silloin kun ei ollut vielä kaikkia ultria tehty ja oli vähän epävarma olo. Nyt osaan jo ylpeänä esitellä mahaani ja näyttää raskaana olevalta! Yritän nauttia tästä ajasta kun se kuitenkin on yhdessä hujauksessa ohi, enkä tiedä koenko tätä enää koskaan.

Onko teillä muuten ihmiset kommentoinu mahan kokoa? Mulla on ISO maha, sf-mitta oli viimeeks himpun yläkäyrän yläpuolella. Monelta taholta on tullu kommenttia että "ei mun maha ollut ton kokonen kun vasta just ennen synnytystä" tai "ootko varma ettei siellä oo kahta" tai "taitaa tulla aika iso vauva". Se on kyllä tosi ärsyttävää. Itekin alan sit miettiä että onks sieltä joku jättiläinen tulossa vaikka just ennen mittausta oli rakenneultrassa sanottu että vauva on vaan kaks päivää isompi ja lapsivettä normaali määrä. Tiedän että samalla lailla kommentoitaisiin varmaan jos ois pieni maha. Sitten vaan päiviteltäis että "eikös sen pitäis olla jo isompi tossa vaiheessa". En ymmärrä miksi ihmisillä on niin kauhea tarve kommentoida sitä, ei mua läheisten kommentit haittaa, mutta töissä ventovieraat asiakkaat kommentoi, niin siitä en oikein tykkää.

Mutta iloisena täällä poksun silti, POKS! 24 viikkoa täynnä!

-Hugsy ja Bebe

 

Toisten vatsat on yleistä omaisuutta jota arvostellaan millon mihinkin tyyliin, vaikkei sitten oliskaan raskaana niin vähintäänkin spekuloidaan.

Tänään mua on alkanut väsyttää ihan sairaana, tai tänään vasta tajusin, että oiskohan tää nyt sitten tästä pienestä ötöstä johtuvaa Jospa se nyt pysyis messissä. Viikon päästä uusi ultra ja sillon pitäisi kuulua jo sydänääniä.

Missä vaiheessa pitää / uskaltaa varata neuvolan puolelle ajan?

 

Täälläpä ollaan oltu aktiivisia! En millään ehdi kommentoida kaikkien tekstejä, sorry.

Mansikkainen me mennään suht samoilla päivillä. Liitoskipuja tai mitä lie juilimisia tuolla nivusissa oli viime viikolla parina päivänä; luulin jo että on jotain vialla ja että ne oli supisteluja kun masukin oli jotenkin turvoksissa. Nyt ei oo muutaan päivään ollu. Masu on pompsahtanu kunnon palloksi. JOtain kasvukipuja kai ne olivat...

Sydänjää ja uudet, tervetuoloa mukaan!

Jenna, onnea kaksosraskaudesta! Minullahan alkoi tämä raskaus myös kaksosraskautena. Alkuraskauden ultrassa oli kaksi sykettä omissa pusseissaan, vastasivat viikkoja päivälleen. Kohtu kasvoi nopeasti ja pahoinvointi oli ihan järkyttävää 7+ viikolta lähtien. Kuitenkin 9+4 neuvolassa kuultiin vain yhdet sykkeet ja menin sen vuoksi ylimääräiseen ultraan 1+2. Siellä huomattiin, että toinen pikkuinen oli lakannut kehittymästä ja koko vastasi viikoa 9. Olihan tuo pettymys kun olin jo ehtinyt iloita kaksosista mutta nyt olen tyytyväinen ja helpottunutkin, että odotan vain yhtä. Kaikkia vaivoja on tässä ollut, miten olisi ollut kaksosraskaudessa ja oli vähän stressiä miten niiden kahden kanssa jaksaa. Parhaalla ystävälläni on 9kk:n ikäiset kaksoset ja sitä läheltä seuranneena vähän oma tilanne hirvitti. Mutta toisaalta kaksosista on se kaksinkertainen ilokin sen kovan työn lisäksi. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin loppuun asti! Pidän peukkuja. Kannattaa kuitenkin varautua siihen että joutuu ehkä aikaisin vuodelepoon ja muutenkin nyt ottaa rauhallisesti. Lääkäri sanoi silloin minulle että nyt EI VOI tehdä asioita normaalisti niinkuin yksösraskaudessa vaan on oltava extravarovainen kaikin puolin!

Katjuskan ultrakuulumisia täällä jännitän!

Pinvi, on ihan normaalia ja varmaan jonkin sortin itsesuojeluakin ettei täysin rinnoin uskalla iloita alkaneesta raskaudesta noin alussa. Tiedetäänhän me kaikki kuin monesti ollaan tultu ryminällä alas pilvilinnoista.. että miten pahalta se tuntuu epäonnistua. Tsemppiä sinne! Toivottavasti syke näkyy seuraavasssa ultrassa! :heart:

Hurjaa kuin pitkällä jo olette Hugsy ja muut. Perässä tullaan!!!
Mahan koosta. Söpöksi ovat kommentoineet työkaverit ja ystävät. Ja joku käynyt silittelemässäkin. Se tuntuu vähän kiusalliselta ainakin vielä. Mulla tuli masu näkyviin aika aikaisin. Olen aika hoikka ja olisko kohtu sitten eteenpäin. Nyt on ihan selkeä kumpu jo näkyvillä.

