SiljaTii: Mulle on tullu ekan neuvolakäynnin jälkeen (joka oli siis rv 7+jotain), tasan 6 kiloa. Viimeisen kuukauden aikana oli tullut reilu 700g viikossa, josta terkka sanoi että monella on tässä kohtaa sellainen "pyrähdys", eikä se haittaa, kunhan ei jatkossa nouse samaa tahtia. Kieltämättä tässä on kyllä tullut herkuteltua melkein päivittäin pullalla tai suklaalla. Mulla tulee ja menee noi himot, alkuraskaudessa oli päärynä, sitten oli sitrushedelmät, sitten Tupla-suklaa, nyt porkkana.
Pimpam: Mulle ei terkka mitään kontrollikäyntiä antanu, kun viikkoa aiemmin oli ollut rakenneultra jossa kaikki oli ok. Sanoi vaan että seuraavalla kerralla katsotaan sitten miltä näyttää, eli viiden viikon päästä. Sanoko se sulle, mistä se suuri sf-mitta voi johtua jos vauva on sen kokoinen kun pitää ja lapsivettäkin on normaali määrä?
Me ei rakenneultrassa kysytty sukupuolta. Kätilö kysyi että halutaanko tietää, mutta oltiin jo aiemmin päätetty että odotetaan sitä tietoa kunnes vauva syntyy. Eikä mulla ole olojakaan oikeen kumpaakaan suuntaan. Tekee kyllä ostosten tekemisestä vaikeampaa kun aika vähän on sellaisia sukupuolineutraaleja värejä vauvanvaatteissa, ainakin täällä päin. Me harkittiin myös sitä 4D-ultraa, mutta koska ei haluta tietää sukupuolta niin jätetään väliin. Tuntuu siltä että siinä saa jo niin selvän kuvan, että jos vauva on sopivassa asennossa, niin se sukupuolikin paljastuu väkisin.
Apsu: Meille ei annettu ollenkaan painoarviota, enkä tajunnut kysyä. Mitoista kysyin että oliko kaikki ok, ja kätilö sanoi että mitat vastaa rv 21+2 (silloin oli tasan 21). Kysyin nyt eilen neuvolassa että oliko sinne koneelle laitettu painoarviota, mutta ei ollut. Neuvolalääkärillä oon käynyt kerran, seuraava on sitten viiden viikon päästä. Multa on myös kaks kertaa otettu sf-mitta, molemmilla kerroilla terkka otti sen.
Kukka: Onnea ultrakuulumisista! Mulla muuten saattaakin vaikuttaa sitten tuo ihan pieni vararengas, sekä myös kapea lantio tuohon sf-mittaan. Täytyy ens kerralla neuvolassa kysyä tarkemmin.
Tervetuloa
Sydänjää!! Mä voin ainakin nostaa molemmat kädet pystyyn ja ilmoittautua pelokkaaksi odottajaksi :wave:
Taustasta sen verran, että 1 ivf tehtiin vuosi sitten, siitä vain yksi alkio, josta raskaus kuitenkin alkoi. Kaikki meni muuten hyvin, mutta sikiöllä todettiin kromosomihäiriö ja raskaus keskeytettiin.
Nyt sitten 2 ivf tehtiin syksyllä, taas vaan yksi alkio, mutta raskaus alkoi taas ja nyt porskutetaan viikolla 22+3 =) Ja voin sanoa että alkuraskaus oli ihan kamalaa aikaa! Pelkäisin koko ajan että vauvassa on taas vikaa tai jotain menee pieleen. Välillä oli tosi luottavainen olo, toisina päivinä olin ihan epätoivoinen järjettömän peloissani.
Mä pelkäsin nimenomaan ultria, koska ekassa raskaudessa just nt-ultrassa todettiin että kaikki ei ole hyvin. Aina kun ultrassa oli käyty ja kaikki oli hyvin, oli olokin hyvä ja luottavainen, mutta se kesti noin viikon. sen jälkeen pelko palasi. Yhden ylimääräisen kerran kävin kuuntelemassa sydänäänet neuvolassa. En osaa oikein mitään neuvoa antaa, mikä oloa helpottaisi. Mulla pahin pelko alkoi hellittämään kun liikkeet alkoi tuntua, ei tarvinnut miettiä että ollaanko siellä hengissä vai ei. Ja nyt kun rakenneultra on takana, musta tuntuu että mun pelko on asettunut sellaiselle normaalille tasolle.
Mutta esim. viime yönä näin unta että vauva ei ollut liikkunut pitkään aikaan ja sillä ei ollut kaikki hyvin. Ja kun aamulla kerroin siitä miehelle, hän sanoi, että oli myös nähnyt sellaista unta että vauvalla ei ollut asiat hyvin. Arvaa säikähdinkö! Mietin että onko se joku enneuni, kun molemmat nähdään samanlaista unta saman yönä. Iski ihan järjetön pelko ja odotin koko päivän että tuntisin selviä, vahvoja liikkeitä jotka kertoisi että kaikki on ok. Ja neuvola oli vasta eilen! Tulihan niin potkujakin sitten päivällä ja olo taas helpottui.
En osaa oikein muuta sanoa, kuin että kaikki on varmasti hyvin, ja sulla alkaa nuo viikotkin olla jo sen verran pitkällä että riskit alkaa pienentyä. Muistat vaan, että tänne palstalle voit aina tulla purkamaan fiiliksiä, niin mäkin oon tehny. Täältä löytyy aina joku, joka lohduttaa ja jaksaa vakuuttaa että kaikki on ok (niin että kiitos vaan tytöt
).
T. Hugsy ja Bebe :heart:
Ps. Söpö maha
Pimpamilla!
