Ehtoota vaan kaikille!
Tämmöinen sattui silmään Maaseudun Tulevaisuuden etusivulta.
Mitäs tuumitte?
Kuula: Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun
Perinteisesti kristityt ovat ajatelleet, että eläimet on luotu ihmistä varten. Eläimet kuuluvat kuitenkin Jumalalle, eivät meille.
Eläimet on luotu ihmistä varten ja hänen tarpeitaan tyydyttämään, sanoo kristikunnan perinteinen ”viisaus”. Niinpä saamme käyttää eläimiä kuten hyväksi näemme, kunhan vältämme kohtuutonta kärsimystä.
Aivan väärin. Eläimet ovat tuntoisia olentoja, tietysti kehitysasteestaan riippuen. Ne kokevat todellisuuden tietynlaisena. Niillä on tarpeita, ne iloitsevat, leikkivät ja kärsivät. Siksi niiden onnea ei saa riistää yhtään sen enempää kuin ihmistenkään. Jo yleinen myötätunnon etiikka tietää tämän.
Kristillinen luomisteologia lisää vielä kierroksia. Eläimet kuuluvat Jumalalle, eivät meille. Niinpä niillä on oikeus vapauteen ja elämään.
Jotkut sanovat, että Jumalan kuvina ihmisillä on kuitenkin erityisasema luomakunnassa. Okei, sovitaan että on. Mutta tästä ei seuraa lupaa käyttää eläimiä hyväksi miten vain.
Jumalan kuvina olemme hyvän Luojan erityisiä merkkejä luomakunnassa. Jumala ei riistä tai kiduta ketään, joten meilläkään ei ole lupaa siihen. Sen sijaan meidän tulee henkiä rakkautta ja huolenpitoa kaikkea elävää kohtaan. Jumalan kuvana oleminen kutsuu viljelemään ja varjelemaan, ei omistamaan ja orjuuttamaan.
Viaton maitokin on kauhea tuote, kun tarkemmin ajattelee.
Toki langenneessa maailmassa moni asia on pielessä. Selviytyäkseen hengissä ihminen on joutunut syömään eläimiä ja hyödyntämään niitä muutenkin. Jumala sallii tämän, mutta vain tiettyyn mittaan asti.
Nykyisessä tilanteessa on kyse jostain aivan muusta. Ihminen pitää valtavasti hyötyeläimiä, niitä on moninkertaisesti vapaana luonnossa liikkuviin verrattuna. Koska ne on jalostettu mahdollisimman tehokkaiksi raaka-aineiden tuottajiksi, niillä on monenlaisia vaivoja ja tauteja. Niitä säilytetään ahtaissa häkeissä, navetoissa ja altaissa, joissa ne kasvatetaan pikavauhtia lihoiksi. Niiden elämällä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin tarjota kehonsa ihmisen hyödykkeeksi.
Totuus on inhottava. Viaton maitokin on kauhea tuote, kun tarkemmin ajattelee: lehmä keinosiemennetään, sen poikanen otetaan pois ja sitten siltä lypsetään maitoa näännyksiin asti.
Tällainen eläinten massakäyttö ei ole nykyään mitenkään välttämätöntä. Päinvastoin. Ilmastokin voisi paremmin, jos luopuisimme lihasta. Siksi on selvää, ettei nykytilanne mene Jumalan sallimusten piiriin. Sitä jatkaessamme emme mitenkään ilmaise Jumalan rakkautta, vaan saatanallista julmuuttahan se on. Olemme muuttaneet puutarhaplaneettamme valtavaksi eläintehtaaksi, jossa tuntoisista olennoista tehdään orjia ja esineitä.
Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Kristillinen luomisoppi puhuu siis eläinten tehokäyttöä vastaan. Vielä suurempi vastalause nousee kristinuskon ydinideasta, inkarnaatiosta. Ihmiselämänsä kautta Jumalan Poika samaistui luotujensa kärsimykseen, joten hän tuntee myös eläinkunnan ahdingon ihmisten käsissä. Jeesuksen sana ”minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle” ei siis puhu vain siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
Jumalan Pojan maanpäällisen elämän pitäisi näyttää meille esimerkkiä. Hän auttoi heikoimmassa asemassa olevia, sorrettuja ja kärsiviä. Tämä kutsu myötätuntoon koskee myös suhdettamme eläimiin. Jeesuksen seuraaja ei voi mitenkään osallistua nykyisenkaltaiseen eläinten kohteluun.
Sanotaan sama vielä toisella tavalla. Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Nämä pointit ovat häkellyttäviä. Silti niitä on vaikea vastustaa. Yksityiskohdista saa neuvotella ja käytännön ongelmat ovat suuria, mutta itse asia on kiistaton. Kristityn täytyy irtisanoutua eläinten tehokäytöstä. Miten hän voi hyvillä mielin kiittää Jumalaa kanaviillokistaan, kun tietää piinakertomuksen sen taustalla?
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Että semmosta tällä kerralla. On sitä tähänkin asti saanut tottua jos jonkinlaisiin kommentteihin, mutta tämä on vallan uutta. Todella mielenkiintoista.
Kun sitä tähän asti on saanut opetella olemaan lainsuojaton maallisessa mielessä, nyt olaan sitä sitten hengellisestikin.
Piti kirjoitella tänään jostakin aivan muusta, mutta nyt ei oikein ole haluja jatkaa tämän pitemmälle tällä kertaa.
Ehkä sitten taas joskus enemmänkin.