Huhtikuiset 2023

Mulla on etä mahdollisuus kerta viikkoon, joten harmillisesti ei kauheesti jeesi.
Itellä aivan infernaalista tää väsymys myös, tosin mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja arvot oli päin prinkkalaa raskauden myötä joka lisää väsymystä. Odotellaan että, lääkityksen nosto auttaa.
Koitan itsekin sinnitellä sinne ultran jälkeen ja kertoa sitten miksi oon näin kujalla. Voihan tosin ollakkin että oireet on siihen mennessä helpottanut ja jaksaa pidemmälle.

Saanko udella sulta tarkemmin kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Onko sulla ollut kauan vajaatoiminta? Millaiset sun arvot on nyt ollut?

Mä oon oireillut mahdollista vajaatoimintaa teini-ikäisestä lähtien. Arvot oli siellä rajoilla, joten lääkitystä ei koskaan aloitettu. Viime raskaudessa todettiin sitten vajaatoiminta ja aloitettiin lääkitys. Lääkitys purettiin synnytyksen jälkeen ja ei siinä kauaa kestänyt, kun arvot lähti huitelemaan miten sattuu. Sain lääkityksen takaisin noin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen. Lisänä siinä sitten vielä raudanpuute ilman anemiaa. Tätä ei lääkärit ole oikein halunneet hoitaa, mutta oon nyt onneksi noita ferritiinejä saanut mitattua tasaisin väliajoin. Nostin kilpparilääkitystä plussattuani ja odottelen mielenkiinnolla, mitä labrat näyttää, kunhan sinne pääsen syyskuussa. Samalla onneksi kontrolloidaan ferritiini crp:n kanssa, eli sitten näkee rautavarastojenkin todellisen tilanteen.

 

Mites porukka on pärjäillyt töissä huonon olon ja väsymyksen kanssa? Ootteko minkälaisissa hommissa ja millon ajattelitte töissä kertoa (2kk äitiyslomaahan ennen viimeistään pitää)?

Itellä ihan kauhea väsymys tullut tällä viikolla ja sellanen krapulainen olo. Lisää vettä myllyyn lisää että alotin uudet työt samalla viikolla, kun huomasin olevani raskaana (toki oltiin yritetty jo se 4kk mutta eipä ajateltu että kaikki tulisi tähän samaan rysään). Tässä nyt pari viikkoa ahdistanut että miten jaksan koeajan näyttää että olen hyvä kyseiseen hommaan, etten saa potkuja koeajalla ja jää tyhjän päälle äippälomalla. Lähinnä mietin miten jaksan tätä uuden opettelua ja olla skarppina koko koeajan, näyttää että osaan hommat ja olen sosiaalinen työyhteisössä. Tämä nyt ollut hormonihuuruissa ihan maailmanlopun ongelma että saatan päivänkin itkeä miten peloissani olen asiasta, vaikka pitäisi nyt osata rauhottua ja nauttia pitkään odotetusta unelmasta.

Mulla sama juttu että aloitin just kesällä uudessa työssä ja koeaikakin vielä 6kk ja nyt yllätysraskaus tupsahti elämään vauva on kyllä kovasti toivottu ja odotan jo äitiyslomaa vaikka tavallaan nolottaa kertoa jääväni pois heti ja tiedän että mun tilalle on vaikea ykskaks saada ketään. Oon myös projektiluontoisessa työssä eikä tällaiseen projektiin valitettavasti ole ihan heti tulevaisuudessa mahdollista, mutta kyllä vauva on sen arvoinen ehdottomasti

Tein vain aamulla uuden testin ja nyt näkyi enää vain todella haalea haamuviiva vuotokin jatkuu kolmatta viikkoa. Ens viikkoon pitää vielä jännittää löytyykö ketään kohdusta.
Mutta jos löytyy, sitten mielelläni liittyisin fb-ryhmään mukaan!

 

Saanko udella sulta tarkemmin kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Onko sulla ollut kauan vajaatoiminta? Millaiset sun arvot on nyt ollut?

