Jatkettaisko juttelua

Tämä on totta, mutta ei koko totuus. Myös maidon "väkivaltainen" jäähdytys on osasyyllinen.
Maito on elävä tuote, sisältää mm paljon bakteerita. Nopealla jäähdytyksellä "tapetaan" se maidon luonnollinen, eli happanemista aiheuttava pöpökanta. Jäljelle jää valkuaista hajottavat, kylmemmissä olosuhteissa elävät pöpöt. Siksi tällainen maito ei happane kovinkaan helposti, pilaantuminen on valkuaisen hajoamista eli mätänemistä.
Jotta saadaan hapanmaitotuotteita, siis hallittuja sellaisia, pitää maitoon lisätä uudelleen ne hapattajat. Sitten se on taaas kelvollista juotavaa sellaisillekin, joille maitosokeri on myrkkyä.

Eli piimähän on hapatettua, eli ts voin sanoa, ettei vatsa kestä nopeasti jäähdytettyä maitoa. Mielenkiintoista. Sori, saatan tehdä lakialoitteen, jossa jokaisen maitotilallisen tulee ilmoittaa, miten maito on jäähdytetty vai tehdäänkö se vasta meijereillä?

 

Mä en tajua, miksi eläimiä voitaisi, ammattitaitoisen teurastajan toimesta, teurastaa kotitilalla ja siitä suoraan kylmä-autolla LÄHIMMÄLLE lihanjalostamolle tai myyntiin.


Siinähän se suurin epäkohta aina tulee. Elämä on hyvä ja loppu persiistä.

Kiitä siitä kaikkia niitä, jotka vastaavat hygieniamääräyksistä.
Meillä oli täällä kuusi- ja setsemänkymmenluvuilla kunnaneläinlääkärinä nurmen erkki. hän oli sellainen kansan mies, tiukka, kun piti olla tiukka, mutta osasi katsoa asioita realistisestin.
Kerran hän, joskus kuusikymmenluvun alkupuolella kävi leningradissa tutustumassa sikäläisiin terveydenhoito-oloihin. Mukanaan hänellä oli kunnan terveystarkastaja, joka oli maankuulu tiukkapipoisuudestaan ja yksisilmäisyydestään. Erkki kertoi, että siellä lihakaupan löysi hajun mukaan lähes puolen kilometrin etäisyydeltä. Ja ihmiset näyttivät ja vaikuttivast muutenkin aivan terveiltä ja hyvinvoivilta. hän kertoi huomauttaneensa silloin tälle matkakverilleen että eiköhän me pidetä siellä kotona hiukan turhan tiukkaa kuria.
Siis kysymys ei suinkaan ole välttämättömyydestä vaan varmuuden maksimoimisesta.

 

Eli piimähän on hapatettua, eli ts voin sanoa, ettei vatsa kestä nopeasti jäähdytettyä maitoa. Mielenkiintoista. Sori, saatan tehdä lakialoitteen, jossa jokaisen maitotilallisen tulee ilmoittaa, miten maito on jäähdytetty vai tehdäänkö se vasta meijereillä?

Eipä ole tuottajalla siihen asiaan mitään sanomista. Ainakin Valiolla on sääntö, että jos maidon lämpötila on yli +6 astetta, maitoa ei oteta vastaan.
Lisäksi joka toinen viikko otetaan näyte, josta selvitetään kaikenlaista. Mutta yksi oleellinen selvitettävä on bakteeriluku. Se kertoo mm senkin, miten nopeasti maito on jäähtynyt.

 

Eli piimähän on hapatettua, eli ts voin sanoa, ettei vatsa kestä nopeasti jäähdytettyä maitoa. Mielenkiintoista. Sori, saatan tehdä lakialoitteen, jossa jokaisen maitotilallisen tulee ilmoittaa, miten maito on jäähdytetty vai tehdäänkö se vasta meijereillä?

Jos asia tarpeeksi kiinnostaa, voisit joskus käväistä jollakin maitotilalla ja pyytää saada juuri lypsettyä, siis jäähdyttämätöntä maitoa. Jos sekään ei sovi sisuksillesi, ei vika ole ainakaan maidon käsittelyssä. Mutta tuollainen maito pitääc juoda sitten nopeasti tai antaa sitten vain hapantua, lisäämällä siihen tilkan piimää todennäköisesti saisit siitä hyvää viiliä.

