Lokakuiset

No heippa! Onko muita, joilla oireeton raskaus? Täällä myös mahdollinen lokakuinen.
Itsellä olisi nyt 8+6 menossa. Ainoa oire on mahan pömpötys, tissit kohonneet ja välillä mielihaluja. Muuten ei mitään. Ehkä lievää väsymystä.
Oon miettinyt nyt keskenmenoa tai tuulimunaa, koska oireeton mutta menkkamaista vuotoa oli reilu viikon ja sen jälkeen tullut vaa pyyhkiessä. Ensimmäinen neuvola vasta 6 päivän päästä ja laittoivat lähetteen gynekologille tarkistamaan tilanne. Sitä aikaa odotellessa.. Toinen raskaus ja Ekassa oli alusta asti selvät raskaus oireet tähän verrattuna

 

Huh huh tätä väsymystä ja pahoinvointia. Nyt rv 10+2 ja odottaa vaan että millon tää pahoinvointi ja väsymys alkaa tasaantua.
Iso perhe hoidettavana ja työt, niin ottaa koville tää jatkuva huono ja väsynyt olo. Nyt jo ainakin 5 viikkoa tätä ollut.

Hikoiluttaako muita jotenkin helposti? Tuntuu että tulee hirvee hiki pienestä (vaikka kauppakäynti) yleensä oon palelija enemmänkin.

Täällä sama. En oikein jaksa tännekään kirjoitella kun niin huono olo koko ajan. Lasken päiviä, milloin vois helpottaa. Nyt 8+4. Ja väsymys, voisin vaan nukkua koko ajan. Mieliala muutenkin matalalla. Töissä koitan jaksaa jotenkuten, mutta kotiasiat jääneet enemmän miehen vastuulle. :/

-Pulla21

 

Hei taas. Tässä kävi nyt pahasti juuri raskauden aikana, että viikko sitten rakas äitini nukkui pois. Oon nyt viikon ollut aika sekaisin, stressaantunut, masentunut ja uneton. Henkisesti oon niin hajalla, että olin lääkäriin yhteydessä. Määräsi opamoxia uneen. Nyt pelottaa, onko tuosta silti jotain vaaraa sikiölle. Toisaalta pelottaa myös tän stressin ja unettomuuden vaikutus... Kamalasti pelottaa kaikki ja oon itsekin ihan murtunut... En tiedä onko kellään tälläsestä kriisistä kokemusta raskauden aikana...?

 

Hei taas. Tässä kävi nyt pahasti juuri raskauden aikana, että viikko sitten rakas äitini nukkui pois. Oon nyt viikon ollut aika sekaisin, stressaantunut, masentunut ja uneton. Henkisesti oon niin hajalla, että olin lääkäriin yhteydessä. Määräsi opamoxia uneen. Nyt pelottaa, onko tuosta silti jotain vaaraa sikiölle. Toisaalta pelottaa myös tän stressin ja unettomuuden vaikutus... Kamalasti pelottaa kaikki ja oon itsekin ihan murtunut... En tiedä onko kellään tälläsestä kriisistä kokemusta raskauden aikana...?

Osanotto ja kovasti voimia sarlei lääkäri kun on määrännyt sulle tuon opamoxin niin en usko että sun tarvitsee murehtia sen vaikutuksista .se on kuitenkin hetkellinen apu kriisin keskelle oloosi . Stressihormonien vaikutus suurina pitoisuuksina on ainakin oman muistitietoni mukaan huonompi vaihtoehto raskaudelle .

Kovasti voimia surun käsittelyyn ja muista tietoisesti rentoutua usein ja haalia hyvänolon hetkiä ja oloja .

 

Hei taas. Tässä kävi nyt pahasti juuri raskauden aikana, että viikko sitten rakas äitini nukkui pois. Oon nyt viikon ollut aika sekaisin, stressaantunut, masentunut ja uneton. Henkisesti oon niin hajalla, että olin lääkäriin yhteydessä. Määräsi opamoxia uneen. Nyt pelottaa, onko tuosta silti jotain vaaraa sikiölle. Toisaalta pelottaa myös tän stressin ja unettomuuden vaikutus... Kamalasti pelottaa kaikki ja oon itsekin ihan murtunut... En tiedä onko kellään tälläsestä kriisistä kokemusta raskauden aikana...?

