Jatkettaisko juttelua

Terppa!
Joulukin on sitten lähellä, mutta paremmalla puolella.
Eilen kävivät lapset perheineen. Oli siinä melkoiset sutinat kun tähän matalaan majaan pölähti kymmenen henkee lisäväkee. Ikähaarukassa kolmekymmentäneljästä vuodesta noin kymmeneen kuukautaeen. No, onneksi jokainen osasi olla kuin kotonaan. Ja kun seinät jossain vaiheessa alkoivat ahdistaa, otettiin pieni happihyppy lähimaastossa. Koko porukka on onneksi sen verran ulkoilmaihmisiä, että ei ketään varsinaisesti tarvinnut väkisin ovesta ulos heittää.
Mukavasti meni päivä, kun tuo sukupolvien välinen kuilukin, eli tarkemmin sanottuna esikoisen ja kuopuksen keskenäiset nokittelut, ovat jo unohtuneet.
Joo, kun sitten pirtti taas oli tyhjentynyt ja me kaksi vanhaa, vanhaa varista istuimme, jos ei nyt ihan aidalla, niin tunnelmat olivat vähän tällaiset.

Joel Hallikainen - Lähtevien laivojen satama

Säv: I.HäkkinenSan: O.Paloheimo

youtu.be

Mutta mitäs, show must go on, niinhän se on.
Jäihän tänne vielä sentään seuraksi tuo eukko ja ne lähes puolensataa karvanaamaa. Niin että ei tässä sen suurempiin valituksiin aihetta ole.
Tuossa muuten tein päivän mittaan, mukuloitten touhuja seuratessani omituisen huomion nykyisestä lasten kulttuurista. Ja lähemmin siitä, miten Ennenvanhaiset sadut ja tarinast ovat jollakin lailla kärsineet infllaion. Kun enne tarinoita ja satuja tarvittiin lasten opettamisessa, nyt niitä tarvitaan vain kaikenlaisten oheistuotteiden myymiseen.
Minusta se ei ole paras mahdollinen suunta kehitykselle.
Kehitys kehittyy, ei siinä mitään.

 

Terppa!
Joulukin on sitten lähellä, mutta paremmalla puolella.
Eilen kävivät lapset perheineen. Oli siinä melkoiset sutinat kun tähän matalaan majaan pölähti kymmenen henkee lisäväkee. Ikähaarukassa kolmekymmentäneljästä vuodesta noin kymmeneen kuukautaeen. No, onneksi jokainen osasi olla kuin kotonaan. Ja kun seinät jossain vaiheessa alkoivat ahdistaa, otettiin pieni happihyppy lähimaastossa. Koko porukka on onneksi sen verran ulkoilmaihmisiä, että ei ketään varsinaisesti tarvinnut väkisin ovesta ulos heittää.
Mukavasti meni päivä, kun tuo sukupolvien välinen kuilukin, eli tarkemmin sanottuna esikoisen ja kuopuksen keskenäiset nokittelut, ovat jo unohtuneet.
Joo, kun sitten pirtti taas oli tyhjentynyt ja me kaksi vanhaa, vanhaa varista istuimme, jos ei nyt ihan aidalla, niin tunnelmat olivat vähän tällaiset.

Joel Hallikainen - Lähtevien laivojen satama

Säv: I.HäkkinenSan: O.Paloheimo

youtu.be

Mutta mitäs, show must go on, niinhän se on.
Jäihän tänne vielä sentään seuraksi tuo eukko ja ne lähes puolensataa karvanaamaa. Niin että ei tässä sen suurempiin valituksiin aihetta ole.
Tuossa muuten tein päivän mittaan, mukuloitten touhuja seuratessani omituisen huomion nykyisestä lasten kulttuurista. Ja lähemmin siitä, miten Ennenvanhaiset sadut ja tarinast ovat jollakin lailla kärsineet infllaion. Kun enne tarinoita ja satuja tarvittiin lasten opettamisessa, nyt niitä tarvitaan vain kaikenlaisten oheistuotteiden myymiseen.
Minusta se ei ole paras mahdollinen suunta kehitykselle.
Kehitys kehittyy, ei siinä mitään.

Niinno. Kai sitä voi taantuakin. Ei kaikki uusi välttämättä vie eteenpäin.

 

Niinno. Kai sitä voi taantuakin. Ei kaikki uusi välttämättä vie eteenpäin.