 

Ehtootapäivää kaikille!
Sitä tuli sitten vähän reilummin tuota lunta tänään. Päivä meni lumitöissä, ensin putsattiin appiukon piha ja sitten oma ja louksi tyhjennettiin vielä kasvihuoneitten katot.
Tuo appiukon pihan siivous oli kyllä hiukan hasardi homma, sillä hän sattuu olemaan sen sortin kansalainen, jota ei tarvitse eikä saa auttaa. Teke hänelle, itsensä milestä, millaisen palveluksen hyvänsä, se on joko väärin tehty, täysin turha tai suorastaan vahingollinen.
Tässä pari vuotta sitten hän oli jonkin pumppuvian tähden jokusen päivää sairaalassa ja ajattelimme, että hänen olisi helponpi tultuaan hakea liiteristä valmiiksi pätkittyjä polttopuita. Katkoin siis melkoisen kasan valmiiksi.
Ja miten kävi?
Joo, pari päivää kotiutumisensa jälkeen hän tuli meille valittamaan kipeää selkäänsä. Oli kuulemma ollut niiin raskasta pinota pätkimäni puut, että sai niiden takaa niitä pitempiä. Se, että hän sitten hinkkasi pokasahalla niitä pitkiä lyhemmiksi, ei kai ollut vaikuttanut asiaan mitenkään.
Että nyt sitten vain odotellaan kuuluvaksi, että miten väärin se piha tulikaan siivottua.
Alkuviikko meni metsässä raivaussahan kahvoissa, ei siitä sen suurempaa kerrottavaa. Nojaa, olihan se tosi epätasaista maastoa ja tuo puolenkymmentä senttiä, mitä siellä oli lunta, peitti epätasaisuudet kyllä melko tehokkaasti. Ei kuitenkaan pahempia pyllähdyksiä tullut. Nyt siellä on jo liikaa lunta siihen hommaan, mutta ehkä viikonlopun vesisateet pudottavat hankea sen verran, että pääsen jatkamaan.
Siinä oli hyvää aikaa sulatella myös tuota alkuviikosta lukemaani keskitysleirijuttua. Ei tämä suinkaan ollut ensi kerta, kun kyseinen lehti hyökkäsi maaseutua vastaan, mutta siitä huolimatta ihmetytti jutun sävy. Kirjoittaja latelee omia ajatuksiaan Jumalan sanana kuin tyhjää vaan.
No, kirjoituksen tarkemmin luettuani ja sitä vähän tarkemmin ajateltuani ymmärsin sen kuuluvan vain siihen sensaatiohakuiseen nykytrendiin, jolla vähitellen yritetään ajaa alas täkäläinen ruuan tuotanto.
En voi, enkä haluakaan kieltää kirjoituksen joitakin tosiasioita, mutta kun se oli suunnattu mielestäni hiukan maalin ohi.
Välttilän Mikko kirjoitti mielestäni hyvin jokunen vuosi sitten asiaa sivuten:

Suomalainen ruokakeskustelu tiivistetysti:
Halpa ruoka on hyvä ja kannatettava, paitsi jos se on halpaa koska maataloustuki.
Viljelijän pitää saada työstään riittävä palkka. Paitsi ei pidä maataloustuilla, eikä myöskään ruoka saa maksaa.
Ylijäämäruoka on paha, paitsi itse heitän roskiin jos haluan, mutta muut eivät saisi. Ja kaupasta pitää löytyä juuri sitä mitä haluan juuri silloin kun haluan. Jos ei löydy, on paha. Jos löytyy ja heitetään roskiin, on paha.
Pirkka ja Rainbow on hyvä, koska halpa. Paitsi ei ole jos aasialainen ananaspurkin tuottaja on köyhä. Suomalaisen lihan tuottaja jos on köyhä, ei haittaa, koska halpa.
Eettinen ruoka on hyvä ja vegaaninen ja gluteeniton, ja luomu, ja laktoositon. Paitsi ei saa olla kallista.
Soija on paha jos on käytetty eläimen rehussa, mutta ihmisen ruoassa on hyvä.
Eläimet rääkätään ihan varmasti. Ja ainakin teurastetaan väärin. Ja jos ei niin tehdä, pitää olla silti halpaa.
Kaikki yrittävät myrkyttää syöjän. Ja ainakin huijata.
Rikkaruoho pellolla on paha, koska ei tehdä tehokkaasti ja ollaan laiskoja koska maataloustuet.
Silti Roundup on paha, Monsanto on paha, myrkkyruisku on paha. Ja polttoainetta kuluttava kitkeminen on paha.
On hyvä tietää mistä ruoka tulee, mutta lannanhaju on hirvittävän paha. Ja kurainen tie. Ja oikeastaan maatilakin on hirvittävä, paitsi jos ei haise eikä kuulu ääniä ja on vihreää ruohoa ja punaisia omenoita ja uutta perunaa ympäri vuoden pellossa, mutta ei saa kitkeä eikä istuttaa eikä lannoittaa, koska ääntä hajua ja kuraa.
Iso traktori on paha. Pieni traktori, jossa ei ole penkissä pehmusteita ja työturvallista hyttiä on hyvä.
Viljelijä on paha, koska ei ole tyytyväinen. Ja jos on tyytyväinen, on tosi paha, koska maataloustuki.
Tanskalainen Maajussi on hyvä.

Näin sitä pitää. Siinä tuli melko selkeä ohjelma ja ohjeistus ruuan tuottajille.
Eilen oli sitten taas näitten keskitysleirivankien ruokintapäiväkin. Yksikään vangeista ei pyrkinytkään vapauteen, vaikken pitänytkää veräjien sulkemisella mitään tulipalokiirettä. Nyt, kun olen pakkasien vuoksi valinnut niille kuivempaa evästä, niillä oli vielä edellistäkin satsia jonkin verran jäljellä eikä mitään suurempia intohimoja uutta rehuerää kohtaan ilmennyt.
Kunkku vain tuli kyhnyttämään kylkeään valmetin piikkiketjuihin silläaikaa kun keräsin verkot pois paalien ympäriltä. Muut eivät juuri korviaan lotkauttaneet koko operaatiolle.

 

Aina vaahdotaan, miten armeija on kansalaisvelvollisuus ja plaaplaaplaa...

Mä sanoisin, että jokaikisen suomalaisen koulutukseen pitäisi kuulua vuosi maatilataloutta. Sit ku on opiskellut ja oppinut ja harjoitellut korjaamista ja kunnostamista talven ja aloittanut esikasvatuksesta ja kylvänyt pellolle ja istuttanut taimet ja kitkenyt ja ruiskuttanut ja tuhonnut villijuurikkaita ja harannut ja kerännyt ja puinut ja kyntänyt ja äestänyt ja herännyt aamuviideltä navettaan ja todennut olevansa lehmille allerginen ja haissut siansonnalta ja kokenut sen kaiken ihan ite, osaa eri tavoin suhtautua asiaan. Silleen terveellä tavalla. Eikä usko kaikkea p.askaa mitä jotkut papihyypiöt onnistuvat näppäimistöllään tuottamaan.

 

Aina vaahdotaan, miten armeija on kansalaisvelvollisuus ja plaaplaaplaa...

Mä sanoisin, että jokaikisen suomalaisen koulutukseen pitäisi kuulua vuosi maatilataloutta. Sit ku on opiskellut ja oppinut ja harjoitellut korjaamista ja kunnostamista talven ja aloittanut esikasvatuksesta ja kylvänyt pellolle ja istuttanut taimet ja kitkenyt ja ruiskuttanut ja tuhonnut villijuurikkaita ja harannut ja kerännyt ja puinut ja kyntänyt ja äestänyt ja herännyt aamuviideltä navettaan ja todennut olevansa lehmille allerginen ja haissut siansonnalta ja kokenut sen kaiken ihan ite, osaa eri tavoin suhtautua asiaan. Silleen terveellä tavalla. Eikä usko kaikkea p.askaa mitä jotkut papihyypiöt onnistuvat näppäimistöllään tuottamaan.

Näin

- YouTube

Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.

youtu.be

 

Jokainen parvekkeella ämpärissä perunoita kasvattanut tietää ihan tarpeeksi maaseudun elämästä ja papin koulutuksella on ihan validi puhumaan maataloustuottajien työskentelytavoista!