Voiei! oon todella pahoillani lämpimät osanotot
Mulla on 2v sitten kokemusta samasta tilanteesta. Mun äiti kuoli kun olin n. Rv 10... sairasti syöpää pari kk, ennen kuolemaa ja koko alkuraskaus meni kovassa pelossa, stressissä ja surussa.
Kuoliko sun äiti yllättäen vai oliko kuolema ns..jo tiedossa?
Aika parantaa aikanaan kuitenkin haavat. Vaikka kuulosti musta aina typerältö sanonnalta, niin itse todennut, että tottahan se onkin... Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten luultavasti alkaa helpottaa, vaikka kaipaus ja ikävä jää.

Kerroitki lääkärille, että oot raskaaana? Jos sitä on ok käyttää raskausaikana niin tuskin vaaraa sikiölle. Voisit varmistaa vielä soittamalla teralogiseen puhelinpalveluun?

 

Hei taas. Tässä kävi nyt pahasti juuri raskauden aikana, että viikko sitten rakas äitini nukkui pois. Oon nyt viikon ollut aika sekaisin, stressaantunut, masentunut ja uneton. Henkisesti oon niin hajalla, että olin lääkäriin yhteydessä. Määräsi opamoxia uneen. Nyt pelottaa, onko tuosta silti jotain vaaraa sikiölle. Toisaalta pelottaa myös tän stressin ja unettomuuden vaikutus... Kamalasti pelottaa kaikki ja oon itsekin ihan murtunut... En tiedä onko kellään tälläsestä kriisistä kokemusta raskauden aikana...?

Paljon jaksamista

 

Voiei! oon todella pahoillani lämpimät osanotot
Mulla on 2v sitten kokemusta samasta tilanteesta. Mun äiti kuoli kun olin n. Rv 10... sairasti syöpää pari kk, ennen kuolemaa ja koko alkuraskaus meni kovassa pelossa, stressissä ja surussa.
Kuoliko sun äiti yllättäen vai oliko kuolema ns..jo tiedossa?
Aika parantaa aikanaan kuitenkin haavat. Vaikka kuulosti musta aina typerältö sanonnalta, niin itse todennut, että tottahan se onkin... Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten luultavasti alkaa helpottaa, vaikka kaipaus ja ikävä jää.

Kerroitki lääkärille, että oot raskaaana? Jos sitä on ok käyttää raskausaikana niin tuskin vaaraa sikiölle. Voisit varmistaa vielä soittamalla teralogiseen puhelinpalveluun?

Hei, ja kiitos. Tosiaan mulla oli täsmälleen sama raskausviikko kun tämä tapahtui. Surun lisäksi toki huoli vauvasta kova, olen ollut todella stressaantunut. Yritän nyt saada vielä aikaa ylimääräiseen ultraan tai jos sydänäänet kuuluisi jo, huoli on todella kova pienestä.

Mun äiti tavallaan kuoli yllättäen, toisaalta ei. Hänellä oli siis astma, keuhkoahtauma ja siitä seurannut sydämen vajaatoiminta. Lopulta sydän ei enää jaksanut. Sairaalakierre oli jo päällä, silti sitä aina jaksoi loppuun asti uskoa että kyllä tämä tästä.

Kerroin tosiaan lääkärille että raskaana olen ja tuota voi kuulemma pieniä määriä käyttää. Pariin jouduin turvautumaan tässä pahimmassa vaiheessa unettomuuteen. Teratologisesta kysyin myös ja sanottiin ettei haittaa olen. Olen nyt siihen uskonut, mutta toivon ettei tässä hirveästi tuota tarttis.

 

8+4. Eilen oli ensimmäinen neuvola ja sieltä lähetteet seulontaan huhtikuun puoleen väliin. Ehdin pe-la jo panikoitua kun oireet tuntuivat loppuvan kuin seinään, mutta "onneksi" täällä koomaan sohvalla pahaa oloa ja väsymystä.