Niin. Ja mikä on sitten eteen- ja mikä johonkin muuhun suuntaan, kukapa sen sitten osaisi sanoa.
Paitsi jälkiviisaat.

 

Jälkiviisaudesta sen verran, että joulun riisipuuro ei ollut herkullisin mahdollinen. Keittelin sen Myllyn Paras-riisistä.

Mut nyt on Italialaista risottoriisiä ja puuro herkullista ja jyvät suuria ja mehukkaita

 

Jälkiviisaudesta sen verran, että joulun riisipuuro ei ollut herkullisin mahdollinen. Keittelin sen Myllyn Paras-riisistä.

Mut nyt on Italialaista risottoriisiä ja puuro herkullista ja jyvät suuria ja mehukkaita

Tuosta riisipuurosta tulikin mieleen, että kuka muistaa joskus seitkytluvulla silloisen kohuviruksen, ns. Hongkongilaisen? Sen ensi oireina kerrottiin olevan, että ensin alkaa hirveesti himoitteen riisiä, jonka ahmimisen seurauksena silmät alkavat vetää vinoiksi ja kun tauti on pahimmillaan, ilmestyy navan alle teksti Made in Hong kong.

 

Tuosta riisipuurosta tulikin mieleen, että kuka muistaa joskus seitkytluvulla silloisen kohuviruksen, ns. Hongkongilaisen? Sen ensi oireina kerrottiin olevan, että ensin alkaa hirveesti himoitteen riisiä, jonka ahmimisen seurauksena silmät alkavat vetää vinoiksi ja kun tauti on pahimmillaan, ilmestyy navan alle teksti Made in Hong kong.

Mä en muista. Mut riisiä olen tänä jouluna syönyt. Paljon!

 

Huomentapäivää!
Yöllä oli tullut hiukan lunta. Aamuisella kierroksella haikut näyttivät paljon tyytyväisemmiltä kun se kaikki kura oli jäänyt valkoisen peiton alle.
Yksi vasikanvintiö oli saanut merkin pois korvastaan. En päässyt tarpeeksi lähelle nähdäkseni, oliko se tullut läpi reijästä vai revennyt. No, vieroitus- ja koulutusaikana pitää laittaa uusi tilalle. Vuoden alusta tulee E-merkit pakollisiksi. Ei tarvi sitten enää uteliaitten kouria joka elukan korvia, vaan ne voidaan tarkstaa etänä.
Jossakin oli viime kesänä yritetty tarkastaa tällaista E- merkittyä karjaa dronen avulla ja saatu koko lauma villiintymään. Ei tunnu mukavalta sekään.
Vuodenvaihteen jälkeen on ennustettu pakkasia. Ihan hyvä juttu, kunhan sekin pusyisi kohtuudessa.
Vielä pitäisi värkätä uudelle laitumelle yksi silta enenkuin sinne voi päästää elukat.
Piti syksyn aikana perata yksi taimikkoaluekin, mutta meni tuossa laidunrojektissa sen verran aikaa etten ehtinyt. Jos ei nyt ihan kauhiasti tuota lunta tule, voisin ehtiä tekemään sen nyt heti vuoden alkajaisiksi. Ja olisi siellä toinenkin raivaussahaurakka odottelemassa. Se on vaan vinkeä juttu, ettei ne hommat hoidu pois päiväjärjestyksestä muuta kuin tekemällä. Siitä hyvä, ettei ole mitään vapaa-ajan ongelmiakaan, jos ei sellaiseksi lasketa sitä, ettei mitään vapaa-aikaa olekaan.

 

Huomentapäivää!
Yöllä oli tullut hiukan lunta. Aamuisella kierroksella haikut näyttivät paljon tyytyväisemmiltä kun se kaikki kura oli jäänyt valkoisen peiton alle.
Yksi vasikanvintiö oli saanut merkin pois korvastaan. En päässyt tarpeeksi lähelle nähdäkseni, oliko se tullut läpi reijästä vai revennyt. No, vieroitus- ja koulutusaikana pitää laittaa uusi tilalle. Vuoden alusta tulee E-merkit pakollisiksi. Ei tarvi sitten enää uteliaitten kouria joka elukan korvia, vaan ne voidaan tarkstaa etänä.
Jossakin oli viime kesänä yritetty tarkastaa tällaista E- merkittyä karjaa dronen avulla ja saatu koko lauma villiintymään. Ei tunnu mukavalta sekään.
Vuodenvaihteen jälkeen on ennustettu pakkasia. Ihan hyvä juttu, kunhan sekin pusyisi kohtuudessa.
Vielä pitäisi värkätä uudelle laitumelle yksi silta enenkuin sinne voi päästää elukat.
Piti syksyn aikana perata yksi taimikkoaluekin, mutta meni tuossa laidunrojektissa sen verran aikaa etten ehtinyt. Jos ei nyt ihan kauhiasti tuota lunta tule, voisin ehtiä tekemään sen nyt heti vuoden alkajaisiksi. Ja olisi siellä toinenkin raivaussahaurakka odottelemassa. Se on vaan vinkeä juttu, ettei ne hommat hoidu pois päiväjärjestyksestä muuta kuin tekemällä. Siitä hyvä, ettei ole mitään vapaa-ajan ongelmiakaan, jos ei sellaiseksi lasketa sitä, ettei mitään vapaa-aikaa olekaan.