Mä oon oireillut mahdollista vajaatoimintaa teini-ikäisestä lähtien. Arvot oli siellä rajoilla, joten lääkitystä ei koskaan aloitettu. Viime raskaudessa todettiin sitten vajaatoiminta ja aloitettiin lääkitys. Lääkitys purettiin synnytyksen jälkeen ja ei siinä kauaa kestänyt, kun arvot lähti huitelemaan miten sattuu. Sain lääkityksen takaisin noin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen. Lisänä siinä sitten vielä raudanpuute ilman anemiaa. Tätä ei lääkärit ole oikein halunneet hoitaa, mutta oon nyt onneksi noita ferritiinejä saanut mitattua tasaisin väliajoin. Nostin kilpparilääkitystä plussattuani ja odottelen mielenkiinnolla, mitä labrat näyttää, kunhan sinne pääsen syyskuussa. Samalla onneksi kontrolloidaan ferritiini crp:n kanssa, eli sitten näkee rautavarastojenkin todellisen tilanteen.

Saa udella!
Mulla todettii vajaatoiminta 2015, olin tuolloin 24. Oireet alkoi järkyttävä väsymyksenä työharjottelussa, josta menin sitten opiskelijaterveydenhuoltoon asiaa selvittämään. Ihan kovin yllätyksenä tuo ei tullut, kun kulkee suvussa. Arvot saatiin nopeasti tasattua ja vuosien mittaan on pari kertaa lääkitystä nostettu. Ollut ns helppi ylläpitää, kun aina ollut urheilullinen ja terveelliset elämäntavat.
mulla oli ennen raskautta tsh 2 ja t4v 14.8 Nyt tsh 3.0 ja t4v 16.4. Alle 2,5 tuon tshb tosiaan pitäisi olla.
Mut laitettiin tosiaan suoraa labroihin kun neuvolaan soitin ja huomenna lääkäri soittaa, että miten edetään lääkityksen noston kanssa.
Noi ferritiinitkin liittyy aika olennaisesti asiaan ja ne arvot on useasti naisilla vajaat. Asiaa ei ilmeisesti olla kauheasti tutkittu(?) ja lääkärit ei jotenkin halua vaivaa ruveta hoitamaan. Yksityisille pitäisi mennä asiantuntijalle, jos kunnon hoitoa haluaisi.

 

Saa udella!
Mulla todettii vajaatoiminta 2015, olin tuolloin 24. Oireet alkoi järkyttävä väsymyksenä työharjottelussa, josta menin sitten opiskelijaterveydenhuoltoon asiaa selvittämään. Ihan kovin yllätyksenä tuo ei tullut, kun kulkee suvussa. Arvot saatiin nopeasti tasattua ja vuosien mittaan on pari kertaa lääkitystä nostettu. Ollut ns helppi ylläpitää, kun aina ollut urheilullinen ja terveelliset elämäntavat.
mulla oli ennen raskautta tsh 2 ja t4v 14.8 Nyt tsh 3.0 ja t4v 16.4. Alle 2,5 tuon tshb tosiaan pitäisi olla.
Mut laitettiin tosiaan suoraa labroihin kun neuvolaan soitin ja huomenna lääkäri soittaa, että miten edetään lääkityksen noston kanssa.
Noi ferritiinitkin liittyy aika olennaisesti asiaan ja ne arvot on useasti naisilla vajaat. Asiaa ei ilmeisesti olla kauheasti tutkittu(?) ja lääkärit ei jotenkin halua vaivaa ruveta hoitamaan. Yksityisille pitäisi mennä asiantuntijalle, jos kunnon hoitoa haluaisi.

Mulla nyt arvot olleet viime mittauksessa heinäkuussa t4v 16,4 ja tsh 0,13. Lääkäri oli tuolloin sitä mieltä, että pitää laskea annostusta, vaikka olin oireinen ja tunnen oman oloni. Kieltäydyin laskusta. T3 oli mitattu kans ja sen perusteella ei todellakaan ole liikatoimintaa. Lääkäri huolissaan siitä, että voisin joskus tulevaisuudessa saada osteoporoosin. Totesin hänelle, että enemmän tahdon elää hyvinvoivana nyt ja kenties vielä toisen lapsenkin saada. Pidin pääni, joten annostusta ei laskettu. Saapa nähdä millainen taistelu raskausaikana nyt sit arvoista on ja suostuuko lääkäri nostamaan annostusta tarvittaessa myöhemmin. Neuvolasta ohjeistivat nyt raskauden alkuun tekemään annosnoston.