Miten muilla liikkuminen ja treenaaminen? Lokeroin itseni kuntoliikkujaksi ja käyn kerran viikossa ryhmäliikunnassa, että selkä pysyy kunnossa. Koiran kanssa käyn kävelyllä päivittäin. Viime raskaudessa oli koronasulut parhaimmillaan ja salit kiinni. Silloin juoksin säännöllisesti, mutta vk8 alkoi sattua niin paljon, että se jäi siihen. Tein sitten jotain mammajumppaa kotona, mutta siitä ei oikein saanut fiiliksiä eikä varmaan lihaskuntoakaan. Nyt haluaisin käydä tuossa viikottaisessa ryhmäliikunnassa niin pitkälle kuin pystyy, mutta vaikka painot on jo puolitettu/ minimissä, niin olen ihan kuollut tunnin jälkeen. Mulla verenpaine jo tipahtanut matalaksi, niin tiedän että se kanssa vaikuttaa ja yritänkin olla tunnilla nostamatta sitä liikaa.

 

Lämpimät osanotot Sarlei. Tuntuu että omat ajatukset on pelkästä raskaudesta aivan sekaisin. En voi edes kuvitella kuinka vaikeaa tuollaisen surun kohtaaminen on tässä tilanteessa. Ja tietysti muutenkin. Kovasti tsemppiä sinne.

Täällä odotellaan kovasti ensi tiistain nt-ultraa. Myös vähän huolettaa tuo oireiden helpottaminen. Toisaalta ei ne seinään loppuneet ja onhan se ihan kivaakin ettei koko ajan tee pahaa. Nännit on edelleen arat mutta rinnat ei enää arista kauttaaltaan. Vuodoista oli pari viikkoa sitten muutaman päivän tauko mutta nyt taas tulee kirkasta verta lähes päivittäin. Luulin että olisi jo loppunut joten tottakai se huolettaa myös.

 

Osanottoni @sarlei Päivä kerrallaan eteenpäin kun muutakaan ei voi. Muutamasta Opamoxista tuskin on haittaa, mullakin on niitä tarvittaessa käytössä.

@Hemingway, mulla liikunnat ja treenit tulee tosi fyysisestä työstä. Teen töitä eläinten parissa ja joudun päivittäin nostamaan, työntämään ja oman kehon vastapainolla repimään ja puskemaan erinäisiä asioita. Lisäksi kävelyä tulee järkyttävät määrät. Edellisessä raskaudessa työnkuva oli kohtalaisen sama, ehkä vähän kevyempi kuin nyt, ja jouduin jäämään supistusten vuoksi sairaslomalle rv17, kunnes määräaikainen työsopimus päättyi n. raskauden puolivälin jälkeen. Mietityttää kyllä, miten nyt jo 4 v vanhempi kroppa kestää, vaikka aika tikissä olenkin.

Ehkä sullakin suurin väsyminen johtuu ihan alkuraskaudesta? Mullakin tuntuu duunit erityisen tiukalta nyt. Kehoa kuunnellen olen sitä mieltä, että liike on lääke moneen, eikä raskauden takia kannata lakata rasittamasta kehoa. Se, mikä sitten on sopivasti, onkin oma lukunsa. Sen kysymyksen kanssa painin itsekin, varsinkin kun nyt jo tuntuu että alamaha on kireänä töissä. Mutta ei kai vielä 9+6 voi supistaa? Ja mitäs helvettiä mä sitten teen, jos en voi tehdä töitäni? Yksinyrittäjänä on hiukan eri tilanne kuin palkansaajalla...

@Alocasia tsempit odotteluun! Mullakin on ollut joitain päiviä jolloin olo ei ole ollut ihan niin etova ja uupunut, ja aina ne pahat ajatukset valtaa mielen. Ostin torista käytetyn dopplerin ja odottelen sen saapumista. Riskinä toki on, että sydänäänten kotimetsästys vain lisää stressiä, mutta punnitsin, että mahdolliset hyödyt on kuitenkin haittoja isommat

 