Täällä tänään ylimääräinen neuvola. On päätä särkenyt ja eilen töissä mittasin verenpaineet jotka olivat vähän koholla 140/90. Saa nähdä pitääkö jäädä lepäilemään. Olen kyllä tainnut touhuta vähän liikaa uuden asunnon kanssa. Sunnuntaina ikeassa päätä alkoi äkkiä jysyttää, huimasi ja tähtiä näkyi. Liikaa rasitusta ilmeisesti.
Liikkeitä onneksi tuntuu päivittäin niin huoli on vähempänä. Eilen muljahdus tuntui jo masun ulkopuolelle. Ilmeisesti pikkuinen heitti kuperkeikkaa Liikkuvaista sorttia tuntuu olevan. Huh.

Tsemppiä kaikille kaikkiin vaiheisiin! :heart:

Pirpana ja pikkuruinen 17+2

 

Pinvi, täällä meillä eivät ota neuvolaan hoitolaisia ennenkuin varhaisultrassa on hoitavassa yksikössä käyty. Vähän kökkö systeemi ja mulla ainakin oli erittäin negatiiviset ennakko-odotukset neuvolasta, mutta toistaiseksi ovat kuitenkin saaneet mun odotukset ylitettyä Rv 10 oli sitten ensimmäinen neuvola.

 

Missä vaiheessa teidän vähän pidemmällä olevien maha rupesi kasvamaan? Täällä poksahti tänään 13+0 ja kovin malttamattomasti odotan, että alkaisi jo näkyä Mahalla makaaminen tuntuu jo ikävältä, joten sitä on tullut vältettyä.

Eilen sain kotidopplerilla ensimmäistä kertaa sydänäänet kuulumaan, oli ihana Ja tosi iso mielenrauha! Viikon ajan olen yrittänyt niitä metsästää onnistumatta. Nytkin hukkasin ne kun mies halusi kuunnella enkä enää löytänyt uudelleen.

 

Heippa.
Mää liittyisin joukkoon kun vihdoin uskallan.

Eli Shenda ikää 29v toinen tulossa LA 26.10

Tänään kävin meidän lapsettomuusklinikalla np-ultrassa ja samalla otettiin se veriseula.
Kaikki ok.
Niskaturvotus oli 0.8mm ja syke oli 164.
Aluksi muru vaan nukku mutta alkoihan tuo liikkua kun vähän tönittiin.

Itsellä vaan paino nousee ja se ahistaa ihan sikana,sokerihiiri kun aina olen ollut.
Pe olis eka neuvola.Sydänääniä tuskin tän läskin takia vielä hetkeen kuuluu.

Shenda ja Muru 10+1

 

Hei!

Neuvola takana rv 21+0

Painoa ed. käynnistä tullut 700g eli 140g/viikko. (edellinen neukku oli 5 vkoa sitten, hemppa vaan välissä tarkistettu)
RR 117/79
hemppa 128, noussut hyvin rautatablettien avulla
sf-mitta 20
Martan syke :heart: 130krt/min
liikkeet ++

En tiedä uskallanko luottaa tyttölupaukseen , kun meidän pojilla on ollut juuri tuollainen syke kuin tällä tulokkaalla :heart: Taidanpa varailla vielä tarkistus ultraa myöhemmille viikoille.

Sokerirasitus olisi edessä 3 viikon päästä..

Raskausmasujen näkeminen kipeinpinä lapsettomuus aikoina en halunnut nähdäkään raskausmahoja teki niin pahaa.. nyt ei enään ole tullut ajateltua noin. Enkä usko, että enään tuleekaan nuita ajatuksia.. Aika vakaasti uskon, että meidän perhe on tulokkaan jälkeen koossa. Aika rankkaa olisi aloittaa taas ivf rumba uudelleen ja jos aloittaisimme niin varmasti tunteet palaisivat mieleen toisten massuista.

Pieni Tähtönen ja PikkuSisko Martta :heart: 21+0 POKSPOKS

 

Siirretäänpä tämä pino tälle sivulle niin ei tarvitse aina edellistä sivua katsoa, kun haluaa tietää kuinka pitkällä muut ovat.







La.........................Nimimerkki..........Ikä......Monesko lapsi
18.7..................... Apsu..................28......1.
18.7..................... Hugsy..........................1.
18.7..................... pimpam10....................2.
4.8....................... kukka73.......................1.
8.8....................... uivelo..........................1.
9.8....................... Pieni Tähtönen...31.......5.
9.8....................... Danita..........................1.
15.8..................... SiljaTii.........................1.
15.8..................... SJL..............................2.
16.8..................... Krisse-72......................2.
17.8..................... Mammy........................3.
31.8..................... Mansikkainen79.............4.
3.9....................... pirpana74...........36.......1.
22.9..................... Kaz....................25.......1.
4.10..................... Sydänjää......................1.
7.10..................... Smirg.................31......1.
9.10..................... Frangipani..........36.......1.
11.10................... Mizze77........................1.
19.10................... Susu75...............36.......1.
26.10................... Shenda81...........29.......2.
11.11................... Katjuska-79...................1. (kaksoset)
12.11................... Jenna-76.......................1. (kaksoset)
18.11................... Lala-77..........................
........................... virvatulia........................
........................... Viu................................
........................... Pinvi..............................
........................... Zoe74...........................