Matalan ferritiinin syytä ei ole koskaan tarkemmin tutkittu, mutta uskon itse syynä olevan edellisen synnytyksen, jossa menetin verta ihan kiitettävästi. Pyörryin tuolloin sairaalassa suihkuun… Ennen sitä oli muutama vuosi aiemmin tehty munasarjakasvaimen poistoleikkaus, jollon leikattiin kahdesti. Nämä leikkaukset lienee myös vaikuttanut taustalla. Rautaa olen tankannut lääkärin luvallakin ja arvot sekä olo ovat aina onneksi kohonneet. Viimeksi lopetin tankkauksen kesken, koska rauta aiheutti ikäviä vatsavaivoja. Nyt sitten tankkaus käynnissä toistamiseen pidempiaikaisesti ja toivon mukaan arvot sieltä päälle 47 nousseet. Viimeksi labroissa ferritiini oli 88, mutta tuolloin ei otettu tulehdusarvoa, joten täysin en uskalla tuohon arvoon luottaa. Mahdollinen nousu toki suhteessa raudan tankkauksen kestoon, mut ensi kuun labrat kertonee asiasta lisää.

Itse pitää paljon olla perillä asioista ja vaatia asioita, että saa oikeaa hoitoa. Aikamoista vääntämistä on kyllä välillä, koska vielä kertaakaan ei ole omalle kohdalle osunut täysin asioista perillä olevaa lääkäriä…

 

Mulla sama juttu että aloitin just kesällä uudessa työssä ja koeaikakin vielä 6kk ja nyt yllätysraskaus tupsahti elämään vauva on kyllä kovasti toivottu ja odotan jo äitiyslomaa vaikka tavallaan nolottaa kertoa jääväni pois heti ja tiedän että mun tilalle on vaikea ykskaks saada ketään. Oon myös projektiluontoisessa työssä eikä tällaiseen projektiin valitettavasti ole ihan heti tulevaisuudessa mahdollista, mutta kyllä vauva on sen arvoinen ehdottomasti

Tein vain aamulla uuden testin ja nyt näkyi enää vain todella haalea haamuviiva vuotokin jatkuu kolmatta viikkoa. Ens viikkoon pitää vielä jännittää löytyykö ketään kohdusta.
Mutta jos löytyy, sitten mielelläni liittyisin fb-ryhmään mukaan!

Okei, eli en ole ainoa. Mikä fiilis sulla on asiasta ollu. Mitä ajattelet että töissä sanovat ja onko isokin firma. Itelläkin aika projektityöskentelyä niin aika samassa veneessä ollaan.

Minkälaista vuotoa sulla on tullut kun sitä on monen tyyppistä.

 

Heippa kaikille!
Olen alkuvuodesta seuraillut haaveena ryhmää ja nyt tärpin käytyä tätä ja vihdoin uskaltauduin kirjoittelemaan itsekin. Olen kokenut nämä ryhmät ihanaksi vertaistueksi ja mukavaa päästä jakamaan ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.
Mulla nyt rv 8+, varhaisultrassa kävin reilu viikko sitten ja siellä kaikki hyvin. Edelleen kyllä jännittää, sillä sain keskenmenon tammikuussa. Siinä kyllä vuoto alkoi jo rv7 ja tunne siitä että en ole raskaana jo aiemmin, joten sen suhteen nyt toiveikkaampi olo, että nyt kaikki menisi hyvin, sillä tunne ja myös oireet puhuvat sen puolesta. Minulla myös reilun vuoden vanha esikoinen, jonka kanssa olen hoitovapaalla. Täytyy sanoa, että on aika paljon helpompaa tämä kuin että olisi töissä, kun saa kuitenkin tarvittaessa otettua lapsen päiväuniaikaan itsekin unta. Tsemppiä siis kaikille työssäkäyville! Ja muillekin näihin alun viikkoihin, tuntuu, että aika matelee!
Facebook-ryhmä myös kiinnostaa, esikoisen kanssa raskausaikana olin vaan suuremmassa ryhmässä ja sielläkin vasta puolivälin jälkeen, nyt tuntuu, että olisi ihana jakaa juttuja jo aiemmin ja pienemmässä ryhmässä toki helpompaa.
Aurinkoa päiväänne!
Maaris

 

Multa on mennyt ilmoitukset ohi. Pari viikkoa vierähti ihan hirveässä pahassa olossa ja väsymyksessä. Ei juuri sohvalta voinut nousta. Valmiin ruuan tuijottelu sai aikaan oksennuksen. Nyt mennyt pari päivää, että toimintakyky on palannut ja enää jäljellä etova olo, väsymyskin on vähän väljennyt ja olen jaksanut jopa harrastaa. Rintojen arkuuskin vähentynyt huomattavasti.