No hei taas. Tänään olisi Rv 9+4. Mielihaluja ollut, maha pömpöttää. Tänään kuitenkin sain kuulla et keskenmeno alkanut 3viikkoa sitten, alkio näytti 6+3 kokoiselta ja vuoto alkoi kun oli 6+6. Joudun nyt ylihuomenna lääkkeet ottamaan kun ei ole itsestään tullut pois tätä osasin odottaa ja hiukan käsitellyt asiaa mutta olihan se järkyttävää kun mä näin näytöltä semmosen pienen möykyn. Ensimmäinen keskenmenoni. Todelliset tunteet tulee varmasti ylihuomenna. Mutta jäin miettimään vaikka ovat yleisiä niin mikä yhteensattuma, että myös äitini sai aikoinaan keskenmenon jolloin oli kaksosraskaus. Tämä toinen joka siitä selvisi on myös 2v sitten saanut keskenmenon samalla viikolla kun minä ja itse sain nyt.

 

@januli Voi ei! Eipä se paljon lohduta vaikka olisi kuinka yleistä. Itsekin olen kokenut keskenmenon samoilla viikoilla. Jaksamista.

@ykslokki Olen lueskellut että näillä viikoilla ne alkuraskauden oireet pitäisikin jo helpottaa joten koitetaan nauttia hyvästä olosta. Itse jouduin kerran oksentamaan ja oikeastaan siitä päivästä asti on mennyt parempaan suuntaan.

 

Lämpimät osanotot Sarlei. Tuntuu että omat ajatukset on pelkästä raskaudesta aivan sekaisin. En voi edes kuvitella kuinka vaikeaa tuollaisen surun kohtaaminen on tässä tilanteessa. Ja tietysti muutenkin. Kovasti tsemppiä sinne.

Täällä odotellaan kovasti ensi tiistain nt-ultraa. Myös vähän huolettaa tuo oireiden helpottaminen. Toisaalta ei ne seinään loppuneet ja onhan se ihan kivaakin ettei koko ajan tee pahaa. Nännit on edelleen arat mutta rinnat ei enää arista kauttaaltaan. Vuodoista oli pari viikkoa sitten muutaman päivän tauko mutta nyt taas tulee kirkasta verta lähes päivittäin. Luulin että olisi jo loppunut joten tottakai se huolettaa myös.

Mulla on myös ensi ti 26. PV nt- ultra
Toivottavasti vuodot alkaa vähitellen helpottaa ja kaikki on hyvin

 

No hei taas. Tänään olisi Rv 9+4. Mielihaluja ollut, maha pömpöttää. Tänään kuitenkin sain kuulla et keskenmeno alkanut 3viikkoa sitten, alkio näytti 6+3 kokoiselta ja vuoto alkoi kun oli 6+6. Joudun nyt ylihuomenna lääkkeet ottamaan kun ei ole itsestään tullut pois tätä osasin odottaa ja hiukan käsitellyt asiaa mutta olihan se järkyttävää kun mä näin näytöltä semmosen pienen möykyn. Ensimmäinen keskenmenoni. Todelliset tunteet tulee varmasti ylihuomenna. Mutta jäin miettimään vaikka ovat yleisiä niin mikä yhteensattuma, että myös äitini sai aikoinaan keskenmenon jolloin oli kaksosraskaus. Tämä toinen joka siitä selvisi on myös 2v sitten saanut keskenmenon samalla viikolla kun minä ja itse sain nyt.

Paljon voimia januli

 

Tänään löytyi ekaa kertaa sydänäänet kotidopplerilla rv 9+6 Onko muut vielä saaneet/kuunnelleet dopplerilla sydänääniä?

7+6 kuulin eka kerran ja siitä asti kuullut. 9+ viikolla alkoi olla hankalampi löytää , tulkitsin että on tilaa enemmän liikkua piiloon ja nyt 11+ kuuluu vahvemmin kuin tähän asti , mutta samoin myös helposti pääsee vielä täysin uppeluksiin johonkin.
Löytyy välillä ihan häpyluun reunasta välillä 4 cm ylempää ja puolet vaihtuu.

Näppärä laite siihen että voi havaita kaikwn olevan hyvin mitä nyt doppelr voi kertoa ja kun vain hoksaa että tilan laajetessa ja liikkeiden tullessa kuvioon pientä voi joutua joskus etsimään totuttua kauemmin.