Oi että ihmiset on hellyyttäviä! Keksivät hienon e-merkin ja helpottavat ..laskentaa? droneilla. Kukaan ei vain hoksannut, että drone saattaisi saada eläimet paniikkiin.. Siis ihan oikeasti vai? Eiks ensimmäinen homma pitäisi olla nimenomaan totuttaa elukat siihen surraavaan ja liitelevään kapistukseen, jollaista EI OLE ENNEN NÄHTY. Voin luvata, että jos tulen laitumen viereen hyppimään kenguruasussa, saattaa se lauma villiintyä. Ainakin jos soitan säkkipillillä polkkaa hyppiessäni.. elleivät sitten vain tule kuuntelemaan konsertoa. Mutta jos teen saman nokkahuilulla, niin lupaan tyhjän laitumen noin kolmessakymmenessä sekunnissa!

 

Tämä voi olla tyhmä kysymys mutta miksi tuotantoeläimiä ei siruteta kuten lemmikkejä?

 

Tämä voi olla tyhmä kysymys mutta miksi tuotantoeläimiä ei siruteta kuten lemmikkejä?

Miten paljon siru maksaa? Ja jos vaikka porsasta ajatellaan, niin miten sen saa sit pois?

Kun jos korvia kuivataan koirille puruleluiksi ni sirut eivät kai ole syötäviä. Ja kun possun elinikä on noin vuosi niin tuleekohan liian kallista?


Siis mä en tiedä, kunhan mietin! Hyvä kysymys siis eikä lainkaan tyhmä minusta. Joka päivä voi oppia uutta.

 

Oi että ihmiset on hellyyttäviä! Keksivät hienon e-merkin ja helpottavat ..laskentaa? droneilla. Kukaan ei vain hoksannut, että drone saattaisi saada eläimet paniikkiin.. Siis ihan oikeasti vai? Eiks ensimmäinen homma pitäisi olla nimenomaan totuttaa elukat siihen surraavaan ja liitelevään kapistukseen, jollaista EI OLE ENNEN NÄHTY. Voin luvata, että jos tulen laitumen viereen hyppimään kenguruasussa, saattaa se lauma villiintyä. Ainakin jos soitan säkkipillillä polkkaa hyppiessäni.. elleivät sitten vain tule kuuntelemaan konsertoa. Mutta jos teen saman nokkahuilulla, niin lupaan tyhjän laitumen noin kolmessakymmenessä sekunnissa!

Vanhanaikaisen maalaisjärjen mukaan olet ihan oikeassa. Mutta, mutta, mutta ja mutta...
Ensiksikin se maalaisjärki on nykykäsityksen mukaan yhtä kuin järjettömyys.
MMM:n eläinaiantuntijat ovat suurimmaksi osaksi "eläinlääkäreitä". Siis porukkaa, jotka ovat alkannet eläinlääkäriopinnot, mutta huomattuaan ammatin paskanhajuisen todellisuuden jättäneet opiskelun käytännön harjoittelujakson väliin ja alkannet ansita jokapäiväistä leipäänsä jakelemalla määräyksiä ja suosituksia, joilla ei ole käytännön kanssa sen enempää tekemistä mitä meikäläisellä olisi avaruustekniikan kanssa.
Ja sitten kun kentällä mokataan, onkin syy sekä kenttätyön tekijöissä, jotka omien kokemuksieni mukaan ovat varsin osaavaa väkeä, ja tietysti se eläinten omistaja on se ensimmäinen ristiinnaulittava.