Tässä tietysti alkaa heti pelätä pahinta, että onko raskausoireiden äkillinen vähentyminen merkki keskenmenosta. Viikkoja varhaisultran perusteella 9+2. Seuraava nt-ultra vasta kolmen viikon päästä. Piinaavaa odotella ja pelätä pahinta. Tämä on kyllä esikoinen, joten voiko tälläinen oireiden vaihtelu olla normaalia? ‍

minulla on myös kilpirauhasen vaajaatoiminta ja joskus gynekologi totesi, että raskautuminen voi olla haastavaa, monirakkulaisten munasarjojen takia, se varmaan osittain tuo pelkoja raskauden päättymisestä, kun on aina ajatellut ettei äitiys ole itsestään selvää. Tosin raskautuminen ei ollut haastavaa.
Kiinnostunut olen faceryhmästä, mutta haluaisin odottaa nt-ultraan.
Tsemppiä kaikille odottajille!

 

Mun odotus päättykin aika ikävästi.. tänään ois pitäny olla varhaisultra, mutta perjantaina alkoi niin järkyttävät kivut ja vatsa turpos palloks että eilen oli lopulta pakko lähteä sairaalaan. Raskaus oli kohdun ulkopuolella mumajohtimessa. Koko munajohdin oli revennyt ja täyttänyt vatsaontelon kokonaan verellä. Hengen lähtö oli lähellä mutta leikkaus meni hyvin ja koko vasen munasarja jouduttiin poistamaan.
Huomenna pääsen todennäköisesti jo kotiin jos verikokeiden tulosten arvot on viitearvojen sisäpuolella. Tällä hetkellä hemoglobiini vielä alle 80 ja muutkin arvot viitearvojen ulkopuolella. Hcg edelleen yli 7000
Uutta raskautta on onneksi mahdollisuus alkaa yrittää heti.
Ihanaa odotusta teille kaikille muille ja ottakaa vatsakivut yms vakavasti ettei käy niinkuin mulle kävi.

Voi ei, olen niin pahoillani Onneksi kuitenkin sait apua ja selvisit. Paljon tsemppiä toipumiseen ja toivottavasti teillä onnistaisi pian paremmalla menestyksellä

 

Mulla oli muutaman viime päivän niin huono olo, että olen tehnyt koko viikon etätöitä. Katsotaan jos voisin jatkossakin tehdä vähän enemmän etänä, meillä on vaan aika tiukat säännöt siihen ja kun en vielä haluaisi kaikille töissä tästä kertoakaan. Esimiehelle tosin kerroin ja se meni ihan hyvin.

Oireiden vaihtelevuudesta, niin uskoisin että se on ihan normaalia. Sain tietyllä tapaa mielenrauhaa kun samana päivänä kun kävin varhaisultrassa oli tosi hyvä olo, lähes normaali, ei juuri ollenkaan etovaa oloa tms. Siitä huolimatta masussa oli kaikki hyvin ja sydän löi jne. Siitä tuli sellainen olo, että oireet tai oireettomuus ei todennäköisesti kerro mitään. Ultran jälkeen tosiaan oli pari päivää tosi huono olo, enkä oikein saanut syötyä tai juotua. Nyt taas eilen söin lähes kaikki ateriat hyvällä ruokahalulla, mikä tuntuu ihan uskomattomalta muutokselta aiempaan. Tietysti huoletkin nostaa päätään, mutta yritän ajatella, että stressaamisesta ei ainakaan ole mitään hyötyä, enkä voi asialle nyt mitään, joten yritän pysyä jossain määrin rauhallisena, vaikka olisikin oireettomia päiviä.

 

Multa on mennyt ilmoitukset ohi. Pari viikkoa vierähti ihan hirveässä pahassa olossa ja väsymyksessä. Ei juuri sohvalta voinut nousta. Valmiin ruuan tuijottelu sai aikaan oksennuksen. Nyt mennyt pari päivää, että toimintakyky on palannut ja enää jäljellä etova olo, väsymyskin on vähän väljennyt ja olen jaksanut jopa harrastaa. Rintojen arkuuskin vähentynyt huomattavasti.