 

Täällä miettinyt nyt hetken n viikon että voinko tuntea jo todella liikkeitä.
Nyt 11+6 ja 10+ jotain lähtien olen tuntenut tietyissä asennoissa , alkuun istuen ikäänkuin möyrintää virtsarakon päällä ajoittain. Nyt tuntuu silloin tällöin sama selällään maaten . Yhtäkkinen möyräisy joka enimmäkseen tuntuu rakossa sellaisena että joku kääntelisi kylkeä sen päällä tai tuikkaisee vesiilmapalloon kevyesti. Tuntuvat selkeytyvän koko aika , kuten nytkin ihan selvästi maatessa tunsin että ei voi olla muuta kuin vauvan liikettä.

Parhaiten tuntuu rakko tyhjänä.

En muista ollenkaan koska olen aiemmista liikkeitä tuntenut . Kuopuksesta 7 v aikaa. Kolmanneksi nuorimmasta muistan , että 9+ viikosta aloin tuntea pikkukalan pyrstön lepatusta ja kuplia kyljellä maatessa, mutta muista ei yhtään mielikuvaa. Ei ainakaan tälläisestä tuntemuksesta.

Muoks* jäin eilen oikein kuulostelemaan tuntemuksia ja kyllä ne on pakosti pieniä potkuja / mönkimistä. Aika huimaa

 

Ostamani doppler tuli ja hyvän hakemisen jälkeen sain kuin sainkin sikiön sydänäänet kuuluviin Voi hyvä tavaton sentään mikä liikutuksen aalto meni lävitse. Uskomatonta, siellä se pompottaa ja kasvaa ja kehittyy. En malta odottaa huomiseen että kumppanikin pääsee kuuntelemaan

Täällä myös hypähdettiin kaksinumeroisille viikkoluvuille, tänään 10+1. Työhousut piti vaihtaa toisiin, erimallisiin, sellaisiin jotka olin laittanut syrjään liian isoina vyötäröltä Olen miettinyt että nt-ultran jälkeen annan itselleni luvan siirtyä äitiyshousuihin - nyt sentään ainakin Blåkläder myy ulkotöihin äitiysmallisia housuja! Aiemmissa raskauksissa on ollut tosi hankala löytää mitään ulkohousuja.

Kuuppa alkaa hajoilla tämän väsymyksen kanssa. Ihan väkipakolla raahaan itseäni päivien läpi ja tuntuu kuin katsoisin jonkun usvan läpi ympäröiviä tapahtumia. Mulla on tässä lisäkuormana työperäistä uupumusta ja unettomuutta, niin tahtoo oikeasti olla aika vaikea jaksaa. Sydänäänten kuuleminen antoi kuitenkin ihmeellisen virtapiikin tähän päivään

 

Moikka! On pitänyt kiirettä ja väsyttänyt sen verran, että on jäänyt tämän seurailu.

Lämmin osanotto @sarlei ja voimia
Voimia myös @januli

Meillä oli nt-ultra tiistaina 19.3. ja siellä näkyi kaikki hyvin Ei nyt olla menty sinne niptiin ja varhaisultraankin jäi menemättä niin nyt nähtiin pieni ekaa kertaa. Lääkäri oli ihana, kun antoi miehen ja esikoisenkin tulla huoneeseen mukaan katsomaan, kun esikoinen in vasta just yli vuoden niin viihtyi sylissä ultran ajan. Laskettu aika olikin vähän yllätys, kun se ei siirtynytkään neuvolan laskemasta ollenkaan ja mun mielestä se ei käy järkeen Mun kierto on yleensä aika pitkä ja ourasta näkee ovulaation eikä sitä seksiäkään niin usein ole ollut, joten itse laskin LA 10.10., mutta nyt se onkin papereissa jo 3.10. Tän vois päivittää sinne listaan, jos viitsit @viivaviivi Eihän sen sinänsä väliä mikä päivämäärä siellä paperissa lukee, mutta hetken ultran jälkeisen helpotuksen ja hyvän olon jälkeen aloin jo stressata että mitä jos lapsi kasvaa liikaa ikäänsä nähden tai muuta outoa Koitan nyt keskittyä oleen järkevä ja muistamaan, että kyllä se ourakin ihan hyvin voi olla väärässä ja kierto heitellä.