 

Tuosta riisipuurosta tulikin mieleen, että kuka muistaa joskus seitkytluvulla silloisen kohuviruksen, ns. Hongkongilaisen? Sen ensi oireina kerrottiin olevan, että ensin alkaa hirveesti himoitteen riisiä, jonka ahmimisen seurauksena silmät alkavat vetää vinoiksi ja kun tauti on pahimmillaan, ilmestyy navan alle teksti Made in Hong kong.

Hnn... minulla täytyy olla tuon viruksen muunnos.

Sen ensi oireina on, että ensin alkaa hirveesti himoitteen riisinsyöjiä, joiden silmät alkavat vetää vinoiksi ja kun tauti on pahimmillaan, ilmestyy riisinsyöjien navan alle teksti Made for m1es.

 

Tuosta riisipuurosta tulikin mieleen, että kuka muistaa joskus seitkytluvulla silloisen kohuviruksen, ns. Hongkongilaisen? Sen ensi oireina kerrottiin olevan, että ensin alkaa hirveesti himoitteen riisiä, jonka ahmimisen seurauksena silmät alkavat vetää vinoiksi ja kun tauti on pahimmillaan, ilmestyy navan alle teksti Made in Hong kong.

En muista. Olin silloin alle 10v. Riisi on aina ollut mun lempiruoka.

 

Tämä voi olla tyhmä kysymys mutta miksi tuotantoeläimiä ei siruteta kuten lemmikkejä?

Hyvä kysymys.
Millainen toimenpide sirutus on? Pystyisikö tuottaja tekemään sen itse? Eläin pitää ilmoittaa merkittynä rekisteriin viimeistään seitsemän päivän ikäisenä ja tulisi melko kalliiksi, jos joka syntynyttä varten pitäisi maksaa eläinlääkärin käynti ja vielä se sirukin.

 

Vanhanaikaisen maalaisjärjen mukaan olet ihan oikeassa. Mutta, mutta, mutta ja mutta...
Ensiksikin se maalaisjärki on nykykäsityksen mukaan yhtä kuin järjettömyys.
MMM:n eläinaiantuntijat ovat suurimmaksi osaksi "eläinlääkäreitä". Siis porukkaa, jotka ovat alkannet eläinlääkäriopinnot, mutta huomattuaan ammatin paskanhajuisen todellisuuden jättäneet opiskelun käytännön harjoittelujakson väliin ja alkannet ansita jokapäiväistä leipäänsä jakelemalla määräyksiä ja suosituksia, joilla ei ole käytännön kanssa sen enempää tekemistä mitä meikäläisellä olisi avaruustekniikan kanssa.
Ja sitten kun kentällä mokataan, onkin syy sekä kenttätyön tekijöissä, jotka omien kokemuksieni mukaan ovat varsin osaavaa väkeä, ja tietysti se eläinten omistaja on se ensimmäinen ristiinnaulittava.

Juu, en mää missään tapauksessa eläinten omistajia tässä ristiinnaulinnut, vaan niitä, jotka keksi kokeilla droonia ennen, kuin asiat on selvitetty. Ja vieläkin ennemmin niitä suunnittelijoita, jotka ei ole keksineet tehdä drooneista, no, luonnonmukaisempia
Mikään ei ole niin fiksu kuin insinööri, paitsi levyseppä.

 

Hyvä kysymys.
Millainen toimenpide sirutus on? Pystyisikö tuottaja tekemään sen itse? Eläin pitää ilmoittaa merkittynä rekisteriin viimeistään seitsemän päivän ikäisenä ja tulisi melko kalliiksi, jos joka syntynyttä varten pitäisi maksaa eläinlääkärin käynti ja vielä se sirukin.

Ruiskulla korvan taakse jotain. En tiedä sen tarkemmin, kuin että itsellä sirutettu lemmikki. Taitaa tulla halvemmaksi vaikka jäljitettävät kaulapannat tuotantoeläimille.
Ja mitenköhän sirujen kanssa muuten se syöminen sitten..
T. Toinen

 

Jotkut eläimet on kyllä uteliaita:
(en kannata mitään droneja!)

 

Jotkut eläimet on kyllä uteliaita:
(en kannata mitään droneja!)

Juu, nauta voittaa vanhan hyvän ajan juoruämmätkin uteliaisuudessa. Siksi ne kai sitten menee niin herkästi paniikiinkin. Tulee alitettua pakoreviirin raja huomaamatta ja sitten ei tarvitakkaan paljon...