Tässä tietysti alkaa heti pelätä pahinta, että onko raskausoireiden äkillinen vähentyminen merkki keskenmenosta. Viikkoja varhaisultran perusteella 9+2. Seuraava nt-ultra vasta kolmen viikon päästä. Piinaavaa odotella ja pelätä pahinta. Tämä on kyllä esikoinen, joten voiko tälläinen oireiden vaihtelu olla normaalia? ‍

minulla on myös kilpirauhasen vaajaatoiminta ja joskus gynekologi totesi, että raskautuminen voi olla haastavaa, monirakkulaisten munasarjojen takia, se varmaan osittain tuo pelkoja raskauden päättymisestä, kun on aina ajatellut ettei äitiys ole itsestään selvää. Tosin raskautuminen ei ollut haastavaa.
Kiinnostunut olen faceryhmästä, mutta haluaisin odottaa nt-ultraan.
Tsemppiä kaikille odottajille!

Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin seurannut keskustelua alusta asti. Tänään rv 9+3 ja ensimmäinen neuvolakäynti takana. Varhaisultrassa 7+5 kaikki oli hyvin ja syke näkyi selkeänä. Nyt edelliseen viiteen päivään mulla ei kuitenkaan oo ollu käytännössä enää mitään oireita. Ei toki vuotojakaan. Olin jo ihan varma, että kyseessä on keskenmeno, mutta tänään neuvolassa terkkari suostui kuuntelemaan sydänääniä dopplerilla ja sieltähän se syke löytyi. 🥲 Ilmeisesti siis oireettomuus voi olla ihan normaaliakin ja terkkarikin sanoi, että kun viikkoja on kasassa jo tämän verran niin voi olla, että pahimmat olot ovat takanapäin.

 

Just näin, yllä oleville parille, että en murehtisi oireiden isoakin vähenemistä! Itellä vaikuttais kans tänään olevan eka pv ettei tarvii "varoa" tai "väistellä" pahoinvointia, vaan oon reippaasti istunut tietokoneella hommissa koko tähänastisen päivän yritän kans vaan positiivisesti ottaa tän vaik eihän pelkoajatuksiltakaan voi välttyä..

 

Samaa mieltä, oireiden vaihtelu tai loppuminenkin voi olla täysin normaalia. Mutta ymmärrän sen pelon, mulla kans vaihtelee ja heti ajatukset siinä, että onko kaikki hyvin. Mietin jo, että käviskö vielä kerran ultrassa ennen nt-ultraa, mulla neuvolaa ei vielä ole ollut niin en ole päässyt ultraakaan vielä varailemaan, niin en tiedä kuinka pitkälle se aika sitten menee. Mutta toisaalta, ehkä täytyy vaan yrittää luottaa ja maltan mieleni.

 

Okei, eli en ole ainoa. Mikä fiilis sulla on asiasta ollu. Mitä ajattelet että töissä sanovat ja onko isokin firma. Itelläkin aika projektityöskentelyä niin aika samassa veneessä ollaan.

Minkälaista vuotoa sulla on tullut kun sitä on monen tyyppistä.

En ole oikein uskaltanut vielä iloita asiasta tai edes miettiä sitä, koska olisin halunnut vielä (monta) lasta ja miehelle riittäisi jo. Olen siis asian kanssa kipuillut jo pidemmän aikaa. Mutta firma on iso ja kansainvälinen, en usko että sen suhteen on kuitenkaan mitään ongelmia. Ja olisi ihana jäädä äitiyslomalle, vauva-aika on aivan parasta

Mutta se vuoto... on ollut tähän asti ihan kirkkaanpunaista, välillä huomannut vain pyyhkiessä mutta välillä taas wc:ssä kädessä koko pytty värjääntynyt punaiseksi. Eli vuodon määrä on vaihdellut todella paljon. Nyt näytti jo viikonloppuna että loppui, mutta eilen alkoi uudestaan ja nyt ruskeana soitin työterveyteen niin pääsen onneksi jo huomenna ultraan. Työterveydessä epäili keskenmenoksi ja sain ultran sillä verukkeella että tarkistetaan jos kohtuun jäänyt jorain ja joutuu kaavintaan tmv. Jännittää aivan hemmetisti, en tiedä uskallanko edes toivoa enää että sieltä elämää löytyisi vaikka raskausoireita kyllä on.

 

Moikka!