Mulla on pysynyt olo muuten oireettomana, mutta oon ollut selvästi tavallista väsyneempi. Jännittää miten jaksan, kun jään kohta hoitovapaalle esikoisen kanssa. Nyt on oltu miehen kanssa molemmat kotona niin on ollut leppoisaa ja oon ehtinyt levätä.

Liikuntaa pitäis harrastaa enemmän... Oon käynyt nyt kevyillä vaunulenkeillä ja kerran viikossa sellaisessa synnyttäneiden voimavalmennuksessa Olin samalla kurssilla syksyllä ja siellä oli niin ihanaa treenata pienessä porukassa fyssarin ohjauksessa, että ilmoittauduin kevääksikin. Sitten kun plussasin niin ajattelin, että reeneihin vaan, kyllä niitä liikkeitä sit muokataan tarpeen mukaan. Tällä viikolla kerroin kurssin vetäjälle mun tilanteesta ja samaa hänkin sanoi, että jatketaan treenejä ja sovelletaan sit tarpeen mukaan Yritän saada nyt lisättyä kotiin jotain pientä jumppaa ja niitä vaunulenkkejä.

Olemme alkaneet miettiä milloin kertoa raskaudesta perheille enkä osaa päättää. Aprillipäivä olisi yksi hyvä ajankohta Toisaalta tekis mieli odottaa äitienpäivään mutta se on niiiin kaukana... Ainakin tuntuu siltä Mulla on kertynyt esikoisen vauvavuoden aikana kunnon vararengas vatsalle nii en erota, että mikä on läskiä, turvotusta tai vauveli. Ärsyttää ja toisaalta ainakaan kukaan ei heti ekana epäile vauvaa kun näytän vaan siltä että lihon Tällä hetkellä läheisistä ei tiedä kukaan muu kuin paras ystäväni. Hänelle lähti kuva viivoista heti kun ne ilmestyivät tikkuun

Veijarilaama ja yllättäen jo 12+0

 

NT-ULTRA taputeltuna olipa ihana nähdä pikkuista. Pää perä mittä oli 6,6 cm ja niskaturvotus 1,1

Vilkas Vaavi oli siellä ja seisoi yhdellä suoristetulla kädellä siellä ja milloin mitenkin . Otti ultraa sisä kautta ja mahan päältä kun oli haastavaa liikkumisen takia saada mittoja.

Istukka oli aivan kohdun pohjassa eli siellä ylhäällä , ei vielä tiedä tuleeko olemaan taka vai etuseinä istukka vai jääkö tuohon. Ei ole aiemmin noin ollutkaan.

eilen kuulin muuten dopplerilla vauvan hikan eka kertaa
@Alocasia miten sulla meni ultra?

 

NT-ULTRA taputeltuna olipa ihana nähdä pikkuista. Pää perä mittä oli 6,6 cm ja niskaturvotus 1,1

Vilkas Vaavi oli siellä ja seisoi yhdellä suoristetulla kädellä siellä ja milloin mitenkin . Otti ultraa sisä kautta ja mahan päältä kun oli haastavaa liikkumisen takia saada mittoja.

Istukka oli aivan kohdun pohjassa eli siellä ylhäällä , ei vielä tiedä tuleeko olemaan taka vai etuseinä istukka vai jääkö tuohon. Ei ole aiemmin noin ollutkaan.

eilen kuulin muuten dopplerilla vauvan hikan eka kertaa
@Alocasia miten sulla meni ultra?

Ihanaa! Meillä oli myös kaikki hyvin. Vauva liikkui vilkkaasti ja niskaturvotus oli 1,2. Kävin antamassa samalla myös nipt-verikokeet ja nyt jännäillään tuloksia. Lääkäri sanoi että tuskin mitään poikkeavaa on koska turvotus oli niin pieni. Enemmän jännittää kun saadaan tietää vauvan sukupuoli. Meillä on molemmilla vain tyttöjä niin olisi ihana saada poika mutta tyttö on toki ihan yhtä rakastettu.