Ihmettelin muuten pari vuotta takaperin, niin moni haaveili, että pääsee maaseudulle ja omavaraiseksi.
En vastustanut tietenkään, tietää lisää valinnanvaraa asuntoihin mulla kaupungissa, mutta en ollut ihan varma, että tietääkö ne varmasti, mitä se kyntäminen, kylväminen, nokkosilla tuholaisten torjuminen, ekokasvattaminen, niittäminen jne siinä samalla, kun huolehtii siitä lampaasta, kanoista, lehmästä ja laamasta ja hilloaa, säilöö, varastoi kaiken sen määrän, mitä tuottaa. Kyllä ne tuntui tietävän, selitti ainakin paljon, että miten homma hoituu. Sillä selittämisen energialla olisi varmaan puolet jo kaikesta tehty. Ei minusta olis semmoseen! Jos mä meen maatilalle, mä meen istuun takan eteen lukeen kirjaa.

Kiinnostusta alaan tuntuu siis olevan. jos tietoisuus kasvaisi edes samalle tasolle kiinnostuksen kanssa, se varmaan auttaisi paljon.

 

Ja nyt kun nokkonen on mainittu, niin se on tosi tehokas chilinkasvatuksessa! @-roosaruusa- , oletko huomannut, punkkeja vastaan. Nokkonen käyttäytyy kuin muurahaismyrkky. Eli liotat veteen pari nokkosta, sumutat sillä kasveja ja annat n. Desin viikossa kastelun ohella. Ylilannoitusta pitää välttää.

T. Ämpäriperuna-asiantuntija

 

Ja nyt kun nokkonen on mainittu, niin se on tosi tehokas chilinkasvatuksessa! @-roosaruusa- , oletko huomannut, punkkeja vastaan. Nokkonen käyttäytyy kuin muurahaismyrkky. Eli liotat veteen pari nokkosta, sumutat sillä kasveja ja annat n. Desin viikossa kastelun ohella. Ylilannoitusta pitää välttää.

T. Ämpäriperuna-asiantuntija

Pitää muistaa tuo. Mut toimisikohan se pakastettuna tai kuivattuna myös huonekasveille? Traakkipuuhun yrittää villakirpikilvat ja avokadon pintamullissa elää jotain öttiäisiä.

 

Pitää muistaa tuo. Mut toimisikohan se pakastettuna tai kuivattuna myös huonekasveille? Traakkipuuhun yrittää villakirpikilvat ja avokadon pintamullissa elää jotain öttiäisiä.

Me käytettiin kuivattuna chileille ja omaan teehen. Kirvat oli hävinneet jo kesällä, joten en tiedä, vaikuttiko sitten jälkeenpänkin. Mutta kyllä se lannoitteena toimii kuitenkin. Kuivatut ehkä lisäisin lämpimään veteen, että tulee tarpeeksi vahva seos, ja ehkä myös kannattaa yrittää selvittää, hajoaako se muurahaismyrkyn tapainen aine, kiehuvassa vedessä, tai ottaa varman päälle.

 

Hyvinvointi | Hyvinvoinnin optimoinnista on tullut aikamme vitsaus, sanoo professori Suvi Salmenniemi

Sosiologian professori Suvi Salmenniemi on tutkinut itsehoitomenetelmiä ja uushenkisyyttä. Salmenniemen mielestä hyvinvoinnin tavoittelussa on menty niin pitkälle, että hän puhuu jo hyvinvointiin sairastumisesta.

www.hs.fi

Kiinnostava artikkeli onnellisuuden suorittamisesta.

 

Hyvinvointi | Hyvinvoinnin optimoinnista on tullut aikamme vitsaus, sanoo professori Suvi Salmenniemi

Sosiologian professori Suvi Salmenniemi on tutkinut itsehoitomenetelmiä ja uushenkisyyttä. Salmenniemen mielestä hyvinvoinnin tavoittelussa on menty niin pitkälle, että hän puhuu jo hyvinvointiin sairastumisesta.

www.hs.fi

Kiinnostava artikkeli onnellisuuden suorittamisesta.

Tilaajille
Tekstistä saa kopioida lyhyen tiivistelmän laillisesti!