Oon seuraillut keskusteluja mutta en viitsinyt vielä liittyä ennen alkuviikon vu:ta. Siellä oli kaikki hyvin ja viikkoja on nyt 7+0.

Toka lapsi tulossa, yksi keskenmeno kesällä. En halunnut uskoa tätä todeksi keskenmenon jälkeen mut nyt ihan jäätävä etovuus + pahoinvointi on vallannut mun arjen joten on turvallisempi olo raskauden etenemisen suhteen vaikka nyt on järjettömän tukala olo joka päivä.

On nälkä, mut melkein mikään ruoka ei maistu. Kaikki ällöttää, pahimmin maitotuotteet ja pasta jostain syystä. Tosin Valion profeel proteiinijuoma menee hyvin alas kuitenkin. Esikoisen kanssa oireet hellitti vasta rv 14 joten saisi nyt hellittää vähän aikaisemmin.

Tsemppiä kaikille!

 

Tervetuloa joukkoon uusille!

Kylläpä sitä voikin kaikelle itkeä. Tätä oli viime raskaudessakin ja nyt näemmä jälleen. Katsoin tänään leffaa, jossa päähenkilö synnytti ja sekös sai hanat auki. Eilinen Ensi treffit alttarilla oli myös itkettävä kokemus.

 

Tervetuloa joukkoon uusille!

Kylläpä sitä voikin kaikelle itkeä. Tätä oli viime raskaudessakin ja nyt näemmä jälleen. Katsoin tänään leffaa, jossa päähenkilö synnytti ja sekös sai hanat auki. Eilinen Ensi treffit alttarilla oli myös itkettävä kokemus.

Haha, mulla sama kokemus eilisistä Ensi treffeistä, ois oikein tehnyt mieli vollottaa kun meni niin tunteisiin.
Oon muutenkin herkkis, mutta kyllä nää hormonit tekee lisänsä.

 

Hei kaikki ja onnittelut ihanista uutisista uusille ja hyvistä ultrakuulumisista muille! @Pirate91 sinulle vielä suurimmat pahoitteluni. Toivottavasti sulla on tukiverkosto, johon nojata tämän menetyksen kohdalla.

Tuohon aiemmin käytyyn vu-keskusteluun haluan vielä sanoa, että ennen lapsettomuusdiagnoosia mulla oli sellainen "ei ultra ole takuu muusta kuin siitä, että just sillä minuutilla joku on elossa eikä siitä kannata maksaa" asenne. Sitten laitettiin useampi tonni rahaa palamaan ennen kuin saatiin esikoinen, ja siinä vaiheessa olisin ollut valmis seisomaan päälläni koko raskauden, jos olisin voinut saada sillä takuun siitä, että kohdussa on kaikki hyvin. Mulla on sama asenne tähän raskauteen. Edes se minuutin tieto siitä, että kaikki on kunnossa, lohduttaisi mua.

Mulla ei ole ollut tässä eikä edeltävässä raskaudessa minkäänlaisia oireita (lukuun ottamatta sitä veristä limaa). Aion nojata siihen, että ekalla kerralla kaikki oli hyvin oireettomuudesta huolimatta, joten kaipa se nytkin on. Esikoisen raskaus oli mulle kyllä muutenkin tosi helppo.

 

Tervetuloa joukkoon uusille!

Kylläpä sitä voikin kaikelle itkeä. Tätä oli viime raskaudessakin ja nyt näemmä jälleen. Katsoin tänään leffaa, jossa päähenkilö synnytti ja sekös sai hanat auki. Eilinen Ensi treffit alttarilla oli myös itkettävä kokemus.

Itken varmaan onnesta sit kun pystyn taas syömään normaalisti t. Meinasin oksentaa aamupalan ulos tänään. Helvetti.

 

Ihanan lohduttavia kommentteja! Ajattelen nyt, että tämä oireettomuus on normaalia, niin kauan kun ei tule vuotoja tms.

 

Mulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka huomattiin esikoisen raskausaikana 2015. Lääkitystä lisättiin nyt sokkona vähän, parin viikon päästä käyn verikokeissa niin katotaan arvot..

Mulla ei oo mitään oireita. Edellisissä raskauksissa on ollut jatkuva väsy ja paha olo, oksennuskin tullut ekassa useemmin, tokassa raskaudessa harvemmin, mut nyt on tosi outoa kun kohta jo 7. viikko pyörähtää käyntiin eikö oo mitään oireita.