 

Juu, en mää missään tapauksessa eläinten omistajia tässä ristiinnaulinnut, vaan niitä, jotka keksi kokeilla droonia ennen, kuin asiat on selvitetty. Ja vieläkin ennemmin niitä suunnittelijoita, jotka ei ole keksineet tehdä drooneista, no, luonnonmukaisempia
Mikään ei ole niin fiksu kuin insinööri, paitsi levyseppä.

Joo, en viestisi sävystä sellaista käsitystä saanutkaan, mutta hyvin usein on hiukan toisin.

 

Joo, en viestisi sävystä sellaista käsitystä saanutkaan, mutta hyvin usein on hiukan toisin.

Tuossa voit olla oikeassa. Koko Suomi on menossa kyttäyskansaksi ja sellainen oman elämisen vapaus omien päätösten kanssa on huventunut. Tai ehkä vain kuvittelen, mutta luulen, et parikytä vuotta sitten on vielä saanut elellä ilman syytöksiä ties mistä ja ilman jatkuvaa kyttäystä.
Mitäs niitä on ollut tässä.. Turvavyöt, auton lamppujen laatu, tupakka ja alkoholi tietenkin, vaihtaako vuodenaikaverhot, onko kausivalot jouluvaloja, onko naiset rumia, uudenvuoden raketit... Varmasti löytyy lisää esimerkkejä.

 

Jahas, ehtoopäivää kaikille!
Se on sitten päivä pulkassa, taas, ties monennenko kerran.
Eipä tälle päivälle mitään jälkipolville kerrottavaa sattunut, mutta siitä saa jo tässä iässä oikeastaan vain onnitella itseään. Ne suuret ja mahtavat tapahtumat kun yleensä ovat niitä vähimmin toivottuja.
Mutta tämä päivä otettiin rennosti.
Aamupäivä meni ensin emäntää ulkoiluttaessa, jatkui lueskellessa linnan väpin elämänkertaa, sitten sellainen pieni kahdeksan kilsan happilenkki ja seurustelua tuon paremman puoliskon kanssa. Ja viimeisenä rutistuksena vuoden vihonviimeinen blogipäivitys. Olihan sitä jo tuossakin laiskalle miehelle yhdeksi lyhyeksi talvipäiväksi urakkaa.
Kiva keli, juuri hiukan pakkasen puolella ja melko tyyntä. lunta maassa ehkä sentin verran. En ole tainnut ehtiä (viitsiä) lenkille lähes kuukauteen.
Silloin oli aina veturina kuopuksen koira, joka alkumatkat veti kuin mikä, sinkoillen täysin arvaamattomasti milloin mihinkin suuntaan. Loppumatkasta sekin oli jo melko säyseä ja seuraavana päivänä, kun otin sen valjaat esiin, se piiloutui pöydän alle. Vasta, kun se huomasi, ettei nyt mennäkään pitkälle lenkille, se taas innostui asiasta.
Muuten ihan kiva rasa, valkoinen Mittelspiz.
Se on ollut meillä "elintasopakolaisena" aina väliin, kun poika on koko viikon reissussa ja avokkinsa on joutunut käymään vauvan kanssa neuvoloissa sun muissa systeemeissä, mihin ei voi koraa viedä.

 

Tuossa voit olla oikeassa. Koko Suomi on menossa kyttäyskansaksi ja sellainen oman elämisen vapaus omien päätösten kanssa on huventunut. Tai ehkä vain kuvittelen, mutta luulen, et parikytä vuotta sitten on vielä saanut elellä ilman syytöksiä ties mistä ja ilman jatkuvaa kyttäystä.
Mitäs niitä on ollut tässä.. Turvavyöt, auton lamppujen laatu, tupakka ja alkoholi tietenkin, vaihtaako vuodenaikaverhot, onko kausivalot jouluvaloja, onko naiset rumia, uudenvuoden raketit... Varmasti löytyy lisää esimerkkejä.