 

Jokainen parvekkeella ämpärissä perunoita kasvattanut tietää ihan tarpeeksi maaseudun elämästä ja papin koulutuksella on ihan validi puhumaan maataloustuottajien työskentelytavoista!

Ihmettelin muuten pari vuotta takaperin, niin moni haaveili, että pääsee maaseudulle ja omavaraiseksi.
En vastustanut tietenkään, tietää lisää valinnanvaraa asuntoihin mulla kaupungissa, mutta en ollut ihan varma, että tietääkö ne varmasti, mitä se kyntäminen, kylväminen, nokkosilla tuholaisten torjuminen, ekokasvattaminen, niittäminen jne siinä samalla, kun huolehtii siitä lampaasta, kanoista, lehmästä ja laamasta ja hilloaa, säilöö, varastoi kaiken sen määrän, mitä tuottaa. Kyllä ne tuntui tietävän, selitti ainakin paljon, että miten homma hoituu. Sillä selittämisen energialla olisi varmaan puolet jo kaikesta tehty. Ei minusta olis semmoseen! Jos mä meen maatilalle, mä meen istuun takan eteen lukeen kirjaa.

Kiinnostusta alaan tuntuu siis olevan. jos tietoisuus kasvaisi edes samalle tasolle kiinnostuksen kanssa, se varmaan auttaisi paljon.

Tästä unohtui nyt kokonaan se kaikki byrokraattinen rasitus, mitä maallepaluu tuo tullessaan. Jos kasvattelet joitakin kasveja, pitää rekisteröityä kasvinviljelytilaksi ja siitä sitä sitten alkaakin mielenkiintoiset ajat. Jos taas suuntaudut eläinpuolelle, rekisteröidy sinne vain mutisematta. Joudut hyvin pian huomaamaan, että eläinten hyvinvoinnista huolehditaan maassamme todella hyvin. Puhumattakaan ympäristön suojelusta. Jos saat kaikki palikat kohdalleen, ei ole mitään hätää, mutta harvoin tällaisissa tapauksissa siihen tilaan päästään ihan jokusessa vuodessa.
Minua on aina näissä yltiömaallemuuttojutuissa tympinyt se, että alusta tehdään suuri juttu, mutta en ole nähnyt montaakaan juttua, joka olisi tehty esim. kymmenen vuoden päästä samalta tilalta.
Kyllä näitä tällaisiakin on, mutta miksi niistä ei puhuta.
Olisiko syy kenties siinä, että silloin jouduttaisiin revittämään auki koko se vaikeuksien suo, minkä lävitse on ollut vain jollakin konstilla päästävä säilyttääkseen paikkansa maalla.
Ja sehän ei oikein sopisi tähän nykymedian tiedoitusstratekiaan.
Näistä maallemuuttojutuista tulee aina tämä mieleen:

- YouTube

Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.

youtu.be

Tuosta kiinnostus/tietoisuus- kysymyksestä olen ollut huomaavinani, että jokainen tietää kaiken kaikesta, joten ei ole mitään syytä paneutua niihin juttuihin enempää.
Ja ne, jotka todella tietävät ja aikovat tänne muuttaa pysyvästi, selvittävät asiota hyvinkin yksityiskohtaisesti ennen muuttoaan.

 

Aina vaahdotaan, miten armeija on kansalaisvelvollisuus ja plaaplaaplaa...

Mä sanoisin, että jokaikisen suomalaisen koulutukseen pitäisi kuulua vuosi maatilataloutta. Sit ku on opiskellut ja oppinut ja harjoitellut korjaamista ja kunnostamista talven ja aloittanut esikasvatuksesta ja kylvänyt pellolle ja istuttanut taimet ja kitkenyt ja ruiskuttanut ja tuhonnut villijuurikkaita ja harannut ja kerännyt ja puinut ja kyntänyt ja äestänyt ja herännyt aamuviideltä navettaan ja todennut olevansa lehmille allerginen ja haissut siansonnalta ja kokenut sen kaiken ihan ite, osaa eri tavoin suhtautua asiaan. Silleen terveellä tavalla. Eikä usko kaikkea p.askaa mitä jotkut papihyypiöt onnistuvat näppäimistöllään tuottamaan.