Kävin viimeviikolla sokerirasituksessa ja raskausdiabetes todettiin. Ärsyttää vaan kun on tullut syötyä niin huonosti että aiheutin tämän. Nyt on kyllä mieletön motivaatio laittaa ruokavalio kuntoon.

 

Täällä kanssa nt-ultra takana. Laskettu aika aikaistui 1 päivällä, eli 7.10 laskettu aika. Niskaturvotusta oli 1.1ml.

Miten muuten meillä lokakuisilla joilla äitiysloma alkaa syyskuussa... mihin asti kestää jos isä luovuttaa ne kaikki 160 päivää äidille? Eli äiti pitää kaikki vanhempainvapaat. En oo väsymyksen takia jaksanut paneutua tuohon, vaikka kelan sivuilla sieltä tieto löytyisikin.
Mun aiemmat äitiyslomat mennyt aina sen vanhan systeemin mukaan...

 

Täällä kanssa nt-ultra takana. Laskettu aika aikaistui 1 päivällä, eli 7.10 laskettu aika. Niskaturvotusta oli 1.1ml.

Miten muuten meillä lokakuisilla joilla äitiysloma alkaa syyskuussa... mihin asti kestää jos isä luovuttaa ne kaikki 160 päivää äidille? Eli äiti pitää kaikki vanhempainvapaat. En oo väsymyksen takia jaksanut paneutua tuohon, vaikka kelan sivuilla sieltä tieto löytyisikin.


Mun aiemmat äitiyslomat mennyt aina sen vanhan systeemin mukaan...

Merkkaanko tuon mukaan listaan lasketun? Näin me vaan pompsahdetaan peräkanaa toiselle kolmannekselle

 

Merkkaanko tuon mukaan listaan lasketun? Näin me vaan pompsahdetaan peräkanaa toiselle kolmannekselle

Ei isä voi luovuttaa kaikkia 160 päivää, vaan 63 päivää. Hän itse pitää loput ja näistä 18 päivää voi pitää yhtäaikaa äidin kanssa. Kelan sivulla helppo laskuri, jonka avulla saat laskettua vanhempainvapaan keston.

 

Hei vaan. Kiva kuulla hyviä nt-ultra uutisia Täällä lokakuun häntäpää päässyt myös vk10, mutta tuohon nt-u pitää vielä kaksi viikkoa odotella. Huono olo onneksi tässä helpottanut jo paljon sekä jaksaa juttuja jo paremmin. Vkolla 8 valittelinkin enemmän, mutta siinä iski heti postauksen jälkeen lenssu päälle mikä ei varmastikaan auttanut jaksamiseen.

Muutaman viime päivän aikana on alkanut tuntumaan vihlaisuja kohdun alueella kun on venytellyt, yskinyt tjsp sekä tuntuu myös että häpyluun alue on herkillä. Onko muilla ollut vastaavia?
Ensimmäisessä raskaudessa vastaavilla viikoilla alkoi olemaan samanlaista juilimista kun yritti juosta ja se juoksentelu loppui sitten siihen.

 

Hei vaan. Kiva kuulla hyviä nt-ultra uutisia Täällä lokakuun häntäpää päässyt myös vk10, mutta tuohon nt-u pitää vielä kaksi viikkoa odotella. Huono olo onneksi tässä helpottanut jo paljon sekä jaksaa juttuja jo paremmin. Vkolla 8 valittelinkin enemmän, mutta siinä iski heti postauksen jälkeen lenssu päälle mikä ei varmastikaan auttanut jaksamiseen.

Muutaman viime päivän aikana on alkanut tuntumaan vihlaisuja kohdun alueella kun on venytellyt, yskinyt tjsp sekä tuntuu myös että häpyluun alue on herkillä. Onko muilla ollut vastaavia?
Ensimmäisessä raskaudessa vastaavilla viikoilla alkoi olemaan samanlaista juilimista kun yritti juosta ja se juoksentelu loppui sitten siihen.

Kyllä mulla ventyskipuja on aina noustessa ja isoissa/nopeissa liikkeissä alkaen 8-9vko ja nyt 12-13 ....no parin päivän päästä 14 täynnä.

Häpyluu myös välillä tuntuu että alkaa jomotella.