Edelleen flunssa vaivaa ja oon aivan väsy, pokki ja tukkoinen. Saattaahan osa tästä väsymyksestä olla raskausväsyä.. En tiä mut vähän ihmetyttää onko tässä raskaana ollenkaan

 

Oon ollut hiljaa tässä ketjussa kun jotenkin ollut jo jonkin aikaa tunne ettei kaikki ole ok ja nyt sitten varmistui ettei tule huhtikuista meille, varhaisultrassa tänään kohtu tyhjä ja toisessa munanjohtimessa oli jotain epämääräistä eli kohdunulkoista epäillään Huomenna meen vielä gynelle niin tutkitaan tarkemmin ja mietitään miten tästä jatketaan.

Tsemppiä kaikille odotukseen, toivottavasti muut saatte terveen vauvan keväällä syliin

 

Hei! Täällä uusi kirjoittelija. Kiva lukea muiden kokemuksista ja ajatuksista. En varmaan olisi tänne vielä ees alkanut kirjoittaan mutta mä oon tosi hankalassa tilanteessa. Kävin tällä viikolla varhaisultrassa ja siellä oli kaikki hyvin kunnes kätilö löysi toisenkin sikiön ja sykkeen. Meidän elämäntilanne ei salli mitenkään kahta lasta. Mies vähän vastusteli tätä "vielä yhtä" mutta nyt kun niitä olisi kaksi tulossa niin hän ei halua niitä. Itellä fiilikset vaihtelee 50/50. Eikä tämä tietty oo sellainen asia et se täällä selviäis. Jotenkin pakko vaan saada purkaa ajatuksia koska en tiedä kenelle puhuisin. Tsemppiä kaikille oli siellä tilanne mikä tahansa

 

Mulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka huomattiin esikoisen raskausaikana 2015. Lääkitystä lisättiin nyt sokkona vähän, parin viikon päästä käyn verikokeissa niin katotaan arvot..

Mulla ei oo mitään oireita. Edellisissä raskauksissa on ollut jatkuva väsy ja paha olo, oksennuskin tullut ekassa useemmin, tokassa raskaudessa harvemmin, mut nyt on tosi outoa kun kohta jo 7. viikko pyörähtää käyntiin eikö oo mitään oireita.

Edelleen flunssa vaivaa ja oon aivan väsy, pokki ja tukkoinen. Saattaahan osa tästä väsymyksestä olla raskausväsyä.. En tiä mut vähän ihmetyttää onko tässä raskaana ollenkaan

Moi!

Mulla alkoi juuri flunssan jälkeen "kunnon" oireet, eli rv 6+3 tai jotain. Eli voi hyvin tulla sit flunssan jälkeen. Toivon mukaan sulle ainakin kohta tulee mielirauha oletko miettinyt varhaisultraa?

Tsemppiä

 

Oon ollut hiljaa tässä ketjussa kun jotenkin ollut jo jonkin aikaa tunne ettei kaikki ole ok ja nyt sitten varmistui ettei tule huhtikuista meille, varhaisultrassa tänään kohtu tyhjä ja toisessa munanjohtimessa oli jotain epämääräistä eli kohdunulkoista epäillään Huomenna meen vielä gynelle niin tutkitaan tarkemmin ja mietitään miten tästä jatketaan.

Tsemppiä kaikille odotukseen, toivottavasti muut saatte terveen vauvan keväällä syliin

Tosi ikävä kuulla voimia haluaisin keksiä jotain muuta fiksua sanottavaa mutta hiljaiseksi tällainen vetää, varsinkin kun ehkä oot tässä viestiketjussa jo toinen kelle tämä tapahtuu

 

Oon ollut hiljaa tässä ketjussa kun jotenkin ollut jo jonkin aikaa tunne ettei kaikki ole ok ja nyt sitten varmistui ettei tule huhtikuista meille, varhaisultrassa tänään kohtu tyhjä ja toisessa munanjohtimessa oli jotain epämääräistä eli kohdunulkoista epäillään Huomenna meen vielä gynelle niin tutkitaan tarkemmin ja mietitään miten tästä jatketaan.

Tsemppiä kaikille odotukseen, toivottavasti muut saatte terveen vauvan keväällä syliin

Voi miten ikävä kuulla Paljon tsemppiä ja voimia!