Onhan sitä kytätty maailman sivu, on ollut juorupeilejä ikkunan pokissa ja verhon raoista tirkistelty ulos ja sisään, huhupuheita levitetty kaikille kiinnostuneille posket innosta hehkuen. Nykypäivänä tuo jatkuva kommentointi vain hyökkää agressiivisesti päin näköä halusit sitä tai et. Syntyy illuusio että nykyihmisen taito keskustella asiallisesti on madaltunut, vaikkei näin oikeasti ole. Hyviä keskusteluja käydään edelleen! Aina on ollut epäasiallista kommentointia ja tahallista provosointia, mutta sen massiivinen levittäytyminen somealustoilla on uusi asia joka on kai tullut jäädäkseen. Toki se vaikuttaa omalla kohdallani niin, etten joka somesoppaan halua lusikkaani upottaa, syyllistyn siis itsesensuuriin hyvin usein. Ja ehkä ei enää ole sellaista tarvettakaan niin moneen asiaan omaa mielipidettä tuoda julki. Laiskuutta vaiko viisauden lisääntymistä, molempi parempi. Muuten, Diogenes, olen sitä mieltä, että haikut on sorkkaeläinten ehdotonta aatelia! Lämpimin terveisin -s-

 

pascarööri on vähän kipeenä joulun mässyistä

 

Kiitos, -S-, välitän terveisesi huomisen rehunjaon yhteydessä asiaankuuluvalla tavalla asianosaisille.
Olivat ne muuten kaikki tänää niiin tyytyväisen oloisia, kun koko päivän hossotti tuota lumentapaista. Pieni lumikerros ei niiden liikkumista haittaa, mutta kun on puolikin metriä, siihen tallataan polut, joilla myös pysytään. Joskus, kun sattuu, että kaksi suurinpiirtein samanarvoista rouvaa sattuu tällaisella polulla vastakkain, siinä saatetaan tuumailla parikin tuntia väistämisvelvollisuutta ennenkuin toinen sitten arvokkaasti astuu sen verran umpihankeen, että toinen mahtuu ohi.
Siitä olen kyllä hiukan samoilla linjoilla -S-:n kanssa, että tämä nykyinen kyttäys- ja varsinkin kiusauskulttuuri on paremmin väistettävissä, ainakin täällä maaseudulla, mitä se ennenvanhainen kyläyhteisö oli.
Siinä olit joka päivä ja lähes yökin jonkun tarkkailavana, mihikäs siitä menit. Nyt voi vetää ns. töpselit irti ja rauha ja yksityisyys on taattu.
Silloin kun tuli tämä Ukrainan kriisi, oliko se kevät neljätoista vai jotakin sinnepäin. No joo, Valio joutui markkinoiden sulkeuduttua pudottamaan maidon hintaa lähes kahdella kolmasosalla. Lisäksi oli juuri tulossa EU-sopimuskauden vaihdos ja se on perinteisesti tuonut mukanaan aina melkoisen lynkkausaallon maataloutta vastaan. Sanon ihan suoraan, että minulla petti silloin henkinen kantti, kaksi tällaista iskua niin lyhyellä ajalla, kiitti riitti.
Ratkaisuni oli, että lopetin kaikenlaisen median seuraamisen, ammattilehtiä lukuunottamatta. Ja minä selvisin. Toisin kävi emännälle, joka ei suostunut seuraamaan esimerkkiä. Hän nauttii edelleenkin kemiallista mielenrauhaa. Tosin on toipumaan päin koko ajan.
Tämä ei ole mikään pikku juttu kaikkineen. Joskus vuosisadanvaihteen tienoilla osui silmiini MELA:n tilasto, joka kertoi, että yhdeksänkymmenluvun lopulla noin 87% Suomessa tuotetuista elintarvikkeista oli tuotettu mielialalääkkeiden avustuksella. Aika karu juttu.
Tuokin on mielestäni totta, ettei keskustelutaito ole sinänsä min hinkään kadonnut, nykytekniikka vain antaa sellaisille häirikköluonteille, jotka enne vain jupisivat omissa nurkissaan, mahdollisuuden tulla esiin.
En väitä olevani kyllin hyvin asioista perillä voidakseni sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia.
Tällainen purkautumistie sattaa hyvinkin pelastaa jonkun päivän, mene ja tiedä.
Tulee mieleen se vanha juttu Pikku Kallesta.
Pikku Kallehan oli tullut murkkuikään ja käyttäytyi, jos mahdollista, vieläkin huonommin. Vanhemmat tuskailivat, mitä moiselle tehdä. lopulta isä ehdotti, että hankitaan pojalle mopo. Äiti ällisteli, että sekö sitä huonoa käytöstä nyt sitten parantaisi. Isä tuumasi, että ei tietenkään, mutta se levittäisi sen isommalle alalle.

 

No niin, meikäläisen puolesta se oli sitten siinä. Tämä vuosi nimittäin.
Oikein hyvää ja kaikin puolin muutenkin ihmismäistä vuotta 2021 kaikille teille! (Myös maanteille ja rautateiile)
Siis kaikille meille!