Eihän monikaan tiedä, että tällaisia tilanteita ja töitä edes on olemassakaan. Täällä vain ollaan ja maa lykkää kaikenlaista satoa ilman, että pitää tehdä muuta kuin nostaa miljoonien tukipotit.
Helppo nakki, onnistuu kyllä jokaiselta.

 

Eihän monikaan tiedä, että tällaisia tilanteita ja töitä edes on olemassakaan. Täällä vain ollaan ja maa lykkää kaikenlaista satoa ilman, että pitää tehdä muuta kuin nostaa miljoonien tukipotit.
Helppo nakki, onnistuu kyllä jokaiselta.

Just siksi sen pitäisi olla jokaiikalle pakoillista!

 

Just siksi sen pitäisi olla jokaiikalle pakoillista!

Hys hys, eihän nykyisessä yhteiskunnassa saa edes mainita minkäänlaisesta pakosta, johan nyt!
Pitää vain järjestää virikkeellisiä elämyksiä ja niinpoispäin.

 

Hys hys, eihän nykyisessä yhteiskunnassa saa edes mainita minkäänlaisesta pakosta, johan nyt!
Pitää vain järjestää virikkeellisiä elämyksiä ja niinpoispäin.

Juu, eli siis saisi valita, tahtooko tutustua kasvi- vai eläinpuoleen!

 

Oman itsen löytäminen YLE:n Perjantai-ohjelmassa – TS Blogit

 

Oman itsen löytäminen YLE:n Perjantai-ohjelmassa – TS Blogit

Ihan hyvä blogiteksti.

Käyköhän tässä niin, että ollaan itsensä etsimisen huipuilla ja kohta aletaan unohtamaan itseä.

 

Heissan!
Räntäsateinen päivätakanapäin.
Päivä alkoi hiukan tavanomaista aikaisemmin ja vähän poikkeavissa merkeissä muutenkin. Kello oli kai jonkin verran vaille viidestä, kun puhelin herätti. Siellä joku vähintään yhtä uninen ääni selitti, miten hänen poikansa, aamupostia jakaessaan, oli ajanut pois tieltä. Pitihän sitä sitten lähteä katsastamaan, josko tuolle jotakin mahtaisi. Onneksi ei tiellä siihen aikaan ollut muita liikkeellä, että sain rauhassa pistää liinat kiinni ja nykäistä kaverin autoineen taas ojien väliin.
Se päivä piti sisällään myös kahden lapsenlapsen synttärijuhlat. Ja koska ajat ovat, mitä ovat, juhlittiin taas kerran metsässä.
Kummaa metsäläissakkia nämä meikäläiset.
No joka tapaukksessa hiukan kostweahkosta ja viileähköstä kelistä huolimatta kaikilla tuntui olevan hauskaa ja serhä kai oli se tarkoituskin.
Silloin joskus, kun pojat olivat vielä kotipuolessa, he tienasivat taskurahoja järjestämällä värikuulasotia näillä samoilla tienoin. Sen verran he olivat silloin tosissaan, että rakensivat pelialueen kumpaankin päähän laavun. Toinen oli vain riukurunkoinen pressukatos, mutta toinen oli oikein tukevista hirsistä tehty ja kunnolla katettu. Tämä viimeksimainittu on jo kaksi kertaa palvellut koronasynttärien sijoituspaikkana.
Kun jouduimme siirtämään sonnilauman siinä ihan vieressä olevalle pellolle, totesi vävypoika, että jahas, ompa hyvä sijainti, ei tarvi grillipihviä kaukaa hakea.
Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan, niin tämäkin päivä, joka hämärtyessään lopetti mukuloitten riemukkaan mellastelun. osa on menossa huomenna kouluun, jotkut eskariin ja toiste läsnäoloa kaipaillaan kotosalla.
Jämäkällä pakkaskaudella alkanut tammikuu onkin sitten muuttunut taas kerran loskaiseksi ja liukkaaksi vesitalveksi. Puolen viikon maissa takuttiin lumitöiden parissa, nyt lunta on kai hiukkasen vähemmän, mitä viikko sitten. ehdin tuossa loppuviikon päivinä hitsailla kasaan jonkinlaisen reentapaisen kelkan perään puunajoa varten, saas nähdä onko sitä kelkkakeliä silloin, kun ajetaan tämän talvisia puita kasalle.
Viime talvena niitä ei tullut.

 

Son moro!
Helmiä sioille, totesi emäntä tänä aamuna ravistellessaan D-vitamiinipillereitä purkista.
Jo lähes vuoden ajan nuokin ovat kuuluneet jokapäiväiseen leipääni. Tiedä sitten, josko heistä on apua, vaan eipä kai sitten haittaakaan.
Tänään oli taas viikkoisen lumipyryhämärän jälkeen oikein valoisa ja aurinkoinen keli.
Siitä kai tuo parempi puoliskokin innostui sikäli, että keksi tylsän kauppareissun jatkoksi pientä piristystä.
Käväisimme museossa. Kyseessä oli pyhäjärveläisitä kertova näyttely. Minua eivät pyhäjärveläiset sinänsä sen enempiä kiinnosta, mutta kun hekin olivat osana tätä suurta evakuointioperaatiota, piti se käydä katsomassa ihan vain historian yleistietämyksen ylläpidon vuoksi.
Varsinaisesti olin aamupäiväksi suunnitellut siivoavani pihasta lumet, joita eilisen iltapäivän ja illan aikana taas oli siunaantunut enemmän kuin riittävästi. Olen auraillut tähän asti mönkijällä, mutta nyt vallit ovat jo niin korkeat, ettei sen auran heitto enää riitä. Piti kaivella esiin linko.
Linko on kyllä hyvä, kun siivottavaa aluetta on enemmän ja paikat ovat ahtaat. Mutta siinä on sellainen kiva lisämauste, että lumi, ja varsinkin pakkaslumi, lentää hienona pölynä aina sinne, mihin pienikin ilmavirta käy. Siksikin sen käyttö on jäänyt vain pakkotilanteisiin.
Ensimmäisenä talvena, mitä se meillä oli, linkosin sillä navetan katon tyhjäksi. Loiva lape ja vielä suojan puolella kerää vähälumisinakin talvina yllättävästi kinosta. En enää muista, miten paljon lunta tuolloin oli maasa, mutta siellä katolla sitä oli pahimmillaan toista metriä paksulti.
Jos lumentulo jatkuu edelleen tällaisena, pitä kai nostaa se härveli taas sinne katolle ja mennä itse perässä.
Lumitöiden ohessa on suolle vähitellen muodostunut kelkkareitistö, jota pitkin sitten keväämmällä olisi tarkoitus ajella puita vähän kuivemmille maille. Reittien suunnittelu ja tekeminen ei ole läheskään niin hilpeätä hommaa, miltä ehkä ensialkuun kuulostaa. Jokainen lenkki pitää ensin etsiä jalan, vesurin ja lumilapion kanssa. Vasta tälle esitasatulle pohjalle ajellaan sitten urat. Kun ensi kertaa olin vastaavassa puuhassa, en paljon välittänyt, mihin sen uran tein. Ja huolettomuus valmisteluissa kostautui sitten ajon aikana monilla turhilla kuorman purkamisilla ja uudellentekemisillä. Sen jälkeen olen sitten ollut hiukan huolellsempi. Jokunen päivä valmisteluissa on säästänyt turhalta, niin itsensä kuin kelkankin revitykseltä.
Huomenissa saanen uuden rekeni jo vedettävään kuntoon ja pääsen urien lopulliseen tamppaukseen.
Jahas, sitä on sitten täysikuukin. En ole mikään varsinainen kuuhullu, mutta kieltämättä täysikuun valaisema maisema on erilaisuudessaan kovin kaunis ja kiehtovakin. Asia ei muuksi muutu, oli sitten kesä tai talvi.
Suurin osa väreistä häviää tai ainakin muuttaa näköään, varjot laskeutuvat pehmeinä ja tutustakin maisemasta tulee hetkessä kuin uusi. Outo valaistus ydessä rikkumattoman hiljaisuuden kanssa tekee kuutamoöistä jollakin tapaa erityisiä.

 

Talven täysikuut ovat todella lumiseen aikaan, näuttäviä!

Ollaan pari kertaa oltu laavureissulla yön yli just silloin. Mutta nyt taitaa olla hieman huono hetki tunkea noille kansallispuistojen laavuille kun näyttää (kansallispuistot tutuiksi ja riippumatto-ryhmissä) siltä ett moni muukin tekee juuri niin.


Eli siinä metsää omistaville jo yrittäjille uusi idea pieneen lisätuloon. Nätille paikalle laavu tulipaikkoineen sekä ulkohuussi ja ne vuokralle niin että paikalle viedyt polttopuut, juomavesi ja autopaikka pihapiirissä sisältyy hintaan. Lisähintaa voisi pyytää paksuista mukavista makuualusista tai paikalle tuoduista ateria-aineksista. Vaikka nauriita, voita ja hunajaa. Ja pihvit suolan ja pippurin kera

 

Talven täysikuut ovat todella lumiseen aikaan, näuttäviä!

Ollaan pari kertaa oltu laavureissulla yön yli just silloin. Mutta nyt taitaa olla hieman huono hetki tunkea noille kansallispuistojen laavuille kun näyttää (kansallispuistot tutuiksi ja riippumatto-ryhmissä) siltä ett moni muukin tekee juuri niin.


Eli siinä metsää omistaville jo yrittäjille uusi idea pieneen lisätuloon. Nätille paikalle laavu tulipaikkoineen sekä ulkohuussi ja ne vuokralle niin että paikalle viedyt polttopuut, juomavesi ja autopaikka pihapiirissä sisältyy hintaan. Lisähintaa voisi pyytää paksuista mukavista makuualusista tai paikalle tuoduista ateria-aineksista. Vaikka nauriita, voita ja hunajaa. Ja pihvit suolan ja pippurin kera

Tätäkin ideaa on joskus pohdiskeltu. Silloin se kaatui kaikkeen siihen byrokratiaan, mikä tällaisestakin toiminnasta olisi seurauksena. En tiedä, onko tämä kuntakohtaista, mutta jostakin syystä on vain tullut käsitys, ettei pieniä, vaikeastivalvottavia yrityksiä oikein katsella hyvällä silmällä.
Kuluttajien suojelu on viety niin pitkälle, että se rajoittaa jo kuluttajienkin vapauksia. Eikä kivaa oo enää kellään.
Tosin tämä kaikkien kiroilema korona saattaisi tuoda hetkeksi sauman yrittää, mutta mitäs sen jälkeen.
Silloin, kun pojat järjestelivät näitä sotapelejään, oli ehdoton vaatimus, että jokainen toi omat eväänsä ja jokaisella oli omat vakuutuksensa.
Satunnaiset, pienet tapahtumat menisivät vielä jotenkuten läpi, mutta jos toimintaa alettaisiin mainostaa, ei tämä pykälä enää täyttyisi.

 

Tätäkin ideaa on joskus pohdiskeltu. Silloin se kaatui kaikkeen siihen byrokratiaan, mikä tällaisestakin toiminnasta olisi seurauksena. En tiedä, onko tämä kuntakohtaista, mutta jostakin syystä on vain tullut käsitys, ettei pieniä, vaikeastivalvottavia yrityksiä oikein katsella hyvällä silmällä.
Kuluttajien suojelu on viety niin pitkälle, että se rajoittaa jo kuluttajienkin vapauksia. Eikä kivaa oo enää kellään.
Tosin tämä kaikkien kiroilema korona saattaisi tuoda hetkeksi sauman yrittää, mutta mitäs sen jälkeen.
Silloin, kun pojat järjestelivät näitä sotapelejään, oli ehdoton vaatimus, että jokainen toi omat eväänsä ja jokaisella oli omat vakuutuksensa.
Satunnaiset, pienet tapahtumat menisivät vielä jotenkuten läpi, mutta jos toimintaa alettaisiin mainostaa, ei tämä pykälä enää täyttyisi.

On kyllä persiistä tää suomen sääntö/lupa/hapatussysteemi!

Entäs jos vuokraisi laavua bookingin tai lomarenkaan kautta? Toki nappaavat sit oman siivunsa, eli en tiä jääkö kannattavaksi.

Ku esmes tää, on vain kota ja huussi. https://www.lomarengas.fi/mokit/joutsa-willa-taiga-erakamppa-11047
Mikseivät ottaisi vuokralle myös